Queensrÿche

[Risto Malinen]

I DON'T BELIEVE IN LOVE, I NEVER HAVE, I NEVER WILL!
Mutta tuo I Don't Believe In Love. Yksi parhaista kertosäkeistä koskaan. Ensin ihmettelin, miksi kuulostaa niin tutulta, mutta sitten muistin, että se oli joskus esitetty Tartu Mikkiin-ohjelmassa. Ihan käsittämättömän kova kappale. Piti laittaa soimaan. Soi luultavasti päässä muutaman päivän.

Muistaakseni "Tuple" Salmela osasi sanat ihan hyvin ulkoa, mutta HevAri Koivula vain ihmetteli vieressä, mikäs biisi tämä on.

[Late]

Uusi albumi - Dedicated to Chaos.

“Modern life moves fast,” commented frontman Geoff Tate about the album. “Plug into the rhythm of the now with our 12th studio album, Dedicated to Chaos. It’s a clash and slash of musical experimentation anchored by the pulse of digital code.” He did issue one suggestion to listeners as well, saying: “Enjoy – headphones are a must.”

Kuulostaa yhtäältä lupaavalta mutta myös pelottavalta. Bändin aiemmat kokeilut - Rage for Order ja Promised Land - ovat tuottaneet hedelmää ja etenkin tuo digital code viittaisi Rage for Orderiin. Toisaalta bändihän on vellonut viime vuodet keskinkertaisuuden suossa, joten kokeilun onnistuminen vaatisi myös sävellyskynän teroittamista American Soldierista. Sekin vaara on, että tuo kokeilu voi olla tehty pelkästään kokeilemisen iloksi tai että mennään kokonaan jonkinlaiseen paskaan teknomeininkiin.

Eli: kuunnellaan, katsellaan ja mahdollisesti ostetaan. Haluan, että tuleva levy olisi hyvä, mutten halua taaskaan pettyä, joten pysyttelen vielä pessimistinä uuden QR:n suhteen.

[Jeeves]

Kuulostaa meikäläisen korvaan aika huolestuttavalta. Toivottavasti tuo "digital code" tosiaan tarkoittaa jotain Rage For Order -meininkiä, mutta pahoin pelkään että nyt ajaudutaan pahemman kerran huonoille teille eli jotain epämääräistä konesäksätystä ja ultramoderneja digisoundeja saattaa olla luvassa. Ei hyvä.

Hirveän vaikea nähdä myöskään sitä, että se olennaisin asia eli sävellyksien taso olisi merkittävästi noussut edellisistä kuraroiskaisuista. Sitä nyt vähintään tässä kohtaa vaadittaisi.

[darealjyra]

Hirveän vaikea nähdä myöskään sitä, että se olennaisin asia eli sävellyksien taso olisi merkittävästi noussut edellisistä kuraroiskaisuista. Sitä nyt vähintään tässä kohtaa vaadittaisi.

Ois ihan hauska tietää kuinka suuri osa noista edellisien levyjen biiseistä on todellakin ton tuottaja Jason Slaterin kynästä, vai onko siinä vain otettu osa krediiteistä pelkästä sovitusavusta. Nimittäin jos sama mies on Kelly Grayn kanssa taas ohjaksissa, niin melko varmaa keskinkertaisuutta sieltä on taas tulossa. Haluaisin todellakin nähdä Wiltonin palaavan säveltäjäksi 'rÿchen levyllä, sillä edellisellä levyllä hänelle on kreditoitu albumista tasan 0%. Varsinkin kun Wiltonin kynästä oli lähtenyt pari aika maukasta riffiä tolle sen toiselle bändille. Ja ihme jos bändi itse ei tajua että tuottajanvaihdos olis paikallaan.

[Jyyd]

Olisin innostunut tuosta uutisesta jos muuan Chris DeGarmo olisi vielä bändissä, mutta tällä kokoonpanolla tuo uutinen ei voi merkitä muuta kuin keskinkertaista huttua, ja jopa siitäkin huonompaa. Toivon silti parasta, mutta pelkään pahinta.

[darealjyra]

Uus kansi on kyllä ainakin pirun siisti, voi kunpa musiikkikin olisi tällä kertaa pirun hyvää...

[AntiSmuli]

Vaan kun minun mielestä tuo kansi näytti aika... ovelalta, ehkä jopa keskeneräiseltä.

Toivotaan silti, että hyvää musiikkia sieltä tulisi. Kyllä tuo American Soldierkin toimii minulle muutamissa biiseissä aika hyvinkin.

[scorpions]

Uskallan lyödä vetoa, että kyseessä on Hugh Gilmourin tekemä kansi, niin samasta puusta ne aina ovat joitain tyylikkäitä poikkeuksia lukuunottamatta.Toisaalta kyllähän nämä hänen tekemiset hakkaa suurimman osan hevipändien kansista, koska suurin osa niistä sattuu olemaan kuraa.

Mutta summasummarun, ei tuo nyt siis mikään hirvitys ole ja ideana ihan hyvä, mutta jotenkin kliininen kuitenkin.

[IndianaJones]

Toisaalta kyllähän nämä hänen tekemiset hakkaa suurimman osan hevipändien kansista, koska suurin osa niistä sattuu olemaan kuraa.

Jaa? Onhan siellä paljon huttua, mutta että suurin osa? Kyllä ainakin omassa levyhyllyssä on enempi hienoja kuin rumia kansia, ja suurin osa musasta on kuitenkin heavyä. Etenkin vanhemman koulukunnan maalatut artworkit ovat paikottain hävyttömän komeita, otetaan esimerkiksi vaikkapa sir Derek Riggsin tekeleet eräälle pienelle brittibändille, taikka toisen brittilegendan Judas Priestin kannet. Kohtuu laatua mielestäni kautta linjan. Enempi mie näkisin kuraa popmusakansissa, artisti vaan vähissä vaatteissa.

Soittavatkohan kauhiasti uudelta levyltä biisejä Saunassa... mie kun en kauhean sinut ole tämän uudemman 'rÿchen kanssa, ihan tuntematonta kamaa. Täytyisi itseasiassa pikapikaa skarpata ja hommata Empiret ja Rage For Orderit kuunteluun EP:n, Warningin ja O:M:n rinnalle.

[Jyyd]

Ihan jees kansi, sellainen Queensryche-tyylisyys tuosta tulee jotenkin esille sopivasti. Tulee mieleen esim. Empire ja Promised Land tosta (myös Rage for Order). Ja eikös tuo keskellä oleva silmä ole Operation: Mindcrimen Dr. X:n (tässä: http://www.youtube.com/watch?v=A4duZjxusGM&t=01m58s" onclick="window.open(this.href);return false; ) ?

Paljon parempi kuin American Soldierin kansi. Mutta odotellaan ensimmäisiä sampleja itse biiseistä sit.

[scorpions]

Ettei vaan olisi keskitytty enemmän määrään kuin laatuun, no se jää nähtäväksi.

"Dedicated To Chaos" track listing:

01. Get Started
02. Hot Spot Junkie
03. Got It Bad
04. Around The World
05. Higher
06. Retail Therapy
07. At The Edge
08. Broken
09. Hard Times
10. Drive
11. I Believe
12. Luvnu
13. Wot We Do
14. I Take You
15. The Lie
16. Big Noize

[Karpaasi]

Yksikään biisin nimi ei vie sp00lilta paikkaa dajareimman nimen puolesta, mutta ennustaisin, että Luvnu, Wot We Do, Hot Spot Junkie ja Big Noize ovat täyttä paskaa.

[Daelos]

Yksikään biisin nimi ei vie sp00lilta paikkaa dajareimman nimen puolesta, mutta ennustaisin, että Luvnu, Wot We Do, Hot Spot Junkie ja Big Noize ovat täyttä paskaa.

Kiinnitin samaan huomiota. Noh, turha arvostella vielä, mutta vähän kyllä pelottaa millainen läjä paskaa sieltä on taas tulossa..

[Jyyd]

Kyllä joutu vähän repeilemään kun luki noita biisien nimiä, Hot Spot Junkie, Luvnu... mitä vittua? Ja 16 biisiä itse levyllä? Jos noista ei ole vähintään 4 introbiisejä niin on kyllä naurettava määrä biisejä.

Uusi biisi Get Started oli jo radiosoitossakin, biisin voi ladata tästä (mukana haastattelua myös, radiosta nauhoitettuna): http://www.megaupload.com/?d=FD0JVCJB" onclick="window.open(this.href);return false;

Biisi alkaa neljän minuutin jälkeen.

Oikeestaan ihan kiva rockkeri, mutta eipä tosta paljoa silti jää käteen. Vähän liian yksinkertanen ralli.

[tsorl]

Tässä vielä tuo Get Started -biisi Youtubessa, samasta radio-ohjelmasta ripattu eli äänenlaatu ei sen parempi. Eikä muukaan laatu, tuo biisi ei ole kyllä yhtään mitään.
Voitaneen kuitenkin olettaa että bändi itsekin ymmärtää soittaa livenä enimmäkseen vanhaa hyvää materiaalia joten ei tämä Sauna-odotuksia juuri laske. Tämä meininki on myös toivottavasti jätetty sinne kabaree-kiertueelle.

[Wasted]

Tässä uusi biisi "Around the World" liveversiona. Äänen laatu on huono, joten lopullista tuomiota ei voi antaa, mutta kyllä tuo todella masentavalta kuulostaa. Mindcrime II oli mielestäni vielä oikein hyvä ja American Soldier ok, mutta tämän uuden levyn suhteen näyttää todella huonolta. Merkit viittaavat siihen, että voi tulla täydellinen rimanalitus. Eipä tosin paljon muutakaan voi odottaa bändiltä, joka on hurahtanut tuollaisiin kabaree-keikkoihin. Onneksi levyä ei julkaista ennen Saunan keikkaa, joten siellä on hyvät mahdollisuudet saada hevipainotteinen setti, erityisesti siksi, että kiertävät Judas Priestin lämppärinä.

[Jyyd]

No eipä ollut kummonen veto, eihän tuo biisi kasva mihinkään alun puoliminuuttisen jälkeen Tulee vähän Q2K schaibeli mieleen tästä nyt, semmosta geneeristä poppia, ei yhtään Queensrychen tyylistä

Uskon silti että Judas Priestin kanssa kun mennään niin settiin tulevat rankemmat biisit ja hitit, sama koskee toki festarikeikkoja, eipä tuo onneks ollut kun hyväntekeväisyyskeikka.

[Jeeves]

Eipä oikeastaan mikään tällä hetkellä viittaa siihen, että tuo uusi levy olisi edes kohtalainen. Ei kai tämä minään yllätyksenä voi tulla, mutta kyllä silti oli jälleen sellainen pieni "ehkä vielä kerran" -tyylinen toivon kipinä.

Pahalta tuntuu sanoa, mutta lopettaisivat jo. Ehkä surullisinta tässä on se, että bändin jannut tuntuvat olevan oikein tyytyväisiä tuotoksiinsa, kun kerran samaa kuraa on tullut jo 15 vuotta. O:M2 oli tosin positiivinen pilkahdus paremmasta, se myönnettäköön. Siihen ja sitä seuranneeseen hienoon kiertueeseen olisikin ollut mielestäni ihan tyylikästä päättää bändin taival. Tai sitten 90-luvun puolivälissä.

[Iron Constable]

^Eipä tässä oikeastaan enää edes jaksa toivoa. Väläyttelevät välillä kivoilla kiertuilla settilistan puolesta, mutta uusi musa on ollut aika masentavaa jo niin kauan, ettei sitä edes pysty tajuamaan. Muutamia kuunneltavia biisejä n. 20 viime vuoden aikana ei tunnu mitenkään kovalta saavutukselta. Niitä vanhoja vaan jaksaa edelleen veivata. Karua.

[Karpaasi]

Mikälie pervouma, mutta tuo Around the World kuulosti ihan ookoolta. Get Started oli aika perus nyky-Rychen kuuloista, eli ei mitään kummoista, ja mitä ei todennäköisesti jaksaisi levyltä kuunnella 16 biisiä putkeen. Tekisivät slovareita mielummin, All the Promises meni ihan kivasti viisi vuotta ( ) sitten. Nämä bassovetoiset post-grunge-mitkä-lie ovat pidemmän päälle vitun tylsän kuuloisia.

[Jyyd]

Uuden levyn biiseistä clipit kuultavissa: http://www.amazon.com/Dedicated-to-Chao ... ef=mb_oe_o" onclick="window.open(this.href);return false;

Nyt kuuntelin nuo ja voi herran jestas mitä hajutonta ja väritöntä settiä, mitään ei jää mieleen noista ja clipit tuntuu olevan kuin samoista biiseistä. Tuskin tulee kuunneltua tätä levyä paljoa, American Soldier on kova levy verrattuna tähän, siltä tuntuu jo nyt. Se persoonallisuus puuttuu kokonaan tästä menosta.

[Karpaasi]

Kyllä on melkoista VaraMiesPalvelua nuo pätkät. Tietynlaisia elementtejä olen huomaavinani Empireltä, mutta ne ovat lähinnä taustalaulujen soundissa. Helvetin tylsää ja löysää, lisäksi Tate kuulostaa rasittavalta.

Rock on!

[Jyyd]

Bändi veti 30th Anniversary -rundin avauskeikan sunnuntaina, en ole vielä koko settilistaa löytänyt mutta parin videon perusteella ilmeni nämä biisit:

Get Started
Breaking the Silence
Hit the Black
Sacred Ground
Real World (!!)
Jet City Woman
Empire

Eli pääosin aika odotetunlainen setti taitaa olla luvassa, toivottavasti pääpaino on silti pre-1995 kamassa. Real Worldin soittaminen on kyl hieno juttu, toivottavasti se tulee tampereellakin. Part 3 (Real World): http://www.youtube.com/watch?v=s4xNL8je ... re=related" onclick="window.open(this.href);return false;

[nickorules]

Operation:Mindcrimesta olenkin jo kirjoittanut, joten voisi muistakin tutuista Ryskeen levyistä pistää tekstiä.

The Warning
Hyvin vahva ja tasainen levy, jolla ei juuri heikkoja hetkiä ole. Kappalemateriaali on monipuolista. Tate laulaa hyvin, mutta kun kuuntelin ensimmäisen kerran Take Hold of the Flamen, jotenkin hän kuulosti oudolta, varmaan siksi, että ei ollut aikaisempaa vertailukohtaa. Mutta minusta Tate on parhaimmillaan O:M:lla ja Empirella. Parhaat kappaleet ovat Warning, En Force, No Sanctuary, NM 156, Take Hold of the Flame ja Child of Fire. Roads to Madness ei ole auennut. Jotenkin se vain tuntuu vähän ylipitkältä, vaikka Taten tulkinta on aivan uskomaton.

Rage for Order
Pettymys. Outoja kappaleita, koskettimien ylikäyttöä. Tuskin tulen kokonaisuudessaan kuuntelemaan kokonaan, sillä Neue Regel ja London olivat ihan hirveää rapaa. Mutta löytyy niitä hyviäkin kappaleita: Walk in the Shadows, I Dream in Infrared, Surgical Strike ja I Will Remember.

Empire
Vahva levy, ei heikkoja lenkkejä, mutta ei niin selkeitä huippuja kuin The Warningilla. Yhden kuuntelun jälkeen en oikein voi tarkempaa arvostelua antaa. Kaksi kappaletta kuitenkin nousivat yli muiden: Another Rainy Night (Without You) ja Empire. Ostan sitten kun on taas rahaa.

Tribe
Miten ovatkin voineet tehdä näin huonon levyn? Yksi hyvä kappale, Open. Kaksi kappaletta, joissa on edes jonkinlaista toimivaa ideaa, Desert Dance ja The Art of Life. Muu on turhaa. Tai no, Losing Myselfissa on ihan hyvä kertosäe. Tate ei kuulosta enää itseltään.

E:Pakko sanoa vielä, että sp00l on loistava kappale.

[nickorules]

Promised Landin jättäisin kuitenkin viimeiseksi hankinnaksi näistä klassisista Queensryche levyistä: ensimmäisenä hankintana se on liian helppo lytätä outolintuna, mutta kun bändin linjaa on oppinut arvostamaan, aukeaa se moninaisuudessaan aivan erilailla. Terv. "Oma kokemus".

Allekirjoitetaan myös omana kokemuksena. Promised Land tuli joskus aikanaan lainattua kirjastosta eikä siitä jäänyt mitään mieleen lukuunottamatta hienoa kantta.

Tuota kantta aikanaan ihmettelin, mikä siinä niin hienoa on.

Mutta sitten nyt lainasin kirjastosta alkuperäisen CD:n, ja yllätys oli suuri, kun kansivihko olikin auki levitettävä "juliste". Ja tuo peruskansikuva olikin vain yksi kahdestoistaosa koko kuvasta.

Levy on hyvä, ei ihan Empiren tai The Warningin tasoa, mutta parempi kuin Rage for Order. Niin, eihän levyllä taida olla ainuttakaan metalliksi laskettavaa kappaletta, enkä progestakaan tiedä, kun lähes kaikki kappaleet ovat neljäminuuttisia.

Levyn viidestä parhaasta kappaleesta tulee neljä putkeen: Damaged-Out of Mind-Bridge-Promised Land.

Damagedia taidetaan sanoa perinteisimmäksi kappaleeksi koko levyllä. Taitaa se näin olla, vaikka mikään tavallinen kappale ei silti ole. Kappaleessa on paljon erilaisia efektejä, mikä puolestaan viittaa Rage for Orderiin. Kappaleen pääriffi ja kertosäe ovat äärimmäisen tarttuvia.

Out of Mind on upea balladi, Bridgen ohella levyn paras. Minusta kappaleessa on hiukan samankaltaisuuttaa Dream Theaterin Misunderstoodin kanssa, lähinnä tuon tunnelman puolesta. Hyvin haikea ja kaunis kappale.

Bridge pohjautuu akustisiin kitaroihin, ja on synkkä kappale. Sanoitukset ovat hyvät, vähän vaikea kuvailla. Oli varmaan aika ikävä jätkä tuo Chris DeGarmon isä, kun Chris tuollaista kirjoittaa. Kappale on myöskin aika radioystävällinen, mutta ei mikään geneerinen ja ylituotettu, vaan erittäin upea ja kaunis.

Promised Land nousee levyn keskimmäiseksi teoksi, ja se onkin sijoitettu hyvin keskelle levyä. Kappaleessa ei tapahdu kovinkaan paljoa kestoon nähden, se on enemmänkin tunnelma, joka nousee tärkeimmäksi. Kappaleen säröriffi on upea, harmi, että sitä ei kuulla useammin. Saksofoni on kiva lisä. Kappale feidautuu vähitellen baarin meluun, mies lähtee baarista ja kappale vaihtuu Dis Con Nec Tediin, joka valitettavasti katkaisee putken, vaikka ei nyt ihan toivoton olekaan.

Näiden lisäksi levyltä nousee selkeästi vielä Someone Else?, johon ei ole vaikea etsiä vertailukohtaa: Dream Theaterin Space-Dye Vest. Tosin Someone Else? on enemmän laulukeskeinen, kun taas Space-Dye Vest perustuu Kevin Mooren pianoon. Kuitenkin Taten tulkinta kappaleessa on upea, äänen korkeuden ja tunteen vähitellen lisääntyessä. Mutta kappaleen loppu on hyvin typerä. Sitä jää odottamaan, kun piano ja laulu loppuvat vähäksi aikaa, että lähtee viimeinen sointu ja Tate lauluu vielä matalan, voimakkaan lopetuksen: "Miiiii." Mutta sieltä tuleekin vain lyhyt puhuttu "Mi." Hyvin tyylitön lopetus levylle. CD valitettavasti jumitti, kun kuuntelin kappaletta toisen kerran .

Hyvä levy, vaikka pientä epätasaisuutta (I Am I, Dis Con Net Ted) onkin.