Dream Theater

[nickorules]

^ Itse en kyllä ymmärrä, miten kukaan voi sijoittaa Black Clouds & Silver Linings -albumin bändin heikoimmaksi.

No kun ei iske, niin ei iske. Olen aiemmin kirjoitellut lyhyesti mietteitäni levystä, ja jos se vielä kuulematta oleva The Best of Times osoittautuu huipuksi, niin levy voi vaikka pompata Octavariumin ohi. A Rite of Passagesta ovat muistikuvat kadonneet, pitää kuunnella uudestaan. Ei se silti huono levy ole.

Falling Into Infinity on kyllä kokonaan kuulemistani levyistä ylivoimaisesti huonoin, vaikka toki silläkin on helmensä. Hyvin vaisu albumi kuitenkin kokonaisuutena. Kaikki muut kuulemani ovatkin itse asiassa erittäin hyviä.

No mitäs olet kuullut? Minusta Falling into Infinity on hyvä, vaikka hieman epätasainen levy. Anna Lee ja Take Away My Pain ovat skippauskamaa, muuten ei kummempaa valittamista.

Ja se Lines in the Sandin soolo yksinään jo riittäisi nostamaan levyn pois jumbosijalta.

E:Take Away My Pain on studioversiona kuunneltava, mutta Once in a LIVEtimen versio on parempi.

[Wasted]

No mitäs olet kuullut?

Images and Words, Awake, Scenes from a Memory ja kaksi uusinta löytyvät levyhyllystäni. Tuo Falling into Infinity oli minulla joskus lainassa kirjastosta. Muiltakin olen toki kuullut kourallisen biisejä.

Tuo sinun mielipiteesi Black Cloudsista vaikuttaisi olevan aika alustavalla tasolla vielä, kun et ole edes kaikkia kappaleita kuullut. Yleensähän näitä proge-levyjä pitää kuunnella useampaan kertaan ennen kuin ne avautuvat. Eli lisää kuuntelua vaan. Katsotaan sitten vaikka parin vuoden päästä uudestaan, millaiseksi lista on muodostunut.

[nickorules]

^Jep, lisää kuuntelua vain.

Mutta Wither on kyllä todella tylsä.

[Kampiss]

^No ei tarvii olla edes kovin hyvä voittaakseen Black Cloudsin, vaikka en tuota A7X:N (menikö se lyhenne noin) levyä ole kuullut.

Voisin tähänväliin tulla urputtamaan että Black Clouds on helvetin kova lätty, ainoana keskinkertaisena nimeäisin Rite of Passagen vaikka on silläkin hetkensä. AX7:n uudempaa en ole kuullut paitsi Radio Rockin soittolistalla liiankin tiuhaan pyörivää nimibiisiä, joka on allekirjoittaneen korvaan surkea, tosin pidän koko metalcorebuumia aliarvoisena.

Odotan kyllä innolla sitä ketä sinne pallille hommataan MP:een tilalle. Ja vielä että ai armias kun nakertaa kun jäi muiden kiireiden vuoksi tuo viimevuoden jäähallin keikka väliin .

[nickorules]

Eli siis näin:

Space Dye-Vest (bändi ei halunnut soittaa kappaletta ilman Moorea)
You Not Me (sama juttu kuin Metallican Escapen kanssa)
Hell's Kitchen (kappaleenhan oli tarkoitus olla osa Burning My Soulia. Onkohan vedetty osana ko. kappaletta?)
The Best of Times

On.

http://www.youtube.com/watch?v=ZYjHFMGj9H4" onclick="window.open(this.href);return false;

Aika mielenkiintoinen versio.

Hell's Kitchenia on ilmeisesti hiottu myöhemmin.

Ja Portnoy hoitaa talk boxin hommat Burning My Soulissa.

[nickorules]

Falling Into Infinity on kyllä kokonaan kuulemistani levyistä ylivoimaisesti huonoin, vaikka toki silläkin on helmensä. Hyvin vaisu albumi kuitenkin kokonaisuutena. Kaikki muut kuulemani ovatkin itse asiassa erittäin hyviä.

Pakko palata tähän.

Falling into Infinityä pitää jonkin verran luukuttaa, että siitä saa parhaan irti. Esim. Lines in the Sand oli ensi kuulemalla huuli pyöreänä-kamaa, mutta nyt se on itse asiassa lempikappaleeni bändiltä. Vähän samalla lailla aukeaa kuuntelun jälkeen kuin Metallican Load, tosin tämä on aika helvetin paljon parempi levy.

Todiste aukeamisesta: Minulla on eräässä lehtiössä kaikki ostamani levyt (tai, no en ole muistanut lisätä viimeisimpiä), ja niistä olen laittanut perustiedot, kappaleet, ilmestymisvuosi, soittajat ja sitten useimmista 1-5 arvosana joka kappaleelle. Falling into Infinityn keskiarvo oli syyskuussa 3,7. Nyt viime viikkoisen päivityksen jälkeen se on 4. Etenkin avauskaksikko, "sienibiisi" New Millennium ja "popbiisi" You Not Me ovat nousseet paljon.

Voin kyllä kuunnella tuota Black Cloudsia. Paitsi Witheria ja A Rite of Passagea .

[Lowerslave]

“Hey, everyone. Wanted to quickly let you all know what’s been happening lately. I know that the big question is ‘Who is the new Dream Theater drummer?’ I also realize that some people are getting frustrated waiting for the news.”

“Well, auditions went great and we do have someone but we are spending some time getting everything in order before making an official announcement. Let me just say that we are all incredibly excited about our choice and just bursting at the seams to let the world know!”

Saas nähä, kenet ovat valinneet.

[Hese]

Laitetaan tänne kun asiasta on täällä keskusteltu. DT:n uusi vanha rumpali on MP?

Mike Portnoy's time with Avenged Sevenfold comes to an end

Yes, the rumours are true...sadly my time with Avenged Sevenfold has come to an end...

The band has decided to carry on into 2011 without me...I had a great time with them throughout 2010, but it was their choice to end the relationship at the end of 2010 as was always the initial plan....

I had an awesome time on stage with the guys every night and have so many cool memories from the experience with them...I am proud to always be part of the A7X family and history.

I also adore the A7X fans and totally appreciate the way they welcomed me aboard and were so loving and supportive during my time with the band...thank you!

As far as my future, I am excited by the endless musical possibilities that lie ahead of me...my love for music runs very deep and my taste is very broad and ecclectic which will give me the chance to explore many different things and collaborate with many great friends and artists I admire and respect...

Happy Holidaze to you all and c-ya in the New Year,
MP

[Peksi^^^]

Dream Theater löi oven kiinni vanhan bändikamun nenän edestä

Ei tullut MP:stä Dream Theaterin "uutta" rumpalia...

[Tolppanen]

Dream Theater löi oven kiinni vanhan bändikamun nenän edestä

Ei tullut MP:stä Dream Theaterin "uutta" rumpalia...

Ihme touhua. Jos kerran lähti (mikä oli tietenkin hyvin valitettava uutinen) niin pysyköön päätöksensä takana, ei tuommoisia äkkipaluita kannatta ruveta yrittämään. Ajan kanssa ehkä joskus, tosin ristiriitaiseltahan tuo minustakin tuntuu, sillä Portnoyta tulee kova ikävä..

Syyskuun 2007 kiertuepaita kulunut jo tässä ajassa kohtuullisen hyvin, sen verran hieno oli kokemus tuo toistaiseksi ainoa nähty DT-keikka.

[Wasted]

Ihme touhua. Jos kerran lähti (mikä oli tietenkin hyvin valitettava uutinen) niin pysyköön päätöksensä takana, ei tuommoisia äkkipaluita kannatta ruveta yrittämään. Ajan kanssa ehkä joskus, tosin ristiriitaiseltahan tuo minustakin tuntuu, sillä Portnoyta tulee kova ikävä..

Noh, nythän hänellä on aika erilainen tilanne kuin muutama kuukautta sitten, koska joutui lähtemään toisestakin bändistään. Ihan ymmärrettävää minusta, että halusi palata Dream Theateriin. Pikemminkin muiden bändin jäsenten tyly suhtautuminen ihmetyttää. Jos kyseessä olisi joku rivimies, niin sen vielä ymmärtäisi. Mutta, että Mike Portnoy ei saa palata Dream Theateriin, tuntuu käsittämättömältä. Tosin enhän minä tilanteen taustoista mitään tiedä, joten enpä hirveästi viitsi alkaa moittia ketään.

[darealjyra]

^Ton tilanteen kiteytti aika hyvin nimimerkki "Borlag" muusikoiden.netin foorumilla:

Parempi vertaus olisi suunnilleen tämä... Keski-ikäinen mies kyllästyy vaimoonsa ja jättää hänet nuoremman panon takia. Nuorempi kuitenkin kyllästyy mieheen äkkiä ja vaihtaa maisemaa. Keski-ikäinen mies päättää yrittää uudestaan vaimonsa kanssa joka hankkii tälle lähestymiskiellon.

Musta aika lailla oikein, että Portnoy ei päässytkään takaisin. Mieshän alunperin ehdotti DT:n pistämistä telakalle siksi aikaa että saa soitella A7X:n kanssa rundin, mihin hänen ei alun perin pitänyt osallistua, ja tähän ei muut jampat suostunukkaan. Itehän Portnoy siinä valitsi DT:n sijaan A7X:n ja lähti ovet paukkuen, vaikka oli alun perinkin selvää ettei miehellä ole tulevaisuutta A7X:n vakituisena rumpalina. Nyt sitten sen konkretisoituessa mies yritti häntä koipien välissä palata takaisin muttei se niin onnistunutkaan, varsinkin kun DT:n jätkillä on jo uus rumpali katottuna.

Pistäköön pystyyn uuden Dream Theaterinsa, ja katotaan millaista matskua mies pystyy säveltämään ilman Petruccia, Rudessia ja Myungia.

[Flanker]

Noh, nythän hänellä on aika erilainen tilanne kuin muutama kuukautta sitten, koska joutui lähtemään toisestakin bändistään. Ihan ymmärrettävää minusta, että halusi palata Dream Theateriin. Pikemminkin muiden bändin jäsenten tyly suhtautuminen ihmetyttää. Jos kyseessä olisi joku rivimies, niin sen vielä ymmärtäisi. Mutta, että Mike Portnoy ei saa palata Dream Theateriin, tuntuu käsittämättömältä. Tosin enhän minä tilanteen taustoista mitään tiedä, joten enpä hirveästi viitsi alkaa moittia ketään.

Niin, kuulostaa vähän siltä että olisi halunnut jatkaa A7X:ssä ja kun ei kelvannutkaan sinne niin look who is crawling back...kyllä minä ainakin ymmärrän ettei DT ollut vakuuttunut moisesta vekslaamisesta.

[nickorules]

Saapi muuten nähdä, mitä kappaleita ei tulla enää kuulemaan livenä. AA-sarjaan Portnoy ei luultavasti anna lupaa, eikä Honor Thy Fatheriin. Mutta mites Portnoyn sanoittamat kappaleet (The Mirror, New Millennium...)? Luulisin, että niitä soittavat jatkossakin. Onhan niitä Moorenkin sanoittamia soitettu, sehän vasta olisi kummaa, jos eivät olisi saaneet enää Pull Me Underia soittaa. Ja vetihän esim. Maiden 2 Minutes to Midnightia 90-luvulla, vaikka Bruce oli muualla.

Soittikos DT millään keikalla AA-sarjaa kokonaisuudessaan?

E:Ei.

[av]

^Eikai ne biisien oikeudet Portnoyn käsissä ole vaikka kuinka omasta elämästään lyriikat olisikin kirjoittanut, tällaisissa tilanteissä käsittääkseni oikeudet musiikista jää bändille eikä siitä eronneelle. Tosin Best of Timesin soittaminen olisi jo aika rankkaa vittuilua

[nickorules]

^Luulisin kuitenkin, että nuo kappaleet ovat sen verran henkilökohtaisia, että niitä ei enää tulla soittamaan.

[av]

^Totta kyllä ehkä, nyt kun katoin niin itseasiassa kirjotin äärimmäisen huonon viestin siihen nähden että mitä mun piti sanoa että ei varmaankaan Portnoylla varaa "antaa lupaa" jonkun biisin soittamiseen pelkästään siitä syystä että siinä on hänen elämästään kertovat lyriikat. Lyriikan henkilökohtaisuus ja muun bändin solidaarisuus kyseisten kappaleiden kohdalla onkin sitten eri asia, jos nyt näin voi sanoa. AA ja Honor thy father varmasti jäävät hieman paitsioon, mutta tuskinpa esim Change of Seasonsia droppaavat vaikka Portnoyn lyriikka onkin, toivottavasti ainakaan

[darealjyra]

Niin jos lain puolelta katellaan, niin bändillähän ei tarvi pyytää Portnoylta lupaa yhtään mihinkään biisien livesoiton puolesta, eri asia on toki jos niitä haluavat uudelleen tallentaa.

Mutta veikkaan kyllä, että nämä muutamat Portnoyhin henkilöityvät biisit (AA-saaga, HTF jne.) jäänevät paitsioon, mutta kyllä mulle kelpaa koska tahansa noiden sijasta esim. Blind Faith, Learning To Live, Trial Of Tears tai vaikkapa 6:00.

E: Voin toisaalta kyllä jo kuvitella silmissäni haastattelun missä Portnoy vinkuu kun bändi soittaa kiertueella hänen sydänverellään sanoittamia ja säveltämiä biisejä

[Edward Mannerheim]

Marco Minnemann uusi rumpali?

[Jeeves]

^No huhhuh, jos pitää paikkansa. Eipä Dream Theater näköjään suostu ottamaan takapakkia rumpalin teknisyydessä Portnoyn lähdöstä huolimatta, mikä vaikutti lähes väistämättömältä.

[Tolppanen]

Marco Minnemann uusi rumpali?

Nonniin.. Mistä näitä tulee?

[nickorules]

Huh, kyllä tuo When Dream and Day Unite on upea albumi. Ei yhtään huonoa biisiä, tosin DT:n huonot biisit taitavat mennä yhden käden sormilla. Ainoataan The Ones Who Help to Set the Sun (viddu mikä nimi) on vähän muita heikompi, mutta varsin menevä sekin.

Olen miettinyt, onko levy enemmän progressiivista rockia vai metallia, mutta koska tänään tuli moshattua ainakin vähän joka kappaleeseen, niin kyllä se metallia on. Tällä saralla parhaat kappalet ovat Status Seeker, The Ytse Jam (kai siinä The on alussa, kun levyssäkin niin lukee) ja Only a Matter of Time. Viimeksi mainittu on tällä hetkellä levyn paras kappale.

Levyn tuotanto on ihan hyvä, mutta virvelisoundi on aika kehno ja kitara hiukan liian hiljaisella.

Soitto on ihan yhtä hyvää kuin muillakin levyillä, varsinkin Petruccin soolot ovat upeita, etenkin kun vertaa kolmeen viimeisimpään albumiin. A Fortune in Liesin soolo on miehen kahdenkymmenen parhaan soolon joukossa kevyesti. Portnoy puolestaan on noista päivistä kehittynyt aika paljonkin, vaikka levyn rummuttelussa ei yhtään mitään vikaa ole, mutta jos vertaa Lines in the Sandia ja Status Seekeria, niin eron kyllä huomaa.

Dominici on ok laulaja.

Levy pomppaa rankingissa.

Täydellinen levy
1.Awake

Loistavat levyt
2.Images & Words
3.Metropolis pt .2: Scenes from a Memory
4.Falling into Infinity
4.Train of Thought
4.When Dream and Day Unite

Hyvä levy
7.Six Degrees of Inner Turbulence

Hyvät, mutta epätasaiset levyt
8.Systematic Chaos
9.Black Clouds & Silver Linings

OK levy
10.Octavarium

Octavarium oli pettymys. Paljon hyviä ideoita, mutta kappaleissakin on itsessään niin paljon epätasaisuutta. Itse asiassa vain Panic Attack ja The Root of All Evil pysyvät kasassa yli kuusiminuuttisista kappaleista.

Niin, nimikappale. Minusta noin viiteentoista minuuttiin ei tapahdu mitään mielenkiintoista, kunnes alkaa Full Circle-osa, joka ei musiikillisesti häikäise, mutta omaa hauskat sanoitukset. Intervals on levyn paras kohta. Vähitellen kasvava raivo saa sydämen tykyttämään. Myöskin Razors Edge on upea kohta. Alku on ihan mielenkiintoinen, mutta ainakin kaksi minuuttia liian pitkä.

Kuuntelin levyn lomalla, ja seuraavana päivänä Images and Wordsin. Näiden levyjen eroista ei tarvitse sanoa mitään, I&W on hyvin lähellä täydellisyyttä, nyt varsinkin, kun Surrounded aukesi.

[Powerslave]

Nyt se päivä on nähty, kun Space Dye Vest on soitettu ensimmäistä kertaa livenä. Ainoastaan Rudess ja LaBrie olivat DT:stä vetämässä biisiä yhteisellä pikkukeikalla ja tuskin tulee kenellekään yllätyksenä että Kevin Moore ei ollut paikalla. Rudess tuttuna sirkuspellenä pystyi hieman hillitsemään itseään, eikä ihan täysin biisiä raiskannut, mutta kyllä siellä oli taas turhan paljon ylimääräistä skeidaa työnnetty moneen väliin, että hieman meinasi alkaa taas vituttamaan. Tästä versiosta oli lähes kaikki tunne kadonnut, mitä löytyi levyversiolta. Olisivat voineet jättää biisin rauhaan pelkästään Moorea kunnioittaen. Tästä jäi sen verran paska maku suuhun, että täytyy heti perään kuunnella se alkuperäinen versio.

http://www.youtube.com/watch?v=ms7YbfHePZE

[Finnish Eddie]

Jaa-a ainakin meikäläisestä tuo kuullosti ihan hyvältä. Rudess teki Vestistä omanlaisensa tulkinnan (kuten LaBriekin lähes hypnoottisella laulullaan). En taida olla maailman kovin Kevin-Moore-takaisin-linjan kannattaja?

[Hese]

Dream Theater - The Spirit Carries On Episode 1

Progemetalliyhtye Dream Theater teki uuden rumpalin etsinnästään The Spirit Carries On -minisarjan. Sarjassa seurataan seitsemän koesoittoon pyydetyn rumpalin valmistautumista, kuullaan bändin mietteitä ehdokkaista sekä nähdään miten koesoitot sujuivat kultakin rumpalilta. Ensimmäisessä jaksossa Dream Theater istuttaa rumpalin penkille maailmankuulun Mike Manginin. Jakso on katsottavissa levy-yhtiö Roadrunnerin Youtube-kanavalta.

Dream Theaterin rumpalinpaikasta taistelevat seuraavat kannuttajat:

* Aquiles Priester (ANGRA, PAUL DI’ANNO)
* Peter Wildoer (DARKANE)
* Marco Minnemann (KREATOR, NECROPHAGIST, EPHEL DUATH, JOE SATRIANI)
* Virgil Donati (PLANET X, SEVEN THE HARDWAY)
* Derek Roddy (HATE ETERNAL, NILE, TODAY IS THE DAY)
* Mike Mangini (STEVE VAI, EXTREME, ANNIHILATOR)
* Thomas Lang (JOHN WETTON, ROBERT FRIPP, GLENN HUGHES)