Penjami Breeg wrote:
Jokeri ei tosiaan eleissään kovin hyperaktiivinen ollut, mutta minua viehätti kovasti se voittamattomuuden tuntu kun Jokeri jatkuvasti pääsee niskan päälle tilanteesta kuin tilanteesta järjestelmällistä suunnitelmaa noudattaen. Lisäksi Jokerin meikit ja yleinen ulkonäkö oli täydellinen. Ei välttämättä kaikista uskollisin akuperäisille versioille, mutta ei tarvitse ollakaan. Olisihan se tylsää jos samaa Batmania vastaa olisi aina sama hahmo. Muiden ideoiden oma tulkinta on täysin tervetullutta supersankarileffojen teossa.[/size]
Jos totta puhutaan, Ledgerin versio on selvästi lähempänä sarjakuvien Jokeria kuin Nicholsonin. Sarjakuvissa Jokeri on nimenomaan kaaoksen ruummiillistuma, mielipuolinen ja täysin ennalta-arvaamaton juonittelija, joka on kokoajan askeleen edellä. Ledgeriltä siis nappisuoritus.
Ja Jokerin hahmo on sellainen, että hän ei a) koskaan ole tylsä eikä b) koskaan ole sama hahmo. Sarjakuvissakin hänen luonteensa ja hulluutensa saattaa vaihdella kirjoittajan mukaan. Erään teorian mukaan Jokeri jopa luo itsensä joka päivä uudelleen, ollen välillä pilailija, välillä murhaaja ja väillä puhtaan anarkian mielipuolinen ruummiillistuma.
In other news, äsken tuli telkkarista kaksi hienoa elokuvaa: ensin Truman Show ja sitten Sademies. Etenkin Sademies saa edelleenkin kyyneleet silmiin. On se vaan niin hieno.
P.S. Two-Face on suomeksi Kaksinaama