Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[Hese]

Hypocrisy - Tales Of Thy Spineless

Kylläpä jytiseekin uusi Hypocrisy kovaa, tilaukseen lähti että heilahti ja kaveriksi vielä edeltäjä mitä ei ollut kerennyt hommaamaan.

[Jussi K]

Hardline - Ten Thousand Reasons

Johnny Gioelista kun ei saa ARP:ssa tarpeekseen, niin onneksi tällä uusimmalla Hardlinella oli vuosi sitten hyviä biisejä myös, ekaa kertaa sitten debyytin!

[The Missionary]

Pretty Maids - Bullet for You

Meinasi kaikessa Avantasia-kiimassa unohtua, että myös Tanskan paras bändi julkaisee uuden levynsä. Uutukainen ilmestyi siis tänään ja kantaa nimeä Motherland. Parin ennakkosinkun perusteella olin ehkä hivenen skeptinen albumia kohtaan, mutta onhan tämä sittenkin oikein loistavaa kamaa eikä taida loppujenlopuksi hirveästi kalveta edelliselle Pandemoniumille. Parin kuuntelun jälkeen ennakkolohkaisujen lisäksi parhaiten mieleen on jäänyt melodisuudellaan vavahduttava To Fool a Nation, dramaattisella puheintrolla ja huimalla kitarasoololla varustettu The Iceman sekä etenkin kaikin puolin ihan mahtavan huikea, taattu Pretty Maids -balladi Bullet for You.



(Niin ja eikä se Avantasian Sleepwalkingkaan ihan paska ollut )

[Iron Constable]

Amaranthe - Burn With Me

Tähän asti uuden levyn paras biisi, tässä kun ei ole ollenkaan sitä *itun huutamista, joka pilaa näinkin hyvän materiaalin ainakin 1/3 mitalta. Jos Ryyd ja Jake E laulaisivat koko levyn puhtaasti ilman tuota surkeaa örinää/huutoa, olisi kyseessä maailmanluokan matskua, nyt korkeintaan kohtuullista.

Se, mitä jotkut kehuvat monipuolisuudeksi, on minusta turhanpäiväistä peetä. Örinäjamppa, Sölveström vai mikä lie se oli, ei ole millään muotoa hyvä tai vakuuttava. Turpa kiinni.

Jake E voisi polkaista Dreamlandilla uutta matskua, bändin tuotokset soivat täällä päässä ihan koko ajan ja pesevät tämän matskun 6-0. Menee hyvä laulaja osittain hukkaan tässä projektissa. No, money talks jne.

Parhaimmillaan Amaranthe on todella kovaa kamaa, esimerkkinä Razorblade tältä uudelta, jossa Jake E ja Ryyd ovat framilla ja örisijä taustalla vähän tukemassa, korvakarkkia. Voi miksi, voi miksi, ei kaikki karkkia olekaan, vaan hullulla huutajalla pilataan. Runoa pukkaa.

[Jussi K]

^ jamppa alennettiin rytmikitaraan toissa sunnuntaina tuon liveversiossa mutta onhan tuo yhtä hyvä kuin ekakin levy, eli hiteillä sellainen 7+ muutoin tauhkaa niillä kolmasosa-fillereillä. Electroheart meni jo sen luokan Captain Jack plus se pahin eurotamppaus -luokan kamaksi että sokerista tuli viimeistään ähky. Ellei olisi tullut jo kahteen otteeseen The Nexusin aikana; piti laittaa jotain perinteisen simppeliä välillä soimaan.

Pretty Maids - Bullet for You

Meinasi kaikessa Avantasia-kiimassa unohtua, että myös Tanskan paras bändi julkaisee uuden levynsä. Uutukainen ilmestyi siis tänään ja kantaa nimeä Motherland. Parin ennakkosinkun perusteella olin ehkä hivenen skeptinen albumia kohtaan, mutta onhan tämä sittenkin oikein loistavaa kamaa eikä taida loppujenlopuksi hirveästi kalveta edelliselle Pandemoniumille. Parin kuuntelun jälkeen ennakkolohkaisujen lisäksi parhaiten mieleen on jäänyt melodisuudellaan vavahduttava To Fool a Nation, dramaattisella puheintrolla ja huimalla kitarasoololla varustettu The Iceman sekä etenkin kaikin puolin ihan mahtavan huikea, taattu Pretty Maids -balladi Bullet for You.

Ai hitto, mulla on mennyt ihan ohitse että jo nyt ilmestyy. Metalreviews.com antoi muuten täydet pisteet :O -jos on yksikin niin hyvä biisi kuin Little Drops Of Heaven, niin saa multakin!

ns: AC/DC - Satellite Blues

Stiff Upper Lipiä ja raukeana yksi bisse, vetelään oloon sopii tuoreemman tuotantonsa lunkimpi musiikki. Hyvä kappale, vaikken v. 2000 tykännytkään ensi tuttavuudella.

[IndianaJones]

Overkill - God Like

Tuli sitten napattua piljetit torstain keikalle, pakko kait se on revetä kun on tullut valiteltua miten tämä(kin) bändi aina Suomen kiertää kaukaa kiertueillaan. Tai sitten tullaan johonkin Tuskaan esiintymään, missä harvoin on mulle mitenkään älyttömästi mielenkiintoisia bändejä. Tänä vuonna saattaa kyllä joutua sinnekin, King Diamond olisi aika must...

Overkillin keikasta tulee kyllä varmaan aika murhaa, toivottavasti tunnistaa suurimman osan biiseistä, kun ei ole tuotanto kokonaan tuttua. No, onhan tässä aikaa tutustua...

[Jussi K]

^ miekin aattelin, Teatrialla kun kerran la-keikka on 20.4. nyt kun tämä rässisensaatio Lost Society lämppää. Pakko nähdä, onko ensikertalaisilla noin valmiin ja toimivan oloista meno livenäkin.

ns: Queensrÿche - Neue Regel

Kukaan muu kyllästynyt tuohon kahden bändin newsfeediin? Mutta suht harvoin kuuntelemani RFO toimii kivan keppeästi la-"aamu"musiikkina kahvituopin kanssa. sehr intelligent.

[Hese]

Amaranthe - Burn With Me

Tähän asti uuden levyn paras biisi, tässä kun ei ole ollenkaan sitä *itun huutamista, joka pilaa näinkin hyvän materiaalin ainakin 1/3 mitalta. Jos Ryyd ja Jake E laulaisivat koko levyn puhtaasti ilman tuota surkeaa örinää/huutoa, olisi kyseessä maailmanluokan matskua, nyt korkeintaan kohtuullista.

Se, mitä jotkut kehuvat monipuolisuudeksi, on minusta turhanpäiväistä peetä. Örinäjamppa, Sölveström vai mikä lie se oli, ei ole millään muotoa hyvä tai vakuuttava. Turpa kiinni.

Jake E voisi polkaista Dreamlandilla uutta matskua, bändin tuotokset soivat täällä päässä ihan koko ajan ja pesevät tämän matskun 6-0. Menee hyvä laulaja osittain hukkaan tässä projektissa. No, money talks jne.

Parhaimmillaan Amaranthe on todella kovaa kamaa, esimerkkinä Razorblade tältä uudelta, jossa Jake E ja Ryyd ovat framilla ja örisijä taustalla vähän tukemassa, korvakarkkia. Voi miksi, voi miksi, ei kaikki karkkia olekaan, vaan hullulla huutajalla pilataan. Runoa pukkaa.

Heh, itse pidän taas tuota Burn With Me biisiä levyn huonoimpana. Hirveetä Linkin Park shittiä. Razorblade taasen on levyn kovin ralli Nexuksen ohella.

Avantasia - Dweller in a Dream

Ensimmäinen kuuntelu menossa ja kyllähän tässä musiikillisesti mennään vahvasti viimeisten kolmen albumin tiimoilla. Muutamat (Where Clock Hands Freeze, Invoke The Machine ja Dweller in a Dream) biisit erottuvat edukseen tässä ekalla pyöräytyksellä mutta kyllä tämäkin Avantasia levy vaatii useamman kuuntelukerran että pääsee pureutumaan ytimeen.

[Jussi K]

Hypocrisy - Soldier Of Fortune

Yllättäen Peter ei coveroi Purplea... mutta takuujylhää Tägtgren-sävellystä tarjoaa, ehkä vähän niiden hyvien (ja jylhien) vuosituhannen vaihteen hitaampien Hypo-hittien tapaan. Uudella End Of Disclosurella oli välillä pari mitäänsanomatonta, kuten ihmeellisellä heliumäänellä rääytty 44 Double Zero, mutta nimi-videobiisin jälkeen muutakin hyvää kuten United We Fall ja Tales Of Thy Spineless.

[Finnish Eddie]

Avantasia-Savior In The Clockwork

Eka kuuntelu menossa ja kyllähän tässä biisissä ainakin riittää sulateltavaa kaikin puolin (mahtipontista menoa, monta laulajaa)... Ei hassumpaa kamaa tähän asti vaikken heti tässä vaiheessa sanoisi että pesisi edellisiä levyjä.

[Karpaasi]

Hurts - Exile

Kyllä tämä Hurtsin toinen levy on varmaan kovin levy pitkään aikaan. Komeaa fiilistelyä ja pari kappaletta kuulostaa aika reippaalla kädellä Depeche Modelta (Exile sekä Cupid), mikä on vaan positiivista, sikäli kun Depeche Mode on viimeiset vuodet vääntänyt aika mitään sanomatonta musiikkia. Ainakin tämä Exile-levy on parannusta Happinessista, jonka loppupuoli valui pateettiseen murheessa rypemiseen, ja melodiatkin kärsivät. Nyt homma on juurikin kohdillaan, musiikki kuulostaa avaralta ja isolta, ja ennen kaikkea hyvältä jotakuinkin levyn läpi. Katsotaan nyt, muuttuuko levyjen kärki tämän vuoden ohelta tällä viikolla, kun Avantasian uusi levy ilmestyy.

[Hese]

Finntroll - Skövlarens Död

Ei trollit pettäneet vieläkään, loistava levy tämä uusi Blodsvept!

[Jyyd]

np: Savatage - Warriors
Jälleen ollaan klassikoiden äärellä. Aivan mahtava synaintro ja siitä polkastaan homma käyntiin. Criss Olivan riffit on täyttä rautaa tässäkin ja tuohon kertsiinhän ei väsy ikinä, parhautta. WARRIORS OF THE WORLD!

[Iron Constable]

Astronomikon - Son Of Seriphos

Dark Gorgon Rising on levyn nimi, bändissä vaikuttaa Arryan Pathin jäseniä, eikä vähäisimpänä laulaja Nicholas Leptos. TOIMII. Pidän paljon Arryan Pathista, tämä on hyvin samankaltaista, eli pirun hyvää. Tarina perustuu myyttiin Perseuksesta, yllätys yllätys, bändihän tulee Kyprokselta, joten ajankohtainen on hän

Aika monelle tälläkin laudalla pitäisi upota, poweriahan tämä on, mutta sieltä terävimmästä kärjestä, kuten Arryan Pathkin.

http://www.youtube.com/watch?v=f9WAikB11pU

[Wasted]

Gamma Ray - Majestic

Majestic oli ensimmäinen kuulemani levy bändiltä ja kovaa iski, mutta en silti muistanut, kuinka tolkuttoman hyvä albumi tämä onkaan. Soundit ovat parasta, mitä Gamma Rayn levyillä on kuultu. On kertakaikkiaan maukkaan mahtipontista mäiskettä. Kertosäkeet, melodiat, riffit, kitaratilutukset ja kuorot kaikki toimii pääosin todella hyvin, eikä Hansenin ääntä voi olla rakastamatta. Blood Religion on todellinen mahtibiisi, eivätkä Spiritual Dictator, Strange World ja My Temple kauaksi jää. Majesty on ainoa selkeästi heikompi veto. Rikollisen aliarvostettu levy. Nousee kyllä nyt kahden edeltäjänsä mukana sinne parhaimpien power-levyjen joukkoon.

[Jussi K]

^ totta puhelet, vaikken mie Blood Religionia nosta noin korkealle, edes siitä huolimatta että Tuska '05:ssa saatiin kuulla ennakkoesitys siitä. Fight ja How Long vaikka noiden 3 mainitsemasi perään parhaimmistoon.

Death Dealer - Death Dealer

Jumalauta että lähtee Sean Peck, Rhino, et al -porukalta samplejen jälkeen kokonainenkin biisi. Kivaa kuulla yli 5 min moista rytyytystä -vaikka aika paljon Cage tuleekin sattuneista syistä mieleen. Pakkohankinta, paskasta nimestä huolimatta!

[Iron Constable]

Helker - Ghosts From The Past

Tää uusi Helker-lätty Somewhere In The Circle on kyllä todella kovaa kamaa. Tykkään laulajasta ihan pirusti, ajoittain tyrkkää kuin Ripper Owens, mutta on kuitenkin hieman täyteläisempi ja voimallisempi kokonaisuus. Jostain syystä ajatukset harhailevat tätä kuunnellessa välillä myös Hibrian parhaisiin vetoihin. Tietenkin raskaammassa kamassa liikutaan kovasti Accept-maastossa ja rytäkästä paistaa läpi myös Matt Sinner ja trad. soundinsa.

Mr. Valdez vokaaleissa on kyllä kertakaikkiaan monipuolinen ja innostava tapaus. Se on täys kymppi tälle pläjäykselle.

[Starstruck]

Therion: Sitra Ahra

Jotenkin nautin näistä tuoreemmista Therioneista enemmän kuin klassikoista. En ymmärrä alkuunkaan, miksi näitä kritisoidaan aivan tolkuttomasti. Siis tätä ja Gothic Kabbalahia. Molemmat ovat sävellyksellisesti ensiluokkaisia albumeja. Toki tämä on aivan eri bändi kuin Vovinilla, puhumattakaan kolmesta ekasta levystä, mutta vaikea silti ymmärtää fanien negatiivisuutta.

[scorpions]

Bruce Dickinson - Riding With The Angels (Gloucestshire 1997)
http://www.youtube.com/watch?v=oiEMpADVLX8

[Jussi K]

Therion: Sitra Ahra

Jotenkin nautin näistä tuoreemmista Therioneista enemmän kuin klassikoista. En ymmärrä alkuunkaan, miksi näitä kritisoidaan aivan tolkuttomasti. Siis tätä ja Gothic Kabbalahia. Molemmat ovat sävellyksellisesti ensiluokkaisia albumeja. Toki tämä on aivan eri bändi kuin Vovinilla, puhumattakaan kolmesta ekasta levystä, mutta vaikea silti ymmärtää fanien negatiivisuutta.

Hmm, entäs jos tykkää lähes kaikesta Gothic Kabbalahilla (tarttuvinta Therionia koskaan), mutta ei juuri mistään tuolla uusimmalla vars. albumillaan? Jos kestäisi taas pitkästä aikaa kuunnella läpi, voisi yrittää jäsennellä syitä Sitra Ährän huonoudelle. Paitsi huonot biisit, tietenkin.

ns: Elvenking - Forget-Me-Not

Era oli pettymys mahtavan ja yllättäneen Red Silent Tidesin jälkeen (italialaisten Plague-House Puppet Show?) ja nämä Jon Olivan kaksi vierailua kyllä nostavat kyseisten biisien ja levynkin profiilia, mutta olisivat voineet olla parempiakin. Kuulostaa sentään hirviömäiseltä I Am The Monsterissa, kuten ehkä pitääkin

[Hammer]

Hmm, entäs jos tykkää lähes kaikesta Gothic Kabbalahilla (tarttuvinta Therionia koskaan), mutta ei juuri mistään tuolla uusimmalla vars. albumillaan? Jos kestäisi taas pitkästä aikaa kuunnella läpi, voisi yrittää jäsennellä syitä Sitra Ährän huonoudelle. Paitsi huonot biisit, tietenkin.

Silloin ei ymmärrä yhtään klassisen musiikin hienouksien päälle. Gothic Kabbalah on ihan hyvä, mutta lähes epätasaisin kaikista Therionin levyistä. Sitra Ahralla toimii oikeastaan kaikki, siis ihan kaikki. Ensiluokkaisia sävellyksiä joka ikinen. Ehkä soundi on ainoa vähän häiritsevä elementti levyllä, mutta äänimaailman outoudesta oppii lopulta pitämään. Jos tarttuvimmasta Therionin levystä puhutaan, niin se on omaan makuuni varmaankin Sirius B. Son of the Sun kenties se yhtyeen tarttuvin biisi, eikä missään nimessä huonossa mielessä popahtava.

P.S. Sekin on jo selvä parannus Sitra Ahralla edeltävään Gothic Kabbalahiin verrattuna, ettei Katarina Lilja enää laula bändissä. Harvinaisen keskinkertainen ääni, jos mietitään puhtaasti klassista laulua, eikä kuulostaa muutenkaan järin hyvältä. Esiintyjänä ja show-mimminä Lilja oli kyllä nainen paikallaan ainakin loistavan Live Gothic -DVD:n perusteella. Yksi parhaista live-DVD-julkaisuista tuo Live Gothic, ellei jopa kaikista paras.

[SPD10]

Dreamtale - World Changed Forever
Power metallin seuraaminen on omalta osalta ollut viime vuosina todella vähäistä, tämä taitaa olla genren ensimmäinen uusi levy sitten Stratovariuksen ekan Elementsin, jonka olen kuunteluun ottanut. Kuuloelimiä piti viritellä oikeille taajuuksille parin kuuntelun verran, ennen kuin alkoi saamaan taas juonesta kiinni. Useampikin biisi on sittemmin jäänyt päähän soimaan, enemmän sillee kivasti kuin rasittavasti.

[Jyyd]

np: Stan Bush - Never Hold Back
Käydääs AOR-jamppa Stan Bushin vuoden 2010 levyä tässä läpi kun tuli spotifyssa sattumalta vastaan. Kyllä tämä levyn avausralli ainakin iskee keväisiä fiiliksiä pintaan, nice.

[Jussi K]

Son of the Sun kenties se yhtyeen tarttuvin biisi, eikä missään nimessä huonossa mielessä popahtava.

Ei sellaista olekaan, kuin "huonossa mielessä popahtava".

ns: Contraband - If This Is Love

Yess! Viimeinkin sain tämän kokoelmaan ja vieläpä halvalla; ehkä 4,50€ kuvastaa hieman albumin tasoa kokonaisuutena, mutta mie tykkään näistä ajankuvista ja ysärinvaihteen flopanneista hardrockeista. Mikä olisi parempi sellainen kuin MSG-Ratt-Shark Island(!)-Vixen-LA Guns supergroup? Tämä on hiton hyvä biisikin, yksi harvoista toimivista originaaleista, kun toinen sellainen (Bad For Each Other) on vokalisti Richard Blackin '89 julkaistulta Shark Islandin debyytiltä, samanlainen versiokin.

[Starstruck]

Son of the Sun kenties se yhtyeen tarttuvin biisi, eikä missään nimessä huonossa mielessä popahtava.

Ei sellaista olekaan, kuin "huonossa mielessä popahtava".

I second that. Nimimerkillä "2Unlimitedin balladit saavat silmäkulman väpättämään...hyvässä mielessä".