Kovan levyn saivat Ahvenanmaalaiset aikaiseksi. Kaikin puolin onnistunut levy, hankala tästä on mitään valittamista löytää. Mukavan ilkeää death metallia.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
Tämä on minusta parasta Rhapsodya Symphony of Enchanted Lands II:n ohella. Kerrassaan toimiva kokonaisuus, jossa ei ole mitään turhaa. Erityisesti Tears of a Dying Angel on suosikki-biisejäni bändiltä. Loistavaa tunnelmointia ja ääninäyttelyä. The Wizard's Last Rhymes on myös suorastaan majesteettisen kuuloinen Dvorak-lainoineen. Mahtipontiset kuorot ja orkestraatiot. Ne vaan ovat minun juttuni.
Rock 'N' Roll Children, alone again
Rock 'N' Roll Children, without a friend
But they got Rock 'N' Roll.
np: TNT - Fantasia Espanola
Tämä on kyllä Transistor-levyn ehdoton helmi. Sanoitukset ovat toki hieman siirappiset mutta annetaan se anteeksi kun muuten tämä on erittäin kaunis balladi. Biisi kasvaa hienosti loppua kohden (tuo loppuosio saisi kestää kauemminkin) ja Tony Harnell osoittaa taas että hänellä on aivan uskomaton lauluääni.
She's still loving me in my crazy dream...
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
Tämä on minusta parasta Rhapsodya Symphony of Enchanted Lands II:n ohella. Kerrassaan toimiva kokonaisuus, jossa ei ole mitään turhaa. Erityisesti Tears of a Dying Angel on suosikki-biisejäni bändiltä. Loistavaa tunnelmointia ja ääninäyttelyä. The Wizard's Last Rhymes on myös suorastaan majesteettisen kuuloinen Dvorak-lainoineen. Mahtipontiset kuorot ja orkestraatiot. Ne vaan ovat minun juttuni.
Tuo on kyllä hyvä biisi, kun muistuttaa edeltäneen & mulle parhaan Dawn Of Victoryn kaikkein aggressiiivisimmasta materiaalista. Onneksi Wackenin keikalla 2011 tuli aika paljon biisejä tuolta punakantiselta. Turilli ja Hesskin vielä posettivat synkronoidusti ja valtakunnassa oli kaikki näennäisen hyvin
ns: Yngwie J. Malmsteen's Rising Force - Voodoo Nights
vaikka 1998 Alchemy tuotantoineen ja miehistöineen (ei paha: Boals, Olausson, Dunaway & Macaluso) on kuin toiselta planeetalta YJM:n nykyiseen YT-tilanteeseen verrattuna, saisi tämä levy kieltämättä jo loppua. Perhana kun tuo tapa kuunnella alusta loppuun vain pitää.
Jyyd wrote:np: TNT - Fantasia Espanola
Tämä on kyllä Transistor-levyn ehdoton helmi. Sanoitukset ovat toki hieman siirappiset mutta annetaan se anteeksi kun muuten tämä on erittäin kaunis balladi. Biisi kasvaa hienosti loppua kohden (tuo loppuosio saisi kestää kauemminkin) ja Tony Harnell osoittaa taas että hänellä on aivan uskomaton lauluääni.
She's still loving me in my crazy dream...
On kyllä upea biisi, mutta Transistorin ylivoimaisesti hienoin vetohan on Because I Love You. Ja taitaa olla samalla koko TNT:n tuotannon aliarvostetuin kappale Ready to Leaven ja Trippingin ohella. Kertosäe ja bridge saavat kylmät väreet aikaan joka kerta. Suvantokohta ja siitä käynnistyvä bridge sekä vielä pieni koukku ennen kertosäettä menevät jo kyynelehtimisosastolle. Jonkin verran menee toki nostalgian piikkiin, mutta upea sävellys joka tapauksessa.
Miksei kukaan muka koskaan kuuntele The Time Of The Oathia? Mielettömän hyvä levy, klassikko jo ilmestyessään, eikä biisien laatua pääse Tommy Hansenin tuhnu tuotantokaan vaivaamaan.
Mie yritän edelleen ymmärtää Assholea ja tämä tuli mieleen. Molemmat olisi saatu jättää bonusten asemaan (vaikka yhtä intellektuellilla lyriikalla varustettu Still I Don't Know tilalle Markukselta), mutta pieni koukku on molemmissa sellainen että niukin naukin jaksaa kuunnella. Vaikka '96 I'm a child playing chess with tomorrow.. on valovuoden edellä typical human being -sucking out energy -riiminpätkää melodiassa. Pakko myötää, ettei tämä silloin seiskaluokkalaisena ilmestyessään _niin_ huono ollut, ehkä A-holekin löytää yleisönsä yläasteelta
^ Ei mitään hajua, tuo + Master on kyllä ne parhaat Helloweenit meikälle, ollut jo pitkään. Ja kyllä tossa Mamassakin on semmoista draivia, että jää moni muu biisi myöhemmästä tuotannosta jalkoihin. Mun korvaan kun vielä toimii hiton hyvin saundit tuolla, mitä nyt vähän selkeämmät ja erottelevat voisivat olla. Kuitenkin tommoinen rosoisempi ja britimpi surina kitaroissa mielyttää aina kovasti. Olen kyllä sen verran sokea noille kahdelle ekalle Andin aikaiselle, etten niiltä yhtään hunoa biisiä löydä.
Iron Maiden - The Aftermath
X-Factoria pitkästä aikaa, ei huono ollenkaan. Tässä tosin tuo tuotantopuoli tökkii aika pahasti vastaan, välillä jotkut näistä biiseistä vaan tarvitsisivat vähän edes sitä kuuluisaa munaa siihen äänimaailmaan. Toisaalta istuu ihan hyvin levyn fiilikseen, mutta jotkut yksittäiset osat biiseissä kuulostavat kyllä todella ponnettomilta.
Hmmm.... tää taitaa olla nyt sit mun pualest täss...
^^Pitkään aikaan en ole Time Of The Oathia kuunnellut, bändin uudempi tuotanto on ollut enemmän soitossa, jos Helloweenia on tehnyt mieli kuunnella. Tuotakin levyä tuli silloin kuunneltua todella runsaasti, kun bändiä kovemmin fanitti, eli joskus vuosituhannen taitteessa ennen kuin Maidenista tuli ykkössuosikki. Pidän levystä yhä, yksi bändin vahvimmista levyistä. Oikeastaan juuri tuo Jussin mainitsema Anything My Mama Don't Like on turha veisu, muuten hyvin tasavahva levytys. Suurimmat suosikkini ovat Steel Tormentor, nimibiisi ja We Burn. Levyllä on hieman tummempi tunnelma, samaan tapaan kuin The Dark Ridella, joka on toinen Helloween-suosikkini. Minua levyn tuotantojälki ei ole ikinä vaivannut.
NS: Insomnium: One For Sorrow
Upea levy, Through The Shadowsin kertsi on julmetun hieno.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
messulaudalla tuli kk vaille vuosi sitten ilmestyneestä 21-pettymyksestä puhetta ja piti laittaa soimaan tämäkin, sitten viime kevään. Eivät nämä parit (no, 3-4) parasta biisiäkään ole mitään R-klassikoita kyllä. Heppoinen albumi, Smolskin piikkiin.
edit V: cdonissa on 19,95€ kyllä noin hyvästä levystä maksaa melkein mielellään täyttä hintaakin, ellei sitten divarista poimi vastaantullessa
Last edited by Jussi K on Tue Jan 29, 2013 23:09, edited 1 time in total.
Jostain kun tämän ekan LH levyn saisi hyllyyn, seuraajansa on ollut jo iät ja ajat (oisko peräti ilmestymisvuodestaan). Pitänee varmaan ebayhin turvautua jos ei muualta löydy.
np: Peter Gabriel - Red Rain
On vain yksi Peter Gabriel. Taas miehen maagisuuden sai huomata kun tsekkasi uuden Making of So -dokkarin sunnuntaina Yle Teemalta. Suosittelen lämpimästi tota dokkaria niillekin jotka eivät välttämättä Gabrielin faneja olekaan, tässä on upea esimerkki siitä minkälaista musiikin tekeminen on parhaimmillaan kun asialla on taitavia muusikoita.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
Jussi K wrote:ns: Helloween - Anything My Mama Don't Like
Miksei kukaan muka koskaan kuuntele The Time Of The Oathia? Mielettömän hyvä levy, klassikko jo ilmestyessään, eikä biisien laatua pääse Tommy Hansenin tuhnu tuotantokaan vaivaamaan.
Niinpä. Parasta Helloweenia yhdessä The Dark Riden kanssa. Erityisesti biisit Steel Tormentor (!!!), We Burn, The Time of the Oath, Power, Wake Up the Mountain ja If I Knew ovat kaikki aivan Helloweenia parhaimmillaan. Asiaan voi vaikuttaa tunnearvokin, sillä ostin ensimmäisten Helloween-levyjeni joukossa High Live tupla-CD:n (yhdessä silloin uunituoreen Rabbit Don't Come Easyn kanssa), jonka setti oli pitkälti kyseisen levyn hittikavalkaadia.
Oikea tunnelmapala Dimmu synkimmältä ja "bläkeimmältä" levyltä. Ensimmäiset minuutit levylle tyypillistä aggressiivista paahtoa, mutta sitten.. Aijai. Kohdassa 3:19 kaikki muuttuu täysin ja alkaa käsittämättömän kaunis synakohta, joka saa kylmät väreet menemään pitkin selkää ja ihon nousemaan kananlihalle. Spiritual Black Dimensionsin ehdottomasti paras biisi Reptilen ohella.
Ei tämä In The Beginning '85 kuulosta ollenkaan niin heikolta, kuin olen haukkuja lukenut. Tämäkin biisi alkaa niin täydellisellä soundilla, että ainakin mie tykkään!
np: Michael Kiske - You Always Walk Alone
Tässä vähän Helloweenillekin mallia että miten niitä akustisia levyjä tehdään vanhojen biisien pohjalta. Kiske on aivan huippuvedossa tällä(kin) levyllä ja viitisen vuotta sitten tätä levyä tuli kyllä luukutettua Place Vendome/Kiske -huumassa aika paljon. Enpä olekaan tätä kuunnellut pariin vuoteen, toimiipa helvetin hyvin vieläkin. Albumin kansikuvasta vielä plussat!
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
olikohan se niin, että perheellistyneet hämeenlinnalaiset toivoivat sydämistyneinä tässä insesti-iskille viikinkien selkähierontaa? No joo, mutta väkevää on Incarcerated-paluulevyn materiaali, vaikka "vasta" tämän kakkosbiisin jälkeen lähtee kunnolla lentoon Inward-Grief-Gravel -kolmikolla minusta.
Mun ekalta R-CD:ltä, ei ollutkaan best of kun kaveri toi '98 Oulun reissultaan (keskustan antikvariaatista ilmeisesti), vaan outtake-uudelleenäänitysten kokoelma. Ilmeisesti Noisen sopimuksen täytteeksi, mutta myös 10-vuotisjuhlan (kun Avenger lasketaan mukaan) kunniaksi. Kertsi on jäänyt ensi kerrasta saakka hyvin päähän, kuten pitääkin. on the destination day, there is no more human race!
edit / The Unknown -tällä on kyllä hiton hyviäkin biisejä, noin kolmannes jopa!
np: Slaughter - Outta My Head
Slaughterin kolmanteenkin levyyn tutustuin lopulta ja eipä tämä täysin kehno levy ole, muutamia kovia biisejä täältä löytyy kuten tämä Outta My Head. Voisin aika helposti kuvitella tämän biisin joko Slaughterin ekalle tai tokalle levylle, eli vaikka vuonna 1995 tämä levy julkaistiinkin niin grunge ei vaikuttanut tyyliin.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change