Ihan samat jutut. Menkää ihmiset tänään Hellsingin jäähalliin, jos vain pääsette. On meinaan luvassa sellainen keikka, että ei ole aikoihin nähty. Siis jos soittaavat yhtä hyvin kuin äsken Tampereella ja miksikäs ei. Nyt vähäksi aikaa nukkumaan, että illalla jaksaa taas.ozz3 wrote:Lauantaisaunat on nyt saunottu ja jälleen ollaan paria hienoa kokemusta rikkaampia! Päällimmäisenä tietenkin Heaven And Hell joka oli aivan uskomattoman kova, aika älytöntä menoa!
Nyt Iommin plektran viereen nukkumaan, huomenissa lisää.
Sauna Open Air, Tampere, Eteläpuisto, 9-11.6.2011
Moderator: The Killer Krew
-
- Taka-ampuja
- Posts: 1104
- Joined: Sun May 14, 2006 2:59
- Location: Espoo
Meillä on PA, meillä on bussi,
niitä ei meiltä kukaan ... vie
niitä ei meiltä kukaan ... vie
Jepjep. Saunassa tuli tänään käytyä ja löylyn heittäjänä toimi itse Heaven And Hell. Siis aivan uskomaton keikka. Dio oli kyllä niin hirmuvireessä että oksat pois ja ne Iommin riffit lähti sellasella asenteella ettei paremmasta väliä. Vinny "Puukäsi" Appicekin hakkasi rumpuja niin että meinasivat rummut kaatua. Butlerin soittoa ei tullut katsottua kuin muutama vilaus.
Aivan loistavat fiilikset jäi siis keikasta, pitää pistää vakavasti harkintaan huominen keikka(tai no tämäniltainen). Muita bändejä tuli katsottua aika vähän: muutama biisi Dark Tranquillityltä sekä muutama biisi Sabatonilta, enemmän vakuutti Tranquillity, olinhan kuullut sitä joskus aikaisemminkin vuonna 1 ja 2.
Tuli myös muutamat neitolaiset morjestettua: koko päivän hengasin siis teh mighty Voimanorjan seurassa, festarialueella ensiksi tuli morjestettua Iivis sitten myöhemmin "vanha tuttu" Asamael ja sitten myös Sugar Daddy ja Haba. Jossain puistossa tuli myös tavattua Piece of Mind(en tiiä tarkallee miten nikki kirjotetaan
)
Bisseä tuli otettua sen verran että vieläkin ollaan tässä aika "hyvissä" niin sanotusti.
Aivan loistavat fiilikset jäi siis keikasta, pitää pistää vakavasti harkintaan huominen keikka(tai no tämäniltainen). Muita bändejä tuli katsottua aika vähän: muutama biisi Dark Tranquillityltä sekä muutama biisi Sabatonilta, enemmän vakuutti Tranquillity, olinhan kuullut sitä joskus aikaisemminkin vuonna 1 ja 2.
Tuli myös muutamat neitolaiset morjestettua: koko päivän hengasin siis teh mighty Voimanorjan seurassa, festarialueella ensiksi tuli morjestettua Iivis sitten myöhemmin "vanha tuttu" Asamael ja sitten myös Sugar Daddy ja Haba. Jossain puistossa tuli myös tavattua Piece of Mind(en tiiä tarkallee miten nikki kirjotetaan

Bisseä tuli otettua sen verran että vieläkin ollaan tässä aika "hyvissä" niin sanotusti.
Tähän totaalikomppaus. Ei voi kuin vain ihailla herran työskentelyä. Huhh, vuoden kovin keikka. Huomenna samaa helmeä lisää! Ai jestas! Jos jotain miinusta pitää hakea, niin se että herran piti heittää ämpärillinen niitä plektroja keikan jälkeen. Niitä oli varmasti satoja. Menee vähän maku koko touhusta.condemned wrote:Itseasiassa oon jopa sellaisen lakiehdotuksen kannalla että Black Sabbathin biisejä saati riffejä ei saisi soittaa muut kuin Tony Iommi ja co. Muut ei vaan osaa
"Life goes on....until it doesn't"
Yleistä asiaa koko festarista.
Ranneke-vapaa politiikka kolmen päivän lippujen suhteen täyttä paskaa. Ei mitään järkeä.
Eteläpuisto on hyvä festaripaikka, vaikkei mahtavaa Ratinan niemikkoa voitakkaan.
Yleisö oli hyvin mukana melkeimpä kaikilla esintymisillä. Pitin puuttuminen (joka esiintyjän kohdalla) on pieni miinus. Ei sillä että minua olisi siellä muutenkaan näkynyt.
Menin koko festarille aika pitkälti neljän bändin takia. Neljän pääesiintyjän siis. Eli päivien viimeiset ja Dimmu Borgir. Kaikki olivat vakuuttavia. Ainoan huonon sanan voin sanoa Dimmun soundeista.
Heaven And Hellin suhteen kuulun siihen pieneen vähemmistöön joka pitää heidän esitystään "vain" todella hyvänä, sen ultrasuperhypermahtavan sijaan.
Los Bastardos, Kotiteollisuus ja Timo Rautianen olivat hyviä. Kotiteollisuuden lavaspiikit äärimmäisen mahtavia. Swallow The Sun oli todella hyvä. Pari biisiä tiesin entuudestaan.
Parhaat:
1. Megadeth
2. Type O Negative
3. Heaven And Hell
4. Dimmu Borgir
5. Swallow The Sun
Kouluarvosana Sauna Open Airille vuosimallia 2007:
9
Ranneke-vapaa politiikka kolmen päivän lippujen suhteen täyttä paskaa. Ei mitään järkeä.
Eteläpuisto on hyvä festaripaikka, vaikkei mahtavaa Ratinan niemikkoa voitakkaan.
Yleisö oli hyvin mukana melkeimpä kaikilla esintymisillä. Pitin puuttuminen (joka esiintyjän kohdalla) on pieni miinus. Ei sillä että minua olisi siellä muutenkaan näkynyt.
Menin koko festarille aika pitkälti neljän bändin takia. Neljän pääesiintyjän siis. Eli päivien viimeiset ja Dimmu Borgir. Kaikki olivat vakuuttavia. Ainoan huonon sanan voin sanoa Dimmun soundeista.
Heaven And Hellin suhteen kuulun siihen pieneen vähemmistöön joka pitää heidän esitystään "vain" todella hyvänä, sen ultrasuperhypermahtavan sijaan.
Los Bastardos, Kotiteollisuus ja Timo Rautianen olivat hyviä. Kotiteollisuuden lavaspiikit äärimmäisen mahtavia. Swallow The Sun oli todella hyvä. Pari biisiä tiesin entuudestaan.
Parhaat:
1. Megadeth
2. Type O Negative
3. Heaven And Hell
4. Dimmu Borgir
5. Swallow The Sun
Kouluarvosana Sauna Open Airille vuosimallia 2007:
9
-
- Manowarrior
- Posts: 2771
- Joined: Tue Jul 26, 2005 21:59
- Location: Tampere
- Contact:
No mikset aloittanut pittiä jos sellaisen halusit? Eikai pitti ole pystyssä jos porukkaa ei kiinnosta. Ja kyllä Megadethin aikana ihan kiitettävä circlekin löytyi, josta voivat enemmän kertoa ne joiden selässä se oliKTULU wrote:^Eli en siis vaan sattunu huamaan mitään.![]()
Ei vaan Megadethin aikana muutaman kerran ns. pittialueelle, mutta eipä siellä silloin mitään sen suurempaa liikehdintää näkynyt. Samat sanat Dimmu Borgirista...

KTULU wrote:^No prkl en mää nyt ala eturivin paikkaa luovuttamaan pitin takia. Enkä minä edes ole mikään pittien harrastaja, mutta mielestäni se kuitenkin kuuluu metallikulttuuriin.
Karu haloo yhdestä lauseesta. Kunhan kummastelin vaan.


Tosin jonkun Heaven & Hellin aikana pitti voisi vaikuttaa vähän daijulta. Ei se Maidenillakaan toimisi.
Eli iso läjä kuvia mm. H&H:sta löytyy täältä.
The Stench of the Burning Death..
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
"Hevi on ikämiesten taitolaji" - Aamulehti 10.06.2007
"Vaarit soittivat Hevi-Arin suohon" - Aamulehti 10.06.2007
"Vaarit soittivat Hevi-Arin suohon" - Aamulehti 10.06.2007
The Stench of the Burning Death..
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
http://www.last.fm/user/Gravehill" onclick="window.open(this.href);return false;
Nyt voisi koettaa vääntää jotain tarinaa, kun on vähän unta ja pohdiskeluakin alla..
ozz3 goes Sauna Open Air Metal Festival 07
Aamu alkoi vähän niin kuin jokainen festariaamu tuppaa alkamaan: pakkausta, jännittelyä, fiilistelyä sekä joitakin perustoimia. Koneessa pauhasi tasaiseen tahtiin Dio:n aikainen Black Sabbath, eli nykyiseltä nimeltään Heaven And Hell. Dehumanizerin totesin aivan viime hetkeillä jopa kovemmaksi kuin Mob Rulesin, mikä oli itselleni pieni yllätys, Mobia kun on tullut diggailtua paljon pidempään. Näin ne vaan muuttuu.
Pari puhelua sinne tänne ja matka voi alkaa. Kaveri hurauttaa pihaamme maailman päheimmällä Mini Cooperilla, keltaisella nimittäin! Todella metal
. Ja kun lämpöä ja aurinkoa tuntuu riittävän, voidaan kattoa pitää alhaalla koko matkan. Tässä siis jo ensimmäinen hieno kokemus päivälle: avoautolla ajelu .. voin sanoa, että toivoin laittaneeni letin kiinni siinä kolmostielle siirtyessämme. Matka sujui todella jouhevasti ja nopeasti, muutama terävämpikin huikka tuli otettua ihan perinteisen Jaffan ohella.
Tampere todettiin viime vuoden tapaan todelliseksi kesäkaupungiksi, todella mukavaa seutua ja helppoa ajomaastoa. Parkkipaikkaakaan ei tarvinnut kovin kauaa etsiä, matkakeskuksen edusta toimi varsin hyvin "tukikohtana". Sitten vaan syömään ja kaupungilla kävelemään, aikaa olisi rutkasti. Ystäväni, joka on seudulla liikkunut enemmänkin, tiesi hyvän paikan Finlaysonin tehtailla, nimeltänsä American Diner. Ja voin sanoa, ettei nälkäisenä tarvinnut poistua; annoksilla oli kokoa! Ystävällinen henkilökunta ja todella komeasti suunniteltu miljöö kruunasivat hampurilaisaterian, joiden pihveillä oli painoa varmaan se puoli kiloa. Suosittelen vahvasti, jos joku ulkopaikkakuntalainen sattuu Tampereella pyörähtämään, paikalliset paikan varmaan tietävätkin.
Vatsa täynnä oli hyvä käydä itse festareiden annin kimppuun. Kaksi muuta matkassa olevaa kaveria eivät olleet metallin seittiin kietoutuneita, vaan jäivät kaupungille odottamaan kun minä ja vanha taistelutoverini läksimme kohti eteläpuistoa. Sisäänpääsy oli jouhevaa, eikä turvatarkastuskaan tuntunut ottavan sitä kymmentä sekuntia enempää. Siitä vaan siis pikainen katsaus kojuille ja kuuntelemaan jo aloittanutta kotimaista yhtyettä ..
Sonata Arctica
Kemin pojat oli nähty ensi kerran viime kesän Tuskassa ja silloin todettu varsin hyväksi liveryhmäksi, tosin paikoitellen hieman tylsäksi biisien samankaltaisuuden takia. Tällä kertaa yhtyeellä oli kuitenkin alla uusi levy, joka kuulemma edustaa hieman progressiivisempaa linjaa, joten oli mielenkiintoista nähdä miten se vaikuttaa yhtyeen keikkaan. FullMoon oli ensimmäinen kokonainen biisi, jonka kuulimme ja sehän tuntui lähteävän ... räkäisemmin. Tony Kakon suoritukseen oli viime kesään verrattuna enemmän räkää ja säröä, ainakin minun korvalleni. Ja sehän oli vain ja ainoastaan hyvä asia, toi nimittäin huomattavasti enemmän kontrastia ja mielenkiintoa melodiseen paahtoon. Tallulah meni kuitenkin sitten ihan puhtaasti. Ne muutamat uudet biisit jotka kuulimme, eli It Won't Fade ja Caleb, kuullostivat hyviltä, mutta vaativat ehdottomasti kuuntelua ensin. Sen verran erilaista matskua kuitenkin, ettei tiennyt mistä ottaisi kiinni. Mielenkiintoista kylläkin. Keikka lopeteltiin vanhoilla tutuilla eli Don't Say A Wordilla ja Cagella sekä tietenkin Vodka Songilla. Sonatasta jäi kaikenkaikkiaa hyvä fiilis, vaikka yleisö tuntui hieman väsynyt vielä olevankin. Silmään pisti jälleen myös bändin hieno visuaalinen panostus, eli mm. Iron Maiden-tyyliset portaat rumpusetin yläpuolelle ja ne muutamat hillityt pommit. Hyvä keikka.
Koko setti toiselta foorumilta:
In Black And White
Paid In Full
Victoria's Secret
For The Sake Of Revenge
The Harvest
FullMoon
Tallulah
It Won't Fade
Black Sheep
Caleb
Don't Say A Word
The Cage
Vodka Song
Sitten vesipullot haltuun ja sivulavalle, jossa rymisteli Swallow The Sun
Swallow on tullut viime vuosien varrella nähtyä kolmesti ja aina on homma toiminut ... tosin aina on oltu sisätiloissa tai vähintään teltassa, joten nyt tilanne oli uusi ja auringonpaisteinen. Ja hetihän se vaikutti. Bändi toki möyri ja soitti yhtä tanakasti kuin aina ennenkin, mutta suuri valon määrä ei oikein tukenut yhtyeen esitystä. Paikalla oli myös yllättävän vähän jengiä diggailemassa Suomen jyhkeintä bändiä. Mutta muuten siis bändi oli aivan yhtä hyvä kuin aina ennenkin, oli siistiä kuulla uusia biisejä livenä. Biisejä joita muistan olivat ainakin: Don't Fall Asleep, Too Cold For Tears, Doomed To Walk The Earth, Descending Winters, Forgive Her ja Out Of This Gloomy Light. Mahtaako olla koko setti jo tuossa?
Vesipullot olisi täytetty tässä välissä, mutta vesipiste oli sitten rikki. Tästä aivan helvetin iso miinus järjestäjälle, sillä tuo on jotain sellaista mitä ei saisi näissä lämpötiloissa käydä. Siinä sitten maksat 2€/0,5L lämpimästä vedestä ja koetat saada sen riittämään mahdollisimman pitkään. No, siinä sitten vähän hampaita kiristellen katsomaan...
Dark Tranquillity
Tämäkin bändi on nähty kertaalleen vuonna 2005, tosin silloin ei ollut hajuakaan koko bändistä. Nyt ei ollut paljon enempää, mitä nyt muutaman biisin tunnistin. Yhtä hyviä ne olivat vieläkin! Bändi jaksoi liikkua ympäri lavaa ja piiskata yleisöstä yhä enemmän ääntä ilmoille, etenkin Mikael Stanne oli todella viihdyttävä ilmestys. Ennen kaikkea DT oli todella viihdyttävää katsottavaa, eikä tunti tuntunut kestävän juuri varttia enempää. Siltikin, klubikeikkaa odotellessa.
EDIT: Settilista löytyi netistä...
Terminus (Where Death Is Most Alive)
The Lesser Faith
The Treason Wall
The Wonders At Your Feet
Blind At Heart
Final Resistance
Inside The Particle Storm
The Endless Feed
Focus Shift
Punish My Heaven
My Negation
The New Build
Armoton odotus alkoi. Tunti jauhettiin paskaa muun yleisön kanssa ja kirottiin yhä rikkinäistä vesipistettä. No, sisulla eteenpäin...
Heaven And Hell eli "Kuinka heviä soitetaan"
Mitäpä tästä sanoisi? Oli aivan niin hyvä kuin voi vain kuvitella. Ääni on edelleen kadoksissa ja niska aivan saatanan kipeä. Jo introsta lähtien oli selvää mikä oli homman nimi: bändi vetää ne tutut klassikot hurjalla intensiteetillä ja yleisö on mesissä aivan samalla tavalla. Dio lauloi aivan uskomattoman hyvin, vaikka tuntui Iomille aina välillä valittelevan kurkkuaan. Iommi itse taas oli arvokkuuden perikuva, ei yhtään mitään starailua vaan todella nöyrää esiintymistä ... melko hieno asenne, kun ajattelee että mies on varmasti koko hevikentän palvotuin kitaransoittaja. Miehen soundi oli tietenkin se sama vanha, eli paras ja raskain. Muutenkin soundit olivat todella hyvässä balanssissa, vain alussa Dio:n ääni tuntui katoavan välillä muiden alle. Geezer oli myös elementissään, vaikka vähän varjoon toki jääkin. Se mitä herran bassotteluun keskityin, oli hienoa kuultavaa ... tiukkaa ja herralle omalaatuista improvisointia. Vinny Appice oli myös mies paikallaan kannujensa takana, varmasti paljon parempi valinta kuin Bill Ward. Herran rumpusoolokin oli juuri sopivan pituinen, eikä käynyt tylsäksi.
Kohokohdat? Lähes jokainen sekunti yhtyeen keikasta. Voodoo ja I jäivät hieman kovempiensa jalkoihin, toisin Dion venyttelyt Voodoo:n lopussa pelastivat paljon. Shadow Of The Wind soljui hyvin muiden mukana, eikä muita uusia biisejä oikeastaan tullutkaan ikävä. Jos jotain naputettavaa on haettava, niin After Allin pudottaminen setistä oli mielestäni virhe, mutta eipä se keikkaa huononna. Kyseessä oli siis aivan täydellinen hevikeikka, vähän samaan tapaan kuin "oikea" Black Sabbath vuonna 2005 sekä Iron Maiden tuona samaisena vuotena. Vanhat miehet pieksivät kaikki nuorempansa soundissa ja karismassa. Yleisölle vielä kiitokset, en ole koskaan kuullut festarilla noin äänekästä yleisöä. Heaven And Hell tuntui saavan koko porukan transsiin.
Keikan jälkeen takaisin autoon ja kohti kotia. Auringonlaskun tiirailun takaikkunasta keskeytti vain eräs siviilipoliisi, joka halusi tarkistaa kuskimme kunnon. Kaikki oli kunnossa, joten himassa oltiin puoliltaöin. Oli helppo mennä nukkumaan Iommin plekun kanssa ja videoita katsellen. Jos olisi rahaa, menisin tänään Helsinkiin tiirailemaan H&H:ta uudestaan. Suosittelen kaikille, se on sen arvoista.
ozz3 goes Sauna Open Air Metal Festival 07
Aamu alkoi vähän niin kuin jokainen festariaamu tuppaa alkamaan: pakkausta, jännittelyä, fiilistelyä sekä joitakin perustoimia. Koneessa pauhasi tasaiseen tahtiin Dio:n aikainen Black Sabbath, eli nykyiseltä nimeltään Heaven And Hell. Dehumanizerin totesin aivan viime hetkeillä jopa kovemmaksi kuin Mob Rulesin, mikä oli itselleni pieni yllätys, Mobia kun on tullut diggailtua paljon pidempään. Näin ne vaan muuttuu.
Pari puhelua sinne tänne ja matka voi alkaa. Kaveri hurauttaa pihaamme maailman päheimmällä Mini Cooperilla, keltaisella nimittäin! Todella metal

Tampere todettiin viime vuoden tapaan todelliseksi kesäkaupungiksi, todella mukavaa seutua ja helppoa ajomaastoa. Parkkipaikkaakaan ei tarvinnut kovin kauaa etsiä, matkakeskuksen edusta toimi varsin hyvin "tukikohtana". Sitten vaan syömään ja kaupungilla kävelemään, aikaa olisi rutkasti. Ystäväni, joka on seudulla liikkunut enemmänkin, tiesi hyvän paikan Finlaysonin tehtailla, nimeltänsä American Diner. Ja voin sanoa, ettei nälkäisenä tarvinnut poistua; annoksilla oli kokoa! Ystävällinen henkilökunta ja todella komeasti suunniteltu miljöö kruunasivat hampurilaisaterian, joiden pihveillä oli painoa varmaan se puoli kiloa. Suosittelen vahvasti, jos joku ulkopaikkakuntalainen sattuu Tampereella pyörähtämään, paikalliset paikan varmaan tietävätkin.
Vatsa täynnä oli hyvä käydä itse festareiden annin kimppuun. Kaksi muuta matkassa olevaa kaveria eivät olleet metallin seittiin kietoutuneita, vaan jäivät kaupungille odottamaan kun minä ja vanha taistelutoverini läksimme kohti eteläpuistoa. Sisäänpääsy oli jouhevaa, eikä turvatarkastuskaan tuntunut ottavan sitä kymmentä sekuntia enempää. Siitä vaan siis pikainen katsaus kojuille ja kuuntelemaan jo aloittanutta kotimaista yhtyettä ..
Sonata Arctica
Kemin pojat oli nähty ensi kerran viime kesän Tuskassa ja silloin todettu varsin hyväksi liveryhmäksi, tosin paikoitellen hieman tylsäksi biisien samankaltaisuuden takia. Tällä kertaa yhtyeellä oli kuitenkin alla uusi levy, joka kuulemma edustaa hieman progressiivisempaa linjaa, joten oli mielenkiintoista nähdä miten se vaikuttaa yhtyeen keikkaan. FullMoon oli ensimmäinen kokonainen biisi, jonka kuulimme ja sehän tuntui lähteävän ... räkäisemmin. Tony Kakon suoritukseen oli viime kesään verrattuna enemmän räkää ja säröä, ainakin minun korvalleni. Ja sehän oli vain ja ainoastaan hyvä asia, toi nimittäin huomattavasti enemmän kontrastia ja mielenkiintoa melodiseen paahtoon. Tallulah meni kuitenkin sitten ihan puhtaasti. Ne muutamat uudet biisit jotka kuulimme, eli It Won't Fade ja Caleb, kuullostivat hyviltä, mutta vaativat ehdottomasti kuuntelua ensin. Sen verran erilaista matskua kuitenkin, ettei tiennyt mistä ottaisi kiinni. Mielenkiintoista kylläkin. Keikka lopeteltiin vanhoilla tutuilla eli Don't Say A Wordilla ja Cagella sekä tietenkin Vodka Songilla. Sonatasta jäi kaikenkaikkiaa hyvä fiilis, vaikka yleisö tuntui hieman väsynyt vielä olevankin. Silmään pisti jälleen myös bändin hieno visuaalinen panostus, eli mm. Iron Maiden-tyyliset portaat rumpusetin yläpuolelle ja ne muutamat hillityt pommit. Hyvä keikka.
Koko setti toiselta foorumilta:
In Black And White
Paid In Full
Victoria's Secret
For The Sake Of Revenge
The Harvest
FullMoon
Tallulah
It Won't Fade
Black Sheep
Caleb
Don't Say A Word
The Cage
Vodka Song
Sitten vesipullot haltuun ja sivulavalle, jossa rymisteli Swallow The Sun
Swallow on tullut viime vuosien varrella nähtyä kolmesti ja aina on homma toiminut ... tosin aina on oltu sisätiloissa tai vähintään teltassa, joten nyt tilanne oli uusi ja auringonpaisteinen. Ja hetihän se vaikutti. Bändi toki möyri ja soitti yhtä tanakasti kuin aina ennenkin, mutta suuri valon määrä ei oikein tukenut yhtyeen esitystä. Paikalla oli myös yllättävän vähän jengiä diggailemassa Suomen jyhkeintä bändiä. Mutta muuten siis bändi oli aivan yhtä hyvä kuin aina ennenkin, oli siistiä kuulla uusia biisejä livenä. Biisejä joita muistan olivat ainakin: Don't Fall Asleep, Too Cold For Tears, Doomed To Walk The Earth, Descending Winters, Forgive Her ja Out Of This Gloomy Light. Mahtaako olla koko setti jo tuossa?
Vesipullot olisi täytetty tässä välissä, mutta vesipiste oli sitten rikki. Tästä aivan helvetin iso miinus järjestäjälle, sillä tuo on jotain sellaista mitä ei saisi näissä lämpötiloissa käydä. Siinä sitten maksat 2€/0,5L lämpimästä vedestä ja koetat saada sen riittämään mahdollisimman pitkään. No, siinä sitten vähän hampaita kiristellen katsomaan...
Dark Tranquillity
Tämäkin bändi on nähty kertaalleen vuonna 2005, tosin silloin ei ollut hajuakaan koko bändistä. Nyt ei ollut paljon enempää, mitä nyt muutaman biisin tunnistin. Yhtä hyviä ne olivat vieläkin! Bändi jaksoi liikkua ympäri lavaa ja piiskata yleisöstä yhä enemmän ääntä ilmoille, etenkin Mikael Stanne oli todella viihdyttävä ilmestys. Ennen kaikkea DT oli todella viihdyttävää katsottavaa, eikä tunti tuntunut kestävän juuri varttia enempää. Siltikin, klubikeikkaa odotellessa.
EDIT: Settilista löytyi netistä...
Terminus (Where Death Is Most Alive)
The Lesser Faith
The Treason Wall
The Wonders At Your Feet
Blind At Heart
Final Resistance
Inside The Particle Storm
The Endless Feed
Focus Shift
Punish My Heaven
My Negation
The New Build
Armoton odotus alkoi. Tunti jauhettiin paskaa muun yleisön kanssa ja kirottiin yhä rikkinäistä vesipistettä. No, sisulla eteenpäin...
Heaven And Hell eli "Kuinka heviä soitetaan"
Mitäpä tästä sanoisi? Oli aivan niin hyvä kuin voi vain kuvitella. Ääni on edelleen kadoksissa ja niska aivan saatanan kipeä. Jo introsta lähtien oli selvää mikä oli homman nimi: bändi vetää ne tutut klassikot hurjalla intensiteetillä ja yleisö on mesissä aivan samalla tavalla. Dio lauloi aivan uskomattoman hyvin, vaikka tuntui Iomille aina välillä valittelevan kurkkuaan. Iommi itse taas oli arvokkuuden perikuva, ei yhtään mitään starailua vaan todella nöyrää esiintymistä ... melko hieno asenne, kun ajattelee että mies on varmasti koko hevikentän palvotuin kitaransoittaja. Miehen soundi oli tietenkin se sama vanha, eli paras ja raskain. Muutenkin soundit olivat todella hyvässä balanssissa, vain alussa Dio:n ääni tuntui katoavan välillä muiden alle. Geezer oli myös elementissään, vaikka vähän varjoon toki jääkin. Se mitä herran bassotteluun keskityin, oli hienoa kuultavaa ... tiukkaa ja herralle omalaatuista improvisointia. Vinny Appice oli myös mies paikallaan kannujensa takana, varmasti paljon parempi valinta kuin Bill Ward. Herran rumpusoolokin oli juuri sopivan pituinen, eikä käynyt tylsäksi.
Kohokohdat? Lähes jokainen sekunti yhtyeen keikasta. Voodoo ja I jäivät hieman kovempiensa jalkoihin, toisin Dion venyttelyt Voodoo:n lopussa pelastivat paljon. Shadow Of The Wind soljui hyvin muiden mukana, eikä muita uusia biisejä oikeastaan tullutkaan ikävä. Jos jotain naputettavaa on haettava, niin After Allin pudottaminen setistä oli mielestäni virhe, mutta eipä se keikkaa huononna. Kyseessä oli siis aivan täydellinen hevikeikka, vähän samaan tapaan kuin "oikea" Black Sabbath vuonna 2005 sekä Iron Maiden tuona samaisena vuotena. Vanhat miehet pieksivät kaikki nuorempansa soundissa ja karismassa. Yleisölle vielä kiitokset, en ole koskaan kuullut festarilla noin äänekästä yleisöä. Heaven And Hell tuntui saavan koko porukan transsiin.
Keikan jälkeen takaisin autoon ja kohti kotia. Auringonlaskun tiirailun takaikkunasta keskeytti vain eräs siviilipoliisi, joka halusi tarkistaa kuskimme kunnon. Kaikki oli kunnossa, joten himassa oltiin puoliltaöin. Oli helppo mennä nukkumaan Iommin plekun kanssa ja videoita katsellen. Jos olisi rahaa, menisin tänään Helsinkiin tiirailemaan H&H:ta uudestaan. Suosittelen kaikille, se on sen arvoista.
Last edited by ozz3 on Sun Jun 10, 2007 13:10, edited 1 time in total.
|Faith No More|Candlemass|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
|Tuska Open Air|Korn|
|Ilosaarirock|Kraftwerk||
|Muse|
Tulihan sitä Saunassa käytyä ja naama poltettua siinä paahteessa. Nyt sitten kuumottaa lärviä ihan kivasti.
Esiintyjistä H&H oli hyvä, vaikka ei Dion omien keikkojen tasolle omalla kohdalla yltänytkään. Johtunee ehkä siitä, että Mob Rules ja Dehumanizerin matsku ei pärjää Dion solo kamalle ja Rainbown parhaille. Oli se kuitenkin hieno nähdä Iommi ja Dio samaan aikaan lavalla. Vielä kun joskus näkisi Dion ja Blackmoren.
Koko päivän paras veto olikin kuitenkin Sabaton. Huh hei, että bändi veti liekeissä ja biisit toimi livenäkin loistavasti. Ehdottomasti bändi pikaisesti takaisin Suomeen ja klubi keikkaa kehiin!
DT ei livenä ihan niin hyvin irronnut kuin levyllä, mutta kyllä tuokin asiansa ajoi. Sonta taas yllätti ehkä jopa positiivisesti. Paljon parempi keikka kuin pari vuotta sitten saunassa, kun edellisen kerran tuli nähtyä. Hevi-Ari ja StS tuli lähinnä vain kuunneltua anniskelu alueella tuttujen kanssa rupattelun lomassa.
edit: niin ja iso
jägermaister tytöille. Varsinkin se pikkulavan kalja-aitauksessa pöytien seassa shotteja myymässä kiertänyt pakkaus oli suorastaan jäätävä, huh huh. 



DT ei livenä ihan niin hyvin irronnut kuin levyllä, mutta kyllä tuokin asiansa ajoi. Sonta taas yllätti ehkä jopa positiivisesti. Paljon parempi keikka kuin pari vuotta sitten saunassa, kun edellisen kerran tuli nähtyä. Hevi-Ari ja StS tuli lähinnä vain kuunneltua anniskelu alueella tuttujen kanssa rupattelun lomassa.
edit: niin ja iso


Last edited by poolrules on Sun Jun 10, 2007 14:33, edited 3 times in total.
Jep, Heaven And Hell oli kovempi kuin osasi odottaakaan. On Iommi vaan uskomaton näky lavalla. Puhumattakaan Diosta. Ehkä paras keikka mitä on tullut nähtyä (toisen Sabbath kokoonpanon rinnalla). Settikin oli aivan uskomaton, uusista biiseistä olisi tosin halunnut ehkä ennemmin kuulla The Devil Cried:in.
Muita bändejä ei oikein tullutkaan nähtyä, kun vasta Dark Tranquillityn soittaessa tuli saavuttua alueelle. Ihan jees meininkiä kyllä mitä nyt tuli sivusilmällä tsekkailtua.
Muita bändejä ei oikein tullutkaan nähtyä, kun vasta Dark Tranquillityn soittaessa tuli saavuttua alueelle. Ihan jees meininkiä kyllä mitä nyt tuli sivusilmällä tsekkailtua.
Pittien puuttuminen oli ehkä parasta. Saatanan kakarat, menkää vaikka punk-keikoilla pari kertaa käymään niin ei naurata pitit seuraavalla kerralla. Sinänsä pitit ihan ok mutta vituttaa se kun joku pelle ui omiin liiveihin kun ei ole kiinnostusta moisiin aktiviteetteihin.
H&H:stä vielä että enpä ole hienommin soitettua Heaven & Hellin riffiä kuullut kuin eilen. Dion keikoilla kuultu tuota Craig Goldyn vetämänä mutta voi helvetti onhan se nyt yksi marjanpoimija pelkästään Iommin jälkeen. Tyylitajukin vähän eri kamaa. I was mesmerized...
H&H:stä vielä että enpä ole hienommin soitettua Heaven & Hellin riffiä kuullut kuin eilen. Dion keikoilla kuultu tuota Craig Goldyn vetämänä mutta voi helvetti onhan se nyt yksi marjanpoimija pelkästään Iommin jälkeen. Tyylitajukin vähän eri kamaa. I was mesmerized...
Yeah, tämä on niin totta. Ei Iommi teknisesti mikään maailman taitavin ole, mutta jumalauta sitä otetta siihen soittimeen, uskomattoman hyvän kuuloinen tatsi. Ei kukaan pysty tosiaankaan samaan, Iommi on jumala. Tänään pääsen itse todistamaan legendaa ihan lifenä. Odotus on kyllä valtaisa.condemned wrote:H&H:stä vielä että enpä ole hienommin soitettua Heaven & Hellin riffiä kuullut kuin eilen. Dion keikoilla kuultu tuota Craig Goldyn vetämänä mutta voi helvetti onhan se nyt yksi marjanpoimija pelkästään Iommin jälkeen. Tyylitajukin vähän eri kamaa. I was mesmerized...
-
- Hang-Around
- Posts: 192
- Joined: Fri Apr 21, 2006 17:32
- Location: Janakkala / Helsinki
Seuraavassa omaa tajunnanvirtaa ja ajatusta Sauna Open Airista. Olipa suorastaan infernaalisen hyvät pirskeet. Tällainen keijo oli liikenteessä.
Flying Icaruksen kanssa saavuttiin hyvissä ajoin paikalle, tosin aikataulut tuli otettua ehkä liiankin varman päälle. Noh, rento meininki vaikka alkupaloiksi syöty kebab vähän vatsaa sekoittikin. Pari Rautaneito-paitaa tuli bongattua Laten kanssa muutamat läpät heitettiin päivän alkuun, ja kiitokset myös "Ilmasireenille" seurasta ennen Leveragea sekä Dark Tranquillity/Heaven And Hell -akselilla. Leverage oli kuitenkin päivän toisiksi odotetuin bändi, ja ihan kiitettävästi bändin leppoisa kasarimetalli sopi päivän avaukseksi. Pientä kritisoitavaakin tietysti löytyy, sillä Tides-levyn loppupuolelta löytyvän Marching To Warin sijoittaminen setin avaajaksi oli ihan hyvä idea; sääli vain, ettei se käytännössä toiminut ideaa paremmin. Homma lähti kokonaisuudessaan aavistuksen nihkeästi liikkeelle. Superstition onneksi potkaisi uutta puhtia kehiin, mutta se "pakollinen balladi ja lyhyt rumpusoolo" jättivät myös hieman vaivautuneen olon. Setin loppupuoli oli kuitenkin silkkaa hunajaa, kun Twilight Symphony, Follow Down That River, Dreamworld ja Fifteen Years rullasivat hienosti Tampereen kesäpäivässä. Bändin soitosta ja olemuksesta ei ole oikeastaan mitään valitettavaa, hyvin toimivaa "perustavaraa". Yleisöäkin kiitettävästi mukana.
Koivusta en jaksanut muutamaa kymmentä sekuntia enempää katsella, joten jätän kommentit niille joilta löytyy sanomisen aihetta. Sonata olikin sitten seuraavan vuorossa, hieman ristiriitaiset odotukset keikkaan ja jälkifiiliksetkin hieman samanlaiset. Keikka oli ainakin suhteellisen näyttävä, mukavasti pommeja, liekkejä ja isompaa lavarekvisiittaa mukana. Bändin osalta Kakko ja lainakitarist Viljanen hoitivat hommansa hienosti, varsinkin Kakon lavakarisma on selvästi kehittynyt sitten viime näkemän kahden vuoden takaa. Basisti Paasikoski tosin näyttää lavalla edelleen jäätyneeltä. Uudet biisit istuivat bändille myös livesoitossa, jo avausbiisin aikana allekirjoittanyt nyökkäili hyväksyvästi miettien, että tämähän toimii! Uudet biisit nimenomaan olivat suurimpana kuriositeettina, ainoastaan levyllä moniulotteiset kertosäkeet jäivät hieman vaisun kuuloiseksi ainakin omaan korvaan. Vanhoista biiseistä Victoria's Secret ja FullMoon toimivat tähän suuntaan parhaiten. Päällisin puolin hyvä keikka, vaikka Sonata toimii mielestäni edelleen paremmin levyllä kuin festarilavoilla.
Swallow The Sun jäi ennakkoasetelmista poiketen väliin, kun Sonatan jälkeen aloitinkin hyvän pelipaikan metsästämisen lavan edestä. Ennen Dark Tranquillitya olikin suhteellisen helppo päästä aivan eturivin tuntumaan ja aivan keskelle. Vaikka tunnenkin bändiltä vain yhden levykokonaisuuden, DT yllätti muutamalla biisillä erittäin positiivisesti. Wonders At Your Feet, Blind At Heart, MY Negation ja setin loppusekoamiset tarjonnut The New Build näin etunenässä. Keikan jälkeen onnistuin kuin onnistuinkin hivuttautumaan keskelle eturiviä, ja illan pisin sekä piinallisin odotustunti alkoi.
Ja mikä keikka, mikä keikka! Heaven And Hell tarjosi juhlakansalle jotain uskomattoman uniikkia, niin hienoa ettei fiiliksiä voi sanoin kuvailla. Jo bändin sisääntulo oli tyylikkyyden huippu; intronauha nostatti tunnelmaa kuten pitikin, ja maestro Tony Iommi näytti Tampereelle kaapin paikan. Tyyni kävely lavalle, kumarrus yleisölle ja Mob Rulesin riffi käyntiin. Miehestä tosiaan huokuu arvokas ja tyylikäs karisma kaikessa mitä hän tekee, ja oli hieno nähdä miehen myös hymilevän erittäin avoimesti. Eikä soitto jäänyt pelkäksi seisoskeluksi, on sekin hienoa kun mies ottaa katsekontaktin ja iskee silmää hieman kierosti hymyillen.
Ronnie James Dio, rukoilkaa että tämä mies ei kuole koskaan! Mikä ääni, mikä karisma, aivan uskomaton esitys tältä noin 65-vuotiaalta metallin ikonilta. Pakko taas kehua, mutta ohan siinä kakskymppinen kloppi aivan haltioissaan kun Dio laulaa lainit "gather all around the young ones, they will make us strong" sekä "I'll crush your face in, but with a smile" hymyillen ja elehtien omiin silmiin katsoen, nostaen välillä peukaloa ja pirunsarvia kohti, sekä Heaven And Hellin päätteeksi kumartaen molempien käsien pirunsarvet ojossa eturivin keskusta katsoen.
Iommin lisäksi pääsin viimein todistamaan myös Geezer Butlerin lavaolemusta, eikä tätäkään miestä ole turhaan kehuttu. Todella uniikin kuuloinen ja näyttävä soittotyyli. Tuskin myös Vinnie Appice jätti ketään kylmäksi, oli erittäin hauska seurata kun mies kaappasi sivulla olevia tomeja kouraansa ilmeellä hakaten, ja setin osat jäivät paikka paikoin jopa kappaleen tahdissa heilumaan. Rumpusoolon loppuhuipennus oli myös vähintäänkin nerokas, kun Vinnie kauhaisee jostain setin piiloista mielettömän nuijan ja kumauttaa takanaan olevaa basaria.
Setti oli sitä itseään. Oleellisilta levyiltä soitettiin juuri oikeat biisit, vaikka Dehumanizerilta myös esimerkiksi TV Crimes olisi ollut loistava lisä. Eniten omia fiiliksiä nostivat Sign Of The Southern Crossin, Die Youngin (tippa linssiin...) ja Neon Knights, mutta pahaa sanottavaa tai edes pientä kritisoitavaa ei löydy edes uudesta Shadow Of The Windista. Kokoonpanon esitystäkään ei voi liikaa kehua myös siitä syystä, että nämä miehet varmasti tietävät oman arvonsa, mutta esiintyvät vaatimattomasti kunnioittaen sekä toisiaan että yleisöään. Liikuttavaa oli myös nähdä yhden päätäni lyhyemmän nuorukaisen eksyneen taakseni, ja Heaven And Hell -biisin aikana luovuin paikastani, kun oma näkeminen ja oleminen ei "toisessa rivissä" rajoittunut mitenkään. Todellakin elämää suurempi keikka, paluumatkalla olo oli juuri sellainen, että sitä elää ja hengittää näitä hetkiä varten.
Itse festarijärjestelyistä ei hirveästi sanottavaa löydy. Kapeahko festarialue ei häirinnyt juuri ollenkaan, ja huomattava pieni parannus kahden vuoden takaiseen tapahtumaan oli ainakin se, ettei vesipulloista tarvinnut ottaa korkkeja talteen. Kakkoslavan järjestelyistäkään ei sanottavaa löydy, kun en siellä pahemmin pyörinyt. Päälavalla soundit olivat selkeät, Heaven And Hellin aikana suorastaan kiitettävät. Joten kiitoksia omasta puolestani järjestäjille, yhtyeille ja seuralle.
[edit:]
Tarkennuksia ja lisäyksiä, lisää sanottavaa ja edioitavaa tulee varmasti vielä lisää.
Flying Icaruksen kanssa saavuttiin hyvissä ajoin paikalle, tosin aikataulut tuli otettua ehkä liiankin varman päälle. Noh, rento meininki vaikka alkupaloiksi syöty kebab vähän vatsaa sekoittikin. Pari Rautaneito-paitaa tuli bongattua Laten kanssa muutamat läpät heitettiin päivän alkuun, ja kiitokset myös "Ilmasireenille" seurasta ennen Leveragea sekä Dark Tranquillity/Heaven And Hell -akselilla. Leverage oli kuitenkin päivän toisiksi odotetuin bändi, ja ihan kiitettävästi bändin leppoisa kasarimetalli sopi päivän avaukseksi. Pientä kritisoitavaakin tietysti löytyy, sillä Tides-levyn loppupuolelta löytyvän Marching To Warin sijoittaminen setin avaajaksi oli ihan hyvä idea; sääli vain, ettei se käytännössä toiminut ideaa paremmin. Homma lähti kokonaisuudessaan aavistuksen nihkeästi liikkeelle. Superstition onneksi potkaisi uutta puhtia kehiin, mutta se "pakollinen balladi ja lyhyt rumpusoolo" jättivät myös hieman vaivautuneen olon. Setin loppupuoli oli kuitenkin silkkaa hunajaa, kun Twilight Symphony, Follow Down That River, Dreamworld ja Fifteen Years rullasivat hienosti Tampereen kesäpäivässä. Bändin soitosta ja olemuksesta ei ole oikeastaan mitään valitettavaa, hyvin toimivaa "perustavaraa". Yleisöäkin kiitettävästi mukana.
Koivusta en jaksanut muutamaa kymmentä sekuntia enempää katsella, joten jätän kommentit niille joilta löytyy sanomisen aihetta. Sonata olikin sitten seuraavan vuorossa, hieman ristiriitaiset odotukset keikkaan ja jälkifiiliksetkin hieman samanlaiset. Keikka oli ainakin suhteellisen näyttävä, mukavasti pommeja, liekkejä ja isompaa lavarekvisiittaa mukana. Bändin osalta Kakko ja lainakitarist Viljanen hoitivat hommansa hienosti, varsinkin Kakon lavakarisma on selvästi kehittynyt sitten viime näkemän kahden vuoden takaa. Basisti Paasikoski tosin näyttää lavalla edelleen jäätyneeltä. Uudet biisit istuivat bändille myös livesoitossa, jo avausbiisin aikana allekirjoittanyt nyökkäili hyväksyvästi miettien, että tämähän toimii! Uudet biisit nimenomaan olivat suurimpana kuriositeettina, ainoastaan levyllä moniulotteiset kertosäkeet jäivät hieman vaisun kuuloiseksi ainakin omaan korvaan. Vanhoista biiseistä Victoria's Secret ja FullMoon toimivat tähän suuntaan parhaiten. Päällisin puolin hyvä keikka, vaikka Sonata toimii mielestäni edelleen paremmin levyllä kuin festarilavoilla.
Swallow The Sun jäi ennakkoasetelmista poiketen väliin, kun Sonatan jälkeen aloitinkin hyvän pelipaikan metsästämisen lavan edestä. Ennen Dark Tranquillitya olikin suhteellisen helppo päästä aivan eturivin tuntumaan ja aivan keskelle. Vaikka tunnenkin bändiltä vain yhden levykokonaisuuden, DT yllätti muutamalla biisillä erittäin positiivisesti. Wonders At Your Feet, Blind At Heart, MY Negation ja setin loppusekoamiset tarjonnut The New Build näin etunenässä. Keikan jälkeen onnistuin kuin onnistuinkin hivuttautumaan keskelle eturiviä, ja illan pisin sekä piinallisin odotustunti alkoi.
Ja mikä keikka, mikä keikka! Heaven And Hell tarjosi juhlakansalle jotain uskomattoman uniikkia, niin hienoa ettei fiiliksiä voi sanoin kuvailla. Jo bändin sisääntulo oli tyylikkyyden huippu; intronauha nostatti tunnelmaa kuten pitikin, ja maestro Tony Iommi näytti Tampereelle kaapin paikan. Tyyni kävely lavalle, kumarrus yleisölle ja Mob Rulesin riffi käyntiin. Miehestä tosiaan huokuu arvokas ja tyylikäs karisma kaikessa mitä hän tekee, ja oli hieno nähdä miehen myös hymilevän erittäin avoimesti. Eikä soitto jäänyt pelkäksi seisoskeluksi, on sekin hienoa kun mies ottaa katsekontaktin ja iskee silmää hieman kierosti hymyillen.
Ronnie James Dio, rukoilkaa että tämä mies ei kuole koskaan! Mikä ääni, mikä karisma, aivan uskomaton esitys tältä noin 65-vuotiaalta metallin ikonilta. Pakko taas kehua, mutta ohan siinä kakskymppinen kloppi aivan haltioissaan kun Dio laulaa lainit "gather all around the young ones, they will make us strong" sekä "I'll crush your face in, but with a smile" hymyillen ja elehtien omiin silmiin katsoen, nostaen välillä peukaloa ja pirunsarvia kohti, sekä Heaven And Hellin päätteeksi kumartaen molempien käsien pirunsarvet ojossa eturivin keskusta katsoen.
Iommin lisäksi pääsin viimein todistamaan myös Geezer Butlerin lavaolemusta, eikä tätäkään miestä ole turhaan kehuttu. Todella uniikin kuuloinen ja näyttävä soittotyyli. Tuskin myös Vinnie Appice jätti ketään kylmäksi, oli erittäin hauska seurata kun mies kaappasi sivulla olevia tomeja kouraansa ilmeellä hakaten, ja setin osat jäivät paikka paikoin jopa kappaleen tahdissa heilumaan. Rumpusoolon loppuhuipennus oli myös vähintäänkin nerokas, kun Vinnie kauhaisee jostain setin piiloista mielettömän nuijan ja kumauttaa takanaan olevaa basaria.

Setti oli sitä itseään. Oleellisilta levyiltä soitettiin juuri oikeat biisit, vaikka Dehumanizerilta myös esimerkiksi TV Crimes olisi ollut loistava lisä. Eniten omia fiiliksiä nostivat Sign Of The Southern Crossin, Die Youngin (tippa linssiin...) ja Neon Knights, mutta pahaa sanottavaa tai edes pientä kritisoitavaa ei löydy edes uudesta Shadow Of The Windista. Kokoonpanon esitystäkään ei voi liikaa kehua myös siitä syystä, että nämä miehet varmasti tietävät oman arvonsa, mutta esiintyvät vaatimattomasti kunnioittaen sekä toisiaan että yleisöään. Liikuttavaa oli myös nähdä yhden päätäni lyhyemmän nuorukaisen eksyneen taakseni, ja Heaven And Hell -biisin aikana luovuin paikastani, kun oma näkeminen ja oleminen ei "toisessa rivissä" rajoittunut mitenkään. Todellakin elämää suurempi keikka, paluumatkalla olo oli juuri sellainen, että sitä elää ja hengittää näitä hetkiä varten.
Itse festarijärjestelyistä ei hirveästi sanottavaa löydy. Kapeahko festarialue ei häirinnyt juuri ollenkaan, ja huomattava pieni parannus kahden vuoden takaiseen tapahtumaan oli ainakin se, ettei vesipulloista tarvinnut ottaa korkkeja talteen. Kakkoslavan järjestelyistäkään ei sanottavaa löydy, kun en siellä pahemmin pyörinyt. Päälavalla soundit olivat selkeät, Heaven And Hellin aikana suorastaan kiitettävät. Joten kiitoksia omasta puolestani järjestäjille, yhtyeille ja seuralle.
[edit:]
Tarkennuksia ja lisäyksiä, lisää sanottavaa ja edioitavaa tulee varmasti vielä lisää.
Last edited by Trooper_87 on Sun Jun 10, 2007 15:35, edited 2 times in total.
Nothing can never take away what I've seen with these tired eyes!!
Heh, juuri kotiuduin.
Hemmetin kovat keikat, kaikki ennaakkoon suunnitellut bändit Megadeth, Dimmu, DT, Heaven And Hell ja Type O toimivat. Megadeth ja Dimmu Borgir tuli katsottua toka rivistä. Ja muutamia hyviä kuvia sain otettua, pitää laittaa kuvia myös nettiin.
Tuli myös juteltua Sonata Arctican aikana parin Rautaneitolaisen kanssa, hitto kun en kuullut nimeä kunnolla? Ähtäristä olivat kotoisin. Oliskohan ollut Haba? ja joku?
Ale-baarissa eilen bongasin Iiviksen ja Weekend Warriorin. Iivis katselikin kun olin siinä baaritiskillä, meinasin tulla juttelemaan mutta en kerennyt kun häivyitte.
Pitää laittaa kommenttia myöhemmin lisää.
Ja kyllä Dio on mahtava
Hemmetin kovat keikat, kaikki ennaakkoon suunnitellut bändit Megadeth, Dimmu, DT, Heaven And Hell ja Type O toimivat. Megadeth ja Dimmu Borgir tuli katsottua toka rivistä. Ja muutamia hyviä kuvia sain otettua, pitää laittaa kuvia myös nettiin.
Tuli myös juteltua Sonata Arctican aikana parin Rautaneitolaisen kanssa, hitto kun en kuullut nimeä kunnolla? Ähtäristä olivat kotoisin. Oliskohan ollut Haba? ja joku?
Ale-baarissa eilen bongasin Iiviksen ja Weekend Warriorin. Iivis katselikin kun olin siinä baaritiskillä, meinasin tulla juttelemaan mutta en kerennyt kun häivyitte.
Pitää laittaa kommenttia myöhemmin lisää.
Ja kyllä Dio on mahtava

Last edited by S.R. on Sun Jun 10, 2007 22:08, edited 1 time in total.
"You see, pal: Elvis can't read a contract. All he knows is: No Ferrari, no rides with the top down." - James "Sonny" Crockett
-
- Peräruiske
- Posts: 92
- Joined: Fri Jul 08, 2005 17:10
Jees, nyt on palattu Tampereelta Jyväskylään. Saldona pieni paska haastatteluntynkä Aamulehteen, 2 Iommin plektraa ja tietenkin ylipäätään Heaven and Hellin näkeminen. Rautaneitolaisia tuli kyllä bongattua, muttei yhdellekään tullut juteltua. Pääesiintyjän takiahan tuolla paikalla oltiin.
Heaven and Hell oli todella hyvä. Se usein mainittu tyylitaju sekä karisma, joka noilla miehillä on todellakin hallussa, on jotain äärimmäisen hienoa nähtävää ja kuultavaa. Omaan mieleeni on kuitenkin vielä enemmän Dickinson-mallinen lavakäyttäytyminen, jonka takia H&H ei ihan parhaiden keikkojen paikalle yllä. Ei sillä että ennakko-odotukset olisivatkaan mitään Dion edestakaisin juoksentelua ja Iommin haarahyppyjä sisältäneetkään, mutta tuo seikka erotti keikan niistä ihan 3 parhaan keikan joukosta. Lähinnä nyt jotain "negatiivista" palautetta tulee siksi kirjoitettua, kun sitä hehkutustakin varmasti riittää. Joka tapauksessa Dion ääni oli helvetin hyvässä kunnossa, Iommi = Mr. Karisma, Butlerin bassokuviot olivat mielenkiintoista seurattavaa ja Appice... No niin, ei se soolo oikein säväyttänyt. On sillä kuitenkin ihan hauska leuka.
Kiitokset vanhoille miehille, sedät todellakin jaksavat vielä heilua ja reissata. Mahtava kokemus, tekisi todellakin mieli lähteä vielä tänään Helsinkiin. Se jää nyt kuitenkin välistä, suatana.
Heaven and Hell oli todella hyvä. Se usein mainittu tyylitaju sekä karisma, joka noilla miehillä on todellakin hallussa, on jotain äärimmäisen hienoa nähtävää ja kuultavaa. Omaan mieleeni on kuitenkin vielä enemmän Dickinson-mallinen lavakäyttäytyminen, jonka takia H&H ei ihan parhaiden keikkojen paikalle yllä. Ei sillä että ennakko-odotukset olisivatkaan mitään Dion edestakaisin juoksentelua ja Iommin haarahyppyjä sisältäneetkään, mutta tuo seikka erotti keikan niistä ihan 3 parhaan keikan joukosta. Lähinnä nyt jotain "negatiivista" palautetta tulee siksi kirjoitettua, kun sitä hehkutustakin varmasti riittää. Joka tapauksessa Dion ääni oli helvetin hyvässä kunnossa, Iommi = Mr. Karisma, Butlerin bassokuviot olivat mielenkiintoista seurattavaa ja Appice... No niin, ei se soolo oikein säväyttänyt. On sillä kuitenkin ihan hauska leuka.
Kiitokset vanhoille miehille, sedät todellakin jaksavat vielä heilua ja reissata. Mahtava kokemus, tekisi todellakin mieli lähteä vielä tänään Helsinkiin. Se jää nyt kuitenkin välistä, suatana.
"Heavy Metal is nothing without Iron Maiden and a metal fan who fails to acknowledge Maiden as king of its genre is probably not worth his weight in leather."
-
- Tuhlaajapoika
- Posts: 2829
- Joined: Mon Dec 27, 2004 2:30
- Location: For the Greater Good of Jyväskylä
Kiitos itsellesi, pirun mukava jätkä olet niiden lyhyiden hetkien perusteella mitä DT ja H&H -keikkojen aikana edessä roikuttiin.Trooper_87 wrote:Pari Rautaneito-paitaa tuli bongattua, ja kiitokset "Ilmasireenille" seurasta ennen Leveragea sekä Dark Tranquillity/Heaven And Hell -akselilla.
Joopa. Helvetin hieno Sauna Open Air 2007 takana.
Torstaina skippasin Korpiklaanin esityksen paria pientä pätkää lukuunottamatta. Ei jaksanut tämän sortin humppa kiinnostaa vaan keskityin valikoimaan Sauna Merchandise -kojulta mukaani Saunan oman T-paidan sekä Megadethin United Abominations -kansikuvalla ja kiertuepaikoilla varustetun T-paidan. Los Bastardos Finlandesesin keikka tulikin sitten seurattua kokonaan omana festariavauksena. Bändin groovaava, hieman Motörhead -henkinen, raskas rock toimi vallan mainiosti ja bändin lavaolemuskin oli varsin mukavan näköinen. Hieman spiikeistä paistoi vielä se, että ensimmäisiä keikkoja bändin kanssa vedetään, mutta hieno keikka joka tapauksessa. Pain Confessorin MySpace -biisit vaikuttivat ihan lupaavilta, mutta livenä totesin orkesterin aika kuraksi, ainakin laulajan suoritus oli melko hirveä. Lähdinkin sitten ajoissa takaisin kohti päälavaa odottelemaan Timo Rautiaisen vetoa. Rautiaisen keikka oli ok -tasoa ja Rautiainen itse ihan hauska, mutta hieman turhan hidastempoista, laahaavaa ja itseääntoistavaa tuo musa on, että jaksaisi suuremmin innostaa. Stam1na olisi hieman kiinnostanut, mutta se sai suosiolla jäädä väliin kun Megadeth oli aloittelemassa vain tunnin päästä ja piti jäädä varailemaan hyviä paikkoja. Megadeth aloitti räväkästi Sleepwalkerilla ja loppu settilistakin oli yhtä täydellisyyttä, ei yhtään huonoa vetoa. Suurimman osan keikasta olin toisen ja kolmannen rivin tienoilla, ehkä viimeisen kolmanneksen ajaksi pääsin livahtamaan eturiviin. Dave vaikutti oikein hyväntuuliselta, hymyili paljon ja jutteli mukavia spiikeissään. Mainitsi myös ikävä kyllä ettei ole tulossa bändin kanssa pitkään aikaan uudelleen Suomeen. Joka tapauksessa, Megadeth ei muka toimi livenä? Ja paskat!
Perjantai oli itselleni enemmän vain chillailupäivä, koska suuria henkilökohtaisia suosikkeja ei päivälle sattunut, vaan lähinnä mielenkiinnosta halusin yrittää katsastaa jokaista bändiä ainakin jonkin verran. Entwine oli yhtä tusinatavaraa kuin viime kesänä Kuopio Rockcockissakin, se tuli todettua heti alkajaisiksi. Thunderstonen keikka tuli suurimmaksi osaksi seurattua nurmikolla istuskellen, mitä nyt alussa kävin edestä muutaman kuvan ottamassa. Thunderstonen esitys oli varsin mukiinmenevä. Ajoittain tasapaksuus laski hieman mielenkiintoa, mutta kyllähän nämä hittibiisit toimivat erinomaisesti. Kotiteollisuuden musiikki on ollut aina itselleni suhteellisen yhdentekevää. Kappaleet kuulostavat hyvältä, mutta kun on kuullut yhden tai kaksi kappaletta on kuullut ne kaikki. Keikan nostivat hyvälle tasolle kuitenkin Hynysen ja basistin hauskat jutut. Yleisön joukossa tuli hyvin repeiltyä. "Mitkäs rannekkeet tytöllä on siinä eturivissä? Tyttö lähtenyt hevifestareille ja laittanut Negativen rannekkeet, tosi kapinallinen..." tai kuittia eräälle meikatulle Dimmu -fanille "Sullahan on komea naamari. Näkispä muut sut. Näkispä äitis sut! No ei, onhan se ihan söpö..." tjsp.

Lauantai taisi sitten Megadethin keikan ohella olla se odotuin päivä. Leverage tuli katseltua Haban ja Sugar Daddyn kanssa. Ihan toimivaa peruskamaa, joskin ehkä turhankin koukutonta omaan makuuni. Ari Koivusta katselin lähes täyden setin verran ihan mieleenkiinnosta. Kun mentiin kovaa ja korkealta Ari kuulosti yllättävänkin hyvältä, mutta välillä ääni ei toiminut sitten laisinkaan ja kun jamppa ei ole itse tehnyt kappaleitaan niin eipä ainakaan vielä voi hirveästi arvoa antaa. Sonata Arctica oli ala-asteaikojen suosikkibändejäni, mutta suosio on hiipunut vuosien myötä. Aluksi kuitenkin menin edemmäs katselemaan ihan mielenkiinnosta, koska Sonataa ei ollut tullut ennen livenä nähtyä. Ihan hyvä show, mutta päädyin kuitenkin hieman sivummalle seuraamaan keikkaa istualtaan ja lepuuttamaan jalkojani. Swallow the Sunin uusi levy toimii ainakin itselleni, mutta sen huomasin, että livenä festarimusana se ei toiminut ja häivyin suosiolla ensimmäisen biisin jälkeen odottelemaan Dark Tranquillitya. Päälavan eteen saapuessa huomasin paikalla olevan jo Trooper_87:n sekä pari torstaina tapaamaani kaveria. Heidän kanssaan siinä sitten tapettiin aikaa festareiden viimeisiä akteja odotellessa. DT:n ajan olimme siinä toisessa/kolmannessa rivissä ja näkymät olivat varsin hyvät. DT veti hyvää settiä, mutta kun itselleni jonkinlaisesta nousevasta suosikista on kyse niin en tuotantoa hirveästi ennestään tuntenut. Käy se tutustuminen kuitenkin näinkin ja kai siinä tuli jonkin verran heiluttua kun paita oli ihan märkä, toisin kuin muiden keikkojen aikana. Sabaton olisi kiinnostanut, mutta kun edessä olevien jamppojen ahdisteltua eturivissä päivystäneet neitokaiset karkuun aukesi tilaisuus eturiviin niin eihän sitä voinut jättää käyttämättä. Paikka eturivistä, vain pari metriä keskeltä vasemmalle irtosi siis vaikka saavuin paikalle vasta vajaa puoli tuntia ennen Dark Tranquillityä. En tiedä olisiko pitänyt tuntea huono omatuntoa kun vähän sivummalle olleet kuuluivat kerskuvan odottaneensa kahdeksan tuntia kiinni turva-aidassa. Noh, hällä väliä. Heaven And Hellin keikka olikin sitten näitä hetkiä joita ei unohda koskaan. Neljä todellista heavy metalin legendaa esiintymässä aivan edessäsi. Geezer Butler bassottelemassa tarttuvasti, Vinny Appice hakkaamassa rumpuja, jumalaisen tyylikäs Tony Iommi kitaran varressa ja se Dio, se Dio. Miten on fyysisesti mahdollista, että 65-vuotiaasta mieheestä lähtee noin komea ääni. Aivan uskomatonta. Tunnin ja kolmen vartin setti meni lähes huomaamatta eikä keikan alkua odotellessa vaivanneesta kusihädästäkään ollut minkäänlaista havaintoa. Festariyleisö hoilaamassa Heaven And Hellin alkumelodiaa olikin sitten kokemuksena tätä osastoa "kokea ja kuolla".
Tämä keikka oli fantastinen päätös hienoille festareille, hieman vain keikan jälkeiset tapahtumat jäivät vaivaamaan itseäni. Vinny Appicen rumpukapulan järkkäri antoi vieressäni olleelle teinitytölle. Mutta ne Tony Iommin plektrat. Olkootpa kuinka vain tusinatavaraa, mutta itselle aloittelevana kitaransoittajana olisi ollut upeaa saada tuollaisen legendan plektra. Noh, näinkin eteeni hiekkaan lavan ja turva-aidan eteen lentäneen plektran. Huikkasin järkkärille ja kun näin saaneeni hänen huomionsa sanoin että anna tuo plektra. Mies poimi plektran, katsoi minua silmiin ja pisti plekun kylmänviileästi omaan taskuunsa. Ihmettelin hieman ääneen, että mitä toimintaa tällainen on, kun maksavaa asiakasta ei palvella tuon vertaa. Luulin kuitenkin onneni kääntyneen kun huomasin aivan aidan vieressä toisen plektran jota kukaan ei ilmeisesti ollut huomannut. Sanoin samalle järkkärille että anna edes tuo sitten, niin tämä kyrpä poimii plektran ja kiikuttaa kuin vittuillakseen sen muutamaa metriä sivummalle jollekin joka ei varmasti nähnyt koko muovinpalasta. En voinut uskoa tuota toimintaa. Olkootpa kuinka itkemistä hyvänsä, mutta pistin palautetta sähköpostilla Saunalle tuon järjestysmiehen toimista.
Until it rains ice in hell the shit will keep rolling out your mouth
No more of you - It's zero tolerance!
No more of you - It's zero tolerance!
Ihme toimintaa kyllä.Fender wrote:^Aika helvetin kusipäistä toimintaa järkkäriltä. Sen nyt olisin voinut ymmärtää jos hän ei olisi ollut töissä festarilla vaan katsomassa bändiä, mutta kun vielä töissä siellä ja noin mulkku.
Olipa tuolla Dimmun aikanakin joku härö tyyppi. Yksi kaveri vieressäni sai Silenozin plektran ja otti sen maasta puristaen tiukasti nyrkissä tuota plektraa. No takaa tuli tuo edellämainittu häröilevä henkilö ja otti plektran väkisin pois. No onneksi palautti kuitenkin lopulta. Muutakin ihme häröilyä oli yleisössä havaittavissa.
Ehkä paras oli juuri ennen Heaven And Helliä. Siinä 30 minuuttia ainakin odotimme hyvillä paikoilla bändiä ja sitten juuri ennen keikkaa tai sen aikana alkaa tätä muutaman liikaa juonutta porukkaa tunkea eteen. Yksikin ilkesi jokaista taputtaa olkapäälle ja jotain humalaista "sori, pitäs päästä menemään tästä" tekstiä heitti. Ilkeääkin tuolla tavalla, saunan taakse ja levyiksi nuo

Last edited by S.R. on Mon Jun 11, 2007 16:20, edited 1 time in total.
"You see, pal: Elvis can't read a contract. All he knows is: No Ferrari, no rides with the top down." - James "Sonny" Crockett
-
- Vempare
- Posts: 10
- Joined: Sun Nov 20, 2005 20:10
- Location: Tampere
- Contact:
Rusty Angelissa tulikin oltua pokena koko Saunan ajan.. Taisimpas lautalaisia pongata perjantaina ja mahdollisesti torstainakin. Sauna kyllä meni sen myötä ohi omilta osin, mutta hengessä muutoin hyvin mukana. Oli sitten tavallista ruuhkaisempaakin samassa (yllätys yllätys), mutta loppusiltaan kaikki meni hyvin ja mukavaa oli.Pihipoika wrote:Samaa suositellaan täältäkin. Lyhyt matka perille, halpaa juotavaa ja hyvää musikkia.Gravehill wrote:The And the Only: RUSTY ANGELStaalo wrote:Mutta onko tamperelaisilla antaa vinkkiä, mihin baariin kannattaisi perjantai-iltana mennä nostattamaan fiilistä?
Toisaalta avataan 17.00 vai onko Saunaan aikaistettu? En muista.
Kiitos ny kaikille ketä täälkäkin käväsi paikkaa katsomassa

Ja katsotaampas sitten tämä nyt uusiksi.