Tietyllä tapaa itseäni on häirinnyt aina Ghost Operalla juurikin tuo "muu sälä", kun äänimaisema on niin täynnä kaikenlaista ettei perinteikäs kitara/basso-osasto ole kuuluvissa tietyissä kohdin. Toisaalta diggaan muutenkin Nightwish/Rhapsody-hommista, joissa tuo muu sälä on myös melko isossa roolissa, ei ole orkestraatiotouhut ikinä suurempia näppylöitä aiheuttanut. Kuitenkin, vaikka levy hieman tukkoon onkin ängetty kaikenlaista älämölöä (noista karjumisista en kyllä tiedä?), niin hyviä biisejähän tämä on täynnä. Pääasia, eli melodiat on erinomaisia kautta linjan ja biisit on hyvin rakennettuja musikaalisia kokonaisuuksia, joista itse en ainakaan löydä mitään pois heittämisen arvoista. Heikoimmat hetket taitavat olla nuo hieman perinteisemmät Up Through the Ashes ja Silence of the Darkness, parhaita hetkiä on hieman hankala poimia, mutta ainakin Love You to Death ja Blücher ovat todella hienoja biisejä. Kyllä tämä mulle on edelleenkin se paras Kamelotin levy, tunnelmallaan, omintakeisuudellaan ja jopa elokuvamusamaisella mahtipontisuudellaan menee ohi vielä noista muista kuulluista. Katsellaan ajan kanssa muuttuuko tilanne, mutta voihan se olla että Ghost Opera jo ihan nostalgiasyistä pysyy aina omalla kohdalla mieluisimpana.Iron Constable wrote:Ghost Operalla tapahtui jotain, levy ei ole huono, mutta ei hyväkään. Aika monessa biisissä on hienoja ja upeita hetkiä, mutta vastapainona myös kulmakarvoja nostattavaa karjumista tai muuta sälää, mikä ei tunnu sopivan kokonaisuuteen ollenkaan. Hyviä hetkiä on kuitenkin enemmän, kuin niitä huonoja ja levy on parempi, kuin mitä vanhasta muistista odotinkaan.
Siistiä että laudan kaarti aktivoitui Kamelot-keskustelussa samaan aikaan kun itse aktivoiduin pitkästä aikaa bändiä kuuntelemaan, thanks!
... Vitsi vitsinä eiköhän sieltä oikeasti hyvä levy ole tulossa.
... Meikäläisen puukorville taas kelpaa oikein hyvin 
se jokin viime albumilta oli kai (Poetryä paremman mutta siinä se) Ghost Operan intron nimenä, Solitaire ehkä?