miekin olen tässä kuussa kuunnellut aikalailla Sntncdiä, kiitos kirjojen, sekä Riekin Täältä Pohjoiseen (voisi olla pidempikin, meni alle 2 pv) ja Lopakan (vuoden takainen) Marras, joka täydentää aika hyvin tuota näin uutuuden perään luettuna. Ei ainakaan jää kellekään, tippaakaan epäselväksi että 'miksi sitä piti nyt jo tuolloin 2005 muka lopettammaan ruveta, hö'Lappis wrote:Sentencediä tässä tullut kuunneltua eli Crimson, Frozen ja nyt The Cold White Light
Niin hyviä kuin Crimson ja Frozen ovatkin, Ihan ylivoimainen ykkönen on TCWL. Joka biisissä on käsittämätön tunnelataus, mitä en kyllä ole löytänyt kenenkään muun bändin musiikista oikeastaan koskaan. En tässä mittakaavassa enkä tällaista tunnetta. Kuin jatkuvaa Braveheartin pääteemaa kuuntelisi. Anathema osaa tämän puolen myös, mutta ihan samasta melankoliasta ei voi puhua.
Bändin ehdoton kruunun jalokivi, uran huipentuma musiikillisesti, ja ihan sama, mistä Top-listasta musiikin suhteen puhutaan, tätä levyä ei voi kyllä sivuuttaa. Mä en ainakaan voi.
ns: Harmony - In His Heart
taas kerran olisivat japsibonukset parantaneet vars. albumia; Daniel Heimanin vuoksi kuunnellun Theatre Of Redemptionin kahdesta bonarista tämä on kuin Heed:insä tai kuorojen osalta jotenkin Lordin mieleentuovaa matskua, eli hyvä. Muutoinhan ruotsalaisten tekele on vähän kuin Heimanin edellinen sessiotyö Crystal Eyesille: nostaa sävellysten laatua merkittävästi tällainen huippuvokalisti, joten ei huono markkinakikka; omat heikkoudet siis tiedetään?

ai niin, TCWL on myös omassa Sentencedin top-kolmosessa Amokin ja fiiliksestä riippuen North From Heren ja Crimsonin kanssa... top-4? Ainakaan neljästä parhaasta ei mulla ole epäselvyyttä
