Ensimmäisellä kuuntelulla kuulosti aika heikolta, mutta enpä minä ensikuulemalla pidä juuri mistään . Toisella kerralla sitten kolahti ja nyt kolmannella potkii entistä kovempaa. Kova biisi, vaikkei viimeiset pari minuuttia Kirkin, mielestäni ihan kohtuullisen hyvää, sooloa lukuun ottamatta juuri Metallicalta kuulostakaan.
Kumpikaan näistä uusista biiseistä ei ole meikäläistä aivan täysin vakuuttanut. Löytyy sieltä toimiviakin kohtia (esimerkiksi The Day That Never Comes noin viiteen minuuttiin saakka), mutta kaiken kaikkiaan melko tasapaksua vääntöä. Varsinkin Day'n loppuosio kuulostaa todella pakotetulta ja Hammetin soolo on hutaisten vedetyn oloinen.
Kokonaisuudessaan molemmat biisit menevät sinne ihan jees-osastolle, mutta paremmilla fiiliksillä odotellaan Death Magneticia kuin aikanaan meikäläistäkin järkyttänyttä St. Angeria, jonka ennakkomaistiaiset (taisivat olla nimikkobiisi ja Frantic, ellen aivan metsään mene?) kyllä hämmensivät totaalisesti. Eikä kyseistä levyä ole muuten tullut liiemmälti kuunneltua kahteen-kolmeen vuoteen.
Kliseenä sanottakoon lopuksi, että kattellaan ja kuulostellaan. Ei sieltä sentään Re-Loadin tasoista höttöä ole näiden parin biisin perusteella tulossa.
"I don't trust anyone who doesn't like Slayer."
-Mike Patton
Äämh. Mitähän tosta sanois, oikeastaan ihan kiva biisi mut sit taas blah. Metallica-tasolla ihan OK-semiballadia alussa mutta lopun ois saanu jättää pois. Eniten häiritsee noi soundit, joista joo ei voi Youtuben perusteella sanoa vielä juuta eikä jaata mutta kitarat kuulostavat puuroisilta ja rummut miksattu huonosti.
St. Angerin ja tämän kuultua tuntuu että Metallica yrittää hakea jotain kuivaa kämästä punk-soundia joka ei kyllä tälle bändille sovi
Hmm mitä tuosta sitten sanoisi... Ainakin St. Änkyrä-tunnelmat on unohdettu joten siitä plussa. Aika Fade To Black/Sanitarium/One-vaikutteista kamaa tulossa (ei välttämättä paha asia). Kelpaa ainakin meikäläiselle. Pieni miinus rumpusoundeista (sen verran pintaan miksattu joten ei voi olla huomaamatta) näin parin kuuntelun perusteella. Ei häirinnyt Cyanidellä (ok se olikin liveversio joten ei voi verrata). James kuullosti jotenkin vaisulta biisin alkupuolella mutta "rähinä"-vaiheessa ihan tutulta Hetfieldiltä ...
PS. Muuten elääkös Flemming Rasmussen vielä? Heh mitäköhän äijä olisi saanut aikaiseksi jos olisi tuottanut Death Magneticin Rubinin sijasta? MOP part 2 varmaankin ...
^Pari vuotta sitten tuotti ainakin suomalaisen Ensiferumin Iron-levyn.
GLAM stands for Gay LA Metal. I mean, if you have to dress up like a chick on stage to get people comin to check you out, you gotta ask yourself. First, you got unsolved issues. Second off, is your music really that good? -Dave Mustaine
Loveri wrote:^Pari vuotta sitten tuotti ainakin suomalaisen Ensiferumin Iron-levyn.
Juu, tuo levy ilmestyi 2004. Ainakaan Wikipedia ei tuntenut miehen liikkeitä sen jälkeen.
2011 : 8.7. Iron Maiden, 28.12. Children of Bodom 2012 : 11.3. Nightwish, 4.6. Sonisphere Helsinki 2013 : 29.6. Rock The Beach, 20.7. Iron Maiden 2014 : 28.5. Sonisphere Helsinki 2015 : 31.7. Nightwish / Children of Bodom / Sonata Arctica
Ahaa... Tosta ei Wikipedia mitään kertonut. Enkä jaksanut enempää asiaan paneutua.
2011 : 8.7. Iron Maiden, 28.12. Children of Bodom 2012 : 11.3. Nightwish, 4.6. Sonisphere Helsinki 2013 : 29.6. Rock The Beach, 20.7. Iron Maiden 2014 : 28.5. Sonisphere Helsinki 2015 : 31.7. Nightwish / Children of Bodom / Sonata Arctica
Ahaa... Tosta ei Wikipedia mitään kertonut. Enkä jaksanut enempää asiaan paneutua.
Eikös miehellä ollut jotain tekemistä brittiläisen Evilen esikoisella, joka ilmestyi alkuvuodesta. Vanhan liiton thrashiä vailla mitään mikä tekisi yhtyeestä mielenkiintoisen tai omaleimaisen.
Ensimmäiset maistiaiset kuultu uudesta Metallicasta ja ainakin huomattavaa parannusta St. Angerista odotettavissa. Toivottavasti on hyvä kokonaisuudessaan, sillä tuli jo aikaa sitten tilattua ennakkoon.
Lowerslave wrote:Ensimmäisellä kuuntelulla kuulosti aika heikolta, mutta enpä minä ensikuulemalla pidä juuri mistään .
Aika monella hyvällä levyllä kolahtaminen lähtee vasta kuunteluiden myötä. Muistan kun joskus '89 ostin ...And Justice For Allin kasettina, olin kuullut ilmeisesti Eye Of The Beholderin ennakkoon radiosta ja ei silti eka kuuntelu kummemmin tuntunut missään. Ajan myötä ja kuuntelukertoja lisääntyessä levystä tulikin yksi oman kokoelma lemppareista. Toivottavasti tuo Metallican uusi on hyvä levy
"You see, pal: Elvis can't read a contract. All he knows is: No Ferrari, no rides with the top down." - James "Sonny" Crockett
Minulla on kolahtanut nämä uudet biisit ja kovaa. Odotan innolla sitä uutta arkkuboxia. Vihdoinkin kunnon boxi sitten Live Shitin...
2011 : 8.7. Iron Maiden, 28.12. Children of Bodom 2012 : 11.3. Nightwish, 4.6. Sonisphere Helsinki 2013 : 29.6. Rock The Beach, 20.7. Iron Maiden 2014 : 28.5. Sonisphere Helsinki 2015 : 31.7. Nightwish / Children of Bodom / Sonata Arctica
The Day That Never Comes on nyt tullut muutamaan kertaan kuunneltua ja voisin kuulemaani kommentoida. Eli paljon Cyanidea parempi biisi tuli tällä kertaa, ja onnistui olemaan ihan positiivinen yllätys vaikka niitä vikojakin löytyy. Jamesin jodlaus on loppupeleissä yllättävän vähän häiritsevä seikka, sopii tähän biisiin mainiosti. Load tuli mulle kaikista vahviten mieleen tästä kappaleesta.
+ Puhtaat kitaranäppäilyt varsin hyvää kamaa
+ Jamesin vokaalit sopivat kappaleeseen erittäin hyvin
+ St. Anger-suosta on onnistuttu riffittelyn perusteella nousemaan kunniakkaasti
- Rummut miksattu aivan liian pinnalle
- Kirkilta ei enää soolot lähde, melkoista hakemista ovat
- Muuten lupaavasti kulkenut kappale hajoaa loppusekamelskassa
Tuossa rakentamien lomassa on uutta biisiä tullut radio rokilta kuultua väkisinkin. Ensi purasun jälkeen tuntuu, että on otettu varmoja vaikutteita mm Fade To Blackistä ja muutakin tuttua melodiaa siinä vilahti. Kokonaisuudessaan uteliaisuuteni uutta levyä kohtaan pysyi ennallaan tai nousi. Uskaltaisin tuon kuuntelun perusteella sanovani olevani yksi Death Magnethin ostajista.
Peke wrote:Tuossa rakentamien lomassa on uutta biisiä tullut radio rokilta kuultua väkisinkin. Ensi purasun jälkeen tuntuu, että on otettu varmoja vaikutteita mm Fade To Blackistä ja muutakin tuttua melodiaa siinä vilahti. Kokonaisuudessaan uteliaisuuteni uutta levyä kohtaan pysyi ennallaan tai nousi. Uskaltaisin tuon kuuntelun perusteella sanovani olevani yksi Death Magnethin ostajista.
Hyvin samalta kuulostaa omat fiilikset. Paristakin tutusta kappaleesta on fiilikset otettu mutta loppupuolen ns. mättö on vielä jotenkin vähän jäänyt ns. kolahtamatta. Oli miten oli, eiköhän tuo tule ostettua kokoelmiin jahka ilmestyy.
"You see, pal: Elvis can't read a contract. All he knows is: No Ferrari, no rides with the top down." - James "Sonny" Crockett
En ole vielä biisiä kokonaan kuullut, mutta pariin otteeseen on eri kohdista biisiä parin minuutin pätkä tullut vastaan. Niiden perusteella varovainen ensiarvioni on: äärimmäisen hirveää paskaa.
Pätkien perusteella on kuitenkin epäreilua syyttää ketään mistään ja haukkua paskaksi, joten voisin tänään kuunnella biisin kokonaan ja antaa sitten vähän tarkemman arvion.
Jännä, että täällä ovat porukat järjestään haukkuneet niitä pari viimeistä minuuttia, taidan olla ainoa, joka pitää siitä lopun ilotulituksesta. Piristävä lopetus biisille. Sitäpaitsi Klamydia on hyvä.
Jokunen kuuntelu nyt takana ja voin yhtyä yleiseen mielipiteeseen, että ekat 5 min. on oikeastaan ihan pirun kovaa kamaa, mutta sitten lopahtaa aika pahasti. Lopetuskin on ehkä kököin ikinä.
Parempi tämä on kuin Cyanide, joka oli ihan ok-tason veisu. Odotukset ovat kuitenkin ylittyneet jo pelkästään näiden vetojen perusteella. Tai no, ei niitä odotuksia kyllä oikeastaan ollut muita kuin, että tekisivät edes paremman levyn kuin St. Anger ja sen nyt ei pitäisi turhan vaikea urakka olla.
Tulipa kuunneltua tuo The Day That Never Comes. Näin aluksi, loppu oli aivan hirveetä tuskaa kuunnella. Hammet !!11 Kunnon One rippailut keskivaiheilla. Tuntuu ku pojat ois tarkotuksella tehny tommosen "turvallisen" biisin. Kaikki melodiat, kliinit-osat, jne niin semmosta peruskamaa. Huhhuh
Tulihan sieltä Metallican leiristä jotain kuunneltavaa... Vihdoinkin. Juuri ehkä radiosoittoon sopivahko piisi. Onkohan kyseessä levyn ainoa ns. "balladi", koska itse kaipaan sellaista kunnon aivot-ulos-potkivaa rässipiisiä.
The Day That Never Comesissa on hyvätkin kohtansa, alun kitaroinnit, Hetfieldin vokaalit (ainakin osassa biisiä) ja Larsin rumpusaundi on saatu kuntoon (paitsi että se on miksattu liian pinnalle)...
"Killing two birds with one stone, it’s particularly violent but it works in metal." - Rob Halford
Kyllä tää ainakin mun mielestä rässiltä kuulostaa, tiiä sitte päätykö levylle asti.
"We are content with the "given" in sensation's quest. We have been metamorphosised from a mad body dancing on hillsides to a pair of eyes staring in the dark." -Jim Morrison