Metallimiesten Kirjanurkka
Moderator: The Killer Krew
Nyt menossa Lord of the Rings:in kolmesta kirjasta ensimmäinen. Taitaapi olla kolmas lukukerta nyt menossa. Yksi parhaista tarinoista koskaan.
Lukeminen ollut viimeisen vuoden aika vähissä, josko sitä nyt taas saisi jotain tuon Sormusten herran jälkeenkin luettua.
Run to the hills-kirja voisi olla seuraava kohde. Olen tuon vain kerran lukenut ja siitäkin on aikaa reilu vuosi.
Lukeminen ollut viimeisen vuoden aika vähissä, josko sitä nyt taas saisi jotain tuon Sormusten herran jälkeenkin luettua.
Run to the hills-kirja voisi olla seuraava kohde. Olen tuon vain kerran lukenut ja siitäkin on aikaa reilu vuosi.
We are all forgotten
We are all dust
We are all unimportant
We are all dead
No rest for the living..only death
We are all dust
We are all unimportant
We are all dead
No rest for the living..only death
Itse luin tuota Nimetöntä Kaupunkia jokunen vuosi sitten ja mieltä jäi kalvamaan se, etten edes kerennyt aloittamaan tuota Hulluuden Vuorilla-tarinaa. Olen sellaista legendaa kuullut, että se on Lovecraftin parhaimpia teoksia.cuomi wrote: Sitten ois Lovecraftin Nimetön Kaupunki niminen novellikokoelma sisältää taattua mytologiakauhistelua. Suosikekseni muodoistuivat etenkin kirjan aloittava hyytävä Väri Avaruudesta, Vainooja Pimeydestä ja kirjan lopettava, todella eeppisiin mittasuhteisiin kohoava pienoiseepos novellin muodossa, elikkäs tämä Hulluuden vuorilla. Ja vain tämän viimeisen reilu satasivuisen tarinan kanssa minulla meni aikaa kuin pahaisenkin Sormusten Herran kanssa.
Syy voi olla ihan hyvin myös laiskuudessa, mutta on pakko myöntää että Lovecraftin journalin muotoon kirjoittama odysseia maapallon alkulähteiden mysteereihin, jolloin kirjoittaja(siis journalin), arkailee välillä itsekin paljastaa kaikkea näkemäänsä ja vehtailee näin myös kaikenmaailman biologisten ammattitermien parissa, on lukukokemus varsin sykähdyttävä. Harva kyllä yltää sellaisen kirjallisen tunnelman luomiseen, kuin Lovecraft.
Nyt pitikin sitten käväistä kyseisiltä heeboilta toiset mokomat käydä bibliosta lainaamassa. Lovecraftilta Kuiskaus Pimeässä(sisältää myös sen legendaarisen Cthulhun kutsun) ja Bunkkerilta Elukkatehdas.
Kuitenkin Vainooja Pimeydestä, Kylmää Ilmaa ja niminovelli ovat vahvaa kamaa ja ehdottomasti Lovecraftin parhaimpia teoksia.
Tällä hetkellä luen Lovecraftia englanniksi, missä on hieman haastetta. Kesken ovat Omnibus 3, josta löytyvät legendatarinat The Call Of Cthulhu, juuri tuo puhuttu Vainooja Pimeydestä (Haunter From The Dark), Color Out Of Space ja Shadow Over Innsmouth.
Myös sellainen novelli kuin The Outsider jätti minuun vaikutuksen. Eittäin hyvin kerrottu ja mielenkiintoinen tarina.
Lovecraftia on paljon kritisoitu paristakin aiheesta:
Ensinnäkin hänen dialogiaan haukutaan epäuskottavaksi ja todella typeräksi ja toisaalta myös hänen kertojan lahjansa ovat joutuneet syynin alle. Vaikka Lovecraft muuten käyttääkin paljon erikoisia ja nerokkaitakin adjektiiveja, kun pitäisi alkaa kuvailemaan itse kauhua, onkin kaikki yhtäkkiä sanoinkuvaamatonta ja nimetöntä.
Vaikka itse allekirjoitankin dialogisyytöset, olen täysin erimieltä noista kertojan lahjoista.
Lovecraftin tarinoihin nimenomaan kuuluu nimetön ja sanoinkuvaamaton kauhu ja tarina saattaisi menettää voimaansa, jos siinä loruiltaisiin liikaa universumin syövereistä tulevasta kauhusta.
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
-Hector
-
- Tuhlaajapoika
- Posts: 2829
- Joined: Mon Dec 27, 2004 2:30
- Location: For the Greater Good of Jyväskylä
Kyllä Lovecraft on upea kirjailija. Olen pari novellikokoelmaa ja yhden kokonaisen kirjan (Kauhun kynnys) lukenut mieheltä ja olin aivan myyty. Vaikka teksti on ymmärrettävästi vanhahtavaa en usko kauhukirjallisuudesta yhtä jännittäviä/pelottavia teoksia monia löytyvän. Omia suosikkinovellejani ovat Ulkopuolinen (Outsider), Varjo Innsmouthin yllä (Shadow Over Innsmouth) sekä tuo Hulluuden vuorilla, jonka alkuperäistä nimeä en juuri nyt muista.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
No more of you - It's zero tolerance!
At The Mountains Of Madness(Sireeni) todellakin on lyhytkertomuksenakin varsin mittava ja eeppinen. Lovecraftin kuvailut saattaa nykylukijasta tuntuakin varsin puisevilta ja turhan jaarittelevilta mutta itse en tuota allekirjoita. Tapa jolla Lovecraft kuvailee noita vuorten kätkemiä salaisuuksia(en nyt viitsi pahemmin ruveta spoilaamaan) on kyllä ihan ensiluokkaista.
Hakkaa kyllä Kingin välillä myös turhaksi jaaritteluksi yltyvän tuotannon. King tuntemukseni on kyllä vielä melko suppeaa joten en ala sen enempää kritisoimaan, mitä nyt jokusen lukemisen perusteella tullut ensivaikutelma.
Hakkaa kyllä Kingin välillä myös turhaksi jaaritteluksi yltyvän tuotannon. King tuntemukseni on kyllä vielä melko suppeaa joten en ala sen enempää kritisoimaan, mitä nyt jokusen lukemisen perusteella tullut ensivaikutelma.
Itse olen juuri aloitellut sellaista H.P. Lovecraftin novellikokoelmaa kuin Temppeli, Nimetön Kaupunki ja muita kertomuksia. Kolme ekaa novellia oon kerinnyt lukemaan ja on ollut aivan jäätävän hyvää tarinointia. Tykkään Lovecraftin tavasta kirjoittaa ja tarinatkin ovat olleet mitä parhaimpia. Taatusti yritän saada lisää herran kirjoja luettavaksi. Ja itse Cthulhun Kutsu on suurimman kiinnostuksen kohteena.
En juo alkoholia uskonnollisista syistä... vaan ihan muista syistä.
^Harmi kyllä, en itse ole löytänyt Cthulhun kutsua mistään suomenkielisenä.
Englanninkielisessä Omnibus 3:ssa, jota parhaillaan luen, se kyllä löytyy.
Samoin kuin Cthulhu Mythos -kokoelmassani, joka sisältää myös muun muassa Robert Blochin, August Detlethin ja Stephen Kingin väsäämiä Cthulhu-tarinoita.
Tiedän toki, että se löytyy suomeksi Kuiskaus Pimeästä -kokoelmasta, vaan en ole sitä missään nähnyt.
Englanninkielisessä Omnibus 3:ssa, jota parhaillaan luen, se kyllä löytyy.
Samoin kuin Cthulhu Mythos -kokoelmassani, joka sisältää myös muun muassa Robert Blochin, August Detlethin ja Stephen Kingin väsäämiä Cthulhu-tarinoita.
Tiedän toki, että se löytyy suomeksi Kuiskaus Pimeästä -kokoelmasta, vaan en ole sitä missään nähnyt.
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
-Hector
Meilläpäin löytyy ihan kirjastosta, joten kannattanee aloittaa niistä.Viper wrote: Tiedän toki, että se löytyy suomeksi Kuiskaus Pimeästä -kokoelmasta, vaan en ole sitä missään nähnyt.
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Herra on hyvä vaan, kiitos namViper wrote:^Hehee.
Mukava nähdä, että Jukka on taas iskussa kommenteineen.![]()
Juu, onhan niitä tullut koluttua. Asun selvästi vaan väärässä paikassa.

Anyway, tuo opus on tullut usealla pienemmälläkin paikkakunnalla kirjastoissa vastaan, joten pitäisi kyllä tärpätä. Ja ainahan on mahdollisuus kaukolainaan. Sinänsä hieman outoa, että suomenkielistä ei tunnu löytyvän kirjakaupoista oikein millään.
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Itsellä on luettavana ja ihan loppusuoralla menossa se Death metallin ja grindcoren hämmentävä historia (vai miten se nyt meni se kirjan nimi, John Peel ainakin toinen kirjoittajista). Aika hyvän käsityksen kyseisestä musatyyleistä tuon kirjan avulla saa. Suht tiivis ja hyvin kirjoitettu. Ehkä olisi hieman laajemminkin voinut tuosta aiheesta kirjoittaa, meinaan kun nyt keskitytään vain tiettyihin yhtyeisiin. Olisin toivonut enemmän juttua esimerkiksi Etelä-Amerikkalaisista yhtyeistä, koska eikö sieltäkin tule aika tappavaa tavaraa kuitenkin. Kuitenkin näin toteutettuna kirja pysyy tavallaan kasassa, eikä ole turhan sillisalaattimainen (jos ymmärrätte mitä tarkoitan).
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
Eli nyt tuli aloitettua kirja nimeltä Tulitikkuihmisiä, kirjoittanut Reija Kaskiaho.
Kertoo huumeisiin pahasti koukussa olevasta kaveriporukasta.
Koulun merkeissä ton lainasin, jotain esitelmää pitäis tehdä äidinkielessä, päätin sitten valita aiheeksi tämän kirjan. En ole vielä hirveästi ehtinyt lukea, mutta ihan laadukkaalta nuortenkirjalta tuo vaikuttaa.
Kertoo huumeisiin pahasti koukussa olevasta kaveriporukasta.
Koulun merkeissä ton lainasin, jotain esitelmää pitäis tehdä äidinkielessä, päätin sitten valita aiheeksi tämän kirjan. En ole vielä hirveästi ehtinyt lukea, mutta ihan laadukkaalta nuortenkirjalta tuo vaikuttaa.
Give me Ed...'Til I'm dead
Tulipas lukaistua tuo Nicholas Schafferin Pink Floydin Odysseia.
Reilu viisisataa sivua paksu opus oli melkoisen kepeää luettavaa joten ahmaisin sen melko nopeasti. Harmikseni tämä itselleni juuri kaikkein kiehtovin vaihe(Saucerful-DSOTM, ns kultaiset vuodet) käsiteltiin liian nopealla pintaraapaisulla, kun taas alkuajan Barrett utopia(tosin varsin mielenkiintoinen osio sekin) ja loppupuolen Watersin egokamppailut saivat huomattavasti enemmän sivutilaa. Esille tulee kuitenkin paljon olennaista faktaa aina Floydin epämediaseksikkäästä asenteesta Nick Masonin autofiksaatioon. Myös Sydin alati alitajunnassa sykkivä taustavoima pääsee hyvin esille.
Fanittajalle kuitenkin varsin kattava ja kysymyksiin vastaava opus, jonka luettuaan jo viimeistään ymmärtää millainen ihme oli saada Floyd nelikko soittamaan vielä kerran Live 8-konsertissa silloin kultaisena kesänä -05.
Reilu viisisataa sivua paksu opus oli melkoisen kepeää luettavaa joten ahmaisin sen melko nopeasti. Harmikseni tämä itselleni juuri kaikkein kiehtovin vaihe(Saucerful-DSOTM, ns kultaiset vuodet) käsiteltiin liian nopealla pintaraapaisulla, kun taas alkuajan Barrett utopia(tosin varsin mielenkiintoinen osio sekin) ja loppupuolen Watersin egokamppailut saivat huomattavasti enemmän sivutilaa. Esille tulee kuitenkin paljon olennaista faktaa aina Floydin epämediaseksikkäästä asenteesta Nick Masonin autofiksaatioon. Myös Sydin alati alitajunnassa sykkivä taustavoima pääsee hyvin esille.
Fanittajalle kuitenkin varsin kattava ja kysymyksiin vastaava opus, jonka luettuaan jo viimeistään ymmärtää millainen ihme oli saada Floyd nelikko soittamaan vielä kerran Live 8-konsertissa silloin kultaisena kesänä -05.
Nyt on työn alla H.G. Wellsin Maailmojen sota, ja ei kyllä oikeen nappaa... Sinänsä ihan mielenkiintoista, mutta kun ei jaksa vaan tarttua kirjaan jostain syystä. Kaipa se on pakotettava itsensä lukemaan tässä.
Sain jostain päähäni myös Douglas Adamsin teoksia kirjastosta haeskella, ja voi hitto kun ei ole aikaisemmin sitä tehtyä!
Aivan mahtavaa settiä! Linnunrata-"trilogiasta" olen kaksi ekaa osaa lukenut (muita en ole vielä saanut kynsiini), ja sen lisäksi tuo Sielun pimeä teehetki-trilleri(parodia?) on tullut luettua. Jos brittihuumori yleensäkin nappaa, niin kannattaa kokeilla sitä myöskin kirjan, ja Adamsin muodossa.
Pitänee ihan ostaa tuo Linnunrata, että sen joskus saisi kokonaan luetuksi.
Sain jostain päähäni myös Douglas Adamsin teoksia kirjastosta haeskella, ja voi hitto kun ei ole aikaisemmin sitä tehtyä!

Pitänee ihan ostaa tuo Linnunrata, että sen joskus saisi kokonaan luetuksi.
Metallimiesten Kirjanurkka
Itselläni on menossa tällähetkellä AC/DC Maximum Rock and Roll...Se on ollut todella hyvä kirja tähän asti (eli sivulle 96) ja on yksi ehdottomasti parhaista kirjoista mitä olen lukenut... Siinähän kerrotaan maailman kovimman rock-yhtyeen koko tarina kokonaisuudessaan.
It's hard to believe what you can't see
-
- Bändäri
- Posts: 228
- Joined: Tue Oct 04, 2005 18:02
- Location: kuopio
Vähän aikaa sitten tuli luettua Paolo Coelhon Alkemisti. Kirjaahan on hehkutettu todella paljon ja on myös saanut modernin klassikon maineen, joten päätinpä sen koeviikon lomassa lukea, kun kirja on sen verran ohutkin. Täytyy kyllä myöntää, että eipä ole suotta hehkutettu! Harvemmin tulee näin 'tuoreita' kirjoja luettua, joten aina pienellä ennakkoluulolla tulee niihin suhtauduttua. Noin parissa tunnissa sain kirjan sitten luettua ja tarina imasi niin hyvin mukaansa, että kyllähän se piti siltä istumalta lukea.
Kirja toi hyvin paljon mieleen Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi -kirjan. Alkemisti on vaan ehkä enemmän aikuisten versio kyseisestä kirjasta. Ja samoin kuin Pikku prinssi, niin Alkemistikin sai minut hämmentyneeksi. Pikku prinssi aiheutti aikoinaan reaktion, että aloin arvostaa yksinkertaisia asioita uudestaan ja Alkemisti aiheutti vuorostaan päinvastaisen reaktion; unelmoimisen. Pari päivää sitten päätin vihdoin tehdä luettelon asioista, jotka haluaisin elämäni aikana toteuttaa. Kiitos Alkemistin, jaksan myös uskoa, että monet listan asioista on oikeasti saavutettavissa, kunhan teen töitä niiden eteen.
Hyvät ihmiset, lukekaa Alkemisti.
Kirja toi hyvin paljon mieleen Antoine de Saint-Exupéryn Pikku prinssi -kirjan. Alkemisti on vaan ehkä enemmän aikuisten versio kyseisestä kirjasta. Ja samoin kuin Pikku prinssi, niin Alkemistikin sai minut hämmentyneeksi. Pikku prinssi aiheutti aikoinaan reaktion, että aloin arvostaa yksinkertaisia asioita uudestaan ja Alkemisti aiheutti vuorostaan päinvastaisen reaktion; unelmoimisen. Pari päivää sitten päätin vihdoin tehdä luettelon asioista, jotka haluaisin elämäni aikana toteuttaa. Kiitos Alkemistin, jaksan myös uskoa, että monet listan asioista on oikeasti saavutettavissa, kunhan teen töitä niiden eteen.
Hyvät ihmiset, lukekaa Alkemisti.
-
- Bändäri
- Posts: 228
- Joined: Tue Oct 04, 2005 18:02
- Location: kuopio
Yksikään ei selvinnyt, taisi olla uusi versio.WM wrote:En ole elämässäni kovin paljoa lukenut, mutta parhaat kirjat voisin silti laukoa:
Taru Sormusten Herrasta, Harry Potterit (kyllä, luen parasta aikaa Feeniksin kiltaa toista kertaa), 10 pientä neekeripoikaa (vai mikä se nykysin on?) ja Run To The Hills.
Työn alla on parhaillaan teos nimeltä Tajunnan Alkemistit - Kuusikymmenluvun mystiikka ja vesimiehenajan pimeä puoli... Melkoista nimien pudottelua mutta sinällään ihan kivasti äärimmilleen tiivistettyä informaatiota. Ainakin opuksen alkupuoli.
Kirjan myötä on ainakin tullut selkeä mielihalu lukea lähitulevaisuudessa ainakin William S. Burroughsia ja Herman Hesseä.
Kirjan myötä on ainakin tullut selkeä mielihalu lukea lähitulevaisuudessa ainakin William S. Burroughsia ja Herman Hesseä.
Missä
Missä on Antti Kaitainen
Missä on Antti Kaitainen
Joo, kiitos se se taisi olla. Pitää käydä lainaamassa kun on lukemisesta aikaa. En ole kehdannut mennä kirjastoon kysymään "kymmentä neekeri poikaa", pitäisivät tyhmänädaughter_of_slaughter wrote: Yksikään ei selvinnyt, taisi olla uusi versio.

Taru Sormusten Herran haluaisin lukea englanniksi joskus..
7.7.2005
12.11.2006
12.11.2006
Kesken on tällä hetkellä parikin teosta:
Gavin Baddeley: Goth Chic
Goottikulttuuria historian hämäristä tämän päivän hämäriin kartoittava teos. Oikein mielenkiintoista ja informatiivista kamaa. Ja osaahan tuo Baddeley kirjoittaakin. Sujuvaa, mielenkiintoista tekstiä.
Blackwell Publishing: Metallica And Philosophy
Esseekokoelma, jonka on editoinut William Irwin. Kuuluu Blackwellin Philosophy and Popculture -sarjaan. Paikoitellen ehkä hivenen naiivia ja lelufilosofian makuista, mutta suurimmaksi osaksi todella mielenkiintoista kamaa. Onhan Hetfield kuitenkin tehnyt koko liudan loistavia tekstejä, joissa kyllä riittää pureskelemista. Ja eihän kirja voi missään nimessä olla huono, jos se yhdistää kaksi rakastamaani asiaa.
H. P. Lovecraft: Omnibus 3 - The Haunter Of The Dark
Novellikokoelma, joka sisältää monta todella klassista lovefraftilaista tekstiä. Muun muassa The Call Of Cthulhu, The Haunter Of The Dark, The Dunwich Horror, The Whisperer In Darkness sekä The Shadow Over Innsmouth. Todella mahtavaa kamaa, on se Lovecraft vaan ollut kova kaveri.
Edgar Allan Poe: Kootut Kertomukset
Jaana Kaparin suomentamat kaikki Poen novellit yksien kansien välissä. Ja onhan Poekin ollut vaan kova kaveri. Hienoa kamaa tämäkin ja aika vaikeasti genretettävää. Eihän Poe itseasiassa ole edes voinut tehdä mitään varsinaista genrekirjallisuutta. Mieshän on suurinpiirtein yksin aloittanut paitsi kauhu-, myös rikos- ja tieteiskirjallisuuden.
Yksi omista lempitarinoistani tähän mennessä on ollut Bon-Bon, jossa samanniminen suuri saksalainen filosofi kohtaa toisen suuren filosofin, Saatanan.
Clive Barker: Veren Kirjat Osa 1
Kovin montaa tarinaa en tästä hiukan lyhyehköstä kokoelmasta ehtinyt lukea. Mutta ne mitkä ovat tulleet luetuksi, ovat kyllä tehneet suuren vaikutuksen. Hyvin mielenkiintoista, aika makaaberia kamaa. Selvästi makaaberimpaa kuin Kingin tuotanto. Mustaa huumoria ei myöskään sovi unohtaa ja sitä Barkerin jutuista löytyykin oikein olan takaa.
Lisäksi odottamassa on Tales Of The Cthulhu Mythos -kokoelma, joka sisältää parin legendaarisen Lovecraftin novellin lisäksi myös vastaavia Cthulhu-tarinoita muun muassa sellaisilta nikkareilta kuin August Derleth, Robert Bloch, Ramsey Campbell ja Stephen King. Odotettavissa siis mahtavuutta.
Pitäisi myös saada se kerran kirjastosta lainattu ja tenttien vuoksi kesken jäänyt Ruusun Nimi uudestaan luettavaksi. Kirja löytyy kyllä eräästä paikallisesta antikvariaatista, mutta ongelmana on se, että budjetti on juuri nyt hivenen liian tiukalla. Täytyisi ensin löytää niitä töitä.
Gavin Baddeley: Goth Chic
Goottikulttuuria historian hämäristä tämän päivän hämäriin kartoittava teos. Oikein mielenkiintoista ja informatiivista kamaa. Ja osaahan tuo Baddeley kirjoittaakin. Sujuvaa, mielenkiintoista tekstiä.
Blackwell Publishing: Metallica And Philosophy
Esseekokoelma, jonka on editoinut William Irwin. Kuuluu Blackwellin Philosophy and Popculture -sarjaan. Paikoitellen ehkä hivenen naiivia ja lelufilosofian makuista, mutta suurimmaksi osaksi todella mielenkiintoista kamaa. Onhan Hetfield kuitenkin tehnyt koko liudan loistavia tekstejä, joissa kyllä riittää pureskelemista. Ja eihän kirja voi missään nimessä olla huono, jos se yhdistää kaksi rakastamaani asiaa.

H. P. Lovecraft: Omnibus 3 - The Haunter Of The Dark
Novellikokoelma, joka sisältää monta todella klassista lovefraftilaista tekstiä. Muun muassa The Call Of Cthulhu, The Haunter Of The Dark, The Dunwich Horror, The Whisperer In Darkness sekä The Shadow Over Innsmouth. Todella mahtavaa kamaa, on se Lovecraft vaan ollut kova kaveri.
Edgar Allan Poe: Kootut Kertomukset
Jaana Kaparin suomentamat kaikki Poen novellit yksien kansien välissä. Ja onhan Poekin ollut vaan kova kaveri. Hienoa kamaa tämäkin ja aika vaikeasti genretettävää. Eihän Poe itseasiassa ole edes voinut tehdä mitään varsinaista genrekirjallisuutta. Mieshän on suurinpiirtein yksin aloittanut paitsi kauhu-, myös rikos- ja tieteiskirjallisuuden.
Yksi omista lempitarinoistani tähän mennessä on ollut Bon-Bon, jossa samanniminen suuri saksalainen filosofi kohtaa toisen suuren filosofin, Saatanan.
Clive Barker: Veren Kirjat Osa 1
Kovin montaa tarinaa en tästä hiukan lyhyehköstä kokoelmasta ehtinyt lukea. Mutta ne mitkä ovat tulleet luetuksi, ovat kyllä tehneet suuren vaikutuksen. Hyvin mielenkiintoista, aika makaaberia kamaa. Selvästi makaaberimpaa kuin Kingin tuotanto. Mustaa huumoria ei myöskään sovi unohtaa ja sitä Barkerin jutuista löytyykin oikein olan takaa.
Lisäksi odottamassa on Tales Of The Cthulhu Mythos -kokoelma, joka sisältää parin legendaarisen Lovecraftin novellin lisäksi myös vastaavia Cthulhu-tarinoita muun muassa sellaisilta nikkareilta kuin August Derleth, Robert Bloch, Ramsey Campbell ja Stephen King. Odotettavissa siis mahtavuutta.

Pitäisi myös saada se kerran kirjastosta lainattu ja tenttien vuoksi kesken jäänyt Ruusun Nimi uudestaan luettavaksi. Kirja löytyy kyllä eräästä paikallisesta antikvariaatista, mutta ongelmana on se, että budjetti on juuri nyt hivenen liian tiukalla. Täytyisi ensin löytää niitä töitä.
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
-Hector
-
- Bändäri
- Posts: 228
- Joined: Tue Oct 04, 2005 18:02
- Location: kuopio
Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan on viimeksi tullut luettua. Pitkästä aikaa nauroin näin paljon kirjan parissa. Venäläiset (tai neuvostoliittolaiset) ovat kyllä satiirin mestareita. Kirja kertoo siitä, kuinka professori Woland (paholainen) seurueineen tulee Moskovaan vierailulle ja sekoittaa samalla ihmisten päät. Samalla kirjassa rinnakkaiskertomuksena kulkee Pontius Pilatuksen näkökulmasta Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, joka ei ehkä Neuvostoliitossa ollut mikään ykkösaihe. Bulgakovin teoshan oli n. 30 vuotta kiellettyjen kirjojen listalla ja kun se lopulta julkaistiin, tekstiä oli sensuroitu aika rankalla kädellä. Ei ollut helppoa olla kirjailija Neuvostoliitossa.
Kuulemma olisi tämän kirjan pohjalta tulossa teatteriesitys joko Helsinkiin tai Tampereelle (en muista kumpaan), mutta jos tulee niin eiköhän tuota pidä lähteä katsomaan. Sen verran mielenkiintoista olisi nähdä mitenkä visuaalinen toteutus onnistuisi, kun kirjassa puhuva kissa on päähenkilönä ja Saatanan tanssiaisetkaan ei ole siitä yksinkertaisimmasta päästä.
Kuulemma olisi tämän kirjan pohjalta tulossa teatteriesitys joko Helsinkiin tai Tampereelle (en muista kumpaan), mutta jos tulee niin eiköhän tuota pidä lähteä katsomaan. Sen verran mielenkiintoista olisi nähdä mitenkä visuaalinen toteutus onnistuisi, kun kirjassa puhuva kissa on päähenkilönä ja Saatanan tanssiaisetkaan ei ole siitä yksinkertaisimmasta päästä.
^Saatana tuli myös luettua runsas kuukausi sitten. Oli kyllä harvinaisen onnistunut sekoitus fantasiaa, huumoria ja jopa paikoitellen kauhua.
Naulitseva teos, joka tuli luettua nopeasti kannesta kanteen.
Bulgakovin kirja palautti pitkästä aikaa kiinnostuksen lukemiseen, Stephen Kingin Musta Torni -saaga tuli aloitettua ja kolmannessa osassa menen. Seitsemänhän noita on kaiken kaikkiaan ilmestynyt, joten mukavasti saattaisi saada luettua ennen koulun alkua.
Ei ehkä ihan sitä tyypillisintä Kingiä, herra itse on kuvaillut sarjaa "LOTR kohtaa Hyvät, Pahat ja Rumat". Tuohon vielä päälle aikamatkailua, maailmojen välissä hyppimistä, mustaa huumoria ja lukuisia sivujuonia... joten aika kirjavasta ja laajasta kokonaisuudesta on kyse. Kahden ja puolen luetun kirjan jälkeen ainakin vaikuttaa lupaavalta.
Naulitseva teos, joka tuli luettua nopeasti kannesta kanteen.
Bulgakovin kirja palautti pitkästä aikaa kiinnostuksen lukemiseen, Stephen Kingin Musta Torni -saaga tuli aloitettua ja kolmannessa osassa menen. Seitsemänhän noita on kaiken kaikkiaan ilmestynyt, joten mukavasti saattaisi saada luettua ennen koulun alkua.
Ei ehkä ihan sitä tyypillisintä Kingiä, herra itse on kuvaillut sarjaa "LOTR kohtaa Hyvät, Pahat ja Rumat". Tuohon vielä päälle aikamatkailua, maailmojen välissä hyppimistä, mustaa huumoria ja lukuisia sivujuonia... joten aika kirjavasta ja laajasta kokonaisuudesta on kyse. Kahden ja puolen luetun kirjan jälkeen ainakin vaikuttaa lupaavalta.
Any fool knows a dog needs a home,
A shelter from pigs on the wing.
A shelter from pigs on the wing.
-
- Viimeinen voitelija
- Posts: 1977
- Joined: Sun Oct 15, 2006 17:46
- Location: Helsinki
^^Itselläkin luettavien listalla tuo Saatana saapuu Moskovaan. Opiskelukaverit sitä kovasti kehuneet, joten pakkohan se on tutustua.
^Eipä ole Mustaa Tornia tullut vielä yhtään luettua täällä vaikka suuri King-fani olenkin. Mutta tarkoitus kyllä on, jossain välissä. On nyt pieni tauko ollut muutenkin Steve-sedän tuotannosta, Kirjoittamisesta-teosta lukuunottamatta, kun on muitakin mielenkiintoisia kirjailijoita alkanut taas löytymään. Mutta kyllä sitä pitää taas tämänkin mestarin töihin paneutuaa jossain välissä. Listalla ainakin Painajainen, Hohto, Ennen Aamunkoittoa -novellikokoelma sekä koko Musta Torni -saaga. Myös Piina voisi olla mielenkiintoinen.
^Eipä ole Mustaa Tornia tullut vielä yhtään luettua täällä vaikka suuri King-fani olenkin. Mutta tarkoitus kyllä on, jossain välissä. On nyt pieni tauko ollut muutenkin Steve-sedän tuotannosta, Kirjoittamisesta-teosta lukuunottamatta, kun on muitakin mielenkiintoisia kirjailijoita alkanut taas löytymään. Mutta kyllä sitä pitää taas tämänkin mestarin töihin paneutuaa jossain välissä. Listalla ainakin Painajainen, Hohto, Ennen Aamunkoittoa -novellikokoelma sekä koko Musta Torni -saaga. Myös Piina voisi olla mielenkiintoinen.
"Aika liikkuu lailla pyövelin, viisaus on hetki hiljaisin"
-Hector
-Hector
-
- Bändäri
- Posts: 216
- Joined: Mon Aug 28, 2006 19:02
Itsekään en juurikaan tuosta ensimmäisestä osasta pitänyt ja se oli oikeastaan erittäin tylsä, onneksi oli kuitenkin aika lyhyt. Toinen osa olikin jo sitten aivan loistava ja sama taso pysyy yllä koko sarjan loppuun asti.Lowerslave wrote:^Meikäläiselle ensimmäinen osa ei lupaillut juuta eikä jaata sarjan toimivuuden kannalta, mutta toinen osa muutti kurssin jo huomattavasti parempaan. Pitäisi kaiketi lukaista tuo kolmaskin, kun se hyllyssä näyttää majailevan.
Viimeisimmäksi on tullut luettua loppuun Alistair MacLeanin ehkä tunnetuin teos Navaronen Tykit. Viihdyttävä ja nopeasti luettava teos tuo oli ja parhaimmistoa kevyistä sotakirjoista, jotka olen lukenut.
Tällä hetkellä menossa Stephen Kingin Uinu, Uinu Lemmikkini ja hyvää King laatua tuo vaikuttaisi taas olevan.