Megadeth

[Karpaasi]

Super Colliderin video. Ihan jees, vaikka joku voisikin valittaa, että "vittu ku en näe kun bändi soittaa!!!!" Kiva kuitenkin että vielä jotkut jaksaa heviskenessäkin tehdä videoita, vaikka tähän olisi voinut saadakin jonkun muun twistin kuin että bändinjäsenet näkyy videolla eri rooleissa.

[Jyyd]

Super Colliderin video. Ihan jees, vaikka joku voisikin valittaa, että "vittu ku en näe kun bändi soittaa!!!!" Kiva kuitenkin että vielä jotkut jaksaa heviskenessäkin tehdä videoita, vaikka tähän olisi voinut saadakin jonkun muun twistin kuin että bändinjäsenet näkyy videolla eri rooleissa.

Juurikin näin. Yleensähän nyky-metallibändit pukkaavat ulos niitä videoita jossa soitetaan jossain random-hallissa ja that's it. Enpähän ole jaksanut vieläkään kuunnella tuota 'Dethin uusinta levyä läpi, jotenkin se vain jäi välistä kun samaan aikaan tuli muita uusia julkaisuja. Olisihan se tossa spotifyssa hollilla, katellaan jos lähipäivinä ottais projektiksi syventyä tohon levyyn kunnolla. Tämä Super Collider on kyllä niin mitäänsanomaton biisi että oikein huvittaa (tuntuuhan tuo youtubessakin jakavan mielipiteitä).

[Jussi K]

Kingmaker
hyvä avauskappale kun levykontekstissa nyt kuuntelee, kertsi jättää edelleen parantamisen + toivomisen varaa.

Super Collider
heikoimmassa viidenneksessä, kevyt poprock, Almost Honest-haalennus ja Daven "kivoimmat" lyriikat ikinä. Eikö vittumaisuuden pitäisi lisääntyä iän myötä?

Burn!
heikkoa; fire/desire -riimiparista pitäisi tulla jo linnaa.

Built For War
sama kuiva kausi jatkuu, "what your fists are for" -lyriikka on suurinpiirtein ainoa muistamisen arvoinen juttu.

Off The Edge
täytettä, mikä ihmetyttää näin levyn alkupuoliskolla: nimibiisistä asti Super Colliderin heikointa antia, kuka tämän kappalejärjestyksen on laatinut?

Dance In The Rain
heti kättelyssä levyn kohokohtia Draimanin lopetuskähinöistä huolimatta, vaikka aika banaaliksi menee Mustainen lyriikka vanhoilla päivillä. Tämäkin yhdistää jo omaa (Endgamen) The Right To Go Insanea Jon Schafferin Sons Of Libertyn (mistä pidän myöskin suuresti) FED-kritiikkiin, huoh.

Beginning Of Sorrow
ihan menevä; tässä & Forget To Rememberissä on muuten Daven tytär Electra laulamassa taustoja.

The Blackest Crow
slidekitaraa ja varsin hyvä tunnelmapala, levyn parhaimmistia.

Forget To Remember
mainio melodia ja ehkäpä levyn paras biisi. Hitti!

Don't Turn Your Back...
yksi Super Colliderin parhaista, kelpo kappale.

Cold Sweat
hyvä versio lukuisten sekaan ei siinä, mutta ei paikka ole albumilla mun mielestäni jos a House Divided alla on myös ollut tarjolla.

+ All I Want
b-puolikuraa, oikealla paikallaan sinänsä. Heikko rallatus kaikin puolin, groupielyriikka vielä päälle.

+ a House Divided
loistava biisi, nyt vasta Daven torvisoitinfetissi (Into The Lungs Of Hell, Silent Scorn, ym.) aukeaa mulle, tuohan on mielettömän uhkaavan ja tyylikkään kuuloista. Hyvä biisi muutenkin tämän (Andy Sneapin albumikaksikkoa heikommat levyt tuottaneen) Johnny K:n kanssa tehtynä.

[Jyyd]

Vedetääs sit omaakin arviota tästä uutukaisesta.

Kingmaker muistuttaa vähän liikaakin Sabbathin Children of the Gravea, kertsi tosin lässähtää käsiin aika pahasti joten eipä tämä kovin kummoinen biisi ole. Super Collider nyt onkin jo käyty läpi, keskinkertaista ja mitäänsanomatonta sahausta. Burn! jatkaa lähestulkoon kokonaan siitä mihin Super Collider jäi, eli keskitempoista ja aivan keskinkertaista kamaa tämäkin on. Built for War... eipä tästäkään jää paljoa käteen, mutta kyllä tämä silti kaksi edellistä biisiä voittaa. Off the Edge ei ainakaan nosta rimaa yhtään korkeammalle, vaikka tuo "which way is right.." -kohta toimiikin varsin hyvin. Dance In the Rain on sen sijaan lupauksia herättävä biisi. Harmi vain että tuo kertsi ei herätä mitään erityisiä tuntemuksia, mutta kyllä tässä biisissä muuten palaset ovat ihan kohdallaan. Beginning of Sorrow on taas näitä kappaleita joissa on muutamia koukkuja, mutta se todellinen viimeinen silaus puuttuu silti. Aika keskinkertainen maku tästäkin siis jää, nyt yritystä tähän touhuun Dave!

Sitten pöytään lyödään banjoja ja muuta kivaa, tämä on siis The Blackest Crow. Varsin mukava fiilistelypalahan tämä on, tuo alkupuoli muistuttaa kaukaisesti jotain Cryptic Writingsin ja Riskin sekoitusta, kaikenkaikkiaan ihan kelpo biisi. Täytyy minunkin yhtyä sitten kehumaan Forget to Rememberia, kyllä tämä biisi on helppo heittää levyn ykkösbiisien joukkoon (eipä siellä paljoa tungosta kyllä olekaan). Don't Turn Your Back on sitten sitä samaa keskinkertaista sahausta mitä tältä levyltä löytyy muutenkin jo liikaa, harmi sinäänsä. Cover-pala Cold Sweat irtoaa ihan hyvin, ja miksipä ei irtoisi kun tuollainen klassikkobiisi on kyseessä.

Kaikenkaikkiaan Super Colliderista ei kuitenkaan jää mitään erityistä käteen. 2/5 tähteä lienee oma arvosanani tälle hyvin keskinkertaiselle levylle. Tuskin tulee pyörimään montaa kertaa kuuntelussa tulevaisuudessa.

[WhiteWorm]

The System Has Failed, United Abominations ja Endgame ovat erittäin hyviä levyjä ja ovat edelleen säännöllisesti soitossa. Kaksi edellistä ei pääse lähellekään näitä pitkäsoittoja ja vähän alkaa usko loppumaan kahden mahalaskun jälkeen MegaDaven touhuihin. Th1r733nilla sentään oli pari helmeä, mutta Super Collider on paskaa alusta loppuun.

[Hese]

Tätä ei oltukaan vielä täällä mainittu, hankintaan menee:

MEGADETH: 'Countdown To Extinction: Live' Due In September

In November and December of 2012, MEGADETH blazed hot on the band's "Countdown To Extinction 20th Anniversary Tour", ripping through their entire double platinum 1992 album from start to finish before performing other classics from their recorded catalog. Recorded and filmed at Los Angeles' Fox Theatre last December, "Countdown to Extinction: Live" is a definitive document of the acclaimed, sold-out tour.

In addition to MEGADETH's blistering performance of the entire "Countdown To Extinction" album, including the essential "Symphony Of Destruction", "Foreclosure Of A Dream", "Sweating Bullets" and "Skin O' My Teeth", "Countdown to Extinction: Live" features all of the other MEGADETH classics the band performed at the epic concert, including "Holy Wars" and "Hangar 18" from 1990's "Rust In Peace", "Peace Sells" from the band's influential, platinum-certified 1986 album "Peace Sells... But Who's Buying?", and "Trust" from 1997's platinum certified "Cryptic Writings".

On September 24, "Countdown To Extinction: Live" will be released on CD, DVD and Blu-ray via Capitol.

"Countdown To Extinction: Live" track listing:

01. Intro
02. Architecture Of Aggression
03. Ashes In Your Mouth
04. Captive Honour
05. Countdown To Extinction
06. Foreclosure Of A Dream
07. Hangar 18
08. High Speed Dirt
09. Holy Wars
10. Peace Sells
11. Psychotron
12. Public Enemy
13. She Wolf
14. Skin O' My Teeth
15. Sweating Bullets
16. Symphony Of Destruction
17. This Was My Life
18. Trust
19. Outro

[Jazz78]

Odotan mielenkiinnolla tätä liveä.

[Jussi K]

Devari menee kyllä hankintaan heti uutena, kuitenkin tärkein MD-albumi alkuperäisenä itelle. Ja edellinen audion sisältävä konserttivideonsa on 7€ tällä palstalla käytettynä maksanut That One Night, niin kai sitä voisi päivittää taas.

[Hese]

Ei tullut vielä perjantaiksi, jospa alkuviikosta sitten.

Megadeth 'Countdown To Extinction: Live' Trailer

[Jazz78]

Tarttis mennä noutamaan...

[bultsi]

Tuli tsekattua, hyvä paketti on. Soundit ovat yleisesti ihan kohillaan ja miellyttävät ainoa, ainoa miinus siitä että kitarat ovat ehkä vähän liian piilossa. Jokaiseen biisit erilliset taustavideot loivat tunnelmaa erinomaisesti. Mustainen laulu on sitä samaa ähkimistä mitä aina. Itseä ei kuitenkaan se häiritse. (On se muuten vahnentunut, huh huh !)

Trustista en niin välitä avausbiisinä, mutta nyt DVD:llä toimi. Suurin syy miksi tämä tuli ostettua oli tietysti Countdown to Extinctinin biisit. Erityismaininnan saavat Architecture of Aggression, (todella tiukka veto, saisivat soittaa jatkossakin) Captive Honour ja Ashes in Your Mouth. Setti kokonaisuudessaan todella toimiva.

Tykkään tuosta nykyisestä Megadethin nykykokoonpanosta todella paljon, mutta miksi biisit pitää soittaa niin hitaalla temmolla? Se on tämän liven suurin ongelma mielestäni. Biiseistä on suurin puhti poissa kun ne soitetaan niin hitaasti. Hangar 18 & Skin o' My Teeth nyt esimerkkeinä. No vanhuudenhan piikkiin tuo menee luultavasti. Soitettiinhan biisit vielä pari-kolme vuotta sitten about normaalitemmossa.

Ehdottomasti tsekkaamisen arvoinen paketti. (Faneille ehkä lähinnä)

8/10

[Lappis]

^ Tuo pitänee hankkia, koska tuon aikakauden biisit ovat itselleni sitä ehdottmasti kovinta 'Dethiä. Countdown, Youthanasia ja Cryptic Writings-mun pyhä kolminaisuus.
Kovasti kiinnostaa kyllä, mutta odotellaan, että hinnat laskevat. Trust on pirun kova startteri.

[Jussi K]

(On se muuten vahnentunut, huh huh !)

True dät!

Ja nyt ei kukaan hae Oulun Äxän ainoaa deeveedeetä, ennenkuin mie ehdin pöhnistäni paikalle huomenna

[reptile]

Kyllähän tuo uusi livepaketti kannattaa hankkia niiden Countdown To Exctinctionin biisien takia, sen verran kova levy kyseessä. Hyvin tekee tuo live kunniaa tuolle hienolle teokselle. Ne iänikuiset (mutta aina niin toimivat) Peace Sellsit menee siinä sivussa. Soundi on ainakin minun korvaan ihan kelvolliset. Bändillä on myös selvästi hauskaa lavalla, hyvä fiilis välittyy ruudun kautta mukavasti. Ja ne videotaustat näyttävät hyviltä.

Tuosta livetemmosta voi varmaankin eniten syyttää Shawn Droveria. Miekkosen tyyli on ainakin Megadethissa ollut tuollainen ja hänen aikanaan livetempo on ollut hieman hitaampi kuin esimerkiksi Nick Menzan aikaan. Tavallaan tuollainen soittotyyli tuo tanakkuutta soundiin, mutta samalla se voi kuulostaa laiskalta soitolta. Kyllä minusta ne nopeammat osat lähtevät hyvin, eikä hänen soittotyylinsä ole koskaan minua häirinnyt.
Dave Mustaine laulaa nykyään itse asiassa paremmin, kuin joskus aikoinaan. Laulu tulee vähän matalammalta, jolloin se ei ole niin väkinäisen kuuloista. Muistelisin, että olisi jopa ottanut laulutunteja viime vuosina, korjatkaa jos olen väärässä. Mustaine menee laulun osalta vähän samaan kastiin kuin Blackie Lawless. Ei ehkä teknisesti puhtainta ja kauneinta laulua, mutta osana bändin musiikkia toimii hyvin ja kuuluu siihen.

[Iron Constable]

Täytyy todeta, että olen pudonnut Megadethin kohdalla kärryiltä jo pari vuotta sitten. Endgame on viimeinen levy, mikä löytyy, mutta on jäänyt muutamaan kuunteluun. Bändi ei oikeastaan ole julkaissut tasaisen hyvää levyä sitten Cryptic Writingsin jälkeen ja siitä on jo aika kauan... System Has Failed, United Abominations ja Endgame ovat samaa huttua ja viimeinen jota olen kuunnellut enemmän on The World Needs A Hero, josta ei siitäkään ajan kuluessa ole klassikkoa tullut. Näitä kahta uudempaa ei ole jaksanut ottaa edes koekuunteluun, MegaDaven ajat ovat omalta kohdaltani ohitse, mitä uusiin julkaisuihin tulee, ellei sitten päräytä jotain aivan tajutonta, mihin en usko. Veivataan noita vanhempia silloin kun siltä tuntuu. Joskus voisi yrittää veivata noita kolmea mainittua uudempaa, jos vaikka saisi niistä potkua "fanitukselle", ongelma on vain siinä, että ajatus ei houkuttele. Jotain tarttis tehrä, Dave...

[Karpaasi]

Jotain tarttis tehrä, Dave...

Musiikkipiirien perinteiseen tapaan huumeiden kiskominen kaksin käsin on paras resepti huonoon sävelkynään.

[bultsi]

Jotain tarttis tehrä, Dave...

Musiikkipiirien perinteiseen tapaan huumeiden kiskominen kaksin käsin on paras resepti huonoon sävelkynään.

Tai päinvastoin.

Viimeisin kokonaisuutena hyvä levy on kyllä Endgame, samalla se on paras levy itselle sitten Cryptic Writingsin.

[QazKFD]

10 Most Underrated Megadeth Songs - Noisecreep

Sarjassamme turhimmat listaukset vol. 666, mutta mukava nähdä ykköspallilla oleva kappale joka on kyllä yks meikäläisen mielestä yks ehdottomasti kovimpia!

[Lappis]

A Secret Place siellä viidentenä. Totaalihelmibiisi ja Daven ääni parhaimmillaan. Angry Again myöskin vallan erinomainen biisi.

[Iron Constable]

A Secret Place on yksi Megadethin parhaista biiseistä, upea tunnelma, suorastaan vangitseva biisi ja tarina. My Last Words ja Mary Jane rulaavat myös, en ymmärrä mikä tuon listan tarkoitus on, mutta ei kai mun tarvitsekaan. Eiköhän noillekin biiseille ymmärtäjänsä ja fanittajansa löydy, vaikkeivat keikkalistoilla keikukaan.

[Jukka]

...mutta mukava nähdä ykköspallilla oleva kappale joka on kyllä yks meikäläisen mielestä yks ehdottomasti kovimpia!

Tuplabasarikomp!

[Jazz78]

Mieltäni lämmitti myös Go To Hell -biisin korkea sijoitus. Muistaakseni se on myös Youthanesian yhteydessä olleessa Hidden Treasures -levyssä. Sen levyn ehdoton suosikkini.

[Emeritus]

Julkaistiinhan tuo myös erillisenä EP:nä. Wikipedian mukaan oli alun perin Bill & Ted's Bogus Journey -leffassa ja soundtrackilla. Löytyy Breakpointin ohella Symphony of Destruction -singlen B-puolena.

[Jyyd]

A Secret Place saa ylistystä osakseen tältäkin suunnalta. Onhan se radiohitiksi rakennettu biisi, mutta kaikki palaset loksahtaa siinä kuitenkin hienosti kohdalleen, vastustamaton kipale. Hienoa että grungen ja alternative -paskan jyrätessä 'Deth pystyi vielä vuonna 1997 tekemään noin laadukkaita biisejä (Cryptic Writingsilta kun löytyy monia muitakin kovia vetoja, kuten vaikkapa Trust, Almost Honest, She-Wolf tai Vortex). Tohon vielä Almost Honestin musavideo, siinä vilahtaa ainakin lumilautailu- ja skeittauspätkiä, niin ysäriä että!

[Lappis]

Toi Almost Honestin pääriffi on kertakaikkisen vastustamaton. Mä soitan sitä vieläkin huomaamattani aina vähän väliä. Kyllä se kertoo jotain riffin tasosta.
The Disintegrators, siinä myös järkyttävän kova biisi CW-levyltä. Hitto, pitää varmaan kuunnella koko levy lävitse tässä joku päivä. Timanttista kamaa ja hienoja muistoja.