Onkohan tämä nyt musiikkivideo vai lyriikkavideo.. anyhow, aika turha tekele. Biisi on ihan ok mutta musavideo on kyllä ihan hällä väliä-settiä minkä olisi voinut väsätä joku fanikin.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
"We want WASP, we want WASP!" Hahaa, enpä olis uskonut että tällaistakin joskus näkee
Toki kyllä minuakin vituttaisi paikalla olevana jos WASP ei ilmaantuisikaan paikalle, mutta ei siinä nyt kivillä tarvitse ruveta heittelemään. Vaikutti aika puuhastelufestareilta nämä.
Here's a message to you my friend: Just search, you'll find the way
Slaughter - Times They Change
Megadeth on kyllä todella kova orkesteri! Nyt olen reilut viitisen vuotta kuunnellut Mustainen ja kumppaneiden tuotantoa, ja kyllä Megadeth pesee nykypäivän Metallican toden teolla. Oma diggailu alkoi "Youthanasia"-levyn oston myötä, ja sen jälkeen on hankittu kaikki klassikot hyllyyn. "Killing is My Business... and Business is Good!" ei ole oikein kummoisesti avautunut meikäläiselle, mutta "Peace Sells... But Who's Buying?"-levystä eteenpäin ei hirveänkään helpolla löydä mitään negatiivista sanottavaa. Täytyy myöntää, etten ole näitä kahta uusinta levyä toistaiseksi itselleni ostanut , vaan olen keskittynyt hankkimaan Megadethin 80- 90-lukujen lättyjä. Omaan levyhyllyyn on hankittu "Peace Sells..." ja "So Far, So Good... So What" älppärit, ja CD-muodossa on kaikki levyt "Peace Sellsistä" tuohon 2000-luvun taitteessa julkaistuun "The World Needs a Hero"-kiekkoon. Uudempaan tuotantoon on tullut perehdyttyä YouTuben kautta, mutta ei sen kummemmin vaikka ajatuksissa on pyörinyt se, että uusin lätty pitäisi hankkia jo ihan mielenkiinnosta. Lisäksi tämä Buenos Airesin live-DVD on tullut hankittua ja se on kyllä todella asiallinen paketti, aivan jäätävän hyvä keikka!
The Alchemist wrote:että uusin lätty pitäisi hankkia jo ihan mielenkiinnosta.
Älä hanki Thirteeniä, vaan edellinen Endgame mieluummin ja kiitä jälkeenpäin itseäsi tästä fiksusta ratkaisusta.
tälle. Megadethin paras levy.
Alchemist, minulle tuo Killing Is My Business... on myös yksi suosikkeja, lähinnä sen eläimellisen energian ja raivon takia. Paskat sounditkaan eivät haittaa, sitä paitsi paskasoundisilla levyillä on luonnetta, joka puuttu nykyajan pörinöiltä.
Oi aikoja arkoja,
Aikojen uhriparkoja,
Hyveen kirveitä,
Tekoja hirveitä,
Kun lait luonnon omat
Rikkovat luonnottomat.
The Alchemist wrote:että uusin lätty pitäisi hankkia jo ihan mielenkiinnosta.
Älä hanki Thirteeniä, vaan edellinen Endgame mieluummin ja kiitä jälkeenpäin itseäsi tästä fiksusta ratkaisusta.
tälle. Megadethin paras levy.
Alchemist, minulle tuo Killing Is My Business... on myös yksi suosikkeja, lähinnä sen eläimellisen energian ja raivon takia. Paskat sounditkaan eivät haittaa, sitä paitsi paskasoundisilla levyillä on luonnetta, joka puuttu nykyajan pörinöiltä.
Kenties pitäisi sitten hankkia Endgame ja perehtyä tuohon debyyttiinkin. Tästä Killing is My Businessistahan on siis se vuoden 2002 uudelleen miksattu ja masteroitu versio, joten mahtaa se olla soundien puolesta kannattavampi hankinta kuin tuo alkuperäisversio? Tosin sekin näyttäisi olevan nyt myynnissä Levykauppa Äxässä cd-levynä ja älppärinä, http://www.levykauppax.fi/artist/megade ... siness/#cd, ihan kaikki originellit kannetkin on vaikka ne Mustainen mielestä olivatkin hirveät
Megadethin tapauksessa nuo remasterit sun muut remiksaukset kannattaa unohtaa ihan samantien. Hirveätä paskaa. Ei niitä alkuperäisiä versioita ole niin vaikea löytää eikä varmana maksa mitään huimia summia. Osa levyistä kerkesi olla myynnissä alkuperäisinä versioina parikymmentä vuotta ennen (turhahkoa) remasterointia että tuskin on painokset ollu mitään sadan kappaleen eriä.
Itse suosittelisin ekaksi So Faria, mutta moni on varmasti eri mieltä, heh! Set the world afire!
P.K. wrote:Itse suosittelisin ekaksi So Faria, mutta moni on varmasti eri mieltä, heh! Set the world afire!
Joo, nyt kun ihan ekana pääsen mainitsemaan niin So Far So Good So What on alkuperäisenä versiona niin kusinen ilmestys, että parempi lahjoittaa rahat vaikka kirkon hyväntekeväisyyteen tai kodittomille koirille kuin tälle kakkakikkareelle.
Remasterikin on aika paska, mutta kyllä se on ihan kuunneltava. Ehdottomasti huonoimpia levyjä koko bändiltä (kokoelmalta löytyy tärkeimmät biisit!)
P.K. wrote:Itse suosittelisin ekaksi So Faria, mutta moni on varmasti eri mieltä, heh! Set the world afire!
Joo, nyt kun ihan ekana pääsen mainitsemaan niin So Far So Good So What on alkuperäisenä versiona niin kusinen ilmestys, että parempi lahjoittaa rahat vaikka kirkon hyväntekeväisyyteen tai kodittomille koirille kuin tälle kakkakikkareelle.
Remasterikin on aika paska, mutta kyllä se on ihan kuunneltava. Ehdottomasti huonoimpia levyjä koko bändiltä (kokoelmalta löytyy tärkeimmät biisit!)
Höpöhöpö! Aliarvostettu levy. Myönnettäköön että tämän levyn kohdalla remasteri kyllä selkeyttää äänimaailmaa, mutta alkuperäisessä on vaan sitä omaa tunnelmaansa, kunnolla räkää, ähinää ja raivoa. Voi vain kuvitella kuinka sitä levytysbudjettia on pistetty haisemaan erinäisiin virkistysaineisiin...
Remastereista puheenollen, alkuperäisiä hankintalistalle toki, mutta ainakin Peace Sellsista, Rust in Peacesta ja Youthanasiasta hankintaan ehdottomasti alkuperäiset! Etenkin ensin ja viimeksimainitussa on remastereissa häslätty käsittämättömästi tukkoon soundit. Rummuista erityisesti puuttuu remastereissa potku.
So Far So Good So What on kaksijakoinen levy. Parhaimmat biisit menevät Megadethin parhaimmistoon, mutta loput on täysin yhdentekevää materiaalia. Aloituskaksikko toimii erinomaisesti, In My Darkest Hour ja Hook In Mouth samoin, mutta lopuilla ei tee mitään. Ei huonoin Megadeth-levy, mutta niiden joukossa.
Ja noista remastereista olen samaa mieltä kuin muutama muukin tuossa yläpuolella, eli kannattaa välttää. Vaikka maksaisikin enemmän, kannattaa hankkia alkuperäisinä painoksina.
The Alchemist wrote:
nickorules wrote:
Jussi K wrote:
The Alchemist wrote:että uusin lätty pitäisi hankkia jo ihan mielenkiinnosta.
Älä hanki Thirteeniä, vaan edellinen Endgame mieluummin ja kiitä jälkeenpäin itseäsi tästä fiksusta ratkaisusta.
tälle. Megadethin paras levy.
Alchemist, minulle tuo Killing Is My Business... on myös yksi suosikkeja, lähinnä sen eläimellisen energian ja raivon takia. Paskat sounditkaan eivät haittaa, sitä paitsi paskasoundisilla levyillä on luonnetta, joka puuttu nykyajan pörinöiltä.
Kenties pitäisi sitten hankkia Endgame ja perehtyä tuohon debyyttiinkin.
Osta samalla se Thirteen, sittenpä tiedät. Ei se huono ole missään nimessä. Kokonaisuutena vain ei ihan tuon Endgamen tasoa.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
Kannattaa tosiaankin ostaa mieluummin tuo Endgame kuin uusin, Endgame tosiaankin on paras kokonaisuus minkä bändi on saanut aikaan ja sisältää valtavan määrän meininkiä ja loistobiisejä. Thirteen on selkeä pettymys edelleen, en koko levyltä löydä kuin vaivaiset pari oikeasti muistettavaa biisiä, muutamia huteja ja loppu vähän harmaata massaa. Ei missään nimessä huono levy mutta valtava tiputus. Kuitenkin, onhan siellä nimibiisi, Never Dead ja Whose Life (Is It Anyways). Heikoimpia Megadeth -kokonaisuuksia, mutta kuunnellaan nyt vielä josko lähtis.
So Far, So Good... So What! on Megadethin paras levy, ja nimenomaan se alkuperäinen versio radioaktiivisine soundeineen kaikkineen. Uudelleen miksattu versio = hyh hyh!
^ Tuo kyseinen taidepläjäys on seissyt varmaan puolisentoista vuotta hyllyssä, ehkä kerran kaksi tullut kuunneltua. Liekö sitten tuon "hyhhyh-version syytä, mutta ei koskaan tämän levyn parhaus ole auennut millään osa-alueella. Arvattavasti itse vannon edelleen Rust in Peacen ja Peace Sellsin nimeen, samaten esimerkiksi toisiksi uusin pyyhkii So Farilla lattiaa. Voinpa olla väärässäkin, ei tuo kuunteluiden määrä kovin huima ole, mutta kai se jotain kertoo levyn mielenkiinnosta.
Hmmm.... tää taitaa olla nyt sit mun pualest täss...
Fiilikseltään paras on Into the Lungs of Hell. Törkeen kova hevi-instrumentaali. Seuraavina tulevat sitten Set the World Afire ja In My Darkest Hour. Lopuista ei niin väliä!