No, vinyylithän lopetettiin kuin seinään silloin ~1992*Lappis wrote:Siis kyllähän painosmäärä varmastikkin on se syy, mutta miksi se painosmäärä laski? No Prayeria näkee joka paikassa ja halvalla, mutta Fear of the dark ja seuraavat ysärilevyt onkin sitten jo eri asia. Käsittääkseni kannatus ei nyt radikaalisti laskenut vuosina 90-93. Ennemminkin Brucen lähdön jälkeen alkoi tämä vaikeampi era.
FOTD oli tuolla messuilla myös, hinta 50 €. No Prayer taisi olla 15 €.

Lihavoituun kohtaan erikoislisäyksenä vielä, että kuka halusi edes ostaa vinyyliä palttiarallaa 1997, esimerkiksi? Et siekään niitä varmaan paikallisessa levykaupassa erikseen penännyt. Muutama hassu progesetä oli ehkä jämähtänyt jopa täyteen CD-kielteisyyteen ja kuunteli sen (yhtäaikaisesti hiusrajansa kanssa) ohikiitäneen 15 vuotta 'vanhassa vara parempi' -varastoaan, ennen LP:n renessanssia vuosituhannen vaihduttua.
* En muista nyt tarkkaa Epe Heleniuksen tai vastaavan lainausta jostain soundin haastiksesta, miten helvetisti talouksissa oli levysoittimia tuolloin 90-luvun alkupuoliskollakin käytössä, mutta elossa oleva formaatti sysättiin melkein yhdessä yössä syrjään, pitkään "tulossa" (l. ylihinnoiteltuna jo vuosia) olleen CD:n tieltä. Älppärit vain 2 mk laareihin tavarataloissa ja painokset lopetettiin hyvin jyrkällä käyrällä, verratkaa vaikkapa tuota NPFTD > FOD > TXF -saatavuutta.