Tuossa tuli vaan mieleen että tehtiinkö noille muillekin keikoille (tod näk) myös omia keikkapaitoja, ja olisiko kuvia minkä näköisiä ne mahdollisesti olivat?
Nyt kun oli se perinteinen maanlippukin korvattu sentään ainakin meillä vaakunalla...
http://www.metontour.com/ sivustolta löytyy ainakin Oslon, Tukholman ja Wienin paidat Helsingin lisäksi. Tuo sivusto vaatii rekisteröitymisen jotta pääsee katselemaan kuvia keikoilta.
Muuten, minkäs takia jampesterit ei pidä St.Angerista?
Itselläni on ollut se poltettuna jo pitkään, nyt päätin hommata aitona niin aina vaan potkii ja potkii.
"Hei tyttö! niin just sää siellä. Haluisitko hyvän panon? Ai et? No hyvä!
Sit sä voit lähtee mun messiin!"
Soundit ovat kuuntelukelvottomat, ylimittaiset biisinsä ihan vain paskoja.
The Unnamed Feelingissä on se vähäinen ko. lätyltä löytyvä ideanjyvä. Harva musiikkikappale voi aiheuttaa niin paljon vitutusta kuin Frantic.. You live it or lie it!
My lifestyle determines my death style
Last edited by Jussi K on Fri Aug 03, 2007 21:21, edited 1 time in total.
Mun mielestäni snaresoundi ei todellakaan ole edes mikään St. Angerin perustavanlaatuinen ongelma. Korkeintaan ajatuksia herättävä soundi ja sehän on aina plussaa. Enemmän näen ongelmana Jamesin vokaalit ja jotkut biisit, jotka kuulostavat liikaa jämäriffien summittaiselta viskomiselta sinne tänne. Enkä dissaa albumia siksi kun en itse ole Metallica-diggari enää; St. Angeria tuli kuunneltua aivan helvetisti 04-kesällä kaverin kanssa kun olimme juuri bändin löytäneet, ja pidin levyä pitkään Metallican parhaisiin kuuluvana. En tänä päivänäkään pidä St. Angeria HUONONA albumina, mutta kokonaisuus ei ole kyllä tasokaskaan.
Hyviä biisejähän/hyviä osia löytyy levyltä aika lailla mutta kokonaisuus tökkii. Dirty Window, Invisible Kid, avauskolmikko, Shoot Me Again esimerkiksi toimivat vallan hyvin.
St. Angerin pohjimmainen ongelma ei ole mitkään huonot soundit, vaan se ettei kappaleissa ylipäätään ole mitään sisältöä. Otetaan joku luokaton jämäriffi, toistetaan sitä kuusiminuuttia putkeen tietysti maailman huonoimmilla soundeilla ja huudetaan päälle järjettömyyksiä tyyliin "Shoot me again, I ain´t dead yet". Ehkä levynteko on ollut artisteille jotain terapiaa tai muuta hienoa, siltikään kuuntelijalle tämä levy ei tarjoa mitään. Monta kertaa on tullut annettua tälle albumille vielä se viimeinen mahdollisuus, mutta ei tätä yksinkertaisesti kestä kuunnella. Frantic on ihan kelvollinen biisi, vaikka ei se paljon pelasta kokonaisuutta ajatellen.