Nightwish (sekä Turusen sooloilu)

[reptile]

Emmäätiä, itselle ei ole kyllä Holopaisen väitetty nerous auennut oikein millään tavalla. Päteviä biisejä on ihan mukava läjä mutta siihen se jääkin sitten.

Sama. En ole koskaan oikein päässyt bändiin musiikkin sisälle, saati huomannut siinä jotain neroutta. Oceanborn, Wishmaster, Century Child (bändin paras!) ja Dark Passion Play löytyvät hyllystä ja varsinkin Wishmaster ja Century Child toimivat ihan hyvin. Tuo Dark Passion Play meni jo kaikessa massiivisuudessaan jo yli. Ja Bye Bye Beautiful on yksi bändin ärsyttävimmistä biiseistä.
Periaatteessa Nightwish tekee sellaista musiikkia, mistä voisin kuvitella pitäväni, mutta jostain syystä se ei ole ikinä erityisemmin kiehtonut. Kai sitä pitäisi joskus kokeilla vaikka puoliväkisin, ehkä se joskus aukeaa paremmin.

Tuo uusin sinkku on vielä kuulematta, mutta eiköhän siitäkin ehdi saada yliannostuksen.

[Peksi^^^]

Tuo Dark Passion Play meni jo kaikessa massiivisuudessaan jo yli. Ja Bye Bye Beautiful on yksi bändin ärsyttävimmistä biiseistä.

Kyllähän se rupesi itseäkin BBB ärsyttämään, kun joka helvetin baarin discossa sitä tuntuivat luukuttavan silloin 2007 ja 2008.

[Jussi K]

Paljon parempi se kuitenkin on kuin edellisen vastaava, Wish I Had An Angel, joka on vain ihan rehellisesti paska. Bye Bye Beautifulissa on sentään vähän ilkeyttä mukana, mikä on aina kivaa.

[Karpaasi]

Ovathan Once ja Dark Passion Play melkoisen pompöösejä levyjä, ja välillä ammutaan kyllä ohi (Creek Mary's Blood on turhan pateettinen noin yhtenä esimerkkinä), mutta itselle nämä ovat "se" Nightwish, johon itse tykästyin heti. Kyse ei ole suinkaan siitä, että Once olisi ollut ensikosketukseni Nightwishiin, sillä kaikki levyt oli omistettu jo ennen 2004 kesää lukuun ottamatta Century Childia, joka oli kertaalleen kuultu. Toki, Nightwishillä oli ennen Oncea hyviä kappaleita, mutta yksikään levy ei onnistunut toimimaan suht tasapainoisena kokonaisuutena. Oceanbornista ja Wishmasterista kuulsi läpi kunnianhimoinen mutta helvetin halpa toteutus. Onhan Holopainen näköjään nuorenakin halunnut mahtipontisia kappaleita, mutta muovisynat syövät lopputulosta todella raskaalla kädellä. Ja joissain biiseissä taisi olla se saatanan Stratojen Black Diamond -soundikin.

Mitä itse sävellyksiin tulee, niin minusta Oceanbornilla erityisesti on todella paljon huteja ja suht tylsiä power-sävellyksiä. Jos oikein muistan, Wishmaster oli kaikessa herkkyydessään ja rauhallisuudessaan alkulevyistä paras.

Uskaltaisin veikata, että Imaginaerumista, miten lie kirjoitettiinkaan, tulee bändin paras levy.

[Hammer]

Pakko komppailla herroja darealjyra, Jeeves ja reptile. En itsekään ymmärrä, miksi Holopainen olisi jonkin sortin nero. Olen aina pitänyt Nightwishia yhtyeenä, jonka levyt todellakin ovat epätasaisia. Hyviä biisejä löytyy kyllä nipullinen sieltä täältä. Dark Passion Play oli tosin levy, josta pidin myös kokonaisuutena, mutten sitäkään nyt ihan timanttiseksi albumiksi alkaisi kehua. Veikkaan, että jos sävellysvastuu olisi vaikkapa puhtaasti kaksikolla Hietala-Vuorinen, niin bändin materiaalikin olisi paljon nautittavampaa. Vuorinen toisi biiseihin '80-luvun hittiaineksia ja Marco puolestaan toisi rosoisuutta ja raskautta.

Se, että Holopainen säveltelee kitarajuttuja syntikoilla on jo ajatuksena naurattava. Myöskään bändin feikkiorkestraatiot eivät saa kannatustani. On bändejä, jotka säveltävät niin paljon parempaa sinfonista metallia käyttäen vieläpä oikeita orkestereita. Esimerkiksi Therion on ihan eri planeetalta kuin Nightwish.

Uutta Nightwish-kappaletta en ole vielä kuullut, mutta täytyy ottaa piakkoin testiin. Levykin kiinnostaa jossain määrin, koska ajattelin lähteä bändin seuraavalle Jyväskylän keikalle. En siis ole vieläkään todistanut yhtyettä livenä (DVD:ltä ja tv:stä olen jotain livekeikkoja katsellut). Anetten kanssa Nightwish on jo varteenotettava yhtye, kun Tarjan vokaaleista en ole koskaan liiemmin välittänyt.

Mitä itse sävellyksiin tulee, niin minusta Oceanbornilla erityisesti on todella paljon huteja ja suht tylsiä power-sävellyksiä. Jos oikein muistan, Wishmaster oli kaikessa herkkyydessään ja rauhallisuudessaan alkulevyistä paras.

Tuo Oceanborn on kyllä tosi yliarvostettu levy. Yksi bändin heikoimmista, ellei jopa se kaikista surkein. Juuri ne tylsät power-sävellykset ja power-rumpukompit tekevät levystä todella aneemisen. Itse kuitenkin tykkään Century Childista, vaikka sillä levyllä onkin synat liian korostetussa roolissa. Biisit ovat pääasiassa kuitenkin Nightwish-tasolle hyviä, joten nostaisin Century Childin Tarjan aikakauden parhaaksi Nightwish-levyksi.

[Fender]

Pakko komppailla herroja darealjyra, Jeeves ja reptile. En itsekään ymmärrä, miksi Holopainen olisi jonkin sortin nero. Olen aina pitänyt Nightwishia yhtyeenä, jonka levyt todellakin ovat epätasaisia. Hyviä biisejä löytyy kyllä nipullinen sieltä täältä. Dark Passion Play oli tosin levy, josta pidin myös kokonaisuutena, mutten sitäkään nyt ihan timanttiseksi albumiksi alkaisi kehua. Veikkaan, että jos sävellysvastuu olisi vaikkapa puhtaasti kaksikolla Hietala-Vuorinen, niin bändin materiaalikin olisi paljon nautittavampaa. Vuorinen toisi biiseihin '80-luvun hittiaineksia ja Marco puolestaan toisi rosoisuutta ja raskautta.

Se, että Holopainen säveltelee kitarajuttuja syntikoilla on jo ajatuksena naurattava. Myöskään bändin feikkiorkestraatiot eivät saa kannatustani. On bändejä, jotka säveltävät niin paljon parempaa sinfonista metallia käyttäen vieläpä oikeita orkestereita. Esimerkiksi Therion on ihan eri planeetalta kuin Nightwish.

Uutta Nightwish-kappaletta en ole vielä kuullut, mutta täytyy ottaa piakkoin testiin. Levykin kiinnostaa jossain määrin, koska ajattelin lähteä bändin seuraavalle Jyväskylän keikalle. En siis ole vieläkään todistanut yhtyettä livenä (DVD:ltä ja tv:stä olen jotain livekeikkoja katsellut). Anetten kanssa Nightwish on jo varteenotettava yhtye, kun Tarjan vokaaleista en ole koskaan liiemmin välittänyt.

Mitä itse sävellyksiin tulee, niin minusta Oceanbornilla erityisesti on todella paljon huteja ja suht tylsiä power-sävellyksiä. Jos oikein muistan, Wishmaster oli kaikessa herkkyydessään ja rauhallisuudessaan alkulevyistä paras.

Tuo Oceanborn on kyllä tosi yliarvostettu levy. Yksi bändin heikoimmista, ellei jopa se kaikista surkein. Juuri ne tylsät power-sävellykset ja power-rumpukompit tekevät levystä todella aneemisen. Itse kuitenkin tykkään Century Childista, vaikka sillä levyllä onkin synat liian korostetussa roolissa. Biisit ovat pääasiassa kuitenkin Nightwish-tasolle hyviä, joten nostaisin Century Childin Tarjan aikakauden parhaaksi Nightwish-levyksi.

Täh? Kyllähän ainakin tämä tuleva rieska mukaan luettuna ainakin kolmella levyllä on soittanut oikea sinfoniaorkesteri?

[AntiSmuli]

^Dark Passion Playn orkestraalit nauhoitettiin Abbey Roadilla isolla rahalla. Oncella homman hoiti Academy Of St. Martin In The Fields. Feikeistä tietoakaan.

[Hammer]

Pakko komppailla herroja darealjyra, Jeeves ja reptile. En itsekään ymmärrä, miksi Holopainen olisi jonkin sortin nero. Olen aina pitänyt Nightwishia yhtyeenä, jonka levyt todellakin ovat epätasaisia. Hyviä biisejä löytyy kyllä nipullinen sieltä täältä. Dark Passion Play oli tosin levy, josta pidin myös kokonaisuutena, mutten sitäkään nyt ihan timanttiseksi albumiksi alkaisi kehua. Veikkaan, että jos sävellysvastuu olisi vaikkapa puhtaasti kaksikolla Hietala-Vuorinen, niin bändin materiaalikin olisi paljon nautittavampaa. Vuorinen toisi biiseihin '80-luvun hittiaineksia ja Marco puolestaan toisi rosoisuutta ja raskautta.

Se, että Holopainen säveltelee kitarajuttuja syntikoilla on jo ajatuksena naurattava. Myöskään bändin feikkiorkestraatiot eivät saa kannatustani. On bändejä, jotka säveltävät niin paljon parempaa sinfonista metallia käyttäen vieläpä oikeita orkestereita. Esimerkiksi Therion on ihan eri planeetalta kuin Nightwish.

Uutta Nightwish-kappaletta en ole vielä kuullut, mutta täytyy ottaa piakkoin testiin. Levykin kiinnostaa jossain määrin, koska ajattelin lähteä bändin seuraavalle Jyväskylän keikalle. En siis ole vieläkään todistanut yhtyettä livenä (DVD:ltä ja tv:stä olen jotain livekeikkoja katsellut). Anetten kanssa Nightwish on jo varteenotettava yhtye, kun Tarjan vokaaleista en ole koskaan liiemmin välittänyt.

Mitä itse sävellyksiin tulee, niin minusta Oceanbornilla erityisesti on todella paljon huteja ja suht tylsiä power-sävellyksiä. Jos oikein muistan, Wishmaster oli kaikessa herkkyydessään ja rauhallisuudessaan alkulevyistä paras.

Tuo Oceanborn on kyllä tosi yliarvostettu levy. Yksi bändin heikoimmista, ellei jopa se kaikista surkein. Juuri ne tylsät power-sävellykset ja power-rumpukompit tekevät levystä todella aneemisen. Itse kuitenkin tykkään Century Childista, vaikka sillä levyllä onkin synat liian korostetussa roolissa. Biisit ovat pääasiassa kuitenkin Nightwish-tasolle hyviä, joten nostaisin Century Childin Tarjan aikakauden parhaaksi Nightwish-levyksi.

Täh? Kyllähän ainakin tämä tuleva rieska mukaan luettuna ainakin kolmella levyllä on soittanut oikea sinfoniaorkesteri?

Onko tosiaan näin? Pahoitteluni siinä tapauksessa, että lauoin moista ilman tarkempaa tietopohjaa. Voi olla, että olen asiasta kuullut, mutta sittemmin unohtanut. Ehkä siksi tuo DPP kuulostikin tähän mennessä parhaalta Nightwish-albumilta. Oncella oli liikaa fillereitä minun makuuni. Jotenkin Once oli vaan liiankin elokuvamusiikkia, mutta ei sellaista elokuvamusiikkia, jota erityisen mielelläni kuuntelisin. Noh, jos oikea orkesteri tosiaan soittaa tulevallakin levyllä, niin kyllä ihan mielenkiinnolla sen kuuntelen. Oli oikeita orkestereita tai ei, niin pointtini oli lähinnä se, että mitenkään erityisen mielenpainuvia sävellyksiä Holopainen ei ole mielestäni saanut aikaan kuin muutamia. Therion osaa poimia sieltä sinfoniapuolelta aidosti kiinnostavia juttuja musiikkiinsa.

Ottaen huomioon, että orkestereihin käytettiin iso määrää rahaa, niin eivät ne kuulosta olevansa rahojen väärti. Meinaan taitaa Therionin jätkillä olla pienempi budjetti, mutta lähes kaikilla levyillä jälki kuulostaa paremmalta kuin Nightwishin megabudjetilla tehdyt orkesterit.

[asa]

Ottaen huomioon, että orkestereihin käytettiin iso määrää rahaa, niin eivät ne kuulosta olevansa rahojen väärti. Meinaan taitaa Therionin jätkillä olla pienempi budjetti, mutta lähes kaikilla levyillä jälki kuulostaa paremmalta kuin Nightwishin megabudjetilla tehdyt orkesterit.

Omaa korvaani miellyttää myös enemmän Therionin tapa lähestyä tätä heavy/klassinen comboa. Lieneekö kyse siitä, että Therionin tapauksessa Johansson on kirjoittanut jutut muutamalle soittimelle (Viulu/oboe/klarinetti) tai korkeintaan parille sektiolle? Nightwishän tykittää koko orkesterin voimin lähes koko ajan, lopputuloksena vain ylipömpöösi ja massiivinen tuhnu siihen ennestään ison ja massiivisen saundin päälle. Therionin jutut ovat tarkemmin mietittyjä, "pistemäisiä" kohdehyökäyksiä, joka erottuu (edukseen) muun musiikin päällä. Kuorojututhan ovat sitten tätä massiivisempaa osastoa kyllä.

Plus että Johanssonin melodian - ja harmoniantaju on aika vitusti parempaa kuin Holopaisella. Ainakin hellvetisti monipuolisempi.

[Lappis]

Mun mielestä toi Oceanborn on just paras levy bändin katalogista. Edelleen hankkimatta kylläkin, valitettavasti.
Kuunnellaan tämä uusin, jahka siihen tilaisuus ilmenee. Aikamoista överöintiä lienee kyllä luvassa, juttujen perusteella.

[asa]

Mun mielestä toi Oceanborn on just paras levy bändin katalogista.

Täsmälleen samaa mieltä. Edelleen ainoa levy NW:ltä mikä hyllystä löytyy. Kaikkinensa hyvä levy.

[Heikunkeiku]

Veikkaan, että jos sävellysvastuu olisi vaikkapa puhtaasti kaksikolla Hietala-Vuorinen, niin bändin materiaalikin olisi paljon nautittavampaa. Vuorinen toisi biiseihin '80-luvun hittiaineksia ja Marco puolestaan toisi rosoisuutta ja raskautta.

Veikkaan myös ettei biisit olisi tämän jälkeen Nightwishiä.

[Flanker]

Kyllä Holopainen minusta omalla alallaan on kannuksensa ansainnut säveltelijä, ehkä jopa 'nero'. Tietysti jos NW tyylillisesti ei uppoa niin sitten herran tuotokset eivät sillä tavoin iske. Holopaisen vahvuus on mielestäni kyky saada sävellystyö 'visuaaliseksi', luoda mielikuva melodialla ja äänimaailmalla. Heikkouksia on sitten joskus (lähinnä Oncella ja DPP:llä) taipumus liialliseen pompöösiin ja pateettisuuteen, ja myös biisien äänimaailma tosiaan kärsii jos sinne on ängetty kaikki mahdolliset synat ja viulut ja triangelit.

Suosikkilevyni on Century Child, se on tyylillisesti yhtenäisimpiä Nitevissyn levyjä (ja myös tunnelmaltaan raskain ja synkin). Once on vähän hajanainen teos, siellä on hyviä biisejä (Siren, Ghost Love Score jne) mutta myös niitä nopeasti puhkikuluvia MTV-hittejä ja yleensäkin aika sekalaista kamaa. DPP on samaa mutta kaksin verroin ja vielä radiosoittoystävällisempi. Holopaisella on vähän taipumusta yliperfektionismiin, DPP kärsi jo liian sliipatusta tuotannosta ja tätä uusinta on hiottu ilmeisesti vielä huolellisemmin. Myös bändin soundi ja biisit ovat pikkuhiljaa edenneet sinne MTV-Goth rock-tyyliin, tosin ei niin pahasti kuin esim Within Temptation.

Tuon uuden sinkun olen kuullut kerran, kuulosti ihan lupaavalta (toisin kuin DPP:n previkkaraita Eva) mutta aika DPP-mäinen raita se tuntui olevan ainakin ensikuuntelulla. Kunnianhimoiset suunnitelmat on kuitenkin kun on leffaa ja kaikkea. Mutta joka kuuseen kurkottaa, se mäntyyn mätkähtää!

[WhiteWorm]

Itse pidän eniten kolmikosta Wishmaster, Century Child & Once. Paha sanoa minkä näistä nostaisin parhaaksi teokseksi, kaikki ovat kovia. Dark Passion Play ei enää kokonaisuutena iskenyt, eikä se ole soittimessa viihtynyt julkaisun jälkeen kuin satunnaisesti.

Alkupään kaksikosta ensimmäistä en ole edes kokonaan kuullut. Tämä virhe täytyy korjata lähiaikoina. Oceanborn on ihan ok, ei sen enempää. Uutta sinkkua tässä on pyöritelty ja onhan se pirun tarttuva hitti. Hieman skeptisesti suhtaudun tulevaan albumiin, mutta kuunnellaan toki ennen kuin arvostellaan

[Jazz78]

Itse pidän kyllä Holopaista yhtenä Suomen parhaista biisintekijöistä. Hän osasi sovittaa Onceen asti kaikki laulut juuri Tarjalle. Aika pitkälti siksi Anette ei niitä laulakkaan. Nyt DPP oli tehty suoraan Anetten tyyliin, joten taas osui. Storytime tuntuu jatkavan loistavaa linjaa, katsotaan miltä albumi tuntuu. Myös nyt Tarjan soololevyissä näkyy se, ettei biisintekijä osaa hyödyntää Tarjan osaamista riittävästi, niin kuin Holopainen osasi. Minun mielestäni.

[-Victoria-]

Tokihan sen ymmärtää että kosketinsoittaja säveltää kitarakuviotkin ensisijaisesti sillä synalla, mut voishan noita pikkasen sovittaa ja miettiä vaikka kahestaan Vuorisen kanssa. Toi sama "pääriffin" rytmitys ja sointukuvio kun löytyy suurinpiirtein samanlaisena about joka toisesta NW:n biisistä. Miehellä kun kuitenkin rahkeita riittää paljon tyylitajuisempaankin soittoon, niin tuntuu vähän että tässä mennään siitä missä aita on matalin. Kitarasankarointia tuskin kovin moni Nightwishiin kaipailee, mutta on sen ja tämän tylsän peruskomppauksen välillä paljon muutakin.

Mut olipahan edellisen levynkin sinkkubiisit muistaakseni levyn paskimmat veisut, ja kyllä tämä jo pelkästään tuolla väliosalla ne pesee, joten eiköhän sieltä levyltä taas muutama hyvä ralli löydy, niinkuin oikeastaan jokaiselta aikaisemmalta levyltäänkin. NW kun sattuu olemaan bändi, joka tekee parhaimmillaan ihan helevetin hyviä biisejä, mutta ehjää levykokonaisuutta ei ole vielä tullut vastaan. DPP oli jo tosin aika lähellä sellaista.

Komppaan. Täsmälleen samoissa mietteissä tästä kaikesta täälläkin.

Tosi monet ovat tuota sinkkubiisiä hehkutelleet, joten pitihän se itsekin kuunnella. Oli kyllä aika karmeeta skeidaa. Erityisesti laulumelodiat olivat kauheita ja täysin Aneten äänelle sopimattomia. Toivottavasti levyn muissa biiseissä olisi jotain tyylitajua. Video oli kyllä visuaalisesti näyttävä, joten leffaa odottelen edelleen innolla. Paviljongin-keikalle tulee lähdettyä Hammerin ja parin Nightwish-fanikaverin kanssa, kun kerran tänne tulevat. Viime Paviljongin-keikan AIDOT tulitehosteet olivat sen verran hauskat, että toivottavasti tällä kertaa tuhopoltetaan koko Paviljonki ja se viereinen Sokos-hotellin työmaa kanssa.

Omaa korvaani miellyttää myös enemmän Therionin tapa lähestyä tätä heavy/klassinen comboa. Lieneekö kyse siitä, että Therionin tapauksessa Johansson on kirjoittanut jutut muutamalle soittimelle (Viulu/oboe/klarinetti) tai korkeintaan parille sektiolle? Nightwishän tykittää koko orkesterin voimin lähes koko ajan, lopputuloksena vain ylipömpöösi ja massiivinen tuhnu siihen ennestään ison ja massiivisen saundin päälle. Therionin jutut ovat tarkemmin mietittyjä, "pistemäisiä" kohdehyökäyksiä, joka erottuu (edukseen) muun musiikin päällä. Kuorojututhan ovat sitten tätä massiivisempaa osastoa kyllä.

Plus että Johanssonin melodian - ja harmoniantaju on aika vitusti parempaa kuin Holopaisella. Ainakin hellvetisti monipuolisempi.

Sataprosenttista komppia tällekin. Nightwishilla on potentiaalia hyväksi bändiksi, mutta omissa korvissani se aina epäonnistuu. Suurin syy on varmasti siinä, että itse fanitan klassista musiikkia ja oopperaa, mutta Nightwish onnistuu hyvistäkin aineksista tekemään aina Disney-soundtrackpaskaa pop-melodioihin yhdistettynä (noh, siitähän Holopainen ja fanit tykkäävät...). Ja sieltä jostain kaukaa taustalta löytyy jonkinmoinen orkestraatio syntikoiden taakse hiljaiselle miksattuna. Bändihän voisi heivata ne syntikat vaikka kokonaan vittuun (mitä ei tietenkään Holopaisen bändille voi koskaan tapahtua) ja panostaa orkesteriin sekä erityisesti riffikitaraan, joka sekin on aina miksattu liian hiljaiselle. Oncella ja Dark Passion Playlla se sentään jollain tavalla kuuluu, mikä tekeekin niistä kahdesta osaltaan bändin parhaita levyjä. Sitten päivitellään Holopaisen suurta neroutta. Ainoa miehen nerous on mielestäni tarttuvien melodioiden kehitteleminen, mutta sehän ei hänestä ainutlaatuista tee. Liian usein kunnioitetaan Holopaista Pip Williamsin työstä = kaikkien orkestraatioiden tekemisestä ja toteuttamisesta. Vrt. juurikin vaikka Therion, joka tekee käytännössä kaiken itse.

Mun mielestä toi Oceanborn on just paras levy bändin katalogista.

Täsmälleen samaa mieltä. Edelleen ainoa levy NW:ltä mikä hyllystä löytyy. Kaikkinensa hyvä levy.

Pyh. Oceanborn on yksi maailman yliarvostetuimmista metallilevyistä. Bändi ja fanit kehuvat kilvan sitä jotain ihmeen "viattomuutta" ja ylikierroksilla vetämistä, mutta itse en ainakaan kuule sitä missään. Levyllä on tasan yksi hyvä biisi: instrumentaali Moondance, jonka ei edes pitänyt alun perin tulla levylle. Biisissä on paras riffi ja korvat lepäävät, kun ei ole Tarja Turusta kiekumassa.

Veikkaan, että jos sävellysvastuu olisi vaikkapa puhtaasti kaksikolla Hietala-Vuorinen, niin bändin materiaalikin olisi paljon nautittavampaa. Vuorinen toisi biiseihin '80-luvun hittiaineksia ja Marco puolestaan toisi rosoisuutta ja raskautta.

Veikkaan myös ettei biisit olisi tämän jälkeen Nightwishiä.

Ja helvetin hyvä niin.

[Jussi K]

Nyt DPP oli tehty suoraan Anetten tyyliin, joten taas osui.

Eikä ollut, eikä osunut. Vaan nimenomaan puhuivat sen promootion aikana, miten kappaleet olivat valmiina jo ennen laulajan valintaa. Ja nyttemmin miten laulut on ruotsin tättärä mielessä tehtyjä, jne.

Siellähän se takkusi heikkolaatuisella DPP-keikalla niin Cadence Of Her Last Breathia kuin Wishmasteria (Marso paikkasi).

[Jazz78]

Nyt DPP oli tehty suoraan Anetten tyyliin, joten taas osui.

Eikä ollut, eikä osunut. Vaan nimenomaan puhuivat sen promootion aikana, miten kappaleet olivat valmiina jo ennen laulajan valintaa. Ja nyttemmin miten laulut on ruotsin tättärä mielessä tehtyjä, jne.

Siellähän se takkusi heikkolaatuisella DPP-keikalla niin Cadence Of Her Last Breathia kuin Wishmasteria (Marso paikkasi).

Omasta mielestäni osui.

[Flanker]

Ihme että Anette oikeastaan pärjäsi edes niinkin hyvin. Tosi 'pehmeä lasku' bändiin kun heti kärkeen lykätään laulettavaksi levyllinen biisejä joita ei ole ollenkaan mitoitettu laulajan kyvyille tai tyylille ja joiden tekemiseen ei ole päässyt ollenkaan vaikuttamaan, ja sitten lähdetään giganttiselle maailmankiertueelle jossa pitää veisata em. viisut + vanhat hitit jotka tehtiin edelliselle, täysin erityyppiselle laulajalle.

[Jussi K]

Nyt DPP oli tehty suoraan Anetten tyyliin, joten taas osui.

Eikä ollut, eikä osunut. Vaan nimenomaan puhuivat sen promootion aikana, miten kappaleet olivat valmiina jo ennen laulajan valintaa. Ja nyttemmin miten laulut on ruotsin tättärä mielessä tehtyjä, jne.

Siellähän se takkusi heikkolaatuisella DPP-keikalla niin Cadence Of Her Last Breathia kuin Wishmasteria (Marso paikkasi).

Omasta mielestäni osui.

Pointti oli tuo, ettei sitä oltu tehty Olzonin tyylille -kuten väitit.

[Jazz78]

Nyt DPP oli tehty suoraan Anetten tyyliin, joten taas osui.

Eikä ollut, eikä osunut. Vaan nimenomaan puhuivat sen promootion aikana, miten kappaleet olivat valmiina jo ennen laulajan valintaa. Ja nyttemmin miten laulut on ruotsin tättärä mielessä tehtyjä, jne.

Siellähän se takkusi heikkolaatuisella DPP-keikalla niin Cadence Of Her Last Breathia kuin Wishmasteria (Marso paikkasi).

Omasta mielestäni osui.

Pointti oli tuo, ettei sitä oltu tehty Olzonin tyylille -kuten väitit.

Ok, näin varmaan onkin jos ovat itse sellaista puhuneet, en muista enää tarkemmin, mutta joka tapauksessa mielestäni se osui hyvin.

[Lappis]

Tulipa radioista kuultua ja nyt vielä netistä toi uus sinkku ja onhan kyllä hemmetin hyvä biisi. Holopaisella tuo melodiantaju kohdillaan kyllä. Osui ja uppos

[Hammer]

Olipa pettymys tuo uusi biisi. Kertosäkeen laulumelodiat olivat niin rasittavia, että tuli ihan joku Värttinä mieleen. Jotenkin kokonaisuutenaankin biisi oli tekotaiteellista scheissea. Kuulosti siltä, että oltiin yritetty tehdä jotain uutta ja luovaa, mutta epäonnistuttu, sillä kappale oli yksinkertaisesti tyhjänpäiväistä kuonaa. Anette ei ole ikinä laulanut noin ponnettomasti. Kertsissä mimmin vokaalit kuulostivat ihan jonkun tyhjänpäiväisen poppi-idolin lauleskeluilta. Oli biisillä hetkensä, mutta ne olivat harvat ja valitut. Mielestäni jopa Nightwish-asteikolla vaisua. Se ei ole paljon se. Toivotaan, että tuo videobiisi on tulevan levyn heikoin esitys.

[sakis]

Ostin huvikseni tuon Storytime sinkun. Ihan vain siksi koska ärsytti kun radiossa hehkutettiin biisiä enkä onnistunut olemaan lähelläkään radiota silloin kun se soitettiin. Biisi oli kyllä heikko esitys kahtena eri versiona, kolmatta instrumentaaliverssua en enää jaksanut edes kuunnella. Jospa levyltä sitten löytyy muutama osumakin.

[Vekkuli]

Tosi monet ovat tuota sinkkubiisiä hehkutelleet, joten pitihän se itsekin kuunnella. Oli kyllä aika karmeeta skeidaa. Erityisesti laulumelodiat olivat kauheita ja täysin Aneten äänelle sopimattomia.

Tämä oli niin osumattomasti sanottu, että pakko todeta itseni olevan 100 % eri mieltä Omassa lajissaan aivan helkutin hyvin tehty hittibiisi ja Anetten laulu palvelee jippoineen biisiä enemmän kuin oivallisesti. Jos negatiivista haluaa hakea niin monien elämää suuremmaksi hehkuttama kertsi häviää minusta rankasti säkeistön laulumelodialle (ai juma kun olisi itse keksimä) ja tuo "nightwish-oopperaosa" on hitusen irrallinen ja ehkä täten turha.

Nightwish ei ole koskaan ollut itselleni mitenkään erityisen tärkeä bändi, mutta Tarjan potkujen jälkeen on alkanut pikkasen kiinnostaa. Tulispa taas joku "sala"keikka Tavastialle kympin lipuilla.

Tää konsepti on hitusen suuruudenhullu ja epäilen, että ei ihan optimisuoritukseen päästä (niin kuin ei ole koskaan päässyt mikään muukaan yrittäjä), mutta respektit että on paukkuja ottaa moinen riski. Ei tälläisen kunnolliseen toteutukseen ole muilla suomibändeillä paukkuja. Varmaa on ainakin, että Nightwish jatkaa suomalaisten yhtyeiden kansainvälisen menestyksen kärjessä.