Helloween / Kiske

[AntiSmuli]

^Roger that. Itse olen ehkä niin kuvaputki-aivoinen, että kaikki 0 - 2,5 arvosanan levyt menee melkeen samaan nolla-kastiin. Odottakaamme arvosteluasi.

[Haba]

Weikien haastis, jossa muutamia mielenkiintoisia paljastuksia ja spekulaatioita tulevasta rundista:

http://www.metalasylum.net/interviews/2010/i1030.php" onclick="window.open(this.href);return false;

[Jussi K]

^ Thänks; eipä tarvinnut odottaa edes tätä ~20 päivää rundin alkuun, että olin eilen prikulleen oikeassa tuon mystisen (kahdesta vaihtoehdosta..) biisin kanssa.

Mutta huh: soittamaton biisi TTOTO:lta?? Se on tuo Kings Will Be Kings viimein... a Million To Onea tuskin Kuschin biisinä tulee; samaten typerää haastattelijalta edes kysellä Kisken Kids Of The Centuryä tai Grapowin Still We Gota. Joo-o, onhan siellä XX Hansenin biisiä aina, mutta se nyt on kuitenkin eri asia. Kappaleiden merkittävyydestä nykyisiin henkilösuhteisiin

edit: Tuollahan oli vahva viite myös BTR:n harvinaiseen biisiin; onko Handful Of Painin taustanauhat (jos niitä halutaan käyttää ylipäätään) esteenä vai tarkoittaako Michael Midnight Sunia? Eipä sekään paskempi olisi... tuskin Grosskopfin vanhaa kura-Don't Spit On My Mindia sentään, hehe.

[King Of Fools]

^ Thänks; eipä tarvinnut odottaa edes tätä ~20 päivää rundin alkuun, että olin eilen prikulleen oikeassa tuon mystisen (kahdesta vaihtoehdosta..) biisin kanssa.

Heh. Mulle ei paljastettu I'm Aliven lisäksi mitään muuta, kun tiedustelin tuossa viikko takaperin ja tuokin haastattelu on ollut linjoilla jo syyskuun lopusta. Olisihan siellä muuten kakkoselta ollut Save Us Hansenin biisinä vielä mystiseksi vaihtoehdoksi.

No hyvä ettei paljastanut tuossakaan kaikkea. Jos vaikka saisi pidettyä yllätyksenä keikkaan asti

Olisipa kova juttu, jos tuo Wallsin paras biisi eksyisi settiin.

[Pentelesh]

No huh hah hei! Nyt alkoi tosiaan vanhan fanipojan housut kostumaan noiden Weikin paljasteluiden takia. Itse toivoisin TTOTO -levyltä soitettavaksi Mission Motherland -kappaletta. Huikea pitkä biisi, joka on itselleni Steel Tormentorin ohella TTOTO -levyn kärkisijalla. Still We Go:kin olis mukana todistaa livenä ja huutaa kurkkusuorana kertosäettä.

Onko Forever and One (Neverland) soitettu koskaan livenä?

[Haba]

^On, muistaakseni vain Rabbit-kiertueella, tässä proshotti siitä:

http://www.youtube.com/watch?v=UUAXuCAu4so" onclick="window.open(this.href);return false;

Mission Motherland olisi kyllä huikea ässäveto, taitaa olla aika kaukainen valinta kuitenkin. Kings Will Be Kings se kai sitten on, eipähän haittaa kyllä sekään yhtään! Oikeastaan ihan sama mitä soittavat Keepereiden ja perushittien ulkopuolelta.

[Iron Constable]

Yritän seurailla Helloweenin lista"menestystä", sikäli mikäli kun 7 Sinners listoilla näkyy. No, ainakin Ruotsissa lohkesi sija #40.

Lisää kun on aihetta. Itse olen edistynyt asiassa jopa niin paljon, että levy on jo tilattu.

[Varjis]

Ei ole ennen oikein Helloween meikäläiselle iskenyt, mutta nyt kuuntelin World Of Fantasyn tältä 7 Sinnersiltä, ja Raise The Noise popittaa nyt. Ihan hyväähän tämä on! Single Are You Metal on sitten kyllä aika heikko...

[DevilLook]

Täähän melko hieno kiekko! Parit ekat kuuntelut jätti aika (yllättävää kyllä, näin jälkeenpäin sanottuna) tasapaksun fiiliksen mutta sitten sieltä alko nousee helmiä esiin. Who is Mr. Madman?, Raise The Noise, World of Fantasy, If A Mountain Could Talk ja The Sage, The Fool, The Sinner toimii mulle parhaiten. Heikoimpina biideinä tällä hetkellä Long Live The King ja You Stupid Mankind. Loput sitten sellasta ookoo kamaa. Hiukan epätasainen kokonaisuus mutta sata kertaa parempi ku esim Gambling With the Devil. Vai pitääkö sitäkin alkaa kuuntelee uudelleen?

[Siren]

Joo-o, onhan siellä XX Hansenin biisiä aina, mutta se nyt on kuitenkin eri asia. Kappaleiden merkittävyydestä nykyisiin henkilösuhteisiin

edit: Tuollahan oli vahva viite myös BTR:n harvinaiseen biisiin; onko Handful Of Painin taustanauhat (jos niitä halutaan käyttää ylipäätään) esteenä vai tarkoittaako Michael Midnight Sunia?

Tuli muuten mieleen että soittaako tämä Helloween enään paljon keikoilla tuota I Want Outtia. Tämän kysyn lähinnä siksi, että eihän tuon Deriksen äänellä kovinkaan korkeisiin mittoihin päästä

Ja tuosta Better Than Rawin harvinaisista. No minähän en niitä harvinaisuuksia tiedä. Mutta eikös tämä I Can ole semmoinen biisi mikä on löytynyt useimpien keikojen setteistä? saisivat vetästä helevetin monta biisiä tältä levyltä koska onhan se kuitenkin ehdottomasti Paras Helloween levy Deriksen ajalta.

Tämä on siis ensimmäinen kerta kuin näen tämän bändin livenä, joten siksi nämä utelut

[Karpaasi]

^I Want Outhan on vakioveto keikoilla, joten mieluusti kuulisin jotain harvinaista sen tilalla. I Can tuli vissiin 2007 medleyssä lyhykäisesti, mutta 2004 se taisi olla myös kiertuesettilistassa, tosin en ole varma soitettiinko sitä Suomessa.

Mielenkiintoista, että Forever and Onea ei ole pahemmin livenä soiteltu, pidin jotakuinkin itsestään selvänä 2004 keikalla, että se tulee. Oli kyllä tuolla keikalla helvetin kovat setit noin muutenkin: Starlight, Hey Lord!, Where the Rain Grows, Open Your Life...

[Siren]

^I Want Outhan on vakioveto keikoilla, joten mieluusti kuulisin jotain harvinaista sen tilalla. I Can tuli vissiin 2007 medleyssä lyhykäisesti, mutta 2004 se taisi olla myös kiertuesettilistassa, tosin en ole varma soitettiinko sitä Suomessa.

Ok. Ajattelin vain kun sitä ei ollut tuossa High Livessä mukana, että onko se sitten niin yleinen kuin esim. Dr. Stein Mielelläänhän tuota kuuntelee kuitenkin varsinkin livenä

[King Of Fools]

I Want Out on ollut Keeper 2 kiertueen jälkeen setissä Dark Ride, Legacy ja Gambling kiertueilla. Dr. Stein sen sijaan jokaikisellä kiertueella.

Edit: 7 Sinners on Suomen virallisella listalla sijalla 16. Rumban listalla 4.

[IndianaJones]

Sanoituksista tällä hetkellä pieni miinus, ainakaan ekalla keskittymisellä en niistä hirveästi saanut irti. Varsinkin Andin kirjoittamat muutamat latteudet (esim. Are You Metalissa tai Long Live The Kingissa, vaikka toki aika julistavia biisejä molemmat ovat ) vähän ihmetyttävät. Mutta nämä ovat ainakin mulle pikkujuttuja. Mutta Sonylle iso keskari sanoitusten puuttumisesta kansivihkosta.

Oma vaatimaton mielipide on, että Rabbitista eteenpäin Helloweenin sanoitukset ovat olleet... sanotaanko nyt nätisti: melko köyhiä. Keeper Legacyllä ei häirinnyt kovin pahasti (johtuneeko siitä, että pidän levystä aikalailla?), mutta muuten löytyy levyiltä monta biisiä, jonka sanoitukset ovat aikamoista huttua. Kauhean kömpelön ja pakotetun oloista sanailua. Ja tosiaan, Sonylle isot kaksi keskisormea ja pieni pyllistys, kyllä nyt "extended"-bookletista luulisi löytyvän sanoille tilaa.

Phantoms Of Death on muuten WOJ:n paras biisi Vaikka sitten laskettaisiin tältä jatketulta CD-kompilaatioltakin.

Ihan totta, helvetillisen mahtava kappale. Vaikka WOJ:lla onkin aika hemmetisti kovia biisejä, niin tuo on, jos ei nyt paras, niin selkeästi ainakin yksi ihan kärkinimistä. Se kertosäe iskee aika mukavasti naamalle, ja alkuriffi on tiukkaakin tiukempi. Tuollaisia riffejä kun saisi nykyäänkin kuunteluun...

Ja ihan tavan vuoksi pitää haukkua Final Fortunea, vaikka sitten toistonkin uhalla. On nimittäin yksi Helloweenin huonoimmista kappaleista, samaa kurakastia kuin Do You Know What Youre Fighting For ja Come Alive.

Itse uutukaisesta on jäänyt vähän ontto fiilis, vaikka ei kannattaisi vielä huudella parin kuuntelukerran perusteella. Jotenkin tuntuu että ollaan otettu hieman takapakkia mainion Legacyn ja hyvän Gambling With the Devilin jälkeen, ei vaan biisit lähde samalla tapaa lentoon. Jos levyltä jää päällimmäisenä mieleen avausraidan (toivottavasti) tarkoituksellinen Judas Priestin Sinnerin tributointi ja World of Fantasyn skittamelodia, joka on pöllitty niinkin tuntemattoman levyn kuin Rainbown Risingin päätöskappaleesta, niin ei ne kappaleet ihan täysiä kymppejä voi olla. Toisaalta ei ainakaan vielä löytynyt kauheita inhotusreaktioitakaan. Sitäpaitsi monien kirjoitukset ovat tuon huippukappaleiden puuttumisen ottaneet jo esille, ja silti kehutaan levyä hyväksi ja tasaiseksi kokonaisuudeksi. Niinkuin Nytsoi-topikissa jo kertaalleen sanoinkin, niin tuttua ja turvallista Helloweenia tämä silti vaikuttaisi olevan, eli sen perusteella lisää kuunteluita vaan. Eiköhän se sieltä aukea ainakin jonkinmoiseen loistoon.

[Jussi K]

Nuo lyriikat kannattaa tsekata (ellei niin ole vielä tehnyt) kuitenkin ihan nätistä pdf-vihosta tuolta kotisivuilta, mikä oli jäänyt printtamatta yhtiöllään.

Ja ihan tavan vuoksi pitää haukkua Final Fortunea, vaikka sitten toistonkin uhalla. On nimittäin yksi Helloweenin huonoimmista kappaleista, samaa kurakastia kuin Do You Know What Youre Fighting For ja Come Alive.

Miten se voi olla? Kun tuollaista 101% melodiaa, mitä tarjoaa vaikkapa World Of Fantasykin tällä uudella, Hell Was Made In Heaven Rabbitilla, Salvation The Dark Ridella tai Secret Alibi Masterilla. Weikin yllämainittu pitkäniminenhän tökkii koko ajan ja on silkkaa kuonaa kuten vaikkapa Markuksen Don't Spit On My Mind, ei sitä voi verrata tuohon ollenkaan.

Jos n. 20 sek. ajan a Light In The Blackissa (aivan liikaa omaksi parhaakseen venytettyä kitarasooloa) soi tuo sama pätkä mikä, WOF:n alussa, niin enpä tuota melodianyysimiseksi sanoisi. Kun se ei varsinkaan ole kappaleessa missään roolissa sen kummemmin.
Oletkos koskaan hokannut että '91 Heavy Metal Hamsters alkaa 1:1 samalla kitarantapailulla kuin Purplen Rat Bat Blue, jonka Helloween 1999 sitten levyttikin omg!

[Symbolic]

Pari kertaa olen uutukaisen ehtinyt levylautasella pyöräyttämään ja positiivinen makuhan siitä on jäänyt. Häpeäksi täytyy myöntää, etten ole vielä saanut Gambling with the Deviliä kuunnelluksi ( ), niin en voi sanoa onko edeltäjäänsä huonompi vai parempi.

Suosikkibiisini oli ensimmäisestä kuuntelusta lähtien melodinen Who is Mr. Madman?, mutta lisäkuunteluiden myötä World of Fantasy, the Sage the fool and the Sinner, Smile of the Sun ja mainio If a Mountain Could Talk ovat nousseet listoillani korkealle Madmania hätyyttelemään. Oikeastaan World of Fantasy on niin hyvä, etten tiedä onko Markusin biiseistä jopa parempi kuin vanha suosikkini Hell Was Made in Heaven. Sagefoolsinnerissä ja Mountainissa eniten kiehtoo niin kitara kuin laulumelodiatkin, olisin jopa kaivannut samanlaisia melodiapommeja levylle lisää!

Pari heikohkoakin kappaletta on eksynyt mukaan, mistä pahimpana esimerkkinä tökkivä ja junnaava You Stupid Mankind ja "puoli-intro" Where the Sinners Go. Lopetusbiisistä en ole oikein kunnolla vielä saanut otetta, mutta vaikuttaa kovin sellaiselta biisiltä joka kasvaa kuuntelukertojen myötä.

[Iron Constable]

Eipä tämä 7 Sinners ole listasijoituksilla juhlinut, sen verran on kuitenkin siellä täällä näkynyt, että kai Helloween voidaan edelleen laskea hieman isommaksi nimeksi raskaan rokin saralla. No, tuolla "Legacylla" pitäisi vähän toki levyjä myydäkin. Mutta, seuraavanlaista on etsimällä osunut silmiin... Luvuista ei mitään hajua, mutta kai ne seuraavan levyn pystyy tekemään kun ovat taas vuoden tienpäällä.

Suomi 16
Ruotsi 40 ja out
Tsekki 25 - 9
Kreikka 40 - 18
Espanja 51 - 67
Ranska 65
Sveitsi 38
Saksa 29
Itävalta 57
UK Rock Albums 21

[Pentelesh]

Mitenhän noilla listoillaa näkyy virallisia reittejä ostetut MP3-levyt?

[Iron Constable]

^Joissain maissa kaikki on laskettu yhteen, isommissa maissa on yleensä erillinen download-lista. Vähän vaihtelee. Joka muoto on yhtä hyvä, kun sen laillisesti hankkii.

Uusien kuuntelujen myötä levy on aika kivasti jäsentynyt. Levyllä on kappalejärjestyksensä puitteissa ihan selkeä "draaman kaari". Vaikka tuolla jo kappalekohtaisesti "arvostelinkin", pari ajatusta lisää nyt kun alkaa olla kuunteluja takana.

*Epäonnistunut alkunäytös
- Derisin kynästä levyn paskimmat biisit ja heti alkuun. Äkkiseltään ihan toimiva ratkaisu No siksi, että homma paranee edetessään, tavallaan. Millään mittapuulla aloituskaksikko Where The Sinners Go ja Are You Metal eivät ole hyviä Deris tai Helloween-sävellyksiä. Juuri ja juuri skippaamatta kuuntelee, mutta ei näistä kuuntelujen myötä ole mitään uutta avautunut.

*Täysillä itse näytelmään, neljän suora
- Who Is Mr. Madman pistää homman järjestykseen ja antaa toivoa huomisesta, Raise The Noise jatkaa samaa fiilistä ja tuo hymyn suupieleen julistamalla "...raise the noise, bring it on, i'll sing it while you´re gone...", kaunista. Kuitenkin, World Of Fantasy edelleen Huonosti käyttäytyvät miehet mieleen tuovine teemoineen räjäyttää homman totaalisesti. Yksi parhaita Helloween biisejä vuosikymmeneen, kenties koskaan. Täydellinen Helloween-melodiapommi. Perään vielä Long Live The King, jonka yksinkertainen riffi on vain kertakaikkiaan aseistariisuva ja kappale toimii. Nyt on fanilla kaikki mittarit tapissa !

*Väliaika, virvokkeita
- The Smile Of The Sun palauttaa maanpinnalle ja lähdemme hakemaan popcornia. Kaikessa keskinkertaisuudessaan vain ok. You Stupid Mankind ei jostain syystä onnistu liikauttamaan mitään missään ja sisältää osioita, joita ei kevyesti ärsyyntymättä voi kuunnella. Lisää popcornia.

*Toinen näytös, jatketaan mihin ennen väliaikaa jäätiin
- If A Mountain Could Talk toimii monella osa-alueella, eikä vähiten lyriikoidensa suhteen. Säkeistö->

"If a mountain could talk it would tell us a story
To reign in love means just how to say sorry
If an ocean could cry we would drown in it´s tears
Dusk breaks to dawn,
Which we cannot survive without love"

on erittäin hieno. Laulumelodia tukee sanoja hienosti ja tekee niistä ehkä pelkästään luettuna vähän töksöiltä näyttävää paljon paremman kokonaisuuden. The Sage, The Fool, The Sinner ja My Sacrifice jatkavat tasaisen kiinnostavalla linjalla sen enempiä missään kohdissa hyytymättä.

*Jälkinäytös
- Far In The Future alustuksenaan Not Yet Today jättää hieman hailakan maun, mutta ei pilaa kokonaisuutta. Kuuntelujen myötä kappale ei ole kasvanut odotettuihin mittoihin, se ei oikein ole osiensa summa. Joku kohta toimii, joku ei niin hyvin. Priimaa haettiin, hyväksyttävää tuli.

Onhan tämä parempi kuin esim. Gambling With The Devil, joka on yrityksistä huolimatta jäänyt hieman sekaiseksi ja etäiseksi kokonaisuudeksi. Tämä on ollut paljon helpompi jäsentää. Ehkä pitääkin ottaa edellinen vielä tehokuunteluun, kun tämä jo on edellä.
Enempää sanottavaa minulla tuskin levystä tulee olemaan, mutta onhan tässä jo jauhettukin. Muuten, digin bonuksena oleva I´m Free jatkaa hyvien "b-biisien" linjaa, tämän kun olisi lyönyt vaikka aloitusbiisiksi sinne päätyneen tönkön sijaan, olisi arvosana monella noussut selvästi.

Summa summarum:
1 täydellinen
6 hyvää
2 kohtalaista
2 välttävää
1 huono
1 välisoitto

[IndianaJones]

^Oho, aika komeasti menee sukset ristiin meikäläisellä tuon mielipiteen kanssa.

Kolme ensimmäistä vetäisyä ovat mielestäni hyviä, ellei nyt ihan erinomaisia. Kummasti aloitusbiisi saa lokaa niskaansa, itse en mitään ihmeellisempää valittamista löydä. Erityisesti soolo-osiosta plussaa. Are You Metal tuntuu olevan levyn ainoita "rankinta Helloweenia koskaan"-heitot edes jotenkin täyttäväviä raitoja, josta hienoa kitarointia löytyy taas, kunhan sooloihin asti päästään. Sascha Gerstner vaan tuntuu toistavan itseään jonkin verran.

Raise the Noisesta ei ole kummoisempia tuntoja, tietyllä tapaa ihan ok, mutta jotenkin löysä ja hajanaisen kuuloinen. Kuvittelisi tällaisen singleainesta sisältävän kappaleen rupeavan potkimaan heti alkuunsa, mutta kun ei lähde niin ei. Huvittavinta on kuitenkin huomata, että World of Fantasy on lipsumassa pahaenteisesti sinne Final Fortunen urille, eli biisi ja erityisesti kertosäe rupeavat pikkuhiljaa nostattamaan yökkäyskohtauksia pintaan. Huvittavaa siksi, että muille tämäkin ralli tuntuu toimivan komeasti ja jotkut jopa IC:n tavoin rankkaavat levyn kärkeen, kun taas omakohtaiset tuntemukset viskaavat biisin armotta levynsä huonoimmaksi.

Long Live the King yrittää taas mäiskiä rankempaa vaihdetta silmään. Kummallisen paljon levyä on tosiaan tituleerattu rankaksi ja nopeaksi, omasta mielestäni aika perus Helloweenia pirteine tuplineen ja riffeineen. Ihan samaa kastia oli kahdella edelliselläkin levyllä. Lieneekö tämä promoaminen sitten jonkinlainen bändin humoristinen vastalause 25-vuotiskokoelman saamaan kritiikkiin? Noh Long Live the King kuitenkin ihan kelpo rykäisy, vaikka meinaakin tipahtaa keskinkertaiseksi rymistelyksi. Samaa kastia on Smile of the Sunkin, josta ei meinaa hienon kertosäkeen lisäksi löytyä mitään muuta yhtä säväyttävää.

You Stupid Mankind sitten tuntuu toimivan taas paremmin omalla kohdalla kuin muilla. Kuten edellisessäkin biisissä, on tässäkin upea kertosäe, mutta muut osiot eivät sitten tipahda niin pahasti keskinkertaiseksi. If a Mountain Could Talk kaikesta hehkutuksesta huolimatta toimii "vain" hyvin, en ainakaan vielä ole ymmärtänyt mikä tästä nyt tekee niin upean. Vähän samaa kastia kuin Who is Mr. Madman?, eli hyvä biisi, muttei tunnu yhtä täysiä potkivan kuin muille. My Sacrificen melkein niputtaisin vielä samaan joukkoon, mutta The Sage, The Fool, The Sinner on aavistuksen verran tasaisempi.
Lopetuskaksikosta ei oikein ole kunnollista kuvaa muodostunut, mutta esimaku vaikuttaisi vähän samantapaiselta IC:n kanssa. Jotkut osiot toimivat ja toiset jättävät kylmäksi. Ei tällä hätyytellä ollenkaan Helloweenin pidempien biisien kärkipäätä.

Ei tästä kyllä huonoa levyä saa tekemälläkään, mutta pieni pettymys edelleen häilyy mielessä. Olisin parin edellisen levyn perusteella odottanut jotain enemmän, mutta Hammerin ja Victorian heittämät totaalilyttäykset hieman silti ihmetyttävät. Samat sanat pätevät mielestäni vieläkin, mitkä heitin ihan ensimmäisillä kuuntelukerroilla: kyllä tämä ihan Helloweenilta kuulostaa.

Pakko vielä nillittää noista koskettimista, välillä (esimerkiksi Madmanin ja Are You Metalin alussa) tuovat ikävästi mieleen klubijumputuksen rasittavat piirteet. Onhan näitä ollut aikaisemminkin, mutta nyt oltiin vissiin annettu kosketinsoittajalle enemmän hommia, olikos tästä mainintaa ultimate-guitarin haastattelussa vai missä. Ja lopetetaan nyt positiivisiin mietteisiin, ettei kauhean negatiivista kuvaa jää näistäkään löpinöistä, nimittäin pakko antaa propsit Raise the Noisen huilusoololle ja väliosalle muutenkin. Yllättävän groove ja kokeileva kohta heitetty biisiin mukaan.

Edit: Pakko oli iskeä vähän väliä noihin kappaleisiin, kun näytti niin tönköltä teksti ilman paria enteriä.

[Iron Constable]

^No ei me nyt niin ristissä olla, aika paljon samaa kuitenkin. Sävyeroja enemmänkin, sanoisin. Hyvän levyn merkki on aina hän, kun löytyy biiseistä sanottavaa puolesta ja vastaan ynnä mielipiteet eroavat.

Derishän on tuosta albumin rankkuudesta sanonut haastatteluissa, leikillään tai ei, että bändi halusi akustisen juhlalevynsä jälkeen todistaa kaikelle kansalle, että vielä virtaa miehissä metalliveri. Niin tai näin, seuraavaksi odotan sitten imelää ja yltiömelodista pläjäystä kaikille HHJJ:n ystäville, rankkoja namiskuukkeleita on nyt väännelty parilla viimeisellä ihan tarpeeksi, vaikkei suurta valittamista olekaan.

[-Victoria-]

Tässäpä nyt tätä 7 Sinners -analyysiä perjaintai-illan ratoksi...

Where the Sinners Go
Oikein hyvällä itämaistyylisellä riffillä startataan! Perussäkeen outo laulumelodia on osittain kiehtova, mutta toisaalta vähän ärsyttävä - ristiriitainen siis. Kertosäkeen riffi hyvä, mutta kuorolaulu on aika latteaa. Tämä biisi on omassa rankingissani noussut Raise the Noisen ohi levyn parhaaksi. Ei tää mikään intro ole, vaan hyvän keskitason metallibiisi.
Arvosana: 3/5

Are You Metal?
Syntikkamelodia olis ihan kiva, jos se olisi tuon modernin paskan sijasta soitettu kasarisoundeilla... Perussäe on perushyvää settiä. Sen sijaan bridge-osa on kamala. Kertosäe on ihan hyvä, mutta rupeaa pidemmän päälle ärsyttämään – se on liian yksinkertainen toistettavaksi noin usein.
Arvosana: 3-/5

Who Is Mr. Madman?
Kylläpäs ovat kovasti kysymyksen muotoisia nämä alkupään biisien nimet, heh. Perfect Gentleman ei ole koskaan ollut mikään ykkössuosikkini Helloweenin tuotannossa, eikä sitä ole tämä "jatko-osakaan". Alkuriffi on progeileva sanan huonossa merkityksessä. Perussäkeessä laulumelodia ja riffi ovat oikein hyviä – harmi, ettei biisi ole kokonaisuudessaan lähellekään samaa tasoa. Taas bridge-osa on tosi huono, erityisesti Andin ääni ei oikein tunnu irtoavan. Kliseinen kikkelipowerikertosäe tuplabasareineen ja ärsyttävine laulumelodioineen on oikea antikliimaksi.
Perussäkeen arvosana 4, muut osat 1
yhteenlaskettuna siis 2½/5

Raise the Noise
Oikein mainiolla perusheviriffillä lähtee – just näitä pitäis olla levyllä enemmän! Kertosäkeen riffi on niin ikään mainio, mutta Derisin ääni kuulostaa kamalalta. Laulumelodia on erittäin mielikuvitukseton eikä sovi biisiin ollenkaan. Taas bridge & kertosäe ovat todellisia antikliimakseja. Sen sijaan plussaa oikein hienosta ja omaperäisestä huilusoolosta!
Arvosana: 3-/5

World of Fantasy
Tämähän alkaa oikein kivalla "old school Helloween" -kitaramelodialla. Alun perusheviriffikin hyvä, mutta se on pilattu järkyttävän paskoilla alas viritetyillä moderneilla soundeilla. Perussäkeen riffikin on kiva, mutta sen pilaavat sen sijaan kamalat laulumelodiat, jotka eivät tunnu kuuluvaan samaan biisiin ollenkaan. Kertosäe on pidemmän päälle ärsyttävä, mutta kuitenkin se on sen tyyppinen kliseepowerijuttu, josta minä kyllä pidän. Biisi on venytetty aivan turhan pitkäksi - se toimisi paremmin 3-minuuttisena.
Arvosana: 3-/5

Long Live The King
Perussäkeen taustalla oleva riffi on ihan kiva - thrash-henkinen, tosin kitara- ja rumpusoundi saavat soiton kuulostamaan ennemminkin corelta. Bridge-osa ja kertosäe ärsyttävät tässäkin biisissä melkoisesti. Kertosäkeen riffi kuulosti aluksi ihan hyvältä, mutta useammin kuunneltuna melodia ja rummut pikemminkin häiritsevät. Loppupuoliskolla lyhyen instrumentaaliosion jälkeen alkava Derisin "laulu" on pikemminkin kammottavaa mölyä. Onkohan tarkoituskin, että se kuulostaa Aku Ankalta? Jos niin, niin sittenhän läppä on jollain tavalla onnistunut. Mutta vakavasti otettuna... huhhuh. Biisistä jää sekava yleisfiilis - siinä on jotain potentiaalia, mutta enemmän kuitenkin huonoja osia.
Arvosana: 1+/5

The Smile of the Sun
Alkaa ihan kivalla sellomelodialla, mutta jatkuu sen jälkeen Derisin ärsyttäväsoundisella nenä-ääntelyllä. Tässäkään biisissä perussäkeen laulumelodia on itse muun biisin kanssa ristiriidassa - aivan kuin väärät raidat olisi miksattu keskenään. Kertosäe on kliseinen, mutta ihan ok sellainen (tosin jälleen sitä toistetaan liikaa). Biisi on osittain venytetty turhilla progeiluilla. Sen sijaan keskivaiheilla olevasta ”pysähdysosiosta” pidän paljon. Piano ja sello kuulostavat hienolta ja Derisin ääni kuulostaa kyseisen osion aikana paremmalta kuin missään muussa kohdassa tätä levyä. Kappale on hyvin ristiriitainen kokonaisuus.
Arvosana: 2½/5

You Stupid Mankind
Alkaa ärsyttävän wannabemahtipontisesti, numetalmainen kitarasoundi korostuu. Laulumelodiat ja niin ikään itse laulukin ovat melkein kauheinta paskaa ikinä - erityisesti kertosäe. Mietteeni tästä biisistä kiteyttää parhaiten se, että koko biisin ajan on suoranaista itsekidutusta olla painamatta skip-nappulaa.
Arvosana: ½/5

If a Mountain Could Talk
Huhhuijakkaa, ja aina vaan pahenee... Tämä on sellaista kikkelipoweria, joka ärsyttää minua toden teolla. Power metalin kuningas Helloween kuulostaa tämän biisin aikana enemmän Sonata Arctica -tribuutilta kuin omalta itseltään. Syntikat puistattavat ja kitarasoolot vinkuvat rasittavasti. Ja se neljän minuutin kohdilla alkava osio... ei sitä muuksi voi sanoa kuin antimusiikiksi. Jopa tylsä akustinen osio kuulostaa sen jälkeen hyvältä - siis vain siksi, että edellinen osio on ollut niin paskaa. Kun lauluosa konemusiikkijuttuineen taas alkaa, niin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toivoa, että korvien raastaminen jo loppuisi.
Arvosana: ½/5

The Sage, the Fool, the Sinner
Alkuriffi varmaan kuulostaisi ihan Helloweenilta, jos se olisi soitettu joillakin muilla kuin näillä ärsyttävillä moderneilla soundeilla... nehän onnistuvat jälleen pilaamaan hyvän yrityksen täysin. Laulumelodiat ovat ihan mukiinmeneviä, mutta samaa ei voi sanoa Derisin nenäontelolaulusta. Kokonaisuudessaan biisi ei jätä jälkeensä oikein muuta kuin mielikuvan aika tylsästä ja mielikuvituksettomasta rallista. Mutta tämä sentään luojan kiitos on ainakin musiikkia.
Arvosana: 2½/5

My Sacrifice
Sinfoninen alku lupaa hyvää, mutta… sieltähän ne tuplabasarit ja hirveät soundit taas jyräävät kaiken muun alleen. Ja sitten… jälleen hirveät melodiat ja nenä-äänet (varmasti toistan itseäni, mutta niin tekee levykin ), erityisen väkinäiseltä kuulostaa kertosäe. Biisistä ei oikein saa mitään otetta, vaikka kuinka monta kertaa kuuntelisi. Jälleen outoa sillisalaattia muutamien sekuntien mittaisilla hyvillä osioilla - mutta suurimmaksi osaksi liian pitkäksi venytettyä paskaa. Menee samaan kastiin kuin Long Live the King.
Arvosana: 1/5

Far in the Future
Biisin alku lupailee ihan hyvää, mutta jatkuu tylsähkösti ja sotkeutuu omaan mukamas-hienouteensa ja kliseekikkelipoweriosioihinsa. Harvat hyvätkin osiot pilataan väkinäisillä, päälleliimatuilla progeiluilla. Kerrassaan mainiosta kertosäkeestä tykkään tosi paljon (paras osa koko levyllä) ja harmittaa vietävästi, että se on laitettu muilta osin täysin skipnappulabiisiin. Biisi polkee kauan paikoillaan ja on pitkälti samanlaista sekamelskaa kuin monet muutkin aiemmat.
Kertosäe 4½, progeilut ½, kaikki muu scheisse 1
yhteenlaskettuna siis 2/5

Yleisinä huomioina levykokonaisuudesta jää mieleen muutamia seikkoja. Ensinnäkin Deris ei juuri käytä laulunsa raspisempaa soundia, josta itse olen aiemmilla levyillä pitänyt. Lisäkuuntelulla on näemmä sellainen vaikutus, että jotkin parempaa puoliskoa olevat biisit saattavat hieman nostaa osakkeitaan, mutta sen sijaan huonoimmat kappaleet kuulostavat kuuntelukerta toisensa jälkeen - jos mahdollista - jopa aiempaa huonommilta ja sekavammilta sillisalaattiraidoilta. Levystä jää ahdistavan ristiriitainen olo, sillä jos kaikki hyvät osiot olisi yhdistetty esim. 40 minuutin ja seitsemän biisin levyksi, tämä olisi voinut olla ihan perushyvä Helloween-lätty. Harmittaa, kun todella olisin tahtonut pitää tästä levystä. Ensimmäiset viisi biisiä lupailevat joka kerta, ettei levy olekaan niin huono kuin muistin - mutta petyn jokaisella kuuntelukerralla yhtä pahasti loppupään kurabiiseihin.
Yhteenlaskettu kokonaisarvosanani levylle edellisten perusteella on 2-/5.

Edit: Hupsista, pahoja typoja

[Symbolic]

World of Conflict

Joku sisäpiirin juttu, vai mikä?

Itse arvostelusta en voi vähempää olla erimieltä. Mielipiteitä on monenlaisia ja turhahan niitä on alkaa muuttamaan, vaikka mieli tekisi kuinka kritisoida kaikkea tuossa arviossa.

[Hammer]

World of Conflict

Joku sisäpiirin juttu, vai mikä?

Tuohan on suuri kohteliaisuus, kun kutsutaan noinkin keskinkertaista rallia Firewindin vallan hienon biisin nimellä. Todellisuudessa tuo on meikäläisen moka. Kirjoitin näet poltetun levyn biisilistaan kappaleen nimen, ilmeisen väsyneenä, tuohon tutumpaan Firewind-muotoon. Sorry.

P.S. Milloinkas saamme lukea Symbolicin mietteitä Grave Diggerin uutukaisesta?

[Karpaasi]

-Victorialta- hyvä ja perusteltu arvostelu, vaikkakin itse en numetalmaisia piirteitä huomaa, vaikka vireitä olisikin droppailtu, mutta sitä tässä taidetaan enimmäkseen tarkoittaa. Arvostelusta on pakko yhtyä Where the Sinners Go -kappaleeseen, meikä ei ainakaan hiffaa, mikä siinä biisissä mättää niin monelle. Ehkä tämä on hieman hidas aloitusbiisiksi, mutta tunnelma on asetettu kohdilleen rumputyöskentelyllä ja riffeillä. Andi vetää päälle vielä aika takuuvarmaa työskentelyä, niin voilá.

Mitä itse levyyn tulee, niin on tämä selvä pettymys yhä. Ei nyt mikään huono levy, mutta rahkeita olisi ollut helvetisti parempaan. Aloitusviisikko, Smile of the Sun, sekä kaksikko The Sage the Fool the Sinner sekä My Sacrifice toimivat mukavasti. Mikään biisi ei hirveästi erottaudu joukosta, ehkä World of Fantasy (tuohon kappaleeseen oli vaikea suhtautua geneerisen nimensä vuoksi) sekä ehdottomasti Raise the Noise ovat niitä kärkikappaleita. Helloween toimii vaan aivan helvetisti paremmin tällaisena melodiapainoitteisena paahtona.