Queensrÿche

[Karpaasi]

Onhan tämä Queensrychen s/t-levy parempi kuin mikään Promised Landin jälkeen tuotettu, mutta tuo lause sinällään on yhtä kuin sanoisi voittaneensa juoksukisassa rampoja vastaan. Sävellyksissä ei sinänsä löytynyt moitetta, mutta ei niistä tosiaan kauheasti päähänkään jäänyt. Parhaat kappaleet olivat lopulta ne, joissa jätettiin melodioille eniten varaa, esimerkiksi Open Road. Noin muuten parhaiksi biiseiksi ekalla kuuntelulla osoittautuivat Where Dreams Go to Die, Open Road, Vindication ja Redemption.

Katsellaan, meneekö tämä ostettavien listalle asti.

[SPD10]

Kaaoszinen arvio albumista.

[Jussi K]

Onhan tämä Queensrychen s/t-levy parempi kuin mikään Promised Landin jälkeen tuotettu, mutta tuo lause sinällään on yhtä kuin sanoisi voittaneensa juoksukisassa rampoja vastaan. Sävellyksissä ei sinänsä löytynyt moitetta, mutta ei niistä tosiaan kauheasti päähänkään jäänyt.

Katsellaan, meneekö tämä ostettavien listalle asti.

Näin on, ja mulla ei ainakaan mene. Ehkä jos max. muutamaan euroon tulee vastaan. Yksi kuuntelu vain takana, onnellisen digitaalisesti, niin jää ainakin 1 levy tässä alkukesän julkaisutulvassa (aiemmin kiroilemistani, aika ei tahdo riittää uutuuksien kuunteluun) aiheesta väliin. Kyllä sieltä ne jotkut Dedicated To Chaos -ym. albumien, joihin Rockenfield ja co. "saivat" säveltää, jutut löytyvät ikävä kyllä nytkin. Lähinnä puisevuuden merkeissä. Ja kuten joku messulaudalla kommentoikin, miksi Todd on laitettu toistamaan Göffin tasapaksuinta äänialaa? Mie olisin halunnut sitä insane-helium-high -scriimiä!

[Karpaasi]

Pakko muuten sanoa, että levyn paras biisi, Where Dreams Go to Die, taitaa olla Parker Lundgrenin käsialaa suurimmaksi osaksi. Ei paskempi debyytti säveltämisessä bändissä.

[Jyyd]

Heitetään oma arvio:

Noniin, on tullut kuunneltua muutamia kertoja albumi läpi spotifysta kun tuo perkeleen Levykauppa X ei saa ennakkotilaustani lähetettyä.

Kyllä tällä levyllä on havaittavissa kahden kerroksen väkeä. Ensin nousevat esiin ne hyvät biisit, eli Where Dreams Go To Die, Spore, In This Light, A World Without ja Open Road. Eihän nämäkään mitään klassikkomatskua ole, vaikka Open Road pääseekin jo mukavasti sille tasolle. Harmi vain että Open Road loppuu aivan liian aikaisin, sillä jos tuo biisi olisi saanut "kasvaa" kunnolla, niin voitaisiin puhua Anybody Listeningin tai Roads to Madnessin kaltaisesta helmestä, mutta ei vielä. A World Withoutissa on hieman vinksahtanut tunnelma, mutta se on ihan hyvä juttu. Tässä biisissä lähennellään niitä Promised Land-viboja mistä minä pidän. Spore on ihan napakka biisi semitarttuvalla kertsillä, ei ihan levyn kärkikamaa, mutta en minä tätä yleensä skippaakaan. In This Light muistuttaa Fates Warningin softimpaa osastoa, ja se on ihan hyvä juttu. Silti Todd olisi voinut tossakin biisissä irrotella ihan kunnolla, loppuun kunnon nostatuksia korkealta ja kovaa niin johan olisi uponnut vielä paremmin.

Sitten ne heikot biisit. Redemption ei jaksanut napata oikein julkaisun aikaan, ja nykyään skippaan biisin suoraan kun se tulee vastaan, ei tämä vaan toimi. Vindication junnaa aivan liikaa paikallaan, ja vaikka Scott heittääkin ihan mielenkiintoisia rumpujuttuja tuohon, niin nekään eivät pelasta tätä melko mitäänsanomatonta biisiä. Don't Look Back kamppailee levyn keskinkertaisimman biisin tittelistä, tämä on juuri sitä perushevirockia mitä lähes joka toinen jenkkibändi suoltaa ulos nykyään, ei jatkoon. Fallout on parempi kuin Don't Look Back, mutta joku tuosta silti puuttuu. Kaipa tuon silti livenä jaksaisi kuunnella jos sopivassa kohdassa sen vetävät.

Kaikenkaikkiaan tästä levystä jää ihan positiivinen fiilis, vaikka kulta-aikojen tasosta ei voidakaan vielä puhua (paitsi Open Road). Silti on mukava nähdä, että nyt ollaan musiikillisesti pääosin oikealla tiellä. Luulenpa että tästä suunta on vain ylöspäin, eli parempaa on varmasti luvassa niin livenä kuin studiossakin. Scott Rockenfieldin rumputyöskentelyä on mukava kuunnella, mies on kuin uudestisyntynyt tällä levyllä. Todd olisi voinut vetää korkeammaltakin noita biisejä. Nyt jäin kaipailemaan sellaisia tykityksiä kuten Take Hold of the Flame ja Queen of the Reich. Siis sellaisia laulusuorituksia missä vedetään armotta niin kovaa ja korkealta kun vaan lähtee. Toivottavasti Toddkin päästelee jatkossa studiossa entistäkin kovempia laulusuorituksia, sillä niihin hänen rahkeet riittävät.

Kaikenkaikkiaan about 3½ tähteä viidestä tälle voisin antaa, eli aikalailla Imperiumin arvion mukaisella tasolla mennään.

[Jyyd]

Suite Sister Mary feat. Pamela Moore levynjulkkarikeikalta, hyvin kulkee: http://youtu.be/4BLx9m1M3X8

[Jyyd]

Uutta musavideota pukkaa, tässä on Fallout.

[Jeeves]

Viimein tuli kuunneltua tuo "oikean" Queensrÿchen uutukainen. Aika perusvarmaa 7/10 -osastoa oikeastaan alusta loppuun, mutta ehdottomasti miellyttävä valonpilkahdus aika synkkien vuosien jälkeen. O:M 2:lla oli sentään pari ihan kivaa biisiä ja kokonaisuutena jopa kuunneltava levy, mutta sen jälkeen kyllä aika puhdasta paskaa tullut ulos. Ei tämä uusi mikään mestariteos ole, mutta plussan puolelle kuitenkin selkeästi, mikä on jo jotain.

Just meni Livecrime DVD soittimeen. Vittu, että tämä on ollut maaginen bändi silloin joskus.

[Jyyd]

Bändi (ja etenkin Todd) oli huikeassa vedossa toissapäivän keikalla, piru kun tulisivat suomeen:

The Prophecy
Take Hold of the Flame
Warning
QotR
En Force

[Karpaasi]

Sillä välin Taten leirissä vedetään aika kokonaisvaltaisen perseilleen Walk in the Shadows. Soolo, introkitarat, rumpufilli + Tate kohdassa 1:27 ja lopetus, loistavaa kamaa!

[Hammer]

Alkaa olla jo näköjään trendikästä tämä Taten parjaaminen. Tsekkasin Walk in the Shadowsin Taten laulamana ja Take Hold of the Flamen La Torren vetämänä. Myönnän, että La Torre vetää selvästi paremmin, mutta onhan mies 15 vuotta Tatea nuorempikin. Tuo on merkittävä ikäero. Eikä Geoff Tate NIIN huonosti vetänyt, enemmän bändi veti persiilleen, eikä herra Tate, joka veti itseasiassa paremmin kuin Karpaasin parjauksen perusteella oletin. Paikoin mies veti hyvin, vaikka ärsyttävästi jätti joitain korkeita laulamatta.

La Torren suoritus on kuitenkin parhaimmillaankin vain yhtä hyvää kuin mitä Tate oli kultavuosinaan '80-luvulla, jos sitäkään. La Torren 'rÿche-lauluissa ei ole mitään omaa, ei mitään taiteellisesti kunnioitettavaa, vaan pelkkää Geoff Taten matkimista ja härskisti imitoimista. Tate oli kuitenkin ensin, kaikesta huolimatta. Taten nykypelleilyistä en pidä itsekään, enkä ole pitänyt Queensrÿchen levyistä Taten kanssa sitten Promised Landin, mutta olihan mies aivan fantastinen laulaja ja '80-luvulla ihan päällikkö. Tämä uusin rÿchen levy La Torren kanssa oli hyvä, mutta pienoinen pettymys. Nippa nappa 3 ½ -tähteä viidestä, jos sitäkään. Toivottavasti seuraava on parempi. Taten kanssa bändi teki kuitenkin täydellisyyttä hipovaa kamaa silloin joskus.

Crimson Gloryn keulilla La Torre oli mahtava, ääneltään aivan kuin haudasta noussut Midnight. Todistin bändin eturivistä viime vuoden Jalometallin keikalla, joka oli yksi kovimmista keikoista ikinä. CG olisi tarvinnut kiperämmin La Torrea kuin Queensrÿche, sillä Midnight ei voi enää tehdä haudan takaa comebackia. Itse diggailen muutenkin Crimson Glorysta enemmän kuin QR:stä.

Ettei kukaan ymmärtäisi väärin, Todd La Torre on mielestäni yksi maailman kovimmista vokalisteista, mutta ei se hänestä vielä '80-luvun Geoff Tatea parempaa laulajaa tee. Crimson Gloryn Midnightin saappaita täyttäessään La Torre saattaa tosin miellyttää minua laulajana jopa enemmän kuin kultavuosien Tate.

[Jyyd]

'Ryche on nyt viime päivien aikana lisännyt yhden keikan Norjaan ja neljä Ruotsiin marraskuun alkupuolelle:

Nov. 4, 2013 - Stavanger, Norway - Folken
Nov. 5, 2013 - Gothenberg, Sweden - Tradgarn
Nov. 6, 2013 - Stockholm, Sweden - Tyrol
Nov. 8, 2013 - Ronneby, Sweden - Klubb Ron
Nov. 9, 2013 - Sundsvall, Sweden - Nordfest

http://www.queensrycheofficial.com/tour?p=1

Toivottavasti sieltä on lähiaikoina tulossa vielä ainakin yksi keikka suomeenkin. Neljä ruotsin keikkaa on jo iso määrä Queensrÿchen kaltaisellekin bändille joka harvemmin on skandinaaviaa viime vuosina kiertänyt.

[Finnish Eddie]

Hmm mielenkiintoista. Onko QR sitten edelleenkin noin kovassa nosteessa Ruotsissa Suomeen verrattuna (jos nyt vertailun kohteena pidetään tuota keikkojen määrää)?
Myykö Rychen levy paremmin siellä kuin Suomessa?

[Jukka]

Sillä välin Taten leirissä vedetään aika kokonaisvaltaisen perseilleen Walk in the Shadows. Soolo, introkitarat, rumpufilli + Tate kohdassa 1:27 ja lopetus, loistavaa kamaa!

Olipa melkoisen synkkää katseltavaa/kuunneltavaa.

Turhan usein muuten törmää näihin tilanteisin, jossa bändi ei yksinkertaisesti ole vaivautunut treenaamaan yhtään ja sen kyllä huomaa. Vedellään sinne päin, "koska onhan nää nyt ennenkin lähteneet."

[Iron Constable]

STRYPER vocalist/guitarist Michael Sweet weighed in on new QUEENSRŸCHE vocalist Todd La Torre in a recent post on Facebook:

"Everyone who says or thinks 'No Tate, No Way' well, you're missing out on a really great, revised band. Todd is every bit as good as Tate was in his prime and then some. It takes a lot to impress me and Todd more than impresses me - I'm shocked at how good and consistent he really is. And he's nice and humble to boot. You can't ask for any more than that. Give the guy a chance and open your minds, you won't regret it."

Kyllä vain. Michael Sweetillä on kompetenssia noin lausua, mies kun sattuu aikalaisistaan laulajista olemaan ehkä kovimmassa livekunnossa tai kunnossa ylipäätään tänä päivänä. Alla olevasta linkistä tuohon uutiseen ja siellä muutama video Lontoosta 12.10.2013. Eihän Todd täydellinen ole, mutta tarpeeksi hyvin vetää, että oikeuttaa paikkansa. Toki joku Take Hold Of The Flame tuottaa jo ongelmia, mutta kenellepä ei tuottaisi. Enemmän mun huomio kiinnittyy rytmiryhmään, joka on niin hyvässä ja täydellisessä iskussa, ettei paremmasta väliä. Jumankauta, että vanhat hitit svengaa, kuin se kuuluisa hirvi. On tunnetta, on potkua ja nuotit osuu kohdilleen. Mahtavaa menoa ! Lopuksi muistan vielä sanoa, että Scott Rockenfield on edelleen yksi kovimmista kannuttajista, mitä maa päällään kantaa, suvereenia touhuamista.

Yleisö on aika kivasti mukana myös, huomaa, että näitä biisejä on moni livenä kaivannut, nimenomaan myös laulettuna hyvin, eikä hieman sinnepäin.

http://www.bravewords.com/news/212247

[Jyyd]

Sweet kirjoittaa ihan asiaa tuossa. Kyllä TLT on niin hyvä laulaja Taten tilalle kuin vain voi olla, eipä tuon parempaa uutta laulajaa olisi bändi voinut löytääkään. Tykkään siitä että La Torre vetää nuo vanhat biisit lähestulkoon niin kuin ne on vedetty levyilläkin. Esim. just Take Hold of the Flamen vetäminen vaatii kyllä laulajalta TODELLA paljon etenkin yli tunnin setin jälkeen, kun noita haastavia biisejä on jo monta alla siinä vaiheessa. Kyllähän La Torre kaikkensa pistää likoon noissa biiseissä, ja se kertoo siitä että hän haluaa vain kaikkea hyvää tälle bändille.

Mitä yhtyesoittoon tulee niin kyllä tuota tiukkaa soittoa on ilo kuunnella. Tuokin kertoo siitä miten kovaa työtä nämä jannut tekevät edelleen, ei paljoa haparointeja kuulu livesoitossa ja se on kyllä kunnioitettavaa.

[Iron Constable]

^Jep, ei tartte ihmetellä, miksi setti aloitetaan Queen Of The Reichillä... Ei tunnin jälkeen olis enää mitään toivoa osua edes lähellekään. Tate oli kyllä kova mies aikoinaan, ei noita alkuperäisiä vetoja pysty kovin moni mies maailmassa etenkään livenä mukailemaan.

[Jyyd]

Taterychen huumorivetoja Brasilian Monsters of Rockista:

Best I Can: http://www.youtube.com/watch?v=7WTHhIqWewE (0:17 -> )
Eyes of a Stranger: http://www.youtube.com/watch?v=pQd0ua_zbxg (02:02 -> )
Empire: http://www.youtube.com/watch?v=vgCZWK5JLoQ (02:42 -> ... )
Jet City Woman: http://www.youtube.com/watch?v=tb1oHj0EfME

En tiedä miten bändi antoi kuvata livestriimille nämä vedot (Whitesnake ja Aerosmith ei antanut lupaa striimata heidän vetoja). Kitarat mouruaa miten sattuu, kiipparisti ei edes soita oikeasti mutta ei myöskään osaa feikata oikein. Se hyvä puoli näissä videoissa on, että kuulee todella miten päin helvettiä nämä biisit vedetään tämän kokoonpanon toimesta.

Eyes of a Stranger -moka infinitelooperilla vielä: http://www.infinitelooper.com/?v=pQd0ua ... n#/123;126

[Karpaasi]

Oli Geoffin bändin parjaaminen trendikästä tai ei, niin Tateryche tekee sen vain liian helpoksi.

[Iron Constable]

^Olet oikeassa. Katselin muutaman minuutin Eyes Of A Strangeria ja Jet City Womania, voi hyvää päivää. Noiden jälkeen tuntuu todella turhalta nillittää siitä, että Todd ei osu muutamassa biisissä livenä ihan niihin Geoffin aikoinaan laulamiin korkeuksiin tai joutuu hieman leikkaamaan huudoistaan ja tekemään pienen myönnytyksen siellä täällä. Taten nykykunton on kyllä surullista kuultavaa ja nuo teatraaliset eleet ja äännähdykset siellä täällä jotain sellaista, joka ei noihin biiseihin kertakaikkiaan kuulu. Toisaalta, Geoff on mestari bändiin verrattuna, joka vetelee ihan mitä sattuu, aivan hirveä kellaribändi. Kyllä vain nousee tuolla aikaisemmin kehumani Wilton ja Co arvoon arvaamattomaan kun vähän vertailee, niin mehevä ja muheva soundi ja groove heillä on tähän tusinapoppooseen verrattuna.

Dreadful.

EDIT: Nyt vasta tajusin, että siellä soittaa Rudy Sarzo. On näköjään niin, että kun muut ovat paskoja, tekijämieskin kuulostaa skeidalta, kaippa se bändi on edelleen osiensa summa... Rudy, tule pois sieltä. Hyvänen aika tuota Jet City Womanin mullikuoroa

EDIT2: Lisää shokkia, onko siellä Simon Wright rummuissa. Simon, tule pois sieltä. Ei ei. Kuunnelkaa jos ette muuta viitsi, tuosta Jet City Womanista vaikkapa väli 04:00-04:30. Argh. Onko se noitten skittamiesten epävireisyys joka laahaa koko bändin mutaan ja samalla myös Taten jonnekin aivan oudoille urille, ei osu nuotit kohdilleen, ei ei ei.

EDIT3: Oli pakko, BEST I CAN on koko porukasta hurjin, menee introsta lähtien päin persettä, yhteislaulu siinä 02:40 tienoilla sen hattupään kanssa on jotain elämää suurempaa. Oli tämä dissaaminen kuinka muodikasta hyvänsä, niin mun on pakko sanoa, että olen suorastaan järkyttynyt, miten piloille voidaan polkea näinkin hieno biisi, puhumattakaan noista muista. Ja miksi se kiipparisti on siellä, kun ei soita, eikä edes yritä esittää.

Blasphemy.

[Jyyd]

^ Juuri näin , mutta onhan tää silti helvetin hauskaa Spinal Tap -viihdettä nykyään, mukavat piristysruiskeet näistä saa aina päivään!

Ai niin, ladies and gentlemen... koko tunnin keikka on nyt nähtävissä tubesta: http://www.youtube.com/watch?v=bFYD3JmKk6M

Klipeistä vois poimia vaikka The Missionin: http://www.youtube.com/watch?v=wdLpZ2xmQpk

.. tai miten olis huikea Silent Lucidity: http://www.youtube.com/watch?v=CsWiynl59Go (kohdasta 02:20 alkavat taustalaulut ovat kyllä todellisia sulosointuja!)

ahh.

[Iron Constable]

^Oli pakko käydä noihin klippeihin vuodattamassa vähän sydänverta finglishillä. En saa varmaan ensi yönä nukuttua, kun nuo epävireiset, kammottavat taustalaulut tulevat painajaisiini, tai painajaisikseni.

[Karpaasi]

EDIT: Nyt vasta tajusin, että siellä soittaa Rudy Sarzo. On näköjään niin, että kun muut ovat paskoja, tekijämieskin kuulostaa skeidalta, kaippa se bändi on edelleen osiensa summa... Rudy, tule pois sieltä. Hyvänen aika tuota Jet City Womanin mullikuoroa

Pakko sanoa, että Rudy Sarzo raiskaa aivan totaalisesti tuon Jet City Womanin intron. Ihmeellisiä taiteellisia vapauksia otetaan, vaikka pitäisi sitä yhtä kieltä ihan vapaasti lätkyttää tasaisella tempolla. Ei se niin vaikeaa kai ole.

[Jussi K]

Karon Impe-raportti Lontoon keikasta, viikkoa vaille siitä kun bändin olisi pitänyt (toistamiseen) olla Oulussa

[Jyyd]

Pian ovat uudet musavideot (A World Without ja Spore) ulkona, mutta sitä ennen uunituoretta making of -videota tästä Ad Lucem -projektista: http://youtu.be/TdaCtwYdTYs

Jo tosta voi päätellä että on hieman eri tason produktio kyseessä kuin vaikkapa Taterychen loppuaikojen musavideot.