Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[Jussi K]

21 Guns - Tell Me

Blah. En tiedä onko fiilis- vai mikä energiatila-asia, mutta nyt meinaa nukahtaa tuoliinsa tämän AOR:n munattomuuden kanssa. Pitänee vaihtaa vaikka kotoiseen ja kivaan, rivakkaamman pään lopunaikojen Sentencediin malliin TCWL, tai johonkin..

21 Guns - Just a Wish

Salute -albumia (1992) soitellut tässä, Scott Gorhamin edellisenä merkittävänä studiotyönä ennen tätä uutta Black Star Ridersia, mikä on muuten sopinut kivasti terassille alen kylkeen. Melkoisen hyvää aikuisrokkia, melodiat soaring high ja silleen.
Arvatkaa onko Hugh Symen tekemä kansi? Wsnake-kytköksiä lisää: produced, engineered & mixed by Chris Lord-Alge!

[Hippo]

Hell - Something Wicked This Way Comes

Curse & Chapter iskee yhtä lujaa kun Human Remains ja yllättäen nämä levyn uudet biisit ovat parempia kun vanhat. David Bower on kyllä aivan huikea laulaja.

[Hese]

Deicide: In The Minds Of Evil

Tuli hankittua levystä sellainen hieno boksi, jossa on levyn lisäksi seinälippu, tarra ja hihamerkki. Levy on ihan loppusuoralla ja tuttua ja turvallista Deicideä tämä on. Ihan pirteää menoa, aikalailla samaa tasoa edellisen kanssa, joka sekin on kelpo levytys.

Helvetin hyvä levy tämä uusi Deicide, uskalsi toki edeltäjänsä jälkeen kovaa levyä taas odottaakin!

np: Royal Hunt - A Life to Die For
Royal Huntin uunituore uutukainen on jo pari kertaa pyörinyt kuuntelussa, ensivaikutelmien perusteella tämä ei pärjää edelliselle levylle, mutta on tämä siltikin varsin laadukas kokonaisuus. Royal Hunt forever!

Melkein kehtaisin sanoa, että paska levy mutta ei se ihan niin huono ollut vaikka häviääkin edeltäjälleen 100-0 joka suhteessa.

Primal Fear - Demons And Angels

[Jussi K]

Primal Fear - Demons And Angels

Hieno biisi, paras levy; kuten juuri sanottua!

ns: Heaven And Hell - Bible Black

jostain syystä, kun halusin Dion viimeistä kuulla, maalasin soittoon trion tämä- Double The Pain - The Turn Of The Screw. Siinä mielessä "jostain syystä", kun tämän BB-ässähitin (Iommin riffit kulkevat yhtä hyvin kuin ikinä) lisäksi en muuta yhtä hyvää ole The Devil You Know-albumilta koskaan löytänyt, mutta ainakin näissä 2 muussa on ilkeitä riffejä vähän lisää. Plus keskimmäisellä hieno nimi!

[Hese]

Stratovarius - Learning To Fly

Joutaisi Strato vaihtamaan sen aina soitetun (vaikkakin hyvän) eagleheartin vaikkapa sitten tähän, Elementsien parhaimpia ralleja.

[Jussi K]

^ on, ja samoilla paikkeilla 2:lla oleva I'm Still Alive on vieläkin parempi! Elementsit täyttivät kuluneena vuonna myös 10 vuotta ja ovat kyllä omalla kohdallani parantuneet 'blaah' -lähtökohdistaan sellaiset 78% prosenttia tässä viime vuosina.

ns: Ghost - Body And Blood

vieläkin jää nämä näkemättä, kun buukkasin sitten itseni Kuopioon saksalaiskollegan kera ensi viikon puoliväliin, kun Teatrialla olisi keikka. No, tuolla esilläolon määrällä tämä on vain ajan kysymys, kun näen että kuinkas hieno audio-visuaalinen bändi se onkaan.

[IndianaJones]

ns: Heaven And Hell - Bible Black

jostain syystä, kun halusin Dion viimeistä kuulla, maalasin soittoon trion tämä- Double The Pain - The Turn Of The Screw. Siinä mielessä "jostain syystä", kun tämän BB-ässähitin (Iommin riffit kulkevat yhtä hyvin kuin ikinä) lisäksi en muuta yhtä hyvää ole The Devil You Know-albumilta koskaan löytänyt, mutta ainakin näissä 2 muussa on ilkeitä riffejä vähän lisää. Plus keskimmäisellä hieno nimi!

Ei ole kyllä ihan hirveään lentoon täälläkään tuo kyseinen levy lähtenyt, Bible Black jotenkin liian selkeästi ainakin omaan makuun paras biisi, ja tosi hyvä onkin. Onhan siellä alkupuolella Atom & Evil ja Fear myös ihan kivoja, mutta suora Double the Painista Eating the Cannibalsiin ei ole erityisemmin iskenyt. Jotain tosi hyviä kitarahetkiä kyllä, mutta ei oikein kokonaisia biisejä. Dion melodioista tulee liikaa Angry Machines-kama mieleen, eli ehkä se vaan aiheuttaa näppylöitä. Loppupuoli petraa sitten hieman, muttei sieltäkään vielä mitään mestariteoksia tosiaankaan ole löytynyt.

Aika hyviä arvosteluja tämä on saanut esimerkiksi metal archivesissa, vaan en itse ole kyllä nerokkuutta tajunnut.

Jeff Beck - Stand on It

Hyvä, ja aina vaan paranee.

[Jussi K]

Aika hyviä arvosteluja tämä on saanut esimerkiksi metal archivesissa, vaan en itse ole kyllä nerokkuutta tajunnut.

Kaksi sanaa: soon kuallu.

ns: The Darkness - The HORN

Uusi biisi, feat. puhekohdan jälkeen tuleva eeppinen laulelma-lopetus!

[Jyyd]

np: Cinderella - Fallin' Apart at the Seams (Detroit live 1991)
Kyllä oli Cinderella vielä Heartbreak Station -tourillakin helvetinmoisessa vedossa, tässä yksi todiste siitä. Koko bändi junttaa biisit siihen malliin että oksat pois. Ainoa asia mikä tässä livejulkaisussa vituttaa on nuo helvetin dubatut yleisön äänet, prkl!!

[Jussi K]

^ onkhan tuo sama Live-DVD mikä mullakin, tosin kansi on ihan erilainen, sellainen sumea Keiferin kuva. Mutta kun kerran Heartbreak Stationin kiertueelta VHS-laadulla & B. Lawlessin tapaan (kuin sika) hikoilevan Tomin kanssa, niin eiköhän. Mulla ainoastaan se häiritsee, kun ko. levyn paras biisi (ja samalla vähintään bändin top-3:ssa) One For Rock n' Roll ei ole mukana.

ns: Turisas - Ten More Miles

Kohta keikalle; soittavat Battle Beastin ja Ensiferumin välissä! On kyllä hienoja laulumelodioita, kuoroja ja teatraalisuutta tässä uuden 2013-levyn kakkosbiisissä. Albumin paras Into The Freen jälkeen.

[Karpaasi]

Elton John - Funeral for a Friend / Love Lies Bleeding

Jumaliste, kun pää räjähtää näiden Elton Johnin kovimpien pianorokkausten kanssa, tämä on selvästi parhaasta päästä Rocket Manin kanssa. Kai tämä Goodbye to Yellow Brick Road ostaa Honky Chateaun ohelle. Ennestään tämä kyseinen kappale on toki tuttu Dream Theaterin (hyvänä) coverina A Change of Seasonsilla. Toimii.

[Jyyd]

np: Boston - Sail Away
Muuten melko kehnon Bostonin uutukaisen parhaimmistoon kuuluva biisi (tässä ei onneksi nuo hirvittävät konerummut pahemmin haittaa, vaikka olisihan oikeilla rummuilla tästäkin saatu paljon kovempi biisi). Ennen kertsiä muutamat melodiat muistuttavat etäisesti Pink Cream 69:n When the Eagle Learns to Fly:ta ja ehkä tuo koukuttaakin tässä biisissä hyvin.

[Jussi K]

np: Royal Hunt - A Life to Die For
Royal Huntin uunituore uutukainen on jo pari kertaa pyörinyt kuuntelussa, ensivaikutelmien perusteella tämä ei pärjää edelliselle levylle, mutta on tämä siltikin varsin laadukas kokonaisuus. Royal Hunt forever!

sama & Royal Hunt - Sign Of Yesterday

samat on myös ensivaikutelmat, kun tässä biisissä mennään. Tosin paras tähänastisista, mutta Show Me How To Livellä oli enemmän näitä tämän loppupuolen rauhallisen tunnelmointikohdan & seuraavien upeiden soolojen kaltaisia erottuvia hetkiä.

[Jyyd]

np: Danger Danger - Don't Break My Heart Again
Yksi Cockroachin hienoimmista biiseistä mm. Afraid of Loven ja Sick Little Twisted Mindin kera, diggaan tästä Ted Poleyn versiosta toki enemmän.

[reptile]

Hecate Enthroned: Virulent Rapture

Loppumaisillaan tämä uutukainen. Hyvältä vaikuttaa, juuri sellaista synabläkkiä, mikä mulle uppoaa. Kiipparit eivät ole liian pinnassa, vaan tuovat taustalle sopivasti lisäväriä ja melodiaa.

[Jussi K]

Tad Morose - Morning Sun

Buuh, lupaavan alun jälkeen '95 Sender Of Thoughts menee aika progressiivisille vesille jo tämän kolmosen kohdalla.

[IndianaJones]

Yes - Tempus Fugit

Draman pyöräyttely loppumetreillä, on tämä kyllä todella hyvä levy, pärjää mielestäni vertailussa klassikoihinkin, vaikkei ehkä ihan yhtä hyytävää menoa olekaan. Lienee vähätelty ihan siitä syystä ettei Jon Anderson ole mukana, vaikka korvaaja Trevor Horn kovaa samaa saundia hakeekin. Onnistuneet ja erittäin tarttuvat sävellyksethän tässä ovat ne juttu, ja mulle toimii tämä kasarisaundikin mainiosti. Heti ensisoitosta asti on levy kuulostanut mainiolta, eikä näemmä pitkässäkään juoksussa meinaa näkemys muuttua.

Jos satut Yesistä tykkäämään ja levyn olet skipannut, korjaapa virheesi pikimmiten.

[Nargrot]

Baptism - As The Darkness Enters CD

Baptismin tekeleet ne tuntuvat paranevan levy levyltä. Debyytti oli huono, Morbid Wings aika tylsä pari tykkiä lukuunottamatta (ja helvetin hyvänkuuloiset vokaalit kyllä!), toisiksi uusin (en muista nimeä, haha) oli minusta oikeasti hyvä, mutta tämä tuorein täyspitkä on paras.

[Hammer]

^ Grim Arts of Melancholy (eli juuri se toiseksi uusin) on aivan mahtava lätty, joten pitääpä itsekin tsekkailla tuo uutukainen. Pari ekaa Baptismia ovat vain ok-kamaa, hyviä biisejä toki niilläkin, mutta jotenkin ei innosta kuunnella niitä kokonaisuuksina kovin usein.

[Iron Constable]

Royal Hunt - Running Out Of Tears

Onhan tää melekoosta eurohumppaa tää Huntin uusin. Niin oli kyllä edellinenkin, mutta siellä oli hurjasti koukkua ja huikeita kertsejä. Tämä ei ainakaan ensikuuntelulla koukuta aivan samalla tavalla, mutta kyllä tätä kelpaa kuunnella, etenkin, kun DC Cooper jatkaa keulilla. Jos uusin Purple oli koskettimien osalta huimaa tribuuttia Jon Lordille, niin tässä koskettimet dominoivat äänimaailmaa vielä julkeammin.

[Hese]

Iron Savior - The Savior

Onko tästäkin levystä oikeasti kohta kolme vuotta, ei voi olla ku vastahan tämä julkaistiin? Noh, kaksi kuukautta niin tulee jo uusi Rise Of The Hero!

[Nargrot]

^ Grim Arts of Melancholy (eli juuri se toiseksi uusin) on aivan mahtava lätty, joten pitääpä itsekin tsekkailla tuo uutukainen. Pari ekaa Baptismia ovat vain ok-kamaa, hyviä biisejä toki niilläkin, mutta jotenkin ei innosta kuunnella niitä kokonaisuuksina kovin usein.

No noinhan se meni! Todellakin kova lätty, mutta tsekkaas ihmeessä uusin myös.

Nyt soi CANNIBAL CORPSE - THE WRETCHED SPAWN CD. Todella pitkästä aikaa pistin Corpsea soimaan. Vaikka nämä tämmöiset death metallit ei oikein nykypäivänä kauheasti kiinnosta, niin jotenkin tuli tarve luukuttaa tätä. Tässä ei olla todellakaan pyörää keksitty uudelleen, mutta ihan sopivan brutaalia mäiskettä. Hyvät kitarat.

[Hese]

^ Grim Arts of Melancholy (eli juuri se toiseksi uusin) on aivan mahtava lätty, joten pitääpä itsekin tsekkailla tuo uutukainen. Pari ekaa Baptismia ovat vain ok-kamaa, hyviä biisejä toki niilläkin, mutta jotenkin ei innosta kuunnella niitä kokonaisuuksina kovin usein.

No noinhan se meni! Todellakin kova lätty, mutta tsekkaas ihmeessä uusin myös.

Kyllähän tuo uusin on bändin kovin levytys tähän asti. Ensi vuonna sitten Steelfestissä livenä.

[Jyyd]

np: Black Sabbath - Ancient Warrior
Yksi Tony Martin -eran suosikeistani tämä The Eternal Idolin helmi. Eric Singerin rumpusoundi on VALTAVA ja siitähän minä diggaan, kokonaisuutenakin tämä on jykevä veto.

[Iron Constable]

Jatketaan Royal Huntin jälkeen helisevällä linjalla:

Silent Force - There Ain´t No Justice

Asiallinen tapaus tämä Bormannin laulama Rising From The Ashes, jossa kitarassa Primal Fearin nykyinen Alex Beyrodt. Niin, miehen bändihän tuo Silent Force on, ettei pelkästään kitarassa, vaan ihan ideassa