Savatage

[Jussi K]

tsorl koodasi juuri päättynyttä settiä Sweden Rockista iltapäivällä, miehän olin samaan aikaan paljon onnellisempi väsätessäni loputonta exceliä & tilausta saksaan toimistolla... Kuulemma 75 min &:

City Beneath The Surface
Sirens
Through The Eyes Of The King
Of Rage And War
Chance
Gutter Ballet
Maniacal Renderings
Hounds
Tonight He Grins Again
Jesus Saves
Believe
Hall Of The Mountain King

Eli aikalailla samaa kuin tuolla mahtavasettisellä warmup-kotikeikalla ylempänä. Hitto vie, että Tonight He Grins Againin & Houndsin on PYSYTTÄVÄ setissä. Mutta huh sentään tuota silti!

[Makal]

Todella hyvää settiä tulossa Tuskassa. Harmi tosiaan että soittoaika on vain 45 minuuttia, jää monta helmeä kuulematta.

[Relic]

Hienoa oli todellakin nähdä Jon Oliva lavalla ensi kertaa. Vettä satoi ja miehen ääni oli vähän karrella, mutta ei se paljon menoa haitannut.

[Asamael]

Hienoa oli todellakin nähdä Jon Oliva lavalla ensi kertaa. Vettä satoi ja miehen ääni oli vähän karrella, mutta ei se paljon menoa haitannut.

Hmmm... onko Mountain King hieman saanut painoa putoamaan, vai näyttääkö muuten vaan kuvassa vähän kuihtuneelta.

[Jussi K]

miehen ääni oli vähän karrella, mutta ei se paljon menoa haitannut.

Ei VARMASTI Tuskassakaan, eikä ihme tuollaisen pyrähdyksen jälkeen... Voi voi tätä viimeisenä(?) olevaa suamea.

Tuolta kun katselin vkonloppuna noita pätkiä, niin olihan tuo nopeasti selvää ettei aivan 1990-92 kurkunkurituksessa enää (tai ainakaan nyt) olla liikkeellä onneksi ite voi huoletta rääkyä äänihuulet verille, mitäs mie äänellä.

Houndsiakaan on parempi olla pudottamatta setistä!

[Relic]

Hmmm... onko Mountain King hieman saanut painoa putoamaan, vai näyttääkö muuten vaan kuvassa vähän kuihtuneelta.

On se tosiaan kutistunut aika paljon, kävelykeppiä silti välillä käytteli. Kitaristi Matt LaPorte on tätä nykyä suvereenisti korvannut Olivan bändin suurimpana edustajana.

[Ane]

On pitänyt jo helkutin pitkän aikaa tutustua Savatageen, mutta aina on jäänyt/unohtunut. Ei ole myöskään ketään kaveria hehkuttamassa kyseistä bändiä. Hall of the mountain king levy oli jossain vaiheessa koneella ja pidin siitä, mutta hiukan niin kuin "unohtui" sinne winampin syövereihin.

Ekan kerran kuulin Savatagea vuosia sitten, kun näin yhden videon bändiltä ja sen muistan, että oli hyvänkuuloista matskua. Oikeastaan jopa aika tajuttoman kovaa ensimmäiseksi kuulemaksi biisiksi. En ollut varma mikä biisi oli, mutta pari päivää sitten otin youtuben kautta kuunteluun näitä bändin tuotoksia ja heti tunnistin kyseisen kappaleen. Se oli Gutter Balletin video! Aivan tajuttoman hienosti tehty video ja aivan fantastinen kappale. Koskettimet sopivat niin hyvin kyseiseen kappaleeseen ja aivan mielettömän tarttuva kappale. Iski sitten aivan 100%. Laulaja Jonin karisma...! Vielä päälle se kasarilopun meininki niin!!!

Näinkin loistava bändi on pysynyt meikäläiseltä aika pahasti pimennossa vaikka aina olen tiennyt nimen ja noihin Olivan veljeksien nimiin olen törmännyt. Aika erilaista matskua ovat tehneet eri aikoina ja sen todellakin huomasin noita eri biisejä youtubesta kuunnellessani. Tämän käsityksen vahvisti vielä tämän ketjun kommentit. Jotenkin tuntui vähän siltä, että nuo kaksi ekaa levyä Sirens ja Dungeons are Calling eivät niin tajunnanräjäyttäviä ole (vasta pari kuuntelua toki takana). Aika perusmetallia, ei toki huonoa, mutta tuntuisi siltä, että tuo Hall of Mountain King-Gutter Ballet aikakausi uppoisi muhun parhaiten.

Täytyy kyllä sanoa, että välillä tulee luettua näitä topicceja itselle tuntemattomista bändeistä ja ajateltua mitä noi jampat oikein hehkuttavat, että mahtaakohan olla edes kovin erikoista. Taas tuli osoitus, että kannattaisi uskoa tämän foorumin kirjoittajia. Ainakin tiettyjä niccejä joilla tuntuu olevan melko samankaltainen musamaku.

Jussi K. Heitähän mielipide mikä levy kannattaisi ottaa kuunteluun noiden kahden mainitsemani jälkeen?

Nyt tekis kyllä mieli mennä Tuskaan chekkaamaan Jon Oliva's Pain . Valitettavasti on muuta menoa sovittu

[Edward Mannerheim]

^Edge Of Thorns ilman muuta hankintaan, mielestäni bändin paras/tasaisin levy. Ja Gutter Ballet & Hall Of The Mountain King jolleivät jo ole hallussa, jäi hieman epäselväksi kumpaan kaksikkoon (Sirens/TDAC vai HOTMK/GB) kysymyksessäsi viittasit.

Noilla kolmella levyllä saat kuitenkin oleellisimman Savatagen haltuun.

[Asamael]

Ja se tärkein unohtui, eli Streets. Paras Savatage-tuotos ehdottomasti. Hall of the Mountain King - Edge of Thorns aikakausi on mielestäni se oleellisin. Timanttista kamaa.
HUOMENNA! AI JUMALAUTA!

[Edward Mannerheim]

^Ei unohtunut, em. lätyt ovat parempia.

Aikakausi on toki paras.

[tsorl]

Joo, Hall Of The Mountain King/Gutter Ballet/Edge Of Thorns on juuri ne kolme levyä mitä tulee aina suositeltua. Uudemmista henkilökohtainen suursuosikki on Poets And Madmen (2001), siinä on Jon Oliva mikin ääressä ja muutenkin selvästi raskaampaa materiaalia kuin Stevensin ajan levyt. Jotka nekin on hyviä ja paras niistä on Wake Of Magellan (1997).

Vaikka bändi onkin aika korkealla omalla fanituslistalla niin myönnettäköön että ihan kaikki tuotanto ei ole napakymppiä. Fight For The Rock (1985) ja osin myös Power Of The Night flirttailevat tukkahevin kanssa turhan paljon ja Handful Of Rain ja Dead Winter Dead ovat aina tuntuneet jotenkin rammoilta kokonaisuuksilta IMO. Silti joka levyllä on vähintään yksi "helvetin hyvä" -statuksen ansaitseva biisi, jopa FFTR:llä (Hyde!).

Pitääkin nyt mainostaa Poets And Madmeniä enemmänkin koska levy tuntuu jääneen jotenkin paitsioon, tässä esimerkiksi todella jylhä biisi ja samantasoisia on ne kymmenen muutakin. Jotenkin tuolla levyllä on semmoista magiaa mihin Jon Oliva's Pain ei ole omillaan ihan pystynyt vaikka Maniacal Renderings lähellä kävikin.

[Edward Mannerheim]

Poets And Madmen (2001), siinä on Jon Oliva mikin ääressä ja muutenkin selvästi raskaampaa materiaalia kuin Stevensin ajan levyt. Jotka nekin on hyviä ja paras niistä on Wake Of Magellan (1997).

Edge Of Thorns = paras Stevensin aikaisista levyistä kuten itsekin totesit viestisi alussa, eikö? Muilta osin allekirjoitan täysin mielipiteesi.

Sorry pilkun viilaaminen.

[tsorl]

^ Ihan sama.

[Ane]

^Edge Of Thorns ilman muuta hankintaan, mielestäni bändin paras/tasaisin levy. Ja Gutter Ballet & Hall Of The Mountain King jolleivät jo ole hallussa, jäi hieman epäselväksi kumpaan kaksikkoon (Sirens/TDAC vai HOTMK/GB) kysymyksessäsi viittasit.

Noilla kolmella levyllä saat kuitenkin oleellisimman Savatagen haltuun.

Sori, jäi vähän epäselväksi. Tarkoitin Hall of the mountain King-Gutter Ballet kaksikkoa.

Olin itsekin vähän aatellut, että nuo Edge of Thorns ja Streets ovat varmaan seuraavat, jotka kannattanee ottaa kuunteluun. Kiitos vihjeistä. Nyt täytyy, vaan saada aikaa antaumukselliseen kuunteluun (toi perhe-elämä verottaa vähän musan kuuntelu aikaa).

[CreepingDeath]

Olin kahden vaiheilla, lähdenkö tuonne Tuskaan vai en, mutta JOP houkutteli sitten kuitenkin paikalle. Hyvä keikka oli, vaikkakin harmittavan lyhyt (oma keikka Suomessa olisi nannaa). Pari vain nimeltään tuttua biisiä soittelivat, ja sitten niitä klassikkoja, joiden mukana pääsi käyttämään omaakin ääntä. Keikan kohokohtina Gutter Ballet, Believe ja Hall of the Mountain King.

Mikähän muuten Olivan pianossa oli vikana? Sai fingeriäkin yhdessä vaiheessa suuntaansa.

[Wasted]

Vähän turhan lyhyt keikka kyllä (vaikka Sabatonin takia kunto ei välttämättä hirveän paljon pidempää olisi kestänytkään). Setistä oli pudotettu aika monta loistobiisiä (erityisesti Gutter Balletin kappaleet). Soundit oli melko hyvät, vaikkakin Jonin ääni kuului välillä vähän huonosti. Keikan alkupuoli meni rauhallisemmissa merkeissä ja loppupuolella tuli heiluttua senkin edestä (mukavan väljää oli Sabatoniin verrattuna). Gutter Balletin alkaessa ei oikein meinannut pysyä housuissaan. Huikeita vetoja nuo Gutter Ballet ja Hall of the Mountain King. Lavan edessä ollut varsin pienilukuinen yleisö oli loistavasti mukana. Lopetusbiisi Hall of the Mountain King oli jo melkoista äänenrääkkäystä. Kerrassaan mahtava juttu, että pääsi näkemään Jon Olivan livenä ja kuulemaan noita Savatage-klassikoita.

Settilista:
City Beneath The Surface
Sirens
Through The Eyes Of The King
Chance
Gutter Ballet
Believe
Jesus Saves
Hall Of The Mountain King

[Asamael]

Tuubista jo löytyi pari erittäin hyvälaatuista pätkää keikalta:
http://www.youtube.com/watch?v=j3_v7M1- ... annel_page
http://www.youtube.com/watch?v=9F9q_ixn ... annel_page

Olihan se nyt mahtava, vaikka settiä olikin typistetty. Edge of Thornsia olisin kyllä kaivannut mukaan.
Nyt on kyllä aika olot... jos vaikka ens viikolla jo normalisoituis. Aikamoista säätämistä oli tuo matkanteko Helsinkiin ja takaisin.

Juttua Ilta-sanomissa:
http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1705272

[tsorl]

^ Ihmeen hyvä ja asiantunteva artikkeli keltaiselta lehdistöltä.

Jonin ääni kuulostaa noiden videoiden perusteella olevan aivan hyvässä kunnossa, Sweden Rockissa oli tosiaan vähän vaatimattomampi ulosanti. Liekö lentsu ollut tai jotain. Mutta hyvä että oli hyvä keikka, toivottavasti piditte mekkalaa siihen malliin että joku ymmärtää hankkia bändin omalle klubikeikalle pidemmällä setillä. Uusi levy tulee kuulemma ensi vuoden alussa ja ihme on jos bändi ei tee Euroopan kiertuetta sen myötä.

Mutta yksi pettynyt mies paikan päällä kai silti oli:

Hitto vie, että Tonight He Grins Againin & Houndsin on PYSYTTÄVÄ setissä.

[Relic]

Sweden Rockissa oli tosiaan vähän vaatimattomampi ulosanti. Liekö lentsu ollut tai jotain.

Juuri näin oli asian laita.

[Jussi K]

Eihän sitä missään nimessä passaa olla pettynyt, kun kuitenkin noin upean keikan sai todistaa. Vain KOLME KERTAA PIDEMPI olisi saanut mielellään olla, samaa analysoi Ollilan Mapekin heti jälkeenpäin, meinasi vielä että '03 Lost Horizon kohtasi voittajansa Tuskan parhaana vetona ikinä.

Ihan maagista oli meininki, Sabaton ei ehtinyt edes kumartaa kun otin repun kynkkään ja laukkasin Sue-stagea kohti supermariomaisesti parinkin maahan parkkeeranneen ihmisryhmän yli. Ja eikun kakkosriviin, kun jo soittelivat City Beneathin introa. Sitten mahtavan Sirens-version alkaessa oli jo tullut huomattua miten oikeastaan kaikki teltan etualalla oli(v)jat arvostivat näkemäämme viimeiseen saakka, viereinen jannukin oli kuulemma espanjasta tullut JOP:in takia tänne.

Tuota Tonight He Grins Againia mie yritin viime hetkiin huutaa, toivoa ja anella; mutta siinäpä sitä sitten märisin Believen aikana sen sijaan enpä muista moista keikkaa kenties koskaan olleenkaan, tai ainakin hyvin harvoin. Kaverit vittuilivat melkein-ääneni menettäneenä, että "olikos se itkettävän huono?". Höhö, en sentään ollut ainoa, eräitäkin hämeenlinnalaisveljeksiä taaksepäin vilkaistessani ja tuota (tosiaan todella asiallista) Ilta-Sanomien arviota lukiessani.

Muhkea maestro ei tarvinnut kuin pienen virneen paholaismaiselta näyttämiseen ja Matt LaPorte oli vieläkin isompi guru Criss Olivan riffien & liidien kanssa. Melkoisella suvereniteetilla veti. Jonin ääni oli tosiaan vähintään yhtä hyvä kuin noissa videoissa, voittaen selkeästi pari vkoa aiemmin katsotut Hollannin vastaavat. 4 viimeistä biisiä vielä sellaista huikeutta että vieläkin hymyilyttää. Mutta kuten noistakin kuulee, niin kyllähän siellä meteliä mölistiin. Omalta kirkumiselta ei vain joka lyriikanpätkässä huomannut kuinka hyvin Oliva itse pisteli menemään (ja monotti oikuttelevaa rolandiaan).

Mie en olisi kyllästynyt hetkeäkään, vaikka olisi ollut kolmetuntinenkin tuo keikka. Tosin nyt en puhuisi mitään. Tuon (ja aina mainion Sabatonin) jälkeen ei vain mikään oikein tuntunut miltään, Amorphisin nyt tsekkaa mielellään joka kerta. Mutta kun Firewindin ekan biisin, joka osoittautui parhaaksi Head Up High:kseen, aikaan oli pakko olla viereisessä bajamajassa kusella. Plus vaihtaa pari sanaa (taisi olla Savatag.. JOP:n ylistystä vain) Asamaelin kanssa, niin ei sitä tullut kreikkalaisten kohdalla kuin (mukavan täydehkön!) teltan sivulta vähän sinnepäin enää tsekattua. Mutta olihan tuo upeaa, miten voisi olla mahdollista vielä päästä omalle keikalleen... tuo suksee + uusi levy + hullu säkä = Suomeen vielä (joskus)??

Olin itsekin vähän aatellut, että nuo Edge of Thorns ja Streets ovat varmaan seuraavat, jotka kannattanee ottaa kuunteluun. Nyt täytyy, vaan saada aikaa antaumukselliseen kuunteluun (toi perhe-elämä verottaa vähän musan kuuntelu aikaa).

Juuri noita miekin suosittelisin; melodista, vähän lyhyempää ja helpompaa albumia uudella erityyppisellä vokalistilla (EOT) tai upean temaattista kokonaisuutta unohtumattomine hetkineen, klassikoitakaan unohtamatta (Streets). Myös Poets And Madmen edustaa jälleen Jon keulilla tehtynä enemmän jälkimmäistä. Ei 2,5 ekan primitiivisemmällä US-heavyllakaan heikoille mennä, tai ysärin puolivälin kahdella suht massiivisen oopperallisilla teemalevyillä.

Perhanan muutto, kun haittaa seuraavina päivinä musiikinkuuntelua ja riesaa töiden ohella yleensäkin. Ei tosin pitäisi valittaa, kun pääsee tuplasti isompaan ja omaan eikun kamat pakettiin, huoh.

[Iron Constable]

En yhtään ihmettele, että eturivissä ovat olleet kyyneleet herkässä. Noita Tuskasta postattuja videoita tässä katselen ja ai helvetti, kun bändi soittaa hyvin ynnä Jon kuulostaa aivan samalta kuin silloin kauan sitten, kun ostin Streets:Rock Operan c-kasetilla. Nyyh. Toisaalta käy sääliksi Jonia, joka on päästänyt itsensä noin kammottavaan kuntoon, mutta ääni tuntuu säilyneen. Tosiasia on toki se, että tilanteen noin jatkuessa Jon on pian pikku-Chrisin luona, mutta sille me emme voi mitään. Onnittelut niille, jotka Jonin nyt bongasivat ja pääsivät nauttimaan klassisesta Savatagesta ! Itse en onnistunt, korjaussarjaa tuskin onnistun hankkimaan. Fuck Me !

[Relic]

Mutta olihan tuo upeaa, miten voisi olla mahdollista vielä päästä omalle keikalleen... tuo suksee + uusi levy + hullu säkä = Suomeen vielä (joskus)?

Chris Caffery, joka oli Sweden Rockissa Ripperin bändissä, kertoili JOP:in (joka myös esiintyi SRF:ssä) suosion olevan aika pohjalla, ovat joutuneet pudottamaan hintapyynnöt ihan pohjille. Cafferyn mukaan on siis pian edessä joko Savatage reunion tai pillien pussiin laittaminen, toivottavasti kuitenkin ensimmäinen vaihtoehto. Suurin este reunionille ei hänen mukaansa todellakaan ole koskaan ollut TSO kiireet, jotka ovat vain tekosyy, vaan Jon Olivan ja Johnny Lee Middletonin keskenäiset kärhämät. Hienoa olisi joka tapauksessa Oliva vielä kerran pari ainakin livenä nähdä.

[tsorl]

Trans-Siberian Orchestran sata vuotta työn alla ollut Night Castle ilmestyy ensi kuussa, Amazonissa on kansi ja biisilista. Believe näyttää olevan mukana ja lieköhän tuo Father, Son, Holy Ghost sama biisi kuin JOP:n ekalla levyllä ollut?

Pitää varmaan ostaa, aiempiakaan ei ole kyllä hyllyssä eli ei tämä ole ylimpänä tärkeysjärjestyksessä Savatagen kuolinpesästä. Julkaistaneenkohan Euroopassa ollenkaan edes? Amerikan markkinoista ja live-show'stahan tämä bändi elää täysin.

[Jussi K]

^ Huomennako? Saa nähdä julkaisun kanssa, kun SPV on nuo aikaisemmat duunannut ja tilanne on niin surullinen kuin se nyt on. Kyllä tuossa lisensoinnin paikka silti jollekin on varmasti.

Ylisanoja uudesta JOP:ista. Hieno & lupaava biisinnimi tuo mainittu.

JON OLIVA'S PAIN recently entered the studio to begin recording its fourth album for an early 2010 release via AFM Records. Drummer Christopher Kinder states, "Jon Oliva [JON OLIVA'S PAIN mastermind; also of SAVATAGE and TRANS-SIBERIAN ORCHESTRA] has completed vocal tracking on a few songs, with many additional trial runs now on tape. When he returns next week [from a trip to Iowa to assist in programming the TRANS-SIBERIAN ORCHESTRA light show] , he will finalize all his lead tracks and then we head on into massive, massive back-up singing."

Kinder adds, "It is once again awe-inspiring to witness pure genious and power when it come to Jon Oliva's vocal tracks and his songwriting.

"Part of the staple JON OLIVA'S PAIN sound has become [Jon's] ability to change characters and voices at will and to create incredibly interesting, thought-provoking, passionate and downright insane vocal melodies. [Producer] Tom Morris and I have been pushing him to the edge (as Jon Oliva requested), and we have met that challenge with great enthusiasm and also a bit of joy watching him suffer.... .

"Oliva's tenancious attitude, drive and full desire to do the best he can is only partially over-shadowed by the seemingly impossible task of singing songs that would require most of us to swallow mass consumptions of razor-blades in order to deliver what would be considered as torture to any metal music lover.

"We are all stoked, to say the least, and proud of his commitment to giving all of you... all he has!

"[Guitarists Matt] LaPorte and [Tom] McDyne will finish things up this week. The string sections are almost complete as well.

"Matt, Kevin [Rothney, bass], myself, Oliva and guest singer Todd LaTorre (CRIMSON GLORY) will dive into back-up singing next week. From there it's final reviews and begin mixing in early November.

"Special thanks to Howard Helm, who has once again stepped in to lay down his amazing piano and keyboard tracks. Howard also played on 'Global Warning'. Also appearing on this CD will be the great Casey Grillo (supreme drummer of KAMELOT and an all-around great guy). I am privileged to call him my friend and welcome his contributions to the record. Casey will be helping to fill our need for a wartime drum corps section for the song 'Death Rides a Black Horse'."

Quality video footage of JON OLIVA'S PAIN's May 31, 2009 concert at De Boerderij in Zoetermeer, Netherlands can be viewed below (courtesy of "letthemetalflow").

JON OLIVA'S PAIN's latest album, "Global Warning", was released in the U.S. in May 2008 via Locomotive Records. The CD features a guest appearance by guitarist Ralph Santolla (OBITUARY, ex-DEICIDE, DEATH, ICED EARTH) on two songs: "Adding the Cost" and "You'll Never Know".

[Jyyd]

Criss Olivan kuolemasta tuli muutama päivä sitten 16vuotta, näin se aika vierii, RIP Criss Ja veli Jon täyttää ensi vuonna 50v, sinnekkin propsit.

Hienoa kuulla että JOP:ilta tulee jälleen uutta materiaalia, vaikka Global Warningia en ole kauheasti kuunnellut, niin eiköhän uudeltakin levyltä taas löydy ne muutamat kovat vedot ja sit pari koskettavaa hidasta. Toivottavasti tulevat taas rundilla suomeen, pitäs tääkin mies nähdä livenä edes kerran, kun on yks kovimmista bändeistä ollut kautta aikain Savatage.