Symphony X

[Edward Mannerheim]

Uusi biisi End Of Innocence livenä Saksassa.

[Edward Mannerheim]

Dehumanized Pariisista. Uutta matskua siis tämäkin.

[Edward Mannerheim]

North America's progressive metal masterminds SYMPHONY X are proud to
announce the two artwork versions and track listings for their ninth studio
album & Nuclear Blast debut, Iconoclast. It will be available in Europe on
June 17th, in North America on June 21st, and Japan on June 22nd (artwork
will be available on the band's site later today, or can be viewed now on
the band's Facebook & MySpace pages or on the forum).

Illustrator and film concept artist Warren Flanagan (Watchmen, The
Incredible Hulk, 2012) is the talent behind the album artwork. Here, he
shares his creative process on the new album’s artwork:

“The idea was to create imagery that was a little darker in tone to
previous SYMPHONY X albums and to represent the overall theme of Iconoclast
into the artwork. The whole concept came from Mike [Romeo], who had a
strong idea of what the cover should represent based off the music. I
just ran with it. When the album’s title was decided on, I focused the
image based on the meaning of it. I also wanted to use the band’s
signature 'masks' but present them in a way that connected to the new album.”

SYMPHONY X founder & lead guitarist Michael Romeo has the following to say
about Flanagan’s art:

"We worked with Warren on the last CD, Paradise Lost, and have a good
relationship with him. When I talk to Warren about artwork ideas, a lot of
times we end up making comparisons to films and movies. With the new CD,
Iconoclast, the music and lyrics have a darker mechanical/technological
theme, and I remember us talking about scenes from films like The Matrix
and Terminator. From there, we sent him some song titles and lyrics (songs
like 'Dehumanized,' 'Bastards Of The Machine,' 'Electric Messiah') and just
let Warren run with the ball. He has a great imagination and style, and he
totally gets what we are trying to convey with the music."

The track listing for the jewel-cased version of Iconoclast is:

01. Iconoclast
02. The End Of Innocence
03. Dehumanized
04. Bastards Of The Machine
05. Heretic
06. Children Of A Faceless God
07. Electric Messiah
08. Prometheus (I Am Alive)
09. When All Is Lost

The track listing for the 2-CD Special Edition digi-pak version of
Iconoclast is:

CD 1:

01. Iconoclast
02. The End Of Innocence
03. Dehumanized
04. Bastards Of The Machine
05. Heretic
06. Children Of A Faceless God
07. When All Is Lost

CD 2:

01. Electric Messiah
02. Prometheus (I Am Alive)
03. Light Up The Night
04. The Lords Of Chaos
05. Reign In Madness

[womenintheuniform]

Maistiaisia tulevasta digitaali sinkusta: http://www.amazon.com/The-End-Of-Innoce ... 004VMT0LI/" onclick="window.open(this.href);return false;
On kyllä mielettömän mureat soundit! Sekoitus Paradise Lostin rouheutta ja V:n maalailevia synataustoja!
Tässä pari uutta haastattelua:

Metal Storm Interviews Russell Allen Part 1: http://www.youtube.com/watch?v=tREz7WwnFDk" onclick="window.open(this.href);return false;
Metal Storm Interviews Russell Allen Part 2: http://www.youtube.com/watch?v=TQfbyTWp ... re=related" onclick="window.open(this.href);return false;
Metal Eye Interviews Michael Romeo: http://www.youtube.com/watch?v=T6B_CsiY ... ideo_title" onclick="window.open(this.href);return false;

ja varsinkin laulajille mielenkiintoinen haastattelu Russelin laulutyylistä:

Rock Voice Interviews Russell Allen: http://www.youtube.com/watch?v=Sz13cLKt ... ideo_title" onclick="window.open(this.href);return false;

[womenintheuniform]

The End Of Innocence: http://www.youtube.com/watch?v=qkfdgc5vP8U" onclick="window.open(this.href);return false;

[Jussi K]

Noin tuumasin la keikastaan Messulaudalla:

Eilisillan (pe) keikka tuolla Broadwayn Best Buy theaterissa jätti kyllä päällimmäisenä mieleen, että Russell Allen on livenä ensinäkemältäkin ihan yhtä loistava, mitä levyillä lupaakin.
Miehän tunnen parhaiten parhaansa, Paradise Lostin, ja sen nimibiisin (vaimolle soittivat jonkin misun 28-v. synttäreiden kunniaksi suosikkinsa, mie olisin tosin valinnnut Sacrificen) ilmiömäisen suorituksen lisäksi setti nojasi juuri siihen mm. Dominationin, Serpent's Kissin & Eve Of Seductionin (tulikohan vielä Walls Of Babylon) myötä. Muuten helmessä Set The World Afiressa (The Lie Of Lies) Sir antoi vain yleisön laulaa helponlaisesti noita kertsin venytyksiä, mutta lava-aspektihan sekin. Ainoana encorena soittivat aika täydehkössä, parituhatta vetävässä hienossa teatterissa (itsekin oltiin istumapaikoilla, kyllä meikäeurooppalaiset klubit vievät silti sopivuudellaan voiton, alkaa vain unettaa istuksia) The Odysseyn ja väki nousi seisaalleen aplodeeraamaan. Bändillä vaikutti kyllä olevan hauskaa sekä hyvä henki keskenään lavalla, minkä kyllä aisti ja huomasi.

Ainoana uutena biisinä tuli Dehumanized ("featuring Mike Romeo in the way he has never presented himself!"), jonka perusteella ei heinäkuussa tulevasta levystä voi sanoa kauheasti mitään. Mukavalta kuitenkin sekin jo kuulosti, rankka meno, joka PL:ia dissanneista nypläysfaneista kirvoittaa varmaan lisää samaa kommenttia, jota kuitenkin seuraa rouheasti vedetty & melodinen kertsi-osuus, me likes.

Ai niin, tiskeillä tuli mieleen Tavastian hintavalitukset, kun 0,33 olut maksoi $8 eli n. ~5,70€ $7 kustannuksella pääsi, jos ilkesi vaihtaa Budweiseriin, jumaliste, varmaan tuon BB:n syytä. Siinä meni muutoin hienon (ja poistuvan!) Oculus Ex Inferni -Paradise Lost -paidan osto $25 hintaan, kun käteinen hupeni.

[Edward Mannerheim]

Dehumanized

[Edward Mannerheim]

The Odyssey livenä kokonaisuudessaan. Ai saattana ku joskus saatais tätä herkkua Suomeen.

[Hese]

The Odyssey livenä kokonaisuudessaan. Ai saattana ku joskus saatais tätä herkkua Suomeen.

Huh! Mahotonta meininkiä! Viime päivinä ei ole paljon muita levyjä tullut kuunneltua kuin V:tä, Odysseyta ja Paradise Lostia. Odotukset on todella korkealla uuden levyn suhteen.

[Jussi K]

The Odyssey livenä kokonaisuudessaan. Ai saattana ku joskus saatais tätä herkkua Suomeen.

Huh! Mahotonta meininkiä! Viime päivinä ei ole paljon muita levyjä tullut kuunneltua kuin V:tä, Odysseyta ja Paradise Lostia. Odotukset on todella korkealla uuden levyn suhteen.

Nähty juuri tuolla yllämainitulla keikalla, meinasi vain alun (puoliskon) progenypläyskohtien aikana alkaa tosiaan aikaero (saapumisiltana suoraan tuonne ex-Nokia = BestBuy Theatreen) ryydyttämään, mutta miten Odysseiassaan onkin jätetty nuo kaikki upeat paisuttelukohdat sinne loppuun, yhdessä nipussa!

Itse biisistä ja oikeastaan koko pre-Paradise Lost -levyistään en ole koskaan välittänyt, mutta tuolla elävänä pisti nuo em. kohdat kyllä havahtumaan että perkeles kun Sir Russell loistaakin ja kuulostaa mahtavalta.

[Edward Mannerheim]

Ei ollut turha Bon Jovi -keikkareissu Stadiin eilen: yllätyksekseni törmäsin jo nyt Iconoclastin kahden ceedeen versioon eräässä alan liikkeessä ja parempaan talteenhan se piti korjata saman tien. Sanomattakin selvää, mitä herkkua tuli kuunneltua ajomatka takaisin Turkuun. Taisi olla eka kerta kun koko keikan ajan odotti vain ajomatkaa kotiin.

Pirun kovalta kuulostaa sen perusteella mitä olen ehtinyt kuuntelemaan. Ei ole vielä tällä pyörittelyllä auennut, mutta sehän on hyvän levyn ennusmerkki se. Sir Russell Allenin laulutyyli on lähempänä viime vuosien runttausta kuin alkupään levyjen puhtaampaa tulkintaa, mutta ei ehkä olla ihan PL:n rosoisilla linjoilla kuitenkaan.

[Edward Mannerheim]

July 7, 2011

World Management and Symphony X would like to announce the first dates of the upcoming European Tour in support of “ICONOCLAST”. The album was released two weeks ago world wide and is seeing strong sales, chart positions and great reviews by media and fans. We thank the fans everywhere for their continued support and the band is looking forward to celebrating this release with their fans all over the world. The first dates are listed below; more dates to be announced.

SYMPHONY X “ICONOCLAST” EUROPE

SEPTEMBER 2011

Wed 28 - HAMBURG, KNUST
Thu 29 - BOCHUM, ZECHE
Fri 30 - ZOETERMEER NL, BOERDERIJ

OCTOBER 2011

Sun 02 - BERLIN, C-CLUB
Tue 04 - ASCHAFFENBURG, COLOS-SAAL
Wed 05 - MUNICH, BACKSTAGE HALLE
Fri 07 - MILAN, LIVE CLUB
Sat 08 - RIMINI, VELVET
Sun 09 - ROME, ALPHEUS
Wed 12 - BARCELONA , SALAMANDRA
Fri 14 - LISBON. INCRIVEL ALMADENSE
Sat 15 - PORTO . HARD CLUB
Sun 16 - SANTIAGO DE COMPOSTELA , CAPITOL

Uutta Euroopan valloitusta tiedossa loppuvuodesta, saisivat tulla myös Suomeen! More dates TBA.

[AntiSmuli]

Ja oluesta vetoa, että jos tulevat, niin päivämäärä menee päällekkäin muitten loppuvuoden keikkakiireitten. Mutta katsellahan!

Pitäis uutukainenkin saada korkattua jossain välissä.

[Edward Mannerheim]

Aug 16, 2011
World Management would like to announce that the mighty Symphony X is
touring Europe this fall on their newest release “Iconoclast”. Support
will be by Norway’s Pagans Mind and Italy’s DGM (see show support schedule
and city listing below). The band are excited and looking forward to play
for their European fans.

DATE - CITY, VENUE - SUPPORT BANDS

SEPTEMBER 2011

wed 28 - HAMBURG, KNUST - Pagan’s Mind + DGM
thu 29 - BOCHUM, ZECHE - Pagan’s Mind + DGM
fri 30 - ZOETERMEER (NL), BOERDERIJ - DGM

OCTOBER 2011

sat 01 - BAARLO (NL), SJ SJIWA [ProgPower Festival] - Long Distance Calling
+ DGM
+ In Mourning
+ White Walls
+ Schizoid Lloyd

sun 02 - BERLIN, C-CLUB - Pagan’s Mind + DGM
tue 04 - ASCHAFFENBURG, COLOS-SAAL - Pagan’s Mind + DGM
wed 05 - MUNICH, BACKSTAGE HALLE - Pagan’s Mind + DGM
fri 07 - MILAN, LIVE CLUB - Pagan’s Mind + DGM
sat 08 - RIMINI, VELVET - Pagan’s Mind + DGM
sun 09 - ROME, ALPHEUS - Pagan’s Mind + DGM
wed 12 - BARCELONA, SALAMANDRA - Pagan’s Mind + DGM
thu 13 - MADRID, SALA PENELOPE - Pagan’s Mind + DGM
fri 14 - LISBON, INCRIVEL ALMADENSE - Pagan’s Mind + DGM
sat 15 - PORTO, HARD CLUB - Pagan’s Mind + DGM
sun 16 - SANTIAGO DE COMPOSTELA, CAPITOL - Pagan’s Mind + DGM
tue 18 - BORDEAUX, THEATRE BARBEY - Pagan’s Mind + DGM
wed 19 - LYON, NINKASI KAO - Pagan’s Mind + DGM
thu 20 - PRATTELN (CH), Z7 - DGM
fri 21 - MONTHEY (CH), PONT ROUGE - DGM
sun 23 - VOSSELAAR, BIEBOB - DGM
tue 25 - MANCHESTER, ACADEMY 3 - DGM
wed 26 - LONDON, ISLINGTON 02 ACADEMY - DGM

Ei Skandinaviaa vieläkään, mahtaakohan olla tulossakaan? Jos eivät ole tulossa tänne niin sittenhän se on lähdettävä ulkomaanreissulle. Jollekin SyX + Pagan's Mind keikalle tietysti.

[darealjyra]

Jollekin SyX + Pagan's Mind keikalle tietysti.

Ei ollenkaan hullumpi yhdistelmä, tosin tässä tapauksessa lämppäri pyyhkii pääbändillä lattiaa

[poolrules]

Ois kyllä kova paketti, kun tuo DGM:kin on ihan kuunneltavaa. Pitää pistää tuo Berliin päivämäärä ylös ja suunnitella onnistuisko visiitti.

[Finnish Eddie]

SymX ja Pagan's Mind samalla keikalla ? Hell jesh. Kelpaisi meikäläiselle. Noh tuskin tulee toteutumaan (ainakaan tänä vuonna) .... Ainahan sitä voi haaveilla.

[Edward Mannerheim]

Romeon vaikutteet eivät päässeet yllättämään. Yllättäisi esiintymällä bändinsä kanssa Suomessa, ktos!

[SaloMikael]

Yllättäisi esiintymällä bändinsä kanssa Suomessa, ktos!

Kyllä, ja tällä kertaa mieluusti ihan omalla 2h keikalla!

Tuli coveroitua tänään The End Of Innocence, jossa pääsin ensi kertaa säröilemään ihan kunnolla.
Heräsi kyllä päässä kysymys kuinka ihmeessä Russellin ääni kestää vedellä tälläisiä biisejä puolentoista tunnin edestä per ilta...

Symphony X - The End Of Innocence (Vocal Cover): http://www.youtube.com/watch?v=Rq43KIMyiTE

[nickorules]

Jeps, tuli tuossa kuunneltua The Divine Wings of Tragedy, ja olen osittain vakuuttunut.

Tyylillisesti mieleen tulee hevimpi versio Dream Theaterista, soittotaidoiltaan soittajat olivat aika samaa luokkaa, paitsi kosketinsoittaja ja rumpali. Taitaa olla enemmän kitarabändi tämä.

Biisesitä kolme ensimmäistä oli aika mitäänsanomattomia. Vähän sellainen meininki, että "Hei, me osataan soittaa hyvin!", laitetaan vain kaikkea teknistä melodiaa, riffiä ja tilua, ja sitten kappaleesta puuttuukin se idea ja tarttumapinta. Sea of Liesissa oli kyllä hieno soolo-osio, ja katsotaan, mikäli näistä kolmesta löytyisi kuitenkin jotakin.

Mutta kun olin jo pettymyksen partaalla, sieltä tulikin The Accolade! Todella upea eeppinen biisi, tyyliltään aika lähellä Dream Theateria etenkin alkupuolella. Pharaoh oli myös toinen upea biisi, kyllä tuo egyptityylinen hevi näköjään alkaa jo kelvata. The Eyes of the Medusa oli hyvä, The Witching Hour meni taas vähän tyhjänpäiväisen tilun puolelle, mutta oli kuitenkin parempi kuin avauskolmikko.

Ja sitten tuli se huikea eepos, The Divine Tears of Tragedy! Tietysti kappaleen arvoa vähän söi se, että olin eilen kuunnellut Rushin 2112:n, ja sen nimikappale on esimerkki eepoksesta, jonka aikana ei tule katsottua kelloa. Pitkän väli-instrumentaalin aikana kävi aika vähän pitkäksi, mutta upeitakin hetkiä kappaleesta löytyi, kuten Angel's Gathering, Prophet's Cry ja Paradise Regained. Oikein hieno biisi, vaikka hiukan löysempi kuin The Accolade.

Candlelight Fantasia oli se balladi, jota odotin, ja se onkin ehkä The Accoladen jälkeen levyn paras kappale, oikein kaunis. Onnistuneet balladit on merkki hyvästä bändistä.

Russell Allenilla on oikein hyvä ääni, jonkin verran James LaBrien tyylinen, mutta matalampi ja raspimpi. Tykkään.

Silloin kun keskittyy turhan progeilun sijaan oikeisiin asioihin, erittäin hyvä bändi.

Voi kyllä olla, että tulen kolmen päivän päästä vetämään tähän saatanan pitkän editin, jossa kehun bändin maasta taivaaseen.

[IndianaJones]

Tyylillisesti mieleen tulee hevimpi versio Dream Theaterista, soittotaidoiltaan soittajat olivat aika samaa luokkaa, paitsi kosketinsoittaja ja rumpali. Taitaa olla enemmän kitarabändi tämä.

Oikeasti? Onhan Jason Rullo tietyllä tapaa suoraviivaisempi rumpali kuin Portnoy, mutta samalla myös hieman tyylitajuisempi ja, pakkohan se on sanoa, tiukempi. Ja jos Of Sins and Shadows ei iske, niin vika on jossain muualla kuin itse biisissä... oikeastaan Medusasta ja Witchingistä hivenen samaa mieltä, edustavat pientä suvantovaihetta levyllä. The Accolade nyt omasta mielestä selkeästi levyn paras biisi, mutta eivät ne muut noin paljoa takana laahaa, parit lisäkuuntelut vielä. Jos ei lähde, niin V: The New Mythology Suite soittoon, jolta ei noita heikompie biisejä löydy. Harvoja levyjä, joilla nuo monien vihaamat välisoitot kuuluvat selkeästi kokonaisuuteen, ainakin oman totuuden mukaan.

Enempi se DT mielestäni on se "hei osataan soittaa" bändi, harvoja bändejä joiden keikalla tullut mietittyä että milloinhan tämäkin pilipaliosio saataisiin päätökseen (Outcryn keskiosuus: tylsempää kuin mikään mitä livenä olen kokenut). Olihan siellä sitten aivan järkyttävän hienoja hetkiä onneksi vastapainona, mutta kauheita aivopieruja silloin tällöin päästävät levylle asti.

Ja vielä siitä Jason Rullosta, The Accoladen ensimmäisessä fillissä on tatsia ja tyylitajua enemmän kuin Portnoyn koko urassa.

Pientä provoa.

[nickorules]

^Joo, saa heittää. Koitan kestää .

Okei, on Dream Theaterillakin aikamoista runkkailua, esimerkiksi Sacrificed Sons olisi loistava kappale, jos siinä ei olisi LAINKAAN soolo-osaa. Mokoma vaan vie biisin momentumin alas. Enkä minäkään erityisemmin välitä Outcryn soolo-osasta, vaikka onkin muuten ADTOE:n parhaita kappaleita. Mutta DT osaa tehdä myös selkeitä ja järjestelmällisiä kappaleita tyyliin Wait For Sleep, Hollow Years ja Blind Faith, joissa on selkeitä, tarttuvia melodioita. Dream Theaterin fanifoorumilla onkin eräs topic, missä eräs kirjoittaja kertoo pitävänsä DT:stä, mutta ei juurikaan muusta progemetallista. Syynä on se, että DT kirjoittaa kappaleita. Tai no, annanpa suoran lainauksen:

For me it's plain the fact that Dream Theater writes songs. Like, songs you can whistle, that have a catchy chorus etc. Most other prog metal bands, IMHO, fall into the trap of "prog by numbers". It has all the ingredients ( theatrical singer, guitar/key solos, odd measures) but it just feels like randomly strung together ideas. 10 seconds motif A, followed by 10 seconds of motif B. Solo.

Tuosta paikasta toiseen hyppimisestä Sym X kärsii jossain määrin, vaikka esimerkiksi The Accolade ja Candlelight Fantasia ovat hyvin rakennettuja ja koossa pysyviä kappaleita.

Heh, minulla on huono musiikkimaku, tiedän sen . Of Sins and Shadowsin voin kyllä laittaa soimaan ja katsoa, jos siitä jäisi jotain nyt käteen.

En tietenkään meinannut, että Rullo olisi huono rumpali, jos sellaisen käsityksen sait. Enpä yleensä kiinnitä hirveästi huomiota rumpuihin ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta kuitenkin, Portnoy on minun lempirumpalini ja jos hänen tasolleen ei joku mielestäni yllä, niin ei se keskinkertaisen rumpalin merkki ole.

[IndianaJones]

^ Omiin korviin Symphony X kuulostaa kokonaisuudessaan hieman koherentimmalta bändiltä kuin DT, vähemmän sitä pilipalia ilman mitään tarkoitusta. Samaten X on hieman agressiivisempi, suorempi ja jopa powermetallisempi yhtye. Dream Theaterilla on todellakin äärettömän hienoja kappaleita, upeita melodioita, ja yhtye on monipuolisempi kuin tämä lirpakkeen nimeä kantava bändi, mutta loppujen lopuksi todella suuresta osasta bändin päälle 10 minuuttisista kappaleista voisi heittää romukoppaan sen kappaleen keskellä turhaan kummittelevan soitinpelleilyn. Symphony kuitenkin pysyttelee siellä 5-8 minuutin kieppeillä suurimmassa osassa kappaleistaan, jolloin ei ainakaan omaan korvaan ota kitara/kosketinsoolon soittaminen. Se nyt vähän kuuluu metallimusiikkiin, mikä nyt tietyllä tapaa on sekin ihan naurettava klisee. Jos Dream Theater olisi tehnyt tasaista Images & Wordsia koko uransa laadun ja kappaleiden punaisen langan puolesta, olisi bändi aivan helvetisti kovemmassa huudossa omassa pienessä musiikillisessa maailmassani.

Toisaalta hieman hönttiä lähteä näitäkin bändejä vertaamaan, molempia tulee diggailtua. Symphonyä nyt tulee suitsutettua ehkä hieman kovaäänisemmin, sillä materiaali on ehkä hieman tasaisempaa ja yhtye on kuitenkin se altavastaaja näistä kahdesta suosion määrässä mitattuna. Kai? Pointtina kumminkin, että kannattaa jatkaa kuuntelua, etenkin tosiaan tuon V:n suuntaan, uusimmat kaksi eivät ole olleet niin omaan mieleen.

Ja hienoa vaan että joku tälläkin foorumilla vielä jaksaa herätellä keskustelua! vaikkakin väärillä mielipiteillä

Edit: Ei hitto, tässä kun taas ensimmäistä kertaa pariin hetkeen kuuntelee erityisesti aloituskolmikkoa Divine Wingsiltä, niin aina vaan enemmän ihmetyttää tuo juurikin aloituksen dissaaminen... tiukkaa kamaa kaikki tyyni, nelosveto toki vielä hienompaa tavaraa.

[Edward Mannerheim]

Tyylillisesti mieleen tulee hevimpi versio Dream Theaterista, soittotaidoiltaan soittajat olivat aika samaa luokkaa, paitsi kosketinsoittaja ja rumpali. Taitaa olla enemmän kitarabändi tämä.

Oikeasti? Onhan Jason Rullo tietyllä tapaa suoraviivaisempi rumpali kuin Portnoy, mutta samalla myös hieman tyylitajuisempi ja, pakkohan se on sanoa, tiukempi. Ja jos Of Sins and Shadows ei iske, niin vika on jossain muualla kuin itse biisissä...

Enempi se DT mielestäni on se "hei osataan soittaa" bändi, harvoja bändejä joiden keikalla tullut mietittyä että milloinhan tämäkin pilipaliosio saataisiin päätökseen (Outcryn keskiosuus: tylsempää kuin mikään mitä livenä olen kokenut). Olihan siellä sitten aivan järkyttävän hienoja hetkiä onneksi vastapainona, mutta kauheita aivopieruja silloin tällöin päästävät levylle asti.

Ja vielä siitä Jason Rullosta, The Accoladen ensimmäisessä fillissä on tatsia ja tyylitajua enemmän kuin Portnoyn koko urassa.

Allekirjoitan (Osa 1).

DT:n kiipparit muuttuivat tyhjänpäiväiseksi tilutukseksi sen jälkeen kun Rudess liittyi bändiin. Derek Sherinianin ja erityisesti Kevin Mooren aikana kiipparit olivat vielä kiinteä osa biisejä ja soitto tyylitajuista. Viimeisten 15 vuoden aikana DT:stä on tullut pahemman luokan välineurheilua ja soitinrunkkausta vaikkakin on myönnettävä, että hyviäkin hetkiä on joukkoon mahtunut. Niitä vaan sattuu olemaan aivan liian harvakseltaan nykyään.

Toisaalta hieman hönttiä lähteä näitäkin bändejä vertaamaan, molempia tulee diggailtua. Symphonyä nyt tulee suitsutettua ehkä hieman kovaäänisemmin, sillä materiaali on ehkä hieman tasaisempaa ja yhtye on kuitenkin se altavastaaja näistä kahdesta suosion määrässä mitattuna. Kai?

Allekirjoitan (Osa 2).

Symphony X sai DT:n lämppärinä rapiat ½ tuntia soittoaikaa pääaktin runkatessa ainakin 2½ tuntia. Voin myöntää, että tuolloin hieman vitutti.

For me it's plain the fact that Dream Theater writes songs. Like, songs you can whistle, that have a catchy chorus etc. Most other prog metal bands, IMHO, fall into the trap of "prog by numbers". It has all the ingredients ( theatrical singer, guitar/key solos, odd measures) but it just feels like randomly strung together ideas. 10 seconds motif A, followed by 10 seconds of motif B. Solo.

Montakohan kertaa tämä jannu on vihellellyt esim. Six Degrees Of Inner Turbulencea? Kalus Meinellakin olisi vähän tekemistä sen vislaamisessa.

Ja loppuun vielä fakta kehiin: Sir Russell Allen hoitaa paskimpanakin päivänä hommansa sata kertaa paremmin kuin James LaBrie. Melkoista myötähäpeää aiheuttava kiljukaula tämä kanukki.

[nickorules]

Tuo Six Degrees of Inner Turbulencehan on top kympissä, mikäli ruvetaan laskemaan tosi-DT-fanien lempikappaleita. Itselleni se on siellä least favourite-top 10:ssä, tosin vain niukasti. Syykin on selvä: alun Overture on seitsemän minuuttia unilääkettä. Turhin osio Dream Theaterin kappaleessa heti Lost Not Forgottenin sekasotkuisen introtilun jälkeen. Loput 35 minuuttia oikein hyvää progemetallia.

En hirveästi katsele Dream Theaterin livevideoita, mutta eihän se James enää ole ollut vuoden 1995 ruokamyrkytyksen jälkeen entisellään. Kuitenkin vertailen mieluummin laulajia parhaimmillaan kuin laulajia nykykunnossa (enhän silloin diggailisi Geoff Tatea lainkaan). Vuosien 1992-1995 James LaBrieta ei voita juuri kukaan, vaikka herra Allen onkin hyvin lahjakas ja vahvaääninen kaveri.

Ja jos jatkamme Dream Theaterista, siirtykäämme oikeaan topiciin (vaikka minähän tämän aloitin).

Otan kyllä tuon V:n nimen muistiin, mutta tällä hetkellä on kaikennäköistä musiikkia pyörimässä, toissa päivänä kuuntelin kaksi tuntia punkkia putkeen, ja progeyhteistä Rush on nyt lähtökohtaisesti kiinnostavampi. Mutta kyllä Sym X:kin vaikuttaa mielenkiintoiselta tuttavuudelta.