IndianaJones wrote:Tuli ostettua Songs From Tsongas dvd Anttilasta kympillä, ja sekin vaikutti olevan täynnä hienoja biisejä. Kai se Yesin soundiin sisään pääseminen sitten vei aikaa hetken.
Tuolla dvd:llä on ehkä hieman outo miksaus, rummut ainakin turhan paljon pimennossa. Vähän pliisut ja epäselvät miksaukset/saundit muutenkin, tosin kun kirjastosta lainaamallani Keys to Ascensionilla, joka on parhaillaan soimassa. Starship Trooper ja Siberian Khatru kuulostavat ainakin älyttömän kovalta kamalta, mutta nuo parinkymmenen minuutin pläjäykset ovat jääneet etäisiksi. Tosin tuli lainattua pari muutakin levyä, niin ei kokoajan ole Yessiä renkutettu. Studiovetäisytkin kuulostavat ihan reippaalta touhulta, varsinkin Be the One sisältää mielenkiintoisia osioita ja hienoja melodioita.
Andersonin ääni on säilynyt himputin hyvin aikojen saatossa, ja on olennainen osa Yesin saundia. Hiton hieno ääni miehellä.
Noh, siinä hieman jotain fiiliksiä tämän avautuvan mysteerin innoittamana. Täytyy hommata Close to the Edge tai The Yes Album tässä jossain välissä...
Jos Yesin live-dvd:t kiinnostaa laajemminkin, kannattaa kokeilla Montreux 2003-liveä ja Symphonic Liveä, missä bändi soittaa keikan sinfoniaorkesterin kanssa. Minun mielestä nuo molemmat ovat parempia kuin Songs From Tsongas.
Ja noiden mainitsemiesi albumien lisäksi kannattaa kokeilla ainakin Going For The Onea ja Relayeria (tosin pienellä varauksella, ei ole ihan helpoin Yes-levy, enemmän jazz-vaikutteisempi, mutta kuitenkin loistava).
Niin, Andersonin ääni on vaan parantunut, mitä vanhemmaksi hän on tullut.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
The Yes Album (1971)
Fragile (1972)
Close To The Edge (1972)
eli juuri ne, jotka bändi teki ennen muuttumistaan armottomaksi stadionmammutiksi. Muillakin albumeilla toki on paljonkin hyvää kamaa vuoden 1969 debyytistä alkaen aina sinne vuoden 1980 Drama-kiekkoon asti. Mainitsemani kolme levyä on kuitenkin se bändin selkeä musiikillinen huippukausi - suosiollinen huippu tuli sitten ehkä hieman myöhemmin erityisesti tuolla ison veden tuolla puolen. Stadioneitahan pojat siellä kiertelivät 70-luvun loppupuolelle asti. Musiikkijutuistahan voi tietenkin aina kiistellä, mutta oma näkemykseni Yesin tuotannosta on tämä. Livelevy Yessongs (1973) muuten vetää erinomaisesti yhteen aiemmin mainitsemieni albumien parhaimmiston, ja lienee suositeltavien levyjen listalla sekin. Oma kolmoisvinyylini on tosin hävinnyt johonkin, ja CD-versio on vielä hankkimatta. Viimeisen about 28 vuoden Yes-tuotanto ei itselleni mitenkään perusteellisen tuttua ole, mutta se mitä siitä on korviini asti kantautunut kertoo aika lailla karua kieltä siitä, että vuosien vieriessä silkan paskan määrä verrattuna laatukamaan on lisääntynyt koko ajan. Chris Squire on silti edelleen yksi henkilökohtaisista jumalistani.
Sugar Daddy wrote:
Monesti olen miettinyt tuon Worlds Apart Revisited -DVD:n hankkimista, mutta odottelen vielä ainakin hetken 10,000 Days -kiertueelta luvattua DVD:tä. Julkaistaankohan koskaan? Sadlerin jäähyväiskiertueessa on varmasti kuitenkin oma tunnelatauksensa. Kaiken lisäksi setissä tuolla kiertueella oli What's It Gonna Be.
Julkaistaan, 26.1.2009. Koko nimeltään Contact - Live in Munich ja tupla-DVD. Ekalla levyllä on keikka Münchenistä ja toisella joku tv-lähetys Mannheimistä (varmaan tämä). Kansi, biisilistat ja muut täältä... ja onhan se What's It Gonna Be siellä myös!
Kiertävät sen Morattin kanssa huhtikuussa Eurooppaa, eli toisin sanoen käyvät Saksassa, Hollannissa ja Sveitsissä... Kiertueen nimenä on muuten "The Human Condition tour 2009" että onkohan sieltä taas pian uutta studioalbumiakin tulossa?
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
^Hah! Pari viikkoa tuosta edellisestä kommentistani Worlds Apart Revisited oli jo hyppysissäni. Ei vain jaksanut enää odottaa. Kova on keikka. Pitää silti edelleen harkita tuon uutuudenkin hankkimista, sen verran erilainen settikin kyseessä. We'll see.
Säveltäjä ja basisti Pekka Pohjola on kuollut
Julkaistu 27.11.2008, klo 21.38 (päivitetty 27.11.2008, klo 21.50)
Vuonna 1952 syntynyt Pohjola oli vuosikymmenien ajan yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista muusikoista ja säveltäjistä. Häntä pidettiin yleisesti yhtenä Suomen parhaimmista basisteista.
Pohjola ammensi vaikutteita tuotantoonsa niin jazzista, klassisesta musiikista, rockista, kansainmusiikista ja virsistä.
Pohjola opiskeli klassista musiikkia Sibelius-Akatemiassa, mutta siirtyi pian rockiin. Pääinstrumentikseen hän valitsi sähköbasson The Beatles -yhtyeen innoittamana.
Uransa Pohjola aloitti Eero, Jussi & The Boysissa, josta siirtyi Wigwamin riveihin. Hän soitti myös Jukka Tolosen yhtyeessä. Ensimmäisen Pihkasilmä Kaarnakorva -soololevynsä hän julkaisi vuonna 1972.
Pohjolan sävellystuotantoon kuuluvat orkesteriteos Sinfonia nro 1 ja erityyppiset sävellykset UMO:lle ja Espoo Big Bandille. Lisäksi Pohjola sävelsi musiikkia puhallinorkesterille, tv-ohjelmiin ja teatteriin. Pohjola tunnettiin osaavana sovittajana ja monipuolisena studiomuusikkona. Lisäksi Pohjola kiersi Eurooppaa Mike Oldfieldin taustabändissä.
Radio Suomessa muistellaan Pohjolaa ja hänen työtään perjantaina kello 22 alkaen.
YLE Uutiset
Yksi niistä harvoista suomalaisen musiikin oikeista neroista meni sitten siinä. Yksi suurista idoleistani on poissa.
Mutta mikä mahtaa olla Tolosen tilanne, veikö puukotus linnaan?
Kuukautta ennen sekoamista kävi tässä koto kylällä, ja kaverin tekemällä stratolla jammaili soundtsekissä.
Kehui parhaaksi soittamistaan stratoista, ja kirjoitti meille nimmarit eräämpään levyyn.
Tolonen tuomittiin 5. toukokuuta 2008 kahdeksi vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä ja huumausainerikoksesta.
The Flower Kingsin ja sen jäsenien taustat progressiivisen rockin parissa yltävät useiden vuosikymmenien taakse, kun jo 70-luvulla Kaipan kaltaiset yhtyeet loivat pohjaa sille ilmiölle, joka tultaisiin myöhemmin tuntemaan ruotsalaisena progena. The Flower Kings puolestaan sai alkunsa vuonna 1992, kun sen nokkamies Roine Stolt lähti pienen tauon jälkeen tavoittelemaan progressiivisen rockin juuria ja näin syntyi hänen toinen sooloalbuminsa The Flower King, jota on yleisesti pidetty The Flower Kingsin debyyttinä. Tästä hetkestä eteenpäin The Flower Kingsista on kasvanut mammuttimainen käsite neoprogeksikin kutsutun vanhan koulukunnan progerockin ja modernien aineksien kohtaamisien maailmoissa, kun yhtye on viimeisen viidentoista vuoden aikana julkaissut niin valtavia tupla-albumeja kuin tiiviimpiä teemakokonaisuuksiakin. Äärimmäisen tuotteliaina muusikkoina The Flower Kingsin jäsenille pääbändi ei ole aina ollut edes tarpeeksi, kun tiet ovat johdattaneet heitä lukuisien sivuprojektien pariin Transatlanticin, Karmakonicin ja The Tangentin tapaan. The Flower Kings itse on kuitenkin pitänyt tiiviisti kiinni juuristaan, levittäen näin kaiken synkän musiikin keskellä äärimmäisen myönteisiä tunnelmia valtavilla ja lähes sinfonisilla kappaleillaan, joihin on mahtunut vuosien varrella kaikkea tunnetun maailman sisältä ja sen ulkopuolelta.
Tammikuussa Nosturi tulee muuttumaan aurinkoisemmaksi paikaksi kun koskaan aiemmin, kun The Flower Kingsin konkarit nousevat lavalle osoittamaan massiivisella keikallaan, kuinka vaikuttavaa progressiivista rockia on mahdollista tehdä vielä nykyaikanakin muillakin tavoilla, kuin vain äärimmäisen retroilun tai uusien aaltojen kautta. Mahdollisesta lämmittelijästä ilmoitetaan myöhemmin, mutta on myös mahdollista, että The Flower Kingsin todennäköisesti kolmetuntiseksi venyvä spektaakkeli valtaa koko illan.
Korroosio.fi presents -iltamien tarkoituksena on tuoda rockin, progen ja metallin erikoisempia ja harvinaisempia esiintyjiä Suomeen. Iltamissa on nähty tähän mennessä ulkomaisittain Evergrey, Nightingale, Riverside, Pain of Salvation ja Stream of Passion (feat. Ayreon). Keikat järjestetään Korroosion ja Elmun yhteistyönä.
ALLENTOWN, PENNSYLVANIA
It is with deep sadness and regret that we announce the passing of Shadow Gallery vocalist, Michael A. Baker. Mike suffered a heart attack, Wednesday afternoon, October 29th, 2008. He was 45 years old. Mike was a founding member of Shadow Gallery and for the past 16 years, helped shape the sound of the band with his magical voice. Additionally, he made many appearances on rock records around the world. Those who knew him best were moved by his gentle spirit, sincere kindness , fun nature and passion for both music and sports. He was a warrior in the studio, a true professional. Mike was our friend, our singer and our brother. We loved him and will miss him enormously, but he will always be remembered in our hearts and through his music.
Muusikko ja lauluntekijä Lido Salonen on kuollut. Salonen kuoli sunnuntaina sairaalassa, jonne hänet oli viety perjantaina, kertoo Iltalehti.
Juha "Lido" Salonen oli pitkän linjan muusikko ja musiikkialan taustavaikuttaja. Vuonna 1950 syntynyt Salonen aloitti jo 60-luvulla perustamassaan Kalevala-yhtyeessä, jossa soittivat aikoinaan muun massa Albert Järvinen, Harri Saksala ja Remu Aaltonen.
Urallaan Lido Salonen toimi myös managerina ja keikkamyyjänä. Hänen tallissaan olivat muun muassa Hurriganes, Sleepy Sleepers, Dingo, Kirka, Pave Maijanen ja Riki Sorsa.
Viime aikoina hän teki musiikkia muun muassa puolisolleen, laulaja Hanna Ekolalle.
^Juu. Taas yksi. Ne alkaa olla vanhoja noi 70-luvun progemiehet. Kalevalan People No Names on klassikkoalbumi omassa genressään. Voisin muuten kuvitella, että silloin varhaisvaiheissa bändin taso kohosi välittömästi noin 600 prosenttia, kun Remu poistui kolistelemasta rumpujen takaa.
Asiasta kukkaruukkuun: viime aikoina olen tullut kovasti diggailleeksi saksalaista Kraan-yhtyettä ja albumiansa Andy Nogger (albumi on ollut hyllyssä jo pidempään, mutta vasta nyt intouduin oikein kuuntelemaan). Tutkailkaapa aihetta lisää, jos krautrock-touhut nappaa.
Sir wrote:Yesin levyistä niitä "pakollisia" on lähinnä
The Yes Album (1971)
Fragile (1972)
Close To The Edge (1972)
Ja nyt on tuo suora sitten hallussa, nyt soimassa Steve Howen taidonnäyte Clap The Yes Albumilta. Kyllä tähänkin bändiin sitten tuli loppujen lopuksi hurahdettua, melko mainioilta kuulostavat meinaan kaikki kolme levyä. Close to the Edge ehkä tässä vaiheessa se vierain, ei ole ihan kerennyt kuuntelemaan niin paljon kuin kiinnostaisi. Saas nähdä, Yessillä vaikuttaa olevan hitosti hyviä biisejä näiden levyjen ulkopuolellakin, esimerkiksi Going For the One, Turn of the Century, Onward ja The Revealing Science of God. Eli kuulijoita paljon jakanut Tales From Topographic Oceanskin saattaisi mulle toimia, tosin Ritual on melkolailla täynnä huttua, pari hyvää kohtaa ja suurin osa mitäänsanomatonta mölyä. Toisaalta siltähän se Yes kuulosti mielestäni aluksi muutenkin.
Pitää katsastaa joskus Relayer ja Going For the One, jos vaikka olisivat kovia pläjäyksiä.
Herranjestas tätä Starship Trooperin Würm osiota. Miten voi kolme sointua kuulostaa näin hyvältä?
Hmmm.... tää taitaa olla nyt sit mun pualest täss...
IndianaJones wrote:Herranjestas tätä Starship Trooperin Würm osiota. Miten voi kolme sointua kuulostaa näin hyvältä?
Siksi, kun niiden kolmen soinnun ympärillä tapahtuu kuitenkin aika paljon kaikenlaista. Yksinkertainen voi joskus olla kaunista jopa progeorkesterin soittamana.
Asiasta kukkaruukkuun: uudessa Soundissa on iso Rush-haastattelu. Ostakee ostakee, håmåt.
Vähän mainostusta lisää: http://www.youtube.com/watch?v=_OsES2yiZog
Half Applelta uutta musavideota. Kannattaa Söörinkin tsekata, vaikka onkin teinien soittamaa tavaraa.
Purkkiliha wrote:Vähän mainostusta lisää: http://www.youtube.com/watch?v=_OsES2yiZog
Half Applelta uutta musavideota. Kannattaa Söörinkin tsekata, vaikka onkin teinien soittamaa tavaraa.
Ja kun aletaan puhumaan kovasta turkulaisesta "ei-enää-niin-teinien" (parikymppisten) tekemästä progesta, niin Ernie Shoe pyyhkii Half Applella lattiaa! http://www.myspace.com/ernieshoe" onclick="window.open(this.href);return false;
Tätäkin Siiri-tädin kannattaa kokeilla, varsinkin tota A Turbostuff Song of A Patriotia!
EDIT: Okei, onhan toi Half Applekin ihan vitun kova Laulu vaan ei oikein vakuuta
^^ Miten noi vokaalit voi vituttaa, jos Ernie Shoe kuitenkin toimii?
Jaa-a, nuo Half Applen jätkien vokaalit ovat vielä niin sitä äänenmurroslaulua. Ja toi Ernie laulaja/kitaristi on tuttu, niin kai tässä on vähän oma koira haudattuna...
Arjen-kaman ystäville varmaan toimii tämmöinen projekti kuin Roswell Six - Terra Incognita. Levyn takana on Erik Norlander jota kuultiin Ayreonin Migrator-levyillä, mukana on muitakin nimekkäitä kavereita (ja Norlanderin emäntä Lana Lane tietysti):
Erik Norlander (ROCKET SCIENTISTS)
James LaBrie (DREAM THEATER)
Michael Sadler (ex-SAGA)
John Payne (ASIA featuring John Payne)
Lana Lane
Kurt Barabas (UNDER THE SUN, AMARAN'S PLIGHT)
David Ragsdale (KANSAS)
Gary Wehrkamp (SHADOW GALLERY, AMARAN'S PLIGHT)
Chris Brown (GHOST CIRCUS)
Chris Quirarte (PRYMARY)
Mike Alvarez
Kaksi biisiä kuultavissa täällä ja levy ilmestyy kai huhtikuussa.
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle
Arjen-kaman ystäville varmaan toimii tämmöinen projekti kuin Roswell Six - Terra Incognita. Levyn takana on Erik Norlander jota kuultiin Ayreonin Migrator-levyillä, mukana on muitakin nimekkäitä kavereita (ja Norlanderin emäntä Lana Lane tietysti):
Erik Norlander (ROCKET SCIENTISTS)
James LaBrie (DREAM THEATER)
Michael Sadler (ex-SAGA)
John Payne (ASIA featuring John Payne)
Lana Lane
Kurt Barabas (UNDER THE SUN, AMARAN'S PLIGHT)
David Ragsdale (KANSAS)
Gary Wehrkamp (SHADOW GALLERY, AMARAN'S PLIGHT)
Chris Brown (GHOST CIRCUS)
Chris Quirarte (PRYMARY)
Mike Alvarez
Kaksi biisiä kuultavissa täällä ja levy ilmestyy kai huhtikuussa.
Aika nimekkäitä. LaBrie ainoastaan tuttu.
I Am The Point oli ainakin suhteellisen tylsää kamaa. Alkoi jo alussa ärsyttämään toi " I am the point!"-hokeminen.
Synista tuli mieleen Rock In Rio-alku. Ainoastaan Adrian ja The Wicker Man puuttui.
Ja tämä kakkosbiisi kuulostaa ihan Tarja Turuselta. Aikamoista imartelua, ottaen huomioon, että mies laulaa. Vai laulaako? Jos nainen, vielä pahempi. Eikö yksi Turunen, ulvova ämmä, riitä?
Suhteellisen heikkoa kamaa. Mitä helvetin progea tämä muka nyt on?
Pitää ostaa se Rushin DVD.
Viesti kun alkaa näin niin ei varmaan kannata odottaa mitään ÄIJJÄ MESHUGGAH MÄTTÖÖ vaan hyvin perinteistä neoprogea. Siihen lokeroon tämä musiikki hyvin meneekin ja muusikot on kuin onkin alan harrastajille varsin nimekkäitä.
Neoproge on muuten hyvää krapulamusiikkia, suosittelen perehtymään.
Gandalf carries the magic staff
Divides the armies in half
In the deeps of Helm's they engage in battle
So insane it'll make you rattle