Wacken Open Air 2008

[OsmaGunner]

Tämmöstä säätä näyttäis olevan

Eikös Hampuri taida olla suurin kaupunki siinä "lähellä"?

[Thrashtard]

Yhtä paska festari se oli kuin viime vuonnakin. Maideniin en edes mahtunut sisään saatana. Nifelheim oli _täysin_ ylivoimainen. Kokonaisia keikkoja tuli katottua ehkä pari. Viimeinen Wackeni mulle.

[S.R.]

^Joo, porukkaa kyllä pursusi joka paikasta. Maidenia katsottiin muutama kipale melko edessä noin 4-5 rivi mutta lopulta oli pakko valua hieman taaemmas.
Melko fyysistä vääntöä, eikä ole helppoa katsoa keikkaa kun joutuu koko ajan vääntelehtimään ettei menetä paikkaa.
Maiden odotetusti hyvin keikan mutta ainut asia mikä harmittaa on ettei tuota Event-shirttiä saanutkaan, vain 1000 painoivat noita ja jo keskiviikkona oli myynnissä joten arvatenkin möivät torstaina ei-oota.

Nifelheimin veljekset tuli jo torstaina nähtyä ohimennen, en kuitenkaan mennyt juttelemaan. Ja tulipa tottakai seurattua myös Nifelheimin perjantainen keikka, soundit oli kyllä suht epäselvät kun aiemmin kuultuna vain pari biisiä.

Carcass oli kyllä hemmetin kova livenä ja porukkaa surffaili koko ajan yli. Yllätys oli tuo Ken Owen:in rumpusoolo, kaveri on hieman huonossa hapessa ja tärisi ihan hitosti. Ei sinänsä ihme kun miettii mitä kaikkea käynyt läpi.

Voishan tuonne ehkä ensi vuonnakin mennä, jos saavat jotain kovaa settiä kasaan.

Aika mahtavia pittejä oli Exoduksen ja Soilworkin aikana.

[Deathrace King]

Varsin onnistunut reissu kyllä. Festarijärjestelyt toimivat, kelit varsin kohtuulliset, eikä mitään suurempia valittamisen aiheita tosiaankaan ollut. Saksalaisetkaan eivät tuntuneet niin känniääliöiltä kuin viime vuonna, eli vikana yönä oli ainakin meidän leirin läheisyydessä rauhallista. Itsehän dokattiin Espanjalaisten kanssa aamuseitsemään ja meininkiä riitti

Lyhyitä kommentteja näkemistäni keikoista:

GIRLSCHOOL: Aika perusmeininkiä. Hyvää muijaenergiaa, mutta kovempikin olis voinu olla. Stemmat laulettiin vähän vituralleen.

AIRBOURNE: Ihan helvetin kova, vapise AC/DC! Äijät veti niin tunteella, kuin vain mahdollista ja kunnon show oli ehdottomasti katsomisen arvoinen. Laulajakitaristi kiipesi lavan laitarakenteita jonnekin yli 20 metrin korkeuteen ja soitti siellä sitten soolon. Biisi ei katkennut missään vaiheessa. Festareitten "musta hevonen", pakko ottaa tän bändin tuotantoa haltuun.

MAIDEN: Jos mahdollista, niin vieläkin kovempi keikka, kuin Stadikalla. Bruce tosin oli aika kännissä(varsinkin alkukeikan) ja paikoitellen laulo ohi mikin, mut eipä tuo niin haitannut. Pari ekaa spiikkiä oli pelkkää fucking fuckia

MASSACRE: Ihan perushyvää death metallia. Keikka vähän väsynyt. Odotin vähän enempi, mutta ei täysin pettymys.

CHILDREN OF BODOM: Yleisöä oli aivan pähkinöinä ja sitä oli melkein yhtä paljon kuin Maidenin keikalla(=koko alue lähes ääriä myöten täynnä). Keikka oli hyvä ja viihdyttävä. Rihanna ja Van Halen coverit olivat hauskoja. Tehtiin kuulemma croudsurffaamisen kaikkien aikojen ennätys. Yli 2100 ihmistä yli turva-aidan!!

NIFELHEIM: Ainut telttalavan keikka mitä kävin katsomassa ja toimi mainiosti. Rankkaa&vauhdikasta heviriffittelyä rääkymislaululla. Teltta oli ihan täynnä porukkaa ja bändi oli energinen.

THE HAUNTED: Ihan hyvä keikka, muttei sen enempiä. Kyllä tän bändin kulta-aika näyttäisi olevan ohi. Uusimman levyn parit biisit kuulostivat joltain paskalta emo-rockilta.

HOLY MOSES: Sabina on kyllä kovin metallimuija! Keikka ei kuitenkaan ollut minusta niin kova, kuin Jalometallissa viime vuonna. Keikka tuli aika helvetin kovaa, eikä korvatulppia tietenkään sattunut olemaan messissä.

EXODUS: Yks festareitten kovimmista vedoista! Rob Dukes on ÄIJÄ! Circlepitti oli valtava ja siellä tulikin vajaat puoli keikkaa riehuttua. Miinuksena ehkä vaan se, että vanhoja hittejä ei tullut kovimkaan montaa, vaan settilista painoittui kolmeen uusimpaan plättyyn. Aikataulumuutoksesta ei tiedotettu tai ainakaan kuulutettu missään ja pettymys olikin sanoin kuvaamaton, kun lähes eturivissä odoteltiin keikan alkua ja lavalle kipusi Sweet Savage. Kaikki Exoduksen fanit kävelivät huulipyöreinä pettyneenä, mutta sit sain kyselemällä selville että se soittaa heti Holy Moseksen jälkeen.

OBITUARY: Exoduksen keikka vei itseltäni enimmät voimat, mutta väsynyt oli myös bändi. Intensiivisyys puuttui täysin. Joka biisin jälkeinen juomatauko ennen seuraavaa välispiikkiä/biisiä ei oikein toimi. Älkää käsittäkö kuitenkaan väärin, Obituary on minusta loistava bändi.

CARCASS: Kyllähän Carcass toimi hienosti. Samanoloinen veto kuin tuskassa. Angela kävi lavalla vetämässä Jeffin kanssa dueton. Hiukan energisempää lavameininkiä olis bändiltä jokatapauksessa toivonut, mutta hyvä näinkin. Walker spiikkas
muuten että häntä hävettää soittaa Exoduksen jälkeen ja omisti sitten Bay-Arean legendoille biisin.

KREATOR: Odotukset olivat korkealla, eikä Kreator pettänyt! Ihan saatanan kova keikka ja soundit ja valoshow toimivat mainiosti. Mille lauloi paljon paremmin kuin Tuskassa ja oli ehkä vihaisempi kuin koskaan. Tämä bändi ei todellakaan ole väsynyt joidenkin höpötyksistä huolimatta!


Laivamatkat olivat hurjia bileitä ja ts:n mainitsema uintireissu erittäin siisti juttu. Vika risteily Tukholmasta Turkuun oli parhautta: sauna&poreamme, metallidisko, pokeriturnaus ja hurjaa viinanjuontia&biletystä aamuun asti. Niin sitä pitää arvoisat matkakumppanit!

[Deathrace King]

Yhtä paska festari se oli kuin viime vuonnakin. Maideniin en edes mahtunut sisään saatana. Nifelheim oli _täysin_ ylivoimainen. Kokonaisia keikkoja tuli katottua ehkä pari. Viimeinen Wackeni mulle.

Jätkä on ehkä vähän liian nuori/ug-hakuinen näille festareille. Wacken on kuitenkin isoimmista festareista se, jossa nimenomaan on lähes pelkästään kovia metallin ystäviä, eikä ollenkaan pahemmin trendipellejä. Samanhenkistä porukkaa siis kansalaisuuteen katsomatta, mikä on meikästä todella jees. Sillehän ei mitään mahda, jos porukan määrä ahdistaa(onhan siellä tungosta), mutta eteen pääsee todella helposti, kunhan vaan pujottelee ihmisten ohi. Yleisö ei ole lähimainkaan niin tiiviisti pakkautunut, kuin Suomessa, eikä kukaan valita. Miksi helvetissä jäbä ei sit kattonut enempää bändejä?

[Ipe]

^ Koska dokailu on festareiden kaiken a ja o, ei bändit?

Itselle jäi tilille Graspopista melkeinpä 15 bändin näkeminen, ja tasaisessa humalassa tuli oltua aamusta lähtien. Molemmat puolet siis voi hoitaa kunnialla.

[S.R.]

KREATOR: Odotukset olivat korkealla, eikä Kreator pettänyt! Ihan saatanan kova keikka ja soundit ja valoshow toimivat mainiosti. Mille lauloi paljon paremmin kuin Tuskassa ja oli ehkä vihaisempi kuin koskaan. Tämä bändi ei todellakaan ole väsynyt joidenkin höpötyksistä huolimatta!

Jep. Kovan keikan vetäisivät todellakin, kova oli tunku tuonne keikalle. Hieman etäämmältä joutui seuraamaan muttei juuri haitannut. Kreator veti odotetusti kovan setin ja sounditkin olivat silkkaa tappoa. Millen välispiikit edelleen vihaisia Edellisen kerran tuli nähtyä Nummirockissa Kreator mutta tämä Wackenin veto oli vaan yksinkertaisesti energisempi ja tappavampi.

[OsmaGunner]

^ Koska dokailu on festareiden kaiken a ja o, ei bändit?

Itselle jäi tilille Graspopista melkeinpä 15 bändin näkeminen, ja tasaisessa humalassa tuli oltua aamusta lähtien. Molemmat puolet siis voi hoitaa kunnialla.

Mulla itse asiassa tasan sama juttu Wackenin kohdalla, tosin usein kuitenkin tietämättä mikä bändi edes lavalla on. Hyviä oli kuitenkin lähes kaikki.

Huomasikos joku Wackenilainen, että portilta ostetun ohjelman mukaan, kun Exoduksen piti alkaa soittaa, aloittikin Sweet Savage? Exodus soitti sitten myöhemmin jossain vaiheessa, mutta en muista milloin. Sekaisin menin kuitenkin.

Jos esiintyjäkatraasta haetaan positiivisia yllätyksiä ja pettymyksiä, niin Children of Bodom oli mulle kyllä ehdottoman positiivinen yllätys. Saatanan hyvä keikka! Pettymys taasen oli Nightwish, bändi jota odotin Maidenin jälkeen toiseksi eniten. Ehkä johtui settilistasta, josta en puoliakaan tiennyt, tai sitten johtui siitä uudesta laulajasta, joka on kyllä ihan hyvä muttei läheskään Turusen veroinen.

EDIT: ylemmäs: Kreator oli kyllä hyvä, enpä olekaan aiemmin bändiin tutustunut. Paria biisiä lukuunottamatta.

[Pertti Keinonen]

MAIDEN: Jos mahdollista, niin vieläkin kovempi keikka, kuin Stadikalla. Bruce tosin oli aika kännissä(varsinkin alkukeikan) ja paikoitellen laulo ohi mikin, mut eipä tuo niin haitannut. Pari ekaa spiikkiä oli pelkkää fucking fuckia

Laivamatkat olivat hurjia bileitä ja ts:n mainitsema uintireissu erittäin siisti juttu. Vika risteily Tukholmasta Turkuun oli parhautta: sauna&poreamme, metallidisko, pokeriturnaus ja hurjaa viinanjuontia&biletystä aamuun asti. Niin sitä pitää arvoisat matkakumppanit!

Dickinson dokussa? Ei niin hirveän yleistä tänä päivänä. 2000 luvulla etenkin Belgia ja Hollanti-akselilla olen buutseista ollut havaitsevinani joko pilveä tai kaljoittelua. Nykyään lentäessä tuskin pilveä voi poltella, kun huumetestissä narahtaa, niin kielteistä julkisuutta tulee ikkunoista ja ovista.

Kerros tuosta reissusta vielä, oliko joku järjestetty juttu ja mitä maksoi vai omatoimimatka? Jos reisaus oli järjestetty jonkun yhteisön voimin niin sisältyikö siihen kaikki liput ym.? Oliko tukholman laiva oikein järjestetty teitä varten vai, kun metallia soitettiin diskossa?

[Deathrace King]

Huomasikos joku Wackenilainen, että portilta ostetun ohjelman mukaan, kun Exoduksen piti alkaa soittaa, aloittikin Sweet Savage? Exodus soitti sitten myöhemmin jossain vaiheessa, mutta en muista milloin. Sekaisin menin kuitenkin.

Luepas postaukseni tuosta ylempää. Aloitti klo 14.45(ilmoitettu aikataulu 12.50) True Metal Stagella. Ei mitään kuulutuksia, Sweet Savage vaan lavalle ja Exodusfanit olivat todella allapäin ja hämillään, ennenkuin sana kiersi kaikille että keikka vaan siirtyy.

[OsmaGunner]

^Ai, se meni noin. Kyllähän sitä vähän hämillään oltiin, että mitvit. Sweet Savagen piti muistaakseni soittaa jollain muulla lavalla alkuperäisen ohjelman mukaan. Meille saakka sana keikan siirtymisestä ei kiirinyt, ja tosiaan jännä juttu ettei siitä minkäänlaista virallista tiedotettakaan (ainakaan mun korviin saakka kantautunutta) tullut. Ei ennen eikä jälkeen SS:n.

Mutta Sweet Savage oli myös kova!

[Deathrace King]

MAIDEN: Jos mahdollista, niin vieläkin kovempi keikka, kuin Stadikalla. Bruce tosin oli aika kännissä(varsinkin alkukeikan) ja paikoitellen laulo ohi mikin, mut eipä tuo niin haitannut. Pari ekaa spiikkiä oli pelkkää fucking fuckia

Laivamatkat olivat hurjia bileitä ja ts:n mainitsema uintireissu erittäin siisti juttu. Vika risteily Tukholmasta Turkuun oli parhautta: sauna&poreamme, metallidisko, pokeriturnaus ja hurjaa viinanjuontia&biletystä aamuun asti. Niin sitä pitää arvoisat matkakumppanit!

Dickinson dokussa? Ei niin hirveän yleistä tänä päivänä. 2000 luvulla etenkin Belgia ja Hollanti-akselilla olen buutseista ollut havaitsevinani joko pilveä tai kaljoittelua. Nykyään lentäessä tuskin pilveä voi poltella, kun huumetestissä narahtaa, niin kielteistä julkisuutta tulee ikkunoista ja ovista.

Kerros tuosta reissusta vielä, oliko joku järjestetty juttu ja mitä maksoi vai omatoimimatka? Jos reisaus oli järjestetty jonkun yhteisön voimin niin sisältyikö siihen kaikki liput ym.? Oliko tukholman laiva oikein järjestetty teitä varten vai, kun metallia soitettiin diskossa?

Kyllä herra selvästi kännissä oli. Skriiniltä kun tsekattiin kaverin kanssa lähizoomausta, niin silmät seisoivat päässä. Hienosti veti jokatapauksessa noita alun vihaisia välispiikkejä lukuunottamatta. Ja parissa juoksukohdassa lauloi ohi mikin(mm. Fear of the Darkissa).

Reissu missä olin on NKM enterprisesin järjestämä bussimatka. Reissu kesti 8 päivää, maksoi 350€(ens vuonna hinta tulee nousemaan) ja sisälsi lipun festareille, bussimatkan, ruotsinristeilyt mennessä ja tullessa, saksan lautan, yöpymisen Köpenhaminassa hostellissa(tultiin siis Tanskan kautta takaisinpäin) ja menomatkalla hurjan määrän ilmaista viinaa. Meitä lähti kaksi bussillista porukkaa. Tukholman risteilyllä mukana oli myös Mc Mökän bussiporukka, ja olivat saaneet luvan soittaa diskossa pelkkää metallia. O

[whitehorse]

Wackenissa tuli nähtyä yllättävän monta bändiä. Kaikki mitä piti nähdä tuli nähtyä ja runsaasti muitakin. No ihmekös tuo, 60 bändiä yhteensä ja lähes koko ajan vähintään 2 soittamassa. Äänet oli kohdillaan joka puolella bändialuetta ja ei moitteita voi sanoa millekään lavalle. Vähän lujempaa tosin olisivat voineet soittaa, kaukana lavalta keskellä isoa ihmismassaa oli välillä vaikea kuulla ihan kaikkea. Plussaa myös anniskelupolitiikasta, aina kun janotti oli litran tuoppeja saatavilla muutaman metrin päästä ilman jonoja.

Epävirallinen tilastomerkintä joka oli kuulemma ollut paikallislehdessä. Pelkästään perjantai-aamuun mennessä 1400 käyntiä ensiavussa ja 120 viety sairaalaan asti. Mitkähän oli lopulliset lukemat kun vasta lauantaina nähtiin isoimmat moshpitit ja wall of deathit....

Maiden: Hyvä peruskeikka, kaukaa katsottuna ei tosin tullut kaikkia em. yksityiskohtia nähtyä. Väkeä oli katsomassa niin perkeleesti, varmaan se 50-60 tuhatta. Samaa fiilistä ei kyllä ollut kuin Maidenin omilla keikoilla, puolet porukasta oli tullut vaan tsekkaan mitä täällä soitetaan ja toinen puoli oli ne fanit. Monet ei-fanit kyllä ylistivät keikan parhaaksi koko festarilta. Jossain troopperin kohdalla alkoi olla jo sopivan pimeä sää jolloin tehosteet ja screenit näkyivät melko hienosti. Ite menen kuitenkin jatkossa mieluummin pienemmälle areenalle ja pelkästään maidenin keikalle.

Avantasia: Ylitti jo valmiiksi korkeat odotukset. Ehdottomasti paras keikka koko festarilta! Upea valoshow ja koko bändi kovassa iskussa. Mutta ei tätä kyllä voi heviksi sanoa, musikaali tuo oli. Ainoa miinus tekniikan pojille siitä että Landen mikki ei kuulunut ollenkaan n. ekan viiden biisin aikana. Tietty näyttivät häntä skriiniltä samalla kun ei mitään kuulunut. Tobias morkkasi myös Brucen CIPWM välispiikkiä: " he soittavat jatsia... me soitetaan hevimetallia! "

Sabaton: Täytti odotukset, mahtava livebändi ja uudet biisit toimivat mainiosti. Melko lähelle lavaa päästiin kun ajoissa mentiin odotteleen. Tässä tuli sitten koettua mitä crowdsurffaus oikein on, koko ajan piti katsella taaksepäin koska seuraava taas tulee yli. Terveisiä foorumilaiselle jonka kanssa keikkaa seurattiin!

Powerwolf. Entuudestaan tuntemattomalta bändiltä aikas suuri yllätys. Paljon tarttuvia hyviä powermetallibiisejä vähän turbonegron hengessä vedettynä. Pakko mennä levykaupoille. " We came to take your soul! "

Exodus, Killswitch, Kreator, Airboune kaikki myös todella kovia. Unearth toimi myös oikein hyvin. Nightwish sai paljon yleisöä kerättyä ja tarjosi aikas reippaat tehosteet. Eipä oikein muhun uponnut keikka kuitenkaan, joutui poistumaan ihan mitä vaan muuta katsomaan muutaman biisin jälkeen.

Nyt paha vilustuminen päällä, olis pitäny pukeutua iltaisella vähän lämpimämmin eikä luottaa vain sisäiseen villapaitaan. Vielä ei tiedä onko tonne pakko mennä uudestaan vai eikö enää ikinä...

[Thrashtard]

Ei jotenkin ollu vaan fiilistä koko festareilla, ei tullut edes juuri dokattuakaan. Johtuu kyllä osittain siitä että tätä edellinen reissu saksaan oli maailman parhaille festareille, eli Keep It Truehen. Fiilistä vei myös (nais)ongelmat, mutta se siitä. Massacre oli kovuutta, varsinkin spiikit! Samoin Obituary tietysti! Kreatoria katoin osan setistä, ihan jees meininkiä, vaikka spiikit olikin vammasia. Mun mielestä Rob Dukes anto melkoisen keharivaikutelman tolla Wacken-keikalla. Amerikanlippushortsit ja puheet Osama Bin-Ladenista ei iskeny ollenkaan, aika juntti jätkä mun mielestä. Muutenkin ne BBB:n biisit kuulosti noilla saundeilla aika paskalta.

[Asamael]

Katotaas jos pystyis jonkinlaista jäsentelyä jo tekemään tästä reissusta...
Lähettiin siis tolla NKM-bussikyydillä, johon kuului 2 lastillista Paskaan Maahan lähtijöitä. Matkanjärjestäjä antoi heti kättelyssä itsestään hyvän vaikutelman kun oli haalinut omaan bussiinsa lähestulkoon kaikki matkalle lähteneet naispuoliset henkilöt. Tampereelta mentiin siis Turkuun, jossa ei onneksi kauaa tarvinnut vanheta. Sitten lauttamatka Tukholmaan, joka meni tietovisailun, metallidiskon ja viinanjuonnin merkeissä.

Seuraavaksi vuorossa Ruotsi, joka oli se reissun todellinen Paska Maa. Uskomaton paikka, jotain homorahaa siellä vieläkin käyttävät. Malmössa seikkailtiin bussilla ja kuski ajoi leppoisasti reilut kymmenen kertaa päin punaisia valoja. Eräs sankari päätti jäädä paikalliseen Henkkaan&Maukkaan sukkaostoksille. Tämän huomasimmekin sitten vasta Trelleborgin satamassa, ja homma meinasi mennä vähän säätämiseksi, mutta kaveri saatiin lopulta paikalle ja pääsimme jatkamaan vetten yli Saksaan armottoman odottelun jälkeen. Trelleborgissa oli jo aikamoista sikailua ja oluttynnyrien kanssa läträämistä osalla porukkaa, mutta tämä oli vasta esimakua tulevasta. Ite kun yrittää olla tuommoisessa sakissa vetämättä hirveitä lärvejä, niin tuskalliseksihan se välillä käy.

Lautalla Saksaan saikin nukuttua varmaan eniten koko reissun aikana, jonkun 6-7 tuntia jopa. Saksaan kun päästiin niin alkoi jo oma mielikin vähän kirkastua, varsinkin kun päästiin viinakaupassa käymään. Esim. joku nollaseiska pullo Jeltsin-viinaa nelisen euroa, yms. yms. Wackenin kylään kun päästiin niin siinähän se vasta riemu repesikin. Idyllinen pikku kylä, jonka kadut täynnä metallisteja näyttämässä pirunsarvia ohi kiitävälle suomalaisbussille. Meille varattu leirintäalue oli hieman kaukana ja osa porukasta päättikin hajaantua toisaalle. Päätimme kuitenkin lähteä tarpomaan sen vajaan parin kilometrin matkan kantamusten kanssa. Inttihän siitä tuli mieleen, mutta voin vakuuttaa että motivaatio oli tällä kertaa "hieman" parempi. Varsinkin kun lasti ja päämäärä oli mitä oli.

Eikun leiri pystyyn ja viinaa naamaan. Sitten tapahtui kai jotain. Bändejä ei vielä ekana päivänä ollut. Joonaksen (Piece of my Mind) kanssa siellä campingissa seikkailtiin, ja saattoi olla jo eka ilta (en nyt päätäni laita pantiksi tästäkään asiasta) kun löytyi tämmönen hauska brittileiri, jossa sitten vedettiin akustisen kitaran ja kunnon köörin kanssa Alestormia, Maidenia, Tenacious D:n Tributea yms. Siellä leirissä tuli sitten useammankin kerran vierailtua festarin aikana, sen verran mukavaa porukkaa oli, ja monet Maidenin biisit selkäytimessä heillä. Olipa muuten muuan Chris-niminen kaveri Lontoon East Endista joka kysyi heti Harris 666- paidan nähtyään, että tunnenko Danten.

Eka varsinainen bändipäivä oli pirun kuuma ja aurinkoinen kuten edellinenkin. Iron Maiden oli se mikä oli tarkoitus tänään katsastaa. Porukkaa oli aivan helvetisti, joten kunnon paikkoja oli turha odottaa. Johkin miksauskopin ja lavan puoleenväliin sain itseni ahdettua, ja kun Aces High pärähti käyntiin tulikin aikamoinen kiire takaisinpäin. Ei siellä vaan pystynyt olemaan. Loput keikasta seurasinkin sitten jostain miksauskopin viereltä. Olihan se show pimeässä aivan toista luokkaa. Ja crowdsurffaajia oli Saksassa ihan vitusti. Mutta kyllähän te nyt tiedätte millainen Maiden on livenä, ettei siitä sen enempää, ei tämäkään mitään poikkeusta tehnyt laatutakuuseen. Jotenkin rutiininomainen bändi kuitenkin Iron Maiden on, ja pakko myöntää, etten saa siitä sellaisia kiksejä livenä, kuin voisi odottaa. Loppuilta meni varmaankin ryypätessä. Juomasarvenkin taisin ostaa. Ja hukata. Jeesuksenkin tapasin, hän armahti minut kaikista mahdollisista irstailuista mitä nyt satunkaan festarin aikana harrastamaan.

Seuraava päivä taisikin sitten olla hieman sateinen, mutta mitäpä Wacken olisikaan ilman sadetta. Peruskuviota eli krapulaa, jota tulikin nukuttua sen verran pois että jäi Ensiferum näkemättä. No, ei ollut suuri menetys, vaikka olisikin ollut kiva miten se toimi sakujen mielestä. Luultavasti hyvin. Alueelle kun menin niin olihan se hieno tunne nähdä screeniltä Ensiferumin vetävän viimeisiä biisejään vakuuttavan näköisinä Suomi-kilteissään. Sitten oli Kamelotin vuoro keskimmäisellä lavalla. En ole bändiä ennen nähnyt ja odotukset olivat live-dvd:n nähneenä pilvissä. Kamelot olikin mahtava, niin nerokkaan melodista heidän musiikkinsa on, mutta uudemmissa biiseissä myös livetilanteisiin sopivia jyräriffejä. Hauntingin aikana tapahtui odotettu Simone Simonsin vierailu, ja pitihän sitä huutaa että "We love you Simone!" En tiedä kuvittelinko vain, vai vetikö Simone hieman erilaiset laulustemmat kuin normaalisti, mutta eipä tuolla suurta merkitystä. Setti oli aikalailla juhlaa, ja Ghost Operan biisitkin toimivat livenä hyvin, vaikka levyltä ovatkin jääneet vielä hieman avautumatta. Kamelotin jälkeen oli lisää herkkua kikkelimetallistille nimittäin Sabaton. Ja voi pojat! Pistivät Ruottinpojat paikan sileeksi. Ehdottomasti Wackenin kovin keikka! Asiaan perehtyneet voivat varmaan arvata minkälainen pumppaava nyrkkimeri syntyi heti Ghost Division- biisistä. Jokainen biisi sopi livetilanteeseen kuin nakutettu, ja mikäs olisikaan osuvampaa kuin huutaa sakujen mukana "The Reich will rise!". Panzer Battalion oli ehkä itselle se kovin veto. Jossain vaiheessa bongasin edempää Suomen lipun ja pakkohan sitä oli lähteä luovimaan yleisön läpi. Kyseessä taisi olla juurikin Whitehorse ja kaverinsa, jotka olivat Jookoskookoksen (hifistelyhotellimeiningit) matkalla paikalle tulleet. Siinä sitten pidettiin sormia ristissä että soittaisivat Talvisodan, mutta eipä sitä tullut kuitenkaan. Mutta saipa hoilata sentään "When the priest killed the maiden in the metal church...". Loppuilta meni camping alueella Joonaksen ja kumppaneiden kanssa pyöriessä, random ihmisten kanssa miestä väkevämpää nauttien.

Viimeisenä päivänä tapahtui kaikki nämä perussetit jälleen. Bändeistä Obituarya katselin, mutta jotenkin puuduttavaa oli. Kaiken lisäksi toisella lavalla soittaneen Hatebreedin (?) möly kuului ikävästi läpi, vaikka seurailin miksauskopin kohdalta keikkaa. Nummirokissa taannoin Obituary vakuutti paljon paremmin. Avantasiaa olin odottanut kuin kuuta nousevaa, ja voi sitä tunnetta kun Scarecrow pärähti soimaan. Mutta mitä vittua?! Jornin mikrofoni ei toimi. Voi saatanan saatana!!! Eikä vielä seuraavassakaan biisissä. Päässä pyöri monenlaista. Eikö informaatio oikein kulkenut Avantasian porukassa? Miksi esim. Sammet ei voinut lainata mikkiään Jornille hänen lauluosuuksiensa ajaksi? Lopulta Jorninkin ääni saatiin kuuluviin, ja Avantasia vetikin todella hyvin. Itse en kuitenkaan pystynyt nauttimaan keikasta täysillä, sen verran vitutti tämä juttu. Nightwish oli sitten seuraava bändi mikä oli tarkoitus katsella. Keikka tuli seurailtua jossain ihme transsissa. Varsinkin Poet and the Pendulum lähetti meikäläisen johonkin kuuta kiertävälle radalle. En oikein ymmärrä mitä siinä tapahtui. Ehkä joku poltteli pilveä siinä korvan juuressa. Joonaksella ja mulla oli siinä Suomen liputkin mukana joita oli aina mukava vilautella sopivassa välissä. Nemo kun pärähti käyntiin, niin katos perkelettä, Joonas lähtee crowdsurffaamaan. Eipä sitä itekkään kauaksi aikaa viittinyt jäädä siihen seisoskelemaan vaan lähdin menettämään surffausneitsyyteni. Perkele olikin hauskaa touhua sen vähän aikaa kun sitä kesti. Mätkähdin sitten siihen Joonaksen viereen ja lompakkokin oli ilmeisesti roikkunut miten sattuu siinä surffauksen aikana. Onneksi ei ollut seteleitä hävinnyt. Loppuilta meni jo tutuiksi tulleissa merkeissä. Uusi juomasarvikin piti ostaa, mutta en tohtinut sitä enää käyttää.

Yöllä ei sitten malttanut mennä ollenkaan nukkumaan ja olo oli varsin surullinen kun piti lähteä pois pyhältä maalta. Sitten tiedossa infernaalinen bussimatka Tanskaan, jossa yövyimme hostellissa, tällä kertaa sai taas nukuttua jonkun 7 tuntia. Osa porukasta tosin vietti yönsä jossain Kristianian (tjsp.) pimeillä kujilla. Ilmeisesti vähän Damin tapainen paikka keskellä Kööpenhaminaa. Tanskasta Ruotsiin josta lautalla Turkuun. Lautalla oli tarjolla sauna, mikä tuntui lähes taivaalliselta. Lautalla vedettiin myös viimeiset kunnon kännit, ja oikein Pohjanmaan kautta. Ja eipä tullut taaskaan nukuttua. Turusta sitten vielä Tampereelle armottomassa koomassa. Kotiin. Sänkyyn. Unta. Palloon.

Aikamoiseksi tajunnanvirraksi tämä juttu nyt meni kun tässä Captain Morganin pohjia maistellessa kirjoittelen, mutta toivottavasti joku jaksoi lukea / tajusi jotain tästä. Ja onpahan nyt ainakin sitten tämäkin reissu jotenkin dokumentoituna, kun vielä on vähän muistikuvia asioista. Jotkut asiat on parempi yrittää upottaa unohduksen suohon, ja siksipä en niitä tähän naputellutkaan. Summa summarum: eipä paljon kiinnosta enää Suomen festarit (no ehkä Nummirock menee poikkeuksena) tämän jälkeen. Hauskimmat 4 päivää koskaa, voisin jopa rohjeta sanoa. Bussimatkat nyt oli vähän niin ja näin... No, olihan niissäkin ne omat kohokohtansa. Wacken on toki iso tapahtuma, mutta ei se nyt meikäläistä niin kamalasti haitannut. Ehkä leirintäalue oli hieman liian suuri, varsinkin kun oma leirimme oli melkein perimmäisessä nurkassa. Bändit oli kivoja (varsinkin Sabaton), mutta näinhän se on että pääasia Wackenissa oli leirintäalueella kohellus ja kaikenlaisten tyyppien tapaaminen. Ehkä ainoa harmittava asia oli Alestormin missaaminen, koska soittivat juuri ennen Maidenia. Ja samaan aikaan olisi soittanut myös Leave's eyes, jonka olisin kanssa halunnut nähdä. Alestormia korvasi toki vähän brittileirissä suoritetut Wenches&Mead- jammailut. Ja laivamatkoilla suoritetut Alestorm-jammailut.

Mutta saa nähdä mitä sitä ensi kesänä keksisi. Tällä hetkellä olo on hieman masentunut, mutta ehkä se tästä. Magic Circle voisi olla yksi vaihtoehto. NKM järjestää ensi vuonna sinnekin matkan. Paluumatkalla ruotsinlaivalla yks jamppa voitti korttipelissä kyseisen matkan. Toisaalta Wackenissakin olisi ensi vuonna juhlavuosi. Saas nähdä!

[Peke]

Todella hyvä kuvaus Asamael. Sullahan on lahjoja ja Kapteeni Morgan auttaa aina

Kiitos

[Asamael]

Tänks Peke!

[Peke]

Tänks Peke!

Eiku tänks juu... oot nähnyt todella vaivaa, aikaa ja CPT Morgania tuon kirjoittamiseen. Toit hienosti festarit (ei paikalla olleen) lukijankin näkökenttään.

[Piece Of My Mind]

Loisto reporttaaasi Tuomakselta. Teki tehtävänsä, herätti muistoja. Erittäin hienoja sellaisia, joita nyt innostuin itsekkin hieman kertaamaan. Pinenä täydennyksenä muutama kohokohta omaan muistiin piirtyneistä hetkistä.


Alestormista muodostui tosiaan yksi reisun mieleenjäävimmistä bändeistä, ja että oliko hyväkin keikka... en tiedä, en sitä koskaan nähnyt. Jonkinlainen liveversio tuli kuitenkin koettua ja se todellakin oli kaikkein ikimuistoisin, kokoonpano oli poikkeuksellisen kattava ja soittimia ei ollut kuin se yksi ja ainut akustinen. Varsinainen keikka korvattiin siin yhteislaululla kitaran säestämällä, kuten Tuomas jo kertoikin. Saksalainen toveruus, Britti kaveruksiamme unohtamatta oli todellakin jotain uskomatonta. Yhteinen kieli löytyi maljaa nostamalla ja lukuisat kappaleet saisvat todella tunteikkaat tulkinnat.

So I sit back and sing this song. And drink and party all night long.

Suuria tunteita toki koettiin myös keikkojen aikana, eikä varmaan tule yllätyksenä että Maiden oli yksi niistä. Suurin syy minkä vuoksi reppuni pakkasin ja mailmalle läksin, Iron Maiden. Nyt ensimmäsitä kertaa ulkomaalaisen yleisön edessä koettavana, eikä minkä tahansa yleisön, vaan Wackenin. Muutamaa tuntia aikasemmin lavan läheisyyteen saavuin ja melko vapaasti sain paikan itselleni varata. Luvussani seitsemäs keikka antoi nyt vapauden jättäytyä hieman taaemmas, muutaman kymmenen metrin etäisyydelle lavasta. Wackenin kovaksi poljettu pelto allani jäin odottelemaan keikan alkua. Lauren Harris saati Avenged Sevenfold soitto viereisellä lavalla ei saanut minua vaivautumaan ylösnousuun, mutta Airbournen aloittaessa ylösnousemus saattanee olla se oikea termi kuvaamaan sitä iskua jonka koin. Kaiken nykyisen pelleilyn joukossa joku uskaltaa tehdä sen niinkuin ennen? On sanottu, että kopioisivat AC/DC:tä, sanoisin että tekevät sen kuin AC/DC, samalla vanhalla hengellä. Stand Up For Rock 'N' Roll. Vahvaa riffien säkenöintiä ja rajua rokkaamista!! Henkäys jotain sellaista mitä olen sen joskus kuullut olleen. Aidosti ja täydestä sydämmestä, viillisti kuin eläin!

...Bändi jää pyörittämään vahvaa komppia, laulajan lähtiessä viskiryypyn rohkaisemana kapuamaan kitara selässä lavasteisiin. 20m metriä lavarakenteita ylös kavuttuaan taittaa itsensä jalkansa varaan, antaen samalla kitaralle kyytiä tappavan taidokkaalla sooloilulla. Tuskin tarvitsee täsmentää, että yleisö oli todella myyty tuon tempauksen ja ennen kaikkea koko enegisen menon ansiosta.

Lämppäys toimi. Sisimmässäni paloi polte musiikille, ja tieto siitä että Maiden oli nousemassa pian lavalle ruokki tuota liekkiä kuin ruuti. Ympärilleni kerääntyneet kymmenet tuhannet sielunystävät aistivat kiistatta saman ja voin todellakin todeta että tunnelma tiivistyi. Jo ennen keikan alkua tilanne lavan edustalla oli muodostunut todella tukalaksi. Ihmismassat huojuivat todella pelottavasti, ja monin paikoin pystyssä pysyminen oli vaikeaa. Moni koki tilanteen liian tuskalliseksi ja käytti ainoaa ulosreittiään, ylöskapuamista. Ennen keikan alkua noin parisen kymmentä edessä olijaa antautui yleisön kuljetettavaksi päästäkseen pois. Muuan nuori neitokainen kyyneleet silmissään, erään harmaantuneen pitkätukan lisäksi luopui paikastaan ihan vieressäni. Mielessä kiilsi ajatus siitä mitä tapahtuisi Aces Highin räjähtäessä käyntiin. Toinen maailman sota kuvastui niin sanoituksista, kuin myös tunnelmista. Sain todellakin kamppailla olinpaikastani, jonka toivoin nyt olevan huomattavasti taaempana. Sain kuitenkin taisteltua tieni läheisen kuvaustornin katveeseen, jossa olin jokseenkin suojassa tuolta yleisön myrskyämiseltä. Pääsin keskittymään nyt myös itse keikkaan ja aistimaan tuon yleisömyrskyn nostattaman tunnelman. En usko että niinkään pientä aluetta voisi enää tehokkaammin miehittää. Viidestä kymmeneen henkeä oli lähes jatkuvasti yleisön käsien kannattelemana surffaamassa Maidenin tykittäessä täysiä. Bruce joutui kuitenkin antamaan huomionsa myös yleisön villiydelle, ja varoittamaan tungoksen ja surffaamisen vaaroista. Huomiota sai myös kameramies, joka sai takuulla elämänsä kovimman läksytyksen kuvaamisesta. Hieman päihtyneen Brucen temperamentti toimi osana show’ta, kun kameramies tahtoi tukkia näkökentän sivustalle pitkällä kuvausmastollaan. Jo tutuksi tullut setti kieltämättä tuntui himan rutiinin omaiselta, mutta yleisö oli kiistatta se mikä väritti tapahtuman ikimuistoiseksi. Tarkemman käsityksen sain kuitenkin yleisöstä vasta setin loppuvaiheilla, jolloin onnistuin kapuamaan turva-aidan päälle seisomaan, nousten näin metrin verran muuta yleisöä korkeammalle. Se mitä sitten koin, nähdessäni kymmenistä tuhansista käsipareista koostuvan yleisömeren mylvivän raivokkaana The Hallowed Be The Namen introlle… Jos vain voisin jotenkin kuvata sen tunteen mikä niiden legendaaristen sanoitusten lausuminen tuolloin tuotti. Tai kokea uudetaan sen räjähdyksen kun kappale todella lähti laukkaan yleisömeren lyödessä aaltoja jalkoihini.

Maybe then youll begin to understand. Life down there is just a strange illusion.