Bye Bye Beautiful, Amaranth ja Master Passion Greed toivat mukavasti kuutosluokkanostalgiaa, hienoa musiikkia
. Myöskin Whoever Brings the Night, The Islander (jonka olen muuten nähnyt livenä paikallisen rockorkesteri High Voltagen esittämänä) ja Sahara olivat oikein hyviä.Heikommat kappaleet, eli Eva ja Last of the Wilds ovat kuitenkin yli keskitason. Evan ongelma on valju euroviisukertosäe, mutta ihan kelvollinen teos. Last of the Wilds on hyvä, mutta miksi helvetissä siinä ei ole vokaaleja. Se ei ole kunnon instrumentaali tyyliin Moondance, vaan tavallinen biisi, jossa ei vaan lauleta. Onhan siitä tehty versio, jossa on laulu, mutta Jonsu? Rauhallinen loppu olisi sopinut kappaleeseen paremmin, niin että olisi jakautunut kahteen osaan. Lisäksi kappale on liian pirteä omatakseen nimen "Last of the Wilds". Odottelin jotakin herkkää.
The Poet and the Pendulum on hyvä eepos, mutta Aneten ääni ei ole tarpeeksi voimakas kappaletta varten. Ja Tarjan kanssa ei olisi tarvittu niitä tenoripoikia. Onneksi Marcolla oli osuutensa. Ei mikään Beauty of the Beast, mutta onnistunut kappale.
Tarjan ja Aneten vertaaminen on kuin vertaisi Bruce Dickinsonia ja Blaze Bayleyta. Toinen on loistava, toinen erittäin hyvä. Kummallakin on omanlainen tyylinsä, eivätkä he ole laulajina kovinkaan samanlaisia. Marco ja Tarja-kombinaatio on mielestäni parempi kuin Marco ja Anette. Mutta bändillä on edellään Tuomas, joka jatkaa upeaa säveltämistä ja sanoittamista. Kuten Maidenin kanssa, hyvän musiikin kirjoittaminen ei ole loppunut. Tulkitsija vain vaihtui. Nykyinen, sinfoniallinen tyyli ei vain ole ihan makuuni. Parasta Nightwishia oli folkhenkinen hard rock/metalli huiluilla maustettuna, mitä kuultiin Angels Fall First-levyllä. Century Child on hiukan parempi, mutta tyylillisesti pidän enemmän AFF:sta. Myöskin akustiset demot on tullut kuunneltua, ja ne ovat erittäin upeita. Lappi-epiikkaan uudelleen versioitu Etiäinen on huikea.
For the Heart I Once Had ei taida olla erityisen suosittu? Minusta se on todella hyvä, vaikka onkin enemmän HIMin kuin Nightwishin kappale tyyliltään.
Täten olen nyt tehnyt rauhan Nightwishin kanssa. Suosikkini nykyisistä bändeistä.
Katsotaas, saisiko listauksen top 10-kappaleista tehtyä. Äh, tarvitsen vähintään 15.
1. The Carpenter
2. The Kinslayer
3. Beauty of the Beast
4. Gethsemane
5. Bless the Child
6. The Pharaoh Sails to Orion
7. Wishmaster
8. Ocean Soul
9. Astral Romance (alkuperäinen, uusintaversio on loukkaava!)
10. Higher Than Hope
11. Dead Boy's Poem
12. Higher Than Hope
13. Slaying the Dreamer
14. Passion and the Opera
15. Devil & the Deep Dark Ocean
Heikot kappaleet voi laskea yhden käden sormin. Sacrament of Wilderness ja Storytime. Kummastakin puuttuu koukku. SoW:n pilaa luokaton kertosäe, ja Storytime ei vaan lähde missään vaiheessa. Keskinkertaisia on löysä She Is My Sin, ja sitten muutama kappale Oncelta ja Imaginaerumilta (Dark Chest of Wonders, The Siren, Ghost River, I Want My Tears Back), mutta koska olen kuunnellut eniten neljää ensimmäistä levyä ja uudemmat ovat jääneet vähemmälle, en anna näille vielä tuomiota. Ne saattavat parantaa toisella kuuntelukerralla.
Nyt voisi etsiä livevetoja Tarjan aikaisista biiseistä Aneten kanssa.
Varsinkin Dark Chest of Wonders kuuluu bändin parhaimpiin kappaleisiin. Erityisesti biisin ensimmäinen minuutti (tai jotain, aika ennen kertosäettä) on huikea.
!
