Nowen, Peace with Death

poolrules · Post by **poolrules** » Wed Oct 05, 2005 18:54

On tullut tuota levyä tänään aika urakalla pyöriteltyä, ja ei voi kuin todeta, että helvetin kovaa kamaa. Kunnon mätkettä ja turpaanvetoa levyllä riittää, mutta hyvin on biiseihin saatu myös vähän rauhallisempia kohtia, ja niiden aikana on hyvä vetää hieman henkeä ennen kuin todellinen rypistys taas alkaa. Myöskin soundit miellyttää korvaa erityisen paljon.

Ipeltä tuossa edellisellä sivulla irtosikin jo varsin mainio syväluotaus levyyn, joten siitä vain lukemaan ne jotka ei levyä vielä ole hankkinut.

Ipe wrote:With Pain

+ Biisin aikana välittyvä melodisuus eli deathmetallin kauneus yhdistettynä raskaimpiin kohtiin.
+ Biisi levyn paras

Tätä kohtaa on pakko kompata. Ihan helmi biisi.

Raitus · Post by **Raitus** » Wed Oct 05, 2005 19:46

Kyl. Ipe sanoi kaiken oleellisen, mä olen ihan narahtanut tähän levyyn. Erittäin kova ja vielä enemmän, nam.

Lappis · Post by **Lappis** » Wed Oct 05, 2005 20:48

DevilLook wrote:Täällä kanssa kolisi postiluukusta kyseinen kiekko ja muutan kuuntelu kerran jälkeen voi sanoa kyllä toimii. Näin työni puolesta on pakko kysyä kansista kun jostain pirullisestä syystä tarkastelen niitä aina enemmän kuin tarpeeks. Onko ne tarkotuksella noin tummat? Meinnaan että sävyt hiukka hukkuu toisiinsa ja varsinkin takakannessa biisit on varsin hankalasti luettavissa. Muuten on perin tyylikkäät kannet. Tykkään. Ja kun Hellsinkiin joudutte keikkaa heittämään niin pitänee tulla tarkastelemaan livekunto sen verran toimii tämä mätke!

Älä multa kysy, mä vaan soitan ja teen tusinariffejä

" Taiteilijan vapaus " tai jotain muuta. Onhan ne kyllä aika tummat.

Ja kuten varoittelin, The Vominator pieksee kannujaan siihen malliin, että on jo perkele, jos sitä ei kukaan muu huomaa mun lisäksi?

P.K. · Post by **P.K.** » Wed Oct 05, 2005 20:52

On kyllä varsin kova julkaisu, ei voi muuta sanoa. Tuli väännettyä läpi pari kolme kertaa päivemmällä.

Niin, ja kun keikkaa lähdette tekemään niin koittakaas Stadissa/pääkaupunkiseudulla hoitaa ittennen ainakin jonnekin aivan muualle kuin Fuktoryyn sitten. Se mesta on kirjaimellisesti niin totaaliperseeestä että. Vuoritalokin menis, mutta ei kyllä varmaan sinne.

Lappis · Post by **Lappis** » Wed Oct 05, 2005 21:05

^ Vuoritalot ja Fuktorit on ehdottomasti pois laskuista! Ei saatana mitä mestoja.
Kyselyjä on tullut kyllä stadin suunnalta, ihan kunnon mestoista siis. Oikeastaan pari keikkajärkkääjää on nyt meidän kimpussa saadakseen meidät Stadiin.

Edit: By the way, mä olin jokseenkin varma, että Nowen-kama osuu ja uppoaa nimenomaan Ipelle. Mutta että noin kovasti? Muista en sitten osannut sanoa mitään.

P.K. · Post by **P.K.** » Wed Oct 05, 2005 21:12

Hyvä hyvä! Kipsari Arabianrannassa voisi olla kyllä yksi aivan hyvä. Watain tuli nähtyä siellä reilu kuukausi takaperin ja homma toimi mahtavasti. Eikä ole mikään viiden sentin räkälä.

Ei mulla mitään vastaan Fuktorya ja VT:tä, mutta ei niissä liian usein jaksa olla. Hirveitä rotankoloja. Ja VT onkin kljupunkkareiden mesta muutenkin.

Pentelesh · Post by **Pentelesh** » Wed Oct 05, 2005 21:51

sanotaampa näin että 4/5 tähteä tippuu täältä, miinusta tippuu siitä, että laulu on hieman liian taustalla, ja sitten tuo kitara soundi -> se on hyvä, mutta jotain puuttuu ja jotenkin kitarat liian "saman soundisia" josta en tykkää. Muuten kyllä biisi materiaali on hyvää, vaikka viimeisen biisin aikana tuli muutamassa riffissä mieleen, että kuka tän olikaan tehnyt pari vuotta sitten. Tai semmoinen miele vaan tuli heti että tää on kuultu. Tänne tsadiin vaan keikalle, mä tulen kyllä rokkipoliisiksi paikalle jos ehdin.

Lappis · Post by **Lappis** » Wed Oct 05, 2005 21:56

^ No sit mua on plagioitu, koska se viimenen biisi on tehty vuonna -02

Kitarasaundit nyt ovat samat, koska sama mies äänitti kaikki kielisoittimet. Kävi se mielessä, jos ruuvaisi erilaista saundia toisell kitaralle, mutta se vie niin paljon aikaa ja oli deadline. Näin tällä kertaa.

Laulu on tuolla tasolla sentakia, että rummut ja laulu tulee kumpikin keskikanavaa pitkin. Laulaessa snare jää hivenen peittoon. Eli jos olisi vielä lisännyt laulua= Snare vielä enemmän peitossa. Ja sehän ei minulle sopinut. Eikä kyllä Vominatorillekkaan, yllättäen

Muuten kitarasaundit ovat mun mielestä vitun tykit. Mutta ketään ei voi miellyttää aina, ei varsinkaan toisia soittajia. Jokaisella on se oma saundinsa.

Grimmie · Post by **Grimmie** » Wed Oct 05, 2005 22:04

Levy tuli tosiaankin tänään, ensi viikolla maksu, kunhan saan rahaa. Pikaisen ensimmäisen kolmen biisin kuuntelun jälkeen eniten iski tuo Illusions, jos huomenna vaikka syväkuuntelisi paremmin.

Peke · Post by **Peke** » Wed Oct 05, 2005 22:05

Levy tuli tänään ja 3 kertaa kuultu. Kun en ole genren suuri fani on hieman vaikea alkaa avautumaan taikka varsinkaan negatiivista kaivamaan. Biisikohtaisen arvostelun kyllä teen myöhemmin.

Päähuomiot tähän saakka.
+ihan sairaan hurja rumpali, miltei epätodellista (fillii, komppii, komppii fillii, tuplii, fillii, tuplii ja fillii)
+sanoituksissa sanoma kudottu lyhyesti ja ytimekkäästi
+mielenkiintoisia ja munakkaita riffittelyjä löytyy

Pentelesh · Post by **Pentelesh** » Wed Oct 05, 2005 22:28

Lappis wrote:Kitarasaundit nyt ovat samat, koska sama mies äänitti kaikki kielisoittimet. Kävi se mielessä, jos ruuvaisi erilaista saundia toisell kitaralle, mutta se vie niin paljon aikaa ja oli deadline. Näin tällä kertaa.

Muuten kitarasaundit ovat mun mielestä vitun tykit. Mutta ketään ei voi miellyttää aina, ei varsinkaan toisia soittajia. Jokaisella on se oma saundinsa.

Tämä totta, tosin jos olisit pikkusen ruuvannu niitä soundeja erisuuntiin niin uskoisin että olisi monen muunkin mielestä kuulostanut paremmalle. Moni "tavallinen" kuuntelija ei tätä asiaa välttämättä edes huomaa, ellei erikseen sano. Toi vaan jotenkin osu heti kun kuunteli. Tosin Jälkiviisaus on paras viisaus ja katsomovalmentajaa/tuottajaa on aina helppo esittää. Pääasia että itse olet tyytyväinen.

Nin ja Villen rumpusuoritus on maailmanhuippuluokkaa. ei voi muuta sanoa.

Lappis · Post by **Lappis** » Thu Oct 06, 2005 0:33

Nowen muuten hakee jälleen kerran soittajaa riveihinsä.
Bassotaitelija Graveheart on potkittu minun toimesta kokoonpanosta vittuun. Syyt täysin henkilökohtaisia.

Akiman · Post by **Akiman** » Thu Oct 06, 2005 1:37

Lappis wrote:Nowen muuten hakee jälleen kerran soittajaa riveihinsä.
Bassotaitelija Graveheart on potkittu minun toimesta kokoonpanosta vittuun. Syyt täysin henkilökohtaisia.

Vittumainen tapahtuma, tai ehkäpä bändille ei tulevaisuuden kannalta niinkään, jos välit olivat menneet tällaiseen tulokseen johtavaan kuntoon, mutta itse en koskaan ajattele tällaisia eripuria eronoineen ja potkuineen millään tavalla mukavina asioina. Toivottavasti asiat kääntyvät tästä hyväksi ja Nowen jatkaa matkaansa, vaikka vilkasta vaikuttaisi olevankin. Jos ei muu auta, niin pian on alettava vetää duettolinjaa tai mastermind Lappis sooloa. No, ehkä siihen asti ei ole tarvetta mennä, tällaista sattuu. Itse odottelen vielä uutta levyä kuultavaksi, mielenkiintoista kyllä kuulla, kun tasan kerran kuuntelin samplen ja muuten olen jättänyt kaiken itse levytyksen varaan.

Metal-Archivesia vilkaisin juuri ja ilmeisesti aika nopeaa toimintaa sielläkin, tai siis jollakin siellä editoineella, kun jäseniä oli kaiketi ehditty jo muuttamaan.

Ipe · Post by **Ipe** » Thu Oct 06, 2005 9:02

Lappis wrote:Edit: By the way, mä olin jokseenkin varma, että Nowen-kama osuu ja uppoaa nimenomaan Ipelle. Mutta että noin kovasti? Muista en sitten osannut sanoa mitään.

Ennakkoon ehkäpä odotin, että Pathetic Existence olisi se levyn kovin raita ja muut tukisivat biisiä tasaisuudellaan. Kuitenkin heti ensimmäisen kuuntelun jälkeen muut biisit nousivat jotenkin heti edukseen. Jumalattomia riffittelyjä, sooloja, rumpalointia, sovituksia. On brutaalimpaa vaihetta höystettynä deathmetallin kauneuteen. Death/Thrash muutenkin uppoaa itselleni aika helvetin kovaa. Musiikista huomasin lähinnä vaikutteet Slayer, Sepultura ja Death sarakkeelta. Kyseiset bändit iskevät itseeni jo tiedetysti enemmän, kun lasi maitoa. Levy siis avautui ihan ensimmäisen kuuntelunkin perusteella kokonaan, muut kerrat vain vahvistivat tätä tosiasiaa entisestään.

Pentelesh tuossa aiemmin mainitsikin kitaroiden "saman soundisuuden" kyllä tämä tuli itsellekin mieleen, mukaan lukien et karjunta olisi jotenkin taustalla. Kuitenkin vahvuudet mielestäni voittavat nämä pienet heikkoudet eli Suomen Hoglan, Lappiksen riffit ja soolot kyllä ovat todella upeaa kuunneltaa, näistä negatiivisista puolista ei niin väliä. Myöskin tietylainen UG-soundi on "erään" levyn avauduttua kunnolla lisännyt pitämistäni tähän soundimaailmaan. Muutenkin täytyy ottaa huomiin et nyt ei olla vielä mitään Anthrax valuuttaa, että studiolla voi rauhassa vaikka asua ja viimeistellä soundit ja äänimaailman parhaimmaksi mahdolliseksi vaan tavallinen suomalainen työssäkävijä.

Kysymysmerkeiksi levystä heitän sellaisen että levy avautui heti ensimmäisellä kuuntelulla, viestiikö tämä sen että levy voisi olla lyhytaikaisempi? Omaa historiikkiani katsastaen erinlaisia levyjä on tullut kuunneltua jo jokunen tovi. Pitkästä avautumisesta nauttivat levyt ovat olleet pitkäaikaisempia, kun nopeasti avautuvat. Poikkeuksia on kourallinen. Tai jos toisaalta aiemmin mainitsin pitäväni paljonkin tästä death/thrash-genren sanomasta. Niin ehkäpä vaan rummuttelu, riffit ja soolot olivat niin upean kuulostavia ensimmäisen kerran jälkeen, että levy avautui ensimmäisen kuuntelun jälkeen. Sen aika näyttää.

Siis todella lahjakasta soittoa, toivon erittäin suuresti et Nowen lyö tämän levyn myötä itsensä ns. läpi. Tällä biisimateriaalilla se ei todellakaan olisi mikään ihme.

Ps. Lähetä nauha DiGioriolle niin saat hänet varmasti mukaan nauhoittamaan elämää suuremmat bassoraidat, rumpalia/komppikitaristia et todellakaan tarvitse. Maskotin kyllä

Ps. Odotappa Hammerin analyysia, eilisen "palaverin" myötä mietteemme oli aika * , sitä odotellessa.

EDIT: Ai mitkä typot?

Pentelesh · Post by **Pentelesh** » Thu Oct 06, 2005 9:14

Ipe: semmoinen kysymys, että mikä on UG-soundi sulle?

Meikäläisen mielestä nämä soundit on hyvin tuotetut sekä mietityt, eikä mitään surinaa ja pörinää. Slugathorin soundit on enemmän UG kuin yksikään Nowenin tuotos mitä olen kuullut. Asiahan on tietysti makuasia.

Ipe · Post by **Ipe** » Thu Oct 06, 2005 9:30

Pentelesh:

Ipe wrote:Myöskin tietylainen UG-soundi on "erään" levyn avauduttua kunnolla lisännyt pitämistäni tähän soundimaailmaan.

Itse en kumminkaan ole mikään UG-ammatilainen, joten tästä maintsevasta bändistä en tiedä yhtään mitään. Eli mikä on kunnon UG-soundi? Ensimmäisenä tulee mieleen joku Mayhem - Pure Fucking Armageddon levy. Myöskin Schizophrenia, Extreme Aggression saroilla on suht "räkäset" soundit, itse kutsuisin näitä hiukan UG-soundeiksi. Oikean määritelmän jätän asiasta tietäville. Riffit/Rummut Nowenissa kuuluvat todella hyvin, toisaalta ärjyntä jää hiukan taustalle, eräässä kohdassa taisin aistia hiukan puuroutumisakin, oheisista kohdista siis repäsin ton ug-homman.

Lappis · Post by **Lappis** » Thu Oct 06, 2005 11:18

Jos siellä puuroutumista on, siihen on muutama syy:
1. Mä olen tehnyt riffin, mitä en ole testannut tarpeeksi kunnon säröt päällä.
2. Mä olen soittanut väärin

3. Se riffi on ollut tarkoituksella joku puurojuttu, mene ja tiedä
4. Tusinariffien kuningas on syntynyt

Saundeihin mä itse olen helvetin tyytyväinen. Mitään saundilevyä meillä ei mukana ollut, vaan alusta asti lähdettiin äänittäjän kanssa kahdestaan saundia hakemaan. Kitara on juuri sellainen kuin halusin. Ei siinä mikään aika studiolla olisi enää auttanut, tuohon se olisi jäänyt kuitenkin. Ja aikaahan meillä sinänsä olisi ollut vaikka kuinka, mutta A) Mä vihaan studiossa oloa ja B) piruako siellä turhaan ylituottamaan, koska hommat toimii lyhyessäkin ajassa. Se on helppoa kun on tarkka visio siitä, mitä hakee.

Ylituottamista tässä nimenomaan vältettiin, Spine tekee sen jo.

Akiman: Juu, basisti oli vielä eiliseen asti yksi mun parhaimpia ystäviä ja muutenkin kokoonpano oli paras, mitä voin kuvitella. Ykkösjätkät ympärillä, joiden kanssa tulee siviilissäkin pyörittyä paljon.
Se oli ja meni. Tietyt asiat ovat minulle pyhiä ja Grave meni yhtä sellaista pyhää asiaa törkkimään. Mies on yhtä kuin kuollut minulle tästä eteenpäin. Lienee päivänselvä juttu, että samassa bändissä osittaminen on mahdotonta. Soiton pitää olla hauskaa.

Eli siis Lahti ja lähialueet: jos löytyy hurttia huumoria, vitusti asennetta ja ehkä vähän soittotaitoakin, yhteyksiä muhun. Ikää täysi-ikäisyys. Ei tarvitse olla mikään truu-iivil satanisti mutta ei missään nimessä mikään Jessekään. Pitkätukka plussaa, ei vaatimus. ( Se kasvattaminen aloitetaan sitetn bändissä

)

Ja kiirettä pukkaa, keikkailu pitäisi kuulemma Marraskuussa aloittaa levynjulkkarikeikalla

Ipe · Post by **Ipe** » Thu Oct 06, 2005 11:47

^ Eihän tässä sitten muutakun jatketaan kuuntelua ja ilmakitaralla riffien soittamista. Studio ja muut tuottojutut nyt täysin selvä, tärkeintähän on se että itse on tyytyväinen lopputulokseen.

Toivottavasti basistipuoli tulee kuntoon ennen levynjulkkareita ettei sotkisi tulevia keikkarupemia, paska juttuhan kyseinen tapahtuma oli.

np: Anthrax - I'm the Man

KURRE · Post by **KURRE** » Thu Oct 06, 2005 12:53

^^ No voi perse, ukkolothan on kuin kaksi marjaa.

Noh, minkäs teet. Maailma on julma ja soittaminen kovaa perskele.
Koittakaahan joku löytää pitkäkaulan taakse, ukkoloillahan on hirvee noste päällä ja se vaatii ehjän orkesterin.

Sugar Daddy · Post by **Sugar Daddy** » Thu Oct 06, 2005 13:18

Joo-o. Nyt on levyä kuunneltu sellaiset kymmenen kertaa ja on aika pienimuotoisen analyysin.

Mulle tapahtui juuri päinvastaisesti kuin Ipelle, eli ekalla kuuntelukerralla levy ei jättänyt mitään käteen. Ajattelin, että tässäkö tämä nyt sitten oli? Tähänkö menin heittämään kympin? Taisin olla hieman unessa, sillä toisella kuuntelukerralla levy alkoi jo avautumaan. Eka asia, jota ajattelin oli: "Vittu, mikä rumpali!"

Siis ihan tajuttoman kovatasoinen kannuttaja, Ipe sen hyvin jo tiivistikin: Suomen Hoglan. Aika ilmiömäistä soittoa, pellit kolahtelevat ihan oudoissa kohdissa. Nopeat jalat, hienot fillit. Levyllä on hienoja riffejä ja sooloja, mutta mulle ne avautuivat vasta ehkä kolmannella kuuntelulla. Lappiksen ilmaisu on parantunut huomattavasti noista Cursed or Blessed -ajoista. Nämä paljon puhutut vokalistikliseet ovat aivan mahtavia, tuovat musiikkiin sellaisen pienen pilke silmäkulmassa -fiiliksen. Soundit ovat nyt ihan top notchit kaikilta osin. Hienosti sopivan raa-at, mutta samalla silotellut. Blastbeatit saisivat kyllä olla ihan inan verran enemmän pinnalla, mutta ei muuta valitettavaa.

Pathetic Existence on avausraidaksi oikein hyvä, kunnon riffit ja rumpalointi hienoa. Breaking Point pistää vielä paremmaksi riffien ollessa ihan ihan tajuttoman addiktoivia. Illusions on mulle se levyn heikoin biisi, ihan hyvä, muttei mikään tajunnanräjäyttäjä. Nimibiisi toimii hyvin blasteineen ja mahtavine vokaaleineen. Viimeinen raita, With Pain, on levyn paras. Itse asiassa tämä on parasta mitä olen kuullut (death)thrashrintamalla pitkiin aikoihin. Death-vaikutteet tulevat tässä eniten esille. Brutaalin kaunis biisi, siinä se kiteytettynä.

Where Hell Begins kuuluu tämän vuoden parhaimpien levyjen joukkoon. Jokainen tänä vuonna julkaistu ostamani levy on ollut hyvää/kiitettävää tasoa. Tämä kuuluu ehdottomasti niiden joukkoon.

EDIT: Typot, saatanan typot.

Jukka · Post by **Jukka** » Thu Oct 06, 2005 14:38

Nyt on muutaman kerran pyörähtänyt läpi ja umpirehellistä mielipidettä tulee tässä:

Ensivaikutelma oli melkoisen takuuvarma: Tämä on Lappis ja Nowen. Vaikka musiikillisesti ollankin aika lailla eri linjoilla, kuin Cursed or Blessedilla, niin tunnnistettavaa työskentelyä silti. Tämä on ehdottomasti positiivinen seikka. Heti ensimmäisestä "GO!" -huudosta lähtien käy selväksi, että thrash metallilla tässä pusketaan eteenpäin. Ja hyvä niin. Ulosanti on selkeytynyt huomattavasti, kun ylimääräiset progekikkailut on jätetty vähemmälle. En tarkoita sitä, etteivätkö ne porukalta luonnistuisi, mutta tähän musiikkiin ne eivät sopisi kovin mallikkaasti.

Soundit ovat mainiot, varsinkin kun tiedän missä ne on ruuvattu, millä vehkeillä ja kenen toimesta. Eli nyt kotiinpäin, Gloria Mortin treenikämpällä, bändikaverini, kitaristimme Juho Räihän toimesta. Mies osaa nappia kääntää. Miinus napsahtaa liian kuivakasta soolo/leadsoundista, jota olisi voinut hieman efektoida kantavammaksi. ei mitään vitun Light Beer -kitaraa, mutta pikkasen eloa ja sustainia siihen soundiin.

Cleankitaroista tulee välillä mieleen hyvin voimakkaasti Sepulturan mutta myös samalla 90-95 skandinaaviblackin vastaavat jutut. Tuli oikeasti nuoruus mieleen ja se on pelkästään hyvä asia. Voimakkaita mielikuvia herättävä musiikki on pelkästään positiivinen asia.

Sitten toinen miinus ja tästä annakin henkilökohtaisesti huutia Juholle kun taas nähdään. Mikä siinä on niin perkeleen vaikeaa laittaa se (meikäläisen laatu)basso (

) kuuluville? Varsinkin tällaisessa musiikissa se on elintärkeä elementti ja antaa sellaisen pohjan rumpujen kanssa, mitä tähän musiikkiin tarvitaan. Ei näin. Thrashista häviää helvetin monta tärkeää juttua, jos ei ole bassoa kolisemassa.

Ja nyt se rehellisin palaute kaikista. En tiedä missä on vika, mutta en todellakaan yhdy Villen kohdalla tuohon "Suomen Hoglan" -vertaukseen. Ennekuin alatte hutkimaan, niin muistutettakoon, että olemme bändikavereita Maiden Hellissä, joten sekä mies että tyyli ovat tuttuja.
Mies on taitava rumpali ja kaikin puolin luova, TYYLILTÄÄN hoglanmainen rumpali, mutta Suomenmaasta löytää kyllä melko monta rumpalia, joka hallitsee samata jutut kuin The Vominator. Tämä ei suinkaan ole moite eikä dissaus Villeä eikä Nowenia kohtaan, mies on erittäin hyvä rumpali, joka antaa vaikutteidensa kuulua. Ja niin pitääkin. Mutta siinä mielessä karsastan todella paljon tuota vertausta, koska herrat erottaa yksi tuikitärkeä asia. Innovatiivisuus. Lappis ymmärtää varsin hyvin mitä tällä tarkoitan. Kyllä Ville on Suomen Ville Vehviläinen ja sillä siisti. Mutta puolivakavana läppänä ymmärrän hoglanit varsin hyvin ja vertauksia väistämättä tulee.

Biisejä tuntuu vaivaavan välillä myös ehkä liiallinen ulosanti. Tavaran paljous on välillä niin häkellyttävä, ettei oikein tiedä mistä tarttuisi kiinni. Pieni silaus johdonmukaisuutta peliin, niin se on siinä.

Mitä siis jäi käteen? Paikkaansa puolustava ja olemassaolonsa täysin ansainnut MCD, jonka kohdalla on enää ajan kysymys, milloin tuo jälkiliite muuttuu CD:ksi. Suomessa julkaistaan todella paljon paskempaa musiikkia metallina, kuin tämä. Ennenkaikkea tämä on rehellistä musiikkia ja sellaisella ei voi koskaan mennä metsään. Tästä kuuluu rakkaus tekemistä kohtaan eikä se, että "soitetaan rässiä, kun se nyt on muotia".

Pitkällisen pohdinnan jälkeen raati kiittää ja kumartaa, ja antaa arvosanaksi 4-/5

Olen puhunut.

Hammer · Post by **Hammer** » Thu Oct 06, 2005 18:08

Olen jo kerennyt levyyn sen verran perehtymään, että voisin siitä kirjoitella omia ajatuksiani ylös. Alkuun on heti todettava, ettei Lappis ole todellakaan puhunut paskaa bändinsä suhteen. Niitä täytebiisejä ei levyllä ole yhtään, "tusinariffien" ja rumputyöskentelyn ollessa pääasiassa erinomaista jälkeä. Todettakoon, etten ole mikään asiantuntija rumpujen soiton suhteen. En siis välttämättä osaa tehdä tarkkaa jakoa maailmanluokan rumpaleiden ja perushyvien kannuttajien välille. Oman kuulohavainnon perusteella The Vominator kuulostaa joka tapauksessa vähintäänkin asiansa osaavalta kaverilta. Itseasiassa helkkarin loistavalta ja lähes parhaimmistolta, mitä suomalaisiin rumpaleihin tulee. Myös rumpusaundeista on annettava plussaa, sen verran hyvältä kuulostavat.

Vaikutteet kuuluvat levyltä, mutta Nowen onnistuu siltikin onnistuneesti kuulostamaan omalta itseltään, eikä mitään räikeää plagiointia tule levyä kuunnellessa vastaan. Ipen mainitsema bändisuora Death-Sepultura-Slayer tuli itsellänikin heti mieleen levyä ensimmäisiä kertoja kuunnellessa. Myös jotain Kreator tyylistä on hetkittäin havaittavissa. Riffit ovat osuneet pääasiassa kuin nyrkki silmään, eli minulle kolahtavat vallan mainiosti. Lappis on kitaristina vieläkin parempi kuin odotin. Nämä tusinariffit ovat kautta levyn addiktoivia ja niitä löytyy riittävän paljon. Eli ei olla menty sieltä mistä aita on matalin helpoimmilla ratkaisuilla (ts. päästetty heikomman puoleisia riffejä mukaan), vaan käytetty paljonkin aikaa oikeasti hyvien riffien tekemiseen.

Vokaalisuorituksesta voisin sanoa, että jopa huomattavasti paremmalta kuulostaa kuin Cursed Or Blessedillä. Sopivan vihaisilta ja aggressiivisilta kuulostaa Lappis karjuessaan sydämensä kyllyydestä. Tosin, parempaakin vokalisointia olen kuullut tietyiltä thrash- ja death metal bändeiltä. Ei siis ihan vielä sellaista tajutonta maailmanluokan murinaa kuin paikoitellen, mutta kyllä vahvaa näyttöä läpi levyn. Paikoin Lappiksen karjaisut kuulostavat suorastaan erinomaisilta ja mikä tärkeintä, ne tulevat asenteella. Vokalistikliseet lisäävät levylle vielä yhden elementin, asennekarjaisut välissä pitävät mielenkiinnon yllä. Paljon kuullaan ns. korkeampia murinoita Slayer-tyyliin, joita ei siis Cursedilla ollut. Näiden toimiessa entisiä vokalisointeja paremmin, nousee siltikin With Painin matalammalta laulettu säkeistö suurimpien suosikkieni joukkoon koko levyltä.

Bassosaundeihin en kiinnittänyt aluksi juurikaan huomiota, koska on pääasiassa tullut ihmeteltyä Vominatorin loistavaa rumputyöskentelyä ja jäänyt sen takia basson tarkkailu vähemmälle. Jukan mainittua basson jäämisestä hiukan taka-alalle, tuli otettua edellä mainittu juttu huomioon. Kyllähän se saisi vähän paremmin kuulua, mutta toisaalta itse olen kyllä tyytyväinen nykyiseenkin lopputulokseen.

Pistetään vielä lyhyesti mietteitä biisikohtaisesti:

Pathetic Existence
Räväkästi liikkeelle lähestulkoon tapporiffillä.. korjaan takuuvarmalla tusinariffillä. "Go!" huuto nostattaa tunnelmaa. Tosin Bodomillakin on uudella levyllä muistaakseni sama vokalistiklise biisin alussa, joten ovat varmaan ryöstäneet idean Lappikselta. Käy kyllä heti selville, ettei tässä ole mitään muniinpuhaltelua tiedossa. Bändi kuulostaa alusta lähtien rankalta ja Lappiksen vokaalit sopivan vittuuntuneilta. Lyriikat ovat selkeät ja lyhyet, mutta täyttä asiaa ja erittäin mieleenpainuvat. Biisin ensimmäinen säkeistö soi päässä erittäin usein. Pathetic Existence ei tarjoile mitään turhaa, vaan tiukkaa rypistystä, joka avaa levyn juuri oikealla tavalla. Rumpusaundit ovat hyvin esillä ja Vominatorin näytös alkaa.

Breaking Point
Monipuolisempi kuin levyn avausraita. Alun vihaisten ja tyylikkäiden laulumelodioiden jälkeen harvinaisen tiukkaa tusinariffiä viljellään jälleen ja biisi herää täyteen loistoonsa. "MOSH!"-huuto käskee pistämään päänheilutusvaihdetta isommalle ja mikäs siinä, kyllä sitä on vaatimattomammankin musiikin parissa moshailtu. Heti tuon jälkeen tuleekin mieleenpainuvat riffitykset, kitara loistaa. The Vominator alkaa pieksemään rumpujaan asenteella ja kovaa. Rumpalin monipuolisuus tulee nyt vieläkin paremmin esille kuin Pathetic Existencessa. Loppuun säästetty melodisempi osuus hienolla kitaroinnilla, jossa onnistutaan saman aikaisesti kuulostamaan edelleen rankalta rumputyöskentelyn ansiosta. Sitten vielä moshpit osiota aivan loppuun. Vominator iskee rumpujaan kuin mielipuolinen. Jos tässä vaiheessa ei ala viimeistään pää tekemään jotain epämääräistä liikettä tai moshaamaan villisti, ei kuuntelija todennäköisesti muutenkaan pidä tämän tyylisestä musiikista.

Illusions
Mistä varastosta näitä riffejä löytyy? Jälleen nimittäin lähdetään sen verran hienolla kitaroinnilla liikenteeseen ja rummutkin tulevat pian mukaan hakkaamaan vihaisesti ja voimalla. Alussa alkaa tosin miettimään, että missä sen alkuriffin on kuullut aiemminkin tai mitä se muistuttaa. Toinen säkeistö ehdotonta parhaimmistoa, lyriikat puolustavat jälleen paikkaansa ja ovat täyttä asiaa. Vokaalit tulevat paikoin todella vihaisesti, saattaisi heikompi säikähtää. Kun tavaramerkkiä eli tusinariffiä on ängetty sopivasti mukaan ja The Metal Drummer antaa samalla jatkuvasti aihetta ihmettelylle (taitava kaveri paiskomassa rytmiä), niin on pakko todeta tämänkin biisin olevan kova rykäisy. Ei kuitenkaan nouse parhaimmiston tasolle, mutta on ansainnut paikkansa kivenkovalla albumilla.

Where Hell Begins
Tyylillä, täydellä turpaanveto-tempolla liikenteeseen. Hetkeksi rauhoitutaan riffin kanssa ja sitten taas menoksi. Lyriikallinen anti uppoaa kuin veitsi voihin. Vaikka biisi on kauttaaltaan upeaa kuultavaa, vasta kertosäe räjäyttää tajunnan lopullisesti. Kertsi suorastaan pakottaa moshaamaan, jonka jälkeen leukaa saa keräillä lattialta. Kertosäkeen riffi jää soimaan taukoamatta päässä, todella addiktoiva. "And Everything Begins!!!" -huuto sitten vielä kruunaa loisteliaan kertosäkeen. Todella kiehtova kitaraosuus tehostaa biisin erinomaisuutta entisestään. Tässä kohtaa voi keskittyä niin rumpuihin kuin kitarointiin, molemmat osa-alueet toimivat. Biisi pysähtyy hetkeksi rauhallisempaan suvantoon, jossa tunnelma on synkähkö ja odotteleva. Ododus kannatti, sillä sieltähän lähtee taas sitä Vominaattorin paukuttamaa rässimeinkiä ja moshaukselta ei pysty taaskaan välttymään. Jos joku ei sattumoisin tajuaisi moshaus-kohdan olevan kyseessä, tulee sieltä se tavallaan koominen mutta biisiin itseasiassa mainiosti sopiva Lappiksen "Thrash"-huuto. Rässiä perkele!

With Pain
Mielenkiintoisesti lähtee biisi käyntiin riffillä. Tunnelmasta tulee ainakin itselleni mieleen ajoittain Deathin The Sound Of Perseverance-levy ja sen tietyt kohdat. Sanoitus on vihainen ja toimiva, mielestäni levyn parasta lyriikkaa. Vokaalisuoritus myöskin raivokkaimmasta päästä tällä levyllä. Rauhallisemman osion jälkeinen riffi vakuuttaa, siitä rumpujen johdattamana siirrytään hienosti levyn jopa parhaaseen säkeistöön, jossa Lappiksen vokaalit ovat möreät ja helvetin voimakkaat. (matalammalta mennään kuin levyn muissa biiseissä ja kyllä todellakin toimii!!) Biisin loppupuolella saadaan ihailla sitä mitä Ipe todennäköisesti nimittäisi Death-metallin kauneudeksi. Kitarointi upeaa, suorastaan silkkaa parhautta, rumpujen hakatessa samalla asenteella taustalla. "How Does It Feel ?, with Pain I Live!" kohdassa on jo pakko karjua mukana minkä kurkku periksi antaa. Karjaisun kautta (mitä siinä huudetaan viimeisenä sanana, jotain Arska-settiä?!

) suorastaan häkellyttävän tyylikkääseen kitarointiin ja herkkuahan kestää ihan biisin loppuun asti. Väittäisin, että raavaampikin metal-mies herkistyy tähän loppukitarointiin, tunnelma on elämää suurempi, levy ei voisi loppua paremmin.

Tällä hetkellä kaksi viimeisintä rypistystä (Where Hell Begins ja With Pain) toimivat parhaiten. Kuuntelukertoja on takana likimain kymmenen, joten kuunnellaan lisää. Arvosanaksi muodostuisi ainakin kiitettävä tällä fiiliksellä, mutta saa nähdä miten levy kestää kuuntelua vai pystyykö jopa pitämään jatkuvasti yhtä hyvin, tai vielä paremmin otteessaan. Vuoden kovimpien julkaisuiden joukossa tämä tulee melkoisen varmasti olemaan minun mielestäni.

QazKFD · Post by **QazKFD** » Thu Oct 06, 2005 19:19

Joo saatana.

Nyt on tossa tota kiekkoa kulutettu jo varsin lahjakas tovi, eli jos uskaltais näin pikkusissa krapulafiiliksissä jotain raapustaa ylöskin. Täytyy sanoa heti alkuun, että todella hyvä fiilis jäi kyllä levystä ja kyllähän kymmenen ekua vois vähän huonomminkin tuhlata. Ja odotuksia oli etukäteen aika paljon, Lappis on kuitenkin täällä leijunut jo hyvän aikaa Nowenin aikaansaannoksilla plus tietenkin Pathetic Existenceä on kuunneltu ainakin... ihan perkeleesti.

Joo, katotaas vähän biisi biisiltä mietteitä.

Pathetic Existence

Aivan tolkuton ralli, hyvällä vauhdilla alusta asti liikkeelle ja sama homma jatkuu läpi kolmeminuuttisen rypistyksen. Kertoo kyllä tulevasta kamasta paremmin kuin hyvin, ja ennen kaikkea nostattaa odotuksia terveellisesti korkeammalle. Ensimmäisenä huomion saa rumputyöskentely joka on jo tässä suurenmoista, ja samanlaisena säilyy kautta linjan. Biisin leadi lähtee vähän puun takaa mutta sopii kyllä helvetin hyvin biisin sävyyn. Lopun riffit kovaa kamaa. Ei tässä muuta, säästelemätön avausraita, huippu biisi, sanomassakin löytyy.

Breaking Point

Jaahas, ensimmäisen tuntemattoman rallin vuoro. Kylläpäs lähtee voimalla liikkeelle heti aikaisemman biisin perään, ensimmäisenä tässäkin huomio kiinittyy rumputyöskentelyyn, on se vaan aikamoista. Biisin alku muuten on aika mitäänsanomaton, mutta tulevat kitaramelodiat pelastavat hyvinkin paljon. Tiukalla linjalla jatketaan kumminkin ja kitarasoolo on ehkä ihan vähän pidemmälle harkittu tässä kuin aikaisemmassa biisissä. Muutama biisin osio nostaa hyvin päätään esiin, mutta ei kyllä kokonaisuutena terävintä kärkeä.

Illusions

Tiukka riffi / melodia heti kärkeen. Thrash meiningillä eteenpäin. Rumpaloinnista taas sen verran, että kokoajan tuntuu tulevan vähän splashia, crashia ja kaikkea kikkailua. Varsin piristävää. Ennen puoltaväliä tuleva tusinariffi tuntuu olevan muotoiltu samasta kurakaaresta kun Pathetic Existencekin. Säästely vihdoin kumminkin loppuu ja runttaus kuulostaa pirun hyvältä, tilulilukin on enemmän kuin paikallaan tuossa. Believers... LOW LIFES! -kohta aivan ehdoton! Menevä biisi, mutta ei toistaikseksi avausbiisin voittanutta.

Where Hell Begins

Tämäkin ralli lähtee liikkelle kun varkain ja heti alusta mennään eikä meinata. Meno tuntuu ehkä astetta päättäväisemmältä tässä vaiheessa levyä. Säkeessä hyvät, tarttuvat kitarat sekä säettä seuraava runttausosia on aivan tolkuton. Aivan yhtäkkiä lähtee kertosäe, kylläpä yllätti! Kitarat uskomattomia. Wheeeere, Hell Begins! Tätä seuraavaan väliosaankin on kuitenkin säästelty paukkuja, rumpalointi todellakin toimii. Luulisi että suvantokohdassa meiningistä on jo paras terä kadotettu mutta kyllä sen jälkeen lähtevä runttaus on aivan loistavaa, sekä Lappis ilmoittaa mikä on homman nimi varsin ytimekkäästi. Perään vielä säkeistö ja kertosäe, sitä myöten biisi on lyhyttä leadia vaille valmis. Perkeleen kova biisi, paras biisi tähän mennessä.

With Pain

Kitaraintro muista aika paljon poikkeava ja jo pelkästään sitä kautta varsin mielenkiintoinen. Ei huono alku siis. Jykevällä dm-henkisellä runttauksella biisi lähtee varsin lupaavasti käytiin. Säkeeseen tulee vähän tunnelmallisempi ote, jota seuraa kunnon pieksentä. Suvanto-osuus on ehkä hieman outo ratkaisu tähän, mutta istuu paikalleen kyllä kuitenkin erittäin hyvin, eikä tämän jälkeen lähtevällä runnontaosuudella ja säkeistöllä ole yhtään syytä hävetä. Laulaako Lappis muuten itse tuon matalammankin osuuden? Tätä kautta levy alkaa olla päätöksessä ja mikäpä paremmin tämän levyn kruunaisi kuin tunnelmallisen lead kitarat biisin loppuun. Uskomaton biisi. Hieno levy.

Varsin hyvä maku levystä jää, vähän pidempi tietty saisi olla, mutta MiniCD:stä kuitenkin on kysymys. Suurempia valituksia ei kiekosta juurikaan ole, ehkä basso saisi olla vähän enemmän esillä tässä, omasta mielestäni se tuntuu hukkuvan aika lahjakkaasti. Levyllä on kuitenkin viidestä biisistä kolme kappaletta viiden tähden arvoisia, niin ei se huono suoritus ole kyllä missään tapauksessa. Arvosanasta oon vähän huono sanomaan näin äkkiä, neljä viidestä nyt ainakin. Kyllähän tätä livenäkin kattelis ja kuuntelis (tietty mitään maksais kuitenkaan)

Joo, se siitä.

Lappis · Post by **Lappis** » Thu Oct 06, 2005 20:41

^

Jumaliste mikä arvostelu: " Riffi väännetty samasta kurakaaresta kuin PE:N riffit...". Pienet repeilyt.

Mutta tottahan toi on: Ensin tuli Pathetic Existence ja sit perään tuli tehtyä joskus toi Illusions. Onhan niissä samaa.

Täällähän on lauta täynnä varsin osaavia kirjoittajia. Hyvää, perusteltua tekstiä.
Jukan arvostelun taas voi jättää omaan arvoonsa, vitun muusikko!

Mutta pointit kyllä tajuttiin. Ihmeellistä. Jukka muuten, meni noi sun black-kliinikitarat ihan oikein. Sanoin Juholle, että " Tähän pitää saada kunnon Immortal-Emperor-kliinisaundi! ":) siis With Pain-biisiin. WHB-biisin kriteerinä oli " Sellanen helvetillinen, kuiva, vituttava saundi! ". Ja muuten, mä voisin väittää, että ei kauhean moni tässäkään maassa hallitse noita Doublestroke-iskuja Villen tyyliin. Vrt. Breaking Pointin Ns. kertsi ja ne överifillit...Aikamoista. Otetaan siis vielä tuo miehen ikä huomioon

Ja tämänhän julkaisun piti olla täyspitkä alunperin, mutta suunnitelmia muutettiin. Kyllä tuota tusinakamaa on varastossa valmiina muutama rykäisy.

Jyväskylän Aironmusiikissa kuulemma levy on jo myynnissä. Myös distroista sitä löytyy, en tosin muista nimiä. Ne tutuimmat nimet ne oli, sen kuitenkin muistan.
Lahden Free Recordissa levyt ovat myös, mutta eivät vielä myynnissä. Katsotaan milloin tekevät ostopäätöksen. Vai tekevätkö ollenkaan.

Nowen-levynjulkaisukeikka muuten Lahden Torvessa Joulukuussa. Tarkka päivämäärä tulee myöhemmin. Kuitenkin 12. päivästä eteenpäin kun Ville tulee takaisin Waltari-kiertueelta. Lauteilla myös support-bändi, minkä nimeä en muista. Nuoria jannuja jotka veivaavat kuulemma ihan nasevaa jöötteporia. Uskoo ken uskoo

Jos ei saada basistia tuohon mennessä, veivataan saatana Triona. diskantit vaan skittaan isolle. Jukka, miten olis

Edit: ja juu, mä hoidan kaikki tolla levyllä rumpuja lukuunottamatta. Itseasiassa soitin kyllä rummutkin, mutta hyvää hyvyyttäni annan Vominatorin ottaa kunnian

Eli siis jokainen älähdys, mitä levyllä kuulee, tulee mun naamarista. Jopa ne matalatkin kamat. Kunhan nyt vain pierasin mikkiin'

Edit II: Jukka sanoi muuten samaa kuin Dr. Vomit tänään soitellessa: " kyllä kuulee, että ovat sun tekemiä biisejä! "
On se perkele läpinäkyvää niille, jotka tuntee mut

GO! MOSH! CAMOUN! THRASH! FUCK!

Siinä ne kliseet biisijärjestyksessä

QazKFD · Post by **QazKFD** » Thu Oct 06, 2005 22:31

Lappis wrote: GO! MOSH! CAMOUN! THRASH! FUCK!

Siinä ne kliseet biisijärjestyksessä

Joo huomioitu on kyllä, ja tosiaan pikkunen virne nousi kasvoille kun bongas ekaa kertaa muistakin biiseistä. Eikös Pathetic Existencen äänenavauksen eli alun tyylipuhtaan kuolonkorinan voisi myös jonkinsortin kliseeksi laskea?