Sauna Open Air, Tampere, Eteläpuisto, 9-11.6.2011

[AntiSmuli]

Eka päivä takana, Helloween ja Ozzy etenkin korjasi potin. Helloween tosin oli Andin spiikkejä myöten kopio joulukuun keikasta, lyhyempi setti tietty. Huomenna jatkuu.

[Butch]

Hieno Helloween, mahtava Ozzy. Mitä näistä voi sanoa? Brilliant? Kaksi Gus G:n plekua tarttui matkaan, ei siis jääty Ruisrockia heikommaksi. Ihan kiva.

Huomenna jatketaan, Mathias aloittaa.

[QazKFD]

Jaapa jaa. One down, two to go. Kai se on alettava suunnittelemaan paluuta elävien kirjoihin näin perjantain koittaessa. Vähän välipäivä omaan makuun tänään, mutta kaippa sitä paikalle on vääntäydyttävä, jos ei muuta niin nauttimaan lämmintä kaljaa kuudella egellä per tölkki. Eilisestä pari sanaa; Helloween oli ihan piristävä ja yllättävän hyvä, tosin onko se nyt koskaan huonokaan ollut, vaikka uudempi materiaali ei kauppaansa allekirjoittaneelle juuri tee. Muutama hyvä biisivalinta, kuten March of Time ja Steel Tormentor, vakioiden ja muun seassa. Future Worldin ja I Want Outin yleisöhuudatukset tosin meni jo kevyesti vittuilun puolelle, ois voinu ihan hyvin vetää vaikka pari biisiä niiden jonninjoutavuuksien tilalla. Ozzy ei ennakkoon kiinnostanut yhtään, mutta sai silti aikaan vitutuksen kun ei edes War Pigsiä soittanut.

[Kimsor]

Ekan päivän Ozzy oli todella kova. Noin 15 metrissä oltiin lavasta ja toimi hienosti. Kova potti oli eilisen päivän Dio Dispicles tokassa rivissä. PRKL että oli porukka hyvin mukana. Saas nähä miten jyrää tänään Halford.

[AntiSmuli]

Melko välipäivä meinas eilinen olla. Saxon ja Doro tuli tsekattua. Tänään onkin päälavala sitten pelkkää kovuutta

[Butch]

Dios Disciplesin suosiosta päätellen olisin voinut väittää tuon bändin soittaneen väärällä lavalla. Toisaalta kyllä pikkulavan edessä tiivistyi fiilis hienosti. Eilisen paras keikka Turisaksen ohella. Nyt takaisin helteeseen.

[QazKFD]

Mietittiin porukalla kans, että olis ehkä suonut isonkin lavan kavereille. Olihan se helvetin kova, kuten edellä jo todettua. Stargazer on oikeestaan maailman kovin biisi! Vähän välipäivän makua oli bändien osalta, mutta muuten ihan perushauska festaripäivä oli. Käytiin Roosterissa kattomassa jopa Coverslavesia, joka veti kyllä mainiosti. Lautalaisiakin tuli tavattua ja pahimmin maton veti alta Jussi K, joka loppuviimein paljastui sentään etäisesti tolkulliseksi ja ihan mukavaksi mieheksi!

[Gravehill]

Doro seurasi tarkkana Dio Disciplesin keikkaa

[Kimsor]

Accept oli ok. Priesti veti homman kotiin, muutaman metrin päästä Metalgodista oli kokemus iso Koolla. Hieno viikonloppu kaikenkaikkiaan, joka pennin arvoinen. Alle kuukausi Maidenin keikkaan, tätä ne keikat ja musiikki ovat parhaimmillaan! Kiitos Suomen kesä ja metallikansa!

[WhiteRabbit]

Doro seurasi tarkkana Dio Disciplesin keikkaa

Ja Joey Belladonna, joka on tuossa samassa kuvassa oikealla varjoissa.

[QazKFD]

Voi perseen suti.

Priest teki yhden asian. Määräsi!

Vittu!

[AntiSmuli]

Olipahan niin loistava festari ettei toista! Jokaiselle päivälle pari hullun kovaa keikkaa. Kekkereitten kovimmat: Accept ja Priest. Acceptin Stefanin kapulakin tarttui mukaan. Helevetin viihdyttävät keikat molemmilta. Eturivin fiilis oli suht tiivis.

Paras kokemani Sauna. Hellekkään ei ihan mahottomia haitannut, kun alueelta löytyy varjoaluettakin ihan hyvin. Aurinkorasvaa toki meni taas.

Festarikesä korkattu. 1 down, 8 to go.

[Siren]

Voi perseen suti.

Priest teki yhden asian. Määräsi!

Vittu!

Sanoppa muuta.
Halford ja kumppanit määräsivät todellakin. Siitä ei ole kahta sanaa. Sanotaas kuitenkin jotain näistä kahesta bändistä jota mentiin kattomaan

Accept:
Accepti veti tajuttoman kovan setin. Hoffmannin soittoa oli ihanaa katsoa. Olimme aivan hänen edessään. Settilista oli yhtä biisiä lukuun ottamatta timanttia. Siis vittu Losers and Vinners!!!! Ei saatana, sinä vasta biisi Mutta mitä saamaria tuolla teki Up to the Limit. Vaikka biisiä tulikin huudetua mukana, niin siltikin vihaan tuota biisiä erittäin paljon Montako biisiä vativät muuten Blood of the Nationilta? Veljen kanssa kuultiin että 4, mutta jälkeenpäin laskettiin että kolme (Teutonic Terror, Bucket full of hate ja Pandemic). Mahtava Show Acceptilta

JUDAS PRIEST:
Judas Priest veti aivan tajuttoman järkyttävän huikean Shown. Hui helevetti, että jäi sanattomaksi monissakin paikoissa. Varsinkin Starbreaker, SENTINEL, BLOOD RED SKIES, NIGHT CRAWLER!!!, Diamonds and Rust, PAINKILLER!!!, Judas Rising, Turbo Lover, Propechy, Breaking the Law, ja Living after Midnight olivat tajuttomuuden huipentuma. Alussa näytti vähän että Priest vetää heikommin kuin Accept, mutta Victim of Changesin jälkeen keikka oli yhtä hurmosta. Halfordi oli järkyttävän upeassa kunnossa Prompteria kytättiin yllättävän vähän itse asiassa. Tämä oli suurin plussa Robilta. Hänen laulunsakin oli parasta varmaankin kahteenkymmeneen vuoteen. Night Crawlerissa ja Painkillerissä hän oli upeimmillaan.
Tätä keikkaa muistellaan vielä 10 vuoden päästä. Paras keikka missä olen koskaan ollut

IT´S A PAAAAAIIIIINKIIIIIIILLEEEEEEEEEEERRRRR!!!!!!!!

Muut ei vaan kiinnostanut paskan vertaa

[Wasted]

Aivan mahtava keikka! Kiitos Priest! Huomasin tulleeni siihen ikään, että alan tuntea nostalgisia fiiliksiä. Lukioaikojen Painkiller-luukutukset muistuivat mieleen Nightcrawlerin ja Painkillerin aikana. Illan kovimmat vedot ehdottomasti. Kohokohtia riitti muutenkin: Victim of Changes, Prophecy, Turbo Lover, Beyond the Realms of Death, The Sentinel. Muutenkin biisit toimivat kivasti hittejä myöten. Living After Midnightin soittaminen ylimääräisenä oli upea ele. Ainoat vähän turhemmat vedot olivat Rapid Fire ja Never Satisfied. Blood Red Skies ei ollut itselleni tuttu (ehkä kerran olin kuullut) ennestään, mutta hyvä oli. Richie Faulkner sopi bändiin loistavasti ja vakuutti täysin. Varmasti oli miehellä huikeat fiilikset päästä esiintymään esikuviensa kanssa ja siksi hänen esiintymistään oli mukava seurata.

Queensryche oli suureksi osaksi vähän vaisu, mutta loppu pelasti paljon. Lopun hittiputki oli jo muutenkin makoisa, mutta Eyes of a Strangerin soittaminen nosti tunnelman aivan uudelle tasolle. On se vaan niin mahtava fiilis kuulla livenä loistobiisi, joka tulee täytenä yllätyksenä.

Tarot oli puuduttava kahta viimeistä vetoa lukuunottamatta. Paremmin olisi luultavasti toiminut, jos olisi kuunnellut uusia versioita etukäteen, mutta nyt ensi kuuntelulla uudet sovitukset aiheuttivat lähinnä harmistusta, erityisesti Love's not Made for My Kind. Things That Crawl at Night oli kuitenkin hieno veto.

Acceptia olisin halunnut katsoa tarkemmin, mutta ruokailukin oli hoidettava joskus. Loppupuolen kappaleet toimivat kyllä ihan kivasti. Mark Tornillo on täydellinen korvaaja Udolle.

[Iivis]

JUDAS PRIEST

[JR.]

^Hyvin tiivistetty! Halford oli uskomattoman hyvässä kuosissa, eikä todellakaan pelkästään seisonut paikallaan vaan eli täysillä mukana. Aika uskomattomat fibat tuli kun ilmoittivat, että soittavat vielä yhden biisin!
Btw. perjantain parasta antia taisi olla Roosterin jatkot

[Iron Constable]

Vähän valikoiden tuli katsastettua esiintyjiä, mutta ne mitkä tuli seurattua tarkemmin niin:

TO:

1. Ozzy Osbourne
- Loistava bändi, vanha köpöttelijä oli mainiossa iskussa ääntään myöden, tuskin herra tuon parempaan on pystynyt muutakuin nuoruutensa päivinä. Eka keikka ja koko festarin nostalgiahetki sattui itselle Mama I´m Coming Homeen, jep, kyynel putosi. Magiikkaa oli heti alussa Bark At The Moonissa ja myöhemmin Shot In The Dark + Mr.Crowley. Täysi kymppi, bonuksena pirun hyvät soundit.

2. Helloween
- Hyvä kuten aina, mutta edellisen tuoreessa muistissa olleen keikan toistoa, joten ei sinällään liikuttanut sen enempää. Ok. Ehkä festarin kovin humalan astekin itsellä vaikutti fiiliksiin.

PE:

1. Dio Disciples
- Ripper ! Wright ! Warren ! Ei Jepsonkaan hassumpi ollut, etenkin Long Live Rock´n Roll tuli komeasti. Kaikkiaan tunnelmaltaan itselle ehkä festarin tiivein ja intensiivisin keikka, porukka loistavasti mukana, upea tunnelma ja hieman toki tunteet pinnassa myös, kun Ronnieta muisteltiin. Ripper on kova, ihan sama mitä laitetaan laulettavaksi, niin suvereenisti tulee. Pelkästään ässäbiisejä, loistava setti. Vi*tun ihanaa oli.

2. Joey Belladonna
- Kovin yllätys itselle näissä kinkereissä. Herran ääni oli suorastaan mullistava, hitto että oli kaveri hyvässä iskussa. Mihin ovat hävinneet viimeiset 20v, eivät ainakaan kuulu äänessä. Perhana. Setti oli timangi, Among The Livingin ja Spreading The Diseasen helmiä ym., tuli nautittua tämä keikka ns. puun takaa täysin siemauksin. Loistava !

LA:

1. Accept
- Täyttä murhaa alusta loppuun. Lavalla maailman iloisin ja työstään eniten nauttiva kitaristi Hoffman ja varmasti maailman paras "Udon korvaaja" Tornillo. Kovin moni ei Udon matskua pysty livenä vetämään ilman myötähäpeän tunteita, Tornillo hoitaa homman 100% ja jos ollaan ihan rehellisiä, joskus vähän ylikin. Toisen skitan puuttuminen tuotti välillä hieman ohutta soundia, mutta homma toimi näinkin. Acceptille on tässä kokoonpanossa helppo ennustaa vielä monia lihavia vuosia.

2. Judas Priest
- Eka puoli tuntia meni hieman verrytellessä, mutta seuraava täysi tunti oli erinomaista viihdettä. Suureellinen 80-luvun henkeen tehty keikka efekteineen ja settilista toimi nimenomaan keskivaiheilla hienosti. Blood Red Skies, The Sentinel, Night Crawler, Turbo, Painkiller ja Beyond The Realms Of Death jäivät itselle eniten mieleen. Nostradamus oli ihan ok, mukava lisä vanhan matskun joukkoon. 1½ tuntia olisi riittänyt hyvin, loppua kohden oma intensiteetti hieman laski ja keikasta tuli hieman pöhö tunne, liika on liikaa Priestiäkin. Halfordille iso käsi !!! Paljon Priestin livekamaa kuunnelleena uskallan sanoa, että äijä veti kuten Ozzy, aivan täpöllä ja hienosti onnistuen. Toki teki taitavasti kompromisseja sopivissa kohdissa, mutta heitteli kunnon screameja sinne minne ne kuuluivat, eikä hävinnyt kovin montaa kertaa väärälle nuottiviivastolle. Uskon, että kuulimme Halfordin kovimmassa iskussa sitten kasarin ?

3. Queensrÿche
- PASKAA. Ensimmäinen 30 min onnistui karkottamaan minut pois lavan edestä syömään evästä ja kuuntelemaan kauempaa. Neljän ekan biisin joukossa kolme uudempaa tuotantoa olevaa bulkkipaskabiisiä ja äärettömän laiska ja haluton versio yhdestä bändin parhaimmista, I Don´t Believe In Love. Taten spiikit olivat onnettomia, "kiva olla täällä blaah blaah, vaikka näki selvästi, että olisi ennemmin ollut syömässä mansikoita omalla kotisohvalla. TOKI keikka parani sen jälkeen kun soitettiin kunnon matskua, mutta kyllä mulle riitti se alun yleisön aliarvioiminen. Bändi oli hevifestareilla täysin väärässä paikassa julistamassa (Taten) uskontoa. Olisihan sitä voinut taas lähestyä lavaa, kun kunnon matskua alkoi tulla, mutta koska suksemme menivät ristiin jo alussa, riitti monitorin tarkkailu, ääni kun kantoi hyvin pidemmällekin. Hattua, homppelinahkatakkia ja laiskaa asennetta lukuunottamatta Tate ja bändi olivat ihan hyvässä kuosissa, mutta EI näin. First Impression, anyone ? Grrrr. Kontrasti esim. seuranneeseen Acceptiin ja heidän suoritukseensa oli aivan valtava...

[Jyyd]

Jotain keikkarapoa lauantailta:

Queensryche:
Saavuin vähän ennen neljää aloittamaan illan 'Rychen kera. Settilista oli ihan hyvä, vaikka Dead Man's Words tuntuikin vähän junnaavalta alkupuolella settiä. Loppupuolella kun kehiin heitettiin Empiren ja Operation Mindrcimen biisejä niin yleisökin alkoi olla mukana. Omat highlightit tästä setistä oli Walk In the Shadows, Eyes of the Stranger (biisi ei ollut vielä toukokuun festarisetissä mukana), Jet City Woman ja Empire. Yllätyin ihan että miten hyvin Empire toimi livenä.

Accept:
Jos Queensryche jo hiukan pisti löylyä kiukaalle niin Acceptin pojat laittoivat yleisön ihan fiiliksiin. Oli hienoa kun näki kuinka bändi diggasi esiintymisestä (etenkin Baltes bassossa työsti lavaa mainiosti). Klassikot kuten Metal Heart ja Princess of the Dawn saivat kyllä fiiliksen pintaan, vaikka kelpasihan mulle jokainen biisi tästä setistä, niin hyvällä tatsilla bändi veti.

Judas Priest:
Jos Accept oli pirun kova niin oli myös Priest. Settilista oli muhkea ja siinä riitti kyllä nautiskeltavaa yllin kyllin. Keikan kohokohtia itselleni olivat The Sentinel, Night Crawler, Painkiller ja toki Blood Red Skies. Tuntui että bändillä oli hauskaa lavalla ja Halford näytti nuoremmille mallia, pariin kertaan tuli kylmät väreet kun korkeat huudot irtosivat kuin entiseen malliin. Loppua kohden pääsin itsekin lähemmäs lavaa niin näkyvyyskin parani, illan fiilikset olivat silti mahtavat.

Kaikenkaikkiaan mahtava ilta oli, sää suosi vaikka kuumakin tuli välillä. Onneksi päälavan edessä oli sen verran varjoa ja pieni tuuli viilensi sopivasti. Kyllä tämä toistaseks elämäni paras keikkakokemus oli.

[asa]

Kyllä Priest näytti muille kaapin paikan, ja syyn miksi ovat koko festarin pääesiintyjiä! Näkemistäni 4-5 Priest keikoista ehkä parhaita, varsinkin Halfordin vokaalien osalta! En ole pitkään aikaan kuullut edes nettiklipeistä noin timanttista laulua Metallijumalalta. Lievänä miinuksena laiskanoloiset temmot biiseissä, mikä on ollut Priestin perisynti jo useammalla kiertueella. Pikkaisen saisi olla enemmän tempoa ja drivea siinä soitossa.

Accept oli myös odotetusti vitun hyvä, vaikkakin yhden kitaristin show hieman söi terää Acceptin legendaarisilta kitarataisteluilta. Tornillo oli loistava keulimaan Acceptia.

Kolmanneksi (ellei jopa toiseksi) paras oli Dio´s Disciples. USKOMATON MEININKI PIKKULAVALLA!!!! Tausta bändi on niin jäätävä (Graig Goldy = KITARAJUMALA!), ja lisäksi tämän hetken ylivoimaisesti maailman kovin vokalisti Ripper Owens = magiaa! Ei se toinenkaan laulaja huono ollut, päinvastoin. Settilista oli silkkaa mannaa, ja äijät selvästi nauttivat soittamisesta.

Doro ja Saxon tuottivat molemmat lievän pettymyksen. Molempien saundit oli aivan perseestä (varsinkin Saxonin), eikä kummankaan biisimateriaali ja lavapreesens oikein onnistunut täyttämään valtaisaa ykköslavaa. Dio olisi pitänyt siirtää päälavalle, ja Doro pikkulavalle, vaikka en valitakaan intiimistä Dion keikasta pikkulavalla.

Belladonna oli myös viihdyttävä, joskin rumpali oli ihan paska kun verrokkina on Benante. Temmot olivat todella hitaita joissain biiseissä, ja basarit olivat melko laiskoja. Hieno kattaus ´thrax klassikkoja, ihan OK tulkittuna. Belladonnan ääni oli todella kuosissa, ja kukkokiekuu lähti mallikkaasti.

Muista bändeistä ei ole mitään mainittavaa, jämäkurasontaripulipaskaa.

EDIT:

Battle Beast oli ihan OK, mutta bändillä on vielä tolkuttomasti tekemistä yhteensoiton hitsaamisessa. Melkoista amatööripuuhastelua oli. Nitte veti asenteella, mutta ei osaa kunnollista laulutekniikkaa, ja puolivälisetissä korkeat screamit oli jo tuhottu liiallisella huutamisella. Tää kitaristi Kabanossi whatever voisi lopettaa lauluhommat samantein, sen verran kauheaa mölinää tuli suusta, ja muukin bändi voisi ottaa laulutunteja. Esim Armageddon Clanin taustakööri oli jotain huvittavan hirveää epävireistä skebeliä.

[Backlet]

Hyvät oli festarit juu, eniten odotin Ozzyä, jonka Suomen vierailut on aina jostain ihmeen syystä jääneet välistä, eikä mies pettänyt. Tokihan se oli sitä samaa mitä aina, mutta sitähän sitä odotettiinkin. Priest nyt oli tietty myös kova, samoin Accept. Priestistä jäi mieleen lähinnä Halford, joka tuntui olevan paljon paremmassa vedossa kuin esim. Budokan-livellä.

Suurimpana yllätyksenä tuli varmaan Belladonnan Anthrax-hittikimara, johon en ollut ollenkaan varautunut, luulin miehen vetävän lähinnä omaa matskua. Queensrÿche taas oli hienoinen pettymys, vaikkei vedossa sinällään mitään suurempaa vikaa ollutkaan, ei vaan nyt oikein jaksanut innostua.

Roosterin jatkot oli kyllä miltei parasta antia koko viikonloppuna. Oli Belladonnan yllätyskeikkaa, Priestin jätkiä kaljalla, Coverslavesin mahtisettiä ja monia uusia neitolaistuttavuuksia. Hieno viikonloppu kaikenkaikkiaan.

Pistetääs nyt sitten vielä parit fotot, itse olen siis tuo lippiksellä varustettu tyyppi.

[Sentinel]

Jou, kotiuduttu onnellisesti ja hyvin, hyvin tyytyväisenä näkemäänsä. Queensruchen keikka meni alun osalta aika lailla ohi, mutta loppua kohti homma rulasi loistavasti kun mentiin porukalla lähemmäksi lavaa. Jet City Woman ja Eyes Of The Strangers...kylmät väreet ja allekirjoittanut täysin pähkinöinä. Taisi käydä päin vastoin kuin IC:lle eli keikan huonompi osa meni vähän ohi ja lopun helmet sitten otettiin haltuun kunnolla.

Acceptista helppo allekirjoittaa kaikki mitä on sanottu. Pomminvarma veto kaikinpuolin. Tämä tuli jo nähtyä helmikuussa joten ei mitään yllätystä tässä. Herra Hoffmania on aina kiva katsella ja kuten todettua, Tornillo on aika lailla täydellinen mies noihin saappaisiin.

Priest. No nyt on sitten tämäkin bändi hyvästelty. Itsellä oli tietyllä tavalla haikeakin fiilis tämän johdosta. Aivan mahtava veto ja settilista oli erinomainen. Olisi ollut mukava kiittää herroja henkilökohtaisesti mutta eipä osuttu kaupungilla samoille mestoille. Tipton on Tipton mikä tarkoittaa minulle suurinpiirtein yhtä kuin maailman paras metallikitaristi. Faulknerkin otti paikkansa meriitillä. Heppu on kuin K.K. about 25 vuotta sitten, hehee. Robille myös iso tunnustus.

Kaiken kaikkiaan eilinen oli hieno päivä upeiden bändien ja kauniin sään siivittäminä.

[Hammer]

ja lisäksi tämän hetken ylivoimaisesti maailman kovin vokalisti Ripper Owens = magiaa!

Jotain rotia tuohon Ripperin palvomiseen Halford heitti eilen sellaisen vokaalisuorituksen kehiin, ettei Ripper meinaa mahtua "fanipoikascreimeineen" edes samaan lauseeseen. Ennen niin aliarvostetusta Ripperistä on tulossa pikkuhiljaa metallimaailman yliarvostetuin vokalisti (ainakin niissä pienissä piireissä, joissa itse liikun/keskustelen). Yksi niistä harvoista korkealta laulavista ja screameja viljelevistä vokalisteista, joka jää omilla listoillani kiitettävien arvosanojen ulkopuolelle. Nyt puhun siis kaikista vakavasti otettavista ja hyvistä korkeaäänisistä metal-vokalisteista, enkä laske mukaan mitään huumorikavereita a'la 3 Inches of Bloodin laulaja.

Myönnän toki, etten Ripperin Sauna-suorituksia nähnyt. Varmasti tulee jatkossa käytyä tsekkaamassa, että onko miehen laulussa sitä niin paljon hehkutettua maagisuutta. Epäilemättä hyvä, mutta ei mikään jumala.

Eilisestä festaripäivästä höpisin jo jotain bändien omiin topiceihin. Priest oli loistava, mutta myös Acceptista ja Queensrÿchestä tykkäsin paljon. Tarot petti totaalisesti. Kahdeksan kertaa olen nähnyt Tarotin aiemmin ja aina olen saanut hyvän setin. Nyt bändi veti Spell of Ironin biiseistä versioita, joista ei meinannut tunnistaa biisejä. Aivan hirveää kurasontaa ihmeen modernilla otteella. Aivan kuin bändi olisi myynyt itsensä. Love's Not Made for My Kindin raiskausta en anna ihan heti bändille anteeksi. Ihme jämädoomia, jossa ei ollut tempoa, ei draivia, ei yritystä. Huh huh. Suoraan sanottuna: paska keikka. Jopa Sparzanza soitti Tarotin suohon, mitä en ihan heti voi ymmärtää ;(

[Finnarry]

Kiitokset Coverslavesin puolesta kaikille paikallaolijoille perjantai-illan menoista. Olipahan taas sellainen ilta että oksat poies. Ja Belladonnan paikalle ja lavalle tulo oli kyllä tällaiselle vanhalle Anthrax-diggarille jotain melko käsittämätöntä. Lauantaina sainkin jutella äijän kanssa pitkät pätkät ja harmitteli ettei osannut yhtään Maidenia ulkoa, olis tullut siihenkin mukaan.
Tavattoman leppoisa kaveri joka kertoi mm. vierailustaan Steve Harrisin kotona ja Anthraxista juteltiin enemmänkin. Priceless osastoa.

Tällaista settiä vedettiin perjantaina, tuntui kelpaavan yleisölle melkoisen mukavasti. Loistoilta oli kyllä.

Ides
Purgatory
Killers
Prodigal son
Lord of the flies
Murders in the rue morgue
Phantom of the opera
Different world
Prisoner
Flash of the blade
Caught somewhere in time
Rime of the ancient mariner
Loneliness of the long distance runner
Hallowed be thy name
--------
Fear of the dark
Aces high
Trooper

Ja oli mukava nähdä tuttuja lautalaisia taas pitkästä aikaa. Tänksejä veri meni!

[asa]

ja lisäksi tämän hetken ylivoimaisesti maailman kovin vokalisti Ripper Owens = magiaa!

Jotain rotia tuohon Ripperin palvomiseen Halford heitti eilen sellaisen vokaalisuorituksen kehiin, ettei Ripper meinaa mahtua "fanipoikascreimeineen" edes samaan lauseeseen.

Onhan Halford the one and only, mutta jos nyt totta puhutaan, niin Halfordin screamit aika harvoin osuvat oikeaan nuottiin enää tänä päivänä. Joko ne menevät reippaasti ylävireiseksi tai sitten ne jäävät pahasti alavireiseksi. Ei sillä, ihan hyvältähän se kuullostaa anyways, ja miehen vokaalisuoritus Saunassa oli positiivinen yllätys.

Mutta, mutta. Ripper Owensin ääniala on niin uskomaton, lähtee sävelpuhtaasti JA KOVAA joka äänialalta. Ei ole todellakaan mikään falsetti-inisijä, vaan lähtee voimalla munaskuista asti. TEKNISESTI ylivoimaisesti paras (hevi)laulaja maailmassa tällä hetkellä, ja minä satun myös tykkäämään miehen äänenväristä, niin siinä on sulle perustelut.

[Iron Constable]

^Komp, vaikken soittotaidottomana asiaa yhtä hienosti kuin asa osaakaan sanoa. Hammer nyt vaan haluaa väkisin aina dissata Ripperiä, syystä tai toisesta. Vai mitä Ihme sinänsä, kun suurena King Diamond-fanina olet kuitenkin tutustunut miehen äänialaan sillä saralla...

asa sen mainiosti sanoi, mikä miehessä eniten miellyttää. Voima, joka ulottuu alhaalta ylös. Ei mitään ininää, vaan aina tulee lekalla päähän, täysillä. Myös livenä. Siinä mielessä oiva mies tributoimaan Ronnieta, koska hän oli kuitenkin loppuun saakka melkoisen tinkimätön lavapersoona ja pystyi Ripperin lailla hämmästyttävän virheettömään livesuoritukseen.

Nostetaan Ripper legendaksi sitten, jos pystyy samaan vielä 67-vuotiaana...