Grave Digger

[tsorl]

^ Olen samaa mieltä Rebellionin turhuudesta ja Lulisin hienosta panoksesta ysärilevyillä mutta en tiedä minkälaiset välit herralla nykyään on Chrisin kanssa. Metal Archivesin mukaan oikeudessakin on käyty Grave Diggerin nimestä Excaliburin jälkeen.
Nyt olisi oikeastaan hyvä sauma ottaa kerralla kaksi uutta kitaristia, Ballads of a Hangmanilla homma toimi erinomaisesti ja vähän arvelen että se oli ennen kaikkea Schmidt jolle järjestely ei toiminut. Vaikka yhdestä kitarististahan tuossa tiedotteessa puhutaan... Jospa sinne joku saadaan että pojat pystyvät soittamaan ensi vuoden Jalometallissa.

[Iron Constable]

Olenkin monesti funtsinut, että nuottikuurolta varikselta kuulostavan Boltendahlin on pakko osata kirjoittaa nuotteja ja loppubändin on osattava lukea niitä - muuten ei ole mahdollista selittää kuinka röhinällään hädin tuskin kolmannesoktaavin äänialan kattava Boltendahl kykenisi selittämään soittokavereilleen, miten mikäkin melodia menee...

Mape Ollilalla on sitten sana hallussa. Lainaus on uusimman levyn arvostelusta. Mä taas olen alkanut hieman sulatella ajatusta, että hankin muutaman levyn Grave Diggeriä. Vuosien vieriessä Boltendahl on alkanut järkyttää vähemmän ja asiallinen riffittely, hyvät melodiat ja tarttuvat kertosäkeet ovat alkaneet kiinnostaa yhä enemmän.

NS: Grave Digger - Maiden´s Of War

[Jussi K]

Mitäs sulla olikaan, vai löytyikö vastaus aiempaakin topicista? Rheingold näemmä ainakin.

[Iron Constable]

Ei mulla ole yhtikäs mitään, ei biisin biisiä. Ekalla sivulla topicissa on kommentti laulajasta, joka kiteyttää kaiken. Toisaalta, jos UDO tippuu, miksei Boltendahlkin, vaikka onkin aika paljon rajoitetumpi ja rujompi ulosanniltaan kuin vaikkapa Udo. Mut joo, ihan nollista aloitellaan.

Tietenkin toi Middle Age-trilogia olis edullinen hankinta, mutta mitä sitä oikeesti kannattais. Noi pari ekaa ei kiinnosta pätkääkään. Mahdollisimman hyviä kertsejä, rämäköitä riffejä ja mieluiten sellaisia biisejä, joissa Boltendahl pääsee röhisemään mahdollisimman vähän. Eikös näillä jollain levyllä laulaja peity aika hyvin kuorojen ja orkestraation alle ? Kyllä te tajuatte, mitä ajan takaa. Eilen kuuntelin Maispeissistä noita biisejä jonkun verran ja olihan siellä hyvää kamaa, Valhalla-Maiden´s Of War-Bapthomet jne. Yksi parhaista oli kyllä toi uusin balladi Hirttäjäsedästä.

[Jussi K]

Tietenkin toi Middle Age-trilogia olis edullinen hankinta, mutta mitä sitä oikeesti kannattais.

Yksi parhaista oli kyllä toi uusin balladi Hirttäjäsedästä.

Siinähän sie ite sanoitkin, eli 1996-1999 -kolmikko; vaikka Excalibur taisikin olla tuttu. Mutta jospa aika on parantanut makuasiat, sehän on näet ihan helmi: ainoa heikko biisi on Tristan's Fate. Mutta aina Pendragonin murhaavasta raskaudesta Avalonin eteeriseen kertsiin ja tinapillisooloon, huikea levy!
Mutta sen lisäksi Tunes Of War & Knights Of The Cross ovat aivan esimerkillisen hyviä levyjä, aivan vaikkapa Running Wildin ysärilevyjen (helpompi verrata iän & tuotantoarvojen takia) tasolla, eli saamarin kovaa materiaalia.

Uusin on myös melkoinen piristysruiske, vaikka jotenkin Manni Schmidtin riffittelyn, paikoin hyvien kertsien ja joidenkin onnistuneiden biisien kantamien 2001-2002 kaksikko The Grave Digger & Rheingold arvelisin myöskin toimivan jostain kummasta syystä (kun koko Hammerfallin tuotantokin menee siellä ). Mutta Ballads Of The Hangman taitaa maksaa vielä suht kusta jokaisessa myymälässä.

[Iron Constable]

^Sen verran pieni bändi Grave Digger kuitenkin on, että kovin halvalla ei matskua löydy oikein mistään. Toi Middle Age-jutska on sen takia aika tiukka paketti, kun tulee kolme levyä 18 eurolla. Siitähän sitä on hyvä aloittaa. Katellaan sitten, kuinka alkavat soljumaan alas tajunnasta, vai tuleeko Chris-yökki takaisin. Ei tipu korkeelta. Se on jännä, miten itellä on peräaukko sivistyksessä Grave Diggerin ja Blind Guardianin kanssa, vaikka lähes kaikki muu samantapainen puppu Saksasta ja lähiympäristöstä putoilee. Ne on ne laulajat, Hansikaan ei ole häävi köhisijä. Nyt joku tietenkin sanoo, että eipä se Rock´n Rolffikaan mikään Pavarotti ole. Eipä ei, mutta ärsyttää vähemmän kuin nämä pari naakkaa. Jatketaan.

[Jussi K]

Se on jännä, miten itellä on peräaukko sivistyksessä Grave Diggerin ja Blind Guardianin kanssa, vaikka lähes kaikki muu samantapainen puppu Saksasta ja lähiympäristöstä putoilee. Ne on ne laulajat, Hansikaan ei ole häävi köhisijä.

+
No jopas! Onhan Kürsch todella omaperäinen (sanoisin ainutlaatuinen ellei Jens Carlssonia olisi olemassa ja emuloimassa keskivaiheen tyyliään Persuaderissa, Savage Circuksessa & Dark Empiressä), mutta harvassa ovat kyllä kerrat että tällaista olen sedästä 15 vuoden aikana kuullut

Komean jylhäksi sanoisin jopa äänenkäyttöään, kovin eri kerhossa mun mielestäni Hansi nyt on kuin vaikkapa Boltendahl, Dirkschneider tai Pertozza. Näiden kohdalla on sentään aina voinut sanoa ymmärtävänsä, heh.

Mutta BG:ltakin vain Imaginations From The Other Side testiin, jos yhdellä haluaa nopeasti kokeilla. Eivät noin mahtavat biisit päästä ketään irti.

[Iron Constable]

^Imaginations From The Other Side on hallussa, ainoana Blind Guardian levynä. On ollut jo varmaan 15 vuotta vai koska se ilmestyi. Ei ole oikein koskaan pudonnut täysillä, eikä lisää bändiä ole kiinnostanut hankkia. Ei muuten ole edes kovolla. Jospa tekisin kulttuuriteon ja laittaisin sen koneelle ja oikein kuuntelisin, että pitääkö BG:n kohdalla vaipua ostoksille kanssa. Onhan Hansi oikea laulaja noihin mainittuihin verrattuna, muttei vaan miun makkuun.

[Jussi K]

Joop, eipä tuo ole kuin satunnainen makuasia. Mutta: hieman speedimpi tai vaihtoehtoisesti vanhakantaisempi (menemättä kuitenkaan kahden ekan WOJ-tyyliin) 1991 Tales From The Twilight World eräät bändin parhaat biisit (The Last Candle, Lost In The Twilight Hall, Welcome To Dying) sisältävänä sitten uudeksi vaihtoehdoksi. Tai seuraavaksi (1992) paikoin jo hieman tulevia tunnelmia enteillyt Somewhere Far Beyond. Jos ei paras trio inspaa niin hyvä unhoittaa koko bändi.

Marschallin kannet: [X]
Hansen vierailemassa: [X]
Piet Sielck taustalauluissa: [X]
genre Power metal, Speed metal: [X]


Kain vierailu-kohtaa lukuunottamatta samat faktat pätevät muuten suurimmaksi osaksi aiheenmukaiseen Grave Diggeriinkin, ainakin yllä ylistetyn trilogiansa myötä.

[Iron Constable]

Tässä on vähän hitaanlaisesti ehtinyt kuunnella näitä Grave Diggereitä, mutta jotain kommenttia. Tunes Of War ja Knights Of The Cross on kertaalleen kuunneltu ja Excalibur menossa. Samasta muotista ovat, mutta pääasia on se, että hyviä raitoja löytyy riittävästi ja varsinaisesti mitään paskaa ei ole tullut vastaan. Boltendahlin kärinä on välillä oikeasti todella surkeata kuultavaa, ei tule heikompaa levylle asti päässyttä laulajaa helposti mieleen. Matti Nykänen ? Onneksi studiossa on harrastettu erittäin paljon kuorolaulua ja laulua on muutenkin kerrostettu, haitat jäävät suht siedettäviksi. Melodioita ja toimivia kertsejä on kyllä mukavasti ja kaikkiaan tämä trilogia vaikuttaa hyvältä ostokselta, joka tulee pyörimään vielä monta monituista kertaa. Boltendahl on siedettävimmillään akustisissa kohdissa kevyellä äänenpainolla ja kuoroissa menee siellä mukana. Hieman enemmän ponnistellessaan kun ääni on miksattu framille, joutuu välillä oikeasti suu auki kuuntelemaan, että mitä helvettiä

Tunesilta ja Knightilta voisi mainita oikein erikseen vaikkapa seuraavat eri toimivat veisut: The Dark Of The Sun, Rebelllion, Baphomet, The Battle Of Bannockburn ja Fanatic Assassins. Toinen kourallinen on hyvin lähellä, mutta ei yhdellä kuuntelulla vielä jäänyt niin mieleen. Ehkäpä lähitulevaisuudessa voi jäsennellä nämä kolme vähän paremmin, mutta siihen tarvitaan vähän lisää kuuntelua.

[Jussi K]

The Dark Of The Sun, Fanatic Assassins.

Heh näitä makueroja taas. Mie muistelen jo ensikuunteluihin aikaa sitten, miten pettymyksiä molemmat biisit olivat. Tai, no The Dark Of The Sun ei nyt niin huono ole. Silloin kymmenkunta vuotta sitten asia oli vain niin, että jos kertsi oli heikko = biisikin on suurimmaksi osaksi Fanatic Assassins taas on aina ollut KOTC:n surkein minulle, yksinkertaisesti kuraa.

Ja -IMO - suorastaan rikollista jättää mainitsematta Lionheart & The Curse of Jacques! Ensinmainittu varsinkin '98-levyn parhaana on kuin paranneltu 2.0 -versio edellisen William Wallace (Braveheart) -klassikosta. Tiedättehän, räyhäkkään energiset verset mutta 'hiljainen' kertsi. Antakaa näille miehille grammy!

[Asamael]

Silloin kymmenkunta vuotta sitten asia oli vain niin, että jos kertsi oli heikko = biisikin on suurimmaksi osaksi

Hehheh, näinhän se menee mulla ainakin vielä nykyäänkin pääpiirteittäin. Hyvistä riffeistä ja melodioista tykkää kyllä, mutta jos kertsi pettää niin biisistä jää jotenkin semmonen vaisu vaikutelma kokonaisuudessaankin.

[Jussi K]

Tuollainen haastattelu löytyi maailmalta, Manni Schmidtin sivuilta. Paljon uutta infoa lähdöstään yms.

edit: Miekään en tiennyt, että The Last Supperista on ylipäätään video, ennen Mannin valittamista sen poliittisuudesta. Aika mälsästi on Chris sen tehnytkin

[Jussi K]

GRAVE DIGGER To Celebrate 30th Anniversary At Germany's WACKEN OPEN AIR Festival - Mar. 10, 2010

German power metallers GRAVE DIGGER will celebrate their 30th anniversary at this year's edition of the Wacken Open Air festival, set to take place August 5-7, 2010 in Wacken, Germany. The band will perform its seventh and most successful album, "Tunes Of War" (1996), in its entirety at the event and will be accompanied by "illustrious guests," such as the 20-headed BAUL MULUY PIPES & DRUMS BAND from Hamburg, German metal queen Doro Pesch, BLIND GUARDIAN lead singer Hansi Kürsch and the metal a capella ensemble VAN CANTO. There will also be a special elaborate stage set with an extraordinary pyro show.

Wacken Open Air will mark the first and final time GRAVE DIGGER will play the entire "Tunes Of War" album live. The band will also perform some of its other "greatest hits," such as "Ballad Of A Hangman", "Heavy Metal Breakdown" and "Excalibur" at the end of its set.

GRAVE DIGGER will enter Principal studio in Senden, Germany in May with producers Resetti Brothers to begin recording its new album for a late 2010 release.

Ainako se Hansi on vierailemassa muiden keikoilla?

Ihan jännä idea, vaikkeivat tuskin vielä SOA:ssa tämän pohjalta toimikaan. Veikkaan että saamme silti hyvän annoksen Tunes Of Waria. William Wallace (Braveheart)!

[Hammer]

Täällähän on keskustelu vellonut vilkkaana jo viime syksynä. Itse voisin tulla näin jälkijunassa mukaan puhumaan Chris-sedästä, hänen omaperäisen maukkaasta äänenkäytöstään ja aliarvostetusta yhtyeestään. Nimittäin Saunan keikallehan olisi päästävä, kun olen Grave Diggeriä odotellut Suomeen sen viitisen vuotta, jonka olen bändin musiikkia kuunnellut.

Jos levysuosituksia kysytään, niin itse olen vahvasti tuon Rheingoldin kannalla. Sillä levyllä nimittäin Boltendahl kuulostaa monin paikoin yllättävän hyvältä. Kertsien yhteislauluissa, orkestraatioissa ja vastaavissa kun Uncle Chrisin ääni kun ei erotu juuri lainkaan. Itse olen myös siitä erikoinen tapaus, että omasta mielestäni Boltendahl on huomattavasti mainettaan parempi laulaja. Kuunnelkaa vaikkapa The Grave Digger -levyltä slovari Silence. Ei todellakaan ole niin meetvurstista ulosantia kuin monilla muilla levyillä. Myös uudella Ballads of a Hangman -lätyllä on joitain oikein hienoja vokaaleita, jotka tuovat hetkittäin mieleen esimerkiksi muuan Paul Di'Annon. Onko kukaan muuten kuullut Grave Diggerin -coveria Maidenin Running Freestä? Siinä Boltendahl ei tosin kuulosta Paulilta, mutta muuten on oikein hieno esitys.

Tässä sitä herkkua olisi - nauttikaa tai oksentakaa. You choose .

Eilen kuuntelin Maispeissistä noita biisejä jonkun verran ja olihan siellä hyvää kamaa, Valhalla-Maiden´s Of War-Bapthomet jne. Yksi parhaista oli kyllä toi uusin balladi Hirttäjäsedästä.

Jos nuo Maiden's of War ja Valhalla toimivat, niin en ihmettele vaikka ihastuisit koko Rheingold-levyyn. Levyltä ei yksinkertaisesti löydy mitään valitettavaa. Korkeintaan pieniä kauneusvirheitä sieltä täältä, mutta kokonaisuutena on rautainen paketti. Kannattaa muuten ostaa sellainen versio levystä, joka sisältää bonuksena biisin Hero. On mielestäni tuo Hero yksi Grave Diggerin parhaista biiseistä kautta aikojen, joten itsekin jälkikäteen harmittelen, kun ostin levystä sen normioversion ilman bonareita. Pitää korjata asia mahdollisimman pian.

Boltendahlin kärinä on välillä oikeasti todella surkeata kuultavaa, ei tule heikompaa levylle asti päässyttä laulajaa helposti mieleen. Matti Nykänen ?

No huh huh. Pystyisin luettelemaan useita kymmeniä kavereita, jotka vetävät huonommin kuin Boltendahl, mutta koska kyse on makuasiasta en niin rupea tekemään ja tuhlaamaan palstatilaa. Näistä tunnetummistakin bändeistä löytyy aivan luokattomia laulajia. Esimerkkinä mainittakoon muuan Tony Kakko. Ei vain toimi meikäläiselle sitten kirveelläkään. Yrittänyt olen melkein koko Sonatan discografian, mutta kun ei toimi laulaja, eikä biisit. Sonatan rumpali kruunaa koko bändin - ei pysy monesti tahdissa tai tempossa livenä edes helpoissa biiseissä.

Mutta mitä tuohon Blind Guardian keskusteluun tulee, niin itse kyllä pidän Hansi Kürschia oikein hyvänä ja monipuolisena laulajana, vaikken kaikkia miehen suorituksia niin fanitakaan. Imaginations From the Other Side ja Nightfall in Middle-Earth albumit olivat muutama vuosi sitten testissä, mutta en oikein saanut niistä otetta joitain yksittäisiä biisejä lukuunottamatta. Tuolla "Nigthfall"-lätyllä ehkä häiritsivät hieman liian useat välisoitot, mutta koska pidän nykyään väliraidoista esim. Judas Priestin Nostradamusilla ja Jag Panzerin Thane to the Thronella, niin en näe syytä miksen voisi tottua samanlaiseen myös Blind Guardianin tapauksessa. Ehkä nuo varhaisemmat BG:t pitäisi ottaa joskus testiin tai ainakin edes se paljon hehkutettu Somewhere Far Beyond. Blind Guardian on kuitenkin yksi niistä bändeistä, joista meikäläisen pitäisi kaiken järjen mukaan tykätä.

Laitanpa tähän loppuun vielä omat suosikkibiisini Grave Diggeriltä.

Hammerin Grave Digger TOP 10:

1. Lancelot
2. Hero
3. Maidens of War
4. The Curse of Jacques
5. The Battle of Bannockburn
6. The Spell
7. Circle of Witches (live version)
8. Pray
9. Legion of the Lost (Part II)
10. Rebellion (The Clans Are Marching)

[Jussi K]

Onko kukaan muuten kuullut Grave Diggerin -coveria Maidenin Running Freestä? Siinä Boltendahl ei tosin kuulosta Paulilta, mutta muuten on oikein hieno esitys.

Toki, mutta minusta tuo menee heillä esim. Kill The Kingin (Rainbow), No Quarterin (Led Zep) & Sin Cityn (AC/DC) kanssa vähän sinne tylsempien kansioon. Kun taas kunkku We Rock (Dio), Starlight (Accept) & Children Of The Grave (Black Sabbath) ovat paremmin tehtyjä ja/tai mielenkiintoisemmin onnistuneita.

Uusimman sessioista sama jako on imo Jailbreakilla (ensinmainittujen joukkoon) ja todella mukavalla Overkillillä.

[Hammer]

^ Myönnettäköön, että itse en ole montakaan Grave Diggerin tekemää coveria kuullut. Mielenkiintoisia biisivalintoja ainakin bändi on ottanut versioitavakseen. Pitää joku päivä etsiä esim. youtubesta noita kuunneltavaksi. Mutta itselleni tosiaan maistuu tuo Running Free, vaikka en ole ko. biisiä koskaan originaalinakaan niin fanittanut. Live After Death -versio toki putoilee loistavasti.

[Jussi K]

Kuha eivät jätä SOA:n parasta keikkaa tekemättä, joidenkin taiteellisempien bändien 'sori, ei studiosta ehditäkään' tyyliin.

GRAVE DIGGER Begins Recording New Album - May 4, 2010

German power metallers GRAVE DIGGER have entered the studio to begin recording their new album for a late 2010 release.

Commented the band: "Yes, everything's on its way, we're right in the middle of recordings the successor to 'Ballad Of A Hangman' and a lot has happened since the release of the that album. Nothing stays the same, but nothing has changed.

"From January to March, we took our time for the new songwriting. Because of the [addition] of [new guitarist] Axel [Ritt; DOMAIN], we finally returned to the virtue that we've lost that long ago. The triumvirate of metal, Jens Becker [bass], Axel Ritt and Chris Boltendahl [vocals] battened in harmony while the whole songwriting session and created 12 explosive songs, which have the spirit of GRAVE DIGGER, two hundred percent!

"Since the days of 'Tunes Of War' and 'The Grave Digger', the creativity around the songwriting process hadn't been that easy-going.

"Axel already recorded the rhythm guitars in his own Meadow Studios, accompanied by some drum programmings done by Stefan. At the end of the month, we'll enter the Principal studios [in Senden, Germany with producers Resetti Brothers] to record drums, bass, vocals, keyboards and some guitar overdubs. Of course, from now we'll keep you informed about our activities with some short video clips. Stay tuned!

"This coming weekend, we'll do some rehearsal with the whole bunch at the TLC studios, to practice all the songs on the new album and check out the live playlist for the upcoming festivals.

"We're highly motivated, more than this, we're burning!

"The fourth decade of GRAVE DIGGER has begun!

"For all of you who can't hold off their curiosity; the concept album is dead, long live the concept album!"

GRAVE DIGGER will celebrate its 30th anniversary at this year's edition of the Wacken Open Air festival, set to take place August 5-7, 2010 in Wacken, Germany. The band will perform its seventh and most successful album, "Tunes Of War" (1996), in its entirety at the event and will be accompanied by "illustrious guests," such as the 20-headed BAUL MULUY PIPES & DRUMS BAND from Hamburg, German metal queen Doro Pesch, BLIND GUARDIAN lead singer Hansi Kürsch and the metal a capella ensemble VAN CANTO. There will also be a special elaborate stage set with an extraordinary pyro show.

Wacken Open Air will mark the first and final time GRAVE DIGGER will play the entire "Tunes Of War" album live. The band will also perform some of its other "greatest hits," such as "Ballad Of A Hangman", "Heavy Metal Breakdown" and "Excalibur" at the end of its set.

Konseptilevy? Hieno juttu, noilla on onnistuttu, vaikken TGD:ia miksikään inspiraationsa huipentumaksi sanoisikaan. On silläkin toki hyvät biisinsä ja Schmidt ensi-GD:llaan tulessa.

Doro vetää varmaan Wackenissa tätä klassista Ballad Of Mary (Queen Of Scots) -biisin roolia, mutta mitäs Hansi; The Bruce?

[Voimanorja]

^Tuskin jää keikka väliin. Juuri näin jonkun haastiksen, jossa hehkutettiin hienoa tilannetta, jotta kourallinen toinen toistaan kovempia keikkoja kesällä ja siinä välissä rauhallista levyntekoa. Sitten vielä loppuhuipennus siellä Wackenissa.

Minä odotan keikkaa todella innoissani. Bändiä olen kuunnellut vissiinkin viisi vuotta, joten onhan se jo aika nähdä livenä.

Harmi vaan nuo Saunan aikataulut ja soittojärjestykset; ei taida mitään erityisen pitkää keikkaa olla tulossa.

[Symbolic]

Tuli eilen illalla kirjoiteltua jonkinlainen arvostelu tyyliin "biisi biisiltä" tuosta Knights of the Crossista. Tälläistä jälkeä tuli:

"Deus Lo Vult" - 02:28
Deus lo Vult (suom. Jumala Sallii Sen) toimii introna levylle. Kosketinsoittaja Katzenburgin "sävellys" ei tarjoile mitään muuta kuin vanhan miehen puhetta, joka johdattelee meidät ristiretkien ja sotien matkaan. Onhan tämä turha kuin liikavarvas ja ainakin itse olisin jättänyt mielummin pois kokonaan.

"Knights of the Cross" - 04:36
Levyn ensimmäinen varsinainen kappale on nimibiisi, joka jo alusta saakka, kun säröiset kitarat yhdistyvat lyhyeen rumpualkuun, näyttää mistä on kyse. Ja kun paljon mielipiteitä jakava solisti Chris Boltendahl alkaa sylkemään suustaan, aivan kuin konekiväärin piipusta, kristinuskoa kritisoivaa tekstiä, niin tajuaa jo kuinka mieletön hevibiisi on kyseessä. Kyllä jo heti kuin mies avaa suunsa tajuaa, miksi herran ääni on monesti niin parjattu. Miehen ulosantia kun ei voi edes laulamiseksi sanoa. Puhtautta ei ole melkein yhtään, mutta silti se ei ole örinääkään, vaan jostain sielä välimaastosta. Allekirjoittanut vain on jo niin tottunut tuohon äijämäiseen vokalisointiin, ettei se enään haittaa ollenkaan, päinvastoin sitä on oikein ilo kuunnella. Kappaleessa on oikein killeri kertosäe, joka tämän vuoden Sauna Open Airin keikalla räjäytti ainakin tämän miehen tajunnan. Muutenkin yksi keikan parhaita vedoistahan tämä oli Rebellionin, ensimmäisen levyn nimikon, Excaliburin ja monen muun biisin kanssa.

"Monks of War" - 3:38
Alkuun niin Grave Diggermäinen riffi, että aivot alkavat samantien lähettämään moshauskäskyjä niskalle. Speed metalisella otteella mennään alusta saakka, eikä hengähdystauot tule mieleenkään. Kaikin puolin täydellinen hevibiisi on tässäkin edellisen tapaan kyseessä: Tuplabasarit jauhavat loputonta hevikomppia, kitarat mylvivät hevimetalin ilosanomaa ja Boltendahl, tuo vihaisen barbaarin kuuloinen mies, laulaa temppeliherroista kertovaa tekstiä niin, että heikoimmat vapisee.

"Heroes of This Time" - 4:10
Alkuun pahaa enteilevää rumpua ja sen jälkeen tuodaan levyn raskaaseen linjaan hieman vaihtelua akustisen kitaran muodossa. Boltendahl säkeistön ensimmäisen osan mukavan rauhallisesti, mutta alta aikayksikön laulunsa muuttuu jo siksi iki-ihanaksi mörinäksi, mitä olemmekin jo kaivanneet. Kertosäe on tässäkin tarttuva, mutta jokin siitä puuttuu... Se jokin puuttuu oikeastaan koko biisistä, eikä tämä lähde millään sellaiseen lentoon kuin levyn muut biisit. Tiedä sitten, mikä tässä oikein mättää.

"Fanatic Assassins" - 03:41
Tässä on biisi, mitä on useassakin lähteessä dissattu levyn heikoimmaksi. Allekirjoittanut ei voi ymmärtää miksi näin on. Tarttuvaa riffittelyä hieman speed/thrash metallisella vaihteella alkuun, mutta säkeistössä muuttuu kummallisesti Chrisin ja muun orkesterin "vuoropuheluksi", mikä on ainakin minusta erittäin outo ja ehkä hieman typeräkin ratkaisu. Tämä taitaa ollakin juuri se asia, minkä takia niin moni ei kappaleesta pidä. Tiedä sitten. Kertosäe on tässä ehdottomasti paras osa, tarttuu kuin terva, vaikkei olekaan mikään kekseliäin.

"Lionheart" - 4:33
Noniin, takaisin kategoriaan "täydelliset biisit"! Livenäkin aivan helvetillisen kova biisi alkaa akustisella riffillä (?), mutta jatkuu uskomattoman kovalla riffimyräkällä, johon Boltendahl alkaa laulamaan persoonallisella luolamiehen äänellänsä sanoituksia Englannin sen aikaisesta kuninkaasta Rikhard I Leijonamielestä. Kertosäe, missä Chris laulaa puhtaalla äänellänsä, on sitä kuuluisaa parhautta ja tulihan sitä keikallakin hoilattua Haudankaivajan aiheuttamassa hurmoksessa, vaikkei sanoja osannutkaan. Hyvä sävellys, hyvät sanat, täydellinen biisi. Tätä parhautta ei voi mitenkään kuvailla, joten kuunnelkaa itse.

"The Keeper of the Holy Grail" - 05:57
Grave Diggerillä on jokaisella levyllänsä ainakin yksi balladi. Tällä levyllä se on tämä. Pakko sanoa heti alkuun, etten ole oikein koskaan välittänyt bändin balladeista lukuunottamatta julmetun kaunista "Love is Breaking My Heart"ia War Gamesiltä. Tämäkin putoaa auttamattomasti sinne levyn keskikastiin, vaikka mielenkiintoinen biisi on. Alkaa akustisella, jatkuu raskaalla riffittelyllä, joka myötäilee kappaleen laulumelodiaa, jatkuu rauhallisestii säkeessä Chrisin laulun (joka kertoo, kuten nimestäkin voi jo päätellä, Pyhästä Graalin Maljasta, johon kerättiin Jeesuksen veri, kun hänet ristiinnaulittiin) kannattelemana, kertosäe on pitkä, raskas ja massiivinen. Tämän kappaleen huomattavin kompastuskivi on harvinaisen typerä väliosa, joka tekee biisistä pitkän ja samalla tuskallisen kuunneltavan.

"Inquisition" - 03:48
Takaisin hevilinjalle ja komeasti mennäänkin. Reipasta riffittelyä höystettynä rummuniskuilla alussa ennenkuin nekin tulevat täydellä tykityksellä mukaan. Kertosäe on parasta antia biisissä ja hoilauksineen aivan täytty maagisuutta. Mitäs tästä sen enempiä selittelemään. Hyvä biisi ja that's it!

"Baphomet" - 04:13
Tässä on yksi mun personal feivoriteistä tältä levyltä. Alku bassoriffeineen ja demonin äänineen on täyttä jumalaisuutta. Sekä agressiivinen riffittely yhdistettynä Boltendahlin vihaiseen tulkintaan ja täydellinen, melodinen kertosäe on likimain parasta maanpäällä. Kova, perinteisen hevibiisin rakennetta noudattava, kappale on ehdottomasti levyn parhaimmistoa nimibiisin, Lionheartin ja kahden viimeisen kappaleen kanssa.

"Over the Sea" - 03:51
Tämä on aina ollut allekirjoittaneelle ikäänkuin pieni väliinputoaja, joka ei tosiaankaan johdu siitä, että tämä olisi huono biisi. Tämä vain on sijoittettu väärin kahden todella kovan kappaleen väliin. Tiukkaa riffittelyä Grave Diggermäiseen tapaan tämäkin tarjoilee. Samoin kertsi on hyvä kuorohoilauksineen, mutta ei tämä näistä seikoista huolimatta oikein edotu edukseen levykokonaisuudesta. Paremmin toimii yksittäinkuunneltuna.

"The Curse of Jacques" - 04:53
Hyvät naiset ja herrat, saanen esitellä teille levyn parhaimman biisin! Biisin, jossa on oikeastaan kaikkea, mitä hevibiisiltä nyt ikinä voikin toivoa. Samoin on kyllä seuraavassakin mestariteoksessa, mutta palatkaamme siihen myöhemmin. Alusta asti kaikki on täydellista: Akustinen alku, jossa on häivähdys melankolista kelttimelodiaa ja sitä seuraava möyryävän raskas kitarariffi, jonka hakkaava rytmi pakottaa käden lihakset painumaan nyrkkiin ja takomaan ilmaa. Kun Boltendahl alkaa laulamaan on miehen suoritus uskomaton. Niin paljon ahdistavaa tunnetta on tuohon suoritukseen pakkautunut. "I'M BURNING, I'M DYING!!!; siirtyminen murhaavan raskaasta bridgestä huiman melodiseen ja kauniiseen kertosäkeeseen on taivaallinen kokemus. Suosittelen enemmän kuin lämpimästi. Jos vain voisin, niin pakottaisin kaikki kuuntelemaan biisin ja ällistymään.

"The Battle of Bannockburn" - 06:42
Nyt olemme tulleet siihen pisteeseen, että albumi lähentelee loppuaan ja arvostelija on niin henkisesti kuin fyysisestikkin puhki. Tämän mestariteoksen saattelemana lopetamme matkan Temppeliherrojen ja ritareiden aikaisessa Euroopassa ja suuntamme kohti uusia seikkailuja (ks. seuraava albumi Excalibur). Itse biisiin: Kappale alkaa ehkä hieman turhalla säkkipilli introlla, joka ei tosin enään allekirjoittanutta haittaa, kun sitä on niin monta kertaa kuunnellut. Nopeasti biisi kuitenkin muuttuu nopeatempoiseksi riffittelyksi, jossa ei heikompia armahdeta. Boltendahl laulaa Skotlannin laakeilla pelloilla käydyn Bannockburnin taistelun vaiheita pyhä viha äänessään. Kertosäe on tässä se kaikista paras osa tarttuvan bridgen ohella. Pakko laulaa mukana, mutta ei nyt ihan täällä kotona kehtaa. Täytyy vain toivoa hartaasti, että Haudankaivaja eksyisi tänne pohjoiseen vielä joskus ja soittaisivat tämän. Mestariteoshan tämä biisi on, mutta sehän onkin sanomattakin selvää. Kappale ja samalla koko levy loppuu pakoon meren ylitse akustisen kitaran siivittämänä.

Yhteenveto:
Levy saatu loppuun ja yhteenvedon paikka. Sanattomaskihan tämä tälläkin kertaa veti. Miten ihmeessä jokin bändi voi saada noin monta täydellistä kertosäettä aikaan? Tai riffiä? Tai biisiä ylipäätänsä? Kunnon vertailua minun on vaikea tehdä, koska en ole kuullut kaikkia yhtyeen albumeita, mutta uskaltaisin jopa väittää, että tämä mahtuu top-3 listalle, jos sellaisen alkaisi kokoamaan, sitten kun koko diskografian on kuullut. Jos täytyisi suositella joku biisi, mistä alkaa bändiin tutustuminen se olisi mitä varmemmin "Lionheart", vaikka levyn paras biisi onkin "Curse of Jaques". Arvosanaksi levylle antaisin erittäin vahvan 9/10.

Kommentteja arvostelusta kiitos! Että tiedän sitten mitä jatkossa parantaa.

[Hammer]

^ Erittäin hyvää ja huumorilla sopivasti höystettyä tekstiä, jota lueskelin enemmän kuin mielelläni. Jos nyt johonkin pitäisi kiinnittää huomiota, niin ehkä joihinkin liian pitkiin ja rakenteeltaan sekaviin lauseisiin. Itse en tosiaan ole paras mies huomauttamaan edellä mainitusta asiasta. Itsekin usein sorrun pitkiin ja rakenteiltaan hankaliin lauseisiin, joten sitä puolta pyrin kehittämään itsekin. Kaiken kuitenkin ymmärsin, mitä tarkoitit. Sisältö oli sen verran ansiokasta, että kirjoittele ihmeesssä muistakin Grave Diggerin levyistä arvioita.

Itse levystä olen aika lailla samoilla linjoilla. Erittäin hyvä levy, josta tosin löytyy pari turhempaakin raitaa. Lähinnä tuo Fanatic Assassins ottaa korvaan, sorry. The Curse of Jacques ja The Battle of Bannockburn edustavat aivan GD:tä parhaimmillaan. Myös levyn nimikkoraita, Baphomet ja Lionheart ovat upeita esityksiä. Ei nyt Grave Diggerin paras levy, mutta edelle kiilaavat varmuudella mielestäni vain Rheingold ja Excalibur. Nimikkolevy The Grave Digger on aika samaa tasoa Knights of the Crossin kanssa, eikä unohtaa sovi myöskään uutta Ballads of A Hangmania. Innostuin tuosta uutukaisesta toden teolla bussimatkalla Turun suunnalta Sauna Open Airiin.

Sauna Open Airin keikka oli jopa parempi kuin odotin. Kylmä oli kuin Pohjoisnavalla, mutta eturivin sivussa karjuin mukana sen, mitä keuhkoista irti lähti. Boltendahl tuli ainakin pariin otteeseen tuomaan mikin meikäläisen kohdalle, kun huomasi nyrkinpuimiseni, päänheilutukseni ja "laulamiseni". Hammer Open Air -festareilla tuli edellisenä päivänä vilustuttua sen verran, että ääni oli Sauna Openissa ihan riekaleina. Onneksi Grave Diggeriä ei tarvitse laulaa, vaan epämääräisempikin mörinä riittää. Omia suosikkeja keikalla olivat: Knights of the Cross (keikan kovin veto!), The Round Table (Forever), Lionheart, Pray, Killing Time, Rebellion (The Clans Are Marching), The Last Supper ja Heavy Metal Breakdown. Oikeastaan olisin voinut mainita koko settilistan, sillä niin timanttista kamaa Grave Digger soitti. Ainoastaan livesuosikki The Dark of the Sun oli omaan makuuni aavistuksen muita tylsempi veto. Toki setti olisi saanut olla pidempikin, mutta siihen asiaan bändi tuskin sai itse vaikuttaa.

[Symbolic]

^ Erittäin hyvää ja huumorilla sopivasti höystettyä tekstiä, jota lueskelin enemmän kuin mielelläni. Jos nyt johonkin pitäisi kiinnittää huomiota, niin ehkä joihinkin liian pitkiin ja rakenteeltaan sekaviin lauseisiin. Itse en tosiaan ole paras mies huomauttamaan edellä mainitusta asiasta. Itsekin usein sorrun pitkiin ja rakenteiltaan hankaliin lauseisiin, joten sitä puolta pyrin kehittämään itsekin. Kaiken kuitenkin ymmärsin, mitä tarkoitit. Sisältö oli sen verran ansiokasta, että kirjoittele ihmeesssä muistakin Grave Diggerin levyistä arvioita.

Tusen tack! Huomasin muuten itsekin kun tuon luin läpi, että vähän on jossain kohti epäselviä lauseita. Mutta ei voi mitään, kun ihan puhuessanikin tulee välillä sellaista siansaksaa, ettei kaikki ymmärrä mitä meinaan. Excaliburista tein joku puolisen vuotta sitten, muttei sitä kehtaa tänne postailla.

[Jussi K]

Lähinnä tuo Fanatic Assassins ottaa korvaan, sorry.

Totta, paska biisi jo siitä eka kuuntelusta kun innostunut saksaheviteini sai boxman.fi:n paketin revittyä auki. It's all about the chorus... millä jo Heroes Of This Timekin jyllää levyn paremmalle puoliskolle. Hienosti ruodittu & muotoiltu erityisesti myös Lionheartin ja The Curse Of Jacquesin 'ensikuuntelijasuhdetta'. Eli hyvää tekstiä tosiaan minunkin mielestäni, viitseliästä ja Symbolic nyt omaa muutenkin niin törkeän hyvän maun että ihan ihmetyttää. Mutta tästä en voine syyttää

..liian pitkiin ja rakenteeltaan sekaviin lauseisiin.

sillä mitäpä sitä itsekään muuta tekee, jos edes sitä. Mutta mie en välitä: jos pilkut, yhdys_sanat ja yms. oikeinkirjoitus ovat kutakuinkin kunnossa, niin äidinkielenopettajamaisella "yksinkertainen kieli on kaunista" saa pyyhkiä keharin persettä, jollaisen ulosannilta sellainen kuulostaakin.

KOTC on Grave Digger-suosikkini heti Tunes Of Warin jälkeen, niukasti ennen Excaliburia, joten itsestäänselvyyttä kauempaa ei tarvitse noita hakea. Heart Of Darkness ja uusi BOAH ovat seuraavina tällä hetkellä. Vaikka Manni Schmidt onkin guru kitarassa, eivät hänen aikansa levyt tehneet kokonaisuuksina ihmeempää vaikutusta vaikka joitakin aivan ässäbiisejä sisälsivätkin.

SOA-keikasta jos kopioin Hammeria (ei näkynyt, vaikkei me tsorlin & IC:n kanssa kaukana varmasti oltu), niin omat lörpöttelynihän olivat tuolla, säästetään nyt bändin lankaankin. Pidemmän kaavan mukaan; täysin kreditoimaton lainaus ingressissä on muuten Matias Palm, höhö

[Symbolic]

Lähinnä tuo Fanatic Assassins ottaa korvaan, sorry.

Totta, paska biisi jo siitä eka kuuntelusta kun innostunut saksaheviteini sai boxman.fi:n paketin revittyä auki. It's all about the chorus... millä jo Heroes Of This Timekin jyllää levyn paremmalle puoliskolle. Hienosti ruodittu & muotoiltu erityisesti myös Lionheartin ja The Curse Of Jacquesin 'ensikuuntelijasuhdetta'. Eli hyvää tekstiä tosiaan minunkin mielestäni, viitseliästä ja Symbolic nyt omaa muutenkin niin törkeän hyvän maun että ihan ihmetyttää. Mutta tästä en voine syyttää

..liian pitkiin ja rakenteeltaan sekaviin lauseisiin.

sillä mitäpä sitä itsekään muuta tekee, jos edes sitä. Mutta mie en välitä: jos pilkut, yhdys_sanat ja yms. oikeinkirjoitus ovat kutakuinkin kunnossa, niin äidinkielenopettajamaisella "yksinkertainen kieli on kaunista" saa pyyhkiä keharin persettä, jollaisen ulosannilta sellainen kuulostaakin.

Kiitän! Kehut piristävät aina. Mun musamausta sen verran, että meitsihän kuuntelee ihan mikä nyt korvaan hyvältä kuulostaa (tänäänkin ostin Sabrinan vinyylin ). Mutta siinä te äijät ootte edelleen väärässä, että Fanatic Assassins olis huono biisi. Sais livenä soittaa.

KOTC on Grave Digger-suosikkini heti Tunes Of Warin jälkeen, niukasti ennen Excaliburia, joten itsestäänselvyyttä kauempaa ei tarvitse noita hakea. Heart Of Darkness ja uusi BOAH ovat seuraavina tällä hetkellä. Vaikka Manni Schmidt onkin guru kitarassa, eivät hänen aikansa levyt tehneet kokonaisuuksina ihmeempää vaikutusta vaikka joitakin aivan ässäbiisejä sisälsivätkin.

Sama juttu minulla, mutta ennen uusinta levyä pistäisin kunnon sankarihevilevyn Rheingoldin mahtipontisine kertosäkeineen. Muita en sitten olekaan kuullut kahta ekaa levyä lukuunottamatta. Bändin omaa nimeä kantava levytys olisi seuraavana ostoslistalla, kun sitä on kuitenkin kehuttu kovin. Myös Reaper pitäisi ostaa mahd. nopeasti.

[Hammer]

Mutta mie en välitä: jos pilkut, yhdys_sanat ja yms. oikeinkirjoitus ovat kutakuinkin kunnossa, niin äidinkielenopettajamaisella "yksinkertainen kieli on kaunista" saa pyyhkiä keharin persettä, jollaisen ulosannilta sellainen kuulostaakin.

Missäköhän vaiheessa totesin, että yksinkertainen kieli olisi kaunista? Juuri noihin välimerkkivirheisiinhän tässä puutuinkin - nehän nimenomaan tekevät lauseista liian pitkiä ja rakenteeltaan sekavia. Sen sijaan pilkunnussimiseksi kutsutaan puuttumista sellaisiin pilkkuvirheisiin, jotka eivät vaikuta tekstin ymmärrettävyyteen. On olemassa muitakin välimerkkivirheitä kuin varsinaisia pilkkuvirheitä, ja ne vaikuttavat tekstin ymmärrettävyyteen usein vielä enemmän kuin varsinaiset pilkkuvirheet. Sellaisia ovat esimerkiksi ketjutetut virkkeet, joissa on pilkku pisteen tilalla. "Yksinkertainen on kaunista" on siis eri asia kuin "ymmärrettävyys on kaunista". Jos tekstiä ei laadita lukijan ehdoilla juuri lukijalle ymmärrettäväksi, sen voi sitten jättää julkaisematta ja säilyttää itseään varten vaikka pöytälaatikossa.

MUTTA Symbolicin tekstin virheet eivät olleet niin vakavia, ettenkö olisi aina lopulta ymmärtänyt merkitystä. Virheet korkeintaan vain hidastivat hieman lukemista. Sitä paitsi sanoinhan jo, että omissa postauksissanikin on usein ihan vastaavanlaisia ongelmia. En siis ole mikään paras henkilö kritisoimaan, vaikka kohta valmistuvan äikänopen kanssa naimisissa olenkin.

Toivottavasti saamme Symbolicin kirjoittaman Excalibur-arvion tänne vielä luettavaksi. Kyseessä on kuitenkin ehkä oma suosikkini GD:n levyistä, joten erittäin mielelläni lukisin ajatuksia tuosta mestariteoksesta.

Bändin omaa nimeä kantava levytys olisi seuraavana ostoslistalla, kun sitä on kuitenkin kehuttu kovin. Myös Reaper pitäisi ostaa mahd. nopeasti.

Mieti tarkkaan, että minkä version The Grave Digger -levystä poistat kaupan hyllyltä. Itseäni harmittaa yhä, etten hommannut sitä versiota, jossa on coveri Maidenin Running Freestä. Tuo bändin nimikkolevy sisältää muutamia todellisia timantteja, kuten The House, King Pest, Son of Evil, Spirits of the Dead ja Silence. Hitaassa Silence-kappaleessa Boltendahl tunnelmoi jopa yllättävän herkästi ja kauniisti, jos vertaa miehen normaaliin äänenkäyttöön. Jo edellä mainitun tunnelmapalan takia kannattaa siis hankkia kyseinen levytys.

(ei näkynyt, vaikkei me tsorlin & IC:n kanssa kaukana varmasti oltu), niin omat lörpöttelynihän olivat tuolla, säästetään nyt bändin lankaankin.

Kovasti yritin itsekin katsella ympärilleni, että näkyykö tuttuja. Ette vissiin ihan eturivin tuntumassa olleet kuitenkaan? Voimiksen bongasin kyllä. Eihän tuo eturivi ole soundiensa puolesta mikään paras paikka, mutta oli se vaan mahtavaa nähdä itse the Uncle Reaper lähietäisyydeltä useampaan otteeseen. Tuli sen verran kastuttua Hammer-festareilla edellisenä päivänä, etten edes jaksanut palella Sauna Openissa enää Grave Diggerin jälkeen. Eipä siinä olisi juuri mitään erityisen kiinnostavia yhtyeitä enää ollut, sillä Amorphisin olen nähnyt viime vuosina niin useaan otteeseen. Hail! olisi kyllä kiinnostanut, mutta en jaksanut odotella bändiä tuntikausia. Suunnistin Grave Diggerin jälkeen kaverin kämpille Hervantaan katsomaan jalkapalloa. Argentiina-Nigeria vei siis voiton Amorphisista tällä kertaa.

Lueskelin tuon festariraportin Grave Digger -osuuden. Saksalaisten Stairway to Heaven oli erittäin osuva vertaus. Onhan tuo Rebellion (The Clans Are Marching) juuri sellainen anthem, jota ei voi jättää soittamatta. Vihaiseksihan yleisö tulisi, jos biisi tiputettaisiin setistä.