ICED EARTH

[Edward Mannerheim]

^Juu, on kyllä valju kokonaisuus. Yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos.

[Hese]

Levyllähän on hieno coveri jonku eräs pate mustajärvikin on levyttänyt Levy hieman on kyllä tylsänpuoleinen mutta tuo deluxeboxi siitä on kyllä hieno, varsinkin taskumatti!

[WhiteWorm]

Kerran kuunneltuna ei kyllä pudonnut läheskään yhtä hyvin kuin edellinen tuotos. Parhaimmillaan maaginen bändi, mutta pahimmillaan tylsää paskaa.

[Jussi K]

Levyllähän on hieno coveri jonku eräs pate mustajärvikin on levyttänyt

Miksei kukaan koskaan mainitse niitä 3:a muuta; Marstio, Sorsaposki, jne.

Mutta katselin tänään Äxässä 14,95€ jewelcasea, jonka taidan jättää ale-hankintaan, että miksi hitossa tuollakin on mukana tuo Highwayman -maksaisin siitä, jos se olisi jäänyt limitedin piirteeksi. Poulsen kun tupla-perseraiskaa Cashin osion, ollaan maailman musiikillisen historian suurimpien häpäisyjen kärjessä. Sir Russell vetää tapansa mukaan hyvin, ei siinä. Jonin pitää vähän leikkiä pahempaa kuin onkaan; varmaan Volbeatin faneja ajatellen julmistelee.

[Lappis]

Kerran kuunneltuna ei kyllä pudonnut läheskään yhtä hyvin kuin edellinen tuotos. Parhaimmillaan maaginen bändi, mutta pahimmillaan tylsää paskaa.

Sopii siis melkein joka bändiin tämä kuvaus.
Oma vinyyli vielä odottelee Äxässä. Edellinen levy oli Anthemia ja lopetusbiisiä lukuunottamatta heikko esitys, joten ei ole kyllä tätäkään kohtaa oikein odotuksia.

[Iron Constable]

Tässä on nyt kaksitoista minuuttia vedetty uutta levyä kaaliin, ihan hyvältä kuulostaa. Silti yksi asia ärsyttää ihan hitosti. Laulaja kuulostaa ihan 100% Barlowilta. Aika hyvää imitaatiota. Dystopialla Stu veti hienon suorituksen, jossa ympättiin parhaat puolet Barlowista ja Owensista erittäin maistuvaksi ja Stu:n kuuloiseksi sopaksi. Ainakin nämä pari ekaa biisiä ovat laulusuorituksen puolesta hieman pettymyksiä, liikaa tuota Barlow-growlia, joka ei ole ikinä 100% uponnut.

Muutenhan tämä kuulostaa pirun tutulta. Mikä yllätys.

[Karpaasi]

Täällä ei ole tullut kuultua uutta levyä, mutta viikko takaperin tuli kuunneltua ysärilevyjä kertaalleen läpi ihan vain sen vuoksi, kun bändiä tulee dissattua geneeriseksi joka välissä. Tähän asti lähinnä yksittäiset biisit sekä The Glorious Burden ovat toimineet, eikä tuo ysärikiekkojen uudelleen kuuntelu hirveästi tilannetta muuttanut, mitä nyt Something Wicked This Way Comes osoittautui kerralla oikein mainion kuuloiseksi vedoksi. The Dark Saga ei oikein auennut suuntaan eikä toiseen, The Horror Show (tosin jo 2000-luvulta) kuulosti paremmalta muutaman hittibiisin avuilla, ja The Night of the Stormrider oli ehkä hirveintä kurapaskaa, jota on tullut kuunneltua aikoihin.

Kai tästä pari kertaa voisi antaa mahdollisuuden The Dark Sagalle, Horror Show'lle ja Dystopialle, että saavat mahdollisuuden osoittautua jonkunmoisiksi levyiksi. Stormrideriin tuskin enää tulee koskettua, sillä juuri tuon lätyn biiseistä oma käsitykseni bändin geneerisyydestä tuntuu rakentuneen.

[Jussi K]

Pakko myöntää & hypätä wagoniin, etten itsekään ole koskaan Night Of The Stormriderin asemaa ymmärtänyt. Mie tykkään jopa debyytistä enemmän! Onhan sillä Angels Holocaustin intro sentään... ja Reaching The End-intro oli muistaakseni nätti, tai sitten muistelen toisen levyn Pierced Spiritiä.

Uusi albumikin on kyllä melkoinen mahalasku. Slovari If I Could See You on jees, mutta Joni on tehnyt ainakin 7 parempaa aikaisemmin. Spirit Of The Times on toinen kohokohta, mutta toki Sons Of Libertyn hyvästä meiningistä tuttu; mielenkiintoista kuulla kuitenkin Blockin laulamana se, Schafferin sijaan. Kaverinsa Hansi ei kuulu yhtään Among The Living Deadissa, mutta se oli kolmas mieleenjäänyt biisi. Paha pettymys kyllä. Tuotantokin on saksalaisten (Grave Diggerin vanhat luottotuottajat) käsissä mennyt tosi tylsäksi, eikö ne ehtineet kotiin Morrisoundille eurorundien välissä?

[Emeritus]

^^ Mites Burnt Offerings?

Jännä, minulle taas Gene Adamin viljelemät kiekumiset pilaavat debyytin aika totaalisesti. Muuten maistuisi ihan hyvin - vaikkei niin erityisen huikea vokalisti olekaan - mutta kun tunkee niitä korneja kiljuntojaan vähän joka väliin.

[Karpaasi]

^En tosiaan kuunnellut Burnt Offeringsia, vaikka nimibiisi lukeutuukin bändin kovimpiin. Syytän Night of the Stormrideria, joka oli niin puuduttava, että teki mieli kokeilla jotain vähemmän trässiin pyrkivää. Jos Jon Schaffer on saanut meriittinsä kovana rytmikitaristina Stormriderin myötä, niin pakko sanoa, että se voimasoinnuilla riffittely oli kyllä niin turruttavaa sätkätystä ettei mitään rajaa.

Kai tuo Burnt Offerings pitäisi viikolla tsekkailla. Taisihan sillä olla myös Last December, eli ainakin pari kunkkua biisiä luvassa.