Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[Karpaasi]

Winter Rose - I'll Never Fall in Love Again

Sattumalta tsekkailin Dream Theaterista tietoa Wikipediasta, ja törmäsin tähän bändiin James LaBrien yhteydessä. Erityisesti tämä biisi toimii aivan perkeleen kovaa, eteenkin kertosäkeen osalta. Monesti on kuullut valitettavan LaBrien äänestä, mutta minusta miehen soundi on se omintakeisin piirre Dream Theaterissa. Ymmärrän kyllä, miksi monia kyrsii ääni, mutta kyllä siinä jollotuksessa on minulle sitä jotain.

[IndianaJones]

Blaze - Silicon Messiah & Tenth Dimension

On kyllä erinomainen levykaksikko, onkohan näillä yhtään huonoa kipaletta? Pari tasaisempaa vetoa löytyy molemmilta, mutta kyllä oli Blazella ja kumppaneilla kovat näytöt 2000-luvun alussa. Lisäksi kun ne kolme Blaze-keikkaa mitkä on tullut nähtyä ovat kaikki ihan siellä nähtyjen keikkojen parhaimmistossa, ei voi kun harmitella ettei tämä tai Bermudez-kokoonpano pysynyt kasassa paria levyä kauempaa. Näillä parilla ekalla on todella viimeisen päälle mietityt sovituksetin, rummuissa todella hienoja yksityiskohtia, jotka yksinkertaisesti kuuluvat biiseihin. Samoin kitarasooloissa on kyllä aikamoista karkkia tarjolla.

Speed of Light!

[reptile]

^Mikähän mielenhäiriö sitä joskus iski, kun piti mennä myymään tuo Blazen Tenth Dimension-cd. Nyt kun sitä on jälkikäteen kuunnellut jossain, niin ei se nyt niin huono ollut, että sitä olisi tarvinnut myydä.

NS: Madonna: Celebration-tuplakokoelma

Lucy O'Brienin Madonnasta kirjoittama elämänkerta on nyt luettavana ja sen innoittamana piti ottaa Madonnan tuotantoa taas kuunteluun. Madonnasta voi olla montaa mieltä, mutta parhaimmillaan hän on tehnyt todella tarttuvaa poppia.

[Jyyd]

np: Crashdïet - Got A Reason
Crashdietin uusin on kuuntelussa ja yllättävän hyvin tämä toimii, ei ole tarvinnut biisejä skippailla ja tahtijalkakin vipattaa. En ole aiemmin bändiä pahemmin kuunnellut vaikka hard rock-bändistä onkin kyse, mutta tämä uusin levy pyörähtänee vielä useammankin kerran kuuntelussa . Ainoat miinukset lähinnä hieman tunkkaisesta miksauksesta.

[Jussi K]

^ oli tuo äkkiseltään parempi kuin edellinen, aivan ohitse mennyt kolmoslätty. Mutta täkybiisejä aikaisemmilta jos tsekkaat, niin Olli Hermannin laulama Falling Rain kakkoslevyllä tai ekalla, ihmisjojoksi ryhtyneen jannun tyylikkäästi rääkymät It's a Miracle (bändin parhain) ja radiorockilla yhden kesän ja syksyn melkein riesaksi asti toinut Riot In Everyone ovat sellaisia.

ns: Twisted Sister - You're Not Alone (Suzette's Song)

vaikkei tämä olekaan mikään The Price, on YCSRAR bändin parhain levy jo sellaisilla helmillä kuin I Am (I'm Me), Ride To Live Live To Ride, The Kids Are Back, We're Gonna Make It.. oikeastaan 10 raitaan ei mahdu mitään heikkoa.

[Starstruck]

ns: Twisted Sister - You're Not Alone (Suzette's Song)

vaikkei tämä olekaan mikään The Price...

Mikään ei ole The Price. Hämmentävän hieno biisi. Vein sen ala-asteella, armon vuonna 1987, luokan Levyraatiin. Sain yhteensä kuusi ääntä, jotka riittivät toiseen sijaan - heti Still Loving You:n jälkeen. Mutta mikä parasta, meidän (nais)opettajamme äänesti Twisted Sisteriä!

[Jussi K]

^ nuo on aina hienoja muistoja, mie vein seiskalla '96 keväällä tuoreen Powerin Helloweenilta, jäi kakkoseksi ainoastaan Punk Rock Songille, mutta yhtälailla palkitsevaa oli että monet tyttöset sitä äänestivät -yksi tovereista kun masinoi (mahdollisten, -2/+2 pts) miinusäänten kampanjaa hordensa keskuudessa "ettei Jussi voita", ei saatana... tai sitten tämä iskelmävivahteinen PM on vain tyttömäistä musiikkia?
Sääli ettei Iced Earth äänittänyt tuote Pricea Tribute To The Godsille, olisi sekin vähän arvokkaampi levy, voisi olla mielenkiintoista kuulla Barlowia siinä. Schaffer tyytyi kirjoittamaan vain, miten on kovin omakohtaista hällekin nämä bändiuran uhraukset ja erottamiset.

ns: Nirvana - The Man Who Sold The World

soittaa Radio City tstolla, ei paljoa huomaa soundistaan että on siltä akustiselta liveltä, surisee ja pörisee yhtä käppäisesti. Hyvällä tavalla kuitenkin.

[reptile]

You Can't Stop Rock'N'Roll on kiistatta loistava kokonaisuus, mutta itse rankkaisin silti Stay Hungryn vielä paremmaksi. Vaikka levyn hitit onkin aika puhkisoitettuja, niin silti parhaimmat biisit peittoaa YCSRNR:in parhaimmiston. Don't Let Me Down on huikea ja mielestäni liian aliarvostettu. Ei jää ollenkaan jälkeen levyn muista biiseistä.

[Jyyd]

np: Circle II Circle - Without A Sound
Ensikuuntelussa Circlen uutukainen, Zakin ääni on ehkä hiuskarvan verran madaltunut mutta eihän se haittaa. CIIC:n tutun tyylin tästä tunnistaa jo alta aikayksikön ja se on aina mukava juttu. Toivottavasti tältä levyltä löytyy nopeatempoistakin kamaa tyyliin Waiting, on nimittäin tuo yksi bändin suosikkibiiseistä mulle. Vuonna 2010 julkaistu Consequence of Power meni minulta jotenkin ohi kun en siihen jaksanut milloinkaan tutustua kunnolla, mutta kaipa se on nyt tämän levyn myötä otettava parempaan syyniin. Täytyy kyllä yhä repeillä tuolle kansikuvalle, helposti bändin discografian hirvein kansikuva

[WhiteWorm]

Paikkailen aukkoja sivistyksessäni tutustumalla Dion 90- ja 2000-luvun matskuun. Dream Eviliin saakka on Dion soolomatskut hyvin hallussa ja jokainen niistä neljästä alkupään levystä uppoaa kuin sormi vastatehtyyn piparitaikinaan. Kokeilin Angry Machinesia eilen kerran ja sehän kuulosti, noh, melkoisen järkyttävältä. Toisen mahdollisuuden voisi vielä antaa myöhemmin.

Mutta se, mistä yllä oleva kuva kertoo, onkin sitten rautaista kamaa. Ei tämä Holy Diveria, The Last In Linea tai Dream Eviliä voita, mutta aika samalle viivalle Sacred Heartin kanssa laittaisin tällä hetkellä. Tasaista lohikäärmeen teurastusta kolmen vartin verran vailla suurempia notkahduksia tai nousuja.

Innostuin sen verran, että taidan kuunnella loputkin vielä kuulemattomat Diot.

[IndianaJones]

^ Suositeltavaa, omaan makuun Lock Up the Wolves ja Magica ovat toimineet hyvin, vaikka eivät ehkä ihan yhtä hyviä ole kuin Killing the Dragon. Wolvesilla on ainakin pari vähän tylsää vetoa, mutta Magica pääsee aika lähelle kyllä. Strange Highways on hivenen parempi kuin Angry Machines, mutta molemmat ovat kyllä jääneet todella vähälle kuuntelulle.

Dio - In Dreams

Pistin puoliksi tuosta viitatusta viestistä inspiroituneena Dion viimeiseksi soololevyksi jääneen Master of the Moonin pyörimään, ja pikkasen tuntuu huonontuvan jälki loppua kohden. Ei tämä ikinä omiin suosikkeihin ole kuulunut, avausraita lupailee ehkä vähän liian hyvää ollessaan todella iskevä rypistys. Goldy soittaa erinomaisen soolonkin biisiin, varmaan oma suosikki tältä levyltä, ollut alusta asti. Vähän tylsä loppupuolisko, hieman omituinen fiilis ja kummalliset sovitusratkaisut tästä syövät parhaimman terän, ehkä tuommoinen hivenen vinksahtanut yleisfiilis toisille toimii paremmin kuin itselle, kun tätä kuitenkin arvostetaan. Eipä huono levy missään nimessä, muttei esimerkiksi Killing the Dragonin tasolle yllä.

[Jussi K]

Free Fall - World Domination

Retrojuttuja ruotsista; tylsä levynkansi ei kiinnostanut uuden Infernon pysyväis-spinemainoksessa, mutta Classic Rock kun kuvaili tulevaa levyä UFO:n, The Stoogesin ja AC/DC:n tyyliseksi, on pakko kiinnostua! Tästä tulee kyllä Krokus mieleen enemmänkin, mutta eihän sekään huonoa ole?? Varsinkaan jos kitaristi on vaikuttanut niinkin värittömässä bändissä kuin The Soundtrack Of Our Lives.

[Iron Constable]

You Can't Stop Rock'N'Roll on kiistatta loistava kokonaisuus, mutta itse rankkaisin silti Stay Hungryn vielä paremmaksi. Vaikka levyn hitit onkin aika puhkisoitettuja, niin silti parhaimmat biisit peittoaa YCSRNR:in parhaimmiston. Don't Let Me Down on huikea ja mielestäni liian aliarvostettu. Ei jää ollenkaan jälkeen levyn muista biiseistä.

Sama täällä, Stay Hungry on aina ollut kiistaton ykkönen, jo pelkästään Horror Terapian takia, tuon You Can´t Stop Rock´n Rollin hankin joku aika sitten pitkän tauon jälkeen ja kyllähän se on tuotannon selkeä kakkonen, hieno levy ja TS:n mittapuulla kovin tasainen suoritus... Hyvässä, siis.

[Hippo]

Running Wild - Beggars Night

Under Jolly Roger on niin kova levy, että biisitkin ovat (ainakin tämän miun omistaman version) takakannessa väärässä järjestyksessä.

[IndianaJones]

^ Just koulumatkalla kuuntelin, olipahan tiukkaa settiä. Harmi kun noita ei enää missään tule vastaan, on tuo UJR meinaan semmoista heavymetal-ilotulitusta ettei haittaisi omassa hyllyssä yhden kappaleen seisominen ollenkaan.

Pharaoh - The Longest Night

Jotenkin tämä on soinut todella paljon vaikkei alkuun mitään ihmeitä luvannutkaan. Noh, ei ole ensimmäinen kerta kun mulla menee luvattoman kauan jonkun bändin saundiin sisälle pääsemisessä, onhan tämä nyt oikeasti aika messevää settiä. Loppupuolella vähän tasoittuu, onneksi levyn päättävä instrumentaali on yllättävän hyvä, nostaa vähän pojoja.

[Hese]

Stratovarius - Abandon

Jo tämä Nemesiksen aloitusbiisi pyyhkii lattiaa kaikella Infiniten jälkeisellä materiaalilla, loistavaa!

[reptile]

Nuclear Assault: Handle With Care

Hitto, että kuulostaa vaihteeksi hyvältä tällainen vanhempi thrash metal! Juuri näin se kuuluu tehdä.

[Jussi K]

^ tsekkaa Game Over, minusta vielä parempi, kannesta puhumattakaan. Mutta totta turiset, vastaavaan nälkään tuli uutena tuttavuutena löydettyä uutenavuotena eka Forbidden, eli Forbidden Evil!

You Can't Stop Rock'N'Roll on kiistatta loistava kokonaisuus, mutta itse rankkaisin silti Stay Hungryn vielä paremmaksi. Vaikka levyn hitit onkin aika puhkisoitettuja, niin silti parhaimmat biisit peittoaa YCSRNR:in parhaimmiston. Don't Let Me Down on huikea ja mielestäni liian aliarvostettu. Ei jää ollenkaan jälkeen levyn muista biiseistä.

Sama täällä, Stay Hungry on aina ollut kiistaton ykkönen, jo pelkästään Horror Terapian takia, tuon You Can´t Stop Rock´n Rollin hankin joku aika sitten pitkän tauon jälkeen ja kyllähän se on tuotannon selkeä kakkonen, hieno levy ja TS:n mittapuulla kovin tasainen suoritus... Hyvässä, siis.

Mie en siis edes sano, minkä biisi(kaksiko)n vuoksi tuo SH jää vain siksi toiseksi parhaaksi Twistariksi, alat vielä vainoharhaiseksi -soon muuten -Teria.

Running Wild - Beggars Night

Under Jolly Roger on niin kova levy, että biisitkin ovat (ainakin tämän miun omistaman version) takakannessa väärässä järjestyksessä.

Jos et vihon fontista huomannut, Noise laittoi LP:n paperit kertasäästöllä pienempään kokoon = biisijärjestys muuttui samalla myös, kenties Rolfin mielestä oikeammaksi, kun ei enää A & B -puolien mitoista tarvinnut välittää. Itse CD:n pinnassa on oikea, soiva järjestys.

Pharaoh - The Longest Night

Jotenkin tämä on soinut todella paljon vaikkei alkuun mitään ihmeitä luvannutkaan. Noh, ei ole ensimmäinen kerta kun mulla menee luvattoman kauan jonkun bändin saundiin sisälle pääsemisessä, onhan tämä nyt oikeasti aika messevää settiä. Loppupuolella vähän tasoittuu, onneksi levyn päättävä instrumentaali on yllättävän hyvä, nostaa vähän pojoja.

Eikö olekin, koukuttavaa? Tuo The Longest Night on vielä parhaansa uusimman Bury The Lightin kanssa. Myös eka, demolaatuinen maiden-worship After The Fire on aina kiehtonut ihmeen paljon.

ns: RAGE - Great Old Ones

VITUN hyvä biisi, kuten nimikin jo sanoo. Peter Wagner: all hail.

[reptile]

^ tsekkaa Game Over, minusta vielä parempi, kannesta puhumattakaan. Mutta totta turiset, vastaavaan nälkään tuli uutena tuttavuutena löydettyä uutenavuotena eka Forbidden, eli Forbidden Evil!

Tuo Game Over soi itse asiassa juuri ennen tuota Handle With Carea. Loistava levy sekin, ehkäpä tuo Game Over on noista omaan makuunkin hieman parempi. Mitä mieltä täällä ollaan Survive-levystä? Melkoinen harvinaisuus, ei taida olla painettu enää aikoihin tuota levyä.

[Jyyd]

np: Enuff Z'Nuff - Fly High Michelle
Lisää uusia hard rock-löytöjä. Enuff Z'Nuff kuuluu myös näihin unohduksiin jääneisiin hard rock-bändeihin jotka nousivat esiin siinä 90-luvun alussa. Laulajan tyyli muistuttaa etäisesti Andy McCoyta mutta sehän ei haittaa, mukavia melodioita ja koukkuja löyty näiltä kolmelta ekalta levyltä.

[Jussi K]

^ nuo olivat niitä roikkuvien aurinkolasien ja pastellivärien hyypiöitä, parempi kun kuuntelee ilman kuvaa.

Prayer - Find Another Fool

koti-Oululaista AOR:ia ja mukana jopa oodi 80-lukulaiselle Pudasjärveläiselle baarille. Kesti iäisyys tilata tämä uusi 2. albumi mutta kannatti, ihan hiton hyvä. Ikäänkuin melkeinpä kaikki kymmenen biisiä olisivat samanveroisia kuin 2005 Wrong Addressin helmi Running Wild In The Night! Tapani "Tanna" Tikkanen ftw! Tuossa on yksi harvoista raidoista edes netissä, #8 Livin' Ain't Livin' & vm. 2012 soundi kohdallaan -tuo on vieläpä 3 heikoimman biisin joukossa.

[Karpaasi]

Depeche Mode - Heaven

Kyllä nämä Depeche Moden ensisinkut ovat aina vuodesta 2005 asti maistuneet itselleni hyvin, vaikka vastaan rutkutustakin on kuulunut. Kokonaiset levyt ovat sitten eri asia. Gahanilla on pirun hieno, omalaatuinen ääni ja bändin synkempi matsku on fiilikseltään aivan loistavaa. Toimii levyllä ainakin - 2010 live oli taas vähän läpihuutojuttu, ja se ainoa vähänkin sponttaanimpi juttu taisi liittyä lavateknikon källiin tai johonkin vastaavaan.

[makkeus97]

itelläni on alkanu enemmän Bruce Dickinsonin soolojen kuuntelu nyt menossa Accident of birth - The Magician ja maiden levyjen jälkeen voisi nämä dickinson levyt kerätä poikkesi vähän topicista (?) mutta menkööt

[scorpions]

Bruce Dickinson - Return of the King
http://www.youtube.com/watch?v=NUEzq0u4A-A


Iron Maiden - Wrathchild '99 Studio Recording
http://www.youtube.com/watch?v=MqUv3xCew9E

[Jyyd]

np: Revolution Renaissance - World Doesn't Get To Me
Tossa Stratovariuksen uusinta kuunnellessa tuli mieleen että voisinpa pistää n. kahden vuoden tauon jälkeen Trinityn soimaan. Hyvältähän tämä maistuu edelleen, ja miksipä ei maistuisi kun Tolkin tarttuvasta tyylistä olen aina pitänyt. Kun tätä biisilistaa nyt jälkeenpäin katsoo niin onhan tässä aika tyypillinen Tolkin tyylin mukainen paketti kasassa. Löytyy se yksi pitkä biisi, levyn päättävä balladi sekä nämä muutamat tarttuvat lyhyet biisit. En silti valita tippaakaan sillä hyvä levy tämä on edelleenkin, ei noihin "tolkkimaisiin" melodiakulkuihin ja biisien rakenteisiin väsy oikein ikinä