Sad wings of destiny wrote:Mennäänpä taas death Metalliin kun kerran vauhtiin on päästy.
Mitäpä mieltä olette vaikapa Pestilencen Spheres levystä? ......
Heitänpä taskusta arvauksen, että ainakin muusikot jotka arvostavat teknisempää ja kokeellisempaa metallimusiikkia ehkä diggaavatkin juuri Spheresistä sen kokeellisuuden vuoksi.
Arvaa uudestaan. Kyllä, olen "muusikko," mutta minusta Spheres on jo liian itsetarkoituksellisesti sävelletty albumi, joka ei kaikessa fuusiopörinässään oikein ikinä lähde kunnolla liikenteeseen. Cynic ja Atheist tekivät homman paljon paremmin.
SWOD wrote:Joku tietämättömämpihän olisi voinut luulla Arc Enemyä Morbid angelin tai Cannibal Corpsen tapaiseksi DM.ksi ellen olisi hieman oikaissut.
Niin. Ja joku tietämättömämpi osaa lukea näitä genrerajoja ihan ilman mukanerokasta kommentointiakin. Ne genrerajat ovat edelleenkin VIITTEELLISIÄ ja SUBJEKTIIVISIA, vaikka miten tekisi mieli jossain Nummi-Pusulan pöheiköissä ajatella toisin. Jos nyt lainaan tähän:
Zacheus, Aro & Järvinen 2005, 22. wrote:
Genrellä eli lajityypillä viitataan joukkoon kulttuurisia kertomuksia, joita yhdistävät tietyt tunnuspiirteet ja lajinsisäiset säännönmukaisuudet [---] Genret ovat sosiaalisia konstruktioita; ne eivät ole olemassa sinällään, määrittelyistä irrallisina. Näin ollen myös genren määrittely saattaa perustua eri kriteereihin riippuen siitä, kuka määrittelyn tekee ja missä yhteydessä. Genret ovat ikään kuin kollektiivisia sopimuksia [---] Sosiaalisesta alkuperästään johtuen myös genrejen väliset rajat ovat häilyviä.
Ja jos nyt ei lukemansa perusteella ymmärrä, miksi AE:sta puhutaan tässä topicissa, niin antaa olla. Ja ei, AE ei minunkaan mielestäni ole "death metallia."
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Sad wings of destiny wrote:Ipe, No sinä et ilmeisesti sitten ota metallimusiikkia vakavasti vaan se on sinulle vain kivaa musiikkia eikä yhtään enempää?
Tsiisus, mihin tässä nyt ollaan jouduttu? Tämähän alkaa jo mennä huumoriarvoltaan yli erään toisen lautalaisen jutuista. En nyt jaksaisi vääntää rautalangasta yksinkertaista asiaa enää selvemmin. Luultavasti kaikille topikin lukijoille on tullut selville, paitsi sinulle, miksi juuri tänne laitoin Arch Enemyn hehkutuksen?
..Ei kai tässä tarvitse nyt oikeasti ruveta vääntämään rautalangasta näitä asioita? Toivon mukaan ei.
NP: Black Sabbath - Wheels of Confusion/The Straightener
Jukka wrote:
Arvaa uudestaan. Kyllä, olen "muusikko," mutta minusta Spheres on jo liian itsetarkoituksellisesti sävelletty albumi, joka ei kaikessa fuusiopörinässään oikein ikinä lähde kunnolla liikenteeseen. Cynic ja Atheist tekivät homman paljon paremmin.
Tästä olen Atheistin kohdallla samaa mieltä. Cynic ei ole tippunut minulle ainakaan vielä. Kumma kyllä Atheistin teknisempiä levyjä kuunnellessa iskivät heti ensikuulemalta toisin kuin Cynic. Cyniciin pitänee paneutua ajan kanssa eikä antaa soida taustalla vain.
Sacrificing lives with apathy
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities
Japanilainen Anatomia levyllään Dissected Humanity tarjoaa selkeälinjaista ja ihan mukavankuuloista riffittelyäkin, mutta ei niin mitään uutta eikä tarpeeksi koukuttavaa. Ensikuulemalta levy kuulosti vähän semmoiselta tasapaksulta josta ei jäänyt käteen oikeastaan mitään erityisen hyvää, mutta ei mahdottoman negatiivistakaan sanottavaa eli en voi suositella tuota levyä itse.
Sacrificing lives with apathy
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities
Ipe wrote:On muuten jumalattoman kovaa kamaa tämä Arch Enemyn - Rise of the Tyrant -levy. Inferno-lehdestä sain kipinän hakea kuunteluun levyn, eikä tarvinnut pettyä - jumalattoman hyviä kappaleita, vailla väliinputoojia. Onneksi tätä saa kohta livenä, tämän vuoden kolmanneksi kovin levy ehdottomasti.
Sanonpa minäkin vielä, että on kovimpia viimeaikojen julkaisuja tämä AE:n uusin. Aivan loistavaa kamaa levyn loppuun saakka! Helvetin tiukkoja riffejä ja autuaan kauniita melodioita, erityisesti The Day You Died:in melodiat menevät kauneudessaan samalle tasolle Sea Of Madnessin väliosan kanssa, ellei jopa yli.
Ainut asia joka vain hieman laskee kokonaisuutta, on Angela Gossowin laulusuoritukset. Muun musiikillisen annin ollessa todellista timanttia, Angelan suoritus on vain "ihan hyvää".
Tietysti respektiä siitä, että nainen pystyy tällaista rankkaa vokalisointia saamaan aikaan.
^Aivan ehdottomasti minulle yksi tämän vuoden kovimmista levyistä myös ja mullakin tarkotus bändin live kunto männä tsiikaa 14.12, saa nährä mitä luvassa.
On se Angela äijä!!
Last edited by Eddie The Ead on Fri Nov 16, 2007 21:45, edited 1 time in total.
Nyt olisi haussa todella likaisia, ei mielellään niin teknisiä death metal-bändejä inspiraation hakemiseksi. Kaikki nämä perinteiset ja "klassikot" nyt tiedän, mutta jos joku voisi suositella jotain uusia vähemmän tunnettuja bändejä, jotka vetävät vanhalla tyylisuunnalla. On nimittäin tainnut tyylitaju multakin kadota, kun alkaa omat riffit mennä liian homoiluksi ideoiden loppuessa.
Edit nr 666. Ainiin ja saa olla vaikka hieman doomimpaakin.
Kokeilepas sellainen kuin VOMITOR ausseista. Sellaista saastaa ettei tosikaan ja nyrkki pui ihan vidusti! Tai sitten Repugnant Ruotsista. Ei mitään kaunistelua.
Necros Christos Saksasta kanssa. Ei teknistä, eikä niinkään likaista mutta mustaa messua omaperäisellä otteella. Samaisten heppujen Drowned on myös erittäin suositeltava.
^^ Ensimmäisenä mulla tulee mieleen Murder Squad, joka ponnistaa länsinaapuristamme. Törkyisyyttään bändin tuoreimmalla levyllä tarjoilee myös itse Chris Reifert, vaikkei kovin suuressa roolissa olekaan.
WHAT WOULD YOU DO IF VINCE NEIL SHOULD VISIT - BY MISTAKE - A DEATH GIG?
"I'd fuckin' kick his ass and while he's on the ground bleeding and crying I'd take a rancid smelly shit in his face and make him eat it!" -Chuck Schuldiner '86
Sitähän se pääasiassa on, mutta kun homma pelaa kuin junan vessa, niin en lähde valittamaan. Jatkaa siitä mihin Autopsy Mental Funeralilla jäi, vaikka allekirjoittaneella onkin Acts Of the Unspeakable kuulematta.
WHAT WOULD YOU DO IF VINCE NEIL SHOULD VISIT - BY MISTAKE - A DEATH GIG?
"I'd fuckin' kick his ass and while he's on the ground bleeding and crying I'd take a rancid smelly shit in his face and make him eat it!" -Chuck Schuldiner '86
^ Pitää tutustua, ehdottomasti. Autopsyn Severed Survival ja Mental Funeral-albumit edustavat minulle henkilökohtaisesti ehdottomasti death metalin parhaimmistoa.
Mitä death metaliin yleensä tulee, voisin mainita muutaman oman ehdottoman suosikin:
DEATH - koko tuotanto 1987-1998.
Death on aina ykkönen. Yksittäistä suosikkilevyä tuskin osaan mitenkään mainita, kun jokaisesta löytyy puolensa ja albumit ovat eri tavalla loistavia. Bändin diskografia on yksi tasaisimmista mihin olen koskaan törmännyt. Heikoinkin levy, Spiritual Healing on 4/5 albumi. Kolme levyä joista eniten diggaan Deathin tuotannosta, ovat Leprosy (1988), Human (1991) ja Individual Thought Patterns (1993). Ässäbändi, suurin ja kaunein DM-bändi päällä maan. Long live Death!
MORBID ANGEL - Altars of Madness 1989
Deathin tuotosten jälkeen sitten ehdoton DM-suosikki. Tolkuttoman loistava, kivenkova ja täydellinen albumikokonaisuus täynnä sekopäistä riffimyrskyä ja hulluutta. Vokaalit, sovitukset ja erityisesti maukkaat kitaraosiot sooloista riffeihin kruunaavat levyn äärimmäisen tasokkaan kappalemateriaalin. Ia Sakkakh!
CANNIBAL CORPSE - Koko tuotanto & livenä kokeminen
Kaikki kuulemani Cannibal Corpse-tuotanto (suurin osa levyistä kokonaan tuttuja, lopuilta levyiltä vähintään useat kappaleet tuttuja vetoja) on ollut hyvää tai erinomaista. Bändi tuli alkuvuodesta 07 todistettua elävänä kahtena iltana peräkkäin, ja nämä keikkakokemukset sinetöivät CC-diggailun todella vahvasti. Itseasiassa mikään bändin levyistä ei ole mikään ylittämätön suosikki, vaan diggailen kaikista omistamistani levyistä paljon. Kuitenkin ensimmäisen CC-levyni Killin voisin mainita omaavan erityisen paljon sitä murskaavaa energiaa, joka tekee Cannibal Corpsesta niin äärimmäisen vahvan bändin.
CC @ Pakkahuone, Tampere = Kolmen kovimman kokemani keikan joukossa Iron Maidenin ja Heaven and Hellin vetojen kanssa. Ehdottomasti CC:n seuraavan Suomi-visiitin aikana pitää taas Helsinkiinkin lähteä katsomaan mahdollisen Tampereen lisäksi.
Visvaa, räkää, groovea ja vertatihkuvaa audiomuotoista kuolemaa kahden ääri-tiukan levyllisen verran. Kuten mainittu, levyt ovat minulle tasan tarkkaan yhtä kovia, enkä mitenkään raaski nostaa toista toisen yläpuolelle. Autopsy oli loistobändi, ja koko diskografia on laadukasta tavaraa.
Ja vielä on pakko mainita:
DEICIDE - Deicide (1990) & Legion (1992)
Ehdottomasti death metal-genren tiukimpaan kärkeen kuuluva bändi, ainakin Deiciden varhaisempi tuotanto. Debyytti on melkein kovinta kamaa ikinä, ja peittoaa Legionin hiuskarvan mitalla, vaikka molemmat ovat kiistatta 5/5-leiman ansaitsevia mestariteoksia. Koukeroiset riffit, tuplabasarituli ja kirkkaimpana timanttina kruunussa Glen Bentonin saatanaa huokuvat, samaan aikaan korkeina kirskuvat ja matalina murahtelevat vokaalit. KILL HIM KILL HIM KILL HIM SATAN!
Lisäys: Kuten tärkeimpien DM-bändien listastani näkee, oma diggailu keskittyy paljolti old schoolimpiin nimiin ja 80/90-lukujen vaihteen aikaiseen tavaraan. Uudempaa DM:a olen kuullut toki jonkun verran, mutta harva bändi on jäänyt mieleen sen pidemmäksi ajaksi. Kotimaisista voisin mainita ehdottoman vahvan Torture Killerin, ja ulkomaisista sitten juuri tällä hetkellä kovassa suosiossa olevan NILEN, jonka keikalle Pakkahuoneelle olen menossa perjantaina.
Obituary kyllä toimii!!! Kolme ekaa. Pestilence ei ainakaan mulle uponnu, ei kyllä oo toisaalta enään pitkään aikaan tuo tekninen osasto uponnut paria harvaa poikkeusta lukuunottamatta.
Obituaryn keikka Nummirockissa oli yksi kovimmista missä olen ollut, ja tuolloin en ollut kuullut ainuttakaan biisiä kyseiseltä orkesterilta. Keskitempoinen louhiminen nyt vain on semmoista, mikä saa niskan liikkeeseen ja nyrkin ilmaan. Nythän näemmä Wackeniin Obituary varmistunut, joten mukavaa lisää tuohon kattaukseen.
condemned wrote:Obituary kyllä toimii!!! Kolme ekaa. Pestilence ei ainakaan mulle uponnu, ei kyllä oo toisaalta enään pitkään aikaan tuo tekninen osasto uponnut paria harvaa poikkeusta lukuunottamatta.
Ei Malleus Maleficarum ja Consuming Impulse ole vielä teknisiä levyjä. Tai en osaa sanoa kuulostaako ne siltä, mutta suhteellisen helppoja soitettavia ainakin ovat.
Pistetääs vielä youtubelinkki yhteen Pestilencen parhaimmista biiseistä: http://www.youtube.com/watch?v=Nlx2zj0VoG4
Helvetti mitä rytmejä; ei mitään monimutkaista vielä, mutta toimivaa. Yks Pestilencen parhaista puolista on noi vokaalit; voittaa Schuldinerin korinat 666 -0.
Purkkiliha wrote:^ Eikö Obituary tai Pestilence toimi vai etkö ole vain kuunnellut? Molempien ekojen luulis uppoavan varsin hyvin sulle.
Molemmat toimivat, mutta syvempi tutustuminen on jäänyt ajan/rahan puutteessa väliin. Eli ei löydy kummaltakaan levyn levyä - vielä. Obituary on helvetin loistava bändi ja Pestilencekin muistaakseni erittäin laadukasta tavaraa.
Tänään sitten tuossa naapuritalossa Nile! Kyllä lähtee, meinaan.
Samaan aikaan toisaalla ovat jo Dismemberia roudaamassa heti perään.
Blabbermouth wrote:DEMONICAL To Support DISMEMBER In Finland
DEMONICAL, the new Swedish death metal band featuring past and present members from CENTINEX, GRAVE, REGURGITATE, INTERMENT, AMARAN, WORLD BELOW and DELLAMORTE, will support DISMEMBER on four dates in Finland in January. The details are as follows:
Jan. 16 – Kuopio, FIN - Henrys Pub
Jan. 17 - Turku, FIN - Klubi
Jan. 18 - Jyväskylä, FIN - Lutakko
Jan. 19 - Helsinki, FIN - Nightlife Rocks
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Hyvä! Vaikkei Estbya olekaan enään takomassa vuohennahkoja mutta mentävä se on silti. Naittari on aika erikoinen valinta mutta eipä viimeksi Tavastiallakaan ollut kuin hävettävän vähän jengiä.
Necros Christos on mun mielestä enemmän semmoista kehnoa nopeaa Bm:ää kuin puhdasta death Metallia. Hyi vääkänä. Kitarasoundeistakaan tahdo saada selvää edes.
Bolt Throwerin ekan soundit vielä sentäs on ihan siedettävät ja saa selvääkin ihan ok vaikka välillä liiallinen blasti hieman syö kuuntelunautintoa, mutta riffiit korvaa aika paljon! Toki BT:n ekakaan ole ihan puhdastaa Death metallia, grindvivahteita voi kuulla seasta.
Sacrificing lives with apathy
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities
Sad wings of destiny wrote:Necros Christos on mun mielestä enemmän semmoista kehnoa nopeaa Bm:ää kuin puhdasta death Metallia. Hyi vääkänä. Kitarasoundeistakaan tahdo saada selvää edes.
Hääääh? Nyt sekotat bändin tai jotain. Noi soundithan on hyvin selvät ja toimivat. Eikä NC:tä ainakaan nopeudesta voi syyttää, sitäpaitsi riffitkin on pääosin puhdasta death metallia. Keikka oli helvetin kova, Goatlord-coveri olisi ollut kyllä mukava kruunaus. Necromantic Death Metal kuvaa bändin musiikkia erinomaisesti.
On this night, in this hour
We call upon the ancient power
Now swallow his demons semen stream
From the realms where Satan reigns supreme
Joo, ei kyllä puhuta nyt samasta bändistä. Tosin ei yllätä kun katsoo kuka on kyseessä. Soundikommentti myös aivan älytön. Niin ja siihen Thrashtardille vaan vielä että NC aloitti viime vuonna molemmat keikkansa Acid Orgylla.
Tosta Pestilencesta kun oli puhe niin isketään sitä sivuten Asphyx. Eka levy The Rack on melkeinpä Death/Thrashia, sittemmin enemmän doomimpaa. Mutta riffit toimii kuin vastateroitettu sirkkeli eli tappaa takuuvarmasti.
Oonkohan kuullut siten vaan väärää NC lättyä tai sitten muistan väärin. Ihan selkeänkuuloista tämän vuoden 07 levyn anti on, mutta liiankin hidasta makuuni eikä nämä riffit kuulosta mitenkään mullistavilta. Aika perus.
Mullahan oli joskus Asphyxin Crush the cenotaph. Sain niin älyttömän halvalla ostetuksia sen EP:n kaverilta, että ostin ja myin eteenpäin. Kyllä oli melko kehno. Mieluummin kuuntelen vaikka Obituaryn Cause of deathin levyn vaikka kaksi kertaa putkeen kuin tuota Asphyxiä.
Sacrificing lives with apathy
torturing their captives ruthlessly
misery and anguish, morbid pleas
forgotten ghastly atrocities