Helloween / Kiske

[Stratocaster]

^ Varmasti minua edellä noin tuhannella cd:llä. Kyllä minäkin fanipoikana ajattelin, että pitäähän Pink Bubbles ja Chameleon kiskaista jostain sitten; ihan että kaikki studiot omistaisi. Mutta koska? En tiedä, mutta se on varma että käytettynä metsästetään.

[Pentelesh]

^No se on periaatteesa ihan sama koska sää ne ostat. Pink Bubbles oli ensikosketukseni bändiin ja on itselleni edelleen erittäin kova platta. Kyllä se ehkä eniten pyörii helloista tällä hetkellä koneessa. Levyn huippukohta on mielestäni Mankind, Kiske jodlaa aivan mahtavasti ja livenä tuo biisi on vain noin tuhat kertaa parempi. Chameleoni onkin sitten semmoinen väliteos, jossa skip-nabbulaa tulee aina paineltua. Ehkä kovin helloween ralli, eli Giants löytyy tuolta levyltä, muutamaa muuta unohtamatta.

Mee ostaa vaa suorilta noi levyt, en usko että petyt.

[Stratocaster]

^ "En usko että petyt" no, mä uskon. Kuulostanut epämääräiseltä, köyhältä rockpop-kamalta kuulemani pätkät.

Ei se ole sama milloin ne ostaa; on nääs ostolistalla paljon muiden bändien loistavia levyjä, jotka pyyhkivät noilla kahdella varmasti lattiaa.

[Jussi K]

^^ Hyvät pari biisiä Pentelesh poiminut mainintaan tuossa, Helloweenin lukuisten top-helmien joukossa. Vielä jotkin Someone's Crying (yhdellä Ingon kovimmista tuplabasaripaukutuksista koskaan) & First Time seuraavina biisi / levy tärppeinä; hienouttahan noiltakin löytyy.

[poolrules]

Kyllä minäkin fanipoikana ajattelin, että pitäähän Pink Bubbles ja Chameleon kiskaista jostain sitten; ihan että kaikki studiot omistaisi. Mutta koska?

Kyllähän ne kerkeää. Itsekin taisin ostella nuo about 7 vuotta ekan levyn hankinnan jälkeen.

[Iron Constable]

^Jep. Chameleon vain 12 vuoden viiveellä, toki se kopsuna löytyi alusta saakka. Pink Bubbles on älppärinä, muutamalla markalla jostain alennuslaarista aikoinaan ja cd vasta viime vuonna. Ehtiihän noita hankkia, jos hengissä pysyy.

[Ipe]

Itsekkin törmäsin Swampissa käytettyyn: Chameleon levyyn. Hintalapussa luki 5 euroa, hiukan liikaa vielä. Pitää odottaa vielä jos halvemmalla lähtisi.

Imatralle tosin on pieni hinku lähteä, täytyy vielä tosin katsoa miten kuljetus yms. politiikka etenee.

[Stratocaster]

Itsekkin törmäsin Swampissa käytettyyn: Chameleon levyyn. Hintalapussa luki 5 euroa, hiukan liikaa vielä. Pitää odottaa vielä jos halvemmalla lähtisi.

Imatralle tosin on pieni hinku lähteä, täytyy vielä tosin katsoa miten kuljetus yms. politiikka etenee.

Chameleonin voisi jo tuohon hintaan ostaa ilman omantunnontuskia. Katellaan huomenna.

[Relic]

Kuinka moni bändi toteuttaa huumorin musiikissaan yhtä tyylikkäästi kuin saksan HHJJ-poserit?

Ainakin livenä meinaa tulla itku, niin päätähuimaava on "huumorin" ja ylipäätään välispiikkien taso. Ei riitä, että kykenee sietämään Andin tuskaista kähinää ja pihinää, on myös omattava norsun hermot ettei vaipuisi epätoivoon loputtomien humorististen tuokioiden aikana .

Silti, vaikka en Andin livesuoritusta kovin korkealle arvosta, on mies studiossa toki saanut aikaan paljon hyvääkin, varsinkin sävellyspuolella. Edelleen mm. The Time of the Oath ja The Dark Ride ja pienin varauksin The Master of the Rings ja Rabbit Don't Come Easy ovat ihan kelpo levyjä.

High Live -levynkin tulin heikkona hetkenä ostaneeksi tupla vinyylinä tuossa taannoin .

[Stratocaster]

^ Mä pidän High Livesta. Kuuntelin sen eilen ensimmäisen kerran. Ykköslevyllä on kovia biisejä kuten We Burn, Sole Survivor, Why?, Eagle Fly Free, Future World. Mä kuulun niihin joiden mielestä Andin laulamana vanhoissa klassikoissa on enemmän munaa. Sitten ykkösellä on vielä Dr.Stein, joka on mielestäni paras versio siitä biisistä. Youtubesta näin sen ekan kerran ja ihmettelin onkohan sitä millään levyllä. Ihan tajuton!

Kakkosta en hirveästi kerennyt kuulemaan, mutta sieltä Mr.Ego, Where The Rain Grows, Perfect Gentleman ja Steel Tormentor ovat kovimpia. Kaikki ne on, keikan setti on loistava.

Uli Kusch svengaa kuin hirvi.

[Haba]

^Juu kyllähän High Live on hieno livepläjäys, itselleni ainut heikompi veto on oikeastaan vain Mr. Ego, ja senkin heikkous johtuu itse biisistä, ei soitosta. Soundit High Livella alkavat olla jo vähän vanhentuneet, mutta kyllähän ne nyt menevät. Mielenkiintoista on kyllä odottaa tulevaa Legacy Livea.

On tämä Helloween kyllä harvinainen bändi, kun se herättää niin rajuja mielipide-eroja. Ennenkin tästä mielipiteiden jaosta ollaan puhuttu, ja nyt taas sen voi todistaa elävästi, kun Nyt Soi-topic on muuttunut Helloween-keskustelujen temmelyskentäksi.

[Sir]

On tämä Helloween kyllä harvinainen bändi, kun se herättää niin rajuja mielipide-eroja. Ennenkin tästä mielipiteiden jaosta ollaan puhuttu, ja nyt taas sen voi todistaa elävästi, kun Nyt Soi-topic on muuttunut Helloween-keskustelujen temmelyskentäksi.

Se on kai siitä aika reippaasta tyylinmuutoksesta johtuvaa. Toisaalta - onhan vieläkin niitä ihmisiä, joilla ainoa oikea Iron Maiden on sitä Di'Annon aikaista kamaa, ja kauhean sodan sellaistenkin kanssa saa aikaiseksi, jos vastapuolena on vaikka joku kiihkofanittaja Dickinsonin aikaiselle kamalle.

[reptile]

Nyt Soi-topicissa oli tuosta Helloweenista ja pitää sanoa, että Helloween on mulle menneen talven lumia. Ei jaksa enää kiinnostaa. Ehkä joku Walls Of Jericho menee ja Better Than Raw, mutta siinä ne. Aikoinaan ehdoton ykkönen, nykyään ei jaksa enää. Andi on hyvä laulaja ja bändi soittaa hyvin, mutta itselle viimeinen niitti oli huono Keeper Of The Seven Keys-The Legacy, joka tappoi mielenkiintoni. Muutama ihan hyvä veto kuten My Life For One More Day tai Shade In The Shadow, mutta muuten väsynyttä. Vein takaisin kauppaan.
Kiskeä en jaksa enää ollenkaan, Andi ja Kai ovat selvästi parempia. Keeper 1&2 hyviä musiikillisesti, mutta Kiske ei iske.

[Jussi K]

Heh, minkäs sille voi. Suosikit eivät vaihdu tosifaneilla!

Mutta jos sinulla ylimääräisiä singlejä on sattunut jäämään, laitas yv:tä. Voin puuttuvia (ei niitä kovin paljoa enää tosin ole) ostaa poiskin. Et olisi ensimmäinen matkalle hyytynyt, joka tarjoaa niille paremman kodin

[Made of Iron]

Tuo Legacy on kyllä väsynyttä kaikin puolin. Pitänyt myydä se jo moneen kertaan, mutta empä ole muistanyt koko levyä. Nuo Walls of Jerichot ja muu alkupän tuotanto ei iske pätkääkään, Hansenin laulu on myöskin aika onnetonta. The Dark Ride on oma suosikkini, joskin on silläkin yksi kauhea renkutus; All Over The Nations. Helloween on hyvä bändi, muttei mikään elämää suurempi.

[Stratocaster]

Nyt on kaikki Derisin ajan kiekot hyllyssä (Metal Yuukeboxxia lukuunottamatta = coverlevyt eivät voisi vähempää kiinnostaa) ja onhan se selvää että tämän miehen ollessa mikrofonin ääressä on väsätty bändin parhaat tuotokset.

Master Of The Rings

Tämä albumi jatkaa melodisesti tietyllätavalla Keeper Of The Seven Keysien linjaa, mutta biisit itse ovat värikäs sekoitus raskasta soitantaa ja paikoin pop-elementtejäkin. Tällä albumilla on kasassa bändin kovin kokoonpano. Kaikella kunnioituksella Ingon muistoa kohtaan, mutta Uli Kusch on vaan sellainen tekijä että siinä rinnalla kalpenee melkein kaikki.
Parhaita: Where The Rain Grows, Why?, Sole Survivor, Perfect Gentleman

The Time Of The Oath

Tämä albumi on usein nostettu Helloweenin synkimmäksi, mutta minun mielestäni tämän synkkyys rajoittuu siihen että tämä on omistettu Ingon muistolle. Biisit itse ovat meneviä melodisen metallin sotureita, ja kautta linjan taso pysyy yhtä korkeana ja kaikinpuolin Helloween-asteikollakin hyvänä. Tämä on edeltäjäänsä nähden vähän kevyempi albumi.
Parhaita: Steel Tormentor, We Burn, Power, Kings Will Be Kings

High Live

Tämä iski suoraan sydämeen ensi kuulemalta, ja tulee varmasti olemaan eräs livekiekkojen suosikeitani vielä pitkän ajan päästä. Tällä levyllä on loistava yhteissoiton fiilis, biisit ovat erinomaisia ja meininki kaikinpuolin katossa. Pidän itse enemmän Andin laulamista vanhoista klassikoista, ja täältä niitäkin löytää! Soundit vähän tunkkaiset, mutta ei haittaa minua.
Parhaita: Eagle Fly Free, Dr.Stein, Power, Steel Tormentor

Better Than Raw

Tämä on soundeiltaan ja soitoltaan erittäin tasokas, ja Uli rummuttelee suorastaan huimaavan hienosti. Mutta Andin ääni kuulostaa yllättäen hieman ohuelta. Onko tämä studiossa kikkailun jälkeä vai oliko miehen ääni luonnostaan tällainen? Levyn materiaali on tuttua Helloween-tukutukua ja jos siitä pitää, ei ole mitään vaikeuksia nauttia tästä täysin palkein. Parhaita: Push, Falling Higher, I Can, Midnight Sun

The Dark Ride

Tämä on Derisin ajan ja Helloweenin ylipäänsä paras albumi. Huimaava kokonaisuus, jonka biisit pärjäävät myös yksilöinä. Soundit ehkä parhaat kuulemani miltään albumilta, kyllä RoyZ osaa. Uli pistelee parastaan vielä viimeisen kerran. Biisit erittäinkin synkkiä ja raskaita, mutta mukaan mahtuu myös kaunista melodiaa ja mahtavaa tulkintaa laulun osalta.
Parhaita: The Departed, The Dark Ride, Mr.Torture, Salvation

Rabbit Don´t Come Easy

Rabbit on omalla tavallaan mahtava sekoitus vanhoja tyylejä, ja levyltä löytyy hienoja ns. viitteitä edellisiin albumeihin. Mm. Never Be A Starin alussa mennään hienosti Perfect Gentlemanin tunnelmissa! Soundit ja tuotanto jälleen loistavaa jälkeä, ja Mikkey Dee hoitaa rumpaloinnin mahtavasti. Biisit raskaita ja hyviä, tuplakomppia ja melodiaa!
Parhaita: Just A Little Sign, Never Be A Star, Open Your Life, Hell Was Made In Heaven

Keeper Of The Seven Keys: The Legacy

Keeper Legacy on loistava albumi. Mielestäni se on tasoltaan niin kova, että se voidaan ilman omantunnontuskia nostaa kilpailemaan vanhojen Keepereiden rinnalle. Tunnelma on ainutlaatuinen, ja samankaltainen kuin vanhojakin Keepereitä kuunnellessa. Ykköslevy tarjoaa vanhaan päin kallistuneita sävyjä, kakkonen modernia juttuja. Mahtavaa!
Parhaita: The King For A 1000 Years, Pleasure Drone, Mrs.God, Occasion Avenue


Tätä mieltä Deris-ajan levyistä pienellä ajalla kuunneltuina! Mielipide muuttuu toki ajan myötä, ja eiköhän sitä arvosteluitakin tule luettavaksi.

[Haba]

^Kivan väliraportin pistit, mukava katsoa mihin nuo albumit sun kohdalla kehittyvät, kun lisää kuunteluita kertyy. Ja tuosta Better Than Raw´n laulusta. Albumilla todellakin on heikoimman kuuloiset lauluraidat koko Deris-ajalta, siis ihan vain soundin puolesta. Laulu on miksattu jotenkin hirveän etäiseksi verrattuna muuhun soittoon, ja sillä ei tunnu olevan tilaa muiden soittimien lomassa. Ei se nyt paska ole, mutta huonompi kuin yleensä, ja tuo äänen ohuus kuvaa kyllä sitä juuri oikein. Ajattelisi, että tuo ei ole tarkoituksellista, mutta who knows...

[Stratocaster]

^ Tuo laulu häiritsee mua aika lailla Rawissa. Sääli, sillä albumi itse sisältää rautaista kamaa. Toivotaan että siihen lauluun tottuu ja ettei albumin hohto katoa mihinkään tuon takia.

Nyt ollut kuuntelussa Rabbit Don´t Come Easy. Erittäin mielenkiintoinen albumi!

[Iron Constable]

^Eikös vain olekin. Yllättävän monien ylenkatsoma, mutta ainakin itselläni vuodesta toiseen mielenkiintoisena ja hyvänä säilynyt. Erittäin monipuolinen levy, joka ehkä senkin takia pitää pintansa. Ja erikseen mainitsen aina kun levystä jotain kommentoin, Listen To The Flies. Nam.

[Theme666]

Mun mielestä parhaat levyt keeper of the seven keys part1 ja live inthe u.k
Ja kyllä paras kokoonpano yhytyeellä on ehdottomasti:Switzenburg-Kiske-Hansen-Grossgoff-Wheikath

[Stratocaster]

^Eikös vain olekin. Yllättävän monien ylenkatsoma, mutta ainakin itselläni vuodesta toiseen mielenkiintoisena ja hyvänä säilynyt. Erittäin monipuolinen levy, joka ehkä senkin takia pitää pintansa. Ja erikseen mainitsen aina kun levystä jotain kommentoin, Listen To The Flies. Nam.

Jep. Vasta vähän keretty kuuntelemaan niin ajatuksella, että jotain olisi kunnolla jäänyt päähän, mutta parit kommentit Rabbitista toki löytyy. Albumi sisältää huomattavan monipuolista tyyliä poimittuna Helloweenin Deris-ajan eri vaiheilta. Just A Little Sign on vanhaa kunnon perushelloweenia, rumpukomppi jytisee kuin Better Than Rawin aikana. Lies on taas enemmän The Dark Ride-tyyppinen runttaaminen, ja Never Be A Star kumartelee Master Of The Ringsin suuntaan.

Lisää tutkimusta.

[Iron Constable]

Etsiskelin Gamma Rayn myyntilukuja, mutta törmäsin Helloweenin Japanin lukuihin, kuten myös muutamaan muuhun, jotka postaan jahka ehdin. Niistä tärkeimpinä varmasti itse Iron Maiden. Joka on muuten levynmyynnillisesti Helloweenia selvästi pienempi akti Japanissa

Muutenkin pisti luvuissa silmään se, että hieman karisi luulo Japanista heavymaana. Suhteutettuna väkilukuun, heavy myy todella vähän. Sikäläinen "oma iskelmä" on ykkösmusiikkia ja ulkolaisista artisteista Kylie Minogue/Mariah Carey-akseli on ylivoimainen myynniltään. Että näin.
Mutta tähän Helloweenin myyntimäärät Japanissa kautta aikain, keräsin kaikki yhteen, aika tarkkaan oli meinaan kirjattu jokainen "entry" listalle, mutta tässä yhteenveto. Siitä näkee hyvin, missä vaiheessa meni Helloweenilla kovaa Japanissa. Samoihin aikoihin tuli Gamma Rayn Land Of The Freekin, ehkä löydän luvut vielä jostain.

HELLOWEEN & JAPANI

Helloween/Walls Of Jericho/Judas 13 160 kpl
Keeper Of The Seven Keys I 4 030 kpl
Keeper Of The Seven Keys II 24 050 kpl
The Best-The Rest-The Rare 39 580 kpl
Pink Bubbles Go Ape 54 930 kpl
Chameleon 51 720 kpl
Keeper Of The Seven Keys I & II tupla 6 460 kpl
Master Of The Rings 136 960 kpl
The Time Of The Oath 165 650 kpl
High Live 31 680 kpl
Better Than Raw 96 500 kpl
Metal Jukebox 23 320 kpl
The Dark Ride 63 870 kpl
Treasure Chest 10 100 kpl
Rabbit Don´t Come Easy 34 886 kpl

Tuolta alusta on huomattava, että eka mini-lp+Jericho+Juudas julkaistiin siellä vasta v.1989, eli Keeppereitten jälkeen.

[Stratocaster]

High Liveä on tullut huudatettua nyt oikein urakalla, valmistelee nääs hyvin lauantaista koitosta varten. Derisin laulama Eagle Fly Free on paljon parempi kuin alkuperäinen, Deris saa siihen raskautta mukaan.

Mitä mieltä muuten olette Keeper Legacysta, nyt kun on ollut aikaa sisäistää se ja muodostaa oma mielipiteensä? Minulle Keeper Legacy kiipeää tasaisenvarmasti samaan sarjaan Keepereiden 1&2 vierelle. Mielestäni albumi on kolmannen Keeperin odotukset täyttävä levy, mutta ennen kaikkia hyvä albumillinen parasta Derisin ajan Helloweenia. Albumi on tietyllä tavalla kypsempi ja aikuistuneempi, jos näin voi Helloweenin tapauksessa sanoa. En tiedä mistä moiset sanavalinnat päähäni tulivat mutta näyttävät sopivan Legacyn kuvailuun. Vihdoinkin tuntuu siltä, että Helloween on löytänyt kestävää kokoonpanoa 2000-luvun alkupuoliskon kikkailujen jälkeen. Jos Löble saa jäädä pidemmäksi aikaa, on nelikolla Weikath/Grosskopf/Deris/Gerstner kovat mahdollisuudet muodostaa uuden kannuttajan kanssa Helloweenin kovin kokoonpano ikinä.
Gerstner on paikkansa jo lunastanut bändissä, säveltänyt loistavia ralleja, joista paras on The Invisible Man.

[Haba]

^Oletkos Strato muuten Helloween-livevideoita tsekkaillut vielä koskaan, esim. tuore Graspop nostattaa varsin hyvin tunnelmia lauantaita varten ?

Legacy on aikamoisen kova levy, tällaista kirjoittelin summasummarumina joskus albumin ilmestymisen aikoihin:

"Lyhyt loppuunveto, Legacy menee mun listoilla Master Of The Ringsin ja Time Of the Oathin kanssa TOP3:een, mutta niiden välistä parhautta en ala ratkomaan, en sitten millään! Ainut ei-kiitettävä biisi löytyy Do You Know...:sta, ja ehkä Get It Up:sta, se kuvastaa levyn kovuutta. Olen alkanut tykätä jopa kannesta, ehkä parin kuukauden päästä en löydä Legacysta enää mitään heikkoa, ja Danin rumpusoolokin kuulostaa täydelliseltä Born On A Judgement Dayssa !

Allekirjoitan tuon edelleen, eli tuo levykolmikko on mulle parasta Helloweenia. Tosin Rabbit on joskus hyvinkin tasavahva, ja Keeperitkin oikeassa mielentilassa ja sitten myös...no joo Mutta juuri nyt tuntuu siltä, että tämä kokoonpano toimii täydellisesti, ketään en vaihtaisi. En ole kyllä ennenkään kaipaillut esim. Hansenin tai Kisken perään, Kuschin lähtö kyllä harmitti, mutta nyt kun Dani on näyttänyt kyntensä, niin mun puolesta Uli saa jatkaa hienoa työtänsä Masterplanissa. Dani ei ole pelkästään soittajana loistava, hän tuntuu sopivan bändiin muutenkin hienosti.

[Stratocaster]

^Oletkos Strato muuten Helloween-livevideoita tsekkaillut vielä koskaan, esim. tuore Graspop nostattaa varsin hyvin tunnelmia lauantaita varten ?

Legacy on aikamoisen kova levy, tällaista kirjoittelin summasummarumina joskus albumin ilmestymisen aikoihin:

"Lyhyt loppuunveto, Legacy menee mun listoilla Master Of The Ringsin ja Time Of the Oathin kanssa TOP3:een, mutta niiden välistä parhautta en ala ratkomaan, en sitten millään! Ainut ei-kiitettävä biisi löytyy Do You Know...:sta, ja ehkä Get It Up:sta, se kuvastaa levyn kovuutta. Olen alkanut tykätä jopa kannesta, ehkä parin kuukauden päästä en löydä Legacysta enää mitään heikkoa, ja Danin rumpusoolokin kuulostaa täydelliseltä Born On A Judgement Dayssa !

Allekirjoitan tuon edelleen, eli tuo levykolmikko on mulle parasta Helloweenia. Tosin Rabbit on joskus hyvinkin tasavahva, ja Keeperitkin oikeassa mielentilassa ja sitten myös...no joo Mutta juuri nyt tuntuu siltä, että tämä kokoonpano toimii täydellisesti, ketään en vaihtaisi. En ole kyllä ennenkään kaipaillut esim. Hansenin tai Kisken perään, Kuschin lähtö kyllä harmitti, mutta nyt kun Dani on näyttänyt kyntensä, niin mun puolesta Uli saa jatkaa hienoa työtänsä Masterplanissa. Dani ei ole pelkästään soittajana loistava, hän tuntuu sopivan bändiin muutenkin hienosti.

Graspopin pätkät katsottu monta kertaa. Halloween on tajuttoman kova Derisin laulamana, mutta sitä faktaa että I Want Out on Derisin laulamana kissan raiskaamista, ei mikään seikka voi muuttaa. Muutenkin Graspopista oli havaittavissa tiettyä heittelyä näin yleistasossa.