Primal Fear
Moderator: The Killer Krew
-
Sugar Daddy
- Taka-ampuja
- Posts: 1170
- Joined: Sat Jun 19, 2004 22:11
- Location: Tampere
-
Sugar Daddy
- Taka-ampuja
- Posts: 1170
- Joined: Sat Jun 19, 2004 22:11
- Location: Tampere
Nojoo. Ehkä voisin lopettaa nämä Lappis-viittaukset, tai ainakin yrittää vähentää niitä. Siinä on vain sellainen juttu, että sä dissaat kaiken, ja yleensä vielä niin perustellusti, että vaikea on enää asettua sun väitteitä vastaan. Siten kaikki just alkaa vetää sua mukaan joka juttuun. Sä olet tän laudan julkkis, ihan oikeasti. All in all, mun mielestä on hyvä, että laudalta löytyy ainakin yksi "Lappis". Tuo vain lisää persoonallisuutta laudalle, katsos.
Noniin. Tulipas taas aivan liikaa turhaa skeidaa aivan väärään paikkaan Modet voi poistaa tän ja lähettää mulle "seuraavasta napsahtaa" -varoituksen
Noniin. Tulipas taas aivan liikaa turhaa skeidaa aivan väärään paikkaan
Modet voi poistaa tän ja lähettää mulle "seuraavasta napsahtaa" -varoituksen "Darkness falls...
Penetrating my balls!"
Penetrating my balls!"
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Haa. AINA kun on kysymys Ralf Scheepersistä, niin hyvässä kuin pahassa, mä vedän Lappiksen mukaan. Tavalla tai toisella. Sitä saa etc etc. Siihen voitte luottaa !
Onneksi täällä kuitenkin 99% porukasta on ihan oikealla linjalla mukana tässäkin keskustelussa, eli pieni pilke silmäkulmassa, mutta sopivalla hetkellä vakavoituen. Kaikessa tälläkin foorumilla käydyssä keskustelussa on ollut ainakin se hyvä puoli, että kourallinen metallimusiikin suurkuluttajia on kääntynyt Primal Fear-faneiksi ja hankkinut levyjä. Mikäs sen parempi, kaikki julkisuus on hyvästä ?
Sen verran tosissaan Primal Fearkin tekee musiikkiaan, että näen punaista välittömästi, jos joku sen enempää asiasta tietämättä lähtee naureskelemaan tai dissaamaan bändiä. Vitsiksi ei Primal Fearia saa ja Ralf on tietyistä maneereistaan huolimatta niin kovan luokan vokalisti, että mulle on turha tulla kauheasti selittämään ettei hän osaa tms. Näyttöä löytyy jo niin monelta levyltä, aloin justiin miettimään, että Ralffin laulamia levyjä mulla alkaa olla aika liuta, kun laskee Gammat ja Primalit yhteen.
Kuuntelen muuten parhaillaan ekaa levyä, aloitusraidat Chainbreaker ja Silver & Gold ynnä Promised Land ovat ihan pätevää junttaa, eikä levyltä kovin montaa heikkoa biisiä löydy, muttei toisaalta mitään ihmeellistäkään. Jo liian monta kertaa mainitun RITD-biisin lisäksi huumorikastiin voi merkitä huoletta kappaleet Dollars ja etenkin Formula One. Kyllähän se on sanottava, että harppaus kakkoslevyyn Jaws Of Death oli melkoinen, kun materiaalia kuuntelee. Jotenkin tuntuu, ettei tätä S/T-levyä tehty ihan 100% tosissaan ja vasta seuraavalla levyllä kaikki jäsenet olivat mukana täysillä Primal Fear-hengessä. Bändin toinen sielu, basisti Mat Sinner oli kuitenkin tässä vaiheessa vielä melko tiukasti naimisissa oman Sinner-projektinsa kanssa, kuten oli ollut jo 1980-luvun alkupuolelta. Pakko muuten kehua tuota yllä mainitsemaani Promised Land-kappaletta tältä debyytiltä, aika perhanan hyvä, loistava kertosäe ja yksinkertaisen tehokas perussäkeistö ynnä hienot kitarasoolot.
Lopuksi voin suositella satunnaisille naureskelijoille Nuclear Fire-levyn päätösraidan Living In Metal kuuntelua. Viekää kuitenkin äiskän perintökristallit kauas, ettei tule sitten jälkeenpäin sanomista. Joku voi sanoa, että kauheaa kiljumista, minä sanon toisella kotimaisella:
Fucking amazing pair of pipes that hormone-monster has
Tää on muuten huolestuttavaa, mä alan kohta olla Ralffin ja Primal Fearin ykkösfani maailmassa, sen verran tulee tunteella kommentoitua kaikkea.
Onneksi täällä kuitenkin 99% porukasta on ihan oikealla linjalla mukana tässäkin keskustelussa, eli pieni pilke silmäkulmassa, mutta sopivalla hetkellä vakavoituen. Kaikessa tälläkin foorumilla käydyssä keskustelussa on ollut ainakin se hyvä puoli, että kourallinen metallimusiikin suurkuluttajia on kääntynyt Primal Fear-faneiksi ja hankkinut levyjä. Mikäs sen parempi, kaikki julkisuus on hyvästä ?
Sen verran tosissaan Primal Fearkin tekee musiikkiaan, että näen punaista välittömästi, jos joku sen enempää asiasta tietämättä lähtee naureskelemaan tai dissaamaan bändiä. Vitsiksi ei Primal Fearia saa ja Ralf on tietyistä maneereistaan huolimatta niin kovan luokan vokalisti, että mulle on turha tulla kauheasti selittämään ettei hän osaa tms. Näyttöä löytyy jo niin monelta levyltä, aloin justiin miettimään, että Ralffin laulamia levyjä mulla alkaa olla aika liuta, kun laskee Gammat ja Primalit yhteen.
Kuuntelen muuten parhaillaan ekaa levyä, aloitusraidat Chainbreaker ja Silver & Gold ynnä Promised Land ovat ihan pätevää junttaa, eikä levyltä kovin montaa heikkoa biisiä löydy, muttei toisaalta mitään ihmeellistäkään. Jo liian monta kertaa mainitun RITD-biisin lisäksi huumorikastiin voi merkitä huoletta kappaleet Dollars ja etenkin Formula One. Kyllähän se on sanottava, että harppaus kakkoslevyyn Jaws Of Death oli melkoinen, kun materiaalia kuuntelee. Jotenkin tuntuu, ettei tätä S/T-levyä tehty ihan 100% tosissaan ja vasta seuraavalla levyllä kaikki jäsenet olivat mukana täysillä Primal Fear-hengessä. Bändin toinen sielu, basisti Mat Sinner oli kuitenkin tässä vaiheessa vielä melko tiukasti naimisissa oman Sinner-projektinsa kanssa, kuten oli ollut jo 1980-luvun alkupuolelta. Pakko muuten kehua tuota yllä mainitsemaani Promised Land-kappaletta tältä debyytiltä, aika perhanan hyvä, loistava kertosäe ja yksinkertaisen tehokas perussäkeistö ynnä hienot kitarasoolot.
Lopuksi voin suositella satunnaisille naureskelijoille Nuclear Fire-levyn päätösraidan Living In Metal kuuntelua. Viekää kuitenkin äiskän perintökristallit kauas, ettei tule sitten jälkeenpäin sanomista. Joku voi sanoa, että kauheaa kiljumista, minä sanon toisella kotimaisella:
Fucking amazing pair of pipes that hormone-monster has
Tää on muuten huolestuttavaa, mä alan kohta olla Ralffin ja Primal Fearin ykkösfani maailmassa, sen verran tulee tunteella kommentoitua kaikkea.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Kaikki PF:t löytyy hyllystä, joten voisin kommentoida hiukan. 1. ja uusin levy ovat kevyesti parhaat PF:n tuotokset. 3. sijalle minun listallani nousee Nuclear Fire. Loppuja levyjä vaivaa mielikuvituksettomuus ja junnaavuus. Eivät oikein nouse lentoon hyvästä yrityksestä huolimatta muutamaa laatubiisiä lukuunottamatta. Black Sun kolahtaa kaikkein vähiten.
Ralf on laatulaulaja. Välillä keskittyi ehkä liikaa huutamiseen, mutta nykyisin on taas monipuolistunut. Ei ole epäselvyyttä siitä, kuka on Ralf-pojan esikuva.
Ralf on laatulaulaja. Välillä keskittyi ehkä liikaa huutamiseen, mutta nykyisin on taas monipuolistunut. Ei ole epäselvyyttä siitä, kuka on Ralf-pojan esikuva.
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
^Ymmärsinkö oikein, että eka ja vika kolahtavat parhaiten ? Aika mielenkiintoinen pari. Itsellä on järjestys varmaan jotakuinkin alle laittamani kaltainen. Debyytti menee kahden ohitse siksi, että vaikka sillä on muutama heikompi kipale, siellä on toisaalta niitä sykähdyttäviä kappaleita vastapainoksi. Viimeiseksi jääneitä vaivaa todellakin pieni tasapaksuus, eli sormella ei voi oikein sieltä osoittaa hyvää eikä huonoa, tiukkaa ja tasaista vääntöä vain. Ovat kyllä kuunteluiden myötä aukeilleet paremmin ja varsinkin ensimmäinen ostokseni aikoinaan eli Jaws Of Death on petrannut vähitellen, Final Embrace sen kirkkaimpana helmenä.
1. Seven Seals 10
2. Nuclear Fire 9½
3. Devil´s Ground 9+
4. Primal Fear 8½
5. Jaws Of Death 8+
6. Black Sun 8
1. Seven Seals 10
2. Nuclear Fire 9½
3. Devil´s Ground 9+
4. Primal Fear 8½
5. Jaws Of Death 8+
6. Black Sun 8
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Ymmärsit oikein. SS on mielestäni yksi viime vuoden parhaista levyistä ellei jopa paras. Se on täynnä loistavia biisejä ja melodiat, myös laulumelodiat, toimivat todella hyvin. 1. levyllä on myös todellisia helmiä, eikä pari heikompaa vetäisyä siksi haittaa. Ne voi aina skipata, eikä sitäkään tarvitse tehdä monesti.
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
^Kurkkasin topicin aloitustekstejäni ja totesin, että eilisen tehokuuntelun jälkeen S/T paransi pisteellä arvosanaa. Pieni tauko teki terää, se oli paljon parempi kuin muistinkaan. Hyviä kappaleita ovat Chainbreaker, Silver & Gold, Nine Lives, Deep Purple-cover Speedking, erinomaisia ovat Promised Land, Tears Of Rage ja loput ovat sitten hiukan tavanomaisempaa materiaalia. Heikoimmat vedot jo nuo aikaisemmin manitsemani. Speedking on hauskaa kuunneltavaa, Ralffi vetäisee kuin Gillan vuonna 1970, yllättävänkin tyylikäs suoritus.
Primal Fear on kyllä osannut näiden powerballadien teon, joka levyltä löytyy hyvä, siirappisuuden välttävä sellainen.
Primal Fear on kyllä osannut näiden powerballadien teon, joka levyltä löytyy hyvä, siirappisuuden välttävä sellainen.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
-
Sugar Daddy
- Taka-ampuja
- Posts: 1170
- Joined: Sat Jun 19, 2004 22:11
- Location: Tampere
Nyt on muutama viikko pureskeltu albumia Devil's Ground. Muutamalla sanalla ihan helvetin loistava! Screaming heavy metal! Tällä levyllä on ehkä vähiten omaperäisyyttä kuulemistani Primal Fear -levyistä, mutta silti potkii ihan täysillä. Metal is Forever on todellinen 2000-luvun metallihymni. Levyllä on loistavia biisejä, mutta usein kuitenkin se kliimaksi tulee kitarailoitteluissa ja -sooloissa. Hienoa kitaratyöskentelyä täynnä koko levy! Ralf Scheepers on totutusti vakuuttava mikin varressa.
Omistan muuten digibook-version tästä, ja on jopa Seven Sealsiakin hienompi pakkaus. Omistaako kukaan muu tätä versiota? Kieltämättä hienoin digipak-tyylinen ratkaisu ikinä! Levyllä on myös mukiinmenevä bonusbiisi, coveri Sabbathin Die Youngista, joka vedetään ihan hyvin. Myös 5.1-versiot Metal is Foreverista ja The Healerista löytyvät. Itse en omista laitteita, joten en ole voinut sitä kuunnella. Suhinaa pukkaa vaan.
Levykauppa Äxästä lähti 15 eurolla. Siihen hintaan varsinkin tämä digi on todella kannattava hankinta.
Omistan muuten digibook-version tästä, ja on jopa Seven Sealsiakin hienompi pakkaus. Omistaako kukaan muu tätä versiota? Kieltämättä hienoin digipak-tyylinen ratkaisu ikinä! Levyllä on myös mukiinmenevä bonusbiisi, coveri Sabbathin Die Youngista, joka vedetään ihan hyvin. Myös 5.1-versiot Metal is Foreverista ja The Healerista löytyvät. Itse en omista laitteita, joten en ole voinut sitä kuunnella. Suhinaa pukkaa vaan.
Levykauppa Äxästä lähti 15 eurolla. Siihen hintaan varsinkin tämä digi on todella kannattava hankinta.
"Darkness falls...
Penetrating my balls!"
Penetrating my balls!"
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
^Puhut veliseni asiaa Devil´s Groundista. Metal Is Forever on kaikista ikinä tehnyistä ylistyshymneistä ehkä se kaikkein kovin. Eikä vähiten Ralffin ansiosta. Primal Fearhan on harrastanut tuon tyylisiä vetoja aina, mutta kyllä tuo biisi on se napakymppi jota ei varmaan koskaan ylitetä. En kyllä pane pahakseni, jos näin kävisi. Itselläni on digit Jaws Of Deathista ja Seven Sealsista, muun kokoelman päivittäminen on vielä vaiheessa. Täytyy laittaa korvan taakse tuo Devil´s Ground, tosin, olen jo pitkän aikaa ostanut digin aina kun se on mahdollista. Varsinkin Cdon tuntuu myyvän niitä halvemmalla kuin tavallisia. Mikäs siinä, yleensä aika tyylikkäitä toteutuksia ja bonusbiisejä höysteenä.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Tänään oli päivä, jolloin omistukseeni siirtyi erittäin tyylikäs dvd:n ja cd:n sisältävä paketti, The History Of Fear. Kansia ja layoutia myöden hieno paketti, eihän tämmösestä setistä dvd:llä voi paljoa valittaa, vai voiko ?
SIDE #1 -- DVD
Wacken Open Air 8/2001
1. Introduction [:43]
2. Angel in Black [3:34]
3. Battalions of Hate [3:47]
4. Nuclear Fire [4:32]
5. Chainbreaker [4:07]
6. Eye of an Eagle [4:46]
7. Fight the Fire [4:36]
8. Running in the Dust [4:50]
9. Silver and Gold [4:00]
10. Final Embrace [5:16]
11. Angel in Black (Reprise) [2:45]
Black Sun Tour 10/2002
1. Introduction [1:26]
2. Chainbreaker [4:07]
3. Black Sun [3:53]
4. Church of Blood [5:07]
5. Mindcontrol [4:59]
6. Under Your Spell [4:48]
7. Fear [4:15]
8. Tears of Rage [6:22]
9. Armageddon [4:12]
10. Living for Metal [4:15]
11. Medley: One With the World/Satisified/Born to Rock/Metal Gods [11:42]
Bootleg section
1. Wacken Open Air 1998 [1:33]
2. European Tour 1998 [1:33]
3. Dynamo Open Air 1998 [:47]
4. Tokyo/Japan 1999 [1:46]
5. First Show of Henny Wolter Germany 2000 [2:02]
6. Bang Your Head 2000 (Feat. Jeaciam Cana) [1:26]
7. "Nuclear Fire" European Tour 2001 [7:13]
8. Viva 2/Live From Madrid "Battalions of Hate" [3:41]
9. Bloodstock - UK 2001 [1:06]
10. Gods of Metal Italy 2001 [:55]
11. Milwaukee/USA 2001 [:44]
12. New Jersey/USA 2001 [1:01]
13. Black Sun Recordings/Oer & USA (Feat. Metal Mike) [3:15]
14. "Black Sun" Brazil Tour 2003 [3:03]
15. "Metal Gods Tour" USA 2003 Plus Clips From the Nightliner to Hell [3:18]
Lisänä tuohon vielä promovideot biiseistä Angel In Black ja Armageddon. Mukana tulevalla cd:llä on tuo Wackenin live kokonaisuudessaan, kulkee nimellä Official Live Bootleg ja äänenlaatu on oikein hyvä. Kuvamateriaalia yhteensä reilut 150 minuuttia ja tuo livecd takaavat sen, että tässä on aika mainio pläjäys meille todellisille PF-faneille.
Ken ei ole vielä hankkinut, suosittelen todella lämpimästi, erittäin hyvin toteutettu dvd PURE HEAVY METAL. Black Sun Tour-tallenteen kohokohta minulle on Tears Of Rage powerballadi, jossa Rald vetäisee livenä niin hienon vokaalisuorituksen, ettei ihan heti tule vastaan. Muutenkin täytyy sanoa, että kyllä ukko oli ainakin tuolloin 2001-2002 erinomaisessa kunnossa niin ääneltään kuin muutenkin. Varmasti miehen tyyli on kova pala monelle, sen verran viljellään korkeaa rekisteriä. Vaan mitäs siitä, kun on mitä käyttää. Aika vähän kompromisseja joutuu Ralf tekemään, ottaen huomioon taajuudet joilla liikutaan. Muu bändikin jyrää vastustamattomasti ja tekemisen ilo paistaa kauas.
Ai niin, Lappis-osuus vielä. Minusta tuo Wackenin Running In The Dust on suuri pettymys siinä mielessä, että toimii melkoisen hyvin. Sekä bändi, että yleisö innostuvat silminnähden lisää, kun biisi alkaa. Eli muutkin diggaavat, kuin vain Lappis ja Co. Performanssi verrattuna tuolla aikaisemmin sivuilla esiintyneeseen klippiin on suunnattomasti parempi, jopa se paljon parjattu riffi kuulostaa hyvältä ja Ralf leikittelee äänellään komeasti. Mä kopsaan tän Lappis sulle kun ehdin, niin saatte hehkuttaa rauhassa.
NP: Wacken 8/2001 - Running In The Dust
SIDE #1 -- DVD
Wacken Open Air 8/2001
1. Introduction [:43]
2. Angel in Black [3:34]
3. Battalions of Hate [3:47]
4. Nuclear Fire [4:32]
5. Chainbreaker [4:07]
6. Eye of an Eagle [4:46]
7. Fight the Fire [4:36]
8. Running in the Dust [4:50]
9. Silver and Gold [4:00]
10. Final Embrace [5:16]
11. Angel in Black (Reprise) [2:45]
Black Sun Tour 10/2002
1. Introduction [1:26]
2. Chainbreaker [4:07]
3. Black Sun [3:53]
4. Church of Blood [5:07]
5. Mindcontrol [4:59]
6. Under Your Spell [4:48]
7. Fear [4:15]
8. Tears of Rage [6:22]
9. Armageddon [4:12]
10. Living for Metal [4:15]
11. Medley: One With the World/Satisified/Born to Rock/Metal Gods [11:42]
Bootleg section
1. Wacken Open Air 1998 [1:33]
2. European Tour 1998 [1:33]
3. Dynamo Open Air 1998 [:47]
4. Tokyo/Japan 1999 [1:46]
5. First Show of Henny Wolter Germany 2000 [2:02]
6. Bang Your Head 2000 (Feat. Jeaciam Cana) [1:26]
7. "Nuclear Fire" European Tour 2001 [7:13]
8. Viva 2/Live From Madrid "Battalions of Hate" [3:41]
9. Bloodstock - UK 2001 [1:06]
10. Gods of Metal Italy 2001 [:55]
11. Milwaukee/USA 2001 [:44]
12. New Jersey/USA 2001 [1:01]
13. Black Sun Recordings/Oer & USA (Feat. Metal Mike) [3:15]
14. "Black Sun" Brazil Tour 2003 [3:03]
15. "Metal Gods Tour" USA 2003 Plus Clips From the Nightliner to Hell [3:18]
Lisänä tuohon vielä promovideot biiseistä Angel In Black ja Armageddon. Mukana tulevalla cd:llä on tuo Wackenin live kokonaisuudessaan, kulkee nimellä Official Live Bootleg ja äänenlaatu on oikein hyvä. Kuvamateriaalia yhteensä reilut 150 minuuttia ja tuo livecd takaavat sen, että tässä on aika mainio pläjäys meille todellisille PF-faneille.
Ken ei ole vielä hankkinut, suosittelen todella lämpimästi, erittäin hyvin toteutettu dvd PURE HEAVY METAL. Black Sun Tour-tallenteen kohokohta minulle on Tears Of Rage powerballadi, jossa Rald vetäisee livenä niin hienon vokaalisuorituksen, ettei ihan heti tule vastaan. Muutenkin täytyy sanoa, että kyllä ukko oli ainakin tuolloin 2001-2002 erinomaisessa kunnossa niin ääneltään kuin muutenkin. Varmasti miehen tyyli on kova pala monelle, sen verran viljellään korkeaa rekisteriä. Vaan mitäs siitä, kun on mitä käyttää. Aika vähän kompromisseja joutuu Ralf tekemään, ottaen huomioon taajuudet joilla liikutaan. Muu bändikin jyrää vastustamattomasti ja tekemisen ilo paistaa kauas.
Ai niin, Lappis-osuus vielä. Minusta tuo Wackenin Running In The Dust on suuri pettymys siinä mielessä, että toimii melkoisen hyvin. Sekä bändi, että yleisö innostuvat silminnähden lisää, kun biisi alkaa. Eli muutkin diggaavat, kuin vain Lappis ja Co. Performanssi verrattuna tuolla aikaisemmin sivuilla esiintyneeseen klippiin on suunnattomasti parempi, jopa se paljon parjattu riffi kuulostaa hyvältä ja Ralf leikittelee äänellään komeasti. Mä kopsaan tän Lappis sulle kun ehdin, niin saatte hehkuttaa rauhassa.
NP: Wacken 8/2001 - Running In The Dust
Nykyään melkein kaikki on jännää.
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
En oikein usko.Haba wrote:eiköhän se Ralffi ole hieman hillinnyt tuota bodauspuolta
Ralph @ Tuska 2005
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Tuota noin, kyllä massaa on tippunut ja paljon. Justiin äsken katoin sekä Wackenin, että 2002 Black Sun-keikan. Käsivarren ympärysmitta on pienentynyt varovasti arvioiden ainakin 1/3 ja äijä on muutenkin paljon sutjakampi. Hyvä niin, pitäköön itsensä kunnossa ja keskittyköön hieman enemmän ääneensä kuin kroppaan, sanon mä.
Sitten sivuhuomautuksena sellainen, että Black Sun 2002-live tuolta History Of Fear-julkaisulta on parasta livematskua, mitä olen nähnyt sitten Overkillin Wrecking Everything-hankinnan. Loistava äänenlaatu ja kuva myös, vaikka ohjaaja hieman kikkaileekin ja välillä Harrisin leikkaukset ovat todella hitaita tuohon verrattuna, mutta onneksi vain välillä ja tehokeinona. Stuttgartin täpötäyden klubin yleisö on todella hyvin mukana, bändi on hyvällä tuulella ja homma toimii. Silloinen kitaristikaksikko oli todella kova, erinomaista yhteissoittoa ja kitarat niin minun makuun, että oikein pelottaa. Ralffin ääni oli aivan uskomattomassa kunnossa, ei voi mitään, mutta ukon äänenväri tms. seikat uppoavat tänne todella hyvin. No senhän te jo tiesittekin. Liebling rummuissa ja Sinner bassossa on takuuvarma rytmiryhmä, homma groovaa mainiosti. Mat Sinnerhän on itsekin kohtuullisen hyvä laulaja, kuten kaikki Sinnerin levyjä omistavat tietävät. Mies tukee hienosti Ralffia taustalaulussa ja tuo syvyyttä tulkintaan.
Tässä on pakko laittaa heti tilaukseen hyllystä vielä puuttuva Black Sun, sen verran rajusti upposivat setissä olevat tuon levyn biisit, pitkähkön tauon jälkeen. Varsinaisen setin viimeisenä on Living For Metal, siihen asti Ralffin suoritus oli ollut täysin tapliton, eli käytännössä 1:1 levyvetojen kanssa. Odotin mielenkiinnolla, vetääkö vielä tuon biisin kertsin, mutta mies osoitti inhimillisyytensä ja jätti homman yleisölle ja Sinnerille. Muut osiot tulivat prikulleen, mutta kertosäkeessä mennään niin hirvittävän korkealle, että jos olisi sen vetänyt ilman kompromisseja, olisin nostanut ukon jo Brucen ja Dion ohitse suosikeissani. Ei sentään. Samassa biisissä on hauska sattuma, kun bändi jättää kertosäkeen kokonaan yleisön huoleksi ja lopettaa soittamisen. Ensimmäinen "Living for metaaaal" menee vielä hyvin, mutta sen jälkeen homma kaatuu yleiseen mölinään ja loppuu sitten kokonaan. Ai että repesin, tanan amatöörit, vaikka muuten hyvin mukana olivatkin. Ralffin välispiikit ovat muuten saksaksi, joka tuo tallenteeseen oman pikantin lisänsä. Mitäs sitä nyt sakemanneille muuta puhumaan, kotikentällä kun ollaan. Viimeisenä kuullaan medley, jonka päättää Priestin Metal Gods kokonaisuudessaan. Kyllähän Ralffi on Owensin ohella maailman Halford-kopioiden ykkönen, aika rautainen veto keikan päätteeksi, loputkin paukut vedetään tähän versioon joka on luvalla sanoen todella kova, soittoa myöden.
Primal Fear rules. Keep away posers.
Ps. Tears Of Rage on niin uskomattoman hieno biisi, että ei voi tajuta. Toteutus livenä on niin tyylikäs, että harvoin näkee. Näköjään saksalaisillakin on näkemystä, eikä pelkästään järjestelmällisyyttä. Awesome.
Sitten sivuhuomautuksena sellainen, että Black Sun 2002-live tuolta History Of Fear-julkaisulta on parasta livematskua, mitä olen nähnyt sitten Overkillin Wrecking Everything-hankinnan. Loistava äänenlaatu ja kuva myös, vaikka ohjaaja hieman kikkaileekin ja välillä Harrisin leikkaukset ovat todella hitaita tuohon verrattuna, mutta onneksi vain välillä ja tehokeinona. Stuttgartin täpötäyden klubin yleisö on todella hyvin mukana, bändi on hyvällä tuulella ja homma toimii. Silloinen kitaristikaksikko oli todella kova, erinomaista yhteissoittoa ja kitarat niin minun makuun, että oikein pelottaa. Ralffin ääni oli aivan uskomattomassa kunnossa, ei voi mitään, mutta ukon äänenväri tms. seikat uppoavat tänne todella hyvin. No senhän te jo tiesittekin. Liebling rummuissa ja Sinner bassossa on takuuvarma rytmiryhmä, homma groovaa mainiosti. Mat Sinnerhän on itsekin kohtuullisen hyvä laulaja, kuten kaikki Sinnerin levyjä omistavat tietävät. Mies tukee hienosti Ralffia taustalaulussa ja tuo syvyyttä tulkintaan.
Tässä on pakko laittaa heti tilaukseen hyllystä vielä puuttuva Black Sun, sen verran rajusti upposivat setissä olevat tuon levyn biisit, pitkähkön tauon jälkeen. Varsinaisen setin viimeisenä on Living For Metal, siihen asti Ralffin suoritus oli ollut täysin tapliton, eli käytännössä 1:1 levyvetojen kanssa. Odotin mielenkiinnolla, vetääkö vielä tuon biisin kertsin, mutta mies osoitti inhimillisyytensä ja jätti homman yleisölle ja Sinnerille. Muut osiot tulivat prikulleen, mutta kertosäkeessä mennään niin hirvittävän korkealle, että jos olisi sen vetänyt ilman kompromisseja, olisin nostanut ukon jo Brucen ja Dion ohitse suosikeissani. Ei sentään. Samassa biisissä on hauska sattuma, kun bändi jättää kertosäkeen kokonaan yleisön huoleksi ja lopettaa soittamisen. Ensimmäinen "Living for metaaaal" menee vielä hyvin, mutta sen jälkeen homma kaatuu yleiseen mölinään ja loppuu sitten kokonaan. Ai että repesin, tanan amatöörit, vaikka muuten hyvin mukana olivatkin. Ralffin välispiikit ovat muuten saksaksi, joka tuo tallenteeseen oman pikantin lisänsä. Mitäs sitä nyt sakemanneille muuta puhumaan, kotikentällä kun ollaan. Viimeisenä kuullaan medley, jonka päättää Priestin Metal Gods kokonaisuudessaan. Kyllähän Ralffi on Owensin ohella maailman Halford-kopioiden ykkönen, aika rautainen veto keikan päätteeksi, loputkin paukut vedetään tähän versioon joka on luvalla sanoen todella kova, soittoa myöden.
Primal Fear rules. Keep away posers.
Ps. Tears Of Rage on niin uskomattoman hieno biisi, että ei voi tajuta. Toteutus livenä on niin tyylikäs, että harvoin näkee. Näköjään saksalaisillakin on näkemystä, eikä pelkästään järjestelmällisyyttä. Awesome.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
-
Sugar Daddy
- Taka-ampuja
- Posts: 1170
- Joined: Sat Jun 19, 2004 22:11
- Location: Tampere
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Tähän väliin pakko lainata Pulkkisesta:Iron Constable wrote:
Primal Fear .. ....
.... Keep away posers. ......
Ei jumalauta hei, siis ethän sä usko tota itekään saatana!
No joo, jos nyt ihan aikuisten oikeesti niin tollasen hehkuttelun jälkeen toi DVD on ehdottomasti lisättävä loppumattomaan ostoslistaan.
WHAT WOULD YOU DO IF VINCE NEIL SHOULD VISIT - BY MISTAKE - A DEATH GIG?
"I'd fuckin' kick his ass and while he's on the ground bleeding and crying I'd take a rancid smelly shit in his face and make him eat it!" -Chuck Schuldiner '86
"I'd fuckin' kick his ass and while he's on the ground bleeding and crying I'd take a rancid smelly shit in his face and make him eat it!" -Chuck Schuldiner '86
-
Iron Constable
- Crusader
- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Mitä te vielä mietitte. Ihan oikeesti, 13.95 dvd:n ja cd:n yhdistelmästä on todella vähän, kun pakettikin on oikein tyylikäs. Sisällöstä ei enää enempää, tein varmaan pointin selväksi. On se kumma, pari vuotta sitten omistin bändiltä vain yhden levyn ja en oikein lämmennyt näille uudemmille vaikka niitä työkaveri kovasti tuputti kuunteluun. Toki olin Scheepersin äänestä aina pitänyt ja Gammat sun muut löytyivät hyllystä. Sitten vaan päässä naksahti 
tai jotain ja homma aukesi. Seven Seals käänsi homman turbovaihteelle ja siellä mennään edelleen kaasu pohjassa. Nyt tuntuu joka kuuntelulla vanhatkin potkivan paremmin ja tuo vielä puuttuva Black Sun tärähti noiden dvd:n biisien osalta tajuntaan aivan täysillä, vaikka aikaisemmin tökki. Edellisestä koeajosta on kyllä aikaa aika kauan. Armageddonin kertsi jäi eilen illalla lähtemättömästi päähän...
" IF THIS IS ARMAGEDDON
THEN WHO THE HELL ARE YOU
THE SOLDIERS OF THE HOLY WAR
ARE BRINGIN' HELL TO YOU "
tai jotain ja homma aukesi. Seven Seals käänsi homman turbovaihteelle ja siellä mennään edelleen kaasu pohjassa. Nyt tuntuu joka kuuntelulla vanhatkin potkivan paremmin ja tuo vielä puuttuva Black Sun tärähti noiden dvd:n biisien osalta tajuntaan aivan täysillä, vaikka aikaisemmin tökki. Edellisestä koeajosta on kyllä aikaa aika kauan. Armageddonin kertsi jäi eilen illalla lähtemättömästi päähän..." IF THIS IS ARMAGEDDON
THEN WHO THE HELL ARE YOU
THE SOLDIERS OF THE HOLY WAR
ARE BRINGIN' HELL TO YOU "
Nykyään melkein kaikki on jännää.