Huoh. Koskakohan tästä uskaltaa sanoa toipuneensa... koetanpa jotenkin purkaa nämä pe&la-keikatkin omalta puoleltani:
Eli kuten odotettua niin keikat olivat kovia ja väkeä hyvin (tre siis reilu sata ja hesassa ilmeisesti about 300), joten Turku jäi vain yhdeksi pieneksi lisäluvuksi tulevaan joulumyyntihitti-kirjaani "Turku - miten sinne joutuu ja miten sieltä pääsee pois". Niin, ensi lauantaina taas lisämateriaalia keräämään.
Speedtrapin toimintaa tulikin jo Turkua koskien kiiteltyä ja ei se siitä mihinkään muuttunut. Jorin vokaalit lähtee siihen malliin, että ton tyylistä musaa ei niin vaan paremmin lauleta. Vähän harmitti, että hesassa oli näiden aikana vielä soundit ilmeisesti pahassa hakusessa. Osu kyllä hyvään saumaan bändille nämä keikat, ja kait tuossa nyt varmasti urpo jurriääliökin tajusi kuinka kova bändi on kyseessä. Harkitsin jo sen soittimen hankkimista, mutta tullaan nyt CD:llä ensin toimeen
Evil-Lÿniltä imo erittäin hyvä päänavaus uudeksi tulokkaaksi. Oli toki alusta saakka selvää, että nämä ja Flare ovat sen verran erilaisia (ei paljoa, mutta riittävästi), että osalle farkkuliivikansasta ei putoa. Mutta ite en kyllä löydä muuta huomautettavaa kuin lievä ensikeikkojen jännitys, vielä oli vähän väkinäistä hetkittäin, sekä osan laulunsovituksia hiominen. Pohjat biiseissä olivat kuitenkin mainiossa kunnossa, soitto kulki ja joidenkin riffien itse keksimisestä olisin voinut antaa kavosen oikean puoleisen pernan. 13th hour oli omaan makuun parhaan oloinen biisi ainakin näillä sovituksilla. King Diamond-laina (Welcome Home) pärähti muuten varsin mallikkaasti...eli rumpupalliltakin taitoa löytyy
Merging Flare alisti. Taitoahan bändistä löytyy, se nyt on selvä, mutta kyllä noilla biiseillä noustiin perinteisessä hevissä imo roimasti keskitason yläpuolelle, sen verran koukkurikkaita biisit ovat. Hetkittäinen poweriin päin kallistuminen toki ei ole mun juttu, mutta onneksi pääosin mentiin perinteisen kasarihevin merkeissä.
Jos kohta Flarea ehkä monin tavoin voikin pitää näista pro-maisimpana, niin ei silti ole mitään epäselvyyttä mikä vei iltojen kovimman liveaktin tittelin. Enforcer oli lavalle tulosta sieltä lähtöön kokoajan liikkeessä, riehui, mesosi ja pakotti yleisön mukaan. Ja kuten todettua niin onnistuivat vielä soittamaan samalla erittäin tiukasti. Aivan julmetun kovaa settiä kyllä. Scream of the Savage ja Black Angel toki hitteinä ne kovimmat. Roll the Dice rullasi myös erittäin vakuuttavati ja mitä puhetta oli niin ilmeisesti tokalle levylle olisikin tarkoitus hakea vähän lisää nyansseja, vaikka toki noin yleisesti ottaen samoilla aseilla bändi jatkaakin. Kelpaa ainakin minulle. Aijoo, tarvii vielä hekuttaa toki myös tajuttoman kovaa Judas Priestin Tyranttia. Olafin ääni ei ilmeisesti oikein tykännyt Suomen talvi-ilmastosta ja koki vähän kovia, joten tätähän ei siis sitten Helsingissä tästä syystä tullut. Ylipäätään, torstaina Tobiaksen kuumeen ja lauantaina tuon huomaaminen bändin ollessa lavalla oli kuitenkin aika mahdotonta. Kovaa asennetta pojilla.
Kiitokset vielä kaikille rikoskumppaneille ja lipun ostaneille!