darealjyra wrote:Jussi K wrote:Pitääpä tulla tuonne Domiin torstaina mahdollisuuksien mukaan kuuntelemaan biisejä, kun kerran ti-pe sillä suunnalla työreisulla olen, ja soittoaikakin inhimillinen.
Pääsitkös paikalle?

Joo, kyllähän mie pääsin. Ipen kanssa siinä keikkaa katsottiin. Taitaa olla niin että yhtään biisiä en kokonaisuudessaan ollut aikaisemmin kuullut, mutta mikäs siinä. Seers Of The Shadows & Darkest Grace olivat aika suvereeneja mulle setistä, liekö tuolla vaikutusta että ilmeisesti vanhimpia ovat, mitä keskustelua olen seurannut. Tai sitten ne ovat syystäkin selvinneet vuosien halki debyytille kaikkein vahvimpina?

Viimeksimainitusta tuli bassottelun lisäksi mukavat IrMan Dance Of Death -vaikutteet, varsinkin
"..where I fell from grace" -tunnelmakohtiin sen alussa.
Mutta pääpiirteissään, ei kauhean erikoinen kokemus ollut shownne tänne päin. Tämän jorinan voi hyvällä syyllä sivuuttaa kätevällä "kertsit ei toimi powermiehelle" -yleistys/tiivistyksellä aivan mainiosti. Mutta kehut ensin: kun yritin paria kaveria värvätä mukaan alkuillasta, kommentoivat molemmat ettei kiinnosta, pääasiassa kuulemma laulajan takia (mitä olivat tuotantoa kuulleet). No, tämähän oli minusta bändin vahvin lenkki! Todella hyvin veti, ylsi sfääreihin & nuottiin, jne. Hauskana pidän sitä, miten kukaan(?) ei ole aiemmin tuonut esille minusta ilmiselviä yhtymäkohtia laulutavan, äänenkin (ne pienet jutut, tietty sävy) ja muiden maneerien suhteen Ralf Scheepersiin

Ipe ei tainnut mun pointteja suoraan ostaa, vaikka niitä osoittelinkin keikan alkupuoliskolla. Suomen Rafu! -tämä siis tottakai aivan hyvällä, lähes kaikki PF:n levyt omistavana.
Sitten, tämä ei taida kuitenkaan itse tehdä laulumelodioitaan? Kuten tämän pitkän linjan kuuntelijanne kanssa juteltiin, niin mulle kappaleet kuulostavat juurikin siltä, että kitaristit tekevät ne alusta loppuun. Taitavaa soitantaa ja sooloja toki, mutta onko tämä nyt sen progressiivisuuden peikko, ettei uskalleta (osata?) tehdä tarttuvia kertsejä. Nyt oli kaikissa biiseissä, noita kahta mainittua myöten, samassa tahdissa tuutaten verset, bridget ja kertsit läpi. Katsokaa vaikka otaksuttuja esikuvianne Queensrychessä & Seventh Wonderissa: vaikkapa Another Rainy Nightissä tai (ennen keikan alkua soineessa) Alley Catissa on mieleenjäävää laulumelodiaa yllin kyllin. Toki kaikilla on oma tyylinsä (kuten jälkimmäisellä kaikessa uskomattomassa sulavuudessaan), mutta minusta kappaleissa oli kaikissa vain "demokertsit" -kuten joskus olen tällaiset ristinyt, että biisit ovat vielä niitä sellaisia oikeita vailla.
Mutta tietysti kunnioitettavassa taustanauhojen puutteessa studiojutut voivat lisätä pientä kivaa ja toki tsekkaan levynkin kun se tulee sopivasti vastaan.