Kun tästä topicista on selvästi muodostunut Sabbath- yleistopicci, niin pistänpä tällaisen arvosteluntyngän tänne.
Black Sabbath - Dehumanizer
Käsittelyssä Sabbathia vuodelta '92, jolloin herrat Dio ja Appice olivat palanneet kehiin, vain lähteäkseen taas riitojen takia bändistä.
Tämä levy on aina herättänyt ristiriitaisia tunteita itselläni, sillä vaikka levyltä löytyy pari todella loistavaa biisiä, niin vastapainona löytyy melko keskinkertaisia vääntöjä, joilla on usein lupaava alku, mutta floppaavat täysin.
Monilla tavoin levy oli paluuta juurille raskaampaan suuntaan. Siinä missä pari aikaisempaa levyä oli 80-luvulle tyypillisempää tavaraa, niin Dehumanizer tuntuu hiukan myötäilen 90-luvun alulle tyypillisempää raskasta suuntausta. Tuo osittain koituu levyn kohtaloksi, kun joissain kappaleissa jäädään möyrimään turhankin hitaasti ja mitäänsanomattomasti.
Kokonaisuutena melkoinen pettymys ensikuulemalla, kai sitä alitajunnassa toivoi jonkinlaista jatkoa Heaven & Hellille ja Mob Rulesille.
Täysien pisteiden kappaleita levyllä ovat Too Late, TV Crimes ja I, joista viimeinen on ehdottomasti levyn paras kappale. Jostain syystä Computer God vain toimii Halfordin käsittelyssä levyversiota paljon paremmin
Loppuen lopuksi melko keskinkertainen levy, toisaalta löytyy joitain todella hienoja kohtia, toisaalta todella huonojakin. Iommi tosin ei petä tälläkään levyllä, vaan päästää tyypillisen hienoja leadeja.
Ehkä tämä levy joskus avautuu minullekkin, mutta tällä hetkellä yksi BS:n huonoimmista.
3 tähteä.
Mun ensimmäinen varsinainen levyarvostelu, joten on varmaan hieman ontuvaa tekstiä, mutta ei jokainen voi olla Iron Constable syntyessään

Kello on tosin jo paljon, ehkä aamulla sitä tajuaa mitä tuli tehtyä ja korjailtua vähän
