Mercyful Fate

[Late]

^Melissa olisi minun ehdotukseni ekaksi lätyksi. Siinä on teille täydellinen lätty, 7 tolkuttoman kovaa raitaa eikä yhtään heikkoa hetkeä. Ehkäpä paras metallidebyytti ikinä. Mutta ei Don't Break The Oathkaan pekkaa pahempi ole, kokonaisuus ei ole niin timmiä ja yhteenhitsattua, mutta helvetin kova sekin on. Myös The Beginning on kova levy, vaikka ehkä vähän sillisalaattimainen noin aloittelijalle.

Kyllä, suosittelen vain näitä vanhoja lättyjä, mutta jos uusia hommaat, niin joko Time tai 9. Mä oon kumminkin tarvinnut useita kuuntelukertoja näiden "uusien" avautumiseen, joten suosittelen aina näitä vanhoja ekoiksi lätyiksi. Aina kannattaa aloittaa jäätävästä parhaudesta jota nuo kaksi ekaa edustavat.



EDIT: Voisi kai sitä vielä vähän tarkemmin kuvailla bändiä, eli tämä Fate on sitten riffivetoisempaa ja "raaempaa" kuin King Diamond. Tulee enemmän Sabbath ja Priest-vaikutteet Mercyful Fatessa esille. Nyrkkisääntönä pidän sitä, että jos tykkää Kinkusta, niin hyvin todennäköisesti tulee diggaamaan Mercyful Fatestakin.

[The Exorcist]

Kai munkin pitäisi tähän bändiin tutustua, kun uusi tuttavuus King Diamond iskee melkosen lujaa. Onkos MF paljonkin Kinkun tapaista musiikkia? Mites Kingin laulu, kuullaanko samantyyppistä laulua kuin soololevyillä vai kenties muuntyylistä? Tuo Don't Break The Oath (?) vaikuttaisi nyt alkuun ihan sopivalta tutustumislevyltä, vai mitäs tuumaatte?

Suosittelen ensimmäiseksi levyksi Dont Break The Oathia joka on samalla myös bändin kovin levy, kakkosena listalla roikkuu Time ja kolmannella paikalla Melissa. Melissa on paljon helpommin avautuva levy kuin DBTO mutta ainakin mulle tuo DBTO kolisee paljon kovempaa, soundimaailma on suorastaan saatanallinen ja esim. The Oath huokuu kauhua. Paljon parempaa ja mielenkiintoisempaa riffittelyä myöskin. Uudemmista listalle ehdottomasti Time ja sen jälkeen kaikki loput

[Ipe]

Voisi kai sitä vielä vähän tarkemmin kuvailla bändiä, eli tämä Fate on sitten riffivetoisempaa ja "raaempaa" kuin King Diamond. Tulee enemmän Sabbath ja Priest-vaikutteet Mercyful Fatessa esille. Nyrkkisääntönä pidän sitä, että jos tykkää Kinkusta, niin hyvin todennäköisesti tulee diggaamaan Mercyful Fatestakin.

Ei lisättävää, mutta otetaan se "todennäköisesti" pois sieltä. Eli jos pidät King Diamondista, pidät varmasti Mercyful Fatestakin.

Itselläni kilpailu King vs. Fate on aika fifty/fifty. Kun pistää Faten koneeseen, niin pidän tätä parempana bändinä, sama pätee toisinpäin. Mahtavia bändejä kummatkin, kiitos kuuluu kaiketi King Diamondille.

Ps. edelleenkään näitä viestejä ole edellisillä sivuilla turhaan kirjotettu. Jos on aikaa tiedustella bändistä, on varmasti aikaa muutama sivu lukaistakkin. Eli neuvoksi: lukekaa niitä topikkeja ennen kuin kyselette samoja asioita kymmeneen kertaan!

[Hammer]

Ei lisättävää, mutta otetaan se "todennäköisesti" pois sieltä. Eli jos pidät King Diamondista, pidät varmasti Mercyful Fatestakin.

...paitsi jos olet harras kristitty, joka ei pysty kuuntelemaan avoimen saatanallista lyriikkaa ilman vieroitusoireita. Kyllähän King Diamondin levyt pitävät sisällään kauhutarinoidensa seassa satanismin aakkoset A-Ö, mutta nämä teemat eivät ole siellä yhtä räikeän korostetusti esillä kuin Mercyful Fatessa.

Musiikillisen annin puolesta luulisin kyllä Mercyful Faten uppoavan valtaosalle King Diamond-bändistä pitäville. Riffittely on vielä parempaa kuin KD-bändillä, mutta sooloissa ei päästä aivan maagiselle La Rocque tasolle.

Suosittelen itse edelleenkin tutustumaan Time-levyyn. Yksi heavy metal historian kovimmista kiekoista, ellei jopa se kaikista kovin. Melissa ja Don't Break The Oath ovat myöskin täyden kympin kokonaisuuksia. Yhtään huonoa levyähän Fatella ei ole, vaikkakin Into The Unknown on omalla kohdallani jäänyt hieman paitsioon.

[Voimanorja]

^Vittu mikä allekirjoitus ! Muistan tilanteen kuin eilisen


Ja jottei ihan offiksi mene niin sanotaanko, että Mercyful Fate on hyvä bändi ja aion siihen tutustua!
Melissa jo hyllyssä.

[asa]

Voi jösses

Tosin allekirjoitan tuon lauseen vieläkin, vaikkakin ne hetket ovat harvat ja lyhyet

Jatkakaa.

IF YOU SAY HEAVEN, I SAY CASTLE OF LIES!

[Roskisdyykkari]

IF YOU SAY HEAVEN, I SAY CASTLE OF LIES!

YOU SAY FORGIVE HIM, AND I SAY REVENGE...!

Kas kummaa, en ole vielä tähän topiciin kirjottanut näköjään. Mercyful Fate on aivan helvetin kova bändi, vaikka itse pidänkin Kinkusta hitusen enemmän. Mutta Mercy on todellakin suosikkibändejäni heti Maidenin, Manowarin ja Kinkun jälkeen.
Itse en vielä omista kuin Don't break the oathin. Melissan olen tosin kuullut about 100 kertaa läpi kavereiden kanssa. Aivan uskomattoman omaperäistä riffittelyä, ja Kinkun ääni on yksinkertaisesti parhautta. Liian monet haukkuvat häntä, mutta silloin kun siihen tottuu, huomaa kuinka helvetin kova laulaja kinkku onkaan. Noiden seikkojen lisäksi Mercyssä viehättää sanat, sekä kitarointi (muutenkin kuin riffien osalta). Sherman & Denner on aika kova kitarakaksikko!

Pitäisi tosiaan tuo Melissa hommata etenkin syksyyn mennessä.

Jeeves; Kuten on sanottu, jos tykkää kinkusta, 99% varmuudella tykkää myös Fatesta ellei - niinkuin Hammer totesi - ole tosiuskovainen. Mercy on Kinkkuun verrattuna hieman rokkimaisempaa, eikä ehkä niin melodista kuin Kinkku. Suht. samankaltaista musaahan nuo ovat, mutta loppupeleissä kuitenkin aika erilaista. Kuuntele itse niin se selviää!
Suosittelen ensimmäisinä levyinä Melissa ja Oathia.

[Jeeves]

Juu, nyt on Melissa kuunneltu kokonaan, Don't Break The Oath lähes kokonaan ja Timeakin muutama biisi...

Aivan mielettömän hyvä bändi. Kolahtaa siinä missä itse Kinkkukin.

np. Come To The Sabbath, aivan jumalattoman (heh ) kova biisi. Come come, to the sabbath...

...ei perkele.

[Aces High]

Hmmm , Tätä topikkia kun lukaisin , niin tulin siihen tulokseen , että albumit Time , Don't Break the Oath ja Melissa lisätään ostoslistalle. Sitten tähän samaan voisikin laittaa pientä juttua koskien King Diamondin sooloja. Alku selvennys :

Hyllyssä on : Conspiracy , Abigail , Fatal Portrait ja The Eye

Hanki nämä : Them , Puppet Master

Monesti on ollut tuo Them käsissä , mutta aina se on jäänyt kaupan hyllylle. Voisi poimia jatkossa.

[Jussi K]

^ Kannattaa kyllä, "THEM" on oma suosikkini Kinkun koko kataloogista. Hienon hyinen kokonaisuus
The Puppet Master myös; teki (IMO) täysin helmikolmikkonsa Abigail-Them-Conspiracy rinnalle kelpaavan albumin tässä vaiheessa uraa. Aikas huikeaa.

[Hippo]

Jos Mercyful Fate kolahtaa niin kannattaa ottaa Kinkun Voodoo kuunteluun. Raskasta ja riffivetoista kamaa, LOA Housekinkin riffittely on kuullostaa aika paljon Mercyful Fatelta.

[Ipe]

^ ..Erona vain se, että Mercyful Fate teki sen miljoona kertaa paremmin.

Voodoo kannattaa silti hommata, taattua jouluista Kinkkua.

[The Exorcist]

Jos Mercyful Fate kolahtaa niin kannattaa ottaa Kinkun Voodoo kuunteluun. Raskasta ja riffivetoista kamaa, LOA Housekinkin riffittely on kuullostaa aika paljon Mercyful Fatelta.

Kyllä, mielestäni helpoiten avautuva King Diamond levy. Mahtavaa riffittelyä kauttaaltaan, ehdottomasti pakko hankinta.

[Hammer]

^Helpoiten avautuva? Itselleni Voodoo oli yksi vaikeimmista tapauksista. The Puppet Master on mielestäni se King Diamond levy, joka avautuu selkeästi helpoimmin. Bändin paras lätty se ei ole, mutta taatusti yksi parhaista. Kyllä Voodoo raskaudessaan ja hienossa tunnelmassaan on myöskin tutustumisen arvoinen albumi. Lyriikat kiehtovat jollain sairaalla tavalla ja Kingin laulusuoritus on maanisen upea.

[The Exorcist]

^Helpoiten avautuva? Itselleni Voodoo oli yksi vaikeimmista tapauksista. The Puppet Master on mielestäni se King Diamond levy, joka avautuu selkeästi helpoimmin. Bändin paras lätty se ei ole, mutta taatusti yksi parhaista. Kyllä Voodoo raskaudessaan ja hienossa tunnelmassaan on myöskin tutustumisen arvoinen albumi. Lyriikat kiehtovat jollain sairaalla tavalla ja Kingin laulusuoritus on maanisen upea.

Kyllä, helpoiten avautuva. The Puppet Master on sitä myös, mutta Voodoo iskee suorempaa, Voodoota pidän myös Kingin kultakauden jälkeisistä levyistä ylivoimaisesti parhaimpana. Maagisia riffejä sekä hienoja melodiankulkuja Nyt voi kuullostaa hieman kovasti sanotulta mutta King Diamond on mielestäni hieman kadottanut otettaan musiikillisesti Voodoon jälkeen. Kappaleissa on alkanut olla hieman liikaa vokaalilinjoja. Kuitenkin kaikki levyt ovat loistavia, ja The Puppet Master erinomainen kauttaaltaan.

[Brain Damage]

Nyt on tullut sen verran luukutettua tässä viikonlopun aikana tuota perjantaina saamaani Melissaa, että voisin kirjoittaa levystä pienimuotoisen arvostelun:

Mercyful Fate: Melissa (1983)

1. Evil

Loistava aloitusbiisi levylle. Komeita riffejä höystettynä Kingin perkeleellisillä lyriikoilla ja tulkinnalla. Heti alusta biisi tempaa mukaansa ja ei päästä otteestaan ennen loppua. Sooloista täytyy vielä antaa erityismaininta. Tutkapari Sherman/Denner vetelee sellaisella tunteella, että huh huh. Tajunnanräjäyttävä biisi heti levyn alkuun.
9

2. Curse Of The Pharaohs

Alun riffi lupailee heti hyvää ja meininki onkin koko biisin ajan aivan huipussaan. Egypti-aiheiset sanoitukset toimivat ja King pistää äänihuulensa koetukselle korkeissa kiljaisuissa. Tässä biisissä juuri kuulee miehen äänen monipuolisuuden. Soolot ovat jälleen takuuvarmaa kamaa. Myös Kim Ruzz rumpujensa takana on mies paikallaan. Yksi levyn ehdottomia huippuhetkiä.
9½

3. Into The Coven

Akustisen alkufiilistelyn jälkeen biisi starttaa kunnolla käyntiin mahtavalla riffillä ja vingutuksilla. King loistaa taas alusta alkaen ja lyriikat ovat saatanallisen nerokkaat. Kertosäe on myös aivan loistava. Biisin keskellä tuleva hitaampi kohta hieman laskee tunnelmaa, mutta se nousee taas huippuunsa kun päästään soolojen kimppuun. Biisin loppuosa onkin sitten taas sitä takuuvarmaa rypistystä. Kyllä tämä levyn aloituskomikko on murskaava.
9+

4. At The Sound Of The Demon Bell

Sitten onkin vuorossa levyn ainoa hieman keskinkertaisempi kappale. Hienoja riffejä ja hetkiä tästäkin löytyy mielin määrin, mutta jotenkin ei vaan iske yhtä kovaa kuin muut levyn biisit. Kingin vokalisointi on tässäkin tosin aivan mahtavan kuuloista.
8

5. Black Funeral

Sitten päästäänkin levyn lyhyimmän ja ainoan sinkkubiisin kimppuun. Tarjolla jälleen saatanallista meininkiä, niin lyriikoiden, kuin riffienkin osalta. Ehkä levyn raskain biisi. King on jälleen mahtavassa vireessä ja muukin bändi hoitaa työnsä enemmän kuin mallikkaasti. Vähän lyhyeen kyllä loppuu, vähän kauemmin saisi kestää. No, levyn parhaimpia biisejä joka tapauksessa.
9

6. Satan's Fall

Vuorossa levyn eeppinen biisi, joka on pituudeltaan yli 11 minuuttia. Lyriikat ovat jälleen täyttä neroutta. Riffejä tästä biisistä löytyykin roppakaupalla, osa iskeviä, osa hieman tylsempiä. Soolot iskevät jälleen kuin miljoona volttia ja King vetää mainiosti. Biisi on myös erittäin monipuolinen, välillä tunnelmoidaan hitaaammissa osuuksissa ja välillä taas painetaan niin, että heikompia hirvittää. Kappale saisi kuitenkin olla hieman lyhyempi ja se toimisi näin hitusen paremmin. No, kyllä se tällaisenakin menee.
8+

7. Melissa

Levyn päätösbiisi vuorossa ja tämä onkin erittäin tunnelmallinen pala. Kingin vokalisointi on herkkää ja mies osaa näköjään senkin puolen. Välillä menoa hieman nopeutetaan, mutta pääasiassa biisi on melko rauhallinen. Päätösbiisiksi tämä sopii kyllä paremmin kuin hyvin. Ei ihan levyn terävintä kärkeä, mutta lopettaa tämän levyn arvoisellaan tavalla.
9-

Keskiarvo: 9

Kuten arvosanoista näkee, niin mahtava levy tämä tosiaan on. Ja mahtava bändi kerta kaikkiaan tämä Mercyful Fate. Tämä Melissa on ensimmäinen levy itselleni tältä bändiltä ja tämän perusteella pian on tätä bändiä lisää hyllyyn hankittava. Seuraavaksi olisi tarkoitus sitten ostaa Don't Break The Oath ja Time.

Itselläni on siis tämä 25th Anniversary Edition tästä levystä, jossa on myös mukana tuo kolmen biisin dvd. Vaikka äänen ja kuvanlaatu ei dvd:llä ole paras mahdollinen, meininki on kohdillaan ja miellelläänhän tuota katselee. Myös Kingin kommenttiraita on mukava lisä. Levyn bonusbiisitkin ovat ihan mukavia, vaikka ovatkin vain eri versioita varsinaisen levyn biiseistä, lukuunottamatta Black Massesia, joka on muuten myös kelpo biisi ja olisi saanut vaikka olla alkuperäisellä levyllä. Hieno pakettihan tämä juhlapainos on ja kyllähän tämän mieluummin ostaa kuin normiversion, kun samaan hintaankin kerran saa.

[Late]

^Hieno arvio, vaikka ei ihan sataprosenttisesti natsaakaan oman mielipiteeni kanssa. Varsinkin mielipiteeni levyn heikoimmasta ja parhaimmasta vähän heittelevät, sillä itse pidän Curse of the Pharaohsia ehkä levyn heikoimpana ja Satan's Fall sekä At the Sound of the Demon Bell rankkautuvat korkeammalle, varsinkin tuo jälkimmäinen on harmittavan aliarvostettu ja ensinmainittu ihan levyn kärkikappaleita, jösses mikä fiilis (se live BBC on melkeinpä parempikin). Kaikki kappaleet ovat kirjoissani kiitettävän ansaitsevia ja jokainen rokkaa niin maan pirusti, väliinputoajia ei millään löydy. Kuten olen monasti sanonut, niin yksi kovimmista debyyteistä heavy metal-skenessä (ellei EPtä halua pitää jo sellaisena, on sekin nimittäin järjetön).

Levyn paras viisu onkin vaikeata valita, mutta INTO THE COVEN olkoon valintani tänään.

[Hammer]

^Melissa ON paras debyyttialbumi koskaan, sekä myös yksi parhaista heavy metal levyistä kautta aikojen. Tuon uusintapainoksen ilmestymisen jälkeen ja levyä enemmän kuunneltuani olen alkanut pitää Melissaa MF:n levyistä toiseksi kovimpana yhdessä Don't Break The Oathin kanssa (ennen kun Melissa ei jostain käsittämättömästä syystä pärjännyt vertailussa valtaosalle bändin tuotoksista). Ykköspaikkaa pitää edelleen sitkeästi 90-luvun täysosuma, Snowy Shawn rumpaloima Time.

Mielenkiinnolla lukaisin tuon Brain Damagen arvostelun. Jatka samaan malliin ja arvostele muutkin Mercyful Faten levyt sitä mukaa kun saat ne hankittua. Evil ja Satan's Fall mielestäni ansaitsevat molemmat arvosanaksi 10 ja vielä vaikka plussan siihen päälle. Molemmat kuuluvat allekirjoittaneella kategoriaan maailman parhaat biisit. Kiitettävän arvosanan ansaitsisi jokainen levyn biiseistä. Mercyful Fate julkaisi 80-luvulla ainoastaan kuningaskamaa.

t. Hammer & ( <- ne kuuluisat fanipoikalasit, jotka saattavat vaikuttaa aavistuksen King Diamondin ja Mercyful Faten musiikkia arvioidessa. )

[Hammer]

Herätetäänpäs Mercyful Fate keskustelu eloon taas pitkästä aikaa. Nimittäin Hank Shermann on kertonut tekevänsä ensimmäisen sooloalbuminsa. Levy ilmestyy maaliskuussa 2007. Hank kertoo, että hänellä on paljon ideoita sekä käyttämätöntä materiaalia aina ’80-luvun Mercyful Fate ajoilta lähtien, jota hän haluaisi hyödyntää tulevalla levyllään. Levy juhlistaa Hankin 30 vuotista taivalta kitaristina.

lähde: http://www.hankshermann.com/pages/main.html


Katselin tuossa juuri King Diamondin Conspiracy kiertueen keikkaa Barcelonasta (Kiitokset tombielle!) ja kyllä taas kuulostivat niin pirullisen hyviltä nuo Mercyful Fate pätkät. Tajuttoman rokkaavaa matskua livenä. Taas kerran innostuin niistä vähäisistäkin MF- hetkistä Kingin setissä. Come To The Sabbath siis soitettiin ainoastaan kokonaan, mutta medley muodossa tulikin keikan loppupuolella vielä sellaista herkkua kuin Satan’s Fall, The Oath ja A Dangerous Meeting. Snowy Shawn paiskottua rumpusoolon väliin, jatkui Mercyful Fate medley Nuns Have No Funilla ja Evilillä. Kahta viimeksi mainittua soitettiinkin jo vähän pidempään ja fiilis nousi kattoon.

Kingin viime huhtikuun Suomen keikoilla Evil oli yleisön lopullisesti räjäyttänyt veto (lue: täydellinen valinta encoreksi) ja mielestäni koko keikan ehdotonta parhaimmistoa. Come To The Sabbath oli myös huikean hyvä livenä. Mercyful Faten comeback olisi kova juttu, mutta realistisesti ajateltuna, Tanskan ykkösbändin näkeminen livenä on aika epätodennäköinen vaihtoehto. Toivottavasti Hank & Kingi alkaisivat pian muistelemaan menneitä ja haluaisivat soittaa vielä yhdessä livenä. Siinä vaiheessa olisi suorastaan pakko päästä eturiviin karjumaan kaikki Nuns Have No Fun EP:n, Melissan, Don’t Break The Oathin ja Timen klassikot kurkku suorana läpi.

Tuosta Barcelonan keikasta kirjoittelen jossain vaiheessa myös King Diamond topiciin, sen verran teatraalinen ja visuaalisesti näyttävä show on kyseessä. Settilistakin oli mielenkiintoinen, mutta siitä lisää myöhemmin.

[Damned Children]

Mercyful Fate on yksi lempi bändeistä, aivan tajutonta kamaa! Melissa ja Oath ovat täydellisiä mutta sattuisiko kukaan tietemään mistä saisi noita myöhäisempiä levyjä, Timeä jne.? Kaikenmaailman antivkariaateista olen yrittänyt ettiä mutta eipä ole löytynyt

[Ipe]

^ CDON ja Levykauppax nyt ensimmäisenä mielessä.

Hanki: TIME ja 9, muut voit rauhassa jättää kaupan hyllylle. Niin epämusiikillista kurakaarta.

[Hammer]

Hanki: TIME ja 9, muut voit rauhassa jättää kaupan hyllylle. Niin epämusiikillista kurakaarta.

Time seuraavaksi ehdottomasti. Sitten tuo 9.
The Beginning lätty kannattaa noiden lisäksi myös hommata. Loistava kokoelma alkuaikojen biisejä, sisältää mm. legendaarisen Nuns Have No Fun EP:n. Myös In The Shadows on suosittelemisen arvoinen, sillä kyseinen levy sisältää yhden Mercyful Faten parhaimmista biiseistä Egyptin, the slovarin Is That You Melissa?:n sekä muutenkin tasaisen laadukasta matskua. The Bell Witch live on bändin parhaimmistoa, joskin harmittavan lyhyt ja vaikeasti saatavissa.

Dead Againin ja Into The Unknownin hankkiminen kannattaa jättää viimeiseksi, vaikka varsinkin Dead Againia varauksetta suosittelenkin. Hieman vaikeampi kiekko tuo '98 vuonna ilmestynyt, mutta palkitsee lopulta kuulijan ruhtinaallisesti. Kaikki hätähousut eivät vaan tunnu jaksavan Dead Againiin perehtyä pintaraapaisua syvemmältä.

[Damned Children]

Joo, aattelin nyt pistää kohta tilaukseen Timen, 9, Nuns have No Fun,The Beginning ja In the Shadows vielä tohon. Ihan jees lista siitä tuliki Pitäis sit hankkii ne loputki siihen kaupan päälle vielä.
Sitte ois melko täydellinen King ja MF kokoelma

[Hammer]

Joo, aattelin nyt pistää kohta tilaukseen Timen, 9, Nuns have No Fun,The Beginning ja In the Shadows vielä tohon. Ihan jees lista siitä tuliki Pitäis sit hankkii ne loputki siihen kaupan päälle vielä.
Sitte ois melko täydellinen King ja MF kokoelma

Tuota Nuns Have No Funia ei liene löydä juuri mistään irrallisena, sillä sen verran harvinainen se on. LP-versiota liikkuu, mutta yleensä siitä joutuu pulittamaan jo aika suuren summan. Kyseisen EP:n biisit löytyvät kyllä tuolta The Beginningiltä, joten pääset toki kuulemaan ne sitä kautta remasteroituina versioina.

Hyvin rahasi sijoitat, jos nuo levyt tilaukseen lähtevät.
Innostuttuasi Timestä ja 9:stä, hurahdatkin lopullisesti ja kaikki puuttuvat KD/MF levyt löytävät hyllyyn alta aikayksikön.

[Jukka]

Laitetaanpa tästä mielenkiintoinen uutinen:

Original MERCYFUL FATE Lineup Makes First Public Appearance In 22 Years

MERCYFUL FATE was presented with the "award of honor" at the Danish Metal Awards 2006, which were held last night, Saturday, November 18, at Amager Bio in Copenhagen, Denmark. Original members Michael Denner (guitar), Hank Shermann (guitar), Timi "Grabber" Hansen (bass) and Kim Ruzz (drums) appeared in public together for the first time in 22 years to accept the award (vocalist King Diamond was unable to attend the event due to the fact that he currently resides in Dallas, Texas).