Tulihan tuolla Imatralla oltua ja ihan kivan keikan Helloween heitti. Festivaalissa kyllä olisi valittamista, ainakin omasta mielestäni järjestelyt ihan perseestä joidenkin asioiden kohdalla ja osa järkkäreistä totaali- kusipäitä!
No mutta, saavuimme kuitenkin parin kaverin kanssa paikalle Blue Trashin lopetellessa settiään. Ei pahemmin tuo bändi kiinnostanut, joten kuljeskelimme festarialueella odotellen muita bändejä. Tauon jälkeen lavalle nousi Rainbowsta tuttu Graham Bonnet. En ole Dion jälkeistä Rainbowta juurikaan kuunnellut, eikä Rainbow ole muutenkaan "minun musaani", joten ei tuo Grahamkaan mitään erityisen hyvää ollut. Kyllähän tuota nyt kuunteli, ihan menevää kuitenkin mutta ei siis mitään erikoista, joten menimme varaamaan paikkoja Tarotia varten. Juuri kun saimme hyvät paikat edestä, takaa rynni joitain kusipäisiä n. 20 v olevia järkkäreitä ja uhosivat että ellei heille anna eturivin paikkaa, lentää ulos koko festarilta. Kai se tollasessa tilanteessa oli pakko sitten antaa, mutta onneksi nuo kaksi idioottia häipyivät sitten todettuaan että tulivat katsomaan väärää bändiä.
Pian Tarot aloitti settinsä Crawlspacella, Marcon aluksi huudettua jotain kirosanoja mikkiin 1-2-3-4- haitsun tahdissa
.
Tämä keikka oli jo toinen Tarotin keikka tänä kesänä, ja kyllähän noi vakuutti taas. Settiä en nyt tähän hätään muista tarkalleen, mutta kait se aika sama oli kuin Tuskassa (paitsi nyt ei kait kuultu Angels of Painia). Eli seuraavat biisit soitettiin (ei tarkassa järkässä): Crawlspace, Wings of Darkness, Do you wanna live forever?, Lady Deceiver, Pyre of Gods, Back in the fire, Descendants Of Power, I Rule, You, Rider of the Last Day. Jos joku tietää / muistaa tarkan setin niin voi sitten laittaa tännekin jos viitsii.
No mutta, Tarotin lopeteltua kiirehdimme kaverin kanssa juomaan ja matkalla morjenstin Iivistä (valitettavasti ainoa rautaneitolainen jonka tapasin tällä kertaa). Palasimme pian takaisin pullot kädessä ja yritimme päästä mahdollisimman hyville paikoille Poets of the ... siis Helloweenia varten. Pian eturivin ympärillä ei näkynyt yhtään Helloween faneja, vaan sen sijaan lauma pissiksiä huutamassa erään kamalan bändin nimeä. Tiedossa oli tuskaiset puolitoista tuntia Poets of The Fallin muodossa.
Mielestäni on aika älytöntä, jos festarissa on kaksi päivää ja molemmissa noin puolet metallibändejä ja noin puolet poppia. Eikö olisi ennemmin voinut järjestää silleen, että metallibändit omana päivänä ja poppibändit toisena? No, kai se oli sitten pakko katsoa Poets of the fall Helloweenin takia.
Liian pitkän ajan päästä tuo kurayhtye VIHDOIN lopetti, ja Helloweenin keikkaan oli enää hyvin vähän aikaa. Ai mutta, olihan välissä vielä Manitou. Kehuja olen usein kuullut tuosta bändistä, mutta musaa en ollut ennen imatra- reissua kuullut yhdenkään biisin vertaa. Tuo livekeikka kyllä vakuutti minut, musiikki oli loistavaa, soittajat mainioita ja kaikenlisäksi yhtye oli hyvä "lifenä". Levyä tuskin ostan ainakaan vielä, mutta kyllähän tuota voisi joskus toisenkin kerran lähteä katsomaan keikalle.
Nyt olikin sitten kaikki päivän esiintyjät esiintyneet esiintymisensä, yhtä lukuunottamatta. Pienen odottelun jälkeen kuuluttajat saapuivat vihdoin lavalle ja toivottivat Helloweenin tervetulleeksi. Occasion Avenuen eräällä melodialla alkava intro kuultiin muistaakseni myös viime Suomen- keikalla, ja hyvinhän se tällä(kin) kertaa toimi. Settikin oli suht. sama, ja tällä kertaa olin sen katsonut etukäteen (ja lukihan se sett myös paperissa, joka oli teipattu kiinni vahvistimeen, ja kaverit sitten yritti tiirailla settiä sieltä
).
Legacyn ainoa loistobiisi King for a 1000 years oli mainio avaus keikalle, pituudestaan huolimatta.
Eagle Fly Free jatkoi keikkaa, ja tämänkertainen veto oli minusta viimekertaa kovempi. Todellinen tykkibiisi livenä, vaikka hieman kammoankin Andin suorituksia Kiske- ajan biiseissä. Mikäli oikein muistan, Andi heitti tähän väliin jotain loistavaa spiikkiä. No mutta kuitenkin, Hell was made in heaven soitettiin tähän väliin, ja koska en Rabbitsia omista, tämä biisi ei ole kovin tuttu minulle.
Omassa mielessäni pyöri kuitenkin kokoajan Halloween, jota odotin kuin kuuta nousevaa. Andi esitteli biisin varsin yksityiskohtaisesti, mutta ilmeisesti meni jotain sähläämään koska tässä välissä kuultiinkin A Tale that wasn't right. Andi veti sen ihan ookoosti, tosin ei lähelläkään Kisken vetoa.
Mutta vihdoin oli tullut Helloweenin parhaan biisin aika, ja vuorossa oli HALLOWEEN! Tämä 13- minuuttinen, täydellinen eeppinen biisi sopi kuin sopikin Andin suusta laulettavaksi! Harvoin olen sitä mieltä, että Andi laulaa Kiskeä paremmin jonkun Kiske- ajan biisin, mutta tällä kertaa todellakin kävi niin. Halloween oli aivan uskomaton menopala väliosan tilumelodioita myöden, jossa Weikath heilutti tyylikkäästi kitaraansa Markuksen pompotellessa taustalla bassoaan.
Keikan ehdottoman kohokohdan jälkeen yleisö sai huilata - varsin tylsän rumpusoolon muodossa. Onhan tuo Dani Löblö (vai mikä sen nimi nyt olikaan) ihan kelpo rumpali, mutta rumpusoolot on ehkä turhinta mitä keikalla voi tehdä. Etenkin jos soittoaikaa on muutenkin niin vähän. Tässä välissä olisi voinut ihan hyvin vetää vaikka Murdererin, mutta noiden WOJ- biisien soittaminen on lähinnä toiveunta.
Rumpusoolo nopeutui loppua kohden siihen malliin, että osasin jo kuvitella kuinka Dani vaihtaa sooloilunsa perinteiseen Helloween- tuplabasarikomppiin ja muukin bändi tulee lavalle vetämään Heavy metal is the lawia, mutta toisin kävi ja Hansen- ajan klassikon sijaan kuultiinkin If I Could Flyn pianonpimputusta. Ei tosiaankaan mikään lempibiisini varsin loistavalta Dark Ridelta, ennemmin oltaisiin voitu soittaa vaikkapa Mr. Torture joka oltiin jostain kummasta syystä jätetty kokonaan pois setistä.
Seuraavana vuorossa oli Power, Time of the oath levyn ehkäpä tunnetuin biisi, ja samalla muutenkin Helloweenin tunnetiumpia biisejä. Biisi toimi hyvin livenä, ja sehän onkin sen vahvimpia puolia. Ei ehkä suosikkibiisejäni Oathilta, mutta livenä tämä kyllä toimii loistavasti, joten minulla ei ole mitään sitä vastaan että tämä kuultaisiin seuraavallakin Helloweenin Suomen keikalla.
Vuorossa oli nyt toinen biisi viimeisimmältä Helloween- levyltä, eli siis sinkkubiisi Mrs. God. Tämäkin on ehkä hieman enemmän livebiisi, tai ainakin omasta mielestäni tämä on paljon parempi livenä kuin studiolla. Huumorivedon jälkeen saatiin kuulla lisää saksalaista huumoriheviä vanhan kunnon Future Worldin tahdissa. Hhjj- yliannostus jatkui aika pitkäänkin, kun biisin keskelle oltiin lisätty tyypillisesti huudatusosio. Tällä kertaa Andin huudatukset eivät tosin olleet niin pitkiä kuin viimekeikalla, joka tosin johtuu varmaan osittain siitä, ettei Helloweenilla ollut nyt niin paljon soittoaikaa kuin viimekeikalla.
Seuraavaksi olikin vuorossa lisää ylijumala- Hansenin tekemää tavaraa, nimittäin Helloweenin tunnetuin biisi numero 1 - I WANT OUT! (out.. out .. out) Alussa Weiki tai joku muu sähläsi hieman, mutta virheet saatiin korjattua pian ja Andi aloitti laulamaan hiljaista säkeistöä, ja yleisö lauloi todella kovaäänissti mukana. Sascha Gertsner, josta en pidä sitten yhtään, veti Hansenin soolon aika kehnosti, mutta eipä sillä niin väliä loppupeleissä ole.
Vikana biisinä kuultiin Dr. Stein, jossa Andin laulu oli mielestäni todella huonoa. Andi on ihan hyvä laulamaan Kisken jälkeisiä biisejä, ja kyllähän häneltä tietyt Kiske- ajan biisitkin menee, mutta Dr. Stein ei todellakaan ole yksi niistä. Olen itseasiassa sitä mieltä, että tämä koko biisi pitäisi pudottaa setistä, ja korvata vaikka jollain Walls of jericho biisillä. Tai jollain biisillä, jonka Andi osaa laulaa hyvin. No mutta, soiton puolesta biisi oli ihan hyvä. Weiki ja "Make" ne vaan jaksoi heilua. Loppurymistelyissä tuli hieman revettyä Andin vetäessä kitarasooloa Michael Weikathin kitaralla, ja etenkin siinä kohtaa hajosin totaalisesti kun Weiki meni mikkiin matkimaan Andin kiljuntoja.
Tähän päättyi Helloweenin ehkä liian lyhyt keikka, ja vaikka se oli tosiaan hyvin lyhyt, se oli myös loistava. Paha sanoa kumpi oli parempi, tämä vai Kaapelitehtaan keikka viimetalvena, molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Loistava keikka tämä tosiaan oli, ja Helloween todisti että on mainio livebändi. Täytyy kyllä mennä katsomaan jos Helsinkiin saapuvat taas joskus.
Bändi ei ilmeisesti enää palannut lavalle, ja Thunderstruckin johdattaessa meidät autolle lähdimme matkaamaan takaisin kohti Espoota. Paluumatkalla soi tietenkin (matti nykäsen lisäksi) WALLS OF JERICHO!
Jos 8 eurolla saa hyvä kuntoisen käytetyn, se on ehkä minun, riippuu mitä muuta löytyy niukan rahatilanteen takia
.
.
Tarkentaisitko?
