King Diamond

[AntiSmuli]

vai esiintyykö se aina tommosissa kuteissa? Baseball-lippis+King Diamond = ei kiitos.

Ripperin lavatyylina on yleensä melko perus Jeans & Leather. Farkkua vain + nahkaliiviä / nahkarotsia, ei sen kummempaa.

Ja nyt kyllä päästiin jo helekkarin lähelle aitoa Kingiä tuossa videossa! Ihan ulkonäköä myöten.

[sakis]

Coven-forumilta löytyi mielenkiintoinen King Diamond haastattelu noin 10 vuoden takaa jossa King oli ilman maskeja. Itselle mielenkiintoisinta oli kuulla mitkä ovat Kingin omat laulaja-suosikit/esikuvat. Kaikkein korkeimmalle hän nosti jo edesmenneen David Byronin, (vaikutti mm. Uriah Heepissä 1969-1976). Minulle Uriah Heep on ollut melko tuntematon bändi, tietysti Easy Livinit ja Lady In Blackit on kuitenkin kuultu moneen kertaan + Ozzy fanina Lee Kerslake ja Bob Daisley on tullut tutuksi. Kuuntelin tuossa sitten Uriah Heepin Return To Fantasya (<--Gamma Ray on coveroinut tuon nimibiisin), vuodelta 1975 ja kyllähän Davidin äänessä on samaa kuin Kingin, varsinkin falsetossa. Melkein jo tuosta syystä voisi hankkia Uriah Heepin alkuvuosien tuotannon levyt talteen.

Uriah Heep: Beautiful Dream
http://www.youtube.com/watch?v=ozWzQBGzzbw" onclick="window.open(this.href);return false;

Youtubesta näkyy löytyvän paljonkin King Diamond-covereita, mutta silti nostan korkeimmalle tuon muidenkin ylistämän Mats Levenin vetämän Welcome Home-biisin. Sitten Youtubesta löytyy myös paljon King-fanien vetoja, joita on enimmäkseen mukava kuunnella. Aika monta iltaa on mennyt itselläkin kaverin luona oluen ja King-coveroinnin parissa

[Hammer]

^ Tarkoittanet tuolla parhalla coverilla Mats Levénin vetämää Black Funeral -biisiä? Ainakin omasta mielestäni on huomattavasti kovempi kuin Welcome Home -veto, joka kyllä sekin on vallan loistava.

Juuri katselin saman maskittoman haastattelun youtubesta. Oli minullekin täysin uusi videohaastattelu, vaikka olen eri KD-haastatteluja katsellut/kuunnellut/lukenut jo pidemmän aikaa. Nuo suosikkilaulajat eivät muuten yllättäneet, mutta ihmettelin kyllä miksi King Diamond nosti laulajakuninkaiden joukkoon myös Ozzy Osbournen. Ehkä se Ozzyn äänen omaperäisyys ja tietty teatraalisuus sitten putoaa miehelle. Alice Cooper, Rob Halford ja Robert Plant olivat itsestäänselviä valintoja, kuten tietysti Kingin lähes joka haastattelussa ylistämä David Byron. Sakisille suosittelisin ensimmäisiksi Uriah Heep -hankinnoiksi Salisburya ja Look At Yourselfia (tämä Look at Yourself on King Diamondin suosikkilevy kautta aikojen, jos miehen haastattelulausuntoja on uskominen). Tuo Return to Fantasy on mielestäni Byron-eran levyistä yksi heikoimmista (nimenomaan kokonaisuutena todella ailahteleva). Onhan Byronin vokaaleissa kuultavissa sitä KD-henkeä, mutta mielestäni Mr. Diamond on itse vienyt nuo falsettolaulut ja korkeat vokaalit yleensäkin täysin eri sfääreihin. Erittäin hyvä laulaja tuo David Byronkin toki oli, joten ymmärrän siinä mielessä KD:n Byron-hehkutuksen.

Jotta muutkin pääsevät katsomaan tuon Time / The Spider's Lullabye -aikakauden King Diamond -haastattelun, linkitän sen tänne. Haastattelija on muuten harvinaisen jäässä, kun änkyttää vähän väliä ja toistaa "the"-sanoja jne. Muutoin kyllä erittäin mielenkiintoinen haastattelu:

King Diamond Interview TV pt. 1
King Diamond Interview TV pt. 2

Tuo Thrastardin linkittämä Conspiracy-bändin tribuuttiveto The Oath -biisistä on kyllä mahtava! Lavaliikehdintää, ulkonäköä ja vokaaleita myöten laulajasta tulee mieleen King Diamond. Pitänee katsoa muitakin kyseisen tribuuttiorkesterin livevideoita.


EDIT: Pakko vielä linkittää mahtava audiohaastattelu The Spider's Lullabye -aikakaudelta. Äärimmäisen fiksuja sanoja King Diamondilta. Alussa itsestäänselvyyksiä uudesta levystä, mutta sitten huomattavasti syvällisempää pohdintaa muustakin kuin musiikista. Kuunnelkaa itse ja tehkää herran mietteistä omat johtopäätöksenne.
King Diamond -audio interview pt.1
King Diamond -audio interview pt.2

[sakis]

^ Tarkoittanet tuolla parhalla coverilla Mats Levénin vetämää Black Funeral -biisiä? Ainakin omasta mielestäni on huomattavasti kovempi kuin Welcome Home -veto, joka kyllä sekin on vallan loistava.

Tämä oli kyllä ihan kuuntelematon biisi, todellakin hieno veto myös! Therion on jo pitkään ollut lempibändejäni, Leven vaan ei harmittavasti siinä vaikuta enää.

Juuri katselin saman maskittoman haastattelun youtubesta. Oli minullekin täysin uusi videohaastattelu, vaikka olen eri KD-haastatteluja katsellut/kuunnellut/lukenut jo pidemmän aikaa. Nuo suosikkilaulajat eivät muuten yllättäneet, mutta ihmettelin kyllä miksi King Diamond nosti laulajakuninkaiden joukkoon myös Ozzy Osbournen. Ehkä se Ozzyn äänen omaperäisyys ja tietty teatraalisuus sitten putoaa miehelle.

Minusta Ozzy on erinomainen vokalisti. Onhan Ozzylla mahtavia biisejä jo Black Sabbathin ajoista lähtien: Iron Man, Fairies Wear Boots, Children Of The Grave, Sabbath Bloody Sabbath, Killing Yourself To Live, Hole In The Sky. Puhumattakaan soolo-ajoista: I Don´t Know, Crazy Train, Suicide Solution, Over The Mountain, Bark At The Moon, Killer Of Giants jne. Ymmärrän kyllä hyvin että Ozzyn ääni jakaa mielipiteet tasan kahtia. Joko pidät tai et.

Jotta muutkin pääsevät katsomaan tuon Time / The Spider's Lullabye -aikakauden King Diamond -haastattelun, linkitän sen tänne. Haastattelija on muuten harvinaisen jäässä, kun änkyttää vähän väliä ja toistaa "the"-sanoja jne. Muutoin kyllä erittäin mielenkiintoinen haastattelu:

King Diamond Interview TV pt. 1
King Diamond Interview TV pt. 2

Epäilenpä että haastattelijalla on jonkinlainen puhevika, mutta hienostihan tuo suoriutui jos itseeni vertaa. Pudottaisin varmaan mikin tärisevin käsin monta kertaa lattiaan ja sopertaisin jotain epäselvää siansaksaa mikäli pääsisin haastattelemaan King Diamondia selvinpäin. Samalla kaivelisin ja pudottelisin tärinän saattelemana levyjäni, joihin haluaisin Kingin nimmarit.

[Hammer]

Minusta Ozzy on erinomainen vokalisti. Onhan Ozzylla mahtavia biisejä jo Black Sabbathin ajoista lähtien: Iron Man, Fairies Wear Boots, Children Of The Grave, Sabbath Bloody Sabbath, Killing Yourself To Live, Hole In The Sky. Puhumattakaan soolo-ajoista: I Don´t Know, Crazy Train, Suicide Solution, Over The Mountain, Bark At The Moon, Killer Of Giants jne. Ymmärrän kyllä hyvin että Ozzyn ääni jakaa mielipiteet tasan kahtia. Joko pidät tai et.

Black Sabbathilla on kyllä törkeän paljon kovia biisejä, mutta en laskisi niitä Ozzyn ansioksi. Bändi oli aikoinaan aivan loistava, mutta Ozzyn äänestä en ole itse koskaan erityisemmin pitänyt. Tony Iommi nyt on minun listoillani aivan siellä parhaiden kitaristien joukossa kautta aikojen. Joissain Black Sabbathin vedoissa Ozzyn omaperäisyys on toki plussaa, sillä en helpolla pystyisi kuvittelemaan esimerkiksi mainiota Megalomaniaa kenenkään muun vokalisoimana. Myös Ozzyn soolopuolelta pidän debyytistä ja tietyistä irtobiiseistä muilta levyiltä, mutta niistäkin pääasiassa biisien ansiosta, enkä laulajan äänen. DIO-eran Sabbathissa paras puoli on nimenomaan se, että vokalistina on oikeasti hyvä laulaja. Sama pätee Martinin aikakauteen. Makuasiahan tämä toki on ja ymmärrän hyvin, että joillekin Ozzy voi olla myös vokalistina vaikka kuinka kova tekijä. Master of Reality, Vol. 4, Sabotage ja Blizzard of Ozz ovat ainakin niin kovia levyjä, ettei edes keskinkertainen/heikko laulaja onnistu niitä pilaamaan. Aika pitkälti olen jo tottunut Mr. Osbournen ääneen noilla äänitteillä. Persoonana Ozzy kyllä jakaa vieläkin enemmän mielipiteitä kuin laulajana. Ei siitä sen enempää.

Epäilenpä että haastattelijalla on jonkinlainen puhevika, mutta hienostihan tuo suoriutui jos itseeni vertaa. Pudottaisin varmaan mikin tärisevin käsin monta kertaa lattiaan ja sopertaisin jotain epäselvää siansaksaa mikäli pääsisin haastattelemaan King Diamondia selvinpäin. Samalla kaivelisin ja pudottelisin tärinän saattelemana levyjäni, joihin haluaisin Kingin nimmarit.

Saattaa ollakin. Kyllä siinä muutaman hermo-oluen saattaisin ottaa ennen King Diamondin haastattelemista. Eniten jännittäisi se, että löydänkö oikeita sanoja englannin kielestä. Puutteellinen kielitaito jättää monesti haastattelijasta hieman tyhmän kuvan. KD miettisi haastiksen jälkeen, että olipahan idiootti toimittaja.

[Hammer]

Perheen naiset tekivät jouluksi riemukseni piparisen "Them"-kartanon. Itse keskityn syömispuoleen joskus uudenvuoden tienoilla. Takana oleva vinyyli on kyllä meikäläisen.

[S.R.]

Siisti

Meinaatko sitten syödessä myös kuunnella kyseistä levyä?

[poolrules]

Hatunnosto sille (Victoria?) joka tuon on värkännyt. Kerran tai pari on tullut värkättyä reilusti yksinkertaisempaa versiota piparkakkutalosta ja niissä jo meinasi hermot mennä. Niin voi vain kuvitella millaista näpräystä tuon kanssa on ollut.

[Vekkuli]

Mitä, eikö edes ole isöäitiä ikkunassa, laiskaa ja epäautenttista?!!

Heh, komee kyllä on Menikö paljonkin naistyöpäiviä vääntämiseen?

[Hammer]

Siisti

Meinaatko sitten syödessä myös kuunnella kyseistä levyä?

Näin oli tarkoituksena.

Hatunnosto sille (Victoria?) joka tuon on värkännyt. Kerran tai pari on tullut värkättyä reilusti yksinkertaisempaa versiota piparkakkutalosta ja niissä jo meinasi hermot mennä. Niin voi vain kuvitella millaista näpräystä tuon kanssa on ollut.

Lähinnä Victorian äidille on annettava tunnustusta talon kasaamisesta. Koristelussa oli Victoriakin mukana. Itse tein lähinnä JYP-muotilla (KD-/MF-muottia en ole vielä löytänyt!) pipareita vieressä ja olin henkisenä tukena.

Mitä, eikö edes ole isöäitiä ikkunassa, laiskaa ja epäautenttista?!!

Olihan se, mutta grandma tuli syötyä aamukahvin lomassa. Joskus kenties myös Voodoo-talo tai Abigailin kartano työn alle.

Menikö paljonkin naistyöpäiviä vääntämiseen?

Nopeammin tuo naisvoimin onnistui, kuin jos olisi miesvoimin yritetty moista näprätä. Olisi muutaman sortumisen jälkeen mennyt kuitenkin hermo-oluen ottamiseksi tjs. Päivässä valmistui.

[AntiSmuli]

Komea tekele, mutta piparkakku on pahaa.

KING DIAMOND RANK-LIST 19.12.08

01) Abigail
02) Give Me Your Soul... Please
03) The Puppet Master
04) Them
05) House Of God
06) The Eye
07) Abigail II: The Revenge
08) Fatal Portrait
09) Conspiracy
10) The Spider's Lullabye
11) The Graveyard
12) Voodoo

[Hammer]

^ Mikä on kun ei miehelle pipari maistu?

Hal Patinon pojan Jackie Patinon bändi Maryann Cotton on tekemässä ensimmäistä täyspitkää levyään. Tyyliltään ilmeisesti aika lähellä vanhaa Alice Cooperia tämän bändin musiikki, jos yhden kuullun biisin perusteella pitäisi arvioida. Mikä tästä yhtyeestä tekee oikeasti mielenkiintoisen on KD-/MF-ukkojen esiintyminen tulevalla levyllä.

Maryann Cotton:
Maryann Cotton (Jackie Patino) - vocals
Pete Blakk - guitar
Hal Patino - bass
Snowy Shaw - drums
Roberto Falcao - keyboard

+ Special Guests:
King Diamond
Andy La Rocque
Hank Shermann

[AntiSmuli]

^Piparkakku kyllä. Ja tuo Cotton pitänee varmaan tsekata läpi, kunhan saavat kunnolla valmista aikaan.

[Hammer]

KING DIAMOND RANK-LIST 19.12.08

01) Abigail
02) Give Me Your Soul... Please
03) The Puppet Master
04) Them
05) House Of God
06) The Eye
07) Abigail II: The Revenge
08) Fatal Portrait
09) Conspiracy
10) The Spider's Lullabye
11) The Graveyard
12) Voodoo

Kärkipään osalta melkoisen samoilla linjoilla. Itselleni KD-rankingin tekeminen on nykyään täysin mahdoton tehtävä. Abigail on ja pysyy ykkösenä, muut sijat vaihtelevat fiiliksen mukaan. Viimeaikoina olen taas tajunnut kuinka mahtavia levyjä Fatal Portrait, The Graveyard ja House of God ovatkaan.

KING DIAMOND Ranking 20.12.2008
1. Abigail 6/5
2. Give Me Your Soul... Please 5/5
3. Fatal Portrait / "Them" / The Puppet Master / Voodoo / House of God / The Graveyard / The Eye / Conspiracy 5/5
11. The Spider's Lullabye / Abigail II: The Revenge 5-/5

Aivan liian vaikea tehtävä, kuten huomata saattaa. Maailman kovin discografia.

[Hammer]

King Diamond -tribuuttibändi "Them" veti Long Islandilla livekeikkaa marraskuussa. Myös KD-&MF-kitaristi Mike Wead esiintyi bändin kanssa.
Tässä "THEM"-yhtye Weadin kanssa ja biisinä legendaarinen A Dangerous Meeting.

Vokalisti vetää itseasiassa paikoin aivan helvetin hyvin DBTO-eran KD-vokaaleita. Varsinkin biisin loppupuolen laulusuoritusta on pakko ylistää. Sääli, että videon ääni on vähän hiljainen, eikä mikään huippulaatuinen. Harvoin muuten noin isokokoinen mies pystyy laulamaan noin korkealta. Luultavasti on opetellut ko. laulutekniikan ollessaan pienempikokoinen, jolloin osaa muodostaa aiemmin oppimansa äänen vielä isompanakin. Onhan niitä kai luonnonoikkujakin (helvetin isoja karpaaseja, jotka pystyvät opettelemaan noin vaikean äänen koostaan huolimatta). Vaimoke, joka itse laulaa kertoi, ettei erityisesti isokokoisilla mieslaulajilla tuo korkean äänen muodostaminen ole tosiaan se helpoin asia.

Joulun kunniaksi linkitetään vielä:
"THEM": No Presents For Christmas

Itse täytyy fiilistellä King Diamondin Hollannin Aardshokdagin 1986-vuoden bootlegilta No Presents tässä jouluaikoina. Kyseisellä bootlegilla yleisö on hulluin ikinä millään näkemistäni KD-/MF-keikoista. Koko ajan ryntää lavalle stagedaivaajia ja ilmakitaran soittajia lähes samanlaisella intensiteetillä kuin äärimetallibändien keikoilla parhaimmillaan. No Presents for Christmas on huumoriarvoltaan ko. tallenteen paras veto. Eräs fani nousee valtavan siivousharjan kanssa lavalle soittamaan ilmakitaraa. Kaveri pitelee harjaa kitaranaan ja moshaa vuorotellen melkein kaikkien bändin jäsenten kanssa ja heiluttaa lettiään enemmän kuin bändin jätkät. Kyseistä miekkosta ei järkkäreiden puolelta huomata kuin vasta siinä vaiheessa, kun äijä on esiintynyt lavalla yli 1 ½ minuuttia. Silloin vasta lentää kaveri katsomoon. Hankkikaa jostain tuo Hollannin Fatal Portrait -bootleg silmienne eteen ja naurakaa. Suosittelen.

[sakis]

Nyt jouluna kun on aikaa, niin otin King Diamondin levyt kuunteluun ja valitsin joka levyltä parhaimman biisin. Hammerihan teki tämän jo aiemmin tuonne Mercyful Fate-topiciin. Mahtavaa että tammikuu -09 alkaa olla jo lähellä ja King Diamond DVD:n julkaisu on pian käsillä!

Fatal Portrait: Haunted
Abigail: Omens
"Them": Twilight Symphony
The Dark Sides: The Lake
Conspiracy: Victimized
The Eye: Behind These Walls
In Concert 1987 - Abigail: The Portrait
The Spider´s Lullabye: Moonlight
The Graveyard: I´m Not A Stranger
Voodoo: One Down Two To Go
House Of God: Help!!!
Abigail II - The Revenge: Spirits
The Puppet Master: Darkness
Give Me Your Soul...Please: The Floating Head

[Jyyd]

Pistetään nyt omat ränkingit kehiin sit kanssa (Top-5):

01. Abigail, The Puppet Master
02. Conspiracy
03. The Eye
04. The Spider's Lyllabye
05. "Them", Fatal Portrait, House Of God

Ja MF-topikista sit parhaat biisit levy levyltä:

Fatal Portrait: Dressed In White (Voices from the Past)
Abigail: A Mansion In Darkness (The 7th Day of July 1777)
"Them": Welcome Home (The Accusation Chair)
Conspiracy: Sleepless Nights (Cremation + Something Weird)
The Eye: Eye of the Witch (Behind These Walls + Insanity)
The Spider's Lullabye: From the Other Side (To the Morgue)
The Graveyard: Waiting (Black Hill Sanitarium)
Voodoo: The Exorcist (Voodoo)
House of God: House Of God (Help!!!)
Abigail II: The Revenge: Spirits (The Storm)
The Puppet Master: Darkness (Magic)
Give Me Your Soul... Please: The Never Ending Hill (Moving On)

King Diamondin levyistä vaikeinta on toki valita The Puppet Masterilta kaks suosikkia, kun taas esim The Eyeltä noi kaks suosikkia tuli kun apteekin hyllyltä, olleet pitkään samat (+ toki Insanity). Conspiracyyn piti Cremationin lisäks pistää toi todella hieno Something Weird, menee samaan luokkaan Voices From the Pastin ja Insanityn kanssa, eli melko lyhyt mutta todella upea instrumentaali. Abigail II:sta oli vaikea löytää edes kahta parasta, kun itselle se on ehkä se kaukaisin levy Kingiltä, ei vain iske vaikka kuinka yrittää. Jälkeenpäin julkaistu Puppetti iskee sitten senkin edestä, siinä todella hienoa menoa ja on ollut monesti se ykköslevy minulle tältä bändiltä.

Myös Conspiracy, The Eye ja Spider's Lyllabye omaavat tärkeän paikan minun KD-sydämmessäni. Jostain syystä nuo kolme levyä on myös tärkeitä olleet itselleni, ehkä niissä on se oikea soundi ja fiilis. Etenkin Conspiracy ja The Eye omaa sellaset soundit joista noi levyt kyllä muistaa heti, ja just vaikkapa noi Something Weird ja etenkin Insanity kuvaa noiden levyjen fiilistä mulle. Conspiracy pysyy minusta aika hyvin alusta loppuun koossa, mikä varmasti on luonu vahvan pohjan tolle. The Eye:n soundit ja nuo pari huikeeta biisiä niiden vähän heikompien seassa yksinkertaisesti nostaa sen tunnearvoa.

Jostain syystä "Them" ei oikein aukene itselle, ei vaan ole ollut intoakaan kuunnella sitä noiden parin parhaan vedon lisäksi. Vaikka onhan siinä upeat fiilikset, mutta ei minusta hakkaa Abigailia missään nimessä. Jotenkin KD-parhaimmiston mulle muodostaa noi tarttuvat vedot, joita ikävä kyllä Themiltä en löydä, vähän sekavia biisejä kun tarinakin kulkee niin vahvasti mukana, ehkä toi sit on niiden suosikkeja, jotka diggailee noista tarinoista sit enemmän.

Sit noilla heikompien aikojen levyillä (The Graveyard, Voodoo, House Of God, Abigail II) on jo vaikeampi löytää sitä kokonaisuutta, enkä olekkaan löytänyt noilta enää sitä. Mutta silti noilta on helpohko nostaa muutamien todella upeiden biisien ansiosta ne parhaat vedot. Ehkä toi on se yhdistävä tekijä noiden levyjen kohdalla.

Tää uutukainen, Give Me Your Soul... oli vuos sitten kesällä vähäsen aikaa soitossa, mutta ei tuonut samoja viboja kun The Puppet Master, ehkä odotin vähän liikoja tolta, tai sit en edes odottanut tolta mitään, jompi kumpi. Joten vähän vaisu kuva on tosta levystä kans jääny, nää on mielenkiintosia näin jälkeenpäin ajatella.

Eiköhän tää oo tältäkertaa tässä.

[Iron Constable]

On yksi hankalimpia tehtäviä ynnätä Kingin tuotannosta ne joka levyn parhaat biisit. Joistain se paras biisi hyppää silmille heti tai on hioutunut esille vuosien kuuntelussa, joissain sitä ei satojen hinkkausten jälkeenkään ole löytynyt, koska levy on itse tarinaltaan niin huima kokonaisuus, että se yksinkertaisesti on kappaleittensa summa.

Toisten levyjen tarinat eivät viehätä samalla tavalla tai sitten musiikki ei heijastele tarinankerrontaa yhtä vahvasti, silloin fiiliskin on irrallinen ja biisit jotenkin hyppäävät enemmän silmille/korville. Pikku pohdintaa...

Fatal Portrait

Ehkä Kingin levyistä se eniten "normaalin" kaltainen. Ensimmäiset kolme biisiä, The Candle-The Jonah-The Portrait, nivoutuvat saumattomasti yhteen loistavaksi lähes 17 minuutin kokonaisuudeksi. Olen aina jollain tavalla laskenut ne yhdeksi biisiksi. Loppulevy on hieman irtonaisempi ja jos oikein väkisin pitää se paras biisi ihan virallisesti valita, niin levyn "iloisin" raita Dressed In White saa silloin kunnian. Äärimmäisen sujuva kappale, kaikki tarvittava puristettu reiluun 3 minuuttiin.

Abigail

Hankala, hankala, hankala. Äärimmäisen tiukka tarina, jossa kaikki nivoutuu yhdeksi päässä soljuvaksi kuvakertomukseksi sitä mukaa kun kuuntelu etenee. Ehkä kuitenkin menopala A Mansion In Darkness nousee niukaksi ykköseksi tiukan etenemisensä ansioista. Kappaleen pellinkilistykset ovat aina olleet kuin se viimeinen naula päähän. Black Horsemen on hiuksia nostattava suoritus levyn lopuksi, mutta jos ihan puhtaasti jalan poljentaa katsotaan, niin pysyn valinnassani.

Them

Hankaluusaste senkun kasvaa. Ehkä kaikista Kingin kertomuksista se mielekkäin itselle ja joskus silloin kasarilla myös eniten hinkattu. Levynä häviää Abigailille, mutta taistelee ykköspaikasta tiukasti. Kingin kenties käsittämättömimmät vokaalit. Jokainen biisi puolustaa paikkaansa ja kuljettaa tarinaa eteenpäin, onko pakko valita... Fiiliksellähän se tämän levyn kohdalla tehdään, tarinan puolesta välistä kallistun Bye, Bye Missyn puolelle, jossa on ehkä inan verran enemmän kuin muissa. Mother´s Getting Weaker jää vain intergalaktisen vähän.

Conspiracy

Suosikkibiisi on alusta lähtien ollut Sleepless Nights, selkeästi, vaikeuksitta. Tarina ei kanna läheskään samalla tavalla kuin edeltäjässään ja tunnelma on selvästi hajanaisempi. Olen aina pitänyt levyä enemmän kokoelmana sekalaisia tarinoita, kuin selkeänä jatkumona Themille. Musiikki ei vain kuljeta tarinaa riittävällä voimalla. Sinänsähän levyssä ei ole mitään vikaa, mutta se on vuosien saatossa vaipunut sinne Kingin tuotannon heikommalle osastolle.

The Eye

Eipä tämänkään kohdalla ole suosikin valinnassa vaikeuksia. Two Little Girls on viehättänyt heti ensi kuuntelusta. Moni ei edes laske raitaa kunnon biisiksi, mutta minusta se on levyn tarinan kannalta määräävässä asemassa. Saamari, että viimeinen säkeistö vetää aina kananlihalle..."I wish they could have seen, beyond the ground they played on, they would be laughing still, having the best of fun, they would be far away, watching the sun go down..." ja urut loppuun. Hrrr. Sanoinkuvaamaton tunnelma ja taas filmi pyörii mielessä. Sähköisemmistä kappaleista Father Picard tulee lähimmäksi tätä pientä tunnelmapalaa.

The Spider´s Lullabye

Tämä levy ei kuuntelussa ole koskaan päässyt samanlaisiin sfääreihin, kuin moni muu Kingin tuotos. Taso on ollut kautta linjan sen verran kova, että kaippa minä pidin tätä joskus jopa jonkinlaisena välityönä. Tasaista (tasapaksua) materiaalia, eikä tarina sen kummemmin ole koskaan innostanut. Massasta nostaa päätään raivokas Eastmann´s Cure, joka rokkaa ja jytää alusta loppuun suvantoineen päivineen.

The Graveyard

Levy, joka hankaluudessaan pysäytti vuosikymmenen jatkuneen King-diggaukseni noin seitsemäksi vuodeksi uusien hankkimisen osalta. Nyttemmin tämä sairas levy on noussut kärkijoukkoon miehen tuotannossa. Nerokas ja kieroutunut levy, jonka sulattaminen ja avaaminen kesti vuosikymmenen. Ylivoimaisesti Kingin mielettömimmät laulusuoritukset löytyvät tältä levyltä. Vuosien myötä levyltä on löytynyt monta suosikkia, joista kalkkiviivoille pääsee muutama. Digging Graves on ehkä kovista kovin, sillä lähes 7 minuuttiin mahtuu niin monenlaista tunnelmaa, että hirvittää. "Into the night I go, and you can´t follow me..." Trick Or Treat, I´m Not A Stranger ja I Am tulevat todella lähellä.

Voodoo

Edellisiin verrattuna arvio perustuu kovin paljon vähempiin kuunteluihin, voisi jopa sanoa, että sulatusprosessi on vielä kesken. Mielenkiintoinen tarina, joka vaihteeksi on jalostettu kappaleiksi, jotka toimivat myös omillaan, eivätkä pelkästään tarinan varassa. Musiikillisesti tämä levy on aika rankkaa tavaraa, jotenkin kokonaisuudesta iskee eniten vanha palvelija Salem. Moni muu on edelleen "bubbling under" tilassa, mutta antaa vuosien vieriä...

House Of God

Ehkäpä suosikkini näistä "myöhempien aikojen" Kingeistä, uutukaisen ohella. Mahtavia riffejä, taas hieman melodisempaa ja tarttuvampaa tavaraa, mutta pohjalla Kingin saatanallisin tarina ja oikeinkin synkkä meininki. Kauhean vaikea valita parasta biisiä, koska puolet levyn biiseistä taistelee samalla viivalla parhaan tittelistä. Kovan mietinnän päätteeksi jäljelle jäävät kaksi todellista tarttuvuudessaan huimaa riffijyrää, Black Devil ja Help!!!. Monipuolisempana valinta kohdistuu Black Deviliin, kuitenkin.

Abigail II: The Revenge

Ehkäpä se itselle vielä kaikkein oudoimmaksi jäänyt King-levytys. Vahvasti tarinansa varjossa etenevä kokonaisuus, joka on erittäin tasainen, eikä mitään suuria heikkouksiakaan pysty esittämään. Vaikeaa on. Kovasti vaatisi vielä lisää kuuntelua ja eiköhän sitäkin ajan kuluessa järjesty. Ehkä tasaisesta joukosta erottuu Miriam muita vähän parempana. Mielenkiintoinen, eikä kovin tyypillinen King-biisi. Levyn selkeä hitti, Broken Glass, jää hyvin vähän.

The Puppet Master

En ehkä ole niin hirveän ihastunut tähän nukketarinaan, pääsee Kingin jutuista vain sinne ok-osastolle. Biiseistä se paras on kuitenkin kovin helppo valita, Magic kuppasi heti suonet tyhjiksi, ensikuuntelulla. Perusriffi, huikea draivi ja mainio kertosäe, siinä se. Mitalisijoille sijoittaisin Blue Eyesin ja ehkäpä The Ritualin. Olen ollut tässä matkan varrella havaitsevinani, että jos Andy La Rocquen nimi mainitaan krediiteissä erikseen, kuuluu se aika varmasti levyn suosikkieni joukkoon.

Give Me Your Soul...Please

Kertakaikkisen toimiva kokonaisuus on tämä levy. Vaikka Kingin ääni vähän virttynyt jo onkin ja ulosanti alkaa lähetä "normaaleja" laulajia, niin biisit ovat täyttä rautaa. Tarina on hiukan heppoinen tälläkin, mutta viihdyttävä. Yksittäisen kovan biisin valinta on aivan vaikeimmasta päästä Kingin tuotantoa, niin tasaisen kovaa materiaalia levyllä on. Mirror Mirror vie ykköspalkinnon kuitenkin, hakkaava tempo ja kertosäkeen kitaranhinkkaus kääntävät kisan voitoksi. Give Me Your Soul ja The Cellar ovat niin lähellä, kuin inhimillisesti katsoen on mahdollista.

'Nuff said

[AntiSmuli]

Hienoa tekstiä IC, ja Mirror Mirrorista kyllä samaa mieltä. Ei varmana löydy Kingiltä montaa biisiä mikä groovaisi yhtä hienosti kuin tämä. Tempo, kertsi ja kertsin skitat nimenomaan.

Ja tässä nyt The Spider's Lullabyetä kuunneltu parisen tuntia, ja voihan v*ttu; En tiedä missä pöllyissä olen elänyt, mutta ei ole varmaan ikinä mikään biisi iskenyt näin upeasti kuin From The Other Side. Levyn kama siis tuttua jo ennaltaan, mutta ei tämä ralli ole vain koskaan ollut näin mahtavassa loistossa mitä nyt. Aivan käsittämätön kertosäe. Muutenkin saisi tämä + parit muut huomattavasti vähemmälle arviolle jääneet KD-kiekot olla paljon suuremmassa suosiossa ja tietoisuudessa kuin mitä ovat.

"FROM THE OOOOOOOTHER SIDE!!!!!!!!!!"

[sakis]

Onhan tuota Spiders Lullabyetakin tullut kuunneltua aina tasaisin väliajoin, eikä kyllästymisen merkkejä vielä näy. Mercyful Fate on kyllä vienyt Kingin tuotannolta paljon huomiota pois, mutta tällä hetkellä levy The Graveyard on noussut kuin varkain kiistatta 90-luvun kovimpaan kärkeen. Tarina on loistava, riffit sekä biisit aivan mahtavia ja todellakin King laulaa erittäin onnistuneella, ehkä joidenkin mielestä "sairaallakin" tyylillä koko albumin. Kaikissa biiseissä on jotain erilaista, täysin mielipuolista menoa. Kingiä kuunnellessa ei pahemmin tarvi harrastaa skippailua seuraavaan kappaleeseen, vaan mielenkiinto riittää loppuun asti. Meneehän nämä Kingin ysärilevyt ehkä taustamusiikkinakin, mutta parhaimmillaan ne ovat ehdottomasti silloin kun pystyy syventymään kuunteluun ihan ajan kanssa. Luulenpa että KD/MF-diskografia antaa aihetta iloon vielä vuosikausiksi eteenpäin.

"I will be your misery, I'm gonna be your HELL
I will be your misery, and I wish you well, in HELL"

Parhautta

[Jyyd]

Spideri löyty itelle siinä n. vähän yli vuosi sitten kun uusi innostus Kingiin nousi, juuri tuo From The Other Side oli eka biisi mitä tolta levyltä tuli kuunneltua, kunnes sit piti koko levy hankkia, todella hieno biisi ja tuli nimittäin luukutettua silloin! Vaikka soundit Spiderilläkin on minusta aika "ohuet" ja niissä vois olla enemmän munaa niin silti biiseissä on tarttuvuutta ja kaikkea tälläistä. Tosin kyllähän nuo Kingin levyt on pitkälti tollasen ohuen soundin edustajia olleetkin, ei ne minusta mitään metallican black albumin tyylisiä täyteläisen soundin omaavia levyjä olekkaan. Vaikka tähänkin pitää pistää pientä vastalausetta, kun minusta soundeissa on vähän edistytty nyt 2000-luvulla, silti en oikein tykkää suurimmasta osasta esim. rumpusoundeja Kingin levyillä, vaikka esim. Mikkey Dee on todella hieno soittaja.

Ja onhan se tosi että parilla viime levyllä Kingi ei vaan ole pystynyt noita korkeita falsettoja niin suuresti viljelemään, joten väkisin tuo alkaa muistuttaa enemmän Mercyful Fatea kuin King Diamondia, noh tarinat on sentään siellä, mutta silti.

The Graveyardista vielä. Se on levy jota on tullut vieroksuttua, en tiedä millon sit kunnolla pääsen siihen syventymään, ehkä jos seuraava innostuksen aika tulee tässä joskus.

[Jyyd]

Näköjään kun tulee jotain SQL virhettä edellistä viestiä muokatessa, niin laitetaan tähän:

Tässä muuten Black Hill Sanitariumiakin kuunnellessa tulee mieleen jotenkin Metallican And Justice For All... ja sen soundimaailma, onko muilla samoja mielipiteitä tähän? Ainakin noi rummut ja kitarasoundit on aika samallaisia jos multa kysytään. Black Hillin aloituskin on kun jostain Metallican biisistä.

[Hammer]

King Diamondia ja Liviaa haastateltiin tanskankielisessä lehdessä. Näköjään tämäkin päivä on sitten nähtävä, että King Diamond haluaa lapsia. Toivottavasti päätös ei vaikuta liikaa MF:n ja KD:n uraan, vaikka tuskin mahdollinen perheenlisäys voi täysin olla näkymättä. Eiköhän sieltä pari uutta levyä ole vielä tulossa kuitenkin. Toivottavasti KD ja Livia saavat poikalapsen, joka rupeaa tulevaisuudessa laulamaan falsettovokaaleita.

Tässä KingOfTheRottenin englanninkielinen käännös tuosta tanskankielisestä jutusta:

Hungarian Livia tamed the satanic metal-king


Those Satan’s Satanists aren’t what they used to be. In the good old days was the Heavy metal genre’s uncrowned king, King Diamond a confirmed bachelor. He wasn’t much for kids and King even recorded a song called ‘’No Presents For Christmas’’
28 December 2008, 14:19 by Henning Høeg
USA-editorial

And now… Yes, NOW. Look at this picture. The 52-year old satanist, who in decades have lived in Dallas, Texas, is not only married. He is also blubberingly in love with his Hungarian heavy metal princess Livia. Together they are planning to have a lot of small heavy metal Satanists of both sexes. And the worst is: They are both excited like kids for Christmas.

- ‘’If we already had, had children then I could tell you it would get it all with a good old school Danish Christmas. My favorite meal in the whole world is still pork roast, browned potatoes and red cabbage,’’ says King Diamond, who at home in Hvidovre was baptized Kim Bendix Petersen.
What have happened with the man, who together with Mercyful Fate in 1982 debuted with the EP ‘’a Corpse without Soul’’?

- ‘’Ahhh, our music have only become heavier. But I admit that the love has made me a bit soft inside. Every day is like Christmas. I am just so much in love with Livia.’’ Says the metal king to B.T, And Livia feels the same should we welcome and say.
The beautiful and soft girl from Hungary is only 24 years old. But that doesn’t mean anything.

- ‘’Our ages are just numbers. We are soulmates’’ is Livia telling, while the metal king is getting himself a well deserved nap.

- ‘’We talked together at first over the phone. Then he went to Hungary, where he on our first night proposed both in English and in German – so that my father would understand it. I said of course yes. He and I are just made for each other’’ says Livia.

And what does the metal princes call her heavy metal husband.. King?, Kim?, Prince Of Darkness?
- ‘’Haha, I call him ‘baby’. Cause to me he is not a rock star. He is my baby’’ says Livia
- ‘’Livia called at first to make an interview with me for a Heavy Metal magazine. We talked incredibly well together. And afterwards i couldn’t stop thinking about her’’, is King telling later.

- ‘’We were both on our way through a hard time in our lives. And we clicked. At some time I asked her if she would send a photography of herself. We had talked together in months. But I didn’t know how old Livia was… nor how she looked, and when she told me she was 24, I simply couldn’t believe it’’, says King Diamond

Today Don’t King (’baby’) and Livia just love each other. They Co-operate as well. Livia is singer backing- and harmony vocals for her husband – both in the studio as well as on the stage. They work together for new songs- And right now are Mr. and Mrs. Diamond extremely busy with old Mercyful Fate and King Diamond material. And to spring they hope to release both a double DVD with King and Mercyful (alia a concert from ‘’Fælledparken’’ in 1990). And at the same time will the married couple rerelease the four remastered King Diamond albums: ‘’Spiders Lullabye’’, ‘’The Graveyard’’, ‘’Voodoo’’ and ‘’House Of God’’.

- ‘’Were soul mates’’ repeats the Christmas-happy King Diamond.
She, him and the Christmas-tree: Hungarian Livia at just 24 summers have tamed the wildest rock star of them all: King Diamond.

- ‘’I am just so much in love’’ sighs the satanic heavy metal king. Next year there might be children in the picture. (Home photo)
When King Diamond and his Hungarian Livia gets children the kids can’t grumble over their father being to boring.

Lähde: http://www.covenworldwide.org/CWWforum/ ... pic=2657.0" onclick="window.open(this.href);return false;

[Thrashtard]

Ei tämmösiä King Diamond-haastatteluita enää!!!

[Jussi K]

Hehe, Kingillä on osamaksuadidakset onneksi yleensä esiintyy vain rooliasuissaan, aika harvinaista tämmöinen.