Nyt sitten sain tehtyä jonkin näkösen jutun Where Hell Beginsistä. Mukana jutussa ehkä vähän sekavuutta, mutta älkää antako sen haitata.
1. Pathetic Existance
Kunnon startteri, joka vetää heti armottomasti turpaan. Harvemmin levyt vetävät näin hienosti turpaan heti kättelyssä. Heti alusta lähtien korostuu rumpalin ammattitaito, splashit ja kaverit sihisee koko ajan taustalla. Mahtavaa. Lappiksen vokalisointi on muuttunut aika radikaalisti Cursed or Blessedistä, erittäin agressiivista ja vihaista vokalisointia. Lyhyt Slayer-tribuutti sopii biisiin, kuin nakutettu. Kaikin puolin mahtava turpaanveto heti kättelyssä. Lisäpisteitä vielä alun ”KAU!”-huudosta. Ihan vitun kovaa kamaa.
2. Breaking Point
Aluksi kuulostaa ihan jatkolta Pathetic Existancelle, mutta viimeistään Lappiksen aloitettua vokalisoinnin selviää pelin henki. Ja taas, pakko hehkutta rumpalia, mahtavaa työskentelyä. Fillit ja blastit ja soiton agressiivisuus jotain omaa luokkaansa. Biisin ”pääriffissä” on melko erikoinen tunnelma. Ei mitään tusinakamaa. MOSH! Todellakin, tekisi nyt mieli pyörittää päätä, mutta niskat on turhan kipeät moiseen. Lyriikoiden viimeiset rivit tulevat erikoisesti ”korvasta korvaan”, joka tehostaa tunnelmaa entistä enemmän. Noniin ja levyn ensimmäinen soolo, mahtavaa. Soolon nopeuduttua siinä on myöskin vähän erikoinen tunnelma. Ja tunnelma jatkuu vain. Viimeinen riffi on oikeasti niin jumalainen. Kokonaisuudessaan helvetin tunnelmallinen mättö.
3. Illusions
Alku on ehkä ensimmäinen ”keskivertoinen” kohta levyltä. Mutta rumpali tarjoaa taas jänniä ykistyiskohtia melkein heti. Isku rideen, ennen thrashäämistä. Alku on kuitenkin melko yllätyksellinen, koska itse ainakin oletin, että biisi alkaa suoraan thrash-kompilla. Riffittely on mahtavan kuuloista koko biisin ajan. Soolon alusta mulle ainakin tuli heti mieleen Megadeth ja Daven tilutukset. Tässä kuitenkin omaperäisyyttä mukana koko soolossa. Ja taas, ”KAMOUN!”. Tarjos kyllä ekalla kuuntelukerralla repeilyt.
Kokonaisuutena ehkä kuitenkin levyn huonoin biisi.
4. Where Hell Begins
Jaahas, suora turpaanveto taas pelin henkenä. Itse biisissä tunnelma on koko ajan hyvin painostava. Leadit pitkin biisiä lisäävät tuota painostavaa tunnelmaa. Rumpuja kuunnellessa en ole yhtään varma, että onko tuo sitten blastbeat, vaikka alkusi se siltä kuulostaakin. ”Whereeeee!”-kohdasta alkava riffittely on ihan vitun kovaa kamaa. Turpaanveto jatkuu, ”THRASH!” ja kovaa paahtoa. Parhautta. Soola on tuommonen ihan ”perushyvä”. Kaikin puolin ehkä levyn kasvavin biisi. Joka kuuntelukerralla löytyy jotain uutta ja kivaa.
5. With Pain
Heti alusta tulee todellakin mieleen North From Here. Kuten soolostakin Sentencedin jutut. Koko biisi on varmasti levyn tunnelmallisin pala. Tunnelma on mahtavan melankolinen. Ei surullinen tai synkkä. Melankolinen. ”Now I Found”-kohdan musiikki ja sanat sopivat yhteen, niin saatanan hyvin. Hyvä ettei tippa tule linssiin. Biisi on kuitenkin erikoinen, koska tämä on varmaankin melodisempi, kuin Cursed Or Blessedin kama, jota myöskin sanoisin melodiseksi. Väliosan näppäilystäkin tulee mieleen Nort From Here. Kuitenkin positiivisella tavalla. Runttauskohta jatkaa samalla parhauden linjalla, kuin koko biisikin. Tuon kohdan vokalisoinnit ja sahaus sopivat yhteen myöskin normaalia paremmin. Taas on pakko hehkuttaa rumpalia. Parhautta, maailmanluokan rumpali kaikin puolin. Biisin vahvuus on ehdottomasti tunnelma. Mahtava loptus mahtavalle levylle. Voisin melkeimpä sanoa levyn parhaaksi biisiksi.
Loppuun vielä joitakin yleisjuttuja levystä. Niin ruusuja, kuin risuja. Basso ei kuulu ehkä parhaalla mahdollisella tavalla. Taustallahan se möngertää, mutta saisi kolista ja olla ehkä suuremmassa roolissa levyllä. Lyriikat ovat synkät ja vihaiset, luin noita yks ilta ilman kuuntelua ja tuli jotenkin paska olo noita lukiessa. Todellakin vaikuttavaa kamaa. Synkkää ja vihaista. Vokalisointi on kaikinpuolin mahtavaa, vihaista ja agressiivista. Paitsi ehkä välillä havaittavissa pientä puuroutumista. Sanoista ei saa välillä selvää.
Asteikolla 1-5, annan levylle 4½. Kaikin puolin todellakin helvetin mahtavaa kamaa. Paras ostokseni pitkään aikaan. Puolikas lähtee Illusoinsin ”keskivertoisuudesta”, vaikka sekin olisi minkä muun tahansa bändin tekemänä kympin biisi. On vain liian kovassa seurassa toi biisi.
HAIL LAPPIS!