Tinnitus Brutale, Korvissa Soi...Soi...Soi

[Hese]

André Matos - I Don't Believe In Love

lisää uusimman The Turn Of The Lightsin japanibonuscovereita, tämä on aika flawless!

Sehän on kuin Tate paitsi että parempi.

[Jussi K]

Kreator - Voices Of The Dead

tyylikäs akustinen intro, basarit nakuttavat tuplia, kitarat tiluttavat & Kreatoria hyvään makuun! Kauas on tultu.

[SPD10]

Rendez-vous - Rokkibaariin
Turun legendaarisen Rokkibaarin muistolle tehty biisi. Eipä tämä Renttujen musiikillinen anti sinällään ole meikäläiselle koskaan pahemmin uponnut, enemmänkin arvostan jätkien asennetta ja meininkiä keikoilla. Sopivassa suhteessa nöyryyttä ja kukkoilua. Täytyy kyllä myöntää, että "Lauantaisin sisko diskoo kiskoo, mut mä haluun rokkibaariin"-kertsi jää aika tehokkaasti päähän soimaan.

[Hese]

Kreator - Voices Of The Dead
tyylikäs akustinen intro, basarit nakuttavat tuplia, kitarat tiluttavat & Kreatoria hyvään makuun! Kauas on tultu.

Mielestäni levyn paras biisi!

Megadeth - Wake Up Dead

Mikä lie aivovaurio sillä MegaDavella ollut kun nämä levyt piti remasteroida, kuullostaa tämä eka painos vaan niin hyvältä!

[IndianaJones]

Voisitko vähän enemmän perustella? Itse en nimittäin huomaa, että DeFeisin perusrekisteri olisi yhtään sen suppeampi kuin Adamsin vastaava. Sijoittaisin miehet aika lailla samalle viivalle tuossa asiassa, mutta itse pidän DeFeisin äänestä kaikin tavoin enemmän, vaikka myös Adamsia hyvänä vokalistina olen aina pitänytkin. Toki DeFeis on varmasti matkinut osan äänistään Adamsilta, sillä välillä ne kuulostavat yllättävän identtisiltä Ericin lauluihin verrattuna. Eri asia on, jos sanot, että pidät Adamsin äänestä enemmän tietyillä rekistereillä tai äänillä. Ei se kuitenkaan mielestäni tee Adamsin äänestä laajempaa millään osa-alueella, mutta se voi kuulostaa paremmalta (riippuen toki kuulijasta).

Eipä nyt tähän hätään mitään kummempia tieteellisiä faktoja ole heittää pöytään, omat korvat vaan ovat jättäneet tuollaisen vaikutelman. Ei sillä että Manowaria olisin kuunnellut varmaan vuoteen/puoleentoista, ja Virgin Steelen luukutuksestakin saattaa olla vierähtänyt se pari kuukautta. Täytyy youtubetella tässä joku tylsä hetki nuita Manowareja ja koettaa sieltä etsiä joku selkeä highlighti Adamsin äänenkäytöstä.

Blaze Bayley - A Crack in the System

Kovaa kamaa kyllä edelleen tämä The Man Who Would Not Die, tähän peilatessa harmittaa kovasti ettei uusin levy ole jaksanut edes kiinnostaa paria väkinäistä testikuuntelua enempää. Kuitenkin viisi ensimmäistä levyä ovat todella kovaa tavaraa.

[Jussi K]

Megadeth - Wake Up Dead

Mikä lie aivovaurio sillä MegaDavella ollut kun nämä levyt piti remasteroida, kuullostaa tämä eka painos vaan niin hyvältä!

2004 painokset ovat ennenkaikkea REMIX; ei se uudelleenmasterointi hallaa tee juuri koskaan. Eipähän kuulu kuin kaivosta (siis 80's orig. press useimmiten). Mutta olisi tosiaan riittänyt noillekin se masterointi vain silloin 8 vuotta sitten.

ns: Iron Fire - Until The End

pitkästä aikaa eka IF, v. 2000 Thunderstorm soimassa. Mutta vaikka lyriikat olivat kierrätystauhkaa ja vokalisti ääripersoonallinen, niin näissä on vaikka kuinka monessa niitä tärkeimpiä musiikillisia koukkuja riittämiin. Kuunnelkaa vaikka Riding Free, The Battle Of Freedom tai Warriors Of Steel (DeMaio voisi ostaa hyvän biisin tähän uusimman retail-versioon tuosta kätevästi? -vaikka onkin enemmän em. RW-vaikutteita)

[Hese]

2004 painokset ovat ennenkaikkea REMIX

Joo, siis juurikin näin.

Kataklysm - A Soulless God

[SPD10]

Down: IV Part I - The Purple EP
Downin uusi EP kuunneltavissa kokonaisuudessaan täältä. Muutamaa irtobiisiä lukuun ottamatta aika tuntematon bändi itselle, vaikka Panterasta (ja Anselmon laulusta) tykkäänkin todella paljon.

[AntiSmuli]

Entombed - Clandestine CD

Ja illalla jälleen kohti Oulun Nuclear Nightclubia.

[Wasted]

Minusta nuo Peace Sells alkuperäiset soundit ovat aivan surkeat. Melkein pilaavat koko levyn.

Children of Bodom - Relentless, Reckless Forever

Tullut vähän näitä Bodomeita kokeiltua. Potentiaalia tässä bändissä olisi, mutta ei noita vokaaleita jaksa pitkään kuunnella. Kyllä tästä heti hyvän saisi kunnollisella vokalistilla. Muiden instrumenttien osalta melko maistuvaa tykitystä. Voisivat tosin miettiä vähän muunlaisiakin tapoja rakentaa biisejä. Esim. pari hidasta introa Steve Harrisin tyyliin tekisi kokonaisuudesta mielenkiintoisemman.

[Jussi K]

^ hyvä kun to-iltana oltiin Pahassa Kurjessa rovaniemellä työkavereiden kanssa parilla ja mietin soineesta biisistä ääneen että onpas tylsä ja pitkä intro, "mitä tämä on?" -uutta Maidenia ja The Talisman!

Entombed - Clandestine CD

Ja illalla jälleen kohti Oulun Nuclear Nightclubia.

Kuten myös, pitää yrittää bongata korstonkokoista (eikös se näin ollut?) teikää paikanpäältä

ns: SX - Children Of a Faceless God

Ei tämä Iconoclast vain lähde koko potentiaalillaan, edelleenkään. Kai se pitää vain hyväksyä että tältä bändiltä mie jaksan vain Paradise Lostia kuunnella. Olisko se sitten simppelein, tiiä häntä.
edit: lisää kommentteja väliin

[Jussi K]

pöh, kuissenyt tuplat, kun editoida piti.

[Hese]

Kyllä tästä heti hyvän saisi kunnollisella vokalistilla.

Ja kuullostaisi samalta kuin kaikki muut metallibändit maailmassa? Hyvät soundit Peace Sellsissä on.


Entombed kiertämässä nytkin Suomea ja ensi kuussa taas, Virgin Oiliin voisi mennä. Usein kyllä jaksaa täällä bändi heilua.

[Jussi K]

Scelerata - Unmasking The Lies

Ei tämä The Sniper ole bändiä mitenkään tajuntaan lyönyt, vaikka brasseilla on Hibrian kanssa jotakin yhteistä. Ainakin parhaissa kappaleissa kuten tämä, Til The Day We Die, Breaking The Chains ja Welcome Home. Suurimmasta osasta puuttuu kuitenkin ne lopulliset tekijät, jotka koukuttaisivat lisäkuunteluihin. Pätee moniin näihin uusiin etelä- ja itä-euroopan innokkaisiin powermetal-pyrkyreihin muuten.

[AntiSmuli]

Kuten myös, pitää yrittää bongata korstonkokoista (eikös se näin ollut?) teikää paikanpäältä

Sopii kuvaukseen hyvin. Varmaankin Slayer-paitaa ja nahkahousua yllä.

Manowarin Hell On Earth III:sta (5e:llä irtos, kun kaveri teki näköjään virheostoksen, eikä tykännyt) voisi katsella tässä iltaa kohden.

[Hippo]

Di'Anno - The Living Dead

Harmillisen mitäänsanomattoman Nomadin todellinen kohokohta. Todella hieno ja tunnelmallinen slovari, jossa Paul pistää melkein parastaan.

[Jussi K]

Kuten myös, pitää yrittää bongata korstonkokoista (eikös se näin ollut?) teikää paikanpäältä

Sopii kuvaukseen hyvin. Varmaankin Slayer-paitaa ja nahkahousua yllä.

Manowarin Hell On Earth III:sta (5e:llä irtos, kun kaveri teki näköjään virheostoksen, eikä tykännyt) voisi katsella tässä iltaa kohden.

No niin, miekin erottunen hyvin kesäisen vihreäkeltaisessa t-paidassa, ellei näitä eilen soittaneen rollobändin jäljiltä ole jäänyt sitten muillekin päälle.

ns: Whitesnake - Ready An' Willing (Sweet Satisfaction)

Box O' Snakesin LP-replicoissa (mukavaa kun on pahvisen sisäpussin sisässä oikeakin pussi levylle!) mennään kronologisesti vasta tässä. Perusasioita.
Uusi knoppi oli Marsden / Cov -haastiksesta sisältyneessä kahvipöytäkirjassa, miten David oli leikannut nämä levynkannen naamat Trouble-debyytin takakannen kuvasta ja piirtänyt silloisen rumpalin (David "Duck" Dowle) naamalle lasit = Ian Paice!

[reptile]

Dream Theater: Black Clouds & Silver Linings

Viikonlopun aikana on tullut taas pitkästä aikaa kuunneltua Dream Theateria. Nyt vuorossa tämä bändin toiseksi uusin studiotuotos, joka on oikein hyvä levy. Itse tykkään tasaisesti bändin koko tuotannosta. Images&Words on toki selvästi paras, mutta sen jälkeen on hankalampi laittaa järjestykseen. Tuon I&W:n lisäksi bändillä ei ole toista kokonaisuutena yhtä tasaista levyä.

[AntiSmuli]

Manowar - Sons Of Odin

On kyllä niin viimoisen päälle komeat ja jylhät bridge- ja kertosäkeet ettei tosikaan. Oli jo julkaisuvuonnaan, mutta nyt Manowar-putken yhteydessä alkanut konkretisoitumaan aina vain enemmän.

Ja on kyllä napakka bassosaundi.

[Hammer]

Rainbow: Street of Dreams
Täydellinen tunnelmapala. Yksi Rainbown uran tähtihetkistä.

[raastin]

The Plasmatics - Stop
The Plasmaticsin erinäiset biisit soivat tässä koulutöiden lomassa. Mahtava bändi.

[S.R.]

Rival Sons - Head Down
Erittäin juureva ja rokkaava levy tämä uutuus. Toimii

[reptile]

Helloween: Gambling With The Devil

Tämä on noussut hiljalleen aika korkealle parhaiden Helloween-levyjen joukossa. Aika tasainen ja viihdyttävä levy, ei ole suuria huteja eksynyt joukkoon, mutta ei toisaalta myöskään mitään super-hittejä. The Dark Riden kanssa paras levy bändiltä 2000-luvulla. Silloin kun toistaiseksi uusin 7 Sinners ilmestyi, se piti tuota paikkaa The Dark Riden kanssa, mutta tämä Gambling With The Devil on noussut sen ohi.
Bändin studiolevytysten taso on pysynyt mukavan korkealla Master Of The Ringsista lähtien (cover-levystä ja Unarmedista en sano mitään, koska en niitä ole kuullut). Ainoastaan Rabbit Don't Come Easy ei millään pääse muiden uudempien levyjen tasolle, itse asiassa pidän sitä yhtenä bändin huonoimmista levyistä epätasaisuutensa vuoksi.

[Jussi K]

^ miekin ehdin tuon sattumalta kuuntelemaan, kun Rovaniemeltä Kajaanin kautta tänne Kuopioon ajelin. Huomenna takas. Mutta vaikka esim. Kill It ja I.M.E. ovatkin parempia nyt kuin tuolloin tuoreeltaan, on pari muuta vastaavaa edelleen tekorankka ja ontto (Paint a New World) sekä ihan vain paska (Bells Of The 7 Hells). The Dark Ride & The Legacy ovat omat valintani näistä tämän vuosituhannen parhaimmista Helloweeneista.

ns: Dio - Challis

johan sitä olen miettinytkin, ennenkuin pitkästä aikaa otin kuunteluun, että mikäs se Magicalta päätyi tuoreeltaan minidiscille tallennettavaksi. Kun muut -As Long As It's Not About Love, Fever Dreams, Lord Of The Last Day & Losing My Insanity- olivat selkeästi muistissa. Tämähän se tosiaan, hieno riffi ja tymäkkä meininki!

I am rock, and you are glass
never broken, never last

[Hammer]

Reilun tunnin juoksulenkki takana ja jälkieuforiassa soi:
Iron Maiden: Isle of Avalon
Ei ole koskaan kuulostanut tämä biisi näin hyvältä. Liekö biisin mahtavuus vain urheilusuorituksen jälkeisten jälkihöyryjen luomaa harhaa? Tunnelmaltaan kylmille väreille vetävä mestariteos. Epic!