Running Wild

Post by **Iron Constable** » Tue Jan 24, 2006 12:56

Olipas kommentit perseestä. Justiin sellainen asenne, jota en voi ymmärtää. Eli ukko tekee juttuaan ajatellen pelkästään rahaa. Jep jep. Faneista ei mitään väliä, kunhan ei tuu persnettoa. Ja jos etukäteen laskien näyttää siltä että tulee, niin se oma perse ei nouse penkistä.

Rolf on ilmeisesti kokonaan unohtanut, että kiertäminen ja promootio sitä kautta tuo bändille julkisuutta, jota taas tarvitaan jo ehkä hieman unohdetun nimen esille tuomiseen ja back-kataloogin ynnä kulloisenkin uuden levyn myynnin edistämiseen.

Puhukaa vaan Maidenin kaupallisuudesta, mutta siinä on ainakin bändi joka ajattelee fanejaan. Kiertää ja kiertää ja julkaisee kaikkea kivaa. Siinä saa fanit mitä haluaa ja rahaa tulee pakostakin ovista ja ikkunoista. Vaatii varmasti aika lailla työntekoa ja viitsimistä, mutta näinhän se on hommassa kuin hommassa, ei sohvankulmassa makaamalla saa hilloa.

Noilla spekseillä Maiden <> Runnning Wild (=Rolf) ovat juuri maailman laidoilla, mitä asenteeseen faneja kohtaan tulee. Siitä huolimatta, Running Wild pysyy yhtenä suosikeistani ja levyt löytävät aikaa myöten tiensä hyllyyn, luultavasti kaikki. Rolfin onneksi kaltaisiani hulluja on olemassa.

Eat your vegetables ! Och samma på tyska.

Northernstar · Post by **Northernstar** » Sat Feb 11, 2006 18:54

Ette ole ehkä huomioineet, ettei Running Wild enää myy niin paljon kuin ennen. Under Jolly Rogerhan on muistaakseni vieläkin se kaikista menestynein levy. Rolf sanoi jossakin haastattelussa Death or Gloryn sekä Black Hand Innin myyneen kaikista levyistä vähiten.
Ja kokoonpanohan alkoi vaihtumaan etenkin Victoryn jälkeen melko tiukkaan, joten onhan siinäkin syytä. Käsittääkseni myös livekeikoille ei tule enää läheskään niin paljoa yleisöä "kulta-ajalla".

Ja jos bändillä ei ole yksinkertaisesti rahaa ja resursseja ilman että tuotto menee pakkasen puolelle, mitä järkeä sitä sitten kaukomaille on lähteä. Promotoiminen ja niin edelleen kyllä olisi hyvä syy, mutta uskoakseni Running Wild ei ole niitä kaikista helpoimmin lähestyttäviä bändejä. Tietysti myös henkilökohtaiset syyt, ikä ja muut seikat vaikuttavat asiaan. Ja onhan se niin, että Running Wild = Rock'n Rolf.

Ipe · Post by **Ipe** » Sun Feb 12, 2006 23:06

Lisää vettä myllyyn osaltani.

Nyt on kaikki Running Wildin tuotokset studioina, paitsi kolme uusinta. Ei voi olla kehumatta, ylistämättä, hehkuttamatta bändin tuotoksia. Niin loistavaa ja taattua jälkeä Rock 'n' Rolf on tarjonnut kaikkilla omistamillani levyillä. Ensimmäiset kaksi hakevat vielä sitä viimeistä silausta musiikillisesti, teemoiltaan mennään hyvin pitkälle Anthraxin depyytin ja muiden speedmetal -messiaiden kintereillä. Mukana muutama elämään suurempi kappale, loput hyvää tai kovaa kamaa. Huonoja lenkkejä voit etsiä muualta.

Under Jolly Roger on nyt ollut pienoisessa syväkuuntelussa. Yksi päivä meni kuunnellessa Running Wildin huonoa kopiota ja jalanjäljen seuraajaa (Grave Digger), tämän jälkeen UJR soimaan ja jumakauta mikä fiilis nousi tämän jälkeen! Taisi kalsarit jälleen kostua yli äyräiden. Ensimmäinen kappale, eli nimikko täräyttää jo kertosäkeellänsä levyn niin mahtavasti käyntiin et vain Death or Gloryn ja Blazon Stonen startterit vetävät yhtäkovaa turpaan. Eroina vain et Tässä soundit vastaavat lähes Brandedin soundeja, vivahteita tulevista "kulta-ajan" julkaisuista löytyy toki. Tosin mielestäni tämä kulta-aika Running Wildin historiassa sijoittuu depyytistä ihan sinne Masqureade levylle asti. Niin taattua ja kihelmöihän tappavaa jälkeä Rolfi ja Rolfin gangi on saanut aikaan. Hail to metal!

Naureskelen tässä yksikseni niitä kurjia ihmisiä jotka hehkuttavat Grave Diggeria kovaksikin bändiksi, siis niitä jotka eivät ole kuulleet Running Wildia. Taitaa pojilla tulla äkkiä ikävä äitiä kun saavat vaikka Death or Gloryn käteensä. Asiaan. Niin ei mulla muuta oikeastaan ollutkaan, kun päätin vähän palauttaa mieleen et kuka täällä oikeasti määrää heavymetallin saralla. Haistakaa Sodom ja kuolkaa RW:n käsittelyssä te kurjat.

Niin jos mielessä on hankkia Running Wildin tuotoksia niin oma mielipiteeni hankkimisjärjestykseen menee näin:

1. Death or Glory
2. Port Royal
3. Black Hand Inn
4. Blazon Stone
5. Branded and Exilded
6. Masquerade
-> Loput missä järjsteyksessä hyvänsä.

Miksikö? Levyt eivät ole välttämättä parhausjärjestyksessä, mutta levyn ostosjärjestyksessä mielestäni sahataan Running Wildin tuotantoa ristiin rastiin ja näytetään et oli levy mikä tahansa niin jälki on tappavan kovaa aina. Keep it in the Family!

Np: Under Jolly Roger

Priest · Post by **Priest** » Tue Feb 14, 2006 18:10

Runnig wild on todellakin helvetin kova bändi. Hyvät soittajat ja laulaja, tosin kokoonpano muuttunut aika tiheääm tahtiin, mutta Rolffi on aina koonnut ympärilleen ammattitaitoisen porukan. Riffit, melodiat ja Rolffin uniikki ääni tekevät tästä pumpusta loistavan. Omistamistani levyistä jokainen on vähintäänkin hyvä. Parhaimmaksi kuulemistani levyistä nostaisin ehkäpä Death or Gloryn, Port Royalin ohella. Lähes täydellisiä levyjä molemmat. Myös Black Hand Inn on loistava, se vain kärsii hieman puuroutumisesta. Kappaleet eivät hirveasti eroa toisistaa ja saundit eivät ole niin mieleeni kuin esimerkiksi Death or Glorylla. Samaa vaivaa saundien suhteen on myös havaittavissa Blazon Stonella. Kuitenkin hyviä levyjä molemmat, eivät vain yllä Running Wildin eliittiin.

Runing Wildilla on paljon instrumentaaleja, jotka ovatkin todella hyviä. Final Gates, Highland Glory ja Over the Rainbow ovat kaikki hienoja ja eivät jää jauhamaan paikalleen, mikä on instrumentaalien yleisin vika. Pieni lista mielestäni hyvistä Running Wild kappaleista, jos jotain sattuisi kiinnostamaan:

Riding the storm: Jo alku riffittely loistavaa ja kun kappale kunnolla käynnistyy on mene jo järkytäävän kovaa, kertsi myös loistava, samoin soolot.
Tortuga Bay: Alun riffi on tappaja, todella kova. Piisi etenee ihan mukavasti, kertsin ollessa vähän heikompi muuhun nähden. Lopun Rolffin huuto ja taas se sama avausriffi ovat täydellisiä.
Conquistadores: Alkaa tunnelmallisesti, melko nopea kappale, kertsi elämää suurempaa. Loistava
Warchild: Nopeampi rypistys ja hyvä sellainen. Rolffin äänessä on jotain todella hienoa raivoa, varsinkin kertosäkeessä.
Calico Jack: Levyn päättävä kappale. Mitä tästä voi sanoa, täydellinen. Erityismaininta sooloille.
Blazon Stone: Alussa hitaampaa tunnelmoivaa kitarointia, sitten lähtee kappale käyntiin. Loistavaa yhteensoittoa, ja sitten Rolffi pääsee ääneen, loistavaa. Kertsin kuorossa huudetut Blazon Stone huudot ovat korvaani miellyttäviä. Todella hyvää riffittelyä koko kappaleen ajan.
Black Hand Inn: Kertoo jo koko levyn luonteen heti alkuun, eli kovaa mennään. Tempo on kova, melodioiden siitä kärsimättä. Rolffi laulaa jälleen kerran hyvin. Kitarat hyvin esillä.
Powder and Iron: Hyvät kitarat, ketsi taas hyvää jälkeä. Selvästikkin yksi levyn kovimmista vedoista.

Kaiken kaikkiaan loistopändi, pitää koko tuotanta tässä pikku hiljaa hankkia, sen verran vakuuttavaa jälki on tähän mennessä ollut.
^ Ja todellakin Running Wild on paljon tasaisempi ja parempi pändi kuin Grave Digger, ainakin The Middle Ages Trilogyn peusteella. Yhtyeellä on potentiaalia, mutta kärsii pahoin epätasaisuudesta ja huonosta laulajasta. Tunes of War ollessa kuitenkin hankkimisen arvoinen lätty.

Northernstar · Post by **Northernstar** » Wed Feb 15, 2006 1:36

Kun tässä nyt on tullut kuluneeksi jotain 9 kuukautta siitä kun aloitin kuuntelemaan Running Wildia ja kaikki levyt paitsi Branded and Exiled, Rivalry, Victory ja The Brotherhood löytyvä hyllystä, kerronkin oman RW albumien suosikkijärjestykseni:

1. Port Royal
2. Death or Glory
3. Pile of Skulls
4. Black Hand Inn
5. Blazon Stone
6. Gates to Purgatory
7. Rogues en Vogues
8. Under Jolly Roger
9. Masquerade

Näinä 9 kuukautena minulle on selvinnyt että Running Wild on aivan saatanan kova bändi. Kivunnut melkein jopa aivan Maidenin tasolle mahtavuudessa. Rolf on äijä! Ja Port Royal sekä Death or Glory ovat jotain aivan käsittämättömän hienoja mestariteoksia!! Jopa tuo listallani viimeisenä oleva Masquerade on todella kovaa kamaa. Hyllystä löytyy myös loistava Ready for Boarding sekä DVD:ltä Live Brotherhood. Vielä kun saisi sen Death or Glory VHS keikan...

Running Wild: Mahtavaa, todella mahtavaa, kertakaikkiaan.

journeyman · Post by **journeyman** » Sat Mar 18, 2006 21:52

www.hellsinkishop.com/products.php?p=ead1d8
Taitaa joutua hankinta listalle,on sen verran hieno paita.
Np:Running Wild-Genesis-15 minuutin eeppos,ehdottomasti parasta Running Wildia.

IndianaJones · Post by **IndianaJones** » Sat Mar 18, 2006 21:59

^ Itselleni ei ole ikinä kolissut tuo kipale, saati sitten muutenkin ylistetty Black Hand Inn levy. Ihan hyvähän tuo on, alkupuoli on aikamoista murhaa, mutta sitten mennään sinne jonnekkin suolle, mistä niitä keskinkertaisuuksia nousee yhtenään. Itselleni kolahtavat nämä vanhat levyt, kuten port royal, under jolly roger ja hieman uudempi pile of skulls. Ja faktat kuntoon, Treasure Island on ehdottomasti Running Wildin paras biisi.
Jo notta perkele.

journeyman · Post by **journeyman** » Sat Mar 18, 2006 22:10

Eipä tännekkään päin jostain syystä kolise tuo levy muutamaa biisiä lukuunottamatta,jotka potkivat sitten sitäkin kovempaa(nimibiisi,Phantom of black hand inn ja genesis).Kyllä Death or Glory,Pile of Skulls ja Port Royal pyyhkii lattiaa Black Hand Innillä.

Late · Post by **Late** » Sat Mar 18, 2006 23:08

Mulle taas Black Hand Inn toimii kuin moukarilla päähän. Mulle the speed metal-levy, kun vedetään ylinopeudella niin vedetään tyylillä. Vaikka levyllä nopeusrajoituksia rikotaan lähes joka kappaleessa joissain kohti, niin tylsistymisen merkkejä ei tule kertaakaan yli 60 minuutin aikana. Tällä levyllä Running Wild onnistui myös tekemään loistavia mid tempo anthemeja, jotka ovat muutamilla edellisillä levyillä hieman epäonnistuneita (Land of Ice hyvänä/huonona esimerkkinä). Jos joitain parhaimmista kappaleista pitäisi mainita, niin sanotaan nyt vaikka nimikkokappale, The Privateer, Soulless, Freewind Rider, Powder & Iron sekä Genesis. Kun vielä lisätään mielenkiintoinen tarina, Rolfin loistavat riffit ja vokalisoinnit sekä osaava bändi niin tässä lienee Wildin paras levy Pile Of Skullin kanssa, ehkä jopa hieman parempi. Death Or Glory tulee sitten vähän perässä, loistava levy, mutta siitä jotenkin puuttuu sitä kipinää mikä noissa kahdessa on. Vaikea sitä on selittää.

Dante · Post by **Dante** » Thu May 04, 2006 14:41

Tästä se nyt lähtee. Pari viikkoa sitten ostin ihan sokkona ensimmäisen Running Wild levyni. Kaippa RW:sta olin niin paljon kuullut kehuja, että päätin kokeilla.
Ei ollut kaupassa mitään hajua levyistä, joten summamutikassa nostin matkaan mukaan Ready for Boarding:n.
Ei muuta ku levy töissä heti koneeseen ja kuulokkeet korville. Tuli vissiin kolme kertaa kuunneltua yhdeltä istumalta tuo heti läpi. Jäin niin koukkuun, että oli pakko aina aloittaa uudelleen, kun viimenen biisi oli ohi. Varsinkin kun viimeinen biisi Prisoner Of Our Time saa aikaan semmoset kylmän väreet, että tulee heti ikävä, kun ottaa kuulokkeet pois korvilta.
Vielä en ole kerennyt ostamaan muita levyjä, mutta tänään on pakko laittaa jotakin kivaa tilaukseen. Oli niin monia tuolla aikaisemmin kehuttu, että taidan päättää taas arvalla sitten sitä mukaa, kun näkee, mitä voi tilata.
Mutta täytyy sanoa, että vaikea edes kuvitella kuinka heitän volttia, kun saan loput levyt käsiini, kun jo tuosta Ready for Boarding lätystä leijailen pilvissä.

edit: lisäys: pakko oli käydä heti laittaan tilaukseen Death or Glory, Under Jolly Roger ja Port Royal. Oli pienoinen valinnan vaikeus, mutta eiköhän nuokin iske kuin leka

Asamael · Post by **Asamael** » Thu May 04, 2006 19:57

Dante wrote:edit: lisäys: pakko oli käydä heti laittaan tilaukseen Death or Glory, Under Jolly Roger ja Port Royal. Oli pienoinen valinnan vaikeus, mutta eiköhän nuokin iske kuin leka

No takuulla iskee, kuinka osasitkin valita noin sattuvasti.

Myös uusin Rogues en Vogue on mielestäni erinomainen, vaikka saundit ovatkin vähän kummalliset. Angel of Mercy on semmonen ralli, notta oksat pois.

Stratocaster · Post by **Stratocaster** » Sun Sep 17, 2006 16:29

RUNNING WILD – Death Or Glory 1989

Rock ´n´ Rolf – laulu, kitara
Majk Moti – kitara
Jens Becker – basso
Iain Finlay – rummut

Running Wild kuului pitkään niihin bändeihin joiden nimi oli tuttu, mutta musiikki ei, eikä kiinnostusta tutustumiseen löytynyt. Ready For Boarding oli ensikosketukseni tähän saksan rosvojoukkoon, ja sen perusteella bändi oli kuraa. Biiseistä ei löytynyt mitään tarttumapintaa.
Death Or Gloryn päätin ostaa kahden henkilön ahkeran painostuksen ja propagandan takia, jotta saisin itselleni mielenrauhan. Albumia hehkutettiin niin paljon, että parin näytebiisin voimin päätin sitten uhrata kymmenen oravannahkaa tämän kurakaaren hankkimiseen.

Bändi ja sen historia eivät ole minulle kovinkaan tuttua tavaraa. Ensikosketus jätti lähinnä karmean mielikuvan, eikä sellainen luonnollisesti innostanut ottamaan bändistä lisää selvää. Rock ´n´Rolf-nimisen hahmon oletan olevan Running Wildin johtaja, ja mies on kaiketi pitänyt yksin bändiä kasassa kokoonpanon eläessä pyöröovitahdilla. Mielenkiintoisia juttuja mr. Rolfin oikuista keikkailun suhteen Saksan ulkopuolisilla alangoilla on kantautunut korviini, mutta sen enempää ei kosketusta bändiin ja sen jäsenistöön ei ole. Ainiin, taisipa ex-Helloween Stefan Schwarzmann soittaa rumpuja RW:ssä hetken. Näillä eväin alkuun.

Albumi on hieman vaikeasti luokiteltavaa tavaraa. Merirosvoheavyksikin on Running Wildin musiikkia kuullut herjattavan, musiikin sisältäessä paljon perinteisen heavyn tyyliä ja melodioita, riffien ollessa kuitenkin rockahtavia. Sekoitus on mielenkiintoinen, ja juurikin rokimmat riffit upotettuna heavymetaliseen taustaan herättivät mielenkiintoni tähän albumiin.
Soundit, tuotanto, instrumentaalinen lahjakkuus ja tyylitaju kokonaisuuden suhteen käy hyvin selvästi ilmi jo ensimmäisten kappaleiden aikana. Riffien raskaus ja perinteisyys yhdistettynä poukkoileviin melodioihin, varustettuna Rolfin paksuäänisellä ulvonnalla. Tähän vielä basson ja rumpujen muodostama tukeva taustavalli ja aletaan olla lähellä loistavia lähtökohtia. Biisimateriaalista itsestään ei ole vielä ollut puhettakaan?

Riding The Storm, Renegade, Evilution, Running Blood, eli albumin neljä ensimmäistä kappaletta kertonevat laadun vähänkin metallimusiikin päälle ymmärtävälle henkilölle. Kappaleet ovat ilmiömäisen hyvin rakennettuja, sovitukset loistavia ja yhteissoitto kunnioitettavaa. Death Or Glory tarjoaa monenlaista tavaraa, alkaen Riding The Stormin merirosvomelodioista Highland Gloryn nintendo-tilutteluun, jättäen pelivaraa myös Renegaden kaltaiselle hardrock-tyyppiselle, kuitenkin raskaalle riffirypistykselle. The Battle of Waterloo, Tortuga Bay, March On yms. pitävät lippua korkealla tarjoten täyden satsin ensiluokkaista heavymetalia, maustettuna piristävillä yksityiskohdilla laulun, kitaroiden tai melodioiden muodossa. Rock ´n´ Rolf laulaa upeasti, olenko ainoa muuten jolle tulee vähän mieleen herran äänestä ex-Iron Maiden-vokalisti Blaze Bayley?

Death or Glory on erittäin tasokas albumi, joka olisi syytä löytyä jokaisen metallipään levyhyllystä. Vaikka ei koskaan muuta Running Wildia aikoisi hankkia, kannattaa DOG hommata hetimmiten, tämän albumin hohto ei katoa. Tästä löytyy joka kuuntelulla jotain uutta, joka pitää mielenkiintoa yllä tasaisesti, kokonaisuuden ollessa aina yhtä hohdokas minkään osasen käymättä kuluneeksi.

5/5

Tämä albumi on kurapaskaa, älä hanki tätä.

Wrathchild. · Post by **Wrathchild.** » Sun Sep 17, 2006 16:51

Johan se nyt on helvetti kun en ole tänne kirjoittanut vielä mitään, vaikka kyseessä on suurin suosikkini heti Maidenin jälkeen. Eli mielestäni aivan helvetin kova bändi on kyseessä. Korviini erittäin hyvältä kuulostavia riffejä löytyy paljon ja samaten loistavia biisejä, joista suurimpana helmenä mainittakoon Treasure Island. Eka levy minkä aikanaan ostin oli Black Hand Inn ja se on myös mielestäni Death Or Gloryn ohella myös yhtyeen kovin tuotos. Kyllähän tosin muutkin potkii kovaa. Juuri tuli hankittua myös Live 2002 dvd, ja kohta kai sitä olisi mentävä koeajamaan

illi · Post by **illi** » Fri Oct 06, 2006 4:08

Wrathchild. wrote:Johan se nyt on helvetti kun en ole tänne kirjoittanut vielä mitään, vaikka kyseessä on suurin suosikkini heti Maidenin jälkeen. Eli mielestäni aivan helvetin kova bändi on kyseessä. Korviini erittäin hyvältä kuulostavia riffejä löytyy paljon ja samaten loistavia biisejä.

Aivan sama täällä. 90 luvun alkupuolella meni jopa maidenin edelle ja kauas...

BLAZON STONE koukutti minut välittömästi ja se on edelleen ylivoimaisesti kuunnelluin levyni,kaikista. Suosikki biisini levyltä on little big horn,kolahtaa niinku miljoona volttia.

Rolffin muu toiminta sitten moitteita saakin.Äijä on niin paranoidi ettei tohi lähtiä saksasta mihkään.
Potkii tosi hyvä muusikkoja pois syyttä.Esim. jens becker ym. ym.(nykyään grave digger).
Soittaa nykyään kaikki soittimet levyillensä paitsi rummut.Rahan AHNE ku on.Näin musiikista jää muuta ulottuvuutta pois kun vaan yks tekee kaikki,myös tuottaa.
Mutta joka tapauksessa pari uudempaa cd tä on jo huomattavasti parempaa mitä 90 luvun lopun mitään sanomattomat tuotokset.

Cd hyllystä löytyy joka ainoa RUNNING WILD studio cd ja jokunen vinyyli on 80 luvulla hankittu kanssa.

Uutta ensi vuonna ilmesyvää cd tä odotellaankin kyllä taas mielenkiinnolla.

The Prisoner · Post by **The Prisoner** » Sun Oct 08, 2006 14:53

Nythän GUN on päättänyt että Best of Running Wild on julkaistava.
Tämä siis vain GUN-vuosista (Rivalry, Victory, Brotherhood ja Rogues en Vogue + LIVE) joten onhan melkonen räpellys tulossa.
Joulun nurkilla pitäis ilmestyä. Täysin turha julkaisu mut kai se on "keräilymielessä" ostettava.

Jussi K · Post by **Jussi K** » Mon Oct 09, 2006 1:16

^ Tuskinpa se tätä artikkeliakaan häävimpi keräiltävä on http://www.metal-archives.com/release.php?id=39506

Ei kai siitä edellisestä (periaatteessa ainoasta kunnon) best of:ista ole kuin pari vuotta, jolle GUN & Noise saivat sovussa tälvättyä biisejään..

KTULU · Post by **KTULU** » Mon Oct 09, 2006 10:22

Strato-poika antoi minulle jotain reilu kuukausi sitten Death Or Gloryn poltetun version, koska se oli hänelle tarpeeton. Alkuun en sitä viitsinyt edes kuunnellut, mutta tekemisen puutteessa meni soittimeen kuin itsestään. Ensimmäinen kappale eli olikos se nyt Riding The Strom -jonka olin kyllä Straton soittaman jo kuullut- lupaili hyvää, vaikkakin sanoitukset vähän häiritsivät.

Niin siis ensimmäinen kappale lupaili hyvää, mutta loppualbumi oli kyllä pettymys. Ei se nyt mitään katastroofia ollut, olihan sielä muutama hyvä biisikin. En nyt todellakaan ala mitään arvostelua väsäämään mutta joku kahden ja puolen tähden levy tämä on... Siltikin aion tätä levyä kuunnella lisää, sillä siitä voisi kuitenkin jotain tarttumapintaa irrota.

Stratocaster · Post by **Stratocaster** » Mon Oct 09, 2006 14:33

^ Lisää kuuntelua myllyyn niin johan alkaa toimia. Pitäisi rässipojankin ymmärtää todellisen musiikin päälle, HEAVY METAL!

Ihan loistavat bassot ja melodiat muuten kys. albumilla.

reptile · Post by **reptile** » Tue Nov 14, 2006 10:20

Running Wildiin olen nyt tutustunut reilun viikon ja neljän levyn verran ja sanonpa, että kyseessä on loistoyhtye. Itsellä on levyt Gates To Purgatory, Under Jolly Roger, Port Royal ja Death Or Glory.
Näistä debyytti Gates To Purgatory on ihan hyvää tavaraa. Hieman etsii bändi vielä itseään. Epätasainen, mutta niinhän debyytit tuppaavat olemaan. Prisoners Of Our Time on selvästi paras biisi levyltä ja lupaa paljon tulevia levyjä ajatellen.
Under Jolly Roger on jo ihan toista maata. Nimibiisi, mahtavan riffin omaava Beggar's Night, War In The Gutter, Raise Your Fist ja Merciless Game nousevat esiin. Hyvät soundit, soitto, laulu, riffit, hyvin toimii. Seuraava levy Port Royal oli taas askel eteenpäin. Hieman eeppisyyttä otettu mukaan. Tämä levy on jo hyvin lähellä täysosumaa. Into The Arena ja Blown To Kingdom Come eivät ehkä ihan yllä muun materiaalin tasolle. Calico Jack, Port Royal nimihirviö Uaschtischun, Raging Fire ovat parhaimmat. Elementit, mitkä seuravalla levyllä on huipussaan, löytyvät jo täältä. Rolfin miehekäs laulu, hienot riffit ja menevät biisit.
Port Royalilla oltiin jo hyvin lähellä täysosumaa ja seuraava levy on mielestäni kolmikon Under Jolly Roger-Port Royal-Death Or Glory huipentuma. Death Or Glory on tasaisen vahvaa ja lennokasta tavaraa väärällään. Jo ensimmäinen biisi Riding The Storm on vahvin biisi, mitä siihen mennessä löytyy. (Branded And Exiledia ei omista, joten siitä en voi sanoa mitään, mutta näihin muihin verrattuna) Eikä materiaali heikkene jatkossakaan yhtään. Renegade, Evilution, Running Blood, Marooned, Bad To The Bone ja kaikki loputkin biisit ovat äärimmäisen hienoja esityksiä. Ehkä instrumentaali Highland Glory ei aivan yllä muun materiaalin tasolle, mutta sekin on kaukana täytemateriaalista. Death Or Glory on riffirikasta, mielenkiintoista, vauhdikasta, yksinkertaisesti mahtavaa musaa. Rock'n'Rolfin laulu on upeaa kuultavaa. Hienoja kertosäkeitä riittää. Iain Finlayn erittäin lennokas rummutus, Rolfin ja Majk Motin riffit ja soitto ja Jens Beckerin bassottelu, hyvä tuotanto ja ne biisit... Eipä voi muuta sanoa kuin että loistavaa!
Seuraavana olisi tarkoitus ottaa haltuun Blazon Stone, Pile Of Skulls ja Black Hand Inn. Mitä olen tätä topikkia lukenut, niin varmasti rahat eivät mene kyseistenkään levyjen kohdalla hukkaan.

The Prisoner · Post by **The Prisoner** » Tue Nov 14, 2006 14:47

^Eivät todellakaan mene hukkaan. Vasta Victorylla alkoi se kliininen rumpukonetouhu.

Wrathchild. · Post by **Wrathchild.** » Wed Nov 15, 2006 13:45

Stratocaster wrote: HEAVY METAL!

^^^ OR NO METAL AT ALL. On kyllä aivan helvetin kova levy toi Death or Glory. Tosiaan lisää kuuntelua niin eiköhän se siitä KTULU:lle aukea

Hammer · Post by **Hammer** » Wed Nov 15, 2006 14:18

^Hyvä levy kyllä, mutta Black Hand Inn on vieläkin parempi.

Jussi K · Post by **Jussi K** » Thu Nov 16, 2006 1:26

^ Kylä. Black Hand Inn, Fight The Fire Of Hate, Freewind Rider, The Phantom Of Black Hand Hill, The Privateer & massiivisen eeppisin RW-raita koskaan: Genesis (The Making and The Fall Of Man) =

Tasavahvan laadukas albumi muutenkin. Saksalaiset tappaa.

Tuonnäköistä joka DOG:in hankkineelle nöösille seuraavaksi soittimeen

http://www.metal-archives.com/release.php?id=1227

Hammer · Post by **Hammer** » Fri Nov 17, 2006 13:31

^Black Hand Inn oli juuri se RW-levy, mihin ensimmäisenä tutustuin. Levy kolahti välittömästi ja on siitä lähtien edustanut minulle Running Wildia parhaimmillaan. Itse asiassa sen jälkeen ilmestyneet levyt ovat olleet kaikki pettymyksiä, koska odotin niiltä ehkä hieman liikaa Black Hand Innin, Death or Gloryn ja bändin ensimmäisten levyjen kuulemisen perusteella. Parhaimmillaan Running Wild on kova yhtye, mutta valitettavasti nykyisin aika pitkälti varjo entisestään. Konerummut ja "miljoona kertaa kierrätetyt riffit" (siltä ne monin paikoin kuulostavat) eivät oikein nappaa. Pääsyynä lienee kuitenkin keskinkertaiset biisit.

Jussi K · Post by **Jussi K** » Fri Nov 17, 2006 18:38

^ Mutta kyllähän siltikin seuranneilta Masqueradelta (1995) & The Rivalryltä (1998) löytyy komeasti laatubiisiä.

Ensinmainitulta mm. Rebel At Heart, Lions Of The Sea, Men In Black & Masquerade -oikeastaan lähemmäs kaikki, jytisevää intromäiskettä myöten! Jörg Michael lähti huonompaan bändiin.. Jälkimmäiseltä taas yltiöpäisen kovan riffin/melodian (mikä ero..

) omaava, eräs bändin parhaimmista koskaan: War & Peace, sekä Ballad Of William Kidd, Return Of The Dragon & The Rivalry. Mainiota jälkeä, toki pari täytettä löytyy, muttei niin paljoa kuin tämän vuosituhannen puolelta.

..mutta silti mie aina uuden levyn näiltä(kin) ostan.