Voihan sitä aina toivoa että tulisi taas se The Accolade + Accolade II -combo.
Symphony X
Moderator: The Killer Krew
Aika samanlainen settilista kuin New Yorkin BB King'sin keikalla. En ole ihan varma mutta käsittääkseni Symphony X:n settilistat harvoin elää samalla tavalla kuin esim. Iron Maidenilla. Eli voisi kuvitella että Helsingin settilista on riisuttu versio tuosta.
Voihan sitä aina toivoa että tulisi taas se The Accolade + Accolade II -combo.
Voihan sitä aina toivoa että tulisi taas se The Accolade + Accolade II -combo.
Kyllä, New Yorkissa kuultiin noiden lisäksi Evolution (The Grand Design) ja King of Terrors.1by4by9 wrote:Aika samanlainen settilista kuin New Yorkin BB King'sin keikalla.
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat, Maidenin setit ei muutu koskaan kesken kiertueen, kun taas esimerkiksi viimeksi Stratoa lämpätessä olivat Symphony X:n setit peräkkäisinä iltoina vain 62,5% samat. Riisuttua versiota on luultavasti luvasssa, mutta en pitäisi varmana että soitetut biisit olisivat kaikkialla samat.1by4by9 wrote:En ole ihan varma mutta käsittääkseni Symphony X:n settilistat harvoin elää samalla tavalla kuin esim. Iron Maidenilla. Eli voisi kuvitella että Helsingin settilista on riisuttu versio tuosta.
Tampere, 21.03.2003
01. Inferno (Unleash the Fire)
02. Wicked
03. King of Terrors
04. Communion and the Oracle
05. Evolution (The Grand Design)
06. Smoke and Mirrors
07. Sea of Lies
08. Of Sins and Shadows
Helsinki, 22.03.2003
01. Inferno (Unleash the Fire)
02. Wicked
03. Evolution (The Grand Design)
04. The Accolade / The Accolade II
05. Out of the Ashes
06. Smoke and Mirrors
07. Sea of Lies
Toisin sanoen King of Terrors, Communion and the Oracle ja Of Sins and Shadows kuultiin vain Tampereella ja The Accolade, The Accolade II ja Out of the Ashes ainoastaan Helsingissä.
Lucassenin projektien kautta tulin samalla paiskanneeksi mieleni sopukoissa kättä hra. Allenin kanssa, ja kiinnostus luonnollisesti heräsi miekkosen muihin huuhailuihin hänen tiukan lurittelunsa siivittämänä.
Tuli sitten kuulosteltua tuo Paradise Lost -lätykkä Youtubesta, ja kyllä kolahti. Kitarasoundi on aivan mahtava, musiikissa kuului todella kivoja klassisen musiikin elementtejä, jäätävän koukeroinen riffittely ja kitarankaularunkkaus iski tajuntaan murhaavasti. Romeo tuntuu aika taitavalta hepulta.
Kuten ilmeisesti moni muu täällä, miekin kovasti hämmästyin Allenin vokalisoinnista. Tiukkaahan se on, ja tuon levyn materiaaliin se tuntuu ainakin sopivan tuollaisena raaempana.
Sittenpä pistäydyin heidän MySpacessaan, kuuntelin biisit, ehkäpä rakastuinkin, mutta ainoa asia, mikä jäi vaivaamaan, oli tuo soundipuoli. En tiedä, kuulostavatko esim. Divine wings -levyn biisit itse levyllä noin ponnettomalta (voi olla, että ruikutan turhasta, tai koneessa on paskat kajarit, vanha läppäri kun on) kuin tuossa näytebiisissä, mutta vähän jäi vaivaamaan noiden soundien tietty liiallinen tyhjyys (okei, en mie osaa selittää sitä). Odysseyltä siellä oli tuo Inferno-biisi, ja siinäkin riitti koukeroa ja vääntöä.
Äxässä näytti noiden Symphony X:n levyjen hinnat laskeneen aika mukavasti, ja suurin osa näyttäisi olevankin vain 12e/tsipale. V näytti kuitenkin olevan vielä täysihintaisen luokkaa. Ilmeisesti tässä pitäisi Odyssey ja Divine wings of tragedy tilailla piakkoin, kunhan saan tuon Star Onen Dvd:n jälkitilauksena. Tai miksei laittaisi noita lättyjä tulemaan omana tilauksenaan, samahan se kaiketi on, kun kerrankin on oikeasti vähän varaa tuhlata pariin levyyn.
Onkos tuo Twilight in Olympus sitten millainen teos, ja ovatko Symphony X:n levyt kappalemateriaaliltaan yleisesti kuinka taipuvaisia sellaiseen kivaan vaihtelevaisuuteen (jeh, kiva vaihtelevuus on aika kummallinen käsite, mutta yritetään, yritetään)?
Tuli sitten kuulosteltua tuo Paradise Lost -lätykkä Youtubesta, ja kyllä kolahti. Kitarasoundi on aivan mahtava, musiikissa kuului todella kivoja klassisen musiikin elementtejä, jäätävän koukeroinen riffittely ja kitarankaularunkkaus iski tajuntaan murhaavasti. Romeo tuntuu aika taitavalta hepulta.
Kuten ilmeisesti moni muu täällä, miekin kovasti hämmästyin Allenin vokalisoinnista. Tiukkaahan se on, ja tuon levyn materiaaliin se tuntuu ainakin sopivan tuollaisena raaempana.
Sittenpä pistäydyin heidän MySpacessaan, kuuntelin biisit, ehkäpä rakastuinkin, mutta ainoa asia, mikä jäi vaivaamaan, oli tuo soundipuoli. En tiedä, kuulostavatko esim. Divine wings -levyn biisit itse levyllä noin ponnettomalta (voi olla, että ruikutan turhasta, tai koneessa on paskat kajarit, vanha läppäri kun on) kuin tuossa näytebiisissä, mutta vähän jäi vaivaamaan noiden soundien tietty liiallinen tyhjyys (okei, en mie osaa selittää sitä). Odysseyltä siellä oli tuo Inferno-biisi, ja siinäkin riitti koukeroa ja vääntöä.
Äxässä näytti noiden Symphony X:n levyjen hinnat laskeneen aika mukavasti, ja suurin osa näyttäisi olevankin vain 12e/tsipale. V näytti kuitenkin olevan vielä täysihintaisen luokkaa. Ilmeisesti tässä pitäisi Odyssey ja Divine wings of tragedy tilailla piakkoin, kunhan saan tuon Star Onen Dvd:n jälkitilauksena. Tai miksei laittaisi noita lättyjä tulemaan omana tilauksenaan, samahan se kaiketi on, kun kerrankin on oikeasti vähän varaa tuhlata pariin levyyn.
Onkos tuo Twilight in Olympus sitten millainen teos, ja ovatko Symphony X:n levyt kappalemateriaaliltaan yleisesti kuinka taipuvaisia sellaiseen kivaan vaihtelevaisuuteen (jeh, kiva vaihtelevuus on aika kummallinen käsite, mutta yritetään, yritetään)?
-
Edward Mannerheim
- Sateentekijä

- Posts: 2437
- Joined: Thu Jan 05, 2006 23:14
- Location: Turku
Kyllä sillä mun mielestä aika tiukat saundit on, esim. Out of the Ashes ja Sea of Lies ovat tiukkaa rypistystä. Ns. ylituottamisesta ei ole levyllä hajuakaan.huussi wrote: En tiedä, kuulostavatko esim. Divine wings -levyn biisit itse levyllä noin ponnettomalta (voi olla, että ruikutan turhasta, tai koneessa on paskat kajarit, vanha läppäri kun on) kuin tuossa näytebiisissä, mutta vähän jäi vaivaamaan noiden soundien tietty liiallinen tyhjyys.
Kyllä se kannattaa hankkia.huussi wrote:Onkos tuo Twilight in Olympus sitten millainen teos, ja ovatko Symphony X:n levyt kappalemateriaaliltaan yleisesti kuinka taipuvaisia sellaiseen kivaan vaihtelevaisuuteen (jeh, kiva vaihtelevuus on aika kummallinen käsite, mutta yritetään, yritetään)?
-
Edward Mannerheim
- Sateentekijä

- Posts: 2437
- Joined: Thu Jan 05, 2006 23:14
- Location: Turku
Olipa mukava yllätys. Kävin moikkaamassa JS:ää (paikallinen levymyyjä, siis) ja miehellä oli jo myynnissä uuden levyn Paradise Lost spesua.
Eikös julkaisupäivän pitänyt olla vasta ensi viikolla? Ainakin Äxä mainosti vielä pari päivää sitten julkaisupäiväksi 27.6. ja nyt sitä jo näköjään saa alan liikkeistä. No, positiivinen ylläri joka tapauksessa.
Eikös julkaisupäivän pitänyt olla vasta ensi viikolla? Ainakin Äxä mainosti vielä pari päivää sitten julkaisupäiväksi 27.6. ja nyt sitä jo näköjään saa alan liikkeistä. No, positiivinen ylläri joka tapauksessa.
-
Lowerslave
- Viimeinen voitelija

- Posts: 1977
- Joined: Sun Oct 15, 2006 17:46
- Location: Helsinki
Herääminen on tapahtunut. Perjantaina ostin Paradise Lostin ja huomenna tilaukseen Äxästä lähtevät The Odyssey ja The Divine Wings of Tragedy. Tällä hetkellä maailman kovinta kamaa ja iskee korkkarimaisesti kuin tuhat volttia
. Mutta ylitsevuotava hehkutus ei ollut viestini tarkoitus. Te, jotka omistatte tuon Live on the Edge of Forever -lätyn, luin jostain, että biisit ovat nauhoitettu vähän sieltä sun täältä, joten kertokaapas, onko koko roska miksattu sulavasti kulkevaksi "yhdeksi keikaksi" malliin Gunnareiden Live Era '87-'93 vai onko kyseessä Maidenin A Real Live/Dead One -tyylinen yksittäisistä livebiiseistä koostuva kokoelma.
Ja vielä kerran: helvetin kova bändi, voisi pistää taas kohta Paradise Lostin kuunteluun
.
Ja vielä kerran: helvetin kova bändi, voisi pistää taas kohta Paradise Lostin kuunteluun
Hyvät valinnat, myös V ja Twilight in Olympus -levyihin kannattaa tutustua viipymättä. Eikä The Damnation Game ole huono myöskään.Lowerslave wrote:Perjantaina ostin Paradise Lostin ja huomenna tilaukseen Äxästä lähtevät The Odyssey ja The Divine Wings of Tragedy.
Yhtenäiseksi on vaikutelma saatu ja kyseessä yksi parhaita livejä kautta aikain.Lowerslave wrote:Te, jotka omistatte tuon Live on the Edge of Forever -lätyn, luin jostain, että biisit ovat nauhoitettu vähän sieltä sun täältä, joten kertokaapas, onko koko roska miksattu sulavasti kulkevaksi "yhdeksi keikaksi"?
-
Lowerslave
- Viimeinen voitelija

- Posts: 1977
- Joined: Sun Oct 15, 2006 17:46
- Location: Helsinki
-
Edward Mannerheim
- Sateentekijä

- Posts: 2437
- Joined: Thu Jan 05, 2006 23:14
- Location: Turku
Katos perskule, SyX on väsännyt videon. Vieläpä hyvän sellaisen (kuinkas muutenkaan). 
-
Edward Mannerheim
- Sateentekijä

- Posts: 2437
- Joined: Thu Jan 05, 2006 23:14
- Location: Turku
-
Edward Mannerheim
- Sateentekijä

- Posts: 2437
- Joined: Thu Jan 05, 2006 23:14
- Location: Turku
Pääkaupungissa tuota näyttäisi ainakin löytyvän lähes joka liikkeestä, itse ostin Keltaisesta jäänsärkijästä kahdella kympillä. Mitenkään tolkuttoman iso en usko painoksen olevan, joten kannattanee poimia talteen kun vielä saa.Edward Mannerheim wrote:^Mistäs ostit viinyyliversion ja mitä maksoi (oletan että löytyy levyhyllystäsi)?
Te, jotka poitsujen lämppäyksestä pääsitte nauttimaan, kertokaa toki kokemuksenne. Kovasti harmittaa, että jäi näkemättä, mutta ei se työmarkkinatuki-orjatyöläisen lompakko millään kestä, vaikka kyseessä onkin bändi, josta on kehittynyt allekirjoittaneelle kasvain kiveksiin rakkaudesta.
Setti ei varmaan ollut neljääkymmentä minuuttia pidempi kuitenkaan?
Setti ei varmaan ollut neljääkymmentä minuuttia pidempi kuitenkaan?
Hyvin arvattu, setti oli tasan 35 minuuttia ja sisälsi seuraavat biisit:huussi wrote:Setti ei varmaan ollut neljääkymmentä minuuttia pidempi kuitenkaan?
01. Set the World on Fire (The Lie of Lies)
02. Domination
03. The Serpent's Kiss
04. Paradise Lost
05. Inferno (Unleash the Fire)
06. Sea of Lies
Aika ripoff -meininkiä, olisin suonut heidän ainakin kolme varttia soittavan. Hienoa silti, että koko keikkansa ajan oli tupa täynnä. Russell veti, kuten aina, hienosti, mutta bändi oli hieman ruosteessa.
Pienenä miinuksena soundit olivat melko heikot ja merchandise järkyttävän ylihintaista, 32 euroa samasta paidasta, joka vielä kesäkuussa Sweden Rockissa maksoi 250 kruunua, on liikaa. Olivat varmaan muuttaneet hinnat suoraan dollareista euroiksi.
Uuden levyn biisit ovat myös niin rankkoja, että ensikosketus niihin livenä kyseenalaisilla soundeilla saattoi myös olla monelle liian intesiivinen kokemus. Luulisi silti että Sir Russell & Co. saavat tästä kiertueesta hyvin ansaittua nostetta uralleen.
Tekisi kyllä mieli käydä katsastamassa joku headline -keikka, esim. Wienissä esiintyvät muutaman sadan hengen klubilla, mahtaisi olla vaivan arvoinen kokemus.
Olihan pettymys tuo Symphony X:n setin pituus. Vielä kun missasin keikan alun käsitäämättömän hitaan paitamyynnin takia (jotkut asiakaat ei tiennyt vielä puolen tunnin jonottamisenkaan jälkeen mitä ostaa ja myyjätkin oli välillä vähän pihalla mitä on jäljellä mitä ei), niin vasta kun alkoi päästä vähän tunnelmaa oli koko hoito ohitse.
Russeli kuitenkin oli ihan päällikkö. 
-
Lowerslave
- Viimeinen voitelija

- Posts: 1977
- Joined: Sun Oct 15, 2006 17:46
- Location: Helsinki
Aaauuuäää, ihan tyhmääRelic wrote:01. Set the World on Fire (The Lie of Lies)
02. Domination
03. The Serpent's Kiss
04. Paradise Lost
05. Inferno (Unleash the Fire)
06. Sea of Lies
Symphony X oli odotetusti DT:tä parempi. Setti olisi saanu olla vaikka edes sen 45min niin olisi joku Communion And The Oracle.
Set The World On Fire olisi mielestäni saanut jäädä kovana startterina ainoaksi vähän raskaammaksi biisiksi, fiiliksen ero oli sen verran selkeä kun Serpents Kissin jälkeen tuli Paradise Lost(=6min orgasmi). Muiden Paradise Lostin biisien tilalle olisi vaikka saanut tulla jotain Accoladea jne. No toivottavasti saadaan bändi omalle keikalle joskus suomeen niin saisivat vetää jotain pari tuntia.
Allen vei LaBrieta suunnilleen 666-0.
Allen vei LaBrieta suunnilleen 666-0.
Jeps, kiitokset turinoinnista.
Tuo kuuden biisin lista on kyllä täyttä munaa alusta loppuun, ja varmasti olisi ollut hienoa nähdä tuo rypistys.
Täältäkin suunnalta kyllä rynnitään keikalle vaikka kuoleman kielissä, kun pojat tulevat pääaktina Suomen maalle. Tuossa keikalla käynyt kaverikin höpötteli kovasti, että Symphony X pyyhki DT:llä lattiaa oikein urakalla, vaikka kova DT-fani hän onkin.
Tulkaa tänne, pojat. Tulkaa. Jooko?
Ps. Sen live-dvd:n julkaiseminen voisi olla seuraavaksi aika kova sana.
Tuo kuuden biisin lista on kyllä täyttä munaa alusta loppuun, ja varmasti olisi ollut hienoa nähdä tuo rypistys.
Täältäkin suunnalta kyllä rynnitään keikalle vaikka kuoleman kielissä, kun pojat tulevat pääaktina Suomen maalle. Tuossa keikalla käynyt kaverikin höpötteli kovasti, että Symphony X pyyhki DT:llä lattiaa oikein urakalla, vaikka kova DT-fani hän onkin.
Tulkaa tänne, pojat. Tulkaa. Jooko?
Ps. Sen live-dvd:n julkaiseminen voisi olla seuraavaksi aika kova sana.
Paradise Lost -levy on ollut aktiivisessa kuunteluussa nyt viitisen kertaa. Tässä vaiheessa on jo kokonaisuus vahvasti progeilevasta levystä tullut selväksi. Bändiin sain siis innostuksen Dream Theaterin keikalla, jossa bändi vakuutti, entä levyllä sitten?
Levyllä materiaalia riittää niin sanottuun "hilipatihippaan" kuin rauhallisiin, kerroksellisiin eepoksiin ja lähes semiballaadi-osastoon. Parhaat hetket ovat ehdottomasti levyn nimikkokappale ja rauhallinen The Sacrifice, jossa Russelin loistavan raspiset vokaalit pääsevät oikeuksiinsa. Muuten levyn vauhti vetelee yleisesti ottaen sellaisilla ylikierroksilla, josta ehkäpä tunnetumpi Dream Theater ottaa askeleen vieläkin pimeämpään suuntaan.
Osittain tuntuu jopa, että levyn "hilipatihippa", nopeat käännökset ja tilulilu-soolot ajavat sellaista ylinopeutta, että kappaleiden hyvät osuudet tuppaavat jäämään näiden negatiivisten osuuksien alle, ja pahasti. Erityisesti kappaleet: Eve Of Seduction ja Seven ovat sellaisia teoksia, jotka aiheuttavat ajatuksen skip-nappulan painamisesta, eritoten alkunsa perusteella. Hyviä riffejä levyllä on, mutta ei tarpeeksi. Välillä riffit tuntuvat käyttävän Zakk Wylden -tapaa liikaakin, eli pinch harmonicia. Se jos mikä syö kuuntelunautintoa.
Miksi lähes jokaiseen kappaleeseen pitää tunkea se nintendo-soolo? Revelation- ja The Serpent Kiss -kappaleissa hyviä osuuksia riittää, mutta käsittämättömät soolot pilaavat kuuntelunautinnon kyllä kokonaan.
Levy täynnä Paradise Lost- ja The Sacrifice -kappaleita olisi ollut täydellinen tuotos. Nyt edes lähelle täydellistä kokonaisuutena ei hivuttu.
4-/5 -levy. Potenttiaalia hiukan parempaan on, katsastellaan vielä.
Levyllä materiaalia riittää niin sanottuun "hilipatihippaan" kuin rauhallisiin, kerroksellisiin eepoksiin ja lähes semiballaadi-osastoon. Parhaat hetket ovat ehdottomasti levyn nimikkokappale ja rauhallinen The Sacrifice, jossa Russelin loistavan raspiset vokaalit pääsevät oikeuksiinsa. Muuten levyn vauhti vetelee yleisesti ottaen sellaisilla ylikierroksilla, josta ehkäpä tunnetumpi Dream Theater ottaa askeleen vieläkin pimeämpään suuntaan.
Osittain tuntuu jopa, että levyn "hilipatihippa", nopeat käännökset ja tilulilu-soolot ajavat sellaista ylinopeutta, että kappaleiden hyvät osuudet tuppaavat jäämään näiden negatiivisten osuuksien alle, ja pahasti. Erityisesti kappaleet: Eve Of Seduction ja Seven ovat sellaisia teoksia, jotka aiheuttavat ajatuksen skip-nappulan painamisesta, eritoten alkunsa perusteella. Hyviä riffejä levyllä on, mutta ei tarpeeksi. Välillä riffit tuntuvat käyttävän Zakk Wylden -tapaa liikaakin, eli pinch harmonicia. Se jos mikä syö kuuntelunautintoa.
Miksi lähes jokaiseen kappaleeseen pitää tunkea se nintendo-soolo? Revelation- ja The Serpent Kiss -kappaleissa hyviä osuuksia riittää, mutta käsittämättömät soolot pilaavat kuuntelunautinnon kyllä kokonaan.
Levy täynnä Paradise Lost- ja The Sacrifice -kappaleita olisi ollut täydellinen tuotos. Nyt edes lähelle täydellistä kokonaisuutena ei hivuttu.
4-/5 -levy. Potenttiaalia hiukan parempaan on, katsastellaan vielä.
-
Edward Mannerheim
- Sateentekijä

- Posts: 2437
- Joined: Thu Jan 05, 2006 23:14
- Location: Turku






