mika wrote: Muita hyviä löytyy myös Coverdale-Hughes ajoilta; Brun, Stormbringer ja Come and Taste the Band. Tutustukaa noihin levyihin.
Näin On
Viimeinen 70-luvun Purple Come And Taste The Band...
Blackmore oli mennyt ja original Purplesta oli jäljellä vain Lord ja Paice... Lätty omaa helvetisti Funk-/ kokkelivaikutteita... eikä se hirveesti Purplelta kuulosta, mutta minä pidän siitä. Ihan rakkaudesta musaan...
Coverdale ja Hughes äänillään ja sävellyksillään esittävät ihan kovaa sen ajan matksua... Mun mielestä tämä on paljon Hughesin näytöstä. Nyt se sai Funky-jutuille tilaa kun Blackmore oli lähtenny Purplesta.
Muutamia esimerkkejä:
Coming Home
Nuori kitaristi Tommy Bolin vetää kyllä kovaa sessioo skitan kanssa... harmi, ettei pää kestänny vertailua Blackmoreen... ja huumeonglema vei miehen ennenaikaiseen hautaan
Getting Tigher
Tässä ihan silkkaa Heavy-Funkkia made by Hughes.... Iten Glenn Hughes myös laulaa biisin.... kiva kuunnella silloin tällöin, ei todellakaan Purplen std matskua
Sitten Whitesnaken tulemista ennustavat biisit
Dealer, I Need Love ovat ihan mielenkiintoista kuultavaa, kun historian nyt tuntee ja tietää.... Tästä Purplen raunioista irtautui kolmikko Coverdale-Lord-Paice, joka tuli sitten 1978 perustivat bändin nimeltä
Whitesnake....
Levyn mieleen painuvin pala on kuitenkin Glenn Hughesin sooloballaadi
This time around .... ja sitä seuraava instumentaali
Owed to 'G' ei sitä joka kohdassa uskois, että valkoinen mies on laulamassa. Glennillä on tota soulia ja funkia äänessä ihan rutosti.
Deep Purple 1975
Tommy Bolin lead guitar and vocals
David Coverdale vocals
Glenn Hughes bass guitar and vocals
Jon Lord keyboards
Ian Paice drums
Go And Taste The Band..... taste of history
levy on ihan kivaa kuunneltavaa, mutta lainatakseni Jon Lordia... levyä ei olis pitänny tehdä Deep Purple nimellä
Niin mun eka ja toistaiseks viimeinen Deep Purple keikka oli 1987 European Tour Helsinki.... legendaarisen Mark II reunionin merkeissä.
Sweet Child In Time
