Constantine - Resign Due [21/10/2013]

[Hammer]

^ Hyvä tietää, että levyä saattaisi ehtiä julkkarikeikalle. Eipä laiteta siis vielä tilausta vetämään, vaan ostetaan keikalta, jos mahdollista.

Toivotaan, että Keskisuomalaiseen tulisi arvio. Itsehän en taatusti puolueellisena (musavideollakin esiintyneenä) saanut levyä arvioida, joten toivottavasti joku muu kirjoittaa myönteisen arvion. Pahalta näyttää, kun ei ole vieläkään tullut arvostelua, vaikka levy lähetettiin lehdelle jo hyvissä ajoin.

[IndianaJones]

Soundipuolesta kommentoin vielä sen verran, että paremmat soundit tällä uutukaisella on omaan makuuni kuin Divine Designilla. Kuuntelin juuri molemmat levyt perätysten. Erityisesti rumpusoundi on huomattavasti parempi ja yleissoundi juurikin dynaamisempi. Mä kuuntelen Constantinen musassa jopa eniten rumpuja, joten sen sektorin äänimaailman pitää olla kunnossa. Vieläkään rumpusoundit eivät ole läheskään täydelliset, mutta hyvät ja rumpalille oikeutta tekevät. Riffikitarat ehkä paikoin hieman hukkuvat, eivätkä ole niin hyvin esillä kuin debyytillä, mutta kokonaisuudessaan äänimaailma on eteenpäin menoa aiemmasta. Vähän soittimet hukkuvat paikoin, mutta kaikki kuitenkin erottuvat.

Täytyy kyllä kuunnella debyytti tässä joku ilta, ihan tuoretta muistikuvaa ei ole. Etenkin viimeisen biisin kertosäkeestä kuulee, miten paikoitellen Resign Due menee hieman tukkoon kaiken lävähtäessä korville. Ehkä tuossa rummut ovat sen verran hyperaktiiviset, että sekin vaikuttaa melko paljon klaustrofobiseen kuuntelukokemukseen.

Pikkuhiljaa rupean minäkin hitaana luupäänä saamaan jonkinasteista käsitystä levystä. Reaching the Invisible ja Lost Inside a Mind rupeavat jo hahmottumaan muista biiseistä edukseen, samaten hieman varovaisemmin avausbiisi. Debyytin ensivaikutelmista poiketen kaikki laulumelodiat vaikuttavat istuvan paremmin biiseihin, vaikka loppujen lopuksi miekin totuin noihin A Change in the Tideen (oisko nykyjään melkeinpä suosikki levyltä) ja Slave to the Flameen. Eli ainakin laulujen ja instrumenttien välinen suhde vaikuttaisi olevan hieman enemmän tasapainossa.

Tuo Imperiumin arvostelu on aika jännä, vähän olen haistavani tuosta läpi ettei arvostelijaa ole kauheasti napannut levyä kuunnella ja arvosanaksi on sitten lätkästy harmaan keskitien 7-. Mitään kovin kouriintuntuvaa tuossa ei heitetä, mitä nyt laulajasta sanotaan ettei ollut ollenkaan arvostelijan makuun. Tietyllä tapaa allekirjoitan joitain juttuja modernimmasta ulosannista ja tässä vaiheessa tietyn biisien samankaltaisuuden, mutta etenkin jälkimmäisen pistän harvahkojen kuunteluiden piikkiin.

EDIT: Laitetaan nyt samaan viestiin vielä kun uskaltauduin sitten kuitenkin vielä samaan syssyyn Divine Designia kuuntelemaan: kyllä tämä debyytti hengittää vähän eri tavalla mielestäni kuin tuo kakkoslevy, eikä kyllä pelkästään saundien puolesta, vaan myös sävellyksellisesti. Ei nyt mistään ihan järkyttävistä eroista ole kyse, mutta henk. koht. nappaa debyytin hieman jopa ohkainen äänimaalima enempi.

[av]

Soitellaan ens perjantaina klo 17 muutaman biisin mittainen akustinen keikka jyväskylän levykauppa äxässä! Sain myös juuri tiedon korvatattiini että levyä voi myös ostaa sillon sieltä jos haluaa myllytellä ennen keikkaa! Keikalla myös myynnissä samalla hinnalla eli kympillä!

[Hammer]

Olihan huikea veto Katseessa! Koko uusi levy alusta loppuun ja Divine Design -lätyn nimikkobiisiä encoreksi. Energiaa oli pirusti lavalla ja pukeutumiskoodi oli kuin bändi olisi soittanut vähintään hääjuhlissa. Tietysti vähän jäin kaipailemaan The Darkest Gracea, joka jätettiin soittamatta, mutta ehkä parempi niin, sillä ei ollut oma ääni parhaassa mukanahoilaamis-iskussa. The Broken Remain on niin samantyyppinen kuin The Darkest Grace, joten se kyllä kelpaa "paremman puutteessa": melkein yhtä kova.

World Undefined, joka on levyllä omiin korviini uuden levyn vaisuin biisi, on kyllä todella tiukka livenä. Reaching the Invisible ja Halo olivat kuitenkin ehkä itselleni ne keikan kohokohdat. Halo:n tunnelma vetää aina kylmille väreille. Välillä tunnelma on kuin Katatonian levyltä ja pääosin biisi herkistää samalla tavoin kuin Bruce Dickinsonin parhaat slovarit. Omaan makuuni tuo slovari on jopa Constantinen paras biisi The Darkest Gracen ohella. The Broken Remain oli myös parhautta, vaikken vielä osannut laulaa biisiä mukana. Dream of Me oli kunnianhimoinen valinta aloitusbiisiksi. Hienolta kuulosti, vaikka siinä vaiheessa ei Lassin ääni ollut vielä ihan täysin avautunut. Musiikillisesti kuitenkin tosi monipuolista ja mukavasti progeilevaa settiä. Rumputaiteiluosastolle taas respectit. Marko Möttönen on eläin!

Resign Due:n CD-versio tuli myös ostettua, joten saas nähdä miten aukenee lisäkuunteluilla. Tyylikäs paketti, joten hommatkaahan muutkin. Kansivihko miellyttää silmää niin väritykseltään, kuvitukseltaan kuin sanoitusten asetteluiltaan. Tekee oikeasti mieli käydä levyn tarinan kimppuun ja alkaa muodostaa siitä omaa tulkintaa.

[av]

Kiitokset Hammerille ja kaikille muillekin paikalle tulleille, mahtava ilta oli, itelleni oli varmaankin parhaan tuntunen keikka mitä oon ikinä soittanu! Tais olla viimesestä "kunnon keikasta" jo yli puol vuotta aikaa niin tuntu helkkari vaan hyvältä taas soittaa kunnon rokenrol keikka!

Tää julkkarikeikka oli tavallaan jonkilainen nahanluonti ehkä bändille, kun Divine Design oli vielä kuitenkin omalla tavallaan kokoelma demoaikojen biiseistä ja niitä on enemmän tai vähemmän soitettu ehkä viimeset neljä vuotta, Darkest Gracea muistaakseni vuodesta 2008 monet ekan levyn jutut alkaa itellä olla vähän jo siinä rajoilla että seisooko niiden takana enää vai ei.

Hammeri sen tosiaan tuossa jo sanoikin mutta setti oli:

Intro: Fahrenheit/Indigo Prophecy OST 01 "Main Title"
Dream of Me
World Undefined
Reaching the Invisible
Halo
Lost Inside a Mind
Resign Due
Alice
The Broken Remain
------------------------
Divine Design

[Hammer]

^ Mä alan huolestua, jos ekan levyn kuningasbiisit heivataan pitkiksi ajoiksi pois settilistoista. Tämän kiertueen vielä ymmärrän, mutta jos jatkossa niitä ei vedetä juuri ollenkaan, niin fanit alkavat pian kuorossa protestoida. Mä rupean kohta vaatimaan jo sen ekan demon biisejä, koska eka demo on aina tunnetusti se paras. Sailing to North ja Blood of Constantine takaisin settiin! ...Of Hopes and Dreamsin saatte kyllä joskus soittaa vaikka sitten läpällä, kun kyseinen viisu ei päätynyt sille debyytillekään.

Leikki leikkinä. Uusi matsku on niin hyvää, että kestää kyllä useampia soittokertoja. En mä silti osaa vielä sanoa, kumpi on parempi Divine Design vai Resign Due. Aika samalla viivalla toistaiseksi. En kyllä hetkeäkään ymmärrä debyytin vähättelyä. Upeita sävellyksiä ja tosi vahvaa materiaalia alusta loppuun. Jos ase ohimolla pitäisi valita, kumpi on parempi levykokonaisuutena, niin kallistuisin ehkä sittenkin vielä Divine Designin puoleen. Resign Due on taiturimaisempi ja musiikillisesti sen vuoksi ns. nerokkaampi, mutta ei se siitä debyyttiä parempaa kuuntelukokemusta tee.... ainakaan välttämättä. Jahka saan Resign Duen kunnolla tehokuunteluun (ja konseptin tarinalinjaa tulkittua), saatan olla toista mieltä ja alkaa ylistää sitä Constantinen parhaaksi levyksi. Hyvät biisit ratkaisevat, eikä tekninen näppäryys/taitavuus tai sävellysten monimutkaisuus. Onhan Resign Due:n paras biisi omissa kirjoissani se simppelein veto, eli slovari Halo, jossa on eniten tunnetta.

Nyt soi Youtubesta: Constantine ...of Hopes And Dreams (Live at Viitasaari)

Legendaarista kamaa. Yksi suosikkibiiseistäni teidän tuotannostanne. Antilla ei ole vielä edes viiksiä, eikä Lassin hiuksista ole tietoakaan.

[IndianaJones]

Mitäs noille A Future Without a Pastin parille biisille muuten tapahtui, niitähän lupailtiin jossain välissä toisen levyn tarinan palasiksi

Jännä juttu tämä miten bändit nykyään tuntevat kehittyneensä jostain tietystä pisteestä niin paljon, ettei vanhempaa kamaa pidetä enää juuri minään. Lähipiirissä on bändihommissa monestikin käynyt näin ja ymmärtäähän sen jos kyseessä on huonot sävellykset tai mielikuvituksettomat biisit, mutta tästä tuskin Constantinen kohdalla ainakaan näin ulkopuolisen korvin on kyse. Kohtuullisen samankaltaisena saundi on kuitenkin pysynyt debyytin ja toisen levyn välillä, ja melkein heittäisin A Future Without a Pastin samalle suoralle. Debyytille kelpuutettu The Shadow Within ja ...Of Hopes and Dreams ovat ainakin meikäläiselle edelleen siellä paremmassa päässä Constantinen biiseistä ihan jo iskevyytensä takia ja henkilökohtaisesti toivoisin ettei noin mallikkaita vetoja unohdeta kokonaan, kun itse en koe mitään ristiriitaa noiden ja vaikkapa uusimman levyn biisien välillä.

En kyllä hetkeäkään ymmärrä debyytin vähättelyä. Upeita sävellyksiä ja tosi vahvaa materiaalia alusta loppuun. Jos ase ohimolla pitäisi valita, kumpi on parempi levykokonaisuutena, niin kallistuisin ehkä sittenkin vielä Divine Designin puoleen.

Aikalailla samaa mieltä, sillä erotuksella että ihan ilman uhkailua olen debyytin nostamassa paremmaksi näistä. Varmaan osasyynä perinteisemmän heavyn kuuluminen selkeämmin läpi uudemman hieman modernimpaan (onko se sitten sitä jenkkivaikutetta?) otteeseen verrattuna. Resign Due tosin on vielä sen verran tuore ettei varmaan totuutena näitä kannattaisi laukoa, mutta semmoinen tuntuma on että Divine Design pysyy ykkösenä.

Ja joo, keikka oli kova, vaikka saundit olivatkin vähän kadoksissa läpi vedon. Porukkaa oli lavan edustalla jo kohtuullisen paljon, itse tuli keikalle seuraa pitämään lähteneen frendin kanssa nautittua etäämmältä. Ehkä aikaisempaa höpinää parhaiten kuvaava seikka oli se miten kovimmat kiksit sain juurikin vikasta biisistä. Ja tottakai tuli cd hommattua.

[darealjyra]

Toi on kakspiippuinen asia, arvatkaa vaan ollaanko noista käyty keskusteluja ja väännetty kättä bändin sisälläkin

Puhun nyt lähinnä omasta puolestani. Kyse ei ole niinkään Divine Designin materiaalin vähättelystä, vaan siitä, että haluamme tuoda uutta materiaalia mahdollisimman paljon esille. Vanhoja biisejä on hauska silloin tällöin soittaa, mutta uudet biisit pistävät meidät aina uuden paikan eteen, haastavat meitä, pitävät varpaillaan eivätkä taatusti päästä minkäänlaista mukavuudentunnetta hiipimään puseroon. Kun uusi levy hipoo tuntia, niin settiin ei jää hirveämmin aikaa vanhalle materiaalille, eikä meillä ole oikein pointtia lähteä soittamaan toista tuntia pelkästään omaa materiaalia muutoin kuin erikois-erikoistapauksissa.

DD:n biiseihin olen itse 100% tyytyväinen ja pystyn seisomaan niiden takana helposti edelleen, se oli Constantine vuonna 2011 eikä takuuvarmasti parempaan oltais pystytty. Resign Due on taas me vuonna 2013, ja niin edelleen. Mun mielestä on täysin turhaa lähteä miettimään vanhoja biisejä, ettei tekisi niitä enää samalla tavalla tai että mitä olisi voinut tehdä toisin, se on loputon suo. Kolmannen levyn kiertueella käy mitä luultavimmin sama ilmiö, eli tullaan hyvin luultavasti soittamaan myös sitten niin paljon uutta matskua kuin mahdollista.

Yksi fakta on myös se, että mitä tahansa tekeekin, kun kumartaa tiettyyn suuntaan ja näyttää persettä toiselle. Tästä syystä olemme aina luottaneet vain omaan näkemykseemme ja niin itsekkäältä ja kuuntelijan näkökulmasta tyhmältä kuin se vaikuttaakin, aiomme tehdä niin myös jatkossa. Kyse ei ole siis missään nimessä fanien toiveiden vähättelystä, tottakai meistä on siistiä, että meidän biisejä toivotaan kuultavan livenä.

Mitäs noille A Future Without a Pastin parille biisille muuten tapahtui, niitähän lupailtiin jossain välissä toisen levyn tarinan palasiksi

Tarkasteltiin niitä toisen levyn sävellyssessioiden alkupuolella ja tultiin siihen tulokseen, ettei itse olla tyytyväisiä niihin. Päätettiin sitten jättää ne äänittämättä uudelleen, toisin kuin alkuperäinen suunnitelma oli.

Ne biisithän löytyy edelleen EP:ltä, eikä niitä kukaan vie pois. Toi A Future Without A Past oli jopa sellainen julkaisu, jonka soundeihin olen itse henk.koht. tyytyväinen, etenkin resursseihin nähden.

Itse asiassa puhuimme taannoin ...Of Hopesin vetämisestä livenä, joten kyllähän noihin vanhoihin biiseihin melko varmasti aina silloin tällöin palataan, mutta merkittävää osaa settiä niistä tuskin enää tulee, muutoin kuin tosiaan mahdollisissa erikoistapauksissa.

[IndianaJones]

Yksi fakta on myös se, että mitä tahansa tekeekin, kun kumartaa tiettyyn suuntaan ja näyttää persettä toiselle. Tästä syystä olemme aina luottaneet vain omaan näkemykseemme ja niin itsekkäältä ja kuuntelijan näkökulmasta tyhmältä kuin se vaikuttaakin, aiomme tehdä niin myös jatkossa. Kyse ei ole siis missään nimessä fanien toiveiden vähättelystä, tottakai meistä on siistiä, että meidän biisejä toivotaan kuultavan livenä.

Tätä kunnioitan, kuten aiemmin on varmaan tullutkin mainittua tässäkin topikissa, ihan pirusti. Ainoa juttu millä bändit voivat oikeasti saavuttaa täyden potentiaalinsa on tehdä juuri sitä juttua mistä itse nauttii ja jota haluaa tehdä, eikä se tosiaankaan allekirjoittaneen mielestä vaikuta itsekkäältä tahi tyhmältä. Tarpeeksi haastavaltahan tuo kaikkien bändin jätkien miellyttäminenkin vaikuttaa

Constantinen toimia on kuitenkin tosi mielenkiintoista seurata ja kommentoida, sillä oma arvostus bändin soittimien hallintaa ja sävellyskynää kohtaan on suuri ja pari teistä kuitenkin vastailee tällä foorumilla kohtuullisen aktiivisesti. Bänditouhuissa itsekin pyörivänä myös yhtyeen sisäiset jutut myös kiinnostavat kovasti, ja harvoin on mahdollisuus näin härskisti udella oikeasti omaa musamakua vastaavan bändin juttuja. Näistä iso kiitos pojille.

Ja jatketaan Resign Duen kuuntelua, jospa sitä kohta saisi jo mielipidettäkin muodostettua itse musiikillisesta sisällöstä.

[Iivis]

Kiitoksia keikasta Sture21:sessä. Hyvin te veditte! Väkeä oli vähän, mutta soitto kulki sitäkin paremmin! Voin kuvitella, että isommalla/tiiviimmällä yleisöllä päästään ihan toisenlaisiin sfääreihin. Erityismaininta todella uskomattomalle rumpalille, huhh. Myös basistille menee erikoispropsit! Kerrastaan loistava meininki päällä ja energistä esiintymistä. Uusista biiseistä toimi kaikki muut paitsi Alice. Siitä en meinaa saada yhtään otetta.

Matkaan lähti uusi levy ja myös ensimmäinen (annetaan lahjaksi, kun hyllystä löytyi jo oma)

P.S Vieläkö sitä demoa olisi saatavilla? OStin aikoinaan parikin kappaletta, mutta hukkuneet aikojen saatossa.

[IndianaJones]

Uusista biiseistä toimi kaikki muut paitsi Alice. Siitä en meinaa saada yhtään otetta.

Juuri tulin kotiin ja kävelymatkalla kuuntelin Resign Duen läpi, Alice jäi (ainakin tällä kertaa) positiivisimpana mieleen, hieno tunnelma ja makeita akustisia ja nauhattomalla(?) bassolla vedettyjä juttuja. Kokonaisuutena toimii itselle ainakin paremmin kuin toinen slovarimpi Halo, joka tosin aika hyvä sekin. Pikkuhiljaa rupeaa kyllä hahmottumaan levy kokonaisuudessaan, aika tasaisen hyvä. World Undefined edelleen itselle se huonoiten maistuva, varmaan jo ihan tyylinsäkin puolesta.

[darealjyra]

Kiitokset! Sture 21:ssä oli hauska vetää, vaikka väki harvenikin Burntfieldin setin jälkeen. Uusia biisejä on pirun hauska vetää, ja yleisökin näytti tykkäävän, joten mikäs siinä lavalla riehuessa!

Vedettiin sama setti kuin julkkarikeikalla.

P.S Vieläkö sitä demoa olisi saatavilla? OStin aikoinaan parikin kappaletta, mutta hukkuneet aikojen saatossa.

Itse asiassa mietin siinä keikan aikana, kun näin sut yleisössä et pitää muistaa antaa sulle keikan jälkeen noi demot mitkä mun piti antaa sulle jollain taannoisella keikalla, mutta enhän mie sitä heti keikan jälkeen muistanu. Ne on ollu mulla kitaralaukussa mukana, joten saat ne jollain tulevalla keikalla!

[IndianaJones]

Resign Due arvosteltu SUEssa.

8/10, parasta antia oli Lassin vertaaminen Jon Bon Joviin, mielestäni jokseenkin kaukaahaettua. Joihinkin juttuihin pystyin kyllä samaistumaan, kuten jo moneen otteeseen on tullut sanottua, eli se raskaampi ja modernimpi poljento jää vähän jälkeen tuosta melodisemmasta ja progemmasta annista, joka oli tosiaan mielestäni paremmin framilla debyytillä. Jos tuota arvostelija ylipäätän haki sanomalla että tunnelmaan enemmän painottuvat jutut toimivat paremmin kuin hevijyrääminen.

Missäs muiden kommentit ovat, onko niin että vain mua ja Hammeria kiinnostaa levyä analysoida enemmänkin?

[Hammer]

^ Yllättävän paljon kritisointia suhteessa hehkutukseen löytyi tuosta Ville Pekkalan arviosta. 8/10 on mielestäni aivan helvetin hyvä arvosana, mutta teksti ei todellakaan hehkuttanut levyä arvosanan vaatimalla tavalla. Noh, pieni epäkohta. Nyt kuitenkin levy sai jo tunnustusta muualtakin kuin meiltä harvoilta Rautaneidon topiciin kirjoittaneilta.

Ihmetytti itseänikin, että miten Lassin äänestä voi löytää Jon Bon Jovia. Eipä Bon Jovi nyt ole ensimmäinen mieleen tuleva vertailukohta tosiaankaan.

Tosiaan, laittakaapas muutkin ehtiessänne mietteitä Resign Due -levystä. Poolrules, The_Air_Raid_Siren, Iivis...? Viiltäviä analyyseja odotellessa.

[The_Air_Raid_Siren]

Tosiaan, laittakaapas muutkin ehtiessänne mietteitä Resign Due -levystä. Poolrules, The_Air_Raid_Siren, Iivis...? Viiltäviä analyyseja odotellessa.

Pitääpäs koettaa ehtiä tässä joku päivä. Kuunneltu on ja tykätty. Viiltäviä analyyseja toki meikän kirjallisilla taidoilla turha odottaa.

[Iivis]

^^ Yritetään täälläkin raapustella jotain ajatuksia, kun kerkiää. Ei vielä tarpeeksi kuuntelua alla. Levy on kokonaisuudessaan kerrassaan mainio paketti (vaikuttaa kokonaisuudessa edeltäjäänsäkin paremmalta). Tuntuu kestävän hyvin kuuntelua. Toki kovasti odottelin Darkest Grace pt.2:sta, mutta yksikään biisi ei ihan sille tasolle päässyt. Tällä hetkellä levyn parhaimmat biisit järjestyksessä: 1. Resign Due 2. Halo (erikoismaininta sille ekalle kitarasoololle!). 3.Lost Inside a Mind (erityisesti toimi livenä). Soundit myös miellyttää todella paljon. Ainoa asia mikä välillä pistää häiritsemään on rumpujen määrän paljous (vaikka se toki upealta kuulostaakin). Tuntuu, että on yritetty ahtaa liikaa ja muut instrumentit aavistuksen hukkuu sinne rummuttelun alle. Jossain kohdin olisi ehkä toiminut "perinteisempi" soitto. Joskus vaan vähemmän on enemmän jne.

P.S En kyllä ymmärrä yhtään tuota, että miksi World Undefined ei maistu? Siinähän Brucen "Chemical Wedding" levyn/Halfordin "Resurrection" levyn heviä soundia ja fiilistä! Aivan helvetin loistava biisi!
P.P.S Kyllä meikäläinenkin löytää Jon Bon Jovia Lassin äänestä.

[Hammer]

^ Mahtavaa huomata, että levy kolahtaa noin hyvin. Itselläkin on tosiaan sellainen fiilis, että kuuntelua levy tulee kestämään, koska vieläkään ei ole ilmaantunut pienintäkään merkkiä kyllästymisestä. Biisit ovat sopivasti erilaisia keskenään, mutta perustunnelma säilyy, joten kokonaisuus on sopivassa balanssissa. Lopetusbiisi on The Darkest Grace pt. 2, koska on monilta osiltaan samantyyppinen, vaikkakin vähän huonompi versio. Jatko-osat tupppavat yleensä olemaan heikompia kuin ykkösosa, heh. The Broken Remainilla on kuitenkin potentiaalia kasvaa yhtyeen parhaimpien suoritusten joukkoon, vaikkei Darkest Gracea selättäisikään.

World Undefined maistuu kyllä, vaikka jää levyn heikoimmaksi raidaksi. Livenä erityisesti biisi on silkkaa rautaa hyökäten aivan kuin kuulijan kasvoille. Biisin jyräävyys ja raskaus toimii, mutta mä en vaan jotenkin lämpene sille kertosäkeelle. Kertosäkeen pitäisi olla biisin kliimaksikohta, joten jos kertsi on kerran biisiin tehty, niin sen pitää sitten olla priimaa. Mielestäni huono kertsi pudottaa paljon kappaleen pisteitä. Ei aina, mutta melkein aina. Esim. Priestin Metal Gods ei vaan toimii, kun se aneeminen kertsin hokeminen pilaa muuten asennetta huokuvan biisin. Sellaiset biisit, joissa ei ole kertsiä ollenkaan, ovat parempia kuin biisit, joissa on huono tai kohtalainen kertsi. Itseasiassa joskus biisit, joissa ei ole ollenkaan selvää kertosäettä, voivat olla maailman parhaita. Edellisellä lauseella viittaan esim. muutamiin Iron Maidenin timanntisiin sävellyksiin, joihin en kaipaisikaan selkeää kertosäettä.

Jos Lassin äänestä Bon Jovia on, niin aika vähän, eikä se ole ensimmäinen mieleen tuleva yhtymäkohta. Onhan Lassin äänessä enemmän kuitenkin tiettyjä power-vokalisteja, jopa enemmän Geoff Tatea kuin Bonkkaa.

Tosiaan, laittakaapas muutkin ehtiessänne mietteitä Resign Due -levystä. Poolrules, The_Air_Raid_Siren, Iivis...? Viiltäviä analyyseja odotellessa.

Pitääpäs koettaa ehtiä tässä joku päivä. Kuunneltu on ja tykätty. Viiltäviä analyyseja toki meikän kirjallisilla taidoilla turha odottaa.

Hienoa, että maistuu. Älä niistä kirjallisista taidoista stressaa, sillä ei tässä olla mitään opinnäytetyötä vääntämässä, eikä kukaan ole kielipoliisina sakottamassa esim. väärästä pilkutuksesta tai muusta epäolennaisesta. Enhän mäkään osaa pistää (läheskään aina) pilkkuja kohdalleen, vaikka kuinka yliopistossa suomen kielen kursseja suorittaisin.

[IndianaJones]

Ja taas arvostelu, nyt pisteet vaatimattomat 10/10! Tuo hyvin esiin sen mikä bändissä on alkuajoista ollut pointtina, vahva melodisuus, biisien tunnelmallisuus ja erinomaiset riffit progemaustetta unohtamatta. Ja Constantinen fb-sivuilta tuli tuo bongattua.

[Hammer]

^ Upeaa! Nyt oli sellainen arvostelu, jonka bändi ja uusi levy ansaitsevat. Toivotaan, että tuo arvio poikii Constantinelle uusia kuuntelijoita ja faneja.

Tässä juuri pitkästä aikaa harmittelin Machine Menin kohtaloa, bändin, jonka musassa oli ihan valtavasti potentiaalia, mutta joka ei löytänyt kuuntelevaa yleisöä (siitäkään huolimatta, että eivät julkaisseet koskaan yhtään huonoa biisiä!). Toivotaan, että Constantinelle ei käy samoin. Luulen, että Constantinen jätkät ovat sen verran jääräpäisiä, että menevät vaikka läpi harmaan kiven, vaikka yhtyettä onkin koeteltu jo aika kovalla kädellä. Vaikeuksien kautta voittoon!

[av]

Mukavaa lueskella täältä keskustelua! Nyt on bändin oma nettikauppakin auki, paitoja ja levyjä! Divine Design päivitetty myös edullisempaan hintaan!

https://losingtomusic.mycashflow.fi/

[av]

Hammeria ainakin kiinnostanee "tuhatkäsi möttösen" digailijana tämä miksei toki muitakin!

The Broken Remain - DRUMCAM
https://www.youtube.com/watch?v=s_Dmb1vflLc

Ens viikonloppuna jatketaan perjantaina Hyvinkään Jalostamolla! Lauantain Tervakosken keikka Dreamtalen ja Stargazeryn kanssa ikävä kyllä peruttiin järjestäjän toimesta koska "liput ei myyny ennakkoon tarpeeks hyvin"

[IndianaJones]

^ Huh, diggasin kovasti, niinkuin on tullut Markon soittoa diggailtua varmaan aina. Mielenkiintoista seurattavaa, suosittelen kyllä kaikille joita rumpujen soitto kiinnostaa vähääkään enempää, todella vahvaa suorittamista.

Levy pyörii edelleen aina silloin tällöin, eli ei tästä uutukaisesta ole päässyt vieläkään uutuuden viehätys katoamaan. Vai onko se sitten oikeasti vaan niin hyvä että tulee palattua aika ajoin sen pariin? Pikkuhiljaa rako debyytin ja Resign Duen välillä pienenee, sillä paremmalta ja paremmaltahan tämä kokoajan kuulostaa. Erityisesti kyllä diggaan siitä miten levy on rakennettu: pari pidempää teosta, sijoiteltuna alkuun ja loppuun ja välissä lyhyempiä, muttei toki yksinkertaisia biisejä. Samaten se miten ekan biisin ekaan teemaan palataan lopussa ja ympyrä sulkeutuu mukavasti. Samalla tulee se klassinen Operation: Mindcrime fiilis: tämä kaikki vaan jauhaa päähenkilön päässä täältä iäisyyteen. Tarinasta olen bongailevinani muutenkin vivahteita niin tuosta Queensrÿchen merkkipaalusta kuin Inception-leffastakin, unen ja todellisuuden raja on melkoisen hämärä välillä. Sen kummempaa analyysiä ei kyllä osaa heittää kehiin, mutta mielikuvia lyriikat kyllä tuottavat ja paljon.

Oisko parhaat biisit tällä hetkellä Reaching the Invisible, Lost Inside a Mind ja Alice. Resign Due myös erinomainen, samoin pidemmät vedot.

[Hammer]

Hammeria ainakin kiinnostanee "tuhatkäsi möttösen" digailijana tämä miksei toki muitakin!

The Broken Remain - DRUMCAM
https://www.youtube.com/watch?v=s_Dmb1vflLc

Muut soittavat mitä osaavat, Möttönen mitä haluaa. On se eläin!

[av]

Tähän mennessä varmistuneet keikat keväälle:

01/02/2014 Torvi, Lahti w/Standing Ovation
07/02/2014 Bar Corona, Pieksämäki
08/02/2014 Pihkuri, Viitasaari
12/04/2014 Lutakko, Jyväskylä w/Freedom Call, Heavy Metal Perse

Lisää tulossa!

Keikkatauko on käytetty hyvin hyödyksi ja jonkinlaiseen kuosiin on saatu jo parikymmentä minuuttia uutta matskua!

[poolrules]

12/04/2014 Lutakko, Jyväskylä w/Freedom Call, Heavy Metal Perse

Katos vaan, tossahan on sellainen setti, että nykyisin varsin laiska keikoilla kävijäkin joutuu vaivautumaan.