Totta! Fever Dreams biisin pomputtava Dio-rytmi W/Jimmy Bain (bs) on ihan perskeleen kovaa settiä ja varsinkin Evil Or Devine DVD:lläMajorForce wrote:^Mun mielestä Fever Dreams pelastaa koko Magican. Loistobiisi.
Hirveästi ei ole tullut pariin viimeisimpään DIOon tutustuttua, mutta livenä vanha herra potkii niin maan perkeleesti. Pari vuotta sitten Sauna Open Airissa oli show silkkaa timanttia.
Ronnie James Dio
Moderator: The Killer Krew
-
Peke
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Into Iron Maiden Since 1983
Drevnerusskom Voine wrote:Lyriikoiden puuttumisen ohella suurin puute/kämmi on ensimmäisen "Lord Of The Last Day":n pätkäisy. Toisin sanoen tällä levyllä on kaksi kertaa "Lord Of The Last Day - Reprise"-biisi (pituudeltaan 1:41/kpl).
Eli raita kolme ja kolmetoista ovat identtiset ollen siis molemmat vain se lyhyempi reprise, eli kokonainen LotLD -kappale uupuu tyystin. Näin asian itse ymmärsin.Jussi K wrote:Täh? Kyllä se sinne loppuun kuuluu alunperinkin, "Magica" -reprisen kanssa; vai puuttuuko tuo & on sitten mainion avausbisin uudelleenmuistelupätkä 2 kertaa lopussa?3. Lord Of The Last Day 04:04
13. Lord of the Last Day (Reprise) 01:45
Aivan oikein ymmärsit. Pari kertaa samaa lyhennetty kappale eli LotLD, eikä kokonaista ollenkaan. Aika alhaalla näköjään laadunvalvonta. Taitaa olla koko levy Lock up the wolvesin kanssa huonointa kuulemaani Diota. Angry Machines ja Strange Highways tosin vielä kuulematta, ja saavat toistaiseksi jäädäkin. Postista ilman näkemistä Dion levyjä ei ainakaan uskalla enää tilata.Relic wrote:Eli raita kolme ja kolmetoista ovat identtiset ollen siis molemmat vain se lyhyempi reprise, eli kokonainen LotLD -kappale uupuu tyystin. Näin asian itse ymmärsin.
Angry Machines on huonoin kuulemani DIO-levy. Aivan onneton albumi.Iron Fist wrote:Angry Machines ja Strange Highways tosin vielä kuulematta, ja saavat toistaiseksi jäädäkin. Postista ilman näkemistä Dion levyjä ei ainakaan uskalla enää tilata.
Muistaakseni levy sisälsi yhden ihan ok-hyvän biisin, kun muut olivat joko harmittavan keskinkertaisia tai suorastaan huonoja. Nimim. lainasin Angry Machinesin pari vuotta sitten kirjastosta. Onneksi en ostanut.
Strange Highways on ihan kohtalaisen hyvä levy, vaikka aika erikoinen DIO-levyksi. Levyllä on paikoitellen jopa doom metal -tyylisiä elementtejä ja osa biiseistä on hyviä juurikin omalaatuisuutensa ansiosta. Ei kuitenkaan mikään must have DIO-levy sekään.
Angry Machines menee itsellänikin sinne huonoimpien Dio-levyjen joukkoon. Double Monday ja Hunter Of The Heart toimivat hyvin, muuten melkoisen heikkoa materiaalia.
Itse en ole kuullut Strange Highwaysia. Tarkoituksena on ollut ostaa sekin. Hyvä, että nämä uudemmat Do-levyt ovat olleet taas hyvää matskua pullollaan. Master Of The Moon on itse asiassa yksi parhaista Dio-levyistä kautta aikain.
Itse en ole kuullut Strange Highwaysia. Tarkoituksena on ollut ostaa sekin. Hyvä, että nämä uudemmat Do-levyt ovat olleet taas hyvää matskua pullollaan. Master Of The Moon on itse asiassa yksi parhaista Dio-levyistä kautta aikain.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
Kyllä tässä nyt odottelen että saisivat varmistettua "Heaven And Hell" orkesterin keikkapäiviä. Vaikka monet pitävät Ozzya Sabbathin parhaana solistina niin minulle Dio on yhtä kuin Sabbath. BS on paljon hevimpi Dion kuin Ozzyn aikana. Odotan todella että Dio pääsee H&h:n kanssa myös Suomeen keikalle!
Meni osittain offtopiskiksi. Sori modet ja muut !
Meni osittain offtopiskiksi. Sori modet ja muut !
1986,1990,92,93,95,96,98,99,2000,03x2,05x2,06x2,08x2,2010,11x2,13,16x2,17x2 + Lontoo 27-28...
Kannattaa tuo ostaa jo pelkästään DIO:n laulusuorituksen perusteella, vaikkei parhaiden DIO-levyjen joukkoon mielestäni lukeudukaan. Aavistuksen parempi kokonaisuus kuitenkin kuin pienoiseksi pettymykseksi omalla kohdallani jäänyt Lock Up The Wolves. Itseltäni vielä Strange Highways puuttuu kokoelmasta, mutta jossain vaiheessa sen ostan, kun osuu tarpeeksi halvalla nenän eteen.reptile wrote: Itse en ole kuullut Strange Highwaysia. Tarkoituksena on ollut ostaa sekin.
Itse en menisi ainakaan Killing the Dragonia liiaksi kehumaan. Parin kolmen tappobiisin takana materiaali on lopulta aika tasapaksua. Voittaa 90-luvun heikoimmat levyt kyllä selvästi. Master of The Moon on hyvä levy, mutta hidastempoisia biisejä on liikaa ja levy on paikoitellen hieman puuduttavaa kuunneltavaa. Parhaiden DIO-levyjen joukkoon Master of The Moonilla ei ole kyllä mitään asiaa. RJD:n laulusuoritus uusimmalla levyllä on siltikin huikaisevan hieno ja laulu on miksattu hienosti pintaan. Positiivinen yllätys kuitenkin oli tuo DIO:n uutukainen sitä edeltäneisiin levyihin verrattuna.reptile wrote:Hyvä, että nämä uudemmat Do-levyt ovat olleet taas hyvää matskua pullollaan. Master Of The Moon on itse asiassa yksi parhaista Dio-levyistä kautta aikain.
Oma levyrankingini DIO-studiokiekoista voisi olla tällä hetkellä:
1. Holy Diver
2. The Last In Line / Dream Evil
4. Sacred Heart
5. Master of The Moon
6. Strange Highways / Killing The Dragon
8. Lock Up The Wolves
9. Angry Machines
Magicalta en ole kuullut kuin muutamia biisejä, joten sitä ei sen vuoksi vielä listalla näy. Tuskin kovin korkealla nousisikaan, vaikka melkoisen varmasti ainakin Angry Machinesin päihittäisi.
Mie löydän kaksi: Hunter Of The Heart & erityisesti pätevän voimakkaalla äänenkäytöllään vaikuttava pianofiilistely This Is Your Life. Strange Highwaysilla ei mielestäni ole sitä vähääkään laatua.Hammer wrote:Angry Machines on huonoin kuulemani DIO-levy. Aivan onneton albumi.
Muistaakseni levy sisälsi yhden ihan ok-hyvän biisin, kun muut olivat joko harmittavan keskinkertaisia tai suorastaan huonoja
Mape Ollila joskus SFP-lehden aikoihin jossain RJD-liittyvässä jutussa "..bändissä suurimman osan 1990-lukua vaikutti kitaristi Tracy Grijalva, joka musiikillisin termein ilmaistuna oli PASKA"
Killing The Dragonia pidän parhaana 1987 jälkeen tehtynä Dio -levynä, eli neljän suoran jälkeen top5:een mahtuu. Mainio & tasavahva levy, mitä ei viimeisen 16 vuoden muista tuotoksista voi todellakaan sanoa. Uusinkin on ihan hyvänä kuitenkin tylsempiä biisejä sisältävä. Doug Aldrich jyrää Craig Goldyn milloin vain
..sääli että soitti vain tuolla KTD:lla, mutta onpahan Wsnakessa sentään yhtälailla laadun parissa.edit: lainaus oli kusaissut
Last edited by Jussi K on Tue Nov 14, 2006 20:04, edited 1 time in total.
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Master Of The Moon on selvä parannus Killing The Dragonista ja Magicasta, puhumattakaan muista ysärilevyistä. Killing... on hieman epätasainen, samoin Magica vielä hieman enemmän.
Itse satun pitämään MOTM:ista paljon. Loistolevyn on saanut Dio aikaan uransa ehtoopuolella. Laulun osalta varsinkin todella virkeä esitys. Muutenkin tuotanto on todella onnistunut. Soitto pelaa ja kappaleet on vahvoja. Vaikka nopeampaa matskua ei ole kuin muutaman biisin verran, ei hitaammat ole mielestäni yhtään puuduttavia. Varsinkin The Eyes saattaa joistakin olla sietämättömän puuduttava, mutta minusta siinä on jotain, mistä pidän.
Minun Dio-Ranking:
1. Holy Diver
2. Last In Line
3. Sacred Heart
4. Master Of The Moon
5. Dream Evil
6. Killing The Dragon
7. Lock Up The Wolves
8. Magica
9. Angry Machines
Itse satun pitämään MOTM:ista paljon. Loistolevyn on saanut Dio aikaan uransa ehtoopuolella. Laulun osalta varsinkin todella virkeä esitys. Muutenkin tuotanto on todella onnistunut. Soitto pelaa ja kappaleet on vahvoja. Vaikka nopeampaa matskua ei ole kuin muutaman biisin verran, ei hitaammat ole mielestäni yhtään puuduttavia. Varsinkin The Eyes saattaa joistakin olla sietämättömän puuduttava, mutta minusta siinä on jotain, mistä pidän.
Minun Dio-Ranking:
1. Holy Diver
2. Last In Line
3. Sacred Heart
4. Master Of The Moon
5. Dream Evil
6. Killing The Dragon
7. Lock Up The Wolves
8. Magica
9. Angry Machines
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
-
Peke
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Ei aukea nuo 90-luvun Diot mullekaan.Hammer wrote:Angry Machines on huonoin kuulemani DIO-levy. Aivan onneton albumi.Iron Fist wrote:Angry Machines ja Strange Highways tosin vielä kuulematta, ja saavat toistaiseksi jäädäkin. Postista ilman näkemistä Dion levyjä ei ainakaan uskalla enää tilata.
Muistaakseni levy sisälsi yhden ihan ok-hyvän biisin, kun muut olivat joko harmittavan keskinkertaisia tai suorastaan huonoja. Nimim. lainasin Angry Machinesin pari vuotta sitten kirjastosta. Onneksi en ostanut.
Strange Highways on ihan kohtalaisen hyvä levy, vaikka aika erikoinen DIO-levyksi. Levyllä on paikoitellen jopa doom metal -tyylisiä elementtejä ja osa biiseistä on hyviä juurikin omalaatuisuutensa ansiosta. Ei kuitenkaan mikään must have DIO-levy sekään.
Itsellä myös Angry Machines ja Strange Highways ovat jääneet melko vähäiselle kuuntelulle. Ovat myös Dion tuoreempia tuttavuuksia minulle.
Toisaalta en ole ihastunut Black Sabbath Dehumanizer-lättyynkään. Strange Highway ja Angry Machines edustaa samaa "rytmitöntä synkkyyttä " kuin Dehumanizer.
Lock Up The Wolves sentään ihastuttaa muutamilla blues-vihvahteillaan.
Into Iron Maiden Since 1983
-
Peke
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
No huhuh....
Miten iskeekään taas vanha The Last In Line materiaali......
One Night Night In The City on muodostunut vuosien saatossa minule rakkaimmista Dio-paloista.
-rankka alkuriffi
-melodinen, vahva ja melankolinen runko
-Vivian Cambell vetää hienon soolon + kitarat overall
Miten iskeekään taas vanha The Last In Line materiaali......
One Night Night In The City on muodostunut vuosien saatossa minule rakkaimmista Dio-paloista.
-rankka alkuriffi
-melodinen, vahva ja melankolinen runko
-Vivian Cambell vetää hienon soolon + kitarat overall
Into Iron Maiden Since 1983
^Loistava biisi kyllä tuo, on meikäläisenkin ehdottomia suosikkeja herran tuotannosta.
"The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Komppausta täältä. Kertsi ja säkeistöt ovat aivan loistavia. Tulee sellainen vähän haikea fiilis. Tähän fiilikseen päästään näillä hetkillä selkeiten tämän kappaleen lisäksi vain samaisen herran Rock'n'Roll Childrenissä ja Bon Jovin AlwaysissaJukka wrote:^Loistava biisi kyllä tuo, on meikäläisenkin ehdottomia suosikkeja herran tuotannosta.
Ja raskasta joulua myös sinne Karhulan sulattamoihin!Peke wrote:Kiva kuulla... ei ole kuitenkaan mikään massahitti tuo biisi. Jotenkin vaan sopii meikäläisen mielenkuvaan tuo ralli.Jukka wrote:^Loistava biisi kyllä tuo, on meikäläisenkin ehdottomia suosikkeja herran tuotannosta.
Hyvää Joulua sulle Jukka!
."The nightmare corpse-city of R'lyeh was built in measureless eons behind history by the vast, loathsome shapes that seeped down from the dark stars. There lay great Cthulhu and his hordes, hidden in green slimy vaults."
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
Dark Days Ahead
DDA@Facebook
-
Peke
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Pieni katselmus Dion studiolättyihin.... KISS-foorumia varten tuli rustattua (saattaa sisältää jo osin täälläkin julkaistua juttua).
Ronnie James Dio on minun suurimpia idoleita. Diggaan ukon tuotantoa Rainbow´ssa, Black Sabbathissa ja omassa DIO-bändissään. Olen taustoja ja tietoja fanaattisesti selvitellyt monestakin lähteestä ja harrastushan Diosta on mulle tullut.
Ohessä kömpelö tarina diskograafisesti kirjailtuna.
Dion soolo-levyille on tyypillistä, että niissä on muutama heikompi esitys mukana, mutta ei mielestäni Last In Linella, eikä Holy Diverilla siinä mittakaavassa kuin muissa.
Itse rankkaisin levyt seuraavasti (julkaisuvuosi suluissa):
Todella Hyvät:
Holy Diver (1983)
The Last in Line (1984)
Hyvät:
Dream Evil (1987)
Sacred Heart (1985)
Master of the Moon (2004)
Killing the Dragon (2002)
Keskikertaisempaa:
Lock Up The Wolves (1990)
Magica (2000)
Ei iske taikka putoa, synkkää settiä:
Strange Highways (1994)
Angry Machines (1996)
Holy Diver ilmestyessään 1983 oli kova kokemus nuorelle vain Iron Maidenia kuulleelle 11-v pojalle. Kuunnellesani kaverin luona Don´t Talk The Strangersin voimariffiä ekaa kertaa, muistan ajatteelleeni ”Tämän on oltava sitä oikeeta heviä”. Se oli niin rankkaa ja on edelleen. Don´T Talk The Strangers on ihan varmasti yksi maailman parhaista hevibiiseistä. Holy Diver kokonaisuudessaan on klassikko ja ansaitsee täysin kaikki uudelleen soitot ja live-tallenteet (2005). Suosikkeja levyltä: Stand Up And Shout, Holy Diver , Caught In The Middle, Don't Talk To Strangers, Straight Through The Heart.
Holy Diverin jälkeen sitten kaivettiin kavereiden kanssa kyliltä kaikki tieto Diosta, mitä irti sai. Tuloksena vuonna 1984 Rainbow On Stage ja Black Sabbath Mob Rules/ Heaven And Hell kasetit. Rainbow On Stage kyllä iski minut heti tuon Dion Rainbow-ajan (1975-1978) ykkösfaniksi. Nuo Rainbow ja BS-ajat silloisessa reaaliajassa oli siis Ronnielta takana päin (vaikka mulle uusia) ja DIO-yhtyeenä jatkoi kulkuaan.
The Last In Line jatkoi siitä mihin bändi jäi Holy Diverilla... Tuohon aikaan bändillä oli kova energia. Cambell pistelee tyylillä skittajuttuja ja ikää n 20 v. Jimmy Bain nyt vaan on yksi mun yksi suosikkibassisteja ja sillä selvä (Kymissä bassisti kirjoitetaa kahdella s:llä). Suosikkeja levyltä: We Rock, The Last In Line, One Night In The City, Evil Eyes, Mystery, Egypt (The Chains Are On).
Sacret Heart ja Dream Evil myös hyviä kokonaisuuksia ja tutuilla linjoilla mennään, mutta kahden ensimmäisen tasolle ei yllettä. Ronnie taisi liikaa keskittyä lohikäärme-fantasiaan tms ja levyt jäi kokonaisuutena hieman keskentekoisksi varsinkin Sacret Heart. Löytyyhän noiltakin kovia juttuja kuten mm Sacred Heart, Rock 'N' Roll Children, Hungry For Heaven.
Dream Evil esittelee meille kitaristi Graig Goldien ja Vivian Cambelin Dio-päivät oli luetut. Levy mielestäni hieman parempi kuin Sacret Heart... parhaimmistoa mm Night People, Dream Evil, All The Fools Sailed Away, Naked In The Rain, I Could Have Been A Dreamer.
Lock Up The Volves -90 oli pitkään mulla paitsiossa, mutta tarkempi kuuntelu yllätti sitten itsenikin. Ehkä muutama rivi paikallaan jos on muita kohtalotovereita. Levy omaa paljon hyvää ja DIOmaista ainesta. Mukana myös enemmän Blues-riffittelyä, jotka tuovat mieleen Dion iki-ihanat Rainbow-ajat. Levyssä on myös sellasta Zeppelin-henkeä. Ei tämä helmi ole, mutta hyvä ostos varmasti. Suosikkeja Born On The Sun, Night Music ja Evil On Queen Street.... ja vasta ihastumisen jäkeen hokasin kansilehdestä, että kahdella ensin mainitusta Dion long time bassisti Jimmy Bain on mainittu crediteissä, vaikka ei levyillä soittakkaan... niissä biiseissä vaan on sitä vanhaa smugavaa DIOa. Pitääpä ottaa levyä taas lisää kuunteluun.
Strange Highways ja Angry Machines ovat nekin koneessa pyörähtäneet, mutta, mutta... ei oikein tuo Black Sabbathin Dehumanizerilla syntynyt ”synkkän fiilistelyn aikakauden” jatkuminen iske muhun. Kaukana on perinteinen hevi ja se Diomainen fiilis. Levyt on melkoisen rankkaa kamaa enkä tarkoita mitään Thrash-rankkaa. Itselle ei ole auennut tässä vuosien saatossa juuri yhtään ko doom-synkistely... Strange Higways 1994 aloitti sen maanisen ja synkän vaiheen DIO:n uralla joka päättyi vasta Killing The Dragoniin 2002. Faninsa varmaan tuollakin ajalla, mutta ei mun teekupposeni. Pitää kuitenkin palata tuohon 1994-2000 tuotantoon ja yrittää saada siitä irti se juoni tai edes pääidea.
Magica omaa sekin hetkensä, mutta kokonaisuudessaa ei vaan ko fantasia-tarina aukea. Omassa mileikuvituksessa ei pitäisi olla vikaa. Liian synkkää ja puuduttavaa kamaa noustaakseen kovien ja sytyttävien levyjen joukkoon. Mielestäni jatkaa tuota 1994 aloitettua linjaa. Parhaimmat Lord Of The Last Day ja Fever Dreams.
Killing The Dragon palaa taas ”iloisemman” perinnehevin pariin. Onhan levy pääosassa Dion ja Bainin käsialaa. Doug Aldrichin mukaan tulo piristää selvästi tunnelmaa. Raikasta riffittelyä ja basson pomputtelua tarjolla. Mielestäni levyllä on liikaa keskinkertaisia biisejä noustaakseen parhaiden DIO-levyjen joukkoon (vrt siihen mitä DIO parhaimmillaan on esittänyt). Kokonaisuudessaa kuitenkin kiva ja kuunneltava DIO-paketti. Tässä Dio on takasin sillä omalla kentällä, jonka se taitaa. Aika iloista.. ehkäpäs kaupallistakin matskua aka Push… noh miten vaan minä diggaan. Parhaimmistoa Killing The Dragon, Rock & Roll, Push, Throw Away Children, Better In The Dark.
Master Of The Moon on musa-ilmeeltään paljon samaa hevi-tyyliä kuin Killing The Dragon. Vanha päätyyli on löydetty ja siinä marginaalissa pysytään vaikka kokoonpano taas onkin eri kuosissa. Ihaltavaa on miten Ronnien ääni on edelleen voimissaan. Ihan kokonaan Killing The Dragon-linjalla ei mennä: Dion ääni soundaa paremmin kuin edeltäjällä. Muutenkin mennään hevimpään suuntaan, kaupalliset Push-flirttailut on kokonaan pois. Tämä albumi tulee varmaan kasvamaan vielä omassa rankingissäni. Levy on kuitenkin todella tuore vrt debyytti Holy Diveriin (1983). Parhaimmat biisit: One More For The Road, Master Of The Moon, Shivers, I Am, Death By Love.
Nyky-Diosta tai siitä minkä näin 2005 keikalla:
Bändi tykittää edelleen ihan tyylillä. Livenäkin huomasin, että bändin kemiat on kohdallaan. Doug Aldrichin koukut ovat pääasiassa upeita, niin myös vaikeassa Straight Throught The Heart biisissäkin, jota olen digannut Vivian Campellin parhaana Dio-vetona. Rudy Sarzo bassottelee kyllä ainakin mun makuuni ihan taivaallisen pomputtelevasti ja upeella soundilla.
Holy Diver DVD:llä kiinnitin huomiota Doug Aldrichin kitaravalintoihin. Mies vetelee pääosin Gibsonilla, mutta Rainbow-biisit Doug vetää tyylitietoisesti Fender Stratocasterilla, kunnioittaen alkuperäisen Rainbow kitaristi Ritchie Blackmoren Strato-soundia. Unohtuipa strato kouraan myös DVD:n päättävään We Rock biisiin. Minusta tallainen taju skittavalintoihin palvelee kyllä faneja ja antaa niitä kaukaisia Rainbow-fiiliksiä kaipaaville parasta mahdollista saatavaa. Kiitos!
Graig Goldieta en ole Diossa nähnyt kuin 1986 live DVD:llä. Sen perusteella ei paljoa osaa verrata Dougiin... Doug ei ainakaan jätä kylmäksi sen verran on tullut ukkoon törmättyä Dion ja Whitesnake keikoilla ja tallenteilla viime vuosina.
Tämä on hyvä linkki Dion Early Days-matskulle http://www.dimwhit.com/dio/
.... ja tässäpä hyvä yleisivusto http://www.dio.net/
Karhulan Metallitehdas
Peke
Ronnie James Dio on minun suurimpia idoleita. Diggaan ukon tuotantoa Rainbow´ssa, Black Sabbathissa ja omassa DIO-bändissään. Olen taustoja ja tietoja fanaattisesti selvitellyt monestakin lähteestä ja harrastushan Diosta on mulle tullut.
Ohessä kömpelö tarina diskograafisesti kirjailtuna.
Dion soolo-levyille on tyypillistä, että niissä on muutama heikompi esitys mukana, mutta ei mielestäni Last In Linella, eikä Holy Diverilla siinä mittakaavassa kuin muissa.
Itse rankkaisin levyt seuraavasti (julkaisuvuosi suluissa):
Todella Hyvät:
Holy Diver (1983)
The Last in Line (1984)
Hyvät:
Dream Evil (1987)
Sacred Heart (1985)
Master of the Moon (2004)
Killing the Dragon (2002)
Keskikertaisempaa:
Lock Up The Wolves (1990)
Magica (2000)
Ei iske taikka putoa, synkkää settiä:
Strange Highways (1994)
Angry Machines (1996)
Holy Diver ilmestyessään 1983 oli kova kokemus nuorelle vain Iron Maidenia kuulleelle 11-v pojalle. Kuunnellesani kaverin luona Don´t Talk The Strangersin voimariffiä ekaa kertaa, muistan ajatteelleeni ”Tämän on oltava sitä oikeeta heviä”. Se oli niin rankkaa ja on edelleen. Don´T Talk The Strangers on ihan varmasti yksi maailman parhaista hevibiiseistä. Holy Diver kokonaisuudessaan on klassikko ja ansaitsee täysin kaikki uudelleen soitot ja live-tallenteet (2005). Suosikkeja levyltä: Stand Up And Shout, Holy Diver , Caught In The Middle, Don't Talk To Strangers, Straight Through The Heart.
Holy Diverin jälkeen sitten kaivettiin kavereiden kanssa kyliltä kaikki tieto Diosta, mitä irti sai. Tuloksena vuonna 1984 Rainbow On Stage ja Black Sabbath Mob Rules/ Heaven And Hell kasetit. Rainbow On Stage kyllä iski minut heti tuon Dion Rainbow-ajan (1975-1978) ykkösfaniksi. Nuo Rainbow ja BS-ajat silloisessa reaaliajassa oli siis Ronnielta takana päin (vaikka mulle uusia) ja DIO-yhtyeenä jatkoi kulkuaan.
The Last In Line jatkoi siitä mihin bändi jäi Holy Diverilla... Tuohon aikaan bändillä oli kova energia. Cambell pistelee tyylillä skittajuttuja ja ikää n 20 v. Jimmy Bain nyt vaan on yksi mun yksi suosikkibassisteja ja sillä selvä (Kymissä bassisti kirjoitetaa kahdella s:llä). Suosikkeja levyltä: We Rock, The Last In Line, One Night In The City, Evil Eyes, Mystery, Egypt (The Chains Are On).
Sacret Heart ja Dream Evil myös hyviä kokonaisuuksia ja tutuilla linjoilla mennään, mutta kahden ensimmäisen tasolle ei yllettä. Ronnie taisi liikaa keskittyä lohikäärme-fantasiaan tms ja levyt jäi kokonaisuutena hieman keskentekoisksi varsinkin Sacret Heart. Löytyyhän noiltakin kovia juttuja kuten mm Sacred Heart, Rock 'N' Roll Children, Hungry For Heaven.
Dream Evil esittelee meille kitaristi Graig Goldien ja Vivian Cambelin Dio-päivät oli luetut. Levy mielestäni hieman parempi kuin Sacret Heart... parhaimmistoa mm Night People, Dream Evil, All The Fools Sailed Away, Naked In The Rain, I Could Have Been A Dreamer.
Lock Up The Volves -90 oli pitkään mulla paitsiossa, mutta tarkempi kuuntelu yllätti sitten itsenikin. Ehkä muutama rivi paikallaan jos on muita kohtalotovereita. Levy omaa paljon hyvää ja DIOmaista ainesta. Mukana myös enemmän Blues-riffittelyä, jotka tuovat mieleen Dion iki-ihanat Rainbow-ajat. Levyssä on myös sellasta Zeppelin-henkeä. Ei tämä helmi ole, mutta hyvä ostos varmasti. Suosikkeja Born On The Sun, Night Music ja Evil On Queen Street.... ja vasta ihastumisen jäkeen hokasin kansilehdestä, että kahdella ensin mainitusta Dion long time bassisti Jimmy Bain on mainittu crediteissä, vaikka ei levyillä soittakkaan... niissä biiseissä vaan on sitä vanhaa smugavaa DIOa. Pitääpä ottaa levyä taas lisää kuunteluun.
Strange Highways ja Angry Machines ovat nekin koneessa pyörähtäneet, mutta, mutta... ei oikein tuo Black Sabbathin Dehumanizerilla syntynyt ”synkkän fiilistelyn aikakauden” jatkuminen iske muhun. Kaukana on perinteinen hevi ja se Diomainen fiilis. Levyt on melkoisen rankkaa kamaa enkä tarkoita mitään Thrash-rankkaa. Itselle ei ole auennut tässä vuosien saatossa juuri yhtään ko doom-synkistely... Strange Higways 1994 aloitti sen maanisen ja synkän vaiheen DIO:n uralla joka päättyi vasta Killing The Dragoniin 2002. Faninsa varmaan tuollakin ajalla, mutta ei mun teekupposeni. Pitää kuitenkin palata tuohon 1994-2000 tuotantoon ja yrittää saada siitä irti se juoni tai edes pääidea.
Magica omaa sekin hetkensä, mutta kokonaisuudessaa ei vaan ko fantasia-tarina aukea. Omassa mileikuvituksessa ei pitäisi olla vikaa. Liian synkkää ja puuduttavaa kamaa noustaakseen kovien ja sytyttävien levyjen joukkoon. Mielestäni jatkaa tuota 1994 aloitettua linjaa. Parhaimmat Lord Of The Last Day ja Fever Dreams.
Killing The Dragon palaa taas ”iloisemman” perinnehevin pariin. Onhan levy pääosassa Dion ja Bainin käsialaa. Doug Aldrichin mukaan tulo piristää selvästi tunnelmaa. Raikasta riffittelyä ja basson pomputtelua tarjolla. Mielestäni levyllä on liikaa keskinkertaisia biisejä noustaakseen parhaiden DIO-levyjen joukkoon (vrt siihen mitä DIO parhaimmillaan on esittänyt). Kokonaisuudessaa kuitenkin kiva ja kuunneltava DIO-paketti. Tässä Dio on takasin sillä omalla kentällä, jonka se taitaa. Aika iloista.. ehkäpäs kaupallistakin matskua aka Push… noh miten vaan minä diggaan. Parhaimmistoa Killing The Dragon, Rock & Roll, Push, Throw Away Children, Better In The Dark.
Master Of The Moon on musa-ilmeeltään paljon samaa hevi-tyyliä kuin Killing The Dragon. Vanha päätyyli on löydetty ja siinä marginaalissa pysytään vaikka kokoonpano taas onkin eri kuosissa. Ihaltavaa on miten Ronnien ääni on edelleen voimissaan. Ihan kokonaan Killing The Dragon-linjalla ei mennä: Dion ääni soundaa paremmin kuin edeltäjällä. Muutenkin mennään hevimpään suuntaan, kaupalliset Push-flirttailut on kokonaan pois. Tämä albumi tulee varmaan kasvamaan vielä omassa rankingissäni. Levy on kuitenkin todella tuore vrt debyytti Holy Diveriin (1983). Parhaimmat biisit: One More For The Road, Master Of The Moon, Shivers, I Am, Death By Love.
Nyky-Diosta tai siitä minkä näin 2005 keikalla:
Bändi tykittää edelleen ihan tyylillä. Livenäkin huomasin, että bändin kemiat on kohdallaan. Doug Aldrichin koukut ovat pääasiassa upeita, niin myös vaikeassa Straight Throught The Heart biisissäkin, jota olen digannut Vivian Campellin parhaana Dio-vetona. Rudy Sarzo bassottelee kyllä ainakin mun makuuni ihan taivaallisen pomputtelevasti ja upeella soundilla.
Holy Diver DVD:llä kiinnitin huomiota Doug Aldrichin kitaravalintoihin. Mies vetelee pääosin Gibsonilla, mutta Rainbow-biisit Doug vetää tyylitietoisesti Fender Stratocasterilla, kunnioittaen alkuperäisen Rainbow kitaristi Ritchie Blackmoren Strato-soundia. Unohtuipa strato kouraan myös DVD:n päättävään We Rock biisiin. Minusta tallainen taju skittavalintoihin palvelee kyllä faneja ja antaa niitä kaukaisia Rainbow-fiiliksiä kaipaaville parasta mahdollista saatavaa. Kiitos!
Graig Goldieta en ole Diossa nähnyt kuin 1986 live DVD:llä. Sen perusteella ei paljoa osaa verrata Dougiin... Doug ei ainakaan jätä kylmäksi sen verran on tullut ukkoon törmättyä Dion ja Whitesnake keikoilla ja tallenteilla viime vuosina.
Tämä on hyvä linkki Dion Early Days-matskulle http://www.dimwhit.com/dio/
.... ja tässäpä hyvä yleisivusto http://www.dio.net/
Karhulan Metallitehdas
Peke
Into Iron Maiden Since 1983
-
Trooper_87
- Hang-Around
- Posts: 192
- Joined: Fri Apr 21, 2006 17:32
- Location: Janakkala / Helsinki
^Hienoa tekstiä siellä ylhäällä.
Itsekin voisin sanaista arkkuani hieman avata. Herra Ronnie James Dio kuuluu myös allekirjoittaneen suosikkivokalisteihin, ja DIO-nimikkeen alta hyllystä löytyy tällä hetkellä Holy Diver, Last In Line ja Dream Evil, sekä Diamonds-kokoelma. Dream Evil on mielestäni herran paras albumikokonaisuus, vaikka nuo kaksi muutakin klassikkoa ovat todella tanakkaa tavaraa täynnä.
Peken tekstin perusteella täytyy laittaa vielä Sacred Heartin sekä Lock Up The Volvesin lisääminen hyllyyn entistä tarkempaan harkintaan. Master Of The Moonia (One Mor For The Road on muuten perkeleellisen hyvä biisi) ja Strange Highwaysia olen kirjastosta lainaillut. Molemmilta levyiltä löytyy hyviä juttuja, ja etenkin SH:n raskaudessa jokin hieman viehättää. Silti ei näiden levyjen ostaminen varsinaisesti innosta.
Dion suorastaan käsittämättömän livekunnon todistin Sauna Open Airissa kesällä 2005. Tuota keikkaa ei voi liikaa ylistää.
Itsekin voisin sanaista arkkuani hieman avata. Herra Ronnie James Dio kuuluu myös allekirjoittaneen suosikkivokalisteihin, ja DIO-nimikkeen alta hyllystä löytyy tällä hetkellä Holy Diver, Last In Line ja Dream Evil, sekä Diamonds-kokoelma. Dream Evil on mielestäni herran paras albumikokonaisuus, vaikka nuo kaksi muutakin klassikkoa ovat todella tanakkaa tavaraa täynnä.
Peken tekstin perusteella täytyy laittaa vielä Sacred Heartin sekä Lock Up The Volvesin lisääminen hyllyyn entistä tarkempaan harkintaan. Master Of The Moonia (One Mor For The Road on muuten perkeleellisen hyvä biisi) ja Strange Highwaysia olen kirjastosta lainaillut. Molemmilta levyiltä löytyy hyviä juttuja, ja etenkin SH:n raskaudessa jokin hieman viehättää. Silti ei näiden levyjen ostaminen varsinaisesti innosta.
Dion suorastaan käsittämättömän livekunnon todistin Sauna Open Airissa kesällä 2005. Tuota keikkaa ei voi liikaa ylistää.
Nothing can never take away what I've seen with these tired eyes!!
Minusta taas The Last In Line on Dion paras albumikokonaisuus. Tuo Dream Evil on kyllä hyvä kokonaisuus, siinä ei oo mitään väliinputoajia, mutta biisien yleinen taso ei yllä The Last In Linen biisien tasoon. TLIL:n arvoa nostaa vielä se, että se sisältää ehkä Dion parhaimman biisin: Egypt (The Chains Are On).Trooper_87 wrote: Dream Evil on mielestäni herran paras albumikokonaisuus, vaikka nuo kaksi muutakin klassikkoa ovat todella tanakkaa tavaraa täynnä.
Peken linjoilla menen miekin tässä, paitsi että Sacred Heartin nostaisin tuonne todela hyvien joukkoon, loistava levy kun on kokonaisuutena.Peke wrote: Todella Hyvät:
Holy Diver (1983)
The Last in Line (1984)
Hyvät:
Dream Evil (1987)
Sacred Heart (1985)
Master of the Moon (2004)
Killing the Dragon (2002)
Keskikertaisempaa:
Lock Up The Wolves (1990)
Magica (2000)
Ei iske taikka putoa, synkkää settiä:
Strange Highways (1994)
Angry Machines (1996)
Graig Goldyn näin Dion kanssa 2001, eikä kyllä parina edeltävänä vuotena näkemieni Doug Aldrich (vaikka tuuraamassa GG:tä vain olikin) -keikkojen rinnalla vedä vertoja äijä tyyleineen..
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
Itse nostaisin kyllä Dream Evilin kaikkien muiden Dio levyjen yläpuolelle, koska oikeastaan kaikki kappaleet levyllä ovat Dion parhaimmistoon kuuluvia ja muutenkin se on kolahtanut minulle eniten Dion levyistä.Jussi K wrote:Peken linjoilla menen miekin tässä, paitsi että Sacred Heartin nostaisin tuonne todela hyvien joukkoon, loistava levy kun on kokonaisuutena.Peke wrote: Todella Hyvät:
Holy Diver (1983)
The Last in Line (1984)
Hyvät:
Dream Evil (1987)
Sacred Heart (1985)
Master of the Moon (2004)
Killing the Dragon (2002)
Keskikertaisempaa:
Lock Up The Wolves (1990)
Magica (2000)
Ei iske taikka putoa, synkkää settiä:
Strange Highways (1994)
Angry Machines (1996)
Graig Goldyn näin Dion kanssa 2001, eikä kyllä parina edeltävänä vuotena näkemieni Doug Aldrich (vaikka tuuraamassa GG:tä vain olikin) -keikkojen rinnalla vedä vertoja äijä tyyleineen..
Eikä nuo Strange Highways ja Angry Machines niin huonoja levyjä ole, vaikka ovatkin vähän synkempiä. Erityisesti Strange Highwaysiltä löytyy muutama loistava kappale kuten Jesus, Mary, & The Holy Ghost ja Pain.
Pekeltä kyllä hyvin mielenkiintoinen ja selkeä teksti. Kiitos siitä !
Itselläni on ollut armoton DIO putki eilisestä lähtien. Jatkuvaa luukutusta haittaa vain se , että hyllystä löytyy vain 2 albumia. Holy Diver & Diamonds the Best of Dio. Silkkaa parhautta koko sisältö kummassakin. Kokoelma tarjoaa omasta mielestäni todella hyvää antia. Kristallin kirkkaita minuutteja. Heti kun on varaa alkaa törsäilemään , niin DIO on ostoslistan suht kärkinimiä. The Last in Line ja Sacred Heart olisivat seuraavat hankkeet. Niiden jälkeen Dream Evil jossain lista keskituntumilla.
Nyt kuitenkin AMOLAD ja These Colours Don't Run
Itselläni on ollut armoton DIO putki eilisestä lähtien. Jatkuvaa luukutusta haittaa vain se , että hyllystä löytyy vain 2 albumia. Holy Diver & Diamonds the Best of Dio. Silkkaa parhautta koko sisältö kummassakin. Kokoelma tarjoaa omasta mielestäni todella hyvää antia. Kristallin kirkkaita minuutteja. Heti kun on varaa alkaa törsäilemään , niin DIO on ostoslistan suht kärkinimiä. The Last in Line ja Sacred Heart olisivat seuraavat hankkeet. Niiden jälkeen Dream Evil jossain lista keskituntumilla.
Nyt kuitenkin AMOLAD ja These Colours Don't Run
-
Stratocaster
- Azazel
- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
Hyvä teksti lähti Pekeltä. Kiitokset. Vanhan koulukunnan diggarilta on aina mukava kuulla mielipiteitä, niihin kun on aikakin päässyt vaikuttamaan ihan eri tavalla. Dio on yksi projekteista, jotka ovat olleet pitkään haudonnassa mutta (legendaarisen) rahatilanteen takia on siirtynyt aina kauemmas tulevaisuuteen. Nyt miehen soolotuotannosta on hallussa VAIN Holy Diver Live CD, mutta kaikki kasariaikaiset studioalbumit ja molemmat DVD:t on tarkoitus hankkia. Kokoelma lähti myyntiin, koska periaatteesta ei moisia enää hyllyssä pidetä ja taisipa tuo olla vielä jonkun katkeran ex-levylafkan epätoivoinen rahastusjulkaisu, heh.
Dio toimii todella hyvin minulle, ja esimerkiksi kappaleet Holy Diver, Dream Evil, Rock N Roll Children, The Last In Line ja (livenä siis) aivan upea Heaven And Hell, vaikka ei miehen oma biisi olekaan. Mahtava ääni kaverilla, olisikohan kakkonen laulajista puhuttaessa heti Dickinsonin jälkeen.
Dio toimii todella hyvin minulle, ja esimerkiksi kappaleet Holy Diver, Dream Evil, Rock N Roll Children, The Last In Line ja (livenä siis) aivan upea Heaven And Hell, vaikka ei miehen oma biisi olekaan. Mahtava ääni kaverilla, olisikohan kakkonen laulajista puhuttaessa heti Dickinsonin jälkeen.
-
Peke
- Kärpästen Herra
- Posts: 4785
- Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
- Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666
Aces High wrote:Pekeltä kyllä hyvin mielenkiintoinen ja selkeä teksti. Kiitos siitä !
Kiitos, kiitos vaan pojat! Oikein mieltä lämmittää kun kehuja tulee.Stratocaster wrote:Hyvä teksti lähti Pekeltä. Kiitokset. Vanhan koulukunnan diggarilta on aina mukava kuulla mielipiteitä, niihin kun on aikakin päässyt vaikuttamaan ihan eri tavalla.
Hyvä jos vanhan Hevi-Iskän turinoinnit kiinnostaa. Kyllä näitä lisää tulee.
Into Iron Maiden Since 1983
The Sacred Heart - (Live ) Super Rock '85 in Japan
http://www.youtube.com/watch?v=rZ_jIjTWJjQ
Don't Talk To Strangers Live
http://www.youtube.com/watch?v=QwX8yF8k0ls
Parit kovat pätkät monien muiden joukosta .
Tuossa enskuussa Cannibal Corpsen keikan aikana onkin taas tiedossa helsinki viikonloppu Opethin luona. Silloin on aika ottaa haltuun Sacred Heart ja Last in Line. Jokin dvd olisi myös suunnitelmissa pamauttaa listalle. Niitäkin näkyy olevan tarjolla hyvät määrät.
http://www.youtube.com/watch?v=rZ_jIjTWJjQ
Don't Talk To Strangers Live
http://www.youtube.com/watch?v=QwX8yF8k0ls
Parit kovat pätkät monien muiden joukosta
.Tuossa enskuussa Cannibal Corpsen keikan aikana onkin taas tiedossa helsinki viikonloppu Opethin luona. Silloin on aika ottaa haltuun Sacred Heart ja Last in Line. Jokin dvd olisi myös suunnitelmissa pamauttaa listalle. Niitäkin näkyy olevan tarjolla hyvät määrät.