Tuska Open Air 2009
Moderator: The Killer Krew
-
Voimanorja
- Manowarrior
- Posts: 2771
- Joined: Tue Jul 26, 2005 21:59
- Location: Tampere
- Contact:
Tunnistetaan toki, jos ei nyt ihan koomassa olla, vaan moikkaamisesta en vielä tiedä. Viimeksi taidettiinkin törmätä Tuskassa 2004, jos en väärin muista.rockangel wrote:Kolmeksi päiväksi tulen. Saapi tulla moikkailemaan mikäli tunnistaa.
Metallimusiikkia, olutta, ystäviä. Ei paskempi juttu. Korvaa kummasti viime kesän, joka meni täysin ohi kaikkien hörhöämisten suhteen, kun musta oli tulossa isukki eikä voinut oikein mihinkään lähteä kun piti olla koko ajan emännän lähettyvillä standby-tilassa. Nyt tytöllä onkin jo ikää 11 kuukautta, joten Daddy goes boozing.
-
Terminator X
- Taka-ampuja
- Posts: 1085
- Joined: Wed Oct 12, 2005 18:15
- Location: Oulu
Ei kyllä helpompaa ole ollut, mutta Nowenin kollektiivinen pää on kyllä lähtenyt vain tasapainottomampaan suuntaan siitä asti kun minä ja Rotten ollaan bändissä soitettu.Ipe wrote:^ Onko sulla muka ennen ollut helpompaa ton päässäs kanssa, siis ennen kuin liityit Noweniin? Kaiken pahan alku ja loppu toi bändi.
Päivä 1 takana. Ainoa nähty bändi Impaled Nazarene. Muuten menikin sitten ihan koomakännäämisen puolelle. Asiaa ei todellakaan auttanut onnenkantamoisella saatu VIP-passi alueelle, jossa sai ilmaista kaljaa. Nyt on kyllä niin reipas olo, että pakko jossain vaiheessa aloittaa tasoittelu tai muuten ei kykene tämän päivän bändeistä nauttimaan laisinkaan. 
Muuten menikin sitten ihan koomakännäämisen puolelle. Asiaa ei todellakaan auttanut onnenkantamoisella saatu VIP-passi alueelle, jossa sai ilmaista kaljaa. Nyt on kyllä niin reipas olo, että pakko jossain vaiheessa aloittaa tasoittelu tai muuten ei kykene tämän päivän bändeistä nauttimaan laisinkaan. -
Terminator X
- Taka-ampuja
- Posts: 1085
- Joined: Wed Oct 12, 2005 18:15
- Location: Oulu
Väsyttääpä helvetisti. Eka päiväni tämän vuoden Tuskassa tänä lauantaina.
Pikaisesti voi sanoa, että Stam1na rokkasi kuin tapana on. Seuraavana kuuntelin pikkaisen keskinkertaista Northeria ja päälavalla Amorphista, jolla oli minusta aivan käsittämättömän perseestä soundit. Pakko jotain on olla pielessä, kun minä ja kaverini lavasta vasemmalla ei kuultu erilaisilla korvatulpilla kuin basson ja rummut.
Opeth ei itseäni pahemmin kiinnosta, eikä kiinnostanut nytkään. Liian pitkiä biisejä ja vieläpä ulkoilmassa, joten tunnelma ei oikein toimi, mutta mitäpä minä tiedän, kun pidän bändin tyyliä suht tylsänä muutenkin. Åkerfeldtin spiikkiäänestä heijastui jo yhtyeen unettavuus...
Epicaa menin KATSOMAAN, ja katsomisen arvoista se olikin. Tiukka perse Simone Simmonsilla on, huhhei! Tulipa myös pientä Death-coverointiakin. Ja missä hitossa oli Venomin In the League With Satan, jota odotin, vaikken tiedä soittavatko ylipäätään sitä nykyään. Muuten Venom oli täyttä timanttia.
Pikaisesti voi sanoa, että Stam1na rokkasi kuin tapana on. Seuraavana kuuntelin pikkaisen keskinkertaista Northeria ja päälavalla Amorphista, jolla oli minusta aivan käsittämättömän perseestä soundit. Pakko jotain on olla pielessä, kun minä ja kaverini lavasta vasemmalla ei kuultu erilaisilla korvatulpilla kuin basson ja rummut.
Opeth ei itseäni pahemmin kiinnosta, eikä kiinnostanut nytkään. Liian pitkiä biisejä ja vieläpä ulkoilmassa, joten tunnelma ei oikein toimi, mutta mitäpä minä tiedän, kun pidän bändin tyyliä suht tylsänä muutenkin. Åkerfeldtin spiikkiäänestä heijastui jo yhtyeen unettavuus...
Epicaa menin KATSOMAAN, ja katsomisen arvoista se olikin. Tiukka perse Simone Simmonsilla on, huhhei! Tulipa myös pientä Death-coverointiakin. Ja missä hitossa oli Venomin In the League With Satan, jota odotin, vaikken tiedä soittavatko ylipäätään sitä nykyään. Muuten Venom oli täyttä timanttia.
"Ladies and gentelemen. From the very depths of hell: VENOOOM!"
Kyllä tykitti.
Lisää sitten festivaalin jälkeen, kirjoitan sitten jokaisesta näkemästäni esityksestä jotakn. Helvetin hauskaa on ollut tähän mennessä, vaikka nuo järkkärit ei ilmeisesti ymmärrä moshpitin ideaa.
EDIT: Niin tosiaan, pitit jäivät tänään vähiin ilmeisesti, koska Arch Enemyn keikalta oli hieman liian moni lähtenyt jatkamaan iltaa terveyskeskuksen kautta. Järkkäreillä liikaa stressiä.
Kyllä tykitti.
Lisää sitten festivaalin jälkeen, kirjoitan sitten jokaisesta näkemästäni esityksestä jotakn. Helvetin hauskaa on ollut tähän mennessä, vaikka nuo järkkärit ei ilmeisesti ymmärrä moshpitin ideaa.
EDIT: Niin tosiaan, pitit jäivät tänään vähiin ilmeisesti, koska Arch Enemyn keikalta oli hieman liian moni lähtenyt jatkamaan iltaa terveyskeskuksen kautta. Järkkäreillä liikaa stressiä.
|Faith No More|Candlemass|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
Jos joku oli kunnolla kuuntelemassa bändejä ulkopuolella niin mikä olisi paras paikka? Itse olin tänään siinä tenniskenttien viereisessä mäessä ja siihen nyt ei kyllä kuulunut mitenkään hyvin. Eli mikä olisi paras paikka jos haluaa kuunnella päälavan esiintyjät?
Sopivasti Sodomilla!
http://www.myspace.com/hcvasara
http://www.myspace.com/hcvasara
Ei kokonaan, vaan se oli mun mielestä tylsää fiilistelyä, vähän niin kuin ennakkoon jo odottelinkin.Pentelesh wrote:^Ai Anathemako meni ihan ohi?
Ladies & gentlemen - Venom tappaa talossa ja puutarhassa. Veti muuten vanhat pierut järjettömän kovan keikan. Erikoismaininta Eestin toiseksi parhaalle bändille nimeltään Metsatöll, oli meinaan tosi kova veto niiltäkin.
Ja mikä helvetti siinä Opethissa oikein viehättää? Sori vaan fanipojat, mutta se(kin) bändi oli oikeasti ihan vitun tylsä.
Ja heti kun luulin, että täällä ei olisi muita kuin fanboi-miehiä hehkuttamassa Opethia.Sir wrote:Ja mikä helvetti siinä Opethissa oikein viehättää? Sori vaan fanipojat, mutta se(kin) bändi oli oikeasti ihan vitun tylsä.
Aina Opethin mainittaessa tulee mieleen iän ikuiset larppaajat, jotka suu vaahdoten hehkuttavat bändiä. "Kuuntele Drapery Falls, se on ihan uskomaton!!" Juu, kuunneltu on ja laah laah laahaa. Mutta kaikilla on huonot mielipiteensä, joillain se on Opeth.
Mikä viehättää? Lähes kaikki.
En ole aikaisemmin tutustunut Opethiin, joten odotin ihan mielenkiinnolla eilistä keikkaa. Minusta bändi oli ihan ok, taidan mennä kuuntelemaan uudemmankin kerran Korsoon. Itse odotin eniten Amorphista. Korvissani on luultavasti paljonkin vikaa, koska minusta bändi kuulosti ihan ookoolta vähän taaempaa keskeltä kuunneltuna.
Tuli sitten myös Venom koettua. Ei pitäisi puolitoistametrisenä eksyä kentälle kovin etuosaan, mutta sieltä vaan itseni löysin. Ihme kyllä pysyin pystyssä (kiitos taas jälkikasvun), tosin olo on hieman runneltu ja kädet mustelmilla...
Ja kohtapuoliin pitäisi taas lähteä tästä Kaisaniemen suuntaan.
Tuli sitten myös Venom koettua. Ei pitäisi puolitoistametrisenä eksyä kentälle kovin etuosaan, mutta sieltä vaan itseni löysin. Ihme kyllä pysyin pystyssä (kiitos taas jälkikasvun), tosin olo on hieman runneltu ja kädet mustelmilla...
Ja kohtapuoliin pitäisi taas lähteä tästä Kaisaniemen suuntaan.
Jaahas, nyt on Tuskat tuskailtu. Lyhyeks jäi neitsytmatka vaikka piti kolmen päivän voimin olla liikkeellä. Visiitti jäi kumminkin noin tunnin mittaiseksi 
Sodom rokkas kyllä varsin mukavasti, vaikka kolme(?) biisiä alusta pääsi missaamaankin törkeiden jonojen takia. Oikeastaan juuri parahiksi Napalm in the Morningiin satuttiin paikalle, eli ihan hyvin lähti omalta osaltaan keikka käyntiin. Olihan se muutenkin kovaa kamaa, Ausgebombt, Remember the Fallen, Among the Weirdcong ja tiukka Ace of Spades!
SODOMIZED!
Sodom rokkas kyllä varsin mukavasti, vaikka kolme(?) biisiä alusta pääsi missaamaankin törkeiden jonojen takia. Oikeastaan juuri parahiksi Napalm in the Morningiin satuttiin paikalle, eli ihan hyvin lähti omalta osaltaan keikka käyntiin. Olihan se muutenkin kovaa kamaa, Ausgebombt, Remember the Fallen, Among the Weirdcong ja tiukka Ace of Spades!
SODOMIZED!
YOU DON'T ROCK HARD
YOU NEVER DID
YOU NEVER DID
-
Edward Mannerheim
- Sateentekijä
- Posts: 2437
- Joined: Thu Jan 05, 2006 23:14
- Location: Turku
No pitkä stoori, mut piti käydä vähän korjailemassa juhannuksen satoa lauantaiaamuna sairaalassa, joten meni vähän festit ohi suun tällä kertaa. Kaveri sitten käytti lippua hyödykseen lauantaina sentään, ettei ihan hukkaan mennyt. Ja siksi tänään jäi lyhyeksi, että ei tuolla kertakaikkiaan mitään kiinnostavaa ollut tänään, jotain Tarottia ja Celtic Frosted Flakesia, ejeijjjeiEdward Mannerheim wrote: Mites nyt näin?
YOU DON'T ROCK HARD
YOU NEVER DID
YOU NEVER DID
-
Roskisdyykkari
- Lentäjä-Ässä
- Posts: 1253
- Joined: Tue Jan 06, 2004 11:11
- Location: Espoo
OUTBREAK OF EVIIIILLLLLLLL!!!
Sodom oli kyllä ihan parhautta, loistava keikka. Setissäkään ei hirveästi valittamista, tässä setti josta puuttuu kaksi biisiä eikä järkkä ole välttämättä ihan oikea, joku voi korjata virheet:
1. Blood on your Lips
2. Outbreak of Evil
3. Napalm In The Morning
4. Remember the Fallen
5. Sodomized
6. Among the Weirdcong
7. The Saw Is the Law
8. Eat Me
9. Ausgebombt
10. Ace of Spades
11. Bombenhagel
Tarotkin oli myös ihan kova, setissä oli ainakin Crawlspace, Wings of Darkness, Do you wanna live forever, Pyre of Gods, Rider of the Last Day, I Rule, Lady Deceiver, Angels of Pain sekä kasa muita.
Myös Timo Rautiaista tuli seurattua hitusen, sekä vähän niitä muitakin bändejä.
Kyllä kannatti tosiaan lähteä Tuskaan sunnuntaiksi, etenkin kun Celtic Frostin aloitellessa tapasin Sodomin kaikki jäsenet ja sain myös nimmarit kaikilta. Celtic Frostista en juurikaan ollut innostunut, seurasin ehkä yhden biisin jonka jälkeen lähdin menemään...
Mutta, pääasia on se, että nyt on sitten Sodom nähty... AUSGEBOMBT!
Sodom oli kyllä ihan parhautta, loistava keikka. Setissäkään ei hirveästi valittamista, tässä setti josta puuttuu kaksi biisiä eikä järkkä ole välttämättä ihan oikea, joku voi korjata virheet:
1. Blood on your Lips
2. Outbreak of Evil
3. Napalm In The Morning
4. Remember the Fallen
5. Sodomized
6. Among the Weirdcong
7. The Saw Is the Law
8. Eat Me
9. Ausgebombt
10. Ace of Spades
11. Bombenhagel
Tarotkin oli myös ihan kova, setissä oli ainakin Crawlspace, Wings of Darkness, Do you wanna live forever, Pyre of Gods, Rider of the Last Day, I Rule, Lady Deceiver, Angels of Pain sekä kasa muita.
Myös Timo Rautiaista tuli seurattua hitusen, sekä vähän niitä muitakin bändejä.
Kyllä kannatti tosiaan lähteä Tuskaan sunnuntaiksi, etenkin kun Celtic Frostin aloitellessa tapasin Sodomin kaikki jäsenet ja sain myös nimmarit kaikilta. Celtic Frostista en juurikaan ollut innostunut, seurasin ehkä yhden biisin jonka jälkeen lähdin menemään...
Mutta, pääasia on se, että nyt on sitten Sodom nähty... AUSGEBOMBT!
Jaa-a, siinä oli tämä päivä. Ainoa esitys, jonka jaksoin katsoa täysin fiiliksellä oli Tarot. Hemmetin hyvä keikka, vaikka Undead Son jäikin pois. Repesin hieman keikan alkupuolella alkaneille KYÖSTI, KYÖSTI! -huudoille. Ei saatu sitä, eikä myöskään Beoa, Buenoa tai Lauria yritelmistä huolimatta Kuka nyt moista fiktiivista räppiä haluaisi laulaa?
Muita bändejä? Swallow the Sunia kävin kaverin kanssa mulkkaamassa Inferno-teltassa. Kovasti laahasi, mutta loistavat repeilyt sain miksauspöydän kaverista, joka pelasi Swallow the Sunista Burstiin asti läppärillään Bejewelled-peliä. Sodom kuulosti aika perusträssiltä ja Celtic Frost oli ahdistavaa, hiiiiiiiidasta kuraa.
Jos vaikka ensi vuosi olisi kovempi.
Ei saatu sitä, eikä myöskään Beoa, Buenoa tai Lauria yritelmistä huolimatta Kuka nyt moista fiktiivista räppiä haluaisi laulaa? Muita bändejä? Swallow the Sunia kävin kaverin kanssa mulkkaamassa Inferno-teltassa. Kovasti laahasi, mutta loistavat repeilyt sain miksauspöydän kaverista, joka pelasi Swallow the Sunista Burstiin asti läppärillään Bejewelled-peliä. Sodom kuulosti aika perusträssiltä ja Celtic Frost oli ahdistavaa, hiiiiiiiidasta kuraa.
Jos vaikka ensi vuosi olisi kovempi.
-
Pentelesh
- Rautaneito IRC Crew
- Posts: 2509
- Joined: Tue Jan 06, 2004 17:37
- Location: Susirajan tuolla puolen.
Huh hah hei!
Top -3 esiintymiset
1. Gojira
- Ranskanmaan pojat tuli ja tosiaan pisti jyrän käyntiin. Kaksi ekaa biisiä meni vähän tunnustellessa //siis omasta mielestäni bändi oli hieman out-of-game//, mutta kolmannesta mannesta lähtien aivan täyttä tappoa. En olis uskonut, että ranskalainen ympäristö-metalli olisi toiminut näin loistavasta livenä. The Heaviest Matter On Univerrrrseeeeeeeeeee! Festareiden paras.
2. Kalmah
- Lauantain kiinnostavin akti ja oli aivan mahtava. Helvetisti parempi kuin viimeisimmät Bodomin keikat, vaikka tätä poploota on ihan turha vertaa Potomiin; Kuin neekeri ja manne keskenään. Hommatkaa lapsoset The Black Waltz
3. Deathstars
- "We are not here to entertain you, we're here to worship Satan!" Kyllä tämä bändi tuli perjantaina ja pisti jotain uskonnon pilkkaa taivaan täyteen. Uusi levy Termination Bliss on loistavaa industrialia //vaikka ei PAINille pärjääkkään//, jonka soitetut (livenä siis) biisit toimivat vielä paremmin kuin livenä. Kieltämättä laulaja oli hieman //siis ihan vitusti// homohtavan näköinen, mutta eiköhän se ollut tarkoituksenakin. "Drink The Cyanide"
Muita mainittavia akteja; Stam1na, Mokoma, Diablo, Amorphis, The Scourger, Tarot, Verjnuarmu ja Arch Enemy.
Omasta mielestäni huonoin tuska-kattaus //bändien osalta// ikinä. Silti, muutaman atistin takia lähdin kolmeksi päiväksi ja kyllä kannatti vaikka Dragonforce peruikin osallistumisensa.
Top -3 esiintymiset
1. Gojira
- Ranskanmaan pojat tuli ja tosiaan pisti jyrän käyntiin. Kaksi ekaa biisiä meni vähän tunnustellessa //siis omasta mielestäni bändi oli hieman out-of-game//, mutta kolmannesta mannesta lähtien aivan täyttä tappoa. En olis uskonut, että ranskalainen ympäristö-metalli olisi toiminut näin loistavasta livenä. The Heaviest Matter On Univerrrrseeeeeeeeeee! Festareiden paras.
2. Kalmah
- Lauantain kiinnostavin akti ja oli aivan mahtava. Helvetisti parempi kuin viimeisimmät Bodomin keikat, vaikka tätä poploota on ihan turha vertaa Potomiin; Kuin neekeri ja manne keskenään. Hommatkaa lapsoset The Black Waltz
3. Deathstars
- "We are not here to entertain you, we're here to worship Satan!" Kyllä tämä bändi tuli perjantaina ja pisti jotain uskonnon pilkkaa taivaan täyteen. Uusi levy Termination Bliss on loistavaa industrialia //vaikka ei PAINille pärjääkkään//, jonka soitetut (livenä siis) biisit toimivat vielä paremmin kuin livenä. Kieltämättä laulaja oli hieman //siis ihan vitusti// homohtavan näköinen, mutta eiköhän se ollut tarkoituksenakin. "Drink The Cyanide"
Muita mainittavia akteja; Stam1na, Mokoma, Diablo, Amorphis, The Scourger, Tarot, Verjnuarmu ja Arch Enemy.
Omasta mielestäni huonoin tuska-kattaus //bändien osalta// ikinä. Silti, muutaman atistin takia lähdin kolmeksi päiväksi ja kyllä kannatti vaikka Dragonforce peruikin osallistumisensa.
Nurse Them Feed Them Kill Them
Blank Eyes Stare Into An Empty Space
Dreaming In The Dark Dancing In The Wild
Visions From This Zombie Circus
Blank Eyes Stare Into An Empty Space
Dreaming In The Dark Dancing In The Wild
Visions From This Zombie Circus
-
DemonFromTheSilentPlanet
- Peräruiske
- Posts: 56
- Joined: Sat Jul 09, 2005 18:35
- Location: Lahti
Dodih, Tuska on nyt sitten koettu. Itse tosin olin tällä kertaa vain tänään hillumassa paikan päällä, kun rahatilanteen takia piti sitten valita joko lauantai tai sunnuntai ja kombo Sodom/Tarot veivät voiton Venomista, joka olisi kanssa ollut ihan mielenkiintoinen ja varmasti kova akti. En valita en.
Kun ei sivulavojen sankarit innostaneet, niin tuli sitten porteista sisään päästyä jutusteltua muutamien tuttujen kanssa (Kuten Trooper87 täältä Rautaneidosta, hänelle muutenkin suuri kiitos minun kestämisestä ja kaikesta muustakin) ja odottelimme yhdessä päälavan edessäSodomia, joka oli meikäläiselle se suurin juttu tällä festarilla. Tai no, ainakin etukäteen.
Sodom oli kumminkin kova, vaikkei ihan odotuksiani täyttänytkään. Jonkinlaista tiukkuutta ja vähän lujempia sekä selkeämpiä saundeja jäin eniten kaipamaan. Toisaalta tunsin itse vain Agent Orangen materiaalin sekä muutamat muut veisut bändiltä, joten osa kamasta meni hiukan ohi. Myös tämä pittien kielto vaikutti hieman fiilikseen, kunnon paine takaa puuttui, mikä mielestäni on olennainen osa thrashkeikoilla olemista. Kappaleista esim. Ausgebombt, Among The Weirdcong ja Remember the Fallen olivat silkkaa murhaa, mutta eipä setissä heikkoja lenkkejä oikein ollut.
Tunnin kuluttua Sodomin lopetuksesta (sivulavoja ei taaskaan tullut tsiikailtua) esiin astui loppujen lopulta päivän kovin nimi meikäläiselle eli Tarot, joka tosiaankin voitti ennakkoon ykköseksi rankkaamani Sodomin. Ei voi muuta mainita kuin aivan pirun intensiivinen bändi lavalla ja myös pirun hauska ja yleisöystävällinen. Tarotin kappaleita on kaikkia tullut aina satunaisesti kuunneltua kokoelmilta ja kirjastosta lainatuilta levyiltä niiden useimmiten ollessa ihan jees ja "tutustutaan sitten, kun on enempi aikaa" osastoa. Nyt livenä kappaleet kumminkin potkivat sen verran persuuksiin, että taidanpa ostaa jonkin kuopiolaisten tuotoksen hyllyyni seuraavilla levyostosreissuillani. Itse tosin sain hommasta kunnolla kiinni vasta Do You Wanna Live Forever? kappaleen aikana (mitenkään hienoa alkusettiä väheksymättä) ja sitten homma alkoi rullaamaan mun osalta täysillä, vaikka muu yleisö ja varsinkin kumppanini Trooper87 saattavat hyvinkin olla eri mieltä asian suhteen. Hieno keikka ja ylläti hieman meikäläisen, vaikka laatua osasinkin odottaa.
Loput ajasta ei sitten oikeestaan mitään ihmeellistä tapahtunut. Ennen Celtic Frostia tuli poukkoiltua Burstin ja Timo Rautiaisen välillä. Rautiainen kuulosti yhden kappaleen perusteella aikas turhalta hutulta eikä sitä pelastaneet Alexander Kuoppalan hieno soolo eikä Jussi Lampi, joka ei ehkä soittajana ole mikään virtuooso, mutta pirun symppis äijä kumminkin. Burst oli jonkinlaista ihmejöötteporia, jota en kyllä levyltä jaksaisi kuunnella, mutta livenähän tuo ihan maistui parin kolmen kappaleen verran. Sitten päätin mennä hommaamaan Sodomilta nimmarit siinä onnistuen ja Celtic Frost aloittikin paraikaa. CFista ei nyt ole hirveästi sanomista, ihan mielenkiintoista se oli aluksi, mutta pitemmän päälle alkoi hieman rasittamaan se keikka. Koska CF ei mun jutuksi osoittautunut ja olin muutenkin jo väsynyt liiasta seisoskelemisesta, niin päätin sitten lähteä haneen.
Tuska 2006 oli hieno tapahtuma, mutta se jäi kauaksi viime vuodesta ihan paperillakin. Viime vuonna tuli se kolme päivää muutenkin hilluttua, joten tää jäi sinänsä aika pätkäksi tämä minun visiittini. No, ensi vuonna sitten katsotaan, mihin suuntaan mennään. Kyllä tämäkin vuosi oli Sodomin ja Tarotin ansiosta positiiviset muistot jättänyt Tuskailu.
Kun ei sivulavojen sankarit innostaneet, niin tuli sitten porteista sisään päästyä jutusteltua muutamien tuttujen kanssa (Kuten Trooper87 täältä Rautaneidosta, hänelle muutenkin suuri kiitos minun kestämisestä ja kaikesta muustakin) ja odottelimme yhdessä päälavan edessäSodomia, joka oli meikäläiselle se suurin juttu tällä festarilla. Tai no, ainakin etukäteen.
Sodom oli kumminkin kova, vaikkei ihan odotuksiani täyttänytkään. Jonkinlaista tiukkuutta ja vähän lujempia sekä selkeämpiä saundeja jäin eniten kaipamaan. Toisaalta tunsin itse vain Agent Orangen materiaalin sekä muutamat muut veisut bändiltä, joten osa kamasta meni hiukan ohi. Myös tämä pittien kielto vaikutti hieman fiilikseen, kunnon paine takaa puuttui, mikä mielestäni on olennainen osa thrashkeikoilla olemista. Kappaleista esim. Ausgebombt, Among The Weirdcong ja Remember the Fallen olivat silkkaa murhaa, mutta eipä setissä heikkoja lenkkejä oikein ollut.
Tunnin kuluttua Sodomin lopetuksesta (sivulavoja ei taaskaan tullut tsiikailtua) esiin astui loppujen lopulta päivän kovin nimi meikäläiselle eli Tarot, joka tosiaankin voitti ennakkoon ykköseksi rankkaamani Sodomin. Ei voi muuta mainita kuin aivan pirun intensiivinen bändi lavalla ja myös pirun hauska ja yleisöystävällinen. Tarotin kappaleita on kaikkia tullut aina satunaisesti kuunneltua kokoelmilta ja kirjastosta lainatuilta levyiltä niiden useimmiten ollessa ihan jees ja "tutustutaan sitten, kun on enempi aikaa" osastoa. Nyt livenä kappaleet kumminkin potkivat sen verran persuuksiin, että taidanpa ostaa jonkin kuopiolaisten tuotoksen hyllyyni seuraavilla levyostosreissuillani. Itse tosin sain hommasta kunnolla kiinni vasta Do You Wanna Live Forever? kappaleen aikana (mitenkään hienoa alkusettiä väheksymättä) ja sitten homma alkoi rullaamaan mun osalta täysillä, vaikka muu yleisö ja varsinkin kumppanini Trooper87 saattavat hyvinkin olla eri mieltä asian suhteen. Hieno keikka ja ylläti hieman meikäläisen, vaikka laatua osasinkin odottaa.
Loput ajasta ei sitten oikeestaan mitään ihmeellistä tapahtunut. Ennen Celtic Frostia tuli poukkoiltua Burstin ja Timo Rautiaisen välillä. Rautiainen kuulosti yhden kappaleen perusteella aikas turhalta hutulta eikä sitä pelastaneet Alexander Kuoppalan hieno soolo eikä Jussi Lampi, joka ei ehkä soittajana ole mikään virtuooso, mutta pirun symppis äijä kumminkin. Burst oli jonkinlaista ihmejöötteporia, jota en kyllä levyltä jaksaisi kuunnella, mutta livenähän tuo ihan maistui parin kolmen kappaleen verran. Sitten päätin mennä hommaamaan Sodomilta nimmarit siinä onnistuen ja Celtic Frost aloittikin paraikaa. CFista ei nyt ole hirveästi sanomista, ihan mielenkiintoista se oli aluksi, mutta pitemmän päälle alkoi hieman rasittamaan se keikka. Koska CF ei mun jutuksi osoittautunut ja olin muutenkin jo väsynyt liiasta seisoskelemisesta, niin päätin sitten lähteä haneen.
Tuska 2006 oli hieno tapahtuma, mutta se jäi kauaksi viime vuodesta ihan paperillakin. Viime vuonna tuli se kolme päivää muutenkin hilluttua, joten tää jäi sinänsä aika pätkäksi tämä minun visiittini. No, ensi vuonna sitten katsotaan, mihin suuntaan mennään. Kyllä tämäkin vuosi oli Sodomin ja Tarotin ansiosta positiiviset muistot jättänyt Tuskailu.
Lataillaanpas jonkinlaista raporttia ilmoille, vaikka väsymys alkaakin jo kieltämättä painaa.
Aloitamme tietysti ensimmäisestä päivästä...
Perjantaina saavuimme mahtavalla neljän kaverin ydinporukalla ja vaihtelevalla tuttujen määrällä alueelle siinä kymmenen yli 14 ja vieläpä suuren yllätyksen saattelemana; portit vetivät, eikä jonossa tarvinnut seistä. Ryhmästämme ei kukaan välitä Impaled Nazarenestä, joten jätimme sen retkueen täysin huomiotta ja painuimme katsomaan Mokomaa. Muutama kaveri tiesi Mokoman hyväksi liveryhmäksi, mutta että niin kovaksi..
Meininki Sue-teltassa oli Mokoman aikana lähes infernaalinen. Pitti pyöri teltan keskellä ja yleisön pitämä meteli petti bändin moneen kertaan alleen. Ja bändi vastasi piiskaamalla itseään vielä kovempaan meininkiin, etenkin basisti tuntui olevan seitsemännessä taivaassa.Soundit olivat aluksi hieman hakusessa, mutta paranivat nopeasti. Hieno (ja huono) hetki koettiin kun huolestuneen näköinen järkkäri tuli pistämään pitin poikki setin loppupäässä. Annalan Marko, tuo hieno mies, piti sitten vihreäliiviselle herralle saarnan moshpitin olemuksesta ja tarkoituksesta, päättäen sen sanoihin: "Myö soitetaan koko kesä kaikenmaailman Tiktakkien kanssa, kyllä nyt Tuskassa pitää olla pitti!". "Pahaa Verta" seurasi tätä avautumista ja pitti kasvoi niin suureksi, että siinä ei ollut yhdellä järkkärillä juuri sanomista. Sinne minäkin sitten jouduin menemään, vaikken suuri pittien ystävä olekaan. "Pahan Veren" lisäksi tuli itseään telottua "Punaisen Kukon", "Vade Retro Saatanan" ja tietenkin "Takatalven" tahdissa.
Kaiken kaikkiaan Mokoma oli täydellinen aloitus festivaaleille, mitä nyt nestehukka meinasi yllättää hiostavassa teltassa. Settilista koostui lähinnä uuden levyn materiaalista ja tutuista Mokoma-repäisyistä:
(Ei järjestyksessä ja tuskin kokonainenkaan:)
Ärräpää
Kuu Saa Valtansa Auringolta
Pahaa Verta
Itken Silmät Päästäni
Haudan Takaa
Hiljaisuuden Julistaja
Minä Elän!
Vade Retro, Saatana!
Poltetun Maan Taktiikka
Takatalvi
Punainen Kukko
Täyttä Ymmärrystä Vailla (?)
Kiellän Itseni (?)
Kasvot Kohti Itää (?)
Luulisi, että tuollaisen kyydityksen jälkeen Anathema olisi täydellinen pari Mokomalle, mutta näin ei ikävä kyllä ollut. Anathema toimii meikäläiselle levyltä aivan kybällä ja serkun kommenttien mukaan ryhmä oli viime joulukuussa jotain aivan uskomatonta livenä, Lutakossa nähtynä tosin. Anathema oli liian isolla lavalla (telttaan nämä perkele!), väärään kellonaikaan ja minä väärässä fyysisessä ja henkisessä tilasssa. Soitto kulki briteiltä hyvin ja iso hymy suunpielessä koko ajan, mutta tiettyjen olosuhteiden takia tämä keikka oli pettymys. Kyllähän se sitten ruokailumusiikkina meni ja lopun Pink Floyd-cover paransi fiiliksiä huomattavasti. Suuri miinus vielä siitä, että "One Last Goodbye" jäi soittamatta.
(Imperiumista löydetty setti:)
Shroud of False
Fragile Dreams
Empty
Lost Control
Closer
Judgement / Panic
A Natural Disaster
Sleepless
A Dying Wish
Comfortably Numb
Suburban Tribesta ja Deathstarsista valitsimme sen selkeästi pienemmän pahan (vaikka Subien uusi levy onkin ollut vanhoja huomattavasti parempi) eli Deathstarsin. Ikävä kyllä myöhästyimme hiukan aloituksesta ja teltta oli tupaten täynnä. Ruotsin mörköjen setti oli omasta mielestäni viihdyttävä joka osa-alueella, vaikka ystäväni vaativatkin kovaan ääneen seuraavalle lavalle siirtymistä. "Blitzkrieg" ja "Synthetic Generation" jäivät biiseistä mieleen, yhtyen seuraavaa Suomen viisiittiä ajatellen nimittäin. Sisätiloissa ehkä vieläkin intensiivisempää kamaa.
Sonata Arcticaa en ollut ennen nähnyt livenä, joten Kemin retkuetta odottelemaan menemisessä oli järkensä. Heti alussa bongasin lavan, johon oli todella panostettu. Bändin aloittaessa huomasi, kuinka iso juttu Sonatakin nykyään on; erittäin suuri prosentti juhlijoista oli saapunut päälavan tuntumaan diggailemaan ja oli hyvin messissä ensitahdeista lähtien. Mr. Kakko ilmoitti heti kärkeen olevansa hieman kipeä, mutta omasta mieleästäni kaveri kuullosti huomattavasti paremmalta kuin levyllä koskaan. Laulussa oli huomattavasti enemmän särmää ja tunnetta, tyyliin muuan Bruce Dickinson. Herran lavaliikehdintäkin toi ajoittain maestron itsensä mieleen. Muu bändi oli myös hyvä, vaikka omaan korvaani rummut kuullostivat välillä hieman laiskoilta. Sonata veti takuuvarmalla setillään ja komeilla pyroillaan (jotka olivat meikäläiselle täysi yllätys osa-alue) pisteet kotiin. Saivatpa pojat myös kahdet kultalevyt keikkansa jälkeen.
(Settiä, taas kerran järjestys kusee)
Black Sheep
My Land
Blinded No More
Fullmoon
Victoria's Secret
Broken
Eight Commandment
Tallulah
Don't Say A Word
The Cage
The Vodka Song
Ikävästi kävi, Arch Enemyn aikana Inferno-teltta oli niin täynnä, ettei sisään vain yksin kertaisesti mahtunut. Mitäpä oltiin niin hitaita... kyseisen orkesterin katsominen rajoittui sitten kauempaa fiilistelyyn ja meiningin ihmettelyyn. Kyseisen keikan moshpit oli muutaman ystäväni mukaan aivan helvetillinen, jopa niin että useampikin kaveri oli tarvinnut lääkäriapua keikan jälkeen. Tarkasti ei pysty tietysti kuvailemaan, mutta kyllä Angela kuullosti kauempaakin kuunneltuna aivan mahtavalta. Ja näytti myös, vaikkei paljoa nähtykkään
... typerinä emme tietenkään tajunneet mennä kolkuttelemaan Wintersunin ovia, vaan siirryimme taas päälavalle, ruokakojujen kautta tietty. Ensi kerralla arkkivihollinenkin sitten päälavalle...
The Sisters Of Mercy ei ole heviä. Eikä se sitä yritäkkään olla. Siksi hieman ihmetyttikin bändin kiinnittäminen Tuskaan ja vielä yhdeksi pääesiintyjistä, varsinkaan kun bändin kunnian päivät ovat reilusti yli vuosikymmenen päässä. Kuitenkin, olen tästä bändistä jo pitkään digannut ja oli lähes etuoikeus sitä päästä katsomaan. Ikävää (vaikkakin ymmärrettävää) oli se, että paljon ihmisiä poistui muutaman ensimmäisen biisin aikana.
Bändin kokoonpano on muuttunut ilmeisesti aika reilusti, sillä mm. basisti oli korvattu taustanauhoilla. Toisaalta, kaksi kitaraa kuullosti todella rouhealta. Andrew Eldritch on livenäkin todella uniikki vokalisti ja hoiti mielestäni hommansa kunnialla, vaikka sellaisen tupakanpolton siivittämänä, mitä lavalla nähtiin, on varmasti vaikea tavoitella vanhoja suorituksia. Setin alussa taisi tulla muutama uusi biisi kun en tunnistanut, mutta kun bändi pääsi setin puolessa välissä vauhtiin, alkoi meikäläiselläkin olla todella hauskaa (niiden muutamien ihmisten kanssa, kaveritkin lähtivät kaupungille syömään).
Sisters oli erilainen, mutta hieno lisä Tuskan rosteriin. Pakko kyllä hehkuttaa tämän bändin tiettyä "mystisyyttä". Harvoja keikkoja vuodessa siellä täällä ja silloinkin bändi vain tulee ja soittaa soitettavansa, kadoten sitten taas määrittelemättömäksi ajaksi. Vähäeleistä, mutta hienoa...
(Muutama Sistersin biisi:)
Dominion/Mother Russia
Lucreatia My Reflection
This Corrosion
Vision Thing
Ribbons
Detonation Boulevard
Doctor Jeep
Alice
Temple Of Love
Perjantaina emme jatkoklubeille siirtyneet, sillä Shamrain oli esiintymisensä peruuttanut. Jatkot jäivät kaverin luokse. Mitä siellä tapahtui, on merkityksetöntä. Perjantaina oli helvetin hauskaa ja odotukset lauantaita kohtaan korkealla...
...ja tästä raportoin huomenissa, koska kello on nyt armottoman paljon.
Tänks, piis and lööv...ja öitä.
Aloitamme tietysti ensimmäisestä päivästä...
Perjantaina saavuimme mahtavalla neljän kaverin ydinporukalla ja vaihtelevalla tuttujen määrällä alueelle siinä kymmenen yli 14 ja vieläpä suuren yllätyksen saattelemana; portit vetivät, eikä jonossa tarvinnut seistä. Ryhmästämme ei kukaan välitä Impaled Nazarenestä, joten jätimme sen retkueen täysin huomiotta ja painuimme katsomaan Mokomaa. Muutama kaveri tiesi Mokoman hyväksi liveryhmäksi, mutta että niin kovaksi..
Meininki Sue-teltassa oli Mokoman aikana lähes infernaalinen. Pitti pyöri teltan keskellä ja yleisön pitämä meteli petti bändin moneen kertaan alleen. Ja bändi vastasi piiskaamalla itseään vielä kovempaan meininkiin, etenkin basisti tuntui olevan seitsemännessä taivaassa.Soundit olivat aluksi hieman hakusessa, mutta paranivat nopeasti. Hieno (ja huono) hetki koettiin kun huolestuneen näköinen järkkäri tuli pistämään pitin poikki setin loppupäässä. Annalan Marko, tuo hieno mies, piti sitten vihreäliiviselle herralle saarnan moshpitin olemuksesta ja tarkoituksesta, päättäen sen sanoihin: "Myö soitetaan koko kesä kaikenmaailman Tiktakkien kanssa, kyllä nyt Tuskassa pitää olla pitti!". "Pahaa Verta" seurasi tätä avautumista ja pitti kasvoi niin suureksi, että siinä ei ollut yhdellä järkkärillä juuri sanomista. Sinne minäkin sitten jouduin menemään, vaikken suuri pittien ystävä olekaan. "Pahan Veren" lisäksi tuli itseään telottua "Punaisen Kukon", "Vade Retro Saatanan" ja tietenkin "Takatalven" tahdissa.
Kaiken kaikkiaan Mokoma oli täydellinen aloitus festivaaleille, mitä nyt nestehukka meinasi yllättää hiostavassa teltassa. Settilista koostui lähinnä uuden levyn materiaalista ja tutuista Mokoma-repäisyistä:
(Ei järjestyksessä ja tuskin kokonainenkaan:)
Ärräpää
Kuu Saa Valtansa Auringolta
Pahaa Verta
Itken Silmät Päästäni
Haudan Takaa
Hiljaisuuden Julistaja
Minä Elän!
Vade Retro, Saatana!
Poltetun Maan Taktiikka
Takatalvi
Punainen Kukko
Täyttä Ymmärrystä Vailla (?)
Kiellän Itseni (?)
Kasvot Kohti Itää (?)
Luulisi, että tuollaisen kyydityksen jälkeen Anathema olisi täydellinen pari Mokomalle, mutta näin ei ikävä kyllä ollut. Anathema toimii meikäläiselle levyltä aivan kybällä ja serkun kommenttien mukaan ryhmä oli viime joulukuussa jotain aivan uskomatonta livenä, Lutakossa nähtynä tosin. Anathema oli liian isolla lavalla (telttaan nämä perkele!), väärään kellonaikaan ja minä väärässä fyysisessä ja henkisessä tilasssa. Soitto kulki briteiltä hyvin ja iso hymy suunpielessä koko ajan, mutta tiettyjen olosuhteiden takia tämä keikka oli pettymys. Kyllähän se sitten ruokailumusiikkina meni ja lopun Pink Floyd-cover paransi fiiliksiä huomattavasti. Suuri miinus vielä siitä, että "One Last Goodbye" jäi soittamatta.
(Imperiumista löydetty setti:)
Shroud of False
Fragile Dreams
Empty
Lost Control
Closer
Judgement / Panic
A Natural Disaster
Sleepless
A Dying Wish
Comfortably Numb
Suburban Tribesta ja Deathstarsista valitsimme sen selkeästi pienemmän pahan (vaikka Subien uusi levy onkin ollut vanhoja huomattavasti parempi) eli Deathstarsin. Ikävä kyllä myöhästyimme hiukan aloituksesta ja teltta oli tupaten täynnä. Ruotsin mörköjen setti oli omasta mielestäni viihdyttävä joka osa-alueella, vaikka ystäväni vaativatkin kovaan ääneen seuraavalle lavalle siirtymistä. "Blitzkrieg" ja "Synthetic Generation" jäivät biiseistä mieleen, yhtyen seuraavaa Suomen viisiittiä ajatellen nimittäin. Sisätiloissa ehkä vieläkin intensiivisempää kamaa.
Sonata Arcticaa en ollut ennen nähnyt livenä, joten Kemin retkuetta odottelemaan menemisessä oli järkensä. Heti alussa bongasin lavan, johon oli todella panostettu. Bändin aloittaessa huomasi, kuinka iso juttu Sonatakin nykyään on; erittäin suuri prosentti juhlijoista oli saapunut päälavan tuntumaan diggailemaan ja oli hyvin messissä ensitahdeista lähtien. Mr. Kakko ilmoitti heti kärkeen olevansa hieman kipeä, mutta omasta mieleästäni kaveri kuullosti huomattavasti paremmalta kuin levyllä koskaan. Laulussa oli huomattavasti enemmän särmää ja tunnetta, tyyliin muuan Bruce Dickinson. Herran lavaliikehdintäkin toi ajoittain maestron itsensä mieleen. Muu bändi oli myös hyvä, vaikka omaan korvaani rummut kuullostivat välillä hieman laiskoilta. Sonata veti takuuvarmalla setillään ja komeilla pyroillaan (jotka olivat meikäläiselle täysi yllätys osa-alue) pisteet kotiin. Saivatpa pojat myös kahdet kultalevyt keikkansa jälkeen.
(Settiä, taas kerran järjestys kusee)
Black Sheep
My Land
Blinded No More
Fullmoon
Victoria's Secret
Broken
Eight Commandment
Tallulah
Don't Say A Word
The Cage
The Vodka Song
Ikävästi kävi, Arch Enemyn aikana Inferno-teltta oli niin täynnä, ettei sisään vain yksin kertaisesti mahtunut. Mitäpä oltiin niin hitaita... kyseisen orkesterin katsominen rajoittui sitten kauempaa fiilistelyyn ja meiningin ihmettelyyn. Kyseisen keikan moshpit oli muutaman ystäväni mukaan aivan helvetillinen, jopa niin että useampikin kaveri oli tarvinnut lääkäriapua keikan jälkeen. Tarkasti ei pysty tietysti kuvailemaan, mutta kyllä Angela kuullosti kauempaakin kuunneltuna aivan mahtavalta. Ja näytti myös, vaikkei paljoa nähtykkään
... typerinä emme tietenkään tajunneet mennä kolkuttelemaan Wintersunin ovia, vaan siirryimme taas päälavalle, ruokakojujen kautta tietty. Ensi kerralla arkkivihollinenkin sitten päälavalle...The Sisters Of Mercy ei ole heviä. Eikä se sitä yritäkkään olla. Siksi hieman ihmetyttikin bändin kiinnittäminen Tuskaan ja vielä yhdeksi pääesiintyjistä, varsinkaan kun bändin kunnian päivät ovat reilusti yli vuosikymmenen päässä. Kuitenkin, olen tästä bändistä jo pitkään digannut ja oli lähes etuoikeus sitä päästä katsomaan. Ikävää (vaikkakin ymmärrettävää) oli se, että paljon ihmisiä poistui muutaman ensimmäisen biisin aikana.
Bändin kokoonpano on muuttunut ilmeisesti aika reilusti, sillä mm. basisti oli korvattu taustanauhoilla. Toisaalta, kaksi kitaraa kuullosti todella rouhealta. Andrew Eldritch on livenäkin todella uniikki vokalisti ja hoiti mielestäni hommansa kunnialla, vaikka sellaisen tupakanpolton siivittämänä, mitä lavalla nähtiin, on varmasti vaikea tavoitella vanhoja suorituksia. Setin alussa taisi tulla muutama uusi biisi kun en tunnistanut, mutta kun bändi pääsi setin puolessa välissä vauhtiin, alkoi meikäläiselläkin olla todella hauskaa (niiden muutamien ihmisten kanssa, kaveritkin lähtivät kaupungille syömään).
Sisters oli erilainen, mutta hieno lisä Tuskan rosteriin. Pakko kyllä hehkuttaa tämän bändin tiettyä "mystisyyttä". Harvoja keikkoja vuodessa siellä täällä ja silloinkin bändi vain tulee ja soittaa soitettavansa, kadoten sitten taas määrittelemättömäksi ajaksi. Vähäeleistä, mutta hienoa...
(Muutama Sistersin biisi:)
Dominion/Mother Russia
Lucreatia My Reflection
This Corrosion
Vision Thing
Ribbons
Detonation Boulevard
Doctor Jeep
Alice
Temple Of Love
Perjantaina emme jatkoklubeille siirtyneet, sillä Shamrain oli esiintymisensä peruuttanut. Jatkot jäivät kaverin luokse. Mitä siellä tapahtui, on merkityksetöntä. Perjantaina oli helvetin hauskaa ja odotukset lauantaita kohtaan korkealla...
...ja tästä raportoin huomenissa, koska kello on nyt armottoman paljon.
Tänks, piis and lööv...ja öitä.
|Faith No More|Candlemass|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
Siis vittu mä olen kujalla!
ONNEA JARNO!!!! OSTA KOLME, MAKSA NELJÄ!!! TUSKA LOPPUI, ARKI KUTSUU!!!!
Tulihan dokattua. Sunnuntaiksi sain ilmaseksi lipun mutta ei kiinnostanut hetkeäkään mennä sisään. Tai olisi alkupäivän bändit kiinnostanut, mutta päästiin puistoon vasta Tarotin aikaan ja lipun sain vasta kyseisen vedon jälkeen. Celtic Frost oli puistosta kuunneltuna juuri niinkin paskaa kamaa kuin muistelin; Biiseissä ei mitään koukkuja/kliimakseja. Annoin lippuni pois 10 minuuttia ennen CF:n aloittamista enkä tehnyt väärää päätöstä.
Legendaläppää lensi taas, yllättäen. Ja syntyi jopa pari uutta.
GRIEGWURZ!
Kaisaniemi kutsuu jälleen ensi vuonna
ONNEA JARNO!!!! OSTA KOLME, MAKSA NELJÄ!!! TUSKA LOPPUI, ARKI KUTSUU!!!!
Tulihan dokattua. Sunnuntaiksi sain ilmaseksi lipun mutta ei kiinnostanut hetkeäkään mennä sisään. Tai olisi alkupäivän bändit kiinnostanut, mutta päästiin puistoon vasta Tarotin aikaan ja lipun sain vasta kyseisen vedon jälkeen. Celtic Frost oli puistosta kuunneltuna juuri niinkin paskaa kamaa kuin muistelin; Biiseissä ei mitään koukkuja/kliimakseja. Annoin lippuni pois 10 minuuttia ennen CF:n aloittamista enkä tehnyt väärää päätöstä.
Legendaläppää lensi taas, yllättäen. Ja syntyi jopa pari uutta.
GRIEGWURZ!
Kaisaniemi kutsuu jälleen ensi vuonna
"To be alive is more than just breathing"
-
Trooper_87
- Hang-Around
- Posts: 192
- Joined: Fri Apr 21, 2006 17:32
- Location: Janakkala / Helsinki
Ei juma mikä viikonloppu. Hauskaa oli, loistavia bändejä sekä tuttuja ja tuntemattomia naamoja tuli tavattua varsin mukavasti. Hienoa.
Perjantai lähti liikkeelle Freedom Callin tahdissa. Mokoma jätettiin väliin siksi, että todistin sen jo Nummessa, eikä Impaled Nazarene ois voinu henkilökohtasesti vähempää kiinnostaa, vaikka sitä etäisesti tsekkailinkin. Inferno-lavalla oli silti yllättävän hyvä meno, vaikka keikka ei sen suurempia fiiliksiä herättänytkään. Tosin setin valopilkku Hunting High And Low olikin parasta mitä bändi tarjosi. Lopetusbiisi oli myös hieno. Dan Zimmerman on edelleen pätevä rumpali, vaikka miehen työskentely jää hieman vaisummaksi kuin Gamma Rayssa. Mutta kyllä sieltä patteriston takaa kaikui aina välillä todella mallikasta tavaraa.
Anathema meni alkuasetelmista poiketen hieman ohi, syödessä . Musiikki vaikutti silti tavallaan aika mielenkiintoiselta. Comfortably Numb -coveri oli yllättävä veto ainakin meikäläiselle, hatunnostoa siitä.
Allekirjoittaneelle perjantain pääbändi oli Wintersun, ja ajatukset kulminoitu siihen jo Anatheman aikana. Joten jäin automaattisesti Deathstarsia katselemaan, ja hyvää paikkaa kyttäämään. Ruotsalaisista jäi aika hämärä fiilis: kyllä jengi näytti tykkäävään, ja tuon konseptinsa vuoksi bändi soveltuu varmasti jonkin asteiseksi biletysmusaksi, mutta kun ei kolahda niin ei. Pitäiskö?
Kun lavan edusta rupesi tyhjentymään, yritin hakea paikkaa mahdollisimman edestä. Ilmeisesti en ollut ainoa jolla oli samat aikeet mielessä, joten päädyin keskelle "toista riviä". Tunnin odottelu oli suhteellisen piinallista, koska jengi pakkautui todella lähekkäin lavan eteen. Sonatan missaus nyt harmittaa lähinnä kahdesta syystä: soittivat FullMoonin ja veivasivat kuulemma The Trooperin pääriffiä siellä My Landin keskellä. Tosin Jari Mäenpää kumppaneineen näytti jälleen kerran, miten kotimaista laatumetallia sävelletään ja soitetaan. Mikä meno! Etenkin Battle Against Time ja Starchild toimivat todella loistavasti. Hienon keikan kruunasi Angel Of Death -coveri, jonka ainaka se kuuluisa hevihelvetti nousi entistä suurempiin korkeuksiin. Pähkinöiksi mentiin. Plekukin lähti mukaan. Tosin ainoaksi miinukseksi voi laskea sen, että näin biisin laulaneen Petri Lindroosin HYVIN VÄHÄISEN VAATETUKSEN alle. Kerpele...
Wintersunin setti:
Winter Madness
Beyond The Dark Sun
Battle Against Time
Sleeping Stars
Beautiful Death
Death And The Healing
Starchild
------
Angel Of Death
Nuutuneena katsomaan illan viimeistä bändiä, eli The Sisters Of Mercya. Tästä jäi entistä suurempi wtf-fiilis, joten jätän sen arvioinnit bändiin perehtyneille. Sitä tosin tuli tsekkailtua vähän kauempaa ja lähempääkin, mutta portti taisi kutsua ennen kuin bändi lopetti keikkansa. Yövyin hyvän ystäväni luona Itä-Hesassa, jonka kanssa tuli enimmäkseen alueella pyörittyä.Taisi olla muuten juuri Sistersin aikana, kun tämä fanipoika vaihtoi muutaman sanan Marco Hietalan kanssa. Sääli ettei olllut kaveria & kameraa samaan aikaan paikalla. Perjantainakin tuli tosiaan valvottua sinne neljään asti, niin meno oli sitä itseään. Hirveän paskaa läppää vaikka muille jakaa. Tämän myös huomasi seuraavana päivänä, monellakin tapaa.
Eka päivä meni niin että hujahti. Lauantaina piti nousta suhteellisen aikasin, jotta selviäisimme pääkallopaikalle sopivan ajoissa Keltaisen Jäänsärkijän kautta. Jonossa tuli juteltua escudon kanssa, cheers. Ennen päivän avausbändiä alueella puolestaan tuli vastaan Voimanorja. Näkyi niitä Rautaneitolaisia paitojen perusteella muuallakin, mutta ei sitä erikseen jokaisen perään lähdetty. Stam1na heitti tapansa mukaan tiukkaa settiä. Uuden levyn biisit alkavat toimimaan kiertueen toisen todistamisen jälkeen entistä paremmin, mutta Paha Arkkitehti jyrää edelleen aivan omalla tavallaan.
Lauantai oli täynnä "pientä nähtävää", joten siinä joutui jatkuvasti ravaamaan lavalta lavalle. "Smet4nan" jälkeen valitsimme Pain Confessorin, täytyyhän sitä nyt "kotikaupunkilaisia" vähintään tällä tavalla tukea. Mallikkaasti pojat vetivätkin. Debyytiltä tuli ainakin Whenever Dark Draws Near, Soul Eraser ja Lage Of Regret, uudelta tunnistin ainakin Powderburnsin ja Fall On Evil Daysin.
Suuremmat ennakko-odotukset kohdistuivat Diabloon. Keikka lähti mallikkaasti uuden levyn avausbiisillä käyntiin, mutta jotenkin keikan alkupuoliskosta jäi hieman vaisu fiilis. Loppupuolella fiilis rupesi kohoamaan, kun kehään lyötiin sellaista tavaraa kuin Condition Red ja ikivihreät The Preacher & Symbol Of Eternity sekä keikan komeasti päättänyt D.O.A. Hatunnosto Nygårdin spiikeille.
Setti kokonaisuudessaan, tosin järjestys (pahasti?) hakusessa:
Shadow World
Icon Of Flesh
Read My Scars
Damien
In Sorrow We Trust
Condition Red
The Preacher
Mimic47
Queen Of Entity
Rebellion Of One
Symbol Of Eternity
D.O.A.
Seuraavaksi The Scourger pyttipannun ohella (Northeria tuli myös vilkuiltua ruokakojuilta), tai toisin päin. Rässi raikasi komiasti, tosin kaveria "hieman" harmitti nollatoleranssi pittejä kohtaan. Ihan hyvin bändi näytti veivaavan, ainakin vokalisti Hurskainen oli aivan hurmiossa. Biiseistä tunnistin ainoastaan Maximum Intensityn, tosin ei koko settiä jäätykään katsomaan.
Amorphis oli Diablon ohella päivän odotetuin bändi. Kolmatta kertaa näin tänä vuonna, ja bändi tuntuu keikka keikan jälkeen "läheisemmältä". Ei yhtä kova veto kuin Nummessa, mutta Leaves Scar, Alone, Against Widows ja The Smoke sytyttivät jälleen kerran. Nokkamies Tomi Joutsen sopii joka aspektissa bändiin enemmän kuin hyvin. Mies osaa ottaa yleisönsä, ja näin muukin bändi liittyy hurmiokseen. Mahtava bändi, mahtava keikka. Miinusta siitä, että Talesilta soitettiin vain In The Beginning.
Setti:
Leaves Scar
Alone
Against Widows
In The Beginning
Divinity
Under The Soil And Black Stone
Perkele (The God Of Fire)
The Smoke
Sign From The North Side
My Kantele
House Of Sleep
Koin viikonlopun pahimman takaiskun, kun missasin Metsatöllin. Tuli sentään viimeisimpien biisien aikana paikattua, mutta ei se paljoa lohduttanut. Opethin taas katselin hieman kauempaa, ja aika vieroksuen. Johtuen siitä, että tunsin bändiltä pari biisiä ja lyön pääni pantiksi, että homma toimisi varmasti paremmin sisätiloissa. Tosin tulihan sieltä Deliverance ja Ghost Of Perdition aivan setin lopussa, nice!
Takaisin Sue-lavalle, ja Epicaa katselemaan. Nimenomaan katselemaan, sillä tietyissä piireissä orgasmistisesti hehkutettu Simone Simons tarjosi NÄHTÄVÄÄ koko rahan edestä. Muusikillisesti bändi nyt oli aika samantekevää, vaikka Simons osasi laulaakin. Onnistuin saamaan todella esteettömät näkymät lavan reunasta, ja keikan loppupuolella fanitettiin näkymiä yhdessä Karpaasin kanssa. Jumalavita mikä likka, ulkonäkö ja lava-asenne kohdallaan! :luv:
Silviisii. Venomia katseltiin setin alkupuoliskon ajan. Sille Spinal Tap -menolle tuli repeiltyä, eikä musiikistakaan löydy pahaa sanottavaa. Mutta kun ei oikein enää jaksanut, niin päätimme suunnistaa porttien ulkopuolelle ja jäädä nurmikolle istumaan, juttelemaan ja nauramaan erään jyväskyläläisen kaverin & hänen seuransa kanssa. Repeilyt tosin jatkuivat jälleen sinne aamukolmeen.
Sunnuntaina sai onneksi nukkua hieman myöhempään. Tosin jo lähtökuopissa alkoi jalka vipattamaan kahden odotetuimman bändin takia. Suunnitelmana olikin päästä mahdollisimman aikaisin porteille. Sitten reppua narikkaan ja mahdollisimman eteen päälavalle. Verjnuarmu olisi ollut mielenkiintoista nähdä, vaikka joskus on näitäkin "uhrauksia" tehtävä. Eturivi tosin täyttyi nopeasti, mutta "toiseen aaltoon" pääsi vaivatta. Porttien sisäpuolilla tapasin tosiaan Laten, jonka kanssa tuli roikuttua & rokattua mukavasti päivän mittaan. Jyväskyläläiset liittyivät myös mukaan suht nopeasti, joten ainakaan omalta osaltani odotus ei kasvanut liian piinalliseksi kun oli ihmisiä härnättävänä.
Sodom odotetusti jyräsi. Pää räjähti jo ennen kuin intro lähti soimaan, ja Blood On Your Lips toimi avausbiisinä varsin mainiosti. Muita kohokohtia meikäläiselle olivat Wachturm (puuttui sieltä Roskisdyykkarin laittamasta setistä, järjestystä en muista minäkään & yksi biisi jäi tunnistamatta), The Saw Is The Law, Among The Weirdcong sekä Ausgebombt. Tukka ja nyrkit saivat kyytiä sen verran mitä tila antoi myöten. Kävi muutenkin klassiset, eli pari rotevaa ja liian monta olutta ottanutta keijoa änkesi juuri siihen meikäläisen paikalla. Ei siinä mitään muuta, kuin että kyynerpää jatkuvasti naaman edessä ei ole mikään mukava juttu. Ja Laten sanoin, jonkinlainen tiukkuus tästä jäi hieman puuttumaan. Ohan näitä, mutta keikka oli silti helvetillisen hieno.
... mutta Kuopion kalakukot pistivät silti auttamatta paremmaksi. Fiilis oli jo odottaessa suhteellisen korkealle, ja kaikkea paskaa sitä tuli lavalle huudeltuakin; Tuple, soita Cardiantia! -huuto aiheutti näemmä miehessä mukavat naurut. Ja kun Tarot vihdoin valtasi lavan, tämä mies sekosi täysin. Latekin taisi jo uskoa, että en mä tätä bändiä turhaan hehkuta. Täysi kympin keikka, parhautta!! Näkemistäni festivaalin & bändin paras, ainakin tähän mennessä. Crawlspace pisti homman loistavasti käyntiin, ja setti olikin yhtä saatanallista tykitystä alusta loppuun. Ja jumankauta sitä fiilistä, kun bändi latoi omia suursuosikkeja kehiin jatkuvalla syötöllä. Back In The Fire räjäytti tajunnan ensimmäistä kertaa totaalisesti, mutta vielä mitä, perässä seurasi sellaiset vedot kuin Do You Wanna Live Forever ja Lady Deceiver. You jyräsi, Pyre Of Gods tappoi & Descendantsin aikana niskat linkosivat lettiä mielettömällä intensiteetillä. Timanttia yhtäkaikki!! Yksi parhaimmista ikinä. I fucken' Ruleen puristettiin ne viimeisimmätkin voimanrippeet. Marcon spiikit ovat kultaa, ja Sakke oli lavalla täysin liekeissä sekä Salmelan liidivokaalit toivat vaihtelua keikkaan. Hyvin käy mieheltä liidivokalistinkin hommat. Taisi olla itse bändillekin yksi kaikkien aikojen kovimmista vedoista, ellen Marcoa väärin tulkinnut. Hymy paistoi miesten naamoilta jatkuvasti, aivan mieletön hurmos sekä yleisössä että lavalla! Ei tällaista voi liikaa hehkuttaa. Ja kiitokset Latelle seurasta, DYWLF todellakin toimi!
Tarotin setti:
Crawlspace
Wings Of Darkness
Back In The Fire
Do You Wanna Live Forever
Angels Of Pain
You
Pyre Of Gods
Veteran Of The Psychich Wars
Descendants Of Power
Rider Of The Last Day
Lady Deceiver
I Rule
Tarotin jälkeen tuntuikin sitten siltä, että tää oli tässä. Keikalla tulee varmasti olemaan muitakin suuria henkilökohtaisia merkityksiä tulevaa syksyä ajatellen, mutta ei niistä sen enempää. Ennen Timo Rautiaista hieman sapuskaa ja rockangelin kanssa sananvaihdokset, kunnes suunta otettiin kohti Sue-lavaa. Kolme ensimmäistä biisiä missasin, mikä sikäli harmittaa loistavan Uskonnonpastorin takia. Timo bändeineen veti hienosti, vaikka jengi näyttikin olevan sillä "tsekataas nyt millaista se miehen soolomatsku on". Tuli siinä jossain vaiheessa "törmättyä" suht hyvässä maistissa olleeseen maestro Mäenpäähän. Pikaset jutustelut ja yhteiskuva ennen kuin päästin miehen takas jatkaan matkaa. Itse olin helvetin väsähtänyt, mutta Punainen Viiva, balladit Meille Niin Rakas ja Hiljaisen Talven Lapsi sekä aivan puun takaa iskenyt Pohjoisen Taivaan Alla saivat mukavaa liikettä meikäläiseenkin aikaan.
Celtic Frost veivasi jo hyvässä vauhdissa päästyämme Sue-lavalta pois. Bändi ei onnistunut vakuuttamaan, vaikka sitä tuli mielenkiinnosta seurailtuakin kaiken maailman keijoilun ohella siellä sun täällä hieman eri porukoissa. Onneksi alueelta päästin pois ennen suurinta ruuhkaa, ja ennen Rautatieasemalle siirtymistä aikaa tapettiin alueen ulkopuolella tuttuja etsien. Junassa olikin mukava korkata kaverilta pummittu olut ja napostella sitä sun tätä todella hienon viikonlopun jälkeen. Kiitokset festariorganisaatiolle ja kaikille joiden kanssa tuli hengailtua viikonlopun aikana. Ja olomuoto on todellakin kolmen päivän rääkin mukanen. Toivon mukaan ensi vuonna uudestaan.
Aika paljon asiaa, kun tuli nähtyä ja tehtyäkin koko rahan edestä. Joten elekää ihmetelkö jos teksti saattaa vaikuttaa hieman sekavalta, saati jos kukaan ei jaksa lukea sitä. Kavereiden ottamia kuviakin olisi toivon mukaan jossain vaiheessa tulossa.
[Edit:] Säätöä & nippeliä...
Perjantai lähti liikkeelle Freedom Callin tahdissa. Mokoma jätettiin väliin siksi, että todistin sen jo Nummessa, eikä Impaled Nazarene ois voinu henkilökohtasesti vähempää kiinnostaa, vaikka sitä etäisesti tsekkailinkin. Inferno-lavalla oli silti yllättävän hyvä meno, vaikka keikka ei sen suurempia fiiliksiä herättänytkään. Tosin setin valopilkku Hunting High And Low olikin parasta mitä bändi tarjosi. Lopetusbiisi oli myös hieno. Dan Zimmerman on edelleen pätevä rumpali, vaikka miehen työskentely jää hieman vaisummaksi kuin Gamma Rayssa. Mutta kyllä sieltä patteriston takaa kaikui aina välillä todella mallikasta tavaraa.
Anathema meni alkuasetelmista poiketen hieman ohi, syödessä . Musiikki vaikutti silti tavallaan aika mielenkiintoiselta. Comfortably Numb -coveri oli yllättävä veto ainakin meikäläiselle, hatunnostoa siitä.
Allekirjoittaneelle perjantain pääbändi oli Wintersun, ja ajatukset kulminoitu siihen jo Anatheman aikana. Joten jäin automaattisesti Deathstarsia katselemaan, ja hyvää paikkaa kyttäämään. Ruotsalaisista jäi aika hämärä fiilis: kyllä jengi näytti tykkäävään, ja tuon konseptinsa vuoksi bändi soveltuu varmasti jonkin asteiseksi biletysmusaksi, mutta kun ei kolahda niin ei. Pitäiskö?
Kun lavan edusta rupesi tyhjentymään, yritin hakea paikkaa mahdollisimman edestä. Ilmeisesti en ollut ainoa jolla oli samat aikeet mielessä, joten päädyin keskelle "toista riviä". Tunnin odottelu oli suhteellisen piinallista, koska jengi pakkautui todella lähekkäin lavan eteen. Sonatan missaus nyt harmittaa lähinnä kahdesta syystä: soittivat FullMoonin ja veivasivat kuulemma The Trooperin pääriffiä siellä My Landin keskellä. Tosin Jari Mäenpää kumppaneineen näytti jälleen kerran, miten kotimaista laatumetallia sävelletään ja soitetaan. Mikä meno! Etenkin Battle Against Time ja Starchild toimivat todella loistavasti. Hienon keikan kruunasi Angel Of Death -coveri, jonka ainaka se kuuluisa hevihelvetti nousi entistä suurempiin korkeuksiin. Pähkinöiksi mentiin. Plekukin lähti mukaan. Tosin ainoaksi miinukseksi voi laskea sen, että näin biisin laulaneen Petri Lindroosin HYVIN VÄHÄISEN VAATETUKSEN alle. Kerpele...
Wintersunin setti:
Winter Madness
Beyond The Dark Sun
Battle Against Time
Sleeping Stars
Beautiful Death
Death And The Healing
Starchild
------
Angel Of Death
Nuutuneena katsomaan illan viimeistä bändiä, eli The Sisters Of Mercya. Tästä jäi entistä suurempi wtf-fiilis, joten jätän sen arvioinnit bändiin perehtyneille. Sitä tosin tuli tsekkailtua vähän kauempaa ja lähempääkin, mutta portti taisi kutsua ennen kuin bändi lopetti keikkansa. Yövyin hyvän ystäväni luona Itä-Hesassa, jonka kanssa tuli enimmäkseen alueella pyörittyä.Taisi olla muuten juuri Sistersin aikana, kun tämä fanipoika vaihtoi muutaman sanan Marco Hietalan kanssa. Sääli ettei olllut kaveria & kameraa samaan aikaan paikalla. Perjantainakin tuli tosiaan valvottua sinne neljään asti, niin meno oli sitä itseään. Hirveän paskaa läppää vaikka muille jakaa. Tämän myös huomasi seuraavana päivänä, monellakin tapaa.
Eka päivä meni niin että hujahti. Lauantaina piti nousta suhteellisen aikasin, jotta selviäisimme pääkallopaikalle sopivan ajoissa Keltaisen Jäänsärkijän kautta. Jonossa tuli juteltua escudon kanssa, cheers. Ennen päivän avausbändiä alueella puolestaan tuli vastaan Voimanorja. Näkyi niitä Rautaneitolaisia paitojen perusteella muuallakin, mutta ei sitä erikseen jokaisen perään lähdetty. Stam1na heitti tapansa mukaan tiukkaa settiä. Uuden levyn biisit alkavat toimimaan kiertueen toisen todistamisen jälkeen entistä paremmin, mutta Paha Arkkitehti jyrää edelleen aivan omalla tavallaan.
Lauantai oli täynnä "pientä nähtävää", joten siinä joutui jatkuvasti ravaamaan lavalta lavalle. "Smet4nan" jälkeen valitsimme Pain Confessorin, täytyyhän sitä nyt "kotikaupunkilaisia" vähintään tällä tavalla tukea. Mallikkaasti pojat vetivätkin. Debyytiltä tuli ainakin Whenever Dark Draws Near, Soul Eraser ja Lage Of Regret, uudelta tunnistin ainakin Powderburnsin ja Fall On Evil Daysin.
Suuremmat ennakko-odotukset kohdistuivat Diabloon. Keikka lähti mallikkaasti uuden levyn avausbiisillä käyntiin, mutta jotenkin keikan alkupuoliskosta jäi hieman vaisu fiilis. Loppupuolella fiilis rupesi kohoamaan, kun kehään lyötiin sellaista tavaraa kuin Condition Red ja ikivihreät The Preacher & Symbol Of Eternity sekä keikan komeasti päättänyt D.O.A. Hatunnosto Nygårdin spiikeille.
Setti kokonaisuudessaan, tosin järjestys (pahasti?) hakusessa:
Shadow World
Icon Of Flesh
Read My Scars
Damien
In Sorrow We Trust
Condition Red
The Preacher
Mimic47
Queen Of Entity
Rebellion Of One
Symbol Of Eternity
D.O.A.
Seuraavaksi The Scourger pyttipannun ohella (Northeria tuli myös vilkuiltua ruokakojuilta), tai toisin päin. Rässi raikasi komiasti, tosin kaveria "hieman" harmitti nollatoleranssi pittejä kohtaan. Ihan hyvin bändi näytti veivaavan, ainakin vokalisti Hurskainen oli aivan hurmiossa. Biiseistä tunnistin ainoastaan Maximum Intensityn, tosin ei koko settiä jäätykään katsomaan.
Amorphis oli Diablon ohella päivän odotetuin bändi. Kolmatta kertaa näin tänä vuonna, ja bändi tuntuu keikka keikan jälkeen "läheisemmältä". Ei yhtä kova veto kuin Nummessa, mutta Leaves Scar, Alone, Against Widows ja The Smoke sytyttivät jälleen kerran. Nokkamies Tomi Joutsen sopii joka aspektissa bändiin enemmän kuin hyvin. Mies osaa ottaa yleisönsä, ja näin muukin bändi liittyy hurmiokseen. Mahtava bändi, mahtava keikka. Miinusta siitä, että Talesilta soitettiin vain In The Beginning.
Setti:
Leaves Scar
Alone
Against Widows
In The Beginning
Divinity
Under The Soil And Black Stone
Perkele (The God Of Fire)
The Smoke
Sign From The North Side
My Kantele
House Of Sleep
Koin viikonlopun pahimman takaiskun, kun missasin Metsatöllin. Tuli sentään viimeisimpien biisien aikana paikattua, mutta ei se paljoa lohduttanut. Opethin taas katselin hieman kauempaa, ja aika vieroksuen. Johtuen siitä, että tunsin bändiltä pari biisiä ja lyön pääni pantiksi, että homma toimisi varmasti paremmin sisätiloissa. Tosin tulihan sieltä Deliverance ja Ghost Of Perdition aivan setin lopussa, nice!
Takaisin Sue-lavalle, ja Epicaa katselemaan. Nimenomaan katselemaan, sillä tietyissä piireissä orgasmistisesti hehkutettu Simone Simons tarjosi NÄHTÄVÄÄ koko rahan edestä. Muusikillisesti bändi nyt oli aika samantekevää, vaikka Simons osasi laulaakin. Onnistuin saamaan todella esteettömät näkymät lavan reunasta, ja keikan loppupuolella fanitettiin näkymiä yhdessä Karpaasin kanssa. Jumalavita mikä likka, ulkonäkö ja lava-asenne kohdallaan! :luv:
Silviisii. Venomia katseltiin setin alkupuoliskon ajan. Sille Spinal Tap -menolle tuli repeiltyä, eikä musiikistakaan löydy pahaa sanottavaa. Mutta kun ei oikein enää jaksanut, niin päätimme suunnistaa porttien ulkopuolelle ja jäädä nurmikolle istumaan, juttelemaan ja nauramaan erään jyväskyläläisen kaverin & hänen seuransa kanssa. Repeilyt tosin jatkuivat jälleen sinne aamukolmeen.
Sunnuntaina sai onneksi nukkua hieman myöhempään. Tosin jo lähtökuopissa alkoi jalka vipattamaan kahden odotetuimman bändin takia. Suunnitelmana olikin päästä mahdollisimman aikaisin porteille. Sitten reppua narikkaan ja mahdollisimman eteen päälavalle. Verjnuarmu olisi ollut mielenkiintoista nähdä, vaikka joskus on näitäkin "uhrauksia" tehtävä. Eturivi tosin täyttyi nopeasti, mutta "toiseen aaltoon" pääsi vaivatta. Porttien sisäpuolilla tapasin tosiaan Laten, jonka kanssa tuli roikuttua & rokattua mukavasti päivän mittaan. Jyväskyläläiset liittyivät myös mukaan suht nopeasti, joten ainakaan omalta osaltani odotus ei kasvanut liian piinalliseksi kun oli ihmisiä härnättävänä.
Sodom odotetusti jyräsi. Pää räjähti jo ennen kuin intro lähti soimaan, ja Blood On Your Lips toimi avausbiisinä varsin mainiosti. Muita kohokohtia meikäläiselle olivat Wachturm (puuttui sieltä Roskisdyykkarin laittamasta setistä, järjestystä en muista minäkään & yksi biisi jäi tunnistamatta), The Saw Is The Law, Among The Weirdcong sekä Ausgebombt. Tukka ja nyrkit saivat kyytiä sen verran mitä tila antoi myöten. Kävi muutenkin klassiset, eli pari rotevaa ja liian monta olutta ottanutta keijoa änkesi juuri siihen meikäläisen paikalla. Ei siinä mitään muuta, kuin että kyynerpää jatkuvasti naaman edessä ei ole mikään mukava juttu. Ja Laten sanoin, jonkinlainen tiukkuus tästä jäi hieman puuttumaan. Ohan näitä, mutta keikka oli silti helvetillisen hieno.
... mutta Kuopion kalakukot pistivät silti auttamatta paremmaksi. Fiilis oli jo odottaessa suhteellisen korkealle, ja kaikkea paskaa sitä tuli lavalle huudeltuakin; Tuple, soita Cardiantia! -huuto aiheutti näemmä miehessä mukavat naurut. Ja kun Tarot vihdoin valtasi lavan, tämä mies sekosi täysin. Latekin taisi jo uskoa, että en mä tätä bändiä turhaan hehkuta. Täysi kympin keikka, parhautta!! Näkemistäni festivaalin & bändin paras, ainakin tähän mennessä. Crawlspace pisti homman loistavasti käyntiin, ja setti olikin yhtä saatanallista tykitystä alusta loppuun. Ja jumankauta sitä fiilistä, kun bändi latoi omia suursuosikkeja kehiin jatkuvalla syötöllä. Back In The Fire räjäytti tajunnan ensimmäistä kertaa totaalisesti, mutta vielä mitä, perässä seurasi sellaiset vedot kuin Do You Wanna Live Forever ja Lady Deceiver. You jyräsi, Pyre Of Gods tappoi & Descendantsin aikana niskat linkosivat lettiä mielettömällä intensiteetillä. Timanttia yhtäkaikki!! Yksi parhaimmista ikinä. I fucken' Ruleen puristettiin ne viimeisimmätkin voimanrippeet. Marcon spiikit ovat kultaa, ja Sakke oli lavalla täysin liekeissä sekä Salmelan liidivokaalit toivat vaihtelua keikkaan. Hyvin käy mieheltä liidivokalistinkin hommat. Taisi olla itse bändillekin yksi kaikkien aikojen kovimmista vedoista, ellen Marcoa väärin tulkinnut. Hymy paistoi miesten naamoilta jatkuvasti, aivan mieletön hurmos sekä yleisössä että lavalla! Ei tällaista voi liikaa hehkuttaa. Ja kiitokset Latelle seurasta, DYWLF todellakin toimi!
Tarotin setti:
Crawlspace
Wings Of Darkness
Back In The Fire
Do You Wanna Live Forever
Angels Of Pain
You
Pyre Of Gods
Veteran Of The Psychich Wars
Descendants Of Power
Rider Of The Last Day
Lady Deceiver
I Rule
Tarotin jälkeen tuntuikin sitten siltä, että tää oli tässä. Keikalla tulee varmasti olemaan muitakin suuria henkilökohtaisia merkityksiä tulevaa syksyä ajatellen, mutta ei niistä sen enempää. Ennen Timo Rautiaista hieman sapuskaa ja rockangelin kanssa sananvaihdokset, kunnes suunta otettiin kohti Sue-lavaa. Kolme ensimmäistä biisiä missasin, mikä sikäli harmittaa loistavan Uskonnonpastorin takia. Timo bändeineen veti hienosti, vaikka jengi näyttikin olevan sillä "tsekataas nyt millaista se miehen soolomatsku on". Tuli siinä jossain vaiheessa "törmättyä" suht hyvässä maistissa olleeseen maestro Mäenpäähän. Pikaset jutustelut ja yhteiskuva ennen kuin päästin miehen takas jatkaan matkaa. Itse olin helvetin väsähtänyt, mutta Punainen Viiva, balladit Meille Niin Rakas ja Hiljaisen Talven Lapsi sekä aivan puun takaa iskenyt Pohjoisen Taivaan Alla saivat mukavaa liikettä meikäläiseenkin aikaan.
Celtic Frost veivasi jo hyvässä vauhdissa päästyämme Sue-lavalta pois. Bändi ei onnistunut vakuuttamaan, vaikka sitä tuli mielenkiinnosta seurailtuakin kaiken maailman keijoilun ohella siellä sun täällä hieman eri porukoissa. Onneksi alueelta päästin pois ennen suurinta ruuhkaa, ja ennen Rautatieasemalle siirtymistä aikaa tapettiin alueen ulkopuolella tuttuja etsien. Junassa olikin mukava korkata kaverilta pummittu olut ja napostella sitä sun tätä todella hienon viikonlopun jälkeen. Kiitokset festariorganisaatiolle ja kaikille joiden kanssa tuli hengailtua viikonlopun aikana. Ja olomuoto on todellakin kolmen päivän rääkin mukanen. Toivon mukaan ensi vuonna uudestaan.
Aika paljon asiaa, kun tuli nähtyä ja tehtyäkin koko rahan edestä. Joten elekää ihmetelkö jos teksti saattaa vaikuttaa hieman sekavalta, saati jos kukaan ei jaksa lukea sitä. Kavereiden ottamia kuviakin olisi toivon mukaan jossain vaiheessa tulossa.
[Edit:] Säätöä & nippeliä...
Last edited by Trooper_87 on Mon Jul 03, 2006 15:55, edited 3 times in total.
Nothing can never take away what I've seen with these tired eyes!!