Blaze Bayley : Promise And Terror

[SPD10]

Perkeles, ei tullut mulle vielä tänäänkään... Kaikki muut play.comista ennakkoon tilanneet ovat vissiin levyn jo saaneet?

[QazKFD]

Tummanpuhuvaa kamaa... kaikki aiemmat elementit tuntuis olevan tallella, riffit, soolot, kontrasti hiljaisten osien ja murisevan kitaravallin välillä, laulumelodiat ja lyriikat. Homma kohillaan, vaikka pari keskeneräistä ja hajanaista toistoo takana. Täytyykin huomenna ottaa oikeen asiakseen, lupaavalta vaikuttaa. Aikasempi levy alko toimiin vasta toiston kautta ja loppuviimein siitä diggaan aika laillakin, tässä on kyllä potentiaalia jopa kovemmaks, tässä ollaan heti homman äärellä. Aika henkilökohtaselta tavaralta vaikuttas, ainakin loppua kohdin.

EDIT: Onpas sekavaa paskaa toi teksti!

No, ihan sama, olkoon siinä. Kyllähän se niin on, että edukseen heti erottuu lopetuskolmikko ja Faceless. Myös avausraita osaa jäädä päähän, joskin Blazen tapaista on hyvinkin se, että laulumelodiat tarttuu ja ne todellakin jää päähän. Ehkä laulumelodioiden ja lyriikoiden sovitus on vaan niin onnistunutta monessa kohtaa, esimerkiksi The Tenth Dimensionin säkeistö hyppää päähän tämän tästä, ihan tyhjästä. Se kulkee!

[SPD10]

Ei vielä tänäänkään tullut 29.1. postitettu levy. Anthraxin Greater Of Two Evils postitettu 26.1. eikä sekään ole vielä tullut. Alkaa pikkasen jo luotto loppumaan että mahtaako kumpikaan tulla ikinä perille... Noh, pitänee venata että tulee 21 päivää postituksesta täyteen ja ruveta sen jälkeen kyselemään.

[Makkke]

Uusi levy on saanut kyytiä viime viikot mitä on töiltä ehtinyt ja omat fiilikset levyä kohtaan ovat erittäin hyvät sikäli, että biisejä ei tule skippailtua fillereiden tai muuten ärsyttävien biisien takia. Levyltä löytyy todella vahvaa ja tasaista materiaalia. En ole ennen kirjoitellut kovin kattavia kommentteja biiseistä tai levyistä mutta kokeillaanpa mitä saadaan aikaan.

Ajattelin kirjoitella ihan siksi kun monella on jäänyt levy vielä saamatta ja muutamat ovat ikään kuin pettyneitä edelliseen verrattuna. Omalla kohdalla tää levy on kasvamassa kovimpien Blaze kiekkojen joukkoon. Yksi peruste on se että kokonaisuus on niin hiton vahva ja löydän levyltä useita huippubiidejä myös.

Lyhyt arvostelu biisi biisiltä:

Levy lähtee käyntiin nopealla ja suht lyhyellä perinteisellä vanhan koulukunnan metallihöystöllä eli Wacthing the night skyllä. Tiukalla kitaroinnilla biisi käyntiin ja Blaze alkaa pian käskyttää sylkemällä biisin sanoja ja biisiä lentoon. Kertosäe on erittäin toimiva ja hyvä yksinkertaisuudessaan hokien watching the night sky välillä matalemmalta ja välillä korkeammalta. Kitarasoolot ovat hienoja ja nyt jo voi kuulla yleisön hoilaavan väliriffien ja soolojen mukana biisin melodiaa kuten kappaleen lopussa Blaze tekeekin. Erittäin rok!

Kakkosbiisi Madness and Sorrow joka on mm. Metal Hammerin ilmaislevyllä toimii myös pommin varmasti levyn alussa. Edellistä hieman lyhyempi ja nopeampi jossa kertosäe myös nimen mukainen ja kitarointi edellistä trashimpää ja tuplapoljentoa Larryltä. Mielestäni helvetin kova biisi ja asennetta vanhan liiton malliin! Biisissä mainiota sooloilua ja varsin iloisen kuuloista ja vähän jo sellaista "mopo meinaa lähteä käsistä" meininkiä Jayltä ja Nicolta. Pienen hetken tulee mieleen jopa Dragon Forcen kitarakikkailut Diggaan myös Blazen matalalta hokemasta I won´t take no more kohdasta.

Kolmas biisin 1633 voisi olla Maidenin kappale vaikkapa jos bändi olisi jatkanut X-Factorin synkällä linjalla seuraavaan levyyn. Kappale lähtee käyntiin painostavissa fiiliksissä Daven näppäillessä soolona bassoa tyyliin Steve Harris. Jälleen tiukkaa sahausta kitaroiden osalta ja alkuun Blazelta kertovaa laulua joka päättyy kertosäkeen toistamiseen joka vaatii jonkin verran kuuntelukertoja että alkaa uppoamaan. Meinaa vähän ärsyttää mutta biisi on muutoin todella monipuolinen ja vahva. Biisissä on Maiden tyylistä bassosooloilua joka toimii hyvin. Biisi on melko progressiivinen ja loppuun asti hyvin Maiden tyylinen ja jonkinlaista ns. sankarihevisoundia (Manowar?!) on haettu loppupuolella. Diggailen jälleen lopun matalasta lauluosuudesta I shall return... mutta kertosäe lopussa meinaa liian monta kertaa toistettuna ärsyttää.

Neljäs biisi lähtee hitaasti käyntiin raskailla riffeillä ja melko synkällä laahaavalla temmolla mikä kuulostaa hyvältä. Hetken päästä alkaa kitarat käydä nopeammin ja Larrykin saa hikeä pintaan ja Blaze alkaa karjumaan hänelle ominaiseen tyyliin biisiä eteenpäin. Biisin edetessä tulee jälleen mukavasti vaihtelua biisiin. Välillä riffit on kuin konekivääritulta sarjoittain ja väliin Blaze heittää ihan HELVETIN UPEAN KERTSIN. Ehkä paras ja mieleenjäävin kertosäe hänen urallaan mielestäni. Lopussa on jälleen todella tiukkaa kitarointia ja Blazellakin pitää kiirettä mikin varressa. Kertosäe tuo lopussakin kylmät väreet pintaan ja biisi loppuu tuplabasarien mätkeeseen.

Vitonen eli City Of Bonesin alussa Larry kannuttelee yksin tahtia marssille kunnes kitarat yhtyvät mukaan sotilasmarssiin ja hetken päästä biisi lähtee käyntiin Blazen kertovalla laulannalla jonkä jälkeen kertosäettä joka tuo mieleen Manowarin ehkä tuosta Stand and Fight karjunnasta. Livenä toimii varmasti paremmin kuin levyllä. Parempi kertsi olisi voinut viedä biisin kiitettävälle tasolle. Tässäkin biisissä on tuplabasaria ja perus oo-ooo-hoilatuksia marssirummutuksen tahtiin joka on kyllä hieno kohta. Lopussa Maiden-tyylistä sooloilua ja loppuun kertosäkeen toistoa. Kitaramelodia taustalla ja hoilatukset toimii kyllä.

Kuudes ralli on todellakin varsinainen ralli. Hyvin nopea ja tuplabasarit jyllää taas sekä Blaze on elementissään. Kovasti asennetta ja loistavaa kitarointia. Keskivaiheilla on mainio oo-ooo-hoilatus jota vierastin aluksi sekä kertosäe joka kuulostaa sekin jo biisiin sopivalta. Biisin parasta antia on kun Blaze sylkee A man that no one HATES!!

Seiskassa päästää powermetallin makuun ja biisi on saakelin hyvä kaikella tavalla. Loistavat kertosäkeet ja melodia on mukaansa tempaava. Blazen laulu on upean kuuloista! Biisissä on myös hidas ja hiljainen kohta puolessa välissä jossa Blazen matalan rauhallinen syvä tulkinta on aivan huikeaa joka huipentuu huutoon joka lennättää biisin pian taas käyntiin ja päästään soolo-osuuksiin jotka on myös toteutettu mainiosti eli mitään turhaa tilutusta sieltä täältä. Livenä takuulla ihan mahtava kappale ja tää biisi ekan kahden biisin kohdalla on niitä jotka tuonee uusia faneja bändille. Mainio yllätys omalla tavallaan tyyliltään tää kappale.

Tässä vaiheessa yhteenvetona että levy olisi jo näilläkin biiseillä kova setti ja levyn tyyli toimii mun kohdalla. En kaipaa iloisia ralleja tyyliin Speed of Light ja Leap of Faith. Em. kaltaisten biisien puuttuminen taas voi jollekin olla harmitus. Tässä levyssä on juuri sitä mikä Silicon Messiahissa, B&B:ssä ja TMWWND:ssä toimi. Suht synkät, raskaat ja asennetta omaavat biisit. Mitä tulee levyn muuhun tarjontaan eli kansiin ja lehtiseen niin ne ovat samaa kaliiberia kuin X-Factorissa eli synkän puhuvat ja tyylikkäät. Sopivat siis kokonaisuuteen täydellisesti. Biisien sanoituksissa on nähty enemmän vaivaa kuin parilla viimeisellä lätyllä. Sekin on plussaa.
Jaahas kello sen verran paljon että jätetään nää neljä paljon puhuttua biisiä eli lopun oma kokonaisuus seuraavaan kertaan. Ja lisäilen sitten arvosteluun numerot biisi biisiltä niin katsotaan päästäänkö kiitettävän levyn kategoriaan
Edit:
No jatketaanpa samaan soittoon koska lumisateet väistyivät kuin ihmeen kaupalla ja Bobbari saa jäädä talliin. Huh ja kiitos siitä, saan kenties lepäillä päivän pari.
Eli takaisin asiaan...
Kappale numero kahdeksan pyörii Blazen elämässä pyörivän synkkyyden laineilla. Kappale on alkuun akustinen ja hyvin yksinkertainen, hieno ja tunteikas sellainen. Kitaran näppäilyä ja taustalla jossain kaukana kuuluu Sadness surrounding me... kun hetki koittaa Blaze puhaltaa alkuun "Loirimaiset" tulkinnat aivan täysillä palkeilla, upea kohta. Sitä seuraava kertosäe hokee Sadness Surrounding Me´etä erikoisen hienolla tavalla. Tästä tulee mieleen jokin äänenavaus laulanta tai jotain... siinä mennään hauskasti ylös alas vaikka biisissä ei olekaan mitään hauskaa, tosin kertosäe on lohdullinen jotenkin. Jos joku osaa sanoa jonkun vokalistin ja biisin jossa on näin hienoa tulkintaa niin tell me.
Biisiin tulee mukaan vajaan kolmen minuutin kohdalla sähkökitarat, mutta biisi pysyy hyvin yksinkertaisena ja riffit ovat raskaat kuten laulukin. Hieno biisi joka jatkuukin sitten seuraavassa biisissä. Kappaleen huomaa oikeastaan vain soittimen 8:n vaihtumisesta 9:ään ja temmon hieman kasvaessa. Biisissä yhdeksän on hyvin henkilökohtaiset sanat myös kuten tiedätte kuunellessanne ja lukiessanne sanoja. Diggaan kertsin my scars kohdan toistosta ja Blazen koko biisissä kuuluvasta tunteesta jonka hän pystyy tuomaan esiin näin ainutlaatuisesti. Tämäkin biisi saa rauhoituttuaan lopussa jatkoa seuraavassa biisissä joka alkaa myös kitaran rauhallisella näppäilyllä ja Blazen hienolla tulkinnalla ja sitten biisi taas käyntiin hyvin synkkien riffien ja melodioiden saattelemana. Mieleen tulee paljon viimeisimmän DVD:n bonus biisi Endless Sleep. Ehkä jotain vanhempaa Paradise Lostin soundiakin välillä olen kuulevinani kunnes kolmen minuutin hujakoilla lähtee biisi kovempaan vauhtiin ja trash-meininkiä sekä asennetta on taas pelissä. Lopussa saadaan taas TNWOBHM-vaikutteista kitarointia ja kertosäettä kehiin. Hyvin vaihteleva progressiivinen biisi joka loppuu puolislovarimaiseen kertosäkeeseen jossa Blaze joutuu päästään irti siitä mistä hän ei olisi koskaan halunnut luopua mistään hinnasta. Hyvin henkilökohtaista jälleen.
Viimeinen biisi on myös osa edellistä ja edellisiä biisejä. Nyt ollaan synkkyydessä josta ei ole ulospääsyä vaan jollain tavalla on löydettävä mukava olotila synkkyydessä ja hallittava sitä. Levyn kansikuva osuu tähän täydellisesti, voisi kuvitella kuvassa olevan kaverin hokevan näitä sanoja pää hartioiden välissä. Musiikki hallitsee ja kietoutuu synkkyyden ympärille toimivasti. Hyvin laahaava ja apaattinen biisi, loistava levyn päätös biisi. Biisin loppupuolella voi kuulla Blazen sydämen särkyvän kirjaimellisesti kun tarkkaan kuuntelee. Biisin täysi seinään katkeaminen on ollut Blazelle henkilökohtainen juttu ja ratkaisu, joka kuvastaa hänen kokemaansa asiaa, löisin siitä vaikka vetoa.
Viimeiset neljä kappaletta tulevat olemaan livenä perätysten jos ja kun ne soitetaan. Ne ovat niin vahva ja oma kokonaisuutensa kaikesta muusta.
Neljää viimeistä biisiä on vähän hankalaa arvioida biiseinä ja kertoa niistä sen ihmeemmin kun kyseessä on isompi kokonaisuus joka on kuin kertomus tai näytelmä jostain... tai no onhan se tarina meillä kaikilla tiedossa. Kunpa levyn teemat olisivatkin fiktiota
Hieno teos.

[IndianaJones]

^Hienoa, että joku jaksaa vääntää tämmöistä vähän tarkempaa analyysiä levystä. Nostattaa edelleen tarvetta levyn hankkimiselle, ja vastapainottaa hyvin noita muiden kommentteja, jotka eivät niin ylistäviä olleet.

Vähän ihmettelen tuota, että Speed of Light ja Leap of Faith niputettiin iloisiksi biiseiksi. Jos nuo ovat hilpeitä, niin ekalta rieskalta löytyy vastineeksi The Brave ja The Launch. Samasta tykitysmuotista on kaikki biisit värkätty ja henkilökohtaisesti en näe niissä mitään erityisen "iloista". Muutenkin vähän outoa, että Tenth Dimensionia ei arvosteta samaan malliin, kuin Silicon Messiahia, mielestäni kakkoslevy on näistä kahdesta timantista se kirkkaampi. Onhan levyllä Stealing Time, joka vähän ontuu, mutta muuten kappaleet vetävät armotta turpaan. Debyytti on toki erittäin tasainen ja mahtava kokonaisuus, mutta hieman tasapaksumpi kuitenkin.

Ei mulla tule yhtään "iloista" Balze-biisiä mieleen.

[Makkke]

^Joo no käytin vertailukohtina näitä biisejä koska ne kuulostavat yleisesti korvaan sellaisilta iloisemmilta tilutus ralleilta ja kertosäkeetkin ovat sen tyylisiä. Niissä ei ole sellaisia tapporiffejä, synkkyyttä ja tietynlaista asennatta kuin vaikka ehdottomissa huippubiiseissä kuten Ghost in The Machine, Silicon Messiah, Tenth Dimension, Alive, The Identity, Blood & Belief, Madness And Sorrow, God of Speed, Faceless... Yritin hakea siis vertailupohjaa, että minkä tyylistä materiaalia nyt on tarjolla vanhempaan verrattuna. Samaan kategoriaan osuu myös hyvin mainitsemasi The Brave ja The Launch joista viimeisin oli tarkoitus mainita esimerkkinä myös mutta en saanut yöllä biisin oikeaa nimeä päähän. Eli veikkaan, että osalle niistä joille Blazen parhaisiin biiseihin kuuluvat nämä mainitut "positiiviset" rallit ja muut samansuuntaiset kappaleet niin viime levyjen trash- ym. muiden tyylisuuntien vaikutteet voivat olla hieman pettymys kuten itselle oli TD:n aikaan tietyt kappaleet. Ja omalla kohdalla taasen Stealing Time on harvoja suosikkeja Tenth Dimensionilta juuri sen raskaamman riffittelyn vuoksi. Mutta sehän on vaan hyvä, että materiaali on niin laajaa ja hieman toisistaan poikkeavaa, että jokaiselle löytyy jotakin. Omalla kohdalla Tenth Dimensionin aikoihin oli pelko puserossa, että jos seuraavalla lätyllä mennään samaan suuntaan niin kiinnostus laskee bändiä kohtaan. En tiedä miksi TD ei koskaan toiminut mulla kuten monilla muilla. Livenä biisit kyllä ovat saaneet uusia ulottuvuuksia ja ovat olleet rautaa. Onneksi Blaze on virittänyt 2000-vuosikymmenen loppupuolella skitat ja sävellyskynän koko ajan astetta rankempaan suuntaan. Nyt uuden vuosikymmenen alkaessa mukaan on tullut hieman progressiivisiakin piirteitä.
Olisi muuten helvetin tylsää jos bändi muokkaisi levyt saman muotin mukaan. Blaze on tehnyt jokaisella levyllä jotain hieman edellisestä poikkeavaa, mutta mitään ihmeellisiä "Danzig" kokeiluja menestyksen toivossa tms. kuraa ei ole lähdetty tekemään. Arvostus Blaze Bayleyn vankkumatonta asennetta jutulleen on vaikea sanoin kuvailla. Voi vain todeta, että Blaze on sellainen vanhan liiton Hevisankari että oksat pois!

[Makkke]

Alla olevasta löytyy Blazen foorumilta kommentteja uudesta levystä. Vaikuttaa, että valtaosalla on ottanut useamman kymmenen kuuntelukertaa, että varsin monipuolinen ja vaihteleva abumi aukeaa täysin.
http://www.blazebayley.net/forums/index ... pic=2203.0" onclick="window.open(this.href);return false;

[Ung Man Anonym]

^ hyvä arvio! samoja mietteitä kuin itelläkin. perkule kun omassa levyssä jotain vikaa ja tökkii ärsyttävästi parissa kohtaa..

[scorpions]

^Samanlaisia ongelmia on tosiaan ollut myös virallisella laudalla porukalla, niinkuin perjantaina oli puhetta.

Täällä päin on ruvennut kas kummaa levy potkimaan pikkuhiljaa alkukankeuden jälkeen, kun jaksoi vaan malttaa ja kuunnella ja kuunnella. Itseasiassa parin päivän tauko teki hyvää ja kun sitten ihan uusin korvin kuunteli kuulokkeilla, niin rupesi biisit aukemaan ihan erilailla kuin ensikerroilla. Näinhän sitä yleensä on hyvillä levyillä tapana käydä, että vaatii hauduttelua

Up the Bayleys!

[Jussi K]

Näinhän sitä yleensä on hyvillä levyillä tapana käydä, että vaatii hauduttelua

"Kuunnellaan hyväksi" mitä kai voisi yrittää, kun yhdellä (1) kerralla ei liian hyvää kuvaa jättänyt. God Of Speed jäi parhaiten mieleen, miksiköhän.

[Vekkuli]

Kyllä tää pahuksen levy tuntuu kasvavan koko ajan kuunteluiden myötä. Siinä mielessä aika erilainen kuin edeltäjä, joka paukautti suorilta luun kurkkuun, mutta sitten sen jälkeen lisäkuunteluiden myötä lähinnä vain piti tasonsa.

[rocker]

Omalla kohdalla tämä levy kolahti kyllä ensikuuntelemalla. Ja kasvaa toki aina edelleen. Hyvää työtä Blaze!

[SPD10]

Eilen vihdoin sain levyn, tänään oli ensikuuntelussa. Valitettavasti jäi tuohon yhteen kertaan, eli ei kyllä iskenyt samalla tavalla kuin edellinen albumi, jota kuuntelin pari-kolme päivää putkeen ilmestyessään. Nyt on tuo uusin Stam1na iskenyt niin lujaa, että sitä on tullut kuunneltua kolme päivää, eikä pahemmin ole muut levyt saaneet mahdollisuuksia. Kunhan into tuota lättyä kohtaan hieman laantuu, otetaan Promise And Terror uudelleen kuunteluun, ei se missään nimessä huonolta levyltä vaikuttanut.

[Makkke]

Sveitsistä keikalta God Of Speed kappale uudeltä levyltä. Mahtava biisi ja toimii livenä hienosti. Tällä keikalla biisi on ilmeisesti ensimmäistä kertaa nostettu keikkasettiin mukaan.
http://www.youtube.com/watch?v=W1oGYmdbAUc" onclick="window.open(this.href);return false;

[Mercenary]

Sveitsistä keikalta God Of Speed kappale uudeltä levyltä. Mahtava biisi ja toimii livenä hienosti. Tällä keikalla biisi on ilmeisesti ensimmäistä kertaa nostettu keikkasettiin mukaan.
http://www.youtube.com/watch?v=W1oGYmdbAUc" onclick="window.open(this.href);return false;

Aika yllättävää, että God of speed on vasta nyt nostettu keikkasettiin, koska se on ehdottomasti yks uusimman levyn kohokohtia. Yleisön vastaanotto oli vähän sen oloinen, että rohkenen odottaa, että zibale kuultais myös Suomessa. Onko muuten tietoa, kuinka paljon toi settilista on elänyt rundin aikana? Ei nyt tarvitse listoja ruveta spoilaamaan, mutta jos jotain viitteitä sais.

[bultsi]

Itsellä ollut pitkä tauko Blazen soolotuotannon kanssa, ja nyt VIIMEIN menin ostamaan tämän uutukaisen.

Ensimmäisten kuuntelukertojen jälkeen iski fiilis, ettei kyllä ollut parempi kuin edellinen. The Man Who Would Not Die iski heti alusta alkaen täysillä. Mutta nyt kun on saanut lisää kuuntelukertoja alle, rupeaa kama toimimaan. Kuten joku tuossa ylhäällä jo totesikin, niin tuntuu ihan siltä että levyn loppupäässä 3-4 biisiä on 1 ja sama biisi. Niin hyvin sopii yhteen.

Aivan loistava levy jokatapauksessa. Luultavasti nostaa osakkeitaan kokoajan, mitä enemmän kuuntelee.

Parhaimmat biisit tällä hetkellä: Madness and Sorrow, Time to Dare, Surrounded By Sadness, Letting Go of the World.

[Autumnal]

Laitanpas laiskuuttani tähän saman tekstin ku Imperiumiin:

---

Onkohan Suomessa minkä verran The Man Who Would Not Die -vinyylistä kiinnostuneita? Rautaneidosta varmaan löytyy ennemmin ku täältä, mutta jos täälläkin on porukkaa niin voi ilmoittautua tähän topiciin niin voin kootusti laittaa tuonne:

http://www.blazebayley.net/forums/index" onclick="window.open(this.href);return false; ... pic=2637.0

---

Imperiumissa osoitettiin jo yllättävänkin paljon kiinnostusta, jos täältäkin löytyy niin laitan lukumäärän ylös ja ilmoitan Blazelle sitte. Kuten Imperiumiin totesinkin niin saattaisin saada ainaki pk-seudulla asuville postikuluttomana järkättyä tuon vinyylin, vaikka aikaa siinä voi vierähtääkin kun ei koko levyä vielä oo tietääkseni päätetty painaa.

[Lappis]

Kyllä kiinnostusta tuohon vinyyliin löytyy. Olen yllättänyt itseni joskus oluthuuruissani kuuntelemasta kyseisen levyn biisejä youtubesta, joten mikä ettei vinyyli tänne.

[Autumnal]

^Hienoa, laitan nimen listan jatkoksi. Tajusin myös että täähän on väärässä topicissa, laitan tuonne oikean levyn topiciin nyt myös.

[Jussi K]

Blazelta taas niin surullista tarinaa mm. tämän Promise And Terrorin ympärillä vallinneista olosuhteista kuin olla vain voi

[scorpions]

On kyllä tosiaan surullista luettavaa. Olenkohan ainoa joka välillä miettii, että olisikohan esim. Stevellä mitään halua avittaa vanhaa ystävää, joka piti Maidenia liikkeellä vaikeina aikoina. Mahtaakohan maiden jampat edes tietää millaisessa suossa kaveri on viime vuosina hiihtänyt, tuskinpa lueskelee paljon Blabbermouthin uutisia Steve ja kumppanit. Jotenkin vaan tulee mieleen, että jos Steve avittaisi edes 1 prosentin tililtään, niin voisi auttaa Blazea aika paljon nousta jaloilleen. Toisaalta ehkä Blazella on sen verran ylpeyttä ettei moisia avustuksia suostuisi ottamaan vastaan, mutta kun o joutunut jo varastamaankin...

It's been going on for a year, I think. When we started doing the album my father was dying in cancer at the hospital. I had to take days of the recording. When we started it we had no money to finish it. We sat around looking at each other going "Even if we finish the writing, we don't have any money to start recording the drums and even if we record the drums we don't have any money to record anything else!" and we were trying to bring out the book at the same time ( The bands drummer Lawrence "Larry" Paterson wrote the book "At the end of the day" which features the story of Blaze Bayleys career.). So I was under a lot of strain then, and to get the album out we had to borrow money. I had to beg all my friends to lend me money so I could do the album and do the book. We had to live on just nothing while we were doing the first part of the Promise and Terror tour and then we just got a bit of money in the middle of the tour, so from about June to September things were OK. Because we didn't have a manager, we didn't book six months in advance like we did before, so we only had a couple of months to promote gigs. We actually played for whatever we could get. We couldn't play for a proper fee and I couldn't pay my rent. I wanted to start a family with my girlfriend, as she was pregnant, and there was one day when we had no electricity and no food. I had to sell my silver album, the first silver album that I ever had from IRON MAIDEN. I had to sell that and I started to sell all my stuff... My stereo, everything... I got back from the tour in debt.

When I was in Brazil in January then I was having suicidal thoughts and when I got back, my girlfriend made me go to the doctor and see a psychologist. I felt like a fraud cause all my lyrics are about fight, carry on, fight to vertices... But I felt crushed at the time and I just didn't want to carry on at all with my life. I talked to my girlfriend seriously when I got back. We tried to make the tour work but in the end it was: "Look. However how unpleasant it is, these are the numbers! If you carry on like this you're not gonna make any money. You'll never pay back the debts. I still have debts from the BLAZE band. You're just not gonna get anywhere and we're not gonna be able to bring up the baby or anything." While we were on tour there was still a chance that we could just about scrape through, but when the car died on the mountain and I had to find the money to get us back home... That was it. It was over. We didn't even have enough money to start the tour. We didn't have enough money for the petrol to get from Birmingham to Switzerland and I had to more or less steal that money to do that, so it was terrible and it was just getting worse and worse so I couldn't carry on. I lost my will to live really and I wasn't comfortable in darkness. Then when it finished I just started to feel myself coming back to life and I went to see the doctor. I started my medication and all of this and I started to feel like "Maybe, there is a future. Maybe I can make another album. Maybe I have got something to say" and luckily the fans have stood by me and it looks like I got a future.

[Summerganon]

Blazea on tullut tässä parina viime päivänä pitkästä aikaa ihan antaumuksella kuunneltua ja kova albumihan tämä on. Alkupuoli on julmetun hyvää tykitystä ja loppupuoli sulautuu upeasti yhteen. The King of Metalilla on hetkensä, mutta kyllä tämä on toteutukseltaan ihan eri tasoa... Toivottavasti Blazen seuraava on sitten paluuta tälle tasolle.

Erittäin hyvin Blaze on saanut tälle albumille sisällytettyä niitä henkilökohtaisia fiiliksiään, sillä vaikkei noita surullisia taustatarinoita tuntisikaan, niin kyllähän tästä huomaa, että henkilökohtaista settiä (taas kerran) tämä on. Ja viesti välittyy paljon hienommin kuin The King of Metalilla, joka kuulostaa paikoitellen aika kornilta uhoamiselta.

Np. Letting Go of the World

[bultsi]

Onhan tuo Promise & Terror todella kova kokonaisuus. Levy ei sisällä yhtään huonoa, tai edes kohtalalaista biisiä. Helposti Blazen soolotuotannon paras levy.

King of Metalista kyllä huomaa sen että levy on puoliväkisin tungettu ulos. Biisejä olisi pitänyt hioa vielä pitkään. Pari hyvää biisiä levyltä löytyy, that's it.

[asa]

En usko paljoakaan Blazen tulevaisuuteen, ellei bändi vaihdu. Tuon vanhan bändin feidaaminen osoittautui juuri niin pahaksi virheeksi, kun alunperin pelkäsinkin. Bermudezin veljekset olivat päävastuussa niistä vitun hienoista RIFFEISTÄ, kun taas Blaze ja co saavat aikaan puolivillaista demokamaa ala The king of Metal. Toivon kaikkea hyvää Blazelle, ja toivon että mies tästä vielä nousee. Vanhemmat levyt ovat kaikki 4-5 tähden levyjä, ja montaakaan hutia ei noille levyille mahdu.

[Summerganon]

En usko paljoakaan Blazen tulevaisuuteen, ellei bändi vaihdu. Tuon vanhan bändin feidaaminen osoittautui juuri niin pahaksi virheeksi, kun alunperin pelkäsinkin. Bermudezin veljekset olivat päävastuussa niistä vitun hienoista RIFFEISTÄ, kun taas Blaze ja co saavat aikaan puolivillaista demokamaa ala The king of Metal. Toivon kaikkea hyvää Blazelle, ja toivon että mies tästä vielä nousee. Vanhemmat levyt ovat kaikki 4-5 tähden levyjä, ja montaakaan hutia ei noille levyille mahdu.

Ikävä kyllä näinhän se taitaa olla. Olkoon herra Zwijsen ja kumppanit kuinka lupaavia ja taitavia hyvänsä, vähemmän sinisilmäisemmän porukan Blaze tarvitsisi. Kaikki kunnia erityisesti Zwijsenille siitä, että on Blazea varmaan innostanut akustisilla jutuilla sun muilla, varmaan samanlainen vaikutus kuin Skunkworks-porukalla Brucelle aikoinaan, mutta jos taustabändin kantavat voimat ovat Maiden-faneja, niin apinointivaarahan siinä on äärimmäisen suuri... Tai näin sen näen.

Saa nährä mitä tapahtuu.