Lappis wrote:Hinnat ovat kyllä niin suolaiset, että jää väliin. Ellei jostain lähempänä keikkaa ilmesty halvalla lippuja myyntiin. Epäilen. Mitä enemmän kelaan Gunnareiden keikalle menoa, sitä vähemmän se kiinnostaa
Muutenkin...Kuten jossain kirjoitin, ei Sorumia, ei Izzya. Koko bändin teho perustuu Appetiteen ja Illusionsien osaan materiaalista. Viimeksi bändi ollut relevantti siis ysärin alussa. Eli ei herätä mitään pakko nähdä-tunteita täällä. Ja jos Axl on oikeasti aikuistunut, sitten on koko bändin kaikki hohto mennyttä
Pitää olla mellakkaa yms. Gunnareista puhuttaessa.
Perusliput olivat mielestäni halvat. Neljännesvuosisata keikkaa odotettu, ja hinta oli 20 euroa normihintaa korkeampi. Brian Setzer kustantaa Seinäjoen futiskentällä 69 e/lippu, ja samaan hintaan noita peruutuspaikkoja sai Kantolaan viimeisinä päivinä. Hiukan eri kaliiberin produktioista ja bändin kokoluokasta kuitenkin kyse.
Itse keikka oli yksinkertaisesti mahtava. Axlin ääni nyt ei ymmärrettävästi ole enää parhaimmassa loistossaan, mutta bändi soitti tiukemmin kuin yhdelläkään näkemälläni vanhalla keikkatallenteella. Slashin soitossa on erilaista varmuutta ja teknisyyttä kuin ysärillä, ilmeisesti treenauksen ja selvinpäin olemisen ansiosta. Izzyn ansioksi lasken biisinteon, mutta Fortus voittaa soittotaidossa Izzyn mennen tullen. Fortus komppasi tiukasti ja veti muutaman oikein maukkaan soolonkin. Yhdessä soolospotissa meni tilutus vähän yli, mutta väliäkö sillä. Ferreristäkään ei ole pahempaa sanottavaa, vaikka häneen ennalta vähän epäilevästi suhtauduinkin. Hyvin Sorumin tapaisella raskaalla tatsilla äijä halkoja hakkasi. Sopi loistavasti raskaampiin biiseihin esim. Coma, Civil War, Nightrain, You Could Be Mine yms., balladit olivat hänen soittamanaan ehkä liiankin hevejä. Eipä sinne keikalle toisaalta mennä levyä kuuntelemaan, ja erilaisuus oli vahvuuttakin.
Soundeista olen kuullut itkua, mutta siellä etuosassa missä itse seisoskelin oli soundi parasta ikinä. En huomannut minkäänlaista viivettä mistä jotkut valittivat. Varsinkin kitarat soivat upeasti. Raskaasti, erottelevasti, ja juuri sopivassa balanssissa toisiinsa ja muuhun bändiin nähden. Lujaa tuli, mutta ilman häiriöääniä ja vinkumisia. Settilistasta ei auta siitäkään pahemmin napista. Melkein kolme tuntia ja 29 biisiä. Toki niistä pari oli instrumentaaleja, mutta silti jäi vaikutelma kaikkensa antaneesta bändistä. Ihan eri juttu kuin nämä "maidenit", jotka vetää vain karkeasti puolet tuosta. Tuntui että sai vähän kuin kaksi keikkaa yhdellä hinnalla. Pidin myös bändin nöyristelemättömästä asenteesta soittaa keikka läpi ilman turhia jutusteluja mistään heavymetal -perheestä. Äijät tuli lavalle olemaan rokkistaroja eivätkä fanien kavereita.
...
ja eikö nuo viivejutut olleet niiltä, jotka sieltä hevonjeerasta anniskelualueelta yrittivät sivuscreeneiltä seurata? Ääni vs. kuva eivät kulje tieten samaan tahtiin...