Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[Jussi K]

Charred walls of the damned

Debyytti ja kakkosalbumi vuorottelevat. Tilasin debyytin Ebaysta vinyylinä, sitä odotellaan.

Äärettömän kova bändi. Nimet Richard Christy, Steve DiGiorgio ja Tim "Ripper" Owens kutkuttelevat varmasti jokaisen raskaan musiikin ystävää jollain tasolla. Kitaristi on tuntematon itselleni, en edes nimeä muista. Enemmän studiomiehiä lukemani mukaan, pätevä kepittäjä kyllä. Tässä nimikavalkaadissa jää nyt kuitenkin taka-alalle. Christyn rumpalointi on aivan käsittämättömän hienoa. Luonnolliset saundit ja voimalla ja tekniikalla mennään. Taitaapi olla ihan ykkösrumpali mulle tässä raskaammassa genressä. Uniikki, jäljittelemätön tyyli. Christy is a beast!

Jostain luin hyvän kuvauksen musiikista:" Sekoitus Priestiä, Deathia, Iced Earthia ja Control Deniediä ". Allekirjoitan Priestiä lukuunottamatta. Mulle Ripper on IE:n ex-laulaja ja ehdottomasti tämän laulutyylin kuningas.

Siitä debyyttiä. Aloitusbiisi kyllä lyö hampaat kurkkuun välittömästi;
https://www.youtube.com/watch?v=vCG1WczZarw

Ja Siitä Christyn demonstroimaa soittovideota uuden levyn biisistä "My eyes". Pirun kova biisi, mahtava kertosäe;
https://www.youtube.com/watch?v=FxN6Vk3cyng

eka on kyllä hyvä, ja tuo uusin CWOTD myös. Toinen levy Cold Winds On Timeless Days ei sitten lähtenyt tänne noiden välissä, ylipitkä ja jotenkin koukuton. From The Abyssin kaltaisia helmiä ole ollenkaan.

ns: Nocturnal Rites - Vengeance

kiitos Second Hand Swampin perjantaina, sain viimeisen puuttuvan NR:n hyllyyn, kun tämä 2002 Shadowland komeili käytettynä muutaman euron hintaan. Tasaisen laadukasta ruotsipoweria.

[Lappis]

^ Niin, mä myös luin, että olisi jotenkin ylipitkä Yms. toi kakkoslevy. Kumma, kun mun mielestä ei ole. Ihan huippulevy myös enkä kyllä valittamista hirveämmin löydä. Zerospan ihan huippuveto, mutta noita kyllä löytyy ihan aloituksesta lähtien. En mä kauhesti löydä voittajaa tämän ja debyytin väliltä. Taidamme siis olla eri mieltä Cold Daysin tasosta.
Tilasin Cold Daysin myös, tosin CD-versiona. Tämä uusinkin lähtee toki tilaukseen heti, kun Ebaysta halvalla löytyy.

[Jussi K]

Taidamme siis olla eri mieltä Cold Windsin tasosta.

Näisseon uusi #3, Creatures Watching Over The Dead (meinaavatko jokaisen levynsä nimetä samoilla alkukirjaimilla..) on tosiaan itelle parempi yritys, vaikkei sekään ekalle pärjää.

ns: Blue Murder - Billy

Lukenut viime viikkoina noita '88-89 Metal Hammereita divarista haalittuna, missä mm. John Sykes on työstämässä tätä hienoa debyyttiä ongelmien keskellä kun ensiksi häviää Tony Martin ja sitten Ray Gillen vokalisteista, tämän jälkeen Cozy Powell rummuista.

[Iron Constable]

Charred Walls Of The Damned. Ekasta levystä tykkäsin kovasti, toinen ei kolahtanut samalla tavalla. Täytyy varmaan pienen tauon jälkeen kokeilla, mikä siinä oikein mätti, mutta ei lähtenyt ollenkaan ekan levyn lailla liitoon mun korvissa. Tämä uusi on taas toiminut ainakin yhtä hyvin kuin eka, juuri nyt soiva Soulless on hyvä esimerkki, kyllä lähtee Monipuolinen biisi, huikean koukuttava lyhyt kertosäe ja Ripper Owens nyt vaan rulettaa edelleen. Taidan vetäistä tän uuden kuuntelun jälkeen peräkkäin noi kaksi ekaa, ehkäpä kommentoin sitten uudestaan.

[Iron Constable]

Candlemass - Lucifer Rising

Jai jai jai kun kuulostaa hyvältä pitkästä aikaa. Kolmas levy menossa putkeen, Psalms For The Dead ja King Of The Grey Island putosivat oikein hyvin, tällä Lucifer Risingilla on pari uutta biisiä ja yksi remake + livekeikalta vetoja. Ei ihme, että tuli tämä aikoinaan hankittua, siksi huikea biisi tämä nimibiisi on. Vähän sama efekti kun aikoinaan Black Dwarfilla sen ekan kerran kuultuani.

[Jussi K]

Victory - Feel The Fire

tuskin on viime vuosien vinyylibuumikaan tyhjentänyt osto/myyntiliikkeistä esimerkiksi tätä nimenomaisen divarihevin 30-vuotiasta merkkipaalulättyä... Joskus on vain kiva kuunnella kämäheviä ja olihan tämä Victory periaatteessa hyvin tehtyä, kunnes väsähtivät ysärin alkuun tultaessa ja heittivät pelit pussiin. Merkittäväähän oli se, kuinka monessa muussa yhteydessä nämä Charlie Huhn, Tommy Newton, Herman Frank & Fritz Randow ehtivät tulla myös tutuksi.

[Hese]

Helloween - How Many Tears

Pumpkins lippu haettu ja Live In The UK vinyyliltä soimaan, on tämä kova!

[Iron Constable]

Helloween - Murderer

^Hahaa, fiilistelen Walls Of Jerichon tahtiin ! Back to basics, keikkaa odotellessa ! Toki expanded-version, mutta kuitenkin.

[Lappis]

Charred Walls Of The Damned. Ekasta levystä tykkäsin kovasti, toinen ei kolahtanut samalla tavalla. Täytyy varmaan pienen tauon jälkeen kokeilla, mikä siinä oikein mätti, mutta ei lähtenyt ollenkaan ekan levyn lailla liitoon mun korvissa. Tämä uusi on taas toiminut ainakin yhtä hyvin kuin eka, juuri nyt soiva Soulless on hyvä esimerkki, kyllä lähtee Monipuolinen biisi, huikean koukuttava lyhyt kertosäe ja Ripper Owens nyt vaan rulettaa edelleen. Taidan vetäistä tän uuden kuuntelun jälkeen peräkkäin noi kaksi ekaa, ehkäpä kommentoin sitten uudestaan.

Tässä on uusinta kuunneltu ja vahvaa linjaa jatkaa. Mutta mä taisin keksiä syyn, miksi mä diggailen kakkosesta ja te muut ette niinkään .

Kakkoslevyhän on selkeästi thrashein levy, siellä on tosi paljon nopeutta verrattuna vaikkapa tähän kolmoseen, mikä suorastaan kärsii nopeista biiseistä ja nimenomaan niiden puutteesta. Soulless ainoa sellainen, paikoitellen.
Tällä hetkellä kakkonen hakkaa kolmosen omissa kirjoissani, mutta se ei meinaa, että kolmonen olisi huono. Mä vaan itse nautin nopeasta kamasta, mihin on ympättynä melodiaa.
Uusimmalla on selkeästi myös Christyn biisintekotyyli muuttunut. Levyn toiseksi viimeisessä biisissä kertsi on suorastaan popmainen kaikkine kitarakuvioineen. Tuli yllätyksenä, mutta miellyttävänä sellaisena. Aina saa multa respectiä, kun kehittää itseään muusikkona eikä junnaa paikallaan. Ja tämä sama uudistus koskee koko levyä. Ja onhan näilä levyillä väliä sen 5 vuotta, että eipä ihme, jos sävellyksetkin ovat erilaisia.

Uusin siis hyvä levy ja "My Eyes" ehkä jopa bändin paras kipale Ghost Townin ja parin muun ohella, mutta agressiivisuuden puuttuessa ei soi salilla. Kakkoslevy soi.

Loistava bändi, joka ansaitsisi huomattavasti enemmän huomiota. Tosin Christyn päivätyö koomikkona syö keikkailua aika rankasti. Näin on mies päättänyt, että päivätyö ensin, keikat viikonloppuisin&lomilla.

Chisty is STILL a goddamn beast! Ja Ripper on kuningas tällä saralla lauluissa.

Niin ja erikoismaininta levyn tuotannolle. Loistavat saundit

[Iron Constable]

^Kuuntelin nuo kaikki kolme sujuvasti peräjälkeen ja pidin jokaisesta. Tosiaan hieman eri lähestymistapa on joka levyssä, minullehan laulaja merkitsee aina n. puolta levyä ja siinä mielessä ei ole mikään sattuma, että näistä pidän, koska Owensista olen pitänyt aina ja iankaiken. Vaikka Priestin Jugulator ja Demolition eivät musiikillisesti aivan suurimpia suosikkejani ole, niin Ripperin takia niitä jaksan edelleen kuunnella säännöllisesti. Joku Burn In Hell ja Cathedral Spires toimivat vaan niin perkuleesti, kun Ripper raastaa läpi biisien. Sama mies tekee myös Iced Earthin Framing Armageddonista lähes taidetta, Ten Thousand Strong

Mutta joo, Charred Walls Of The Damned rulettaa täälläkin, säännöllisen epäsäännöllisesti ! Hieno yhdistelmä oivaltavia ja monipuolisia biisejä, joita ei ole vetäisty mistään bulkkikorista, vaan jotka ovat selvästi säveltäjänsä kuuloisia, siihen mukaan taitavat soittajat ja kirsikkana kakun päälle häärimään yksi huikeimmista laulajista ikinä, toimiva soppa on valmis.

Perkule, kun tää Soulless lähettää kylmät väreet mun selkäpiitä pitkin aina kun kuuntelen, te vääräuskoiset, vetäkääs tosta -> https://www.youtube.com/watch?v=t5rPKGEuTYE

[Jussi K]

^ paljon totta Ripperistä; joko mie sanoin yllä että oma CWOTD-suosikkibiisi on varsin helposti From The Abyss?

ns: Battleroar - Hyrkanian Blades

oli juuri fasessa puhetta ja piti laittaa gresiaanit soimaan.

[Lappis]

Paras yksityiskohta Charred Wallsissa on mulle ainakin se, että se on nimenomaan Christyn yhtye. Mies tekee kaiken musiikin lyriikoita myöten, joten voitaneen puhua todellakin rumpalin bändistä. Toi miehen säveltämiskyky oli mulle totaalinen yllätys, mieluinen sellainen. Death-fanina otan oikeudekseni sanoa, että Chuck olisi varmasti ylpeä frendinsä bändistä. Ja se määrä, paljonko näissä biiseissä on Chuckia...ei sitä voi olla kuulematta. Jatkumoa Control Denied-bändille.
CWOTD-vaihe jatkukoot, ainakin mulla. Iced Earthista vielä sen verran, että mua ei oikein nykyään edes kiinnosta mitkään muut kuin Ripperin levyt. Jos kuuntelen IE:ta, se on aina nykyään Ripperin aikakautta.

Eipä ole IE tehnyt vuosiin enää mitään läheskään yhtä uljasta kertosäettä, mihin CWOFTD "syyllistyy" allaolevassa biisissä;
https://www.youtube.com/watch?v=ew3HurMid0E

[Pertti Keinonen]

^Oliko ensimmäinen Machine Head hyllyyn? Jos näin niin sitten ostoon vieläkin kovemmat The Blackening ja Unto The Locust joiden vanavedessä heti Through the Ashes of Empires.

Aika perhanan kovaa settiä tarjoilit. Viimeinen noista on vielä tulon päällä Äxästä, mutta etenkin Locust on aivan vitun hyvä. Mukulat ja niiden kaverit vähän ihmettelee, että mitä perkeleen musiikkia se huudattaa bemarissa, kotona, töissä ja toreilla. Ihme kun ei ole tällaiselle bändille omaa topicia...

[Jussi K]

Theocracy - Around The World And Back

Ihan parhaita, top-3 biisejä uudella albumilla, joka ei kokonaisuutena pääse kovinkaan lähelle kahta edellistä, muttei se huonoakaan levyä missään nimessä tarkoita. Harva yltää 'edes' tähän!

[Iron Constable]

^Ihan sujuvasti tuota on tullut kuunneltua. Ehkä se oomph-fiilis on tästäkin artistista jo vähän kaikonnut todella kovien julkaisujen sarjan jälkeen, ei kai voi odottaa, että joka kerralla ylitetään se mitä on aikaisemmin saatu aikaan, varsinkin, kun taso on ollut Theocracyn luokkaa !

[Jussi K]

Jep, juuri sitä samaa meinasin

ns: Thy Majestie - The Chosen

palasin reilun kymmenen vuoden jälkeen koeponnistamaan tätä, muistaakseni kolmatta italiaanojen albumia kun en tarkkaan muistanut miksei se toiminut silloin, hyllyssä edelleen komeilevan & aika ajoin mieluusti kuunnellun Hastings 1066:n jälkeen. Ja syyhän muistui heti näissä ekoissa biiseissä: vokalisti-Dario oli vaihtunut heikompikykyiseen jannuun, sekä kappaleet eivät ole aivan niin sinfonisia kuin edeltäjällään, saati omaa yhtä mieleenpainuvia laulumelodioita niin sehän on sitten siinä.

[Iron Constable]

Edguy - Frozen Candle

Pitkästä aikaa muutaman Edguyn olen tässä viime päivinä pyöritellyt. Nyt menossa remake Savage Poetrysta, joka on hyvä, toisin kuin kuuntelukelvoton originaali. Soundit ja Tobin laulu olivat hirveitä alkuperäisellä.

[Jussi K]

^ no, enemmänhän se demo olikin, muistaakseni kolmas. Ja samalla orig. Savage Poetry on hyvä muistutus, miksi niiden demojen on ihan hyvä olla 2-4 biisin mittaisia eikä kokonaisia albumeja mutta hieno levy tuo THE SP on kyllä, Edgyun parhaita ellei paras kokonaisuus, kun kappalemäärän ei anneta rönsyillä fillereihin. Rankin oli silloin muinoin tietysti heillä heikoin itelle, Sacred Hell, mutta kylläpä sekin toimi muiden seassa kun viimeksi hyllystä kaivoin. Onneksi oma kappale on 1CD-versio, ettei sitä limitedissä tarjoillutta alkuperäistä äänitystä edes ole mukana..

ns: Nevermore - Dreaming Neon Black

vasta ihan viime vuosina, tai -kymmenen aikana tämä kolmoslevynsä on vakuuttanut jopa yllättävissä määrin, että on sitä myönnettävä miten Dead Heart In a Dead Worldin jälkeen se on kyllä parhaansa. Melkoinen kahden levyn tahti milleniumina 1999-2000 seattlessa!

[Iron Constable]

Viimeinkin CDON onnistui toimittamaan minulle Kreatorin Gods Of Violencen. Joka on kova. Perkule, että Kreator on pitänyt hairahduksiensa jälkeen tasoa yllä jo kohta kaksi vuosikymmentä. Toimii. Aina vaan

[Jussi K]

Great White - Burnin' House Of Love

Siisti cover 8. albuminsa, 1996 Let It Rockin japsibonuksena. Eilisen 3 x metallipläjäyksen (Twilight Force, Accept & Sabaton luulajassa) jälkeen tällainen bluesahtavampi rokki on ihan omiaan su-iltaan.

[Iron Constable]

Ratt - Out Of The Cellar

33 vuotta julkaisunsa jälkeen ja lukemattomia kertoja kuunneltuna, toimii aivan sairaan hyvin, taas kerran. Yksi niistä levyistä, joilla ei ole sointuakaan väärässä paikassa. Täy-del-li-nen

[Jussi K]

Edguy - The Piper Never Dies

Onpa se tästäkin taas aikaa, kun viimeksi kuunnellut, jostain syystä tuli mieleen, kun ko. helmi oli aika huolella toivotuin kappale Sammetin facebook-päivityksessä missä kyseli ensi kesän/syksyn best of-20 vee juhlarundin settiä varten 3 Edguy-biisiä per kommentoija mitä pitäisi mukamas soittaa. Kommentoi tätä vielä itsekin "love that song", aiheesta!

[Lappis]

Anathema - Springfield

Melankolian mestarit ovat julkaisemassa uutta levyä ja sinkku ainakin on sitä itseänsä, äärimmäisen tunnelmallista ja melankolista Anathemaa. Toimii ns. kybällä;
https://www.youtube.com/watch?v=8y1ROzCUpbU

Levyn nimi itsessään osoittaa näiltä Beatlesin jalanjäljissä astelevilta miekkosilta huomattavaa ironiaa musiikkinsa tietäen; The Optimist

Levy tilattu, julkaistaan Kesäkuussa ja keikkaa vaikuttaisi olevan Circuksessa Marraskuussa. Jos mahdollista, sinne mennään jälleen. Viimeksi meinasi leukaa tärisyttää ja tippaa puristaa linssiin parinkin biisin kohdalla. Ainoa bändi, mikä haastaa Senarit tunnelmoissa ja paikoitellen menevät jopa ohitse. Iskee välillä suoraan sinne, missä sattuu.
TJEU: The Untouchable, Ariel, Fragile Dreams

[Iron Constable]

Dream Evil - Pain Patrol

Kuuntelen tässä läpi Dream Evilin vuoden 2008 tuplalevyn huumoripuolta, siis näitä kakkospuolen biisejä. Hyvinhän nämäkin kulkee. Bändihän on pitkästä aikaa aktivoitunut ja uutta levyä pukkaa, sinkku löytyy tuubista, perushuttua, kantaa vieläpä bändin omaa nimeä. Mut hei, mä tykkään näistä janttereista, joilla ei pipo kiristä ja Niklas Isfeldt nyt vaan on loistava laulaja

Tosta uutta -> https://www.youtube.com/watch?v=HRTv_ycvUVk

[Jussi K]

Labyrinth - a New Dream

Frontiers on julkaissut aika lailla noita kappaleita näytteeksi uudelta Architecture Of a God -albumilta ja se pitää jo tämän biisin perusteella kyllä tsekata tarkemminkin. En vain huomannut että italiaanot olisivat hajonneet tai olleet muutenkaan poissa, ennen "reunion/paluu!" -mainostekstejä, kun vastahan se sellainen comeback -Return To Heaven Denied pt. II: a Midnight Autumn's Dream ilmestyi, ööh, 2010