Moderator: The Killer Krew
Tulee halvaksi eikä tartte miettiä kuka ajaaDream Theater esiintyy Helsingin jäähallissa 23.1.2012. Nyt on mahdollisuus päästä edulliseen hintaan keikalle bussilla Jyväskylästä. Kuljetuksen hinta 30€/hlö. Ilmoittautumiset tilausliikenne.kainulainen(at)nic.fi tai 040-774 0010
.Tänään tuli kuunneltua duunissa koko päivä DT:tä, Octavarium oli parempi levy kuin muistinkaan.AntiSmuli wrote:Päässyt jo vähän unohtumaan tuo huominen keikka. Pari viikkoa sitten tuli viimeksi uusin levy pyöräytettyä läpi, hyvin toimi edelleen. Bridges In The Sky tulee satavarmasti olemaan suhteellisen huikea alotusbiisi.
Kyllähän tuo hyppäsi on/off lavalla mutta onhan bändin biiseissä niin paljon instrumentaaliosuuksia että eipä sitä jaksais siellä lavalla heilua kokoaikaa. LaBrie oli itselle ehkä (Manginin ohella) suurin positiivinen ylläri kun mieshän lauloi livenä oikein mainiosti. Mutta eipä tuo LaBrie tosiaan mikään karismaattisin esiintyjä ole.AntiSmuli wrote: Olinko ainoa joka oli huomaavinaan, että Jamesia ei olisi välillä oikeen voinut vähempää kiinnostaa? Vokaliosuudet pelitti hyvin (Pull Me Under), mutta muissa osuuksissa mies tuntui olevan välillä ihan Bruce Hall -osastoa. Tosin James ei ole koskaan ollutkaan ihtelleni mikään Mr. Karisma.
Ymmärrettävää, että noissa osuuksissa poistuukin, mutta tuon perusteella hän saisi tehdä tuota aivan jokaisessa kohdassa, kun hän ei laula. Tyhjänpäiväiseltä potkimiselta se minulle välillä näytti. Mutta jokainen näkee ja kokee asiat eri tavalla.Hese wrote:Kyllähän tuo hyppäsi on/off lavalla mutta onhan bändin biiseissä niin paljon instrumentaaliosuuksia että eipä sitä jaksais siellä lavalla heilua kokoaikaa. LaBrie oli itselle ehkä (Manginin ohella) suurin positiivinen ylläri kun mieshän lauloi livenä oikein mainiosti. Mutta eipä tuo LaBrie tosiaan mikään karismaattisin esiintyjä ole.AntiSmuli wrote: Olinko ainoa joka oli huomaavinaan, että Jamesia ei olisi välillä oikeen voinut vähempää kiinnostaa? Vokaliosuudet pelitti hyvin (Pull Me Under), mutta muissa osuuksissa mies tuntui olevan välillä ihan Bruce Hall -osastoa. Tosin James ei ole koskaan ollutkaan ihtelleni mikään Mr. Karisma.
. Ei vittu tuo When Dream and Gay Unite. What has been seen, cannot been unseen! Eniten tässä kyllä hämmästyttää ja kummastuttaa, että mitä AW Yrjänä tekee tuossa alemmassa kuvassa keskellä...Siinähän se levyn takakannessa on yhdeksi biisiksi laskettu. Ja on siinä pari melodiaa, mitkä toistuvat useammassa osiossa. Toki ei se niin yhtenäinen ole kuin A Change of Seasons, mutta minulle se on yksi kokonainen kappale, tosin onneksi Overturen voi skipata.IndianaJones wrote:En edelleenkään ymmärrä miksi tuota pidetään yhtenä kappaleena, aivan selkeästi eri biisejä, joissa ei ole loppujen lopuksi paljoakaan yhteistä. Täälläkin olen tainnut verrata kyseistä teosta Marillionin Misplaced Childhoodiin, joka ei sekään tosiaan yksi kokonainen kappale ole, vaan levyn biisit nivoutuvat muuten yhteen. Jos Seventh Sonin kyljessä lukisi "Seventh Son of a Seventh Son", kesto, ja biisit olisivat mukamas jotain osasia isommasta möhkäleestä, niin menisikö se samallalailla läpi? Eipä tällä kauheasti käytännön väliä, mutta itseä ärsyttää jostain syystä tuon mieltäminen yhdeksi biisiksi.nickorules wrote:42-minuuttinen nimikappale on 7 minuuttia liian pitkä, ja se kesto tulee Overture-osiosta, joka on äärimmäisen tylsä.
Scenes menee välillä hiukan yli instrumentaaleissa, Beyond This Lifea ainakin olisi voinut hieman saksia. Scenes on konseptialbumi, joka kertoo tarinaa, ja pitkät instrumentaalit eivät sitä edistä. Samoin The Dance of Eternity on hiukan liian pitkä, ihan hauska kappale, mutta viisi minuuttia olisi ihan riittävä kesto, hyvät ideat alkavat loppumaan siinä kohdin.IndianaJones wrote:Aika samat suosikit itselläkin, mitä nyt tuo Scenes ei ole niin hyvä kun miksi sitä yleensä hehkutetaan. Sisältää jo aivan liikaa sitä ränttätänttäpilipalihöpölöpö-instrumentaalipotaskaa, mikä edelleen on bändin vitsauksena. Falling Into Infinityn saamaa huonoa mainettakaan en ihan ymmärrä, hyviä biisejä suurimmaksi osaksi, mitä nyt ne parit mukarankat öriöri-biisit eivät omaan korvaan iske. Ei vissiin aikoinaan kelvannut faneille, kun ei sisältänytkään pelkästään yli kuusiminuutisia kappaleita.nickorules wrote:Omat suosikkini yhtyeen albumeista ovat Kevin Mooren kanssa tehdyt When Dream and Day Unite, Images & Words ja Awake, paljon parjattu Falling into Infinity ja konseptialbumi Scenes from a Memory. Rudessin aikana taso on laskenut ja tuoreimmilta albumeilta löytyy ainakin yksi täytekappale.
. Kyllä silläkin on faninsa, mutta harva sitä bändin parhaimpien levyjen joukkoon nostaa, vaikka kylläkin FII on keskimäärin suositumpi kuin Systematic Chaos tai Black Clouds & Silver Linings. Keskipituus on melko sama kuin Awakella, mutta kaksi kappaleista ovat yli 12-minuuttisia, joten osa onkin lyhyempiä. Huomaan kyllä, että viittaat Burning My Soul-kappaleeseen. Minusta se on vain loistavaa, että DT:llä oli munaa laittaa erittäin yksinkertainen kappale levyllä. Todella badass-vetäisy. ), Freaks, Smashed, Pretender, Slightly Out of Reach ja erityisesti In Too Deep. Pari hutiakin levyltä löytyy, mutta kokonaisuus on kirkkaasti plussan puolelle.
