Megadeth

[reptile]

Fiilikseltään paras on Into the Lungs of Hell. Törkeen kova hevi-instrumentaali. Seuraavina tulevat sitten Set the World Afire ja In My Darkest Hour. Lopuista ei niin väliä!

Itse nostaisin noiden kolmen joukkoon vielä Hook In Mouthin.

[AntiSmuli]

^Ja Hook In Mouth menee itsellä helposti ihan koko tuotannon parhaimpiin vetoihin, ei vain So Far.. CD:n parhaimmistoon.

[nickorules]

^Ja Hook In Mouth menee itsellä helposti ihan koko tuotannon parhaimpiin vetoihin, ei vain So Far.. CD:n parhaimmistoon.

Siinä on törkeän kovat vokaalit . No joo, itsekin pidän paljon siitä ja kyllähän ne Lungs, Afire ja Darkest Hour sekä Liar ovat asiallista kamaa.

Megadeth ei ole napannut viiteen kuukauteen. En tiedä miksi.

[Emeritus]

^Ja Hook In Mouth menee itsellä helposti ihan koko tuotannon parhaimpiin vetoihin, ei vain So Far.. CD:n parhaimmistoon.

Siinä on törkeän kovat vokaalit .

Jep! Kunnolla tunnetta ja räkää. Varsinkin levyn lopettavassa rääkäisyssä on sitä jotain.

[Edward Mannerheim]

Onkos Dave repsahtanut vai peräti päihtynyt Jeesuksesta?

[Bahamut]

Taitaa olla synttäribailut jatkuneet vielä lavalla. Ihan tyylikäs kyllä.

[QazKFD]

^Set The World Afire!

Näin saatana!

[Euronymous]

Megadethiä on tullu tyksittyä jo muutamia vuosia. Helevetin kovia soittajia tuo Mustaine löytää! Tämä bändi on oikeastaan IMO kiinnostavin bändi suuresta neljästä.

[Starstruck]

Megadeth ei ole napannut viiteen kuukauteen. En tiedä miksi.

Onpa jotenkin hämmentävä eksakti ajanmääre...

Olin aikoinaan (1992-1994) todella kova Megadeth-fani, mutta innostus on sen jälkeen ollut hyvin aaltoilevaa.

Viimeisimpiä ajatuksia Megadethista ovat olleet:

1) The World Needs a Hero on yksi maailman huonoimmista levyistä
2) The System Has Failedin jälkeiset albumit ovat tiukkoja soitoltaan, mutta biisit ovat suurimmaksi osaksi täysin yhdentekeviä
3) United Abominations näistä selkeästi kiinnostavin
4) Washington Is Next on ylivoimaisesti paras biisi CTE:n jälkeiseltä ajalta
5) Miten jo valmiiksi varsin sekainen Mustaine kykenee vielä muuttumaan entistä sekaisemmaksi?
6) Killing Is My Business on alkanut jollain tapaa putoamaan kaksi vuosikymmentä ensikuuntelun jälkeen
7) Nick Menza on aivan hirvittävä rumpali
8 ) Chuck Behler on aivan hirvittävä rumpali
9) Rust in Peacen parhaat biisit ovat pitkään peittäneet sen tosiasian, että puolet materiaalista on hyvin keskinkertaista
10) CTE:n itseäni miellyttävä soundimaailma sekä parhaat biisit ovat pitkään peittäneet sen tosiasian, että puolet materiaalista on hyvin keskinkertaista
11) So Far, So Good...So What! ansaitsee kunniamaininnan - yhtä huono miksaus kuin ...And Justice for Allilla (liekö noilla pisteillä jotain tekemistä asian kanssa)
12) On erittäin hienoa, että Junior palasi ruotuun

[IndianaJones]

7) Nick Menza on aivan hirvittävä rumpali
9) Rust in Peacen parhaat biisit ovat pitkään peittäneet sen tosiasian, että puolet materiaalista on hyvin keskinkertaista

Tylsä toistaa itseään, mutta häh? Menza on kova, samoin RIP. Mielipiteensä kullakin, mutta aina näihin on pakko tarrata

10) CTE:n itseäni miellyttävä soundimaailma sekä parhaat biisit ovat pitkään peittäneet sen tosiasian, että puolet materiaalista on hyvin keskinkertaista

Tästä nyt varovaisesti uskallan olla osittain samaa mieltä, mutta en kyllä ihan puolia laskisi keskinkertaiseksi. Hyviä siellä suurin osa on, mutta ei mielestäni yllä RIP:in tahi Peace Sellsin tasolle kokonaisuutena.

Mutta näin yleisesti, ei olisi heittää sitten referenssiksi niitä levyjä (mieluiten hieman tunnetumpia vetoja, kun en mikään kova ug-mies ole) jotka ovat oikeasti sitten kokonaisuutena hyviä. Saa vähän kuvaa johtuuko erimielisyys musamaustasi vai jostain vakavammasta...

[Jyyd]

Nick Menzaa kovempaa rumpalia Megadethillä ei ole ollut ikinä jos multa kysytään. Mieshän paukutti rumpuja todella kovalla asenteella vaikka oli silti myös teknisesti taitava soittaja, ei pääse esim. Droverin lätkytykset lähellekään Menzan jykevää ja energistä soittotyyliä jollaista tämä genre tarvitsee. End of discussion.

Siitä vähän mallia: http://www.youtube.com/watch?v=_lShTMrFVco

[Jussi K]

1) The World Needs a Hero on yksi maailman huonoimmista levyistä

Onko Risk sitten huonoin?

[Karpaasi]

The World Needs a Herolla on sentään nimikkobiisi ja Bread and a Fugitive Mind! Muutenhan levy on niin saatanan yhdentekevä että 7H1R733|\| tuntuu myös ihan mestariteokselta ja saa olon tuntemaan siltä, että tässähän kuuntelee bändiä parhaassa iässään.

[Starstruck]

1) The World Needs a Hero on yksi maailman huonoimmista levyistä

Onko Risk sitten huonoin?

The World Needs a Herolla on sentään nimikkobiisi ja Bread and a Fugitive Mind! Muutenhan levy on niin saatanan yhdentekevä että 7H1R733|\| tuntuu myös ihan mestariteokselta ja saa olon tuntemaan siltä, että tässähän kuuntelee bändiä parhaassa iässään.

Risk on huomattavasti mielenkiintoisempi albumi, joskin hyvin rikkonainen ja yhtyeen huomioon ottaen ehkä liiankin persoonallinen. Minään mestariteoksena en toki sitä pidä, vaan löytyy Megadethin tuotannon heikommasta päästä. Ainakin siellä on edes jokunen toistuvaa kuuntelua kestävä kappale.

The World Needs a Herolta ei viime kuuntelun jälkeen jäänyt mitään positiivista käteen. Ei edes nuo mainitut kappaleet kirvoittaneet pientä hymynkaretta. Paitsi jälkimmäinen (Bread? ) camp-huumorin hengessä. Sweating Bullets -pastiche, anyone?

[Starstruck]

Nick Menzaa kovempaa rumpalia Megadethillä ei ole ollut ikinä jos multa kysytään. Mieshän paukutti rumpuja todella kovalla asenteella vaikka oli silti myös teknisesti taitava soittaja, ei pääse esim. Droverin lätkytykset lähellekään Menzan jykevää ja energistä soittotyyliä jollaista tämä genre tarvitsee. End of discussion.

Siitä vähän mallia: http://www.youtube.com/watch?v=_lShTMrFVco

Totta, Megadethilla ei ehkä ole koskaan ollut kovempaa rumpalia, mutta en puhuisi teknisestä taitavuudesta ja Nick Menzasta samassa lauseessa. Ainakaan mikäli rumpujen soitosta on kysymys. Tuo "Mieshän paukutti rumpuja todella kovalla asenteella" kuvaa Menzaa todella hyvin ja varsin tyhjentevästi. Ei ole tarkoitus millään tapaa herättää pahaa verta miehen fanien parissa, todennäköisesti vain tyyliseikat tökkivät minua.

[Starstruck]

7) Nick Menza on aivan hirvittävä rumpali
9) Rust in Peacen parhaat biisit ovat pitkään peittäneet sen tosiasian, että puolet materiaalista on hyvin keskinkertaista

Tylsä toistaa itseään, mutta häh? Menza on kova, samoin RIP. Mielipiteensä kullakin, mutta aina näihin on pakko tarrata

10) CTE:n itseäni miellyttävä soundimaailma sekä parhaat biisit ovat pitkään peittäneet sen tosiasian, että puolet materiaalista on hyvin keskinkertaista

Tästä nyt varovaisesti uskallan olla osittain samaa mieltä, mutta en kyllä ihan puolia laskisi keskinkertaiseksi. Hyviä siellä suurin osa on, mutta ei mielestäni yllä RIP:in tahi Peace Sellsin tasolle kokonaisuutena.

Mutta näin yleisesti, ei olisi heittää sitten referenssiksi niitä levyjä (mieluiten hieman tunnetumpia vetoja, kun en mikään kova ug-mies ole) jotka ovat oikeasti sitten kokonaisuutena hyviä. Saa vähän kuvaa johtuuko erimielisyys musamaustasi vai jostain vakavammasta...

Menzasta tuossa jo tulikin taas avauduttua. Rust in Peace toki on kova albumi, mutta melko yliarvostettu. Take No Prisoners, Five Magics ja Poison Was the Cure ovat valitettavan kaukana edes niistä albumin keskitason määrittävistä vedoista (Lucretia ja Rust in Peace...Polaris). Loput kolme ovatkin sitten Klassikkoja. Dawn Patrol menee hienona tunnelmapalana, mutta en laske sitä varsinaiseksi biisiksi.

CTE:n b-puoli on nimibiisiä lukuun ottamatta hävyttömän heikko. Psychotronin kertosäe on ihan ok, mutta muuten on kyllä todella geneeristä runttausta. Ashes in Your Mouthin ylistys on jotain, mitä en ole koskaan käsittänyt millään tavalla.
A-puoli kokonaisuutena lähes mestarillinen, etenkin neljä ensimmäistä raitaa.

Parhaita tunnetumpien artistien albumeja (tällä rajauksella jää aika monta omaa suurinta suosikkia pois...):

Iron Maiden - Iron Maiden, Powerslave, SiT, SSoaSS
Rainbow - Rising
Dio - Holy Diver
Black Sabbath - Vol. 4, Sabbath Bloody Sabbath
Metallica - Master of Puppets
Saxon - Denim and Leather
Dream Theater - Images and Words
Deep Purple - In Rock
King Diamond - Fatal Portrait
The Beach Boys - Pet Sounds
David Bowie - The Rise and Fall of Ziggy Stardust and the Spiders from Mars, Low
Bruce Springsteen - The Wild, the Innocent and the E Street Shuffle
AC/DC - Powerage
Slayer - Reign in Blood
Emperor - IX Equilibrium
In Flames - Whoracle
Turisas - The Varangian Way
Blur - Parklife
Oasis - (What's the Story) Morning Glory?
Suede - Coming Up
Queen - A Night at the Opera
Faith No More - The Real Thing
Pearl Jam - Ten, Vitalogy
Alice in Chains - Dirt
The Rolling Stones - Sticky Fingers
Kiss - Kiss, Destroyer, Music from the Elder, Unmasked
Anthrax - Among the Living

Noita kaikkia yhdistää se, että mielestäni niissä on vähintään 3/4-osaa biiseistä ensiluokkaisia sävellyksiä ja esityksiä, toisin kuin esim. Rust in Peacellä.

[IndianaJones]

^ Onhan tuossa listauksessa sentäs paljon sellaista minkä pystyy allekirjoittamaan, mutta esimerkiksi King Diamondilta en ymmärrä hieman epätasaisemman Fatal Portraitin ylistämistä. Noh, tosiaan mielipiteitä, kuten Take No Prisonersin, Lucretian ja Rust In Peace...Polariksenkin kohdalla: itselle levyn parhaimmistoa, vaikka se parhaimmisto kattaakin melkein koko levyn

Etenkin Lucretia ja Polaris, todella kovia vetoja. Countdownilta on juurikin tuo Psychotron jäänyt ehkä rasittavimmaksi vedoksi, ja samaa mieltä siitä että loppupäästä niitä heikompia virityksiä löytyy.

[Karpaasi]

Starstruckilta osuva kirjoitus, mutta yksi kohta tuhosi kaiken kredibiliteetin kenties ikuisiksi ajoiksi, nimittäin...

Iron Maiden - Powerslave.

joka on kenties ensiluokkaisin esimerkki Killer/Filler -levystä. Myönnettäköön, että CtE:n väliinputoajina toimivat lähinnä This Was My Life, Captive Honour sekä Psychotron. Lopuissa kappaleissa tuntuu olevan myös idea, johon on panostettu.

Itse nykyään pidän kaikessa monipuolisuudessaan Peace Sells -levyä ehdottomasti bändin kruununa, sillä siinä kokonaisuus pelaa aivan mutkitta. Rust in Peacella on aina ne tietyt kappaleet, joita erityisesti odottaa, mutta Take No Prisoners, Five Magic ja Poison was teh Cure eivät ole ikinä tippuneet erityisesti. Lopun Lucretia-Tornado of Souls-Rust in Peace -kombo on taas älyttömän kova melodisempi pommi.

Youthanasia on nykyään minulle lähinnä sellainen henkilökohtainen haukotus. Sinkkubiisien lisäksi levyllä on Blood of Heroes sekä I Thought I Knew It All sekä tietysti Victory, mutta muuten levy laahaa niin paljon, että ilman parempaa tietoa miettisi, oliko Dave viekkareissa?

Peace Sells, Countdown to Extinction ja Rust in Peace. Siinä ovat ne suht toimivat kokonaisuudet bändiltä. Muilla levyillä on aina ongelmia tasapainoilun tai kappalemateriaalin suhteen, vaikkakin muista levyistä saisi helvetin kova best of -kiekon keräämällä parhaat päältä.

[Starstruck]

esimerkiksi King Diamondilta en ymmärrä hieman epätasaisemman Fatal Portraitin ylistämistä.

Nostalgia-arvoa tuolle on toki ehtinyt kertymään, mutta ei albumilla kyllä ole Voices from the Pastia lukuun ottamatta yhtään täytebiisiä. Jopa albumilta ilmeisesti ylitse jäänyt The Lake on ykkösluokan biisi.

Starstruckilta osuva kirjoitus, mutta yksi kohta tuhosi kaiken kredibiliteetin kenties ikuisiksi ajoiksi, nimittäin...

Iron Maiden - Powerslave.

joka on kenties ensiluokkaisin esimerkki Killer/Filler -levystä.

Back in the Village osuu tuohon kategoriaan, mutta muuten ei heikkoa lenkkiä. Kaksi ekaa ja kaksi viimeistä varmasti suurin osa allekirjoittaa. Flash of the Blade olisi voinut olla jopa singlemenestys, The Duellists on painavuudessaan poikkeuksellisen hieno tuotos ja Losfer Wordsissa tiivistyy albumin/kannen tunnelma (on myös onnistunut sävellys).

[nickorules]

Megadeth ei ole napannut viiteen kuukauteen. En tiedä miksi.

Onpa jotenkin hämmentävä eksakti ajanmääre...

Se on likiarvo .

Eikä paljoa kiinnosta vieläkään. Maaliskuussa poimin TWNAH:n hyllyyn ja sen jälkeen on ollut bändin kuuntelu hyvin vähissä.

CTE-pointin allekirjoitan. UA:n jälkeen heikoin Megadeth-tuotos.

[QazKFD]

Eikä paljoa kiinnosta vieläkään. Maaliskuussa poimin TWNAH:n hyllyyn ja sen jälkeen on ollut bändin kuuntelu hyvin vähissä.

Syy ja seuraus?

[nickorules]

. Ei. Se vaan oli se levy, mikä vielä puuttui. Olin kuullut sen jo aiemmin, eikä se mielestäni mitenkään huono ole, vähän ylipitkä kylläkin.

[IndianaJones]

Starstruckilta osuva kirjoitus, mutta yksi kohta tuhosi kaiken kredibiliteetin kenties ikuisiksi ajoiksi, nimittäin...

Iron Maiden - Powerslave.

joka on kenties ensiluokkaisin esimerkki Killer/Filler -levystä.

Heitetään nyt, vaikkei tähän topikkiin kuuluisikaan: itse allekirjoitan Powerlsaven tasaisuuden täysin, ja vieläkin paremmin, sillä Back in the Villagestakin olen aina pitänyt. Yksi tasaisimmista Maiden-levyistä mielestäni, mukana ei ole sellaisia outolintuja kuten Can I Play With Madness (josta kyllä pidän, vähän turhan eri linjaa vaan muun levyn kanssa) tahi muusta materiaalista turhan selkeästi tasossa jääviä, kuten Heaven Can Wait (ja tämäkin mielestäni ihan ok biisi).

Peace Sellsillä ketuttaa se coveri, ei istu mitenkään muun levyn linjaan. Muuten kyllä oivallista tavaraa, mutta tuo veto rikkoo eheyden levyllä kyllä kokonaan. Ehkä mie sitten siedän noita "keskinkertaisuuksia" paremmin kuin täysin levyn kaavasta eroavia biisejä...

[Lappis]

Nick Menzaa kovempaa rumpalia Megadethillä ei ole ollut ikinä jos multa kysytään. Mieshän paukutti rumpuja todella kovalla asenteella vaikka oli silti myös teknisesti taitava soittaja, ei pääse esim. Droverin lätkytykset lähellekään Menzan jykevää ja energistä soittotyyliä jollaista tämä genre tarvitsee. End of discussion.

Siitä vähän mallia: http://www.youtube.com/watch?v=_lShTMrFVco

Jesus miten noi pellit heiluu kauan ja paljon?! Noin heiluviin pelteihin ei olisi kiva soittaa jotain musaa, missä joutuu tykittämään peltejä oikeasti paljon. Ikinä en ole ymmärtänyt tuota roikkuvaa peltiräkki-ideaa. Näyttää ihan typerältä ja ei näytä kyllä kovin toimivalta käytännön tasollakaan.

[Salamalla ratsastaja]

Jätän nyt kommentoimatta aikaisempiin kiistojen kohteisiin, ja alan hämmentelemään omaa soppaani. Nimittäin, kuuntelin ekaa kertaa todella pitkästä aikaa System Has Failedin, ja tuli yllätyttyä, lähinnä siitä, ettei se mikään ihan tyhjänpäiväinen levy olekaan. Vaikka muusikot onkin jotain aivan hämäriä tyyppejä lukuunottamatta tietysti Polandia, on Systemillä yllättävänkin paljon hyvää materiaalia; Blackmail The Universe, Die Dead Enough, The Scorpion, Back In The Day esimerkiksi. Varsinkin tuo melodisempi osasto on todella toimivaa, ja koko levyllä on kuultavissa Mustainen vapautunut ote. Tällä levyllä Dave on päässyt vielä enemmän toteuttamaan itseään kuin aiemmin, ja hyviä ideoita kyllä löytyy. Nuo parhaat biisit kuulostavat todella raikkailta, eikä muukaan materiaali mitään kehnoa ole, paitsi levyn loppupää, joka harmaantuu vähän mauttomaksi Shadow of Dethin tosin ollessa varsin mielenkiintoinen rallatus. Löytyy levyltä sitä roskakorin täytettäkin pahimpina esimerkkeinä Something That I'm Not, Of Mice And Men ja My Kingdom. Kuitenkin System Has Failed tarjoaa oikeasti paikoin hyvinkin mielenkiintoisen ja sopivalla tavalla erilaisen MD-levyn, vaikkei tyyli nyt perinteisestä radikaalisti poikkeakaan, ja kokonaisuus on kaikkea muuta kuin eheä. Suosittelen kuuntelemaan, jos tämä on jäänyt hyllyn pohjalle pölyttymään.